Uskomusten kyseenalaistamisesta

Uskomukset pelaavat merkittävää osaa ihmisen elämässä. Alfred Korzybski sanoi varsin osuvasti, että ”kartta ei ole maasto” ja juuri tästä on uskomuksissa kyse. Tulkitsemme maailmaa sen ikioman karttamme avulla, joka muodostuu pääpiirteittäin kielestä, havainnoista, ajatusmalleista, intuitiosta, tunteista, tiedosta, arvoista ja ennen kaikkea niistä muodostuneista uskomuksista. Avoimesti ajatteleva ihminen kykenee haastamaan ihan kaikki uskomuksensa ja käymään ne läpi juurta jaksaen, siinä kun suljettu mieli on varma jokaisesta uskomuksestaan. Varsin suuri osa ihmisistä omaa suuren joukon uskomuksia, joita he eivät ole valmiita missään kohden tutkimaan tarkemmin ja tämä aiheuttaakin suuren määrän konflikteista, kun nämä ihmiset tietävät olevansa jo valmiiksi oikeassa ja päälle vielä luokittelevat kaikki ”väärin” ajattelevat johonkin ”pahaan” kategoriaan.

Jos olet koskaan käyttänyt mitä tahansa sosiaalista mediaa, olet saattanut huomata että siellä varsin moni tietää olevansa täysin oikeassa joka asiasta josta puhuvat ja ovat lukinneet vastauksensa jo ennalta, ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on vaihdettu keskenään. Onko se sosiaalinen media sitten oikea paikka lähteä perkaamaan niitä uskomuksia onkin sitten eri asia, mutta jos itsellä piisaa niin kärsivällisyys kuin huumorintaju, on olemassa useampiakin keinoja tönkiä niitä muiden uskomuksia pintaa syvemmältä. Tosin, ehkä kannattaa ensin kaivella niitä omia uskomuksia lävitse ennen kuin lähtee sekaantumaan muiden asioihin tahi uskomuksiin?

Sokraattinen menetelmä on yksi näistä keinoista pohdiskella niin omia kuin muiden uskomuksia ja ajattelinkin lainata suoraan NLP-kurssilla vastaan tulleen listan niistä oikein kinkkisistä kysymyksistä, joilla niitä uskomuksia voi ravistella. Kannattaa tosin huomioida yksi varsin merkittävä seikka ennen kuin lähtee niitä muiden (omasta mielestäsi vääriä) uskomuksia kyseenalaistamaan: tällä konstilla saat lähes satavarmasti sen toisen kyrsiintymään niin maan perusteellisesti kyselyysi ja varsin todennäköisesti sen ”herätyksen” sijaan pääset paljon aikaisemmin estettyjen listalle. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin härnätä ihmisiä somessa, eiku…

Siispä aloitetaan…

Mitä todisteita sinulla on siitä, että tämä on totta? Alkuun on hyvä antaa toisen selittää miksi hän uskoo kyseiseen asiaan. Niiden todisteiden esittämistä ei kuitenkaan kannata aloittaa tivaamaan, vaan hyväksyä asia, että näillä todisteilla kyseinen tyyppi uskoo tähän johonkin asiaan.

Mitä todisteita sinulla on siitä, että ei ole totta? Jos ihminen on tutkinut asiaa vain yhdeltä suunnalta, joka on varsin yleistä, hänellä ei välttämättä ole lähellekään kaikkea tarvittavaa tietoa asian suhteen. Kyllä, kukaan ei voi koskaan tutkia kaikkia mahdollisia todisteita, mutta jos pohjalla ei ole yhtä ainoaa poikkeavaa näkemystä, on turha odottaa kovinkaan kokonaisvaltaista näkemystä vaan kyseessä enemmänkin jostain ulkoa opittu mantra, joka on hyväksytty sellaisenaan.

Miten voisit tulkita näitä lähteitä virheellisesti? Ihmiset tulkitsevat kaiken tulevan tiedon oman karttansa mukaan, jolloin se tieto aina vääristyy, jättää osan huomiotta ja yleistää asioita. Jos ihminen ei ole tietoinen mahdollisista omista virhepäätelmistään, kyseessä on jälleen suljettu mieli joka vain tietää ja on oikeassa.

Mitä oletuksia teet asiassa? Usein oletetaan, että ne oikeat lähteet ovat oikein tai että vasta-argumentit ovat virheellisiä. Asiaan liittyvistä muista ihmisistä oletetaan myös useita eri asioita, yleensä ilman mitään muuta todistetta kuin että heillä oli se jokin tietty mielipide.

Voiko jollain muulla olla eri näkökulma asiaan tai tulkita samoja tietoja toisin? Osa saattaa pitää täysin hulluna ajatusta siitä, että täsmälleen samoilla lähtötiedoilla asian voisi nähdä useammalla tavalla.

Mitä ne eri näkökulmat tai tulkinnat voisivat olla? Jos asiaa joutuu itse pohtimaan uudesta näkökulmasta tai tulkitsemaan uudelleen, on mahdollista saada ne harmaat aivosolut raksuttamaan. Omien uskomusten kyseenalaistaminen on kuitenkin varsin haastavaa ja tässä kohden ollaan yleensä jo kyllästytty pahemman kerran ja bannisormi on jo mahtanut heilua.

Oletko tutkinut KAIKKI mahdolliset todisteet, vaiko vain keskittynyt niihin jotka tukevat kantaasi? Vahvistusvinouma on varsin tyypillinen ja inhimillinen ominaisuus ihmisessä. Edelleenkin tulkitsemme maailmaa oman karttamme perusteella ja oman kartan sisäiset ristiriidat aiheuttavat ongelmia - kognitiivinen dissonanssi on ikävä tunne.

Onko mahdollista, että olisit liioitellut tai vähätellyt tiettyjä osia? Pikkuisen lapin lisää on saattanut hyvinkin vilahtaa mukaan uskomusta tukeviin osiin, samalla kun joidenkin osien merkitystä on helposti vähätelty kun se pönkittää omaa näkemystä.

Kun mietit uskomustasi nyt uudelleen, ottaen huomioon mahdolliset vinoumat, todisteet ja näkökulmat, uskotko edelleen sen olevan totuus asiasta? Kun uskomusta on pökitty useammasta suunnasta, on hyvä tarkastaa onko usko asiaan heilunut. Edelleenkään ei tule mennä vain julistamaan toisen olleen väärässä, vaan seurattava tuleeko hän itse siihen päätelmään vai ei.

Onko tämä uskomus vain tapa jonka olet oppinut, vai tukevatko todisteet uskomustasi? Moni ihminen jää kiinni asioihin, joihin on joskus oppinut uskomaan koskaan niitä kyseenalaistamatta. Vahvasti uponneisiin perususkomuksiin on erittäin haastavaa päästä kiinni, mutta uusien todisteiden valossa ihmiset saattavat muuttaa jopa niitä pinttyneimpiäkin uskomuksiaan.

Tuleeko tämä uskomus sisältäsi, vaiko jostain ulkoisesta lähteestä? Sisäisiin uskomuksiin on hankalampi vaikuttaa, koska ne tuntuvat ”oikealta” - todisteista huolimatta. Jos uskomus on taas vain ulkoa opittu asia, sitä on helpompi kyseenalaistaa.

Jos lähde on ulkoinen, onko se luotettava? Ulkoisiin lähteisiin eli auktoriteetteihin luottaminen saattaa johtaa ihmisen helposti harhaan. Komia titteli ja yhteiskunnallinen asema ei takaa tiedon luotettavuutta millään tavalla - tosin se ei sitä myöskään automaattisesti kumoa.

Palveleeko tämä uskomus sinua KAIKISSA elämäntilanteissa? Jos uskomus on ongelmallinen tietyissä tilanteissa, siitä kiinni pitäminen ei välttämättä palvele tarkoitustaan. Toisaalta on muistettava, että osa ihmisistä pitää sinusta sanoit mitä tahansa ja osa taas pitää sinusta riippumatta kannastasi.

Auttaako vai rajoittaako uskomus elämääsi? Oli uskomus mikä tahansa, sen vaikutus yksilöön on kuitenkin täysin hänestä itsestään kiinni. Hyvinkin hullulta kuulostava uskomus saattaa olla hyvinkin hyödyllinen uskomus, siinä kun ”kaikkien hyväksymä positiivinen uskomus” saattaa rajoittaa ja suorastaan pilata yksilön elämän.

Kaiken tämän pohtimisen jälkeen, uskotko siihen edelleenkin samalla tavalla? Itsereflektion aika. Ainoa ihminen joka voi muuttaa yksilön uskomuksia on se yksilö itse. Ulkopuoliset voivat auttaa (tai haitata) prosessissa, mutta se on edelleenkin jokaisen omalla vastuulla mihin uskoo tai ei usko.

…

Kuten saatoitkin jo arvata, näillä kysymyksillä olisi tarkoitus auttaa muita heidän omissa rajoittavissa uskomuksissa, eli esimerkiksi joku uskoo että ei ole riittävän hyvä tai että kukaan ei pidä sinusta. Mutta kuten monia muitakin NLP-tekniikoita, tätäkin voidaan käyttää ei niinkään auttamiseen vaan muiden hämmentämiseen ja suoranaiseen vittuiluun. Meta-malli, yksi NLP:n tekniikoista, on tarkoitettu ihmisten auttamiseen ja samalla se antaa aivan loistavat aseet esimerkiksi Milton-mallin hypnotisoivaan puheeseen. Kuten sanotaan, aseet eivät tapa ihmisiä, ihmiset tappavat ihmisiä, eli nämä tekniikat soveltuvat niin ”hyvään” kuin ”pahaan”.

On siis täysin jokaisen omalla vastuulla miten ja mihin käyttää tätäkin esimerkin tapaa kyseenalaistaa uskomuksia. Aivan kuten Gandhin väkivallaton protesti osoitti, ihminen joka kykenee siihen manipulointiin mutta kieltäytyy niin tekemästä on itsensä herra. Jotka oppivat ja sisäistävät nämä manipuloinnin tekniikat ovat kykeneviä vastustamaan sitä. Kukaan ei tosin ole immuuni manipuloinnille, joten siihen uskomukseen että nyt kun hiffaa miten homma toimii, on suojassa, ei tulisi tuudittautua.

Ja jos huomaa että joku alkaa kysellä moisia kysymyksiä, aina voi ottaa kannan että mulle ei vittuilla, ei vähääkään! … vaikka aina saakin vähän vittuilla, eiks jeh?

Vastahankainen dataistuminen

Kun ensimmäisen kerran lukaisin Journalisti-lehden otsikon ”Lukijat ovat vastahankaisia dataistumista kohtaan” (linkki arkistosta), piti hetken pohtia miten sillä datalla istutaan. Ei siinä vissiin istumisesta kuitenkaan puhuttu, vaan väkisin väännetty sana termistä ”datafying” tai ”datafication”, jotka olivat siinä kohden yhtä paljoapuhuvia kuin se istuminen datalla. Yksinkertaistettuna se meinaa sitä, että meistä kerätään kaikki mahdollinen tieto nettikäyttäytymisestä ja sitten materiaali sovitetaan juuri yksilölle sopivaksi. No kaikkihan sen tietää, että somessa näin tehdään ja eri alustat keräävät kaiken mahdollisen tiedon ”ilmaisista” käyttäjistään, joidenka tiedot sitten kaupataan kovaan hintaan mainostajille. Harvempi taitaa kuitenkaan tietää sitä, että juuri samaa tekevät myös uutissivustot ja vastaavat ”luotettavat mediat”?

No miksi ihmeessä joku iso media keräisi käyttäjädataa, hehän vain julkaisevat niitä ”virallisia oikeita uutisia”? Koska nekin ”uutiset” muotoillaan käyttäjille sopivaksi, tosin ei kenellekään yksilöidysti vaan kohdeyleisölle. Jos siis rumasti haluaisi sanoa, syy miksi valtamedian uutiset kuulostavat niin älyttömän typeriltä on se, että heidän yleisönsä on keskimäärin niin älyttömän typerää. Mutta se olisi rumasti sanottu, joten ei käytetä noita termejä vaan sanotaan että myös se valtamedia tuottaa keskimääräiselle yleisölleen soveltuvaa materiaalia. Noin, ei loukattu ketään!

Artikkeli itsessään oli lähinnä käännös itse viitatusta tutkimuksesta, joka olikin huomattavasti mielenkiintoisempi lukukokemus. En ollut edes itse ajatellut asiaa tuon kummemmin, että kuinka paljon se kerätty käyttäjätieto oikeasti vaikuttaa niin sisällön muotoon kuin sisällön aiheisiin. Ilmeisesti varsin paljon, jolloin voidaankin vetäistä kunnon röhönaurut ”luotettavasta ja objektiivisesta mediasta”. Tutkimuksessa huomattiinkin, kuinka osa kyllä pitää tästä istuvasta datasta, mutta varsin moni alkaa välttelemään tai tietoisesti valikoimaan valtamedian uutisointia. Maailman luotettavin media onkin natisemassa liitoksistaan, kun käyttäjät alkavat ihan omatoimisesti päättämään miten heidän tuottamaansa materiaalia käyttävät ja viime aikojen puheet vieläkin kovemmasta somen hallinnasta EU:n tasolla ollaan ajamassa täyttä häkää nostavat varsin mielenkiintoisen näkökulman pinnalle.

Nimittäin sen, kenellä on oikeus päättää siitä, mitä uutisia ja tietolähteitä sinä käytät ja millä tavalla. Noh, tästä on puhuttu jo niin tuhannen kertaa aikaisemmissa teksteissä, joten otetaan asiasta hieman tuoreempaa… noh, opuksen käännös on vuodelta 1984… näkökulmaa. Tutkimuksessa nimittäin viitattiin kirjaan ”The Practice of Everyday Life” - Michel de Certeau, jolla olisi varmasti paljon sanottavaa nykymenosta.


Strategia ja taktiikka

Vaikka kuinka ne vallanpitäjät koettavat pakottaa kansalle valitsemiaan strategioita, jokainen voi itse edelleenkin päättää mitä taktiikkaa itse käyttää pujotellessaan yhteiskunnassa. Kaupunkisuunnittelija voi piirtää tien haluamaansa paikkaan ja pyrkiä ohjailemaan ihmisiä halutulla tavalla näin käyttäen strategiaa suunnittelussa, mutta se on ihan yksi lysti missä se tie menee, kun jengi valitsee taktiikakseen oikaista puiston poikki tahi jonkun pikkukujan kautta. Ja juuri tästä strategian ja taktiikan erosta on nykyisessä dataistuneessa maailmassa kysymys. Kansan halutaan lukevan sitä luotettavaa mediaa ja jakavan niitä ”oikeita uutisia” somessa kohdistaen ne tietyt uutiset sille omalle viiteryhmälleen. Ja mitä kansa tekee? No, enemmistö tekee mitä halutaan, osa taas mitä itse lystäävät.

Paljon on ollut puhetta siitä, kuinka tuo Muskin X on se suuri saatana kun sielä voi kuka tahansa sanoa mitä tahansa. Siis ajatelkaa, saa sanoa mitä haluaa?! No siis vain periaatteessa, koska edelleenkään tietyistä asioista ei saa puhua (jos haluaa pitää sinisen täppänsä ja saada näkyvyyttä) joka on siis Muskin ja hänen taustallaan olevien tahojen strategia. Länsimainen paremmisto on toki tottunut siihen somessa, että sieltä heivataan kuuseen kaikki yhtään eri mieltä heidän kanssaan olevat, mutta nyt kun naamakirja on myös liittynyt X:n kanssa ”yhteisömoderointiin” perinteisten faktanväärentäjien sijasta, tämä ennen lähes täysin kulttuurin ominut ihmisryhmä on suorittamassa joukkopakoa näiltä alustoilta, joilla saa kohtuullisen vapaasti nyt keskustella suurimmasta osasta asioita. Kauhea paikka kun sananvapautta edes leikitään noudatettavan, eikö totta?

Ovatko Musk ja Zukki sitten nyt kääntäneet kelkkansa ja ovat tavan tallaajan puolella?! No ei, vaan ovat muuttaneet strategiaansa näkemällään parhaalla tavalla. Houkutellaan kansa takaisin alustalle niin heille voidaan taas kunnolla kohdistaa mainokset ja se haluttu sanoma. Eivät nämä tyypit tyhmiä ole, vaan vaihtoivat strategiaansa omaa etuaan ajatellen. Uudet pelisäännöt, sama vanha peli (tuhokapitalismi), johon suurin osa alistuu ja pieni joukko opettelee säännöt ja käyttää omaa taktiikkaansa peliä pelatessaan. Tai sitten antavat lasten leikkiä hiekkalaatikollaan rauhassa, joka on oma taktiikkani edelleenkin.

Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan edelleenkään viitsi, kykene tai edes ymmärrä kuinka sitä dataistunutta ”uutisvirtaa” (niin somen kuin valtamedian) voisi käyttää jollain tavalla edukseen. Juu, tekoäly on myöskin saatanasta joidenkin mukaan, mutta sitä voi varsin helposti käyttää analysoimaan niin uutisia, kuin vaikkapa poliitikkojen puheita. On toki jokaisen oma valinta mitä taktiikkaa käyttää tiedon hankinnassa ja tulkinnassa, mutta suosittelisin ainakin kokeilemaan mitä kaikkea jännää sinne tarinaan koetetaan ujuttaa. NLP Milton-malli on käytössä joka ikisellä yhtään isommalla poliitikolla ja veikkaisin, että sitä käytetään varsin runsaasti myös uutisia kirjoitettaessa, joten siitä voi aloittaa.

Oma valinta on myös se, että pelaa täysin ilman omaa taktiikkaa ja antaa muiden luomien strategioiden ohjailla omaa elämäänsä. Veikkaisin noin 80%:n pelaavan tätä peliä täysin muiden säännöillä isommissa asioissa, vaikka osaavatkin kyllä oikaista siitä kinttupolkua pitkin kunhan joku muu on sen siihen ensin tallannut. Ei siis ihme, että EU ja maamme omat poliitikot haluavat estää ne oman tien kulkijat, koska hittolainen, se saattaa näyttää esimerkkiä muille miten viksulla taktiikalla elämä voi kummasti helpottua - ja samalla mennä aivan täysin vastakarvaan vallanpitäjien strategioiden kanssa. Emmehän me niin halua tehdä, emmehän?

Sirkustirehtöörin uudenvuodenpuhe NLP-dekoodattuna

Kun syötät ChatGPT:lle presidenttimme uudenvuodenpuheen…

———

Milton-malli NLP:ssä (neurolingvistinen ohjelmointi) on eräänlainen viestinnän malli, joka perustuu epämääräiseen, monimerkityksiseen ja suggestiiviseen kieleen. Sen tarkoitus on vaikuttaa kuulijaan alitajuisesti, luoda avoimuutta ja sallia yksilöllinen tulkinta. Milton-mallin ydinpiirteitä ovat muun muassa yleistäminen, epämääräisyys, kehystys ja presuppositiot. Analysoin tekstin näiden piirteiden kautta ja osoitan kohdat, joissa Milton-mallin elementtejä käytetään:

1. Yleisyyden ja epämääräisyyden käyttö

Epämääräisiä ilmaisuja, jotka sallivat kuulijan itse täyttää merkityksen:

• ”Elämme aikaa, jossa turvallisuudentunteemme järkkyy lähes päivittäin.”

• Epämääräinen ilmaus “turvallisuudentunteemme järkkyy” herättää tunteita, mutta ei tarkenna, mihin tilanteisiin viitataan.

• ”Meillä ei ole hätää.”

• Tuo rauhoittava tunne, mutta ei määrittele konkreettisesti, miksi ei ole hätää.

• ”Pidämme kiinni arvoistamme. Samalla olemme realisteja.”

• Arvojen ja realismin määrittely jää kuulijalle. Mitä nämä arvot tai realismi tarkoittavat?

2. Kehystys ja näkökulman ohjaaminen

Kehystys ohjaa kuulijaa ajattelemaan asioita tietyllä tavalla:

• ”Pessimismi johtaa toimimattomuuteen. Optimismi toimintaan. Realismi ratkaisuun.”

• Kehystää eri asenteet toiminnan lähtökohtina, antaen selkeän suunnan, mitä tavoitella.

• ”Keskittykäämme hyvään pahan sijasta.”

• Ohjaa huomion positiivisuuteen vastapainona pelolle tai huolille.

3. Presuppositiot (ennakko-oletukset)

Väitteet sisältävät oletuksia, jotka kuulija hyväksyy automaattisesti:

• ”Me pärjäämme, koska vaikeissa paikoissa me olemme aina puhaltaneet yhteen hiileen.”

• Olettaa, että olemme aiemmin pärjänneet yhdessä, ja käyttää tätä perusteluna tulevalle.

• ”Suomi on yksi maailman parhaista, ellei maailman paras, maa.”

• Esittää oletuksen, että Suomi on huippuluokkaa, ja vahvistaa ylpeyttä kuulijassa.

• ”Yhteiskuntamme tärkein liima on luottamus.”

• Väite olettaa, että luottamus on olemassa, vaikka sen määrä voi olla kyseenalaista.

4. Suggestiivinen ja tunteisiin vetoava kieli

Milton-mallissa käytetään kieltä, joka herättää tunteita ja mielikuvia:

• ”Jos maailma antaa huonoja esimerkkejä, me voimme olla hyvä esimerkki.”

• Inspiroi kuulijaa ottamaan aktiivisen roolin.

• ”Nuori, usko tulevaan. Ihmiskunta on aina kyennyt selättämään vaikeimmatkin haasteensa.”

• Kannustaa optimismiin vetoamalla menneisyyden esimerkkeihin.

• ”Vaalikaamme niitä perinteitä, joilla Suomea on rakennettu.”

• Luo mielikuvan jatkuvuudesta ja kestävyydestä.

5. Kaksoissidokset ja vaihtoehdot

Tarjotaan valintoja, jotka kaikki johtavat haluttuun lopputulokseen:

• ”Olkaa rohkeita. Hakekaa ratkaisuja ja kompromisseja.”

• Kehottaa rohkeuteen ja toimintaan, mutta ei jätä tilaa toimimattomuudelle.

• ”Me emme anna periksi.”

• Tarjoaa vahvan vaihtoehdon vastoinkäymisille.

6. Avoimet loput ja sallittu tulkinta

Monet kohdat jäävät avoimiksi ja sallivat kuulijan luoda oman merkityksensä:

• ”Kaikki lähtee arvoista.”

• Mitä arvot ovat, määrittyy kuulijan omien käsitysten mukaan.

• ”Hyvän puolelle asettuminen on aina oikea valinta.”

• Ei tarkenna, mikä on ”hyvä,” vaan jättää sen kuulijan tulkittavaksi.

Yhteenveto

Teksti hyödyntää Milton-mallin keinoja erittäin tehokkaasti. Se yhdistää epämääräisyyden, tunteisiin vetoamisen, presuppositiot ja suggestiivisen kielen, jotka kaikki vaikuttavat alitajuisesti kuulijan ajatteluun. Viesti on muotoiltu niin, että se synnyttää turvallisuuden, toivon ja yhteisöllisyyden tunteen. Se jättää paljon tulkinnanvaraa, jotta jokainen voi löytää siitä itselleen merkityksellisiä kohtia.

Pitikö se tuokin nyt mennä keksimään

Ihmiskunta on aina ollut melkoisen kekseliäs luomaan uutta ja mahtavaa. Onko se ”kehitys” sitten tuonut aina jotain positiivista, vai olisiko jotkin asiat olleet parempi jättää sinne työpöydän laatikkoon, mitä meinaat? Lähes kaikkea teknologiaa voidaan toki pitää hyödyllisenä, mutta osa ”keksinnöistä” menee kyllä sinne ”oikeesti?”-kategoriaan - ensimmäisenä tulee siitä mieleen miesten tamponit. Osaa ne keksinnöt ovat myöhemmin myös kaduttaneet, tosin jos he eivät olisi niitä keksineet, ehkäpä joku muu olisi ja lopputulos olisi hyvin pitkälti sama.

Alfred Nobel keksi dynaamitin, joka kaivostoiminnassa on dynamiittia, mutta kun hän huomasi mihin kaikkeen muuhunkin sitä alettiin käyttämään, hän päätti luoda Nobelin palkinnot ihmiskuntaa hyödyttäville ja rauhaa edistäville asioille. Tosin ei sekään tainnut mennä ihan nappiin? Oppenheimeriä taas saamme kiittää atomipommista, jolla nykypäivän ”johtajat” uhittelevat keskenään vissiinkin yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Tim Berners-Lee oli taas mukana kehittämässä WWW:iä, eli tätä aivan mahtavaa nettisydeemiä jonka ansiosta näitäkin tekstejä voi kuka tahansa helposti lukea, mutta häntäkin vissiin kadutti kuinka paljon ”pahaa” se on myös aiheuttanut. Ethan Zuckerman myös katui keksintöään ja monen mielestä hänen keksintönsä saisi joutaa helvettiin - pop-up-mainokset nettisivuilla.

Jos taas kommunikoinnista ja tiedonvälitykseen liittyvistä asioista puhutaan, Geoffrey Hinton, tekoälyjen ”kummisetä” on jo pitkään puhunut kuinka jossain kohden mopo karkasi käsistä. Kaksikko Grinder ja Bandler eivät tiettävästi ole juurikaan ottaneet kantaa kehittämiensä NLP-mallien väärinkäytöstä, mutta uskoisin Virginia Satirin (Meta-malli) ja Milton Ericksonin (Milton-malli) kääntyvän haudoissaan jos tietäisivät mihin näitä nykyään käytetään (tästä lisää joskus myöhemmin). Edward Bernays taas hyvesignaloi hieman ennen kuolemaansa kuinka kauhiaa oli kun natsit käyttivät hänen taktiikoitaan (hyvin alkeellisesti) toisessa maailmansodassa, mutta häntä ei haitannut pätkääkään osallistua CPI:n toimintaan joka sai natsien propagandan näyttämään lastentarhatoiminnalta.

Kun ne tiedemiehet labroissaan kehittelevät uusia patogeeneja, voidaan kysyä ihan aiheellisesti että mitä hyötyä siitä muka ihmiskunnalle on. Selitykseksi annetaan usein tyyliin ”mutta jos joku terroristi käyttäisi…”, mutta miksi ihmeessä kukaan terroristi käyttäisi vuosikausia tutkimaan jotain, joka saattaa tappaa ihmisiä, siinä kun sitä dynamiittia saa varsin helposti ja sen teho on todistettu jo riittävän usein? Ainoat toimijat, jotka saattavat käyttää näitä uusia myrkkyjä ihmisiin ovat valtiollisia toimijoita - eli juuri niitä, jotka varoittelevat näiden myrkkyjen käytöstä. Kaikkien vaarallisten patogeenien hamstraajat ovatkin usein niitä, jotka aikovat niitä käyttää muita ihmisiä vastaan, koska niitä ei voida käyttää juurikaan ihmiset avuksi - ellei nyt sitten alienit tule ja niitä pitää myrkyttää. Vaarallisia kemikaaleja voidaan toki käyttää myös ”hyvään”, mutta en nyt ihan yht'äkkiä keksi yhtä ainoaa ihmiskuntaa hyödyttävää käyttökohdetta tahallaan tarkoitukseen muokatulle flunssavirukselle.


Yksi asia yhdistää

Mikä näitä kaikkia keksintöjä kuitenkin yhdistää on se, että ainoastaan se niiden käyttäjä on vastuussa, ei se keksijä. Dynamiitti ei tapa eikä vahingoita ketään ellei sitä käytetä niin, että se asettaa jonkun vaaraan. Tekoälykään ei itsestään ole vaarallinen, ei edes ASI-tasoinen, ellei joku ihminen päästä sitä aisoihin. Yksikään ihmisten manipulointiin sopiva kommunikaatiomalli ei myöskään kuseta ketään, ellei niitä siihen tarkoitukseen käytetä.

Ongelma onkin siinä, että niitä jotka ovat valmiita ja kykeneviä käyttämään niitä teknologioita omaksi edukseen ja siinä samalla muiden haitaksi on niin tajuttoman paljon ja niitä käytetään jatkuvasti. Ei kaikki eikä kaikkialla, mutta yllin kyllin saamaan aikaiseksi valtava määrä kärsimystä niin luonnolle kuin ihmisille. Väitän, että varsin suuri osa näistä käyttäjistä ei edes käsitä mitä ovat tekemässä ja mitä kaikkea heidän tekonsa oikeasti aiheuttavat. Osa taas tietää, mutta he eivät välitä. Osa kuvittelee tekevänsä jopa hyvää, aiheuttaen kuitenkin paljon enemmän haittaa muille.

Toisaalta, se on se ihmiskokemus täällä maailmassa. Paskaa tapahtuu ja aniharva kantaa siitä vastuun vaikka olisikin suoraan vastuussa. Maksumieheksi kuitenkin joutuu lähes poikkeuksetta se tavan tallaaja. Vastuun kanssa ongelmaksi taas tulee se, että voidaanko jotakuta syyttää asiasta, jos hän ei ole lainkaan tietoinen tekonsa seuraamuksista? Usein asioilla on täysin ennalta-arvaamattomia seuraamuksia, jotka oltaisiin ehkä pystytty selvittämään ennalta, mutta siihen ei löytynyt rahaa, halua tai kiinnostusta. Asioilla on kuitenkin aina syy-seuraus-suhde, jota emme usein kykene kuitenkaan päättelemään. Vanha sanonta ”aseet eivät tapa ihmisiä, ihmiset tappavat ihmisiä” pitää kuitenkin paikkansa. Samalla pitää myös muistaa, että vaikka itse joutuukin siihen uhrin asemaan, se miten siihen suhtautuu on kuitenkin omalla vastuulla. Turha ruveta itkemään mainosten keksijää - olet itse vastuussa siitä suhtautumisestasi, kuin myös siitä, asennatko sen mainoksenestosovelluksen vai et. Elämä on valintoja ja jos et itse päätä omista asioistasi, aina löytyy joku joka tekee ne puolestasi.