Schrödingerin Venäjä

… ja muita vuoden mielettömyyksiä

Sotapropagandan käyttö sodan aikana on tietysti ihan ymmärrettävää, mutta vain silloin kun ollaan osallisia siinä sodassa. Samaan aikaan kun Venäjä siis häviää sodan, sillä ei ole enää aseita, joukkoja tai muitakaan resursseja kuin korkeintaan kahdeksi viikoksi eivätkä he osaa tehdä mitään oikein, he ovat aito uhka ja aikovat valloittaa koko maailman armeijallaan ja kykenevät hallitsemaan täydellisesti koko länsimaista mediakenttää propagandallaan. Siksi NATO:on liittyminen on pakollista, koska se on pelote jota kukaan ei koskaan uhmaa ja kun uhkasi heti liittymisen jälkeen, se tuo suojan sodalta tuomalla mahdollisen sodan kotiovelle saakka. Media kiikutti asiantuntijan toisensa jälkeen kertomaan asiasta kansalle ja heidän lähestulkoon 0%:n osumatarkkuus arvioissaan ja näkemyksissään olivat riittäviä ajamaan kansan täyteen paniikkiin ja tekemään sen ainoan päätöksen, joka lisäisi vaaraa sen sijaan että rauhoittaisi tilannetta. Toivottavasti tyhmyydestä ei rokoteta rankasti…

Samoin kuin tuon Ukrainan tilanteen kanssa, myös Gazan räjähtänyt konflikti tuli täysin puskista ja ilman mitään kontekstia mihinkään, vaikka siitä isosta iskusta oltiin varoiteltu useiden muiden maiden tiedustelupalveluiden toimesta hyvissä ajoin ennakkoon. Jälleen kaivettiin vauvoja keskoskaapeista, minkä ansiosta tarinat jäivät elämään eikä niitä koskaan vaivauduttu korjaamaan, mutta ainakin saatiin jälleen uusi syy vihata ihmisiä etnisyyden tai uskonnon perusteella. Sitä tietysti voidaan kutsua rasismiksi, mutta ei silloin kun vihataan ”oikeaa” ryhmää (kuten venäläisiä), se on ihan jees. Unohdetaan siis kaikki aikaisemmat tapahtumat ja ne muutamat sadat miljardit joista on todellisuudessa kyse niin saadaan hieno tarina jossa se iso paha mörkö on ennalta maalattu pahaksi syntiseksi ja täten tappaminen on oikeutettua. Älä siis vaan seuraa rahaa, äläkä missään tapauksessa luonnonvaroja, koska niiden jakamisesta oikealla tavalla on jo sovittu ennakkoon, eli kaikki hyvin. Suomessa ongelmaa ei onneksi ole, koska lakimme sallii luonnonvarojen ryöstämisen ja saasteiden siivoaminen jätetään kansan vastuulle. Eikä tässä vielä kaikki…

Ilmastonmuutos on toki jo vanhempi vitsi, jolle metrisessä kinoksessa rämpivät elokapinallisetkin saattavat joutua pian nauramaan, mutta päivästä toiseen saamme lukea uutisissa kuinka ”talvi” on uudelleenbrändätty ties miksi mörön perseeksi ja siniseksi tappajaksi. Etkö usko tieteeseen, vai hä? Kaikki median jälleen esiin nostamat asiantuntijat ovat asiasta täsmälleen samaa mieltä ja sinun tulee ohittaa ne kaikki muut näkemykset, koska merenpinnat ovat nousseet kohisten ja dinosaurusten ajoista katsottuna olemme menettäneet lukemattomia eri eläinlajeja ja luontotyyppejä, koska juuri sinä et suostu ajamaan sähköautolla ja syömään ötököitä. Muutama tuhat hehtaaria metsää voidaan heittämällä kaataa tuurivoiman vuoksi, että saadaan tapettua pois turhat linnut ja hyönteiset että sinäkin voisit ajaa sillä sähköautolla, jonka akkujen valmistukseen kuluva energia ja resurssit eivät tule koskaan pääsemään plussan puolelle verrattuna polttomoottoriautoihin, joita voitaisiin ruokkia eri keinoilla ilman sitä betoni/teräshelvettiä joka muuttuu maanomistajan ongelmaksi kun energiatuet loppuvat ropelleilta. Ai niin, ehtihän siihen väliin vielä yksi muukin hulluus…

Nimittäin korona, joka ei ainakaan ole ihmisen tekemä tai labrasta karannut, koska niin sanominen johti automaattisesti sosiaalisessa mediassa jokaiselle kieltolistalle päätymiseen vaikka se nyt onkin jo sallittu ja varsin mahdollinen teoria myös virallisessa tarinassa. Vaikka näytteiden mukaan virus levisikin jo ennen sitä suurta pandemiaa, ilman Kiinasta saatuja kauhukuvia ei koko maailmaa oltaisi saatu säppiin ja moni ihmiskoe olisi jäänyt tekemättä. Hätäluvalla kun saa kaikenmoista kivaa aikaiseksi, kuten yhden historiamme suurimmista tulonsiirroista rikkaimmalle promillelle otettuna kaikilta muilta, valtioiden siunauksella tietenkin. Ei siinä, ylikuolleisuuden selittelyt mitä mielikuvituksellisimmista syistä ovat toki huvittavaa luettavaa, mutta tämä täydellinen silmien sulkeminen varsin selvästä korrelaatiosta tiettyihin tutkittuihin ja turvallisiin alkaa jo mennä surkuhupaisan puolelle. Siis kaikille niille, joita asia ei kosketa - varsin monelle kun on sattunut varsin lähelle kotia, mutta asian myöntämiseen saattaa vielä hetki vierähtää koska eiväthän ne niin tekisi? Näitä kaikkia tosin yhdistää eräs varsin mielenkiintoinen ilmiö…

Nimittäin sosiaaliseen mediaan pesiytyneet astroturffaus-tilit. ”Kansan syvissä tunnoissa” kantaansa levittävä trolliarmeija virallisen tarinan puolella on ottanut aimo harppauksia eteenpäin. Kun ennen sitä sontaa levitettiin boteilla, nykyään näitä tilejä operoidaan ihan ihmisten toimesta, tosin tekoälyjä on varmasti myös valjastettu tähän tehtävään. Uutisten mukaan se on ”Venäjän trolliarmeija” joka on asialla, mutta jostain syystä se suhde on kolmen-neljän suhde yhteen, eli jokaista ”väärää mieltä” olevaa kohden on paikalla se paljon suurempi joukko virallista tarinaa puolustavia. Joukkovainoa julkisesti ja viranomaisten siunauksella suorittava NAFO-armeija puolustaa ”vapautta ja demokratiaa”, koska historian valossa ne uhkailulla, painostuksella ja häirinnällä omaa kantaansa ajavat olivat aina ne ”hyvät tyypit”. Virallista tarinaa vastaan puhuvat taas on se suurin uhka, koska kansan yhtenäisyys on niin tärkeää…

Surkuhupaisin osa ehkäpä tässä kaikessa ovat kaikki ne ”hyvät ihmiset” mediassa, jotka voivottelevat kansan vastakkainasettelua, eripuraa ja jakautumista. Siiskö ihan aikuisten oikeasti se eripura on ongelma, kun sitten noin 90% mediassa toistetusta sanomasta haukkuu ja leimaa kaikkia eri lailla ajattelevia pahoiksi syntisiksi? Puhdistaako se jollain tavalla omaatuntoa, kun sanoo kuinka kauheaa se riitely on, kun itse on koettanut kaikin keinoin vaientaa ne väärät mielipiteet jo vuosien ajan? Jos leikittäisiin sitä liberaalia demokratiaa, jota kerrotte puolustavanne, ne sanan- ja mielipiteenvapaudet olisivat aika helvetin korkealla sielä arvoissa. Mutta näille tyypeille se ei ole. Jos tätä asiaa ei kykene ymmärtämään, teidän vertaaminen saappaan älykkyyteen olisi loukkaus saappaita kohtaan. Ja he jotka asian ymmärtävät ja silti sitä jatkavat… eräs Husutus tulisi mieleen mutta jätämpä sanomatta.


Ennustus vuodelle 2024

Olisi tietysti hienoa, jos asiat sutviintuisivat ja ihmiset tulisivat järkiinsä kaiken tämän hulluuden jäljiltä, mutta epäilen vahvasti ettei ensi vuosi ole se aika kun näin tapahtuu. Propagandan määrä lisääntynee ja laatu heikkenee, koska vuosien alustus on tehty niin hyvin että ihmiset uskovat jo lähes mitä tahansa. Mitään kunnon vastarintaa ei ainakaan Suomessa tulla näkemään, koska aika ja energia kuluu väärin vastustavien kanssa riitelyyn, mutta maailmalla on pieniä merkkejä kyllästymisestä tähän neoliberaalien hulluuteen. Kun kilpailu ja kollektivismi sekä konformismi liitetään yhteen, lopputulos on taattua paskaa joka aina valuu alaspäin. Seuraava maailmanlaajuinen kriisi tosin tultaneen taas esittelemään ja pelastus sille löytyy jälleen kerran luovuttamalla entistä enemmän vapauksia ja oikeuksia yhteiseksi hyväksi. Propagandasta taas voidaan päätellä, että kansaa valmistellaan koko Euroopassa sotaa varten. Rohkeita ääniä hulluutta vastaan tulee myös nousemaan ja ne tullaan liiskaamaan kuten aina ennenkin, koska väärät näkemykset ovat äärimmäisen vaarallisia demokratiallemme.

Mutta jos toivoa saa, toivoisin olevani väärässä ja järki palaisi maan päälle, pedarieliittimme olisi tuomittuna pakkotyöhön ja ihmiset kasvattaisivat vihdoin ja viimein pallit sanomaan mitä ajattelevat… ajattelemaan mitä sanovat on ehkä liikaa pyydetty?

Vapautta on valita omat kahleensa

Harva se päivä nettiä selatessa tulee vastaan jotain, joka pistää kunnolla ihmetyttämää miten joku voi kerta kaikkiaan olla noin helvetin tyhmä… tai tietämätön. Vuosia tapani oli suhteellisen aktiivisesti ”korjata” näitä tahoja, jotka esittivät näitä omasta näkökulmastani katsottuna tolkuttomia asioita. Kun se ei juurikaan toiminut, turhautuminen ja pettymys niin yksittäisiin ihmisiin kuin melkeinpä koko ihmiskuntaan kasvoi ja se varmasti heijastui yhdessä jos toisessakin kohden niin tekstien kuin käytöksen kanssa. Samalla tuli huomattua, että en mahtanut olla ainoa, jolla oli jonkin sortin tarve puuttua asioihin, joista ainakin kuvittelee tietävänsä.

Mutta miksi? Miksi turhautua tahi suuttua jos joku on ”väärää” mieltä?

Itsekin epäilin kerran olleeni väärässä, mutta erehdyin. Ja ne kymmenet muut kerrat, jolloin todennäköisesti olinkin väärässä syystä tai toisesta. Hyvin mahdollisesti myös puolustin kantaani sen hetkiseen tietoon ja ymmärrykseen peilaten. Kun tieto ja ymmärrys lisääntyi ja kehittyi, näkemys useasta eri aiheesta on muuttunut varsin radikaalisti, siinä kun toisissa asioissa vanha kanta on vain vahvistunut. Mitä enemmän on oppinut, sitä varmempaa on kuitenkin lähinnä vain epävarmuus. Eikö se joku vanha viisaus ollut, että tietää ettei tiedä mitään?

Mielipide on kuin persereikä - jokaisella on yksi. Jokaisella on myös oikeus esittää se mielipide julkisesti, siitä on sananvapaudessa kyse. Joka ikinen, idioottimaisinkin, näkemys on siis sallittava jos leikitään sananvapautta. Eri asia sitten onkin, tuleeko ihan jokaista mielipidettä levittää kaikkien kuultavaksi. Helpointa ainakin itselle olisi ohittaa ne näkemykset ja kannat joita itse pitää täysin järjettöminä, mutta koko ihmiskunnan kehityksen kannalta olisi varsin tärkeää nostaa esille ne epäkohdat päättömissä asioissa ja koettaa löytää se kuuluisa totuus asioista. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan halua kuulla totuutta, vaan ovat varsin onnellisia siinä omassa itse rakentamassaan illuusiossa maailmasta. Kuuluuko se sitten kenellekään muulle mihin kukin uskoo ja miten maailman ymmärtää?

Dostoyevskin kirjassa ”The Brothers Karamazov” asiaa tavallaan puidaan kappaleessa ”The Grand Inquisitor”. Kirkko pelasti kansan vapaudelta ja antoi heille turvalliset rajat ja säännöt joidenka mukaan olla ja elää. Ja juuri tästä samasta ilmiöstä on kyse tässä meidän ”länsimaisessa demokratiassamme”. Ihmiset ovat autuaan tietämättömiä miten sirkus toimii, mutta heillä on tarkat säännöt joiden mukaan tulee toimia, koska se on oikein. Onko siis oikein vai väärin mennä korjaamaan muiden näkemystä kertomalla, miten se peli toimii - etenkin, kun mitään satavarmaa tietoa ei tietenkään asiasta ole kenelläkään? Jos joku haluaa nyt sitten uskoa, että vain sillä äänestämällä voi vaikuttaa, pitääkö siihen mennä puuttumaan vai antaa sen toisen elää siinä ulkoa luodussa illuusiossa?

Sama pätee tietysti kaikkiin muihinkin asioihin. Jos joku haluaa kiven kovaan uskoa, että maa on vaikkapa lätty kaikista todisteista huolimatta, pitääkö siihen asiaan puuttua? Molemmille kannoille, kyllä ja ei, löytyy runsaasti argumentteja joten asia on kaukana yksinkertaisesta ja ehdottomasta vastauksesta. Kukin saa elää elämänsä omalla tahtomallaan tavalla, mutta samalla siihen tulee se ”kunhan ei aiheuta sillä haittaa muille”. Väärä ja virheellinen tieto on aina haitallista, mikä taas annetaan perusteluksi sille, että kaikki valtion virallisen tarinan vastainen tulisi kieltää. Koska valtiohan ei ole koskaan valehdellut mistään vain yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Jos ei muuta, niin elämä on ainakin monella tavalla paljon helpompaa kun uskoo kaikkeen mitä auktoriteetit kertovat. Vapaudessa kun tulee se oma vastuu asioista ja kukapa sitä haluaisi itse kantaa vastuunsa kun sen voi ulkoistaa, aivan kuten ajattelunkin, jollekin ”korkeammalle” taholle?

Otsikon lainaus on mukaelma Jean-Jacques Rousseaun ajatelmasta vapaudesta. Vapaa ihminen valitsee omat kahleensa, eli esimerkiksi mihin yhteiskuntaan/ryhmään hän itsensä yhdistää, hän samalla hyväksyy ne rajoitteet joita se kuuluminen mukanaan tuo. Vapauteen tosin kuuluu myös samalla oikeus pyrkiä vaikuttamaan niihin rajoitteisiin ja oikeus päättää sitooko itsensä niihin. Missä kohden sitten menee se raja, mikä on hyväksyttävää ”veneen keikutusta” eli rajoitteiden kyseenalaistamista ja haastamista? Sama päteekin sitten ihan jokaiseen ryhmään… Jos et itse kuulu johonkin ryhmään, onko sinulla mitään asiaa sekaantua muiden asioihin? Asian koskettaessa myös itseä, voidaan ajatella että silloin siihen saa puuttua jos se koskettaa myös itseä. Mutta samalla, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin, jokaiseen asiaan on oikeus puuttua.

Vai onko?

Näkisin että oikeus, kyllä. Velvollisuus, ei niinkään. Tarve, ei sitäkään vähää. Jos näkee niitä hullun horinoita, kuten tämänkin tekstin moni saattaa laskea siihen kategoriaan, on jokaisella oikeus ottaa siihen kantaa ja avaamalla suunsa todistaa samalla se oma typeryytensä ja tietämättömyytensä. Pohtimalla tätä asiaa ainakin oma tarpeeni puuttua muiden asioihin ei ainakaan ole kasvanut, mutta jollakin toisella saattaa nousta entistä kovempi into mennä puuttumaan entistä useampaan näkemäänsä epäkohtaan. Se tarve ottaa kantaa joka asiaan taitaa usein vähetä iän myötä… tai sitten kasvaa, koska wanhana ja wiisaana on syytäkin levittää sitä oikeaa tietoa? Ennen sitä oli nuori ja tyhmä, nykyään ei enää niinkään nuori…

Joka tapauksessa, rauhallista ja vapaata joulua ihan jokaiselle... myös heille, keitä rauhallisen joulun toivottaminen loukkaa - ihan vapaasti saat itse valita.

Aidosti asialla?

Ehkäpä kaksi eniten epäiltyä ja samalla varmaan eniten aikaan saanutta vastavirtaan seilaajaa Russel Brand ja Elon Musk ovat harva se päivä keskustelun aiheena, samoin kuin ne useat muutkin tahot, jotka ovat tehneet tai sanoneet… jotain. Twatterin/X:n herra isoherra Musk on päässyt nyt EU:n tähtäimiin, josta Brand kertoo videollaan:

Voiko näihin herroihin sitten luottaa millään tavalla, eli ovatko he aidosti asialla, vaiko kenties kontrolloitua oppositiota, hyödyllisiä idiootteja tai jotain vastaavaa? Juttuhan on siinä, että kukaan ei tiedä, mutta jokaisella on oma mielipiteensä heistä. Historian valossa kumpainenkin omaa yhden jos toisenkin ”varoitusmerkin”, jotka osoittavat mahdollisesti heidän ajavansa jotain ihan muuta kuin sanovat. Ja jos on jotain aihetta epäillä, voiko silloin edes kuvitella luottavansa mihinkään mitä he tekevät tai sanovat?!

Tämä sama ongelma koskettaakin lähestulkoon kaikkia millään tavalla vastavirtaa seilaavaa. Epäilyjä, huhuja ja kuulopuhetta, yleensä hatarin tai olemattomin todistein, käytetään muodostamaan kuvaa onko jokin taho ”aito”. Yksikin väärä sana, ele, käsimerkki, symboli tai kuva riittää tuomitsemaan jonkin toisen, jota emme oikeastaan tunne millään tavalla. Toki jos näitä merkkejä on useita ja kerta toisensa jälkeen jokin menee pieleen, ehkä olisikin syytä epäillä tämän tahon aitoutta. Paitsi että, mitä aitoutta?

Ongelma kun on siinä, että muodostamme muista ihmisistä mielikuvia, joidenka perusteella päättelemme ajaako hän sitä ”oikeaa” asiaa vai ei. Sen sijaan että kysyttäisiin, epäily riittää ja peli on pelattu. Kyseinen taho voikin olla ihan täysin ”aito”, mutta siitä jostain asiasta hän nyt sattuu olemaan eri mieltä kanssasi. Jos kaikesta täytyy olla täysin samaa mieltä, ne millään tavalla ”samalla puolella” olevat kutistuvat loppuviimein kouralliseen ihmisiä, jos niinkään moneen. Kun meillä sitten on lukematon määrä kourallisia, jotka eivät kuitenkaan halua leikkiä muiden kanssa, saamme kasaan kohtuullisen suuren ”aidon” opposition, joka vastustaa eniten väärin vastustavia ja vasta sitten niitä valtavirran haluamia asioita.

Tämä pressavaalisirkus oli loistava esimerkki (ja ehkäpä vielä suhteellisen tuoreessa muistissa) siitä, kuinka puolen tusinaa hyvin samankaltaista ehdokasta kilpaili keskenään siitä, kenelle pitää kirjoittaa se kannattajakortti että voi sitten äänestää oikein. Yllätyspyllätys, kukaan ei saanut kortteja kasaan ja pettymys oli jälleen kerran käsin kosketeltavaa. Eikä vain pettymys, vaan se syyttely kenen vika oli että homma kusi, taas. En tosin tiedä kuinka monta kertaa voi putkeen mokata saman homman että se voisi olla vielä sattumaa, mutta tuo poliittinen sirkus kyllä nähtiin jo viime eduskuntavaaleissa ja nyt oletettiin poikkeavaa tulosta samojen tekijöiden suunnalta?

Jokaisella on toki ne omat kynnyskysymyksensä, johon ”väärä vastaus” merkitsee pysyvää napit vastakkain olemista. Uskon asioista ei pitäisi lähteä vääntämään ja antaa ne aiheet olla, mutta jostain syystä ne halutaan aina nostaa mukaan ja se on yleensä keskustelu siinä kohden ohitse kun näin tapahtuu. Ja kyllä, pidän lättymaata myös tämmöisenä uskontona, sen ovat menneet vuodet osoittaneet. Poliittinen peli taas on siitä jännä (lähes)uskonto, että siinä saattaa kääntyminen tapahtua varsin äkkiä ja ehdokkasta tuleekin vaaliboikotoija melkeinpä yhdessä yössä.

Yhteistyö olisi se ainoa asia, jolla ”aidot” toimijat voisivat edes kuvitella haastavansa virallisen tarinan satusedät. Yhteistyön sijaan ainakin itse näen vain entistä enemmän kuppikuntia, jotka blokkaavat väärin väärinajattelevia varsin herkästi. Vaikka oma kantani tähän peliin onkin nykyään lähinnä ”not my circus, not my monkeys”, on fiidini edelleen melkoisen pakkautunut näihin aiheisiin. Päälle vielä kun otetaan useampikin ”sekoittaja”, joiden pääaihe tuntuu olevan vain ”kontentin luominen draamalla”, en kyllä näe juurikaan loppua tälle sirkukselle, muuta kuin kävellä itse ulos. Toki minuakin pidetään ties minä hajottajana ja saatanan kätyrinä, koska en halua tukea koneistoa antamalla sille omasta tahdosta valtaa ylitseni, mutta vapaassa maassa saa myös sitäkin mieltä olla.

Lenin jo tiesi, että paras tapa kontrolloida oppositiota on johtaa sitä itse. Tämän pohjalta kaikki opposition toimijat ovat ja tulevat aina olemaan epäilyksen alla. Aiheesta vai aiheetta? Kyllä. Ehdottomasti. Tuntematta ihmistä on mahdotonta sanoa onko joku aito vai ei. Ja mistäs hitosta sitä oikeen toisen voi tuntea, kun suurin osa ei tunne edes itseään. Olikos ne eurostoliiton vaalit seuraavana, josta saadaan taas riita aikaiseksi kun osa menee taas ja äänestää väärin? Koska muiden luomilla säännöillä pelaaminen oli se ainoa oikea tapa voittaa, vai kuinka se meni…

”Suomen propaganda on niin ovelaa, että moni jakaa sitä vahingossa”

Ai hitsi, se olikin ”Somen”, eikä Suomen, pahoittelut. Ylen uusi artikkeli (arkistolinkki) siis lähtee matkaan näin: ”Somen propaganda on niin ovelaa, että moni jakaa sitä vahingossa – näin tunnistat vaikutusyritykset Maailmalla on käynnissä monta konfliktia, joista syntyviin mielikuviin halutaan propagandalla vaikuttaa. Kun jokin somessa tuntuu provosoivalta, se voi olla tarkasti suunniteltua.” Artikkeli on taattua Yle-laatua, eli asiasta annetaan propagandistinen näkemys joka osoittaa ennalta sovitut viholliset kontekstiin sopivassa muodossa kansan kauhisteltavaksi. Kun Yle jakaa kyseistä linkkiä omissa somekanavissaan ja ihmiset jakavat sitä eteenpäin artikkelin lause: ”Mielipiteen muokkaamiseen tähtäävää materiaalia vilisee myös siis suomalaisten somenkäyttäjien ruuduilla.” pitää täysin paikkansa.

Kuten artikkeli osoittaa, sotapropagandaa on netti ollut pullollaan jo hyvän aikaa etenkin näiden nykyisten konfliktien suhteen. Kun jokin asia esitetään tarkasti valikoidusta suunnasta, vihollinen tiedetään ja se leimataan pahaksi syntiseksi, kaikki eriävät mielipiteet tukahdutetaan ja myöhemmin valheeksi osoitetut asiat jätetään korjaamatta ja uutisoimatta niin kyllä, se on juuri sitä sotapropagandaa. Ja kuka sitä tuottaa isolla rahalla? Valtamedia ihan itse.

Yle itsekin kertoi (arkistolinkki) levittäneensä virheellistä kuvaa koronasta ja sen meemin kaltaisesta leviämisestä puhtaasti propagandistisista syistä, mutta jostain kumman syystä se ei koskaan ole propagandaa kun ”me” sitä tehdään - ainoastaan silloin kun se sanoma ei syystä tai toisesta maistu vallanpitäjille. ”Propagandisti voi olla valtiollinen toimija, kuten Kiina tai Venäjä, tai vaikutusvaltainen henkilö, kuten Elon Musk, luettelee algoritmivaikuttamisen asiantuntija Mikko Alasaarela.” Kun Twitter-files tuli julki, meillä oli todisteita kuinka länsivallat olivat asian hoitaneet, siinä kun muiden toimijoiden vastaavista tekosista on syytöksiä ja arvioita, ilman todisteita. Tätä kutsutaan propagandaksi, Mikko hyvä.

Some on nykyään lähes täysin riitelyä asioista, mutta syy siitä koetetaan jälleen kerran sälyttää ”pahojen” toimijoiden niskaan. Hyvä länsi ei koskaan propagoi, vaikka ovatkin jääneet siitä kiinni useita kertoja ja semmoiset pikkuoperaatiot, kuten Mockingbird, tunnutaan varmasti ihan sattumalta unohdettavan joka ikinen kerta näissä artikkeleissa. Ongelmahan tässä onkin se, että jos kansaa oikeasti valistettaisiin propagandasta, se syyttävä sormi osoittaisikin omaan mediaan. Nimittäin ollakseen tehokasta, ihmisten tulee altistua sille propagandalle. Ja kummalla sitä onkaan monopoli kansan yleisen mielipiteen muokkauksesta, valtamedialla vaiko joillain pienillä toimijoilla, jotka yrittävät saada somessa sanomansa näkyviin? Jos asiantuntija ei tätä ymmärrä tahi myönnä, en puhuisi mistään asiantuntijasta vaan propagandistista. Ja juuri näitä ”asiantuntijoita” kiikutetaan päivästä toiseen uutisiin julistamaan virallista tarinaa ja leimaamaan heidän kanssaan eri mieltä olevat päivän teemaan sopivilla termeillä… jonka jälkeen ihmetellään, miksi kansalaisten luottamus auktoriteetteihin on laskusuunnassa.

Algoritmeista tuntuu näillä ”asiantuntijoilla” unohtuvan myös se, että kun ihmiset joutuvat jonkin alustan kuplaan (tai twatterissa ”klusteriin”), se samalla pitää heidän näkemyksensä poissa enemmistön näkösältä. Kyllä, ”omien” kesken sanoma leviää, mutta se ei luo mitään pohjaa keskustelulle. Shokkiyllätys mahtaakin olla se, että näin ne algoritmit ovat aina toimineet, koska alustojen bisnesmalli perustuu siihen, että käyttäjät viettävät mahdollisimman paljon aikaa alustalla ja se tapahtuu niin, että heille syötetään asioita, joista he ovat itse kiinnostuneita. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ennen tunnuttu huomioitavan, ennen kuin ihmiset huomasivat voivansa levittää sitä omaa näkemystään varsin laajasti muille. Ja siis silloin, kun se ihmisten oma näkemys poikkesi virallisesta tarinasta. Tavan kansa siis altistui poikkeaville näkemyksille, mikä on vaarallista propagandan toiminnalle (kuten Jacques Ellul osoittaa kirjassaan).

Asioiden tarkastelu siis useammasta suunnasta osoittaisi jonkinsortin asiantuntijuutta, joka artikkelista uupuu lähes kokonaan. Kyllä, osa näistä asioista kiertelemällä joudutaan myöntämään, mutta propagandistinen tapa esittää tietyt tahot ”pahoina” vie koko jutulta journalistisen pohjan ja siitä tulee vain jälleen yksi säälittävä propagandapläjäys muiden joukossa. Mutta artikkeli leviää somessa kulovalkean tavoin, aivan kuten artikkeli itse osoittaa miten propaganda leviää. Ja sitten ihmetellään, miksi asiat ovat niin päin helvettiä. Veikkaisin osan tästä propagandasta johtuvan toki toimittelijoista itsestään, eikä täten kaikkea vastuuta voida laittaa asiantuntijoiden harteille. Jos meillä olisi oikeasti olemassa sananvapaus, ehkä hekin uskaltaisivat puhua näistä ongelmista totuudenmukaisesti, sen sijaan että annetaan turvallisia lausuntoja koska se oma asema riippuu oikeasta näkökulmasta, kuten on aina tyrannioissa tapahtunut. Voitte siis kaikki taputtaa itseänne selkään, vallanpitäjät kiittävät ja kumartavat - saatte jatkaa virallisena äänitorvena vielä huomennakin.

Itse en armahda tämmöisen sonnan tekijöitä. Toivottavasti se palkkashekki pitää selkärankanne pystyssä, koska näin säälittävällä vedolla ei pitkälle muutoin pötkitä. Mutta kukin tavallaan, tietenkin. Vapaassa maassa voi vapaasti myös manipuloida muita omaksi edukseen, eiks jeh? Ja kappas, asiantuntija itse ehti jo blokkaamaan minut X:ssä tästä aiheesta, mikä osoittaakin hyvin sen keskustelun tason. Kiitos, että todistit pointtini Mikko Alasaarela.

Elämää Byroslaviassa

Tilastokeskuksen mukaan noin joka viides (pyöristetään positiivisemmaksi) suomalainen työssäkäyvä on valtiolla tai kunnalla töissä. Ongelmahan ei olisi minkäänmoinen, jos valtiolla olisi rahanluontioikeus itsellään - se voisi itse painaa sen rahat jotka se tarvitsee. Mutta kun tämä byrokratiakoneisto maksatetaan niiden muiden tilipussista, alkavat ne pikkuviat järjestelmässä pakkautumaan. Suomi taitaakin olla maailman kärkimaita siinä suhteessa, montako virkamiestä on kansalaista kohden? Voidaan toki sanoa, että moinen takaa järjestelmän vakauden, kun välissä ei ole yksityisiä toimijoita omaa etuaan ajamassa, mutta tämä olisi totta ainoastaan silloin, jos se koko koneisto toimisi kansalaisten edun mukaisesti.

Koko järjestelmä on kuitenkin läpeensä mätä ja lähes ainoa syy miksi paska ei ole osunut vielä ihan täysin tuulettimeen ovat ne lukemattomat ihmiset, jotka edelleen koettavat tehdä hyvää työtä kannattelemalla järjestelmää. Kaksoisvaltio estää niin kaatumisen, kuin muutoksen, jota on kaivattu jo vuosikymmeniä. Kun ylin maan johto annettiin maan ulkopuolelle, ensin EU:lle ja sitten loput on jaettu muiden vastaavien organisaatioiden kesken (kuten NATO), kaksoisvaltion rooli muuttui huonojen päätösten ehkäisemisestä ylhäältä annettujen käskyjen noudattamiseen ja paskan valuessa aina alaspäin, laittamaan se kansa maksamaan kaikista virheistä.

Jos kuviteltaisiin ideaalinen maan johto ja kaksoisvaltion virkamiehistö, mutta olisimme edelleen kiinni EU:ssa, olisimme toki edelleen kusessa, mutta ei ihan kaulaa myöten kuten nyt. Ylhäältä tulevat käskyt ja säännökset olisi tarkkaan punnittava ja niiden haitat kansalle minimoitava. Vapaaehtoiset osat ohitettaisiin suoralta kädeltä ja joka ikiseen kohtaan pyrittäisiin hakemaan poikkeuksia, joita monet muut maat ovatkin hakeneet ja saaneet - mutta ei Suomi, koska olemme mallioppilaita auktoriteettien perseennuolennassa. Vaikka jokin asia vaikuttaisikin kansaan ylhäältä annettuna negatiivisesti, se voitaisiin usein kompensoida maan sisäisesti laittamalla oma maa ja kansalaiset ensimmäiseksi prioriteetiksi. Koko virkakoneisto siis suojelisi kansaa ylikansalliselta vallalta ja vaikka olisimmekin edelleen alistettu kansa, maan sisällä asiat toimisivat edes jotenkuten. Suomalaisilla on kuitenkin vuosisatojen kokemus olla vieraan vallan alla ja sotia heidän sotansa viimeiseen suomalaiseen asti. Nykyisten päättäjien ansiosta voimme ehkä pian jatkaa tuota vanhaa traditiota?

Vaikka siis joutuisimme maksamaan hyvin lähelle maanpetokseen syyllistyneiden päättäjien meille langettamaa laskua EU:n suhteen, kansan etua ajava maan johto kykenisi ongelmaa paljon lievittämään. Toki he ensimmäisenä päätöksenään eroaisivat EU:sta ja pyyhkisivät persettä kaikilla kansainvälisillä sopimuksilla, joista on haittaa kansalle, mutta se on toinen asia. Nimittäin tämä koko länsimainen demokratia kaksoisvaltioineen on aina, joka paikassa, toiminut varsin toisenlaisella periaatteella joka on tunnustettu ja tunnistettu moneen kertaan. se taktiikka on ollut: Johtoon on laitettu aina se suurin persereikä. Jos sinne vahingossa on äänestyksessä lipsahtanut hyvä tyyppi, siitä on päästy eroon nopeutetulla poistumisella. Joka ikisen portaikon huipulla byroslaviassa on vallassa aina muiden vastaavien kanssa hyvin toimeen tuleva henkilö ja kun ne muut ovat aina oman sarjansa suurimpia persreikiä, huipulla pysyäkseen on oltava tai tultava heidän kaltaisekseen jos haluaa pysyä siellä portaikon huipulla. Alemmilla portailla on runsaasti pyrkyreitä odottamassa vuoroaan apinoiden kuninkaaksi.

Byroslaviassa kun oma etu tulee aina ennen muiden etua, mutta ne ”muut” on jaettu vielä useampaan eri kategoriaan ja tässä hierarkiassa on selvä jako kuka saa ennen muita oman osansa. Oma perhe ja kaverit sekä kaverin kaverit ovat listalla aina ennen niitä muita pulliaisia, joten verkostoituminen on avainasemassa pinnalla pysymisessä. Oli se sitten valtakunnallinen tai vaan paikallinen päätöksiä tekevä toimielin, jostain kumman syystä ne samat toimijat sattuvat aina saamaan tahtonsa läpi siinä kun muut häviävät. Samat verkostot sitten tukevat jäseniään kun jossain aukeaa uusi palkkiovirka tai kun kansalta taas mennään kysymään kenen saappaan polkemaksi haluat seuraavaksi tulla. Näistä hyvä-veli-verkostoista ei liioin parane turhan kovaan ääneen puhua, koska heillä on yhteyksiä koneiston sisällä joka suuntaan ja siksi asiat alkavat jostain syystä hankaamaan kovasti vastaan. Toki se kolmen vuoden hidastelu että pääsee kotoaan ulos on puhdasta sattumaa erään verkoston johtajalle vittuilun jälkeen, mutta ei siitä enempää.

Kun joka ikinen paikka missään johtavassa asemassa on aina kilpailulla päätetty, on sulaa hulluutta olettaa yhdenkään rehellisen ja suoraselkäisen ihmisen koskaan pääsevän mihinkään merkittävään asemaan. Nämä vuosikymmenten/satojen aikana muodostuneet verkostot pitävät aina huolen omistaan ja jos katsoo vaikkapa sinne Suomen itsenäistymisenkin aikoihin, ne vanhat vallan verkostot olivat varsin hyvin voimissaan ja saivat oman tarinansa aina yleiseksi mielipiteeksi näkyviin.

Mutta miksi sitten asiaan ei tule muutosta, kun saammehan vapaasti äänestää vaaleissa? Voisikohan siinä olla vaikuttavana tekijänä se, että ne ihmiset siellä alemmilla portailla ovat riippuvaisia järjestelmän pystyssä pysymisestä? Ei kannata horjuttaa venettä, kun itse on ensimmäisenä putoavien joukossa. Kannattaa tukea ja äänestää sitä kaveria, koska siitä on paljon enemmän hyötyä itselle kuin ajatella niitä kaikkia muita. Ja kun lähes kaikki ajattelevat samalla tavalla, saadaan sama järjestelmä kerta toisensa jälkeen. Eri verkostojen valtasuhteet elävät toki vuosien saatossa ja he kilpailevat keskenään, mutta mitä ylemmäksi siinä hierarkiassa mennään, sitä yksimielisempiä päätöksistä ollaan koska keskinäinen kilpailu vaarantaisi koko verkoston olemassaolon.

Nyt jengi on ihan täpinässä keräämässä pressakortteja Väykälle (tulos tiedetään lähipäivinä kuinka kävi), kun ne puolen tusinaa muuta ehdokasta ei päässyt lähellekään kilpaillessaan keskenään. Ja mitä sillä saavutetaan? Äänestysprosentti nousee, siis kokonaisäänien määrä, joka on ainoa luku jota todellisuudessa seurataan - se kertoo moniko edelleen uskoo näiden verkostojen oikeutettuun valtaan. Mutta jos ei nyt, niin kyllä se varmasti ensi kerralla kunhan vaan kaikki äänestää oikein! Ne tuhannet ja taas tuhannet byroslavian virkamiehet jatkavat edelleen asemissaan, vaikka koko eduskunta saataisiin vaihdettua. Ja kaikki ne paskantärkeät virkamiehet suojelevat asemaansa niin kansan, kuin niiden hyvien koneiston tyyppien kustannuksella. Kansalla olisi teoriassa valta muuttaa se kaikki, mutta kun lähdetään napit vastakkain vuosikymmeniä asemiinsa juurtuneita verkostoja vastaan, tarvitaan vähintään vastaavat resurssit siihen valmiiksi. Järkevästi pelaamalla se juurakko voitaisiin toki katkoa, yksi juuri kerrallaan… mutta siitä ei saisi mainetta ei mammonaa, ainoastaan paskat niskaansa joka suunnasta, koska se horjuttaa niin monen asemaa.

Muiden tekemää peliä ei voi voittaa pelaamalla niiden säännöillä.

Perättömät lupaukset

Alkuperäinen versio kirjasta, jonka Jacques Ellul kirjoitti 1962 ranskaksi, käännettiin 70-luvun alussa lontooksi nimelle ”Propaganda: The Formation of Men's Attitudes”, sisältää varsin mielenkiintoisen havainnon. Lainaus: ”… all propaganda that makes false promises turns against the propagandist.” joka vapaasti kääntämällä meinaa ”kaikki propagandan perättömät lupaukset kääntyvät propagandistiaan vastaan”, pitää varmasti paikkansa, jos halutaan pitää se sanoma johdonmukaisena ja saada ihmiset toimimaan siltä pohjalta, jonka kerrottu tarina yrittää muodostaa. Jos näin olisi, niin koronan, ilmastonmuutoksen kuin Ukrainan sodan propagandassa on pahoja virheitä, joiden voisi olettaa kääntyvän kertojaansa vastaan. Mutta kääntyykö se?

Ehkä. Se jää nähtäväksi, mutta Naomi Kleinin näkemys shokkidoktriinista antaa hieman toisenlaisen näkemyksen asiaan. Voitaneen puhua propagandan evoluutiosta tässä tapauksessa, koska vanhan tiedon mukaan ristiriitaisten lausuntojen ja tarinan vaihtaminen lennossa heikentäisi propagandan tehoa. Koska ja missä sitten keksittiin tämä ”uusi” tekniikka onkin sitten puhtaasti arvailun varassa, eikä sillä taida olla loppuviimein mitään väliä - nyt sitä käytetään ja todella mittavasti.

Sen sijaan että tarina olisi johdonmukainen, siihen lisätään vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tarina voi muuttua yhdessä yössä aivan päälaelleen ja eilisen uutisiin nojaten poiketaankin virallisesta tarinasta, joka aiheuttaa entisestään enemmän sekaannusta ihmisissä. Sosiaalinen media pahentaa asiaa, mutta se on juuri koko jutun juoni - ihmisten halutaan olevan epätietoisia siitä, missä oikeen mennään. Valtamedia yksistään ei kykenisi aiheuttamaan sitä shokkia, vaan se kaipaa juuri niitä tavan kansalaisia vahvistamaan ristiriitaisuutta. Jos tämän tarinan ristiriitaisuuden osoittaa, ihmiset menevät täysin lukkoon, varmaankin kognitiivisen dissonanssin ansiosta.

NATO tuo rauhaa, vakautta, turvallisuutta ja suojaa, paitsi että se lisää sodan uhkaa, lisää jännitteitä ja yht'äkkiä pitääkin valmistautua sotaan. Kyllä, osa näistä asioista voidaan selitellä olevan johdonmukaisia, kuten vaikka lisäämällä joukkojen vahvuutta päästämällä vieraan vallan sotilaita maahan ja antamalla heille luvan ohittaa maan lainsäädäntö, mutta yhdellä jos toisella taisi tulla enemmän se kuva, että miten tässä nyt pääsi näin käymään kun lupaukset petettiin pahemman kerran. Jos ajatellaan kansan yhtenäisyyttä ja taistelutahtoa, ne somessa leviävät #eroa-armeijasta iskulauseet eivät sitä oikein osoita. Toki voidaan ajatella ja väittää, että se pelaa vain vihollisen pussiin, joka sitten nostaa uuden uhan esille - viides kolonna on paikalla. Syvällisempi pohdinta nostaa vaan esiin sen, että minkä ulkovallan joukkoja päästettiin maahan ja mitä kokemuksia muista maista oltaisiin voitu oppia kun nämä joukot on päästetty maahan ”rauhan aikana”. Ai niin, siitä ei parane liioin puhua, onhan Gladio toiminut aina vain rauhan lähettiläänä, eikös?

Shokkidoktriinin käyttö nykyisessä tilanteessa onkin mielipuolista, jos halutaan välttää sota tai edes valmistautua puolustautumaan ulkoiselta uhalta. Propagandistit kyllä tietävät mitä ovat tekemässä, sitä ei kannata epäillä, joten tästä voitaneen päätellä tarkoituksenmukaisuus. Paskanjäykkänä tutiseva kansa ei vaan kykene asiaa näkemään, saatikka ajattelemaan niitä seurauksia, joita nykyiset propagandaoperaatiot oikein aiheuttavat. Ja ne jotka näkevät ja ymmärtävät, eivät kykene asialle tekemään yhtään mitään, koska se valtiollinen propaganda on ajettu sille tasolle, että Pohjois-Koreassakin johdossa ollaan kateellisia.

Mutta eiväthän ne niin tekisi, joku olisi kertonut…?

Maan johto on kyllä täysin tietoinen aiheuttamastaan ongelmasta ja päätettyjen asioiden mahdollisista seuraamuksista. Valtaosa kansanedustajista taas tuntuu olevan täysin kujalla asiasta, mistä on vain hyötyä shokkidoktriinissa… Onneksi nämä pölkkypäät eivät ole kuitenkaan vallassa, he vain painavat käskystä nappia ja valavat uskoa omiin kannattajiinsa, koska näin se länsimainen demokratia toimii. Olisi varmaan kannattanut äänestää oikein niin asia olisi korjaantunut, eiks jeh?

Kuka saa ja kenelle annetaan

Ukkola oli jälleen raapustellut iltapaskaan mielipiteitään: ”Kolumni: Kun Petra Laiti suuttuu, koko Suomi menee polvilleen – Varoitus: Juttu ei herkille” (linkki arkiston kautta), joka nostaa muutaman kriittisen aiheen esille samalla kun se osoittaa jälleen kerran täysin sokean pisteen mediassa. Jos joku tavan tallaaja kirjoittaisi vastaavanlaisen mustamaalausartikkelin, en ihmettelisi että sitä puitaisiin aina oikeustalossa saakka voiko näin sanoa. Mutta kun se on valtamediassa, se täytyy olla oikein ja oikeutettua, eikös?

Sinänsä Ukkola osuu täysin naulan kantaan - woken mukanaan tuoma cancel-kulttuuri on jotain aivan uskomatonta syöpää läntisessä kulttuurissa. Lähes kuka tai mikä tahansa asia voidaan kieltää tai poistaa näkyviltä, koska joku, jossain, on siitä loukkaantunut. Sinänsä asiasta ei voida enää syyttää pelkästään vihervasemmistoa, koska sama strategia on pesiytynyt ihan jokaiseen poliittiseen suuntaukseen ja on tärkeä osa useassa ideologiassa. Joku sanoi jotain väärin ja se pitäisi kieltää, mutta vähintään joutua julkisen pilkan kohteeksi. Yrityksille ja muille julkisille toimijoille kyse on aina maineesta ja asiakkaiden säilyttämisestä, mutta jos joku vegaani vetää soijapavun nenään kun ei saanut vegepihviään ravintolasta, joka myy vain ja ainoastaan lihaa, se asiakasmäärän väheneminen kun vegaanit eivät enää sielä syö on varsin merkityksetön.

Toisaalta taas Laitin maalittaminen valtamediassa vain siksi, että toimittelija on hänen näkemyksistään eri mieltä on juuri sitä samaa cancel-kulttuuria, jota Ukkola on tainnut koko korona-ajan ihan omatoimisesti harrastaa. Eli kun maalittamista ja känselöintiä tehdään oikeista syistä, se on #eriasia! Ai niin, maalittaminen oli ainoastaan silloin, kun tavis sanoo pahasti työssä tai virkatehtävässä olevaa kohtaan, eli kun Ukkola haukkuu Laitia, se on ok, mutta kun minä tämän osoitan, se on maalittamista. Ei siinä, olen Ukkolan kanssa toki samaa mieltä, että saamelaisaktivistit ovat… kuinka se nyt sanottaisiin kauniisti… mopo karannut käsistä? Sananvapauden vuoksi kumpainenkin saa tosin olla asioista juuri sitä mieltä kuin haluavat ja tuoda näkemyksensä julki ihan vapaasti. Tuo sananvapaus vaan ei oikeen pelitä sillä tavalla kuin monet sen tajuavat…

On nimittäin ihan turha nillittää siitä, että näitä woke-aktivisteja on kasvanut kuin sieniä sateella, kun olette itse sielä valtamediassa ne esiin nostaneet! Ketään ei olisi kiinnostanut eikä kukaan olisi koskaan kuullutkaan Laitin näkemyksistä, ellei niitä oltaisi nostettu valtamediassa esiin. Ne muutamat sadat tai tuhannet seuraajat olisivat ulisseet siinä omassa somekuplassaan kenenkään huomaamatta ja yksikään taho ei pelkäisi sitä, että tämä yksi kärpäsenpaskan kokoinen ryhmä ei nyt pidä jostain asiasta. Antifanttien kanssa tilanne on toki hieman toinen, koska kuten esim. elokapina on osoittanut, nämä mielenterveyskuntoutujat voivat oikeasti aiheuttaa vaaraa ja fyysistä uhkaa tahoille, joita pitävät pahoina syntisinä. Sitä varten on toki poliisi olemassa ja vähemmän edistyksellisissä maissa nämä itsensä katuun tai taideteokseen liimaavat jantterit kannetaan omatoimisesti niskaperseotteella hus helvettiin ja ongelma on ratkaistu.

Media on kuitenkin aina ollut se taho, joka on luonut asioista sen yleisen mielipiteen. He sanelevat kuka on auktoriteetti mistäkin asiasta ja kenen näkemys on se oikea, siinä kun mikä näkemys on halveksuttava ja vain kylähullut niitä esittävät. Nyt kun sosiaalinen media on antanut kenelle tahansa julkisen alustan, jossa voivat jakaa omia näkemyksiään kaikkien nähtäville, se ei tarkoita että kukaan kuuntelisi tai edes huomioisi millään tavalla näitä näkemyksiä. Media kuitenkin päättää kenen näkemys on iltapaskan artikkelissa koko kansan ihmeteltävissä ja se tapa millä näkemys nostetaan esiin on sitten se luotu yleinen mielipide asiasta. Voitaisiinkin kysyä kenen varpaille Laiti astui kun pääsi paskalistalle sen jalustalle nostamisen sijaan?

Kapitalistinen sananvapaus on nimittäin se asia, joka määrittelee kuka on oikeassa - se oikeimmassa oleva on yleensä se taho, jolla on eniten rahaa ja joka omistaa ne mediat. Tämä ”seuraa rahaa” on kuitenkin sitä pahinta syntiä maan päällä, koska valtaosa median omistuksesta on erään tietyn ihmisryhmän hallussa ja tätä ryhmää ei saa missään eikä koskaan kritisoida, tai olet paha syntinen joka tulee känselöidä. Moista kritiikkiä on toki Ukkolalta tai keneltäkään muulta valtamedian toimittelijalta täysin turha odottaa, koska he tietävät kenen varpaille ei tässä yhteiskunnassa parane astua. Asiaa ei heidän kantilta katsottua kannata ymmärtää, oman palkan ollessa täysin riippuvainen siitä.

Mutta ennen kaikkea, eräs asia on vielä syytä nostaa esille ja ymmärrän varsin hyvin sen ironian tähänkin tekstiin nähden - tällä kohulla, niin Laitin nostamalla kuin Ukkolan kertomalla, ei ole niin pienintäkään väliä. Täysin turhanpäiväistä melua tyhjästä ja myrsky vesilasissa, johon ihmisten ei tulisi käyttää hetkeäkään aikaa (kuten esimerkiksi asiasta lukemiseen ja kirjoittamiseen). Se itse cancel-kulttuuri on yhteiskunnallinen ongelma, mutta vain siksi että se on mahdollistettu nostamalla siitä niin helvetinmoinen haloo joka paikassa. Oikeita ongelmia olisi vaikka ja kuinka, mutta niistä ei hiiskuta ja kansalle tarjotaan vain leipää ja sirkushuveja - asioita, joista voi suuttua ja riidellä keskenään maailman tappiin saakka. Se oikeiden ongelmien esiin nostaminen olisi median tehtävä, jos leikittäisiin oikeasti sitä liberaalia demokratiaa. Valta on myös varsin helppo osoittaa - se on niillä, keitä et saa kritisoida.

Elokuva-Arvostelu: Leave the World Behind

Kun fiidit on täynnä kuvakaappeja uudesta elokuvasta ja jälleen ollaan kuulemma paljastamassa totuuksia, eihän semmoista tilaisuutta voi ohittaa? Reilun kahden tunnin jälkeen … olisi voinut, mutta nyt sekin on nähty ja Netflix ei taaskaan pettänyt! Siis propagandaa tuutin täydeltä varsin taiteellisesti esitettynä.

Alkuun heti varoitus siitä, että tekstissä vilahtelee juonipaljastuksia, joten jos ajattelit katsoa leffan en suosittele jatkamaan tämän pidemmälle ennen katsomista, ellet halua katsoa elokuvaa hieman toiselta kantilta kuin se oletettavasti on tarkoitettu.

Että kaikki mahdolliset kliseet ja viholliskuvien piirtelyt saadaan sovitettua yhteen elokuvaan, sen täytyy olla hieman pidempi kuin se reilu puolitoista tuntia. On rasistisia näkemyksiä, valkoisia prepperi-juntteja, kaiken takana oleva paha cabal ja kaupunkilaisten uusavuttomuutta. Poikkeuksena nykyisiin woke-elokuviin miehet eivät olleet ihan täysin kuohittuja eikä erikoistehosteilla oltu luotu ihan kaikkea, joten niistä voidaan antaa muutama säälipiste. Juoni itsessään ei ole kummoinen ja elokuva päättyy niin sanotusti lopun alkuun, joten jatkoa voi olla luvassa. Yhtäkään jenkkien viholliseksi maalaamaa valtiota ei taidettu jättää mainitsemasta, joten juuri sopivasta kohtaa nappaamalla sen kuvakaapin, saa tekstityksestä haluamansa mörön valittua.

Predictive programming on termi, jota somessa jo näkee jaeltavan ja yhdessä kohtaa levitettävät lentolehtiset koukeroineen sopivat kuin nyrkki silmään tähän Usrael-tilanteeseen, mikä on sitten katsojasta riippuen sattumaa tai ”sattumaa”. Ulkoa luotu sisällissota jonkun tahi joidenkin ”roistovaltioiden” toimesta kyberhyökkäyksellä on kuitenkin elokuvan kantava juoni ja näin ajatusharjoituksena se toki on ihan mukiinmenevä punainen lanka. Jatkuva vihollisen vaihtaminen taas perinteistä kaasuvalotusta...

Musiikin käyttö niin tunnelman luojana kuin kappaleiden sanojen käyttö tarinankerronnassa ovat vahvasti mukana ja dramaattiset kamera-ajot luovat varsin ahdistavan tunnelman monessa kohtaa. Kai tätä voitaisiin jonkin sortin kauhuleffaksi kutsua, mutta katastrofielokuva on varmaan sopivampi termi sitä kuvaamaan. Lentokoneita tippuu, laivat ajavat karille ja itseohjautuvat autot törmäilevät omiin nimiinsä, eli saadaan se teknologialla pelottelu hienosti mukaan.

Dialogista löytyykin useita ”totuuksia”, joita olenkin jo nähnyt jaettavan somessa ns. ”totuuspiireissä”. En nyt menisi sitä ehkäpä tusinaa lausetta kahdessa tunnissa pitämään minään totuuspommina, mutta kukin tietysti tavallaan. Taiteellinen tapa esittää kaikki asiat ei ainakaan omaan makuuni iskenyt, enkä kokonaisuutta katsoen voi suositella elokuvaa muille kuin niille, jotka haluavat napata niitä kuvakaappeja helppojen meemien toivossa.

Ei kuitenkaan paskin leffa minkä olen nähnyt, eikä liioin se tylsinkään, mutta toista kertaa ei tarvitse tätä propagandapläjäystä katsoa. Jenkit pommittamassa oman maansa paskaksi ulkoisen manipuloinnin vuoksi on tietysti mahdollinen skenaario, kun katsoo tätä nykypäivän hulluutta.

”Tutkijan tiedon tulee voittaa maallikon luulot”

Hyysärin pääkirjoittelijan kolumni (arkiston kautta linkki) jatkuu otsikon jälkeen sanoilla ”Median ei pidä tarjota tasapuolisuusharhaa.”, joka tulee lukea muodossa ”median tehtävä on luoda vahvistusharha”. Tämä propagandistinen mallinäyte nykyjournalismista antaa loistavan kuvan siitä, millä tavalla ihmisten ajattelua ja näkemyksiä joudutaan ohjailemaan aikana, jolloin tiedonlähteet eivät ole enää tiukasti rajattuina median ja hallinnon johdosta.

Koko kauhian pandemian ajan kun nimenomaan niitä tiedemiehiä ja asiantuntijoita, jotka olivat ”väärää mieltä”, estettiin puhumasta julki joka alustalla, mitä nyt sitten selitellään tasapuolisuusharhan ehkäisemisellä vaikka se aiheutti ainoastaan vahvistusharhan ihmisten mielissä. Kyllä, taviksilla oli myös omia mielipiteitä, joka kuuluu siihen sananvapauteen, mutta suuri osa näistä kansalaisten mielipiteistä perustui asiantuntijoiden lausuntoihin. Miksi? Koska se tavan kansa ei itse kyennyt, eikä usein edes yrittänyt, saada tolkkua niistä tieteellisistä julkaisuista, joihin nämä vääriä näkemyksiä esittäneet asiantuntijat esittivät.

Lainaus artikkelista: ”Asiantuntijapuhe ja koronarokotteita epäilevät asetettiin vastakkain ja faktapohjaisella argumentaatiolla tukahdutettiin valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä.” Asia siis esitetään, että epäilevä näkemys ei ole asiantuntijapuhetta, joten se tulisi ohittaa automaattisesti. Historiasta ei onneksi löydykään yhtäkään esimerkkiä siitä, kuinka asiantuntijoiden näkyvyyttä oltaisiin manipuloitu isolla rahalla, esimerkiksi tupakkateollisuuden tai öljyteollisuuden toimesta, eikös? Ja kun lääketeollisuudella ei asiassa olekaan kuin moninkertaiset summat kyseessä, on sula mahdottomuus että kansaa saatettaisiin johtaa harhaan harvojen eduksi.

Tämä kohta tosin pitänee paikkansa: ”…vaihtoehtoisia näkemyksiä mitätöitiin, mikä hänen mielestään jakoi kansaa”, etenkin kun media varsin painokkaasti haukkui näitä pahoja syntisiä täysin avoimesti vuosikaupalla. Mitään osaa tarinasta ei saanut kyseenalaistaa, mikä on silleen karvan verran ristiriidassa koko tieteen idean kanssa. Tiede kun ei edelleenkään ole demokratiaa, missä enemmistö päättää mikä on totta. Aivan samalla tavalla kun se ei ole millään mittarilla demokraattista, että keskustelua pyrittiin rankalla kädellä rajoittamaan.

Rahaa seuraamalla voisi melkein tulla siihen päätelmään, että niin poliitikot kuin media pelasivat täysin lääketeollisuuden pussiin, vaikka ne faktat mahdollisista ongelmista olivat heti alusta alkaen näkyvissä ja se faktojen määrä niistä selvistä uhista senkus kasvaa, kun niitä virallisia dokumentteja tulee julki. Näiden ikävien totuuksien esittäminen on kuitenkin suuri uhka yhteiskuntarauhalle, minkä vuoksi kaikki virallisesta tarinasta poikkeava leimattiinkin heti huuhaaksi, disinformaatioksi ja tietenkin Putinin syyksi.

Mutta miksi yhteiskuntarauhaa tulisi sitten suojella puolustamalla väärää tietoa ja valheita totuudelta ja vaikeilta kysymyksiltä? Media ja asiantuntijat osaavat toki kertoa, kuinka pahat diktaattorit ja despootit pakottavat kansansa viralliseen totuuteen ja väärinajattelijat lynkataan, mutta täällä lännessä kun niin tapahtuu, se on #eriasia. En tosin oleta, että yksikään valtamedian toimittelija kykenee asiaa ymmärtämään, koska heidän elinkeinonsa riippuu juuri siitä ymmärtämättömyydestä. Ja ne poliitikot? Heidän tehtävänsä on luoda ongelmia, joiden korjaaminen vain pahentaa asiaa… Mutta se on sitä länsimaista demokratiaa parhaimmillaan, joka kuulemma korjaantuu sillä että äänestetään oikein.

Kyllä EU osaa - A.I. Act

EU oli taas esittänyt osaamistaan säädännössä uudessa tekoäly-säännöstössään (NYT artikkeli asiasta arkiston kautta). Mikäänhän ei paranna eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä paremmin, kuin lätkäistä niille ranteisiin raudat, siinä kun koko muu maailma pelaa omilla säännöillään. Kyllä, osa säännöistä ovat ihan loogisia ja asioita, joita on hyvä ottaa huomioon kun tekoälyjä aletaan lätkiä kaikkiin mahdollisiin laitteisiin. Esimerkiksi reaaliaikainen kasvojentunnistuksen kielto ja sosiaalisen pisteytyksen tiettyjen ominaisuuksien perusteella on syytäkin estää, paitsi että sekin voidaan kiertää helposti tekemällä se kaikki maassa, jossa sitä ei olla kielletty (five eyes maiden peruskikka).

Kopiosuojan alla olevien teosten yhteenvetojen kieltäminen, oppimateriaalien rajoittaminen ja ainoastaan turvallisten vastausten antaminen varmistavat, että eurooppalaisten mallien käyttäjiä on vain murto-osa rajoittamattomiin malleihin nähden. Niin kuvien kuin tekstien merkitseminen tekoälyllä luoduksi on tietysti järkevää, mutta kierrettävissä varsin helposti etenkin tekstin suhteen. Kuvien vesileimaaminen on toki hankalampaa kiertää jos se siihen kuvaan on luontivaiheessa tehty, mutta edelleenkin ne avoimen koodin mallit muualta kuin EU:n alueelta eivät tarvitse tätäkään sääntöä noudattaa ja kuvien kanssa vahinko on tapahtunut jo sillä hetkellä, kun ihminen ei kuvaa välittömästi ole tunnistanut luoduksi vaan pitää sitä aitona.

Teknologiajäteille uudet säännöt aiheuttavat lähinnä sen, että he voivat helposti kampittaa kilpailijansa, joilla ei ole varaa noudattaa näitä kaikkia sääntöjä. Ja vaikka lait hyväksyttäisiinkin pikavauhtia, menee vielä vuosia ennen kuin ne päätyvät jokaisen jäsenvaltion omaan säädäntöön, jolloin niillä on vasta jotain vaikutusta. Tekoälyt tulevat joka tapauksessa mullistamaan useita eri toimialoja varsin pian, joista yhden ajattelin nostaa vielä esiin, liittyen aloituskuvaan.

Nimittäin tässä meidän uudessa mahtavassa maailmassamme, missä miehet ovat valloittaneet naisten urheilun ja sukupuolikiintiöiden ohittaminen on vain napin painallus, tulevat miehet korvaamaan myös lähes kaikki ne OnlyFans, TikTok, Instagram yms tyttöset tekoälyllä. Noin minuutissa voi luoda supermallin ja persoonan, jonka mukaan tekoäly osaa niin piirtää, animoida kuin vastata kuin tämä kuvitteellinen luotu jumalatar. Kulut ovat minimaaliset ja yhtäaikaisten käyttäjien määrä rajaton, verrattuna siihen että sielä näppäimistön takana istuu oikea ihminen. Ja kuinka oikea ihminen sielä edes istuu, kun jokin ihminen näyttelee ja teeskentelee olevansa kiinnostunut hänestä vain saadakseen lahjoituksia? Kukaan ei tietysti estä naisia luomasta itsensä kaltaista mallia ja opettamasta tekoälyä kopioimaan niin persoonan kuin sen oman perseen, mutta veikkaisin että teknistä osaamista sen suhteen löytyy edelleen enemmän sieltä mm. silmä kovana niitä kuvien katsovien joukosta kuin niiden, jotka kameran edessä nyt poseeraavat.

En tosin tiedä kuinka paljon epäaidommaksi maailma oikeastaan edes muuttuu kun videot, kuvat ja tekstit ovat vain koneen luomia, kun vertaa miten koko maailma teeskentelee ja esittää jotain roolia 24/7 pärjätäkseen kilpailussa. Onneksi sentään meillä on EU, joka tekee kaiken yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi… ison rahan ohjeiden mukaan, heidän edukseen.

Algoritmien luoma hulluus

Bloomberg oli hiljattain julkaissut lyhyen klipin Al Goren pitämästä puheesta (alkuperäinen twatterpostaus ja kansantubesta kopio), jossa hän puhuu algoritmien luomasta AI:sta - Artificial Insanity, eli keinotekoinen hulluus. Tämä uhkaa demokratiaa ja on kuin AR-15 joka tulisi kieltää! Hän ei ole sinällään väärässä näissä väitteissään, mutta jättää joko tietämättömyyttään tahi tyhmyyttään, tai sitten täysin tietoisesti ja tahallaan, muutaman oleellisen asian mainitsematta. Tavan kansalle ja tähän samaan lahkoon kuuluville viesti tietysti uppoaa kuin kuuma veitsi voihin, mutta jos ongelmaa lähtee purkamaan yhtään syvällisemmin, puheessa annettu uhkakuva saa varsin toisenlaisen merkityksen.


Mikä ihmeen algoritmi?

Ennen kuin kaikki puhuivat tekoälystä, puhuttiin algoritmeista, jotka tässä kontekstissa ovat hyvin yksinkertaisia tekoälyn kaltaisia ohjelmanpätkiä, jotka yleensä mukautuvat omissa rajoissaan tilanteen mukaisesti. Sosiaalisessa mediassa tämä tarkoittaa, että algoritmi on se, mikä päättää mitä juuri sinulle näytetään. Jos tilannetta vertaa esimerkiksi foorumeihin tai niitä edeltäneisiin keskustelupalstoihin, niissä lajittelu tapahtui yleensä puhtaasti ajan mukaan - viimeisin postaus näytetään ensin ja ihmiset olivat itse vastuussa julkaisujensa oikeasta sijainnista eli sen kategoriasta tai aihealueesta. Käyttäjät voivat yleensä itse päättää näytetäänkö ensin esimerkiksi uusin tai suosituin, pääajatuksena on kuitenkin että käyttäjä itse valitsee mitä näytetään. Tämä toimii kohtuullisen hyvin, kun määrät ovat kymmenissä tai sadoissa, mutta mitä tapahtuu kun uusia postauksia on satoja tuhansia tai miljoonia samankaltaisista aiheista? Otetaan siis algoritmit avuksi tekemään jotain tolkkua siihen tietotulvaan.

Pitkään esimerkiksi Youtuben algoritmi toimi pääpiirteittäin niin, että se seurasi mitä yksittäinen käyttäjä hakee ja katsoo, jonka perusteella se ehdotti seuraavaa videota. Koska algoritmi seurasi kaikkien käyttäjien toimintaa, se osasi ehdottaa videoita sen perusteella, mitä muut sen mielestä samankaltaiset ihmiset katsoivat ja jos jokin video kelpasi kaikille samankaltaisille, se lähti ”trendaamaan” ja sitä ehdotettiin sitten lähes kaikille. Youtuben tehtävänä kun oli koukuttaa ihmiset viettämään mahdollisimman paljon aikaa heidän alustallaan ja täten parhaan mahdollisen videon löytäminen oli tärkeää koska mainostajat toivat rahan kassaan ja heille taas oli tärkeää olla mahdollisimman paljon näkyvillä - siksi suosituimpien ohjelmien alkuun oli tunkua, aivan kuten televisiossa. Sama tekniikka oli käytössä myös muilla alustoilla, eli jos jokin postaus näytti kiinnostavan, sitä ehdotettiin myös muille. Koska postauksia oli paljon, ne piti järjestellä jollain tavalla muutoin kuin pelkässä aikajärjestyksessä, ettei ne ”tärkeät” postaukset vaan hukkuneet sinne tsiljoonaan vähemmän merkittävään asiaan. Koukuttaminen viettämään aikaa oli prioriteetti joka alustalla ja on myös edelleen tänäkin päivänä.

Ajan kanssa kuitenkin huomattiin, että täysin orgaaninen kasvu ja sanoman levitys aiheutti sen, että myös sen alustan agendan vastaiset asiat saattoivat levitä räjähdysmäisesti. Ja kuka haluaisi levittää ”vastapuolen” sanomaa omalla alustallaan ja auttaa heitä? Ei niin kukaan, joten algoritmeja alettiin hienosäätämään ja julkaisuja merkitsemään käsipelillä joko ylös- tai alaspäin sen näkyvyydessä. Koska algoritmit niputtivat samankaltaiset käyttäjät yhteen ja heidän välillään julkaisuja ehdotettiin, tämä johti ”kuplautumiseen” - samankaltaisille ihmisille näytettiin samankaltaista materiaalia. Tässäpä olikin siis ongelma - väärät näkemykset levisivät kulovalkean tavoin kuplien sisällä ja Al Gore nosti Q-Anon liikkeen esiin yhdeksi esimerkiksi tämmöisestä vaarallisesta kuplasta jonka algoritmit loivat.


Kolme seurausta algoritmeista

Ensiksi, se aiheuttaa kuplautumisen ja sen kuplan sisällä tieto leviää edelleenkin varsin tehokkaasti, koska edelleen halutaan koukuttaa ihmiset käyttämään mahdollisimman paljon aikaa alustalla. Näille klustereille (kuten Twatter niitä kuplia kutsuu) näytetään siis lähestulkoon vain siihen samaan klusteriin kuuluvien julkaisuja, jotka sitten järjestetään edelleen sen algoritmin määrittämällä tavalla eli suosituimpia nostetaan ylös ja heikommin suosittuja alas. Tarkoitus kun edelleenkin on pitää käyttäjät kiinni sillä alustalla, siitäkin huolimatta että he saattavat jakaa agendan vastaista sanomaa. Ja juuri siksi se klusterointi on niin tehokas keino varmistaa, että se ”väärä” sanoma ei liioin leviä klusterin ulkopuolelle.

Toisekseen, algoritmit mahdollistavat kohdistetusti tiettyihin ryhmiin vaikuttamisen, siinä kun valtamedia ja vastaavat kaikille näkyvät asiat vaan lätkäistään joka ruudulle. Tästä on esimerkiksi todisteita, että vaalien alla on lähetetty ”muista äänestää” mainoksia niille, joiden halutaan äänestävän siinä kun niiden ruuduille, joiden ei haluta äänestävän, syötetään jotain hömppää kiinnittämään huomio ja jopa unohtamaan koko äänestäminen. Propagandassa kohdistettu viesti on aina tehokkaampi kuin yleistetty kaikille siihen suuntaan kerrottu sanoma, joten algoritmien muodostamat klusterit ovat paljon tehokkaammin manipuloitavissa. Sen lisäksi että ne halutut sanomat ovat kohdistettuja, algoritmit pitävät huolen myös siitä, että ”vääriä näkemyksiä” ei näytetä kuin jo valmiiksi sitä mieltä oleville. Algoritmien luojat siis päättävät mitä näytetään ja kenelle näytetään tai jätetään näyttämättä.

Kolmanneksi, valta narratiivin ohjauksesta siirtyi teknologiajäteille kuten Micro$oft, Meta ja Google. He päättävät algoritmin toiminnasta omalla alustallaan, eli he päättävät mitä sinä näet ja ennen kaikkea mitä sinä et näe. Rahan valta siis kasvoi merkittävästi, mikä ei ole lainkaan demokraattisten ihanteiden mukaista jossa kansa päättäisi asioista. Lähes täydellinen mielipiteiden ohjaus tietoa rajoittamalla, niiden toimesta joita kansa ei ole millään yhteisellä päätöksellä valinnut. Mutta se on se hinta, jonka jokainen käyttäjä joutuu maksamaan ”ilmaisesta” palvelusta. Ja nyt kun näillä jäteillä on vielä kehittyneemmät tekoälyt käytössään joita ihmiset sitten käyttävät, mikä voisikaan mennä pieleen?


Uhka demokratialle

Mikä näitä Al Goren kaltaisia päättäjiä kyrsiikin on se, että heillä itsellään ei ole enää valtaa päättää mitä kansalle kerrotaan. Kun televisio, radio ja sanomalehdet olivat kansan päätiedonlähde, poliitikot tiesivät mitä kautta he saivat sanomansa julki halutulla tavalla. Mutta kun some on ajanut näiden edelle, narratiivin ohjaus on siirtynyt pois valtamedioiden käsistä somejättien algoritmeille… Mutta hetkonen, ne valtamediat JA somejätit ovat samojen tahojen omistuksessa. Jos tämä myönnettäisiin, koko demokratian illuusio murenisi. Ennenvanhaan oli paljon helpompaa teeskennellä poliitikkojen olevan vallassa, kun he saivat äänensä mediassa kuuluviin ja täten ohjasivat kansan yleistä mielipidettä, mutta nyt näitä puhuvia päitä ei enää tarvita koska kaikki voidaan hoitaa algoritmien välityksellä. Tämä on se todellinen uhka demokratialle.

Ei siis uhka kansanvallalle, koska sitä ei koskaan ole ollutkaan, vaan uhka sille illuusiolle joka kansalla edelleen on tästä länsimaisesta demokratiasta. Jos kansa havahtuisi siihen, kuinka helposti heidän mielipiteitä ohjataan puhtaasti tiedon välityksellä, he saattaisivat alkaa vaatimaan muutosta asiaan. Onneksi se muutos, joka tässä saattaa tapahtua, on se, että näiden somejättien algoritmien säätämistä aletaan säännöstellä lainsäädännöllä. Eli siis poliitikot määräävät miten algoritmit pitää asettaa niillä alustoilla, joiden omistajat kertovat poliitikoille miten niitä sääntöjä pitää määrätä. Huomannet ongelman?

Mitä siis tässä todellisuudessa ajetaan? Manipuloinnin laillistamista. Nyt se manipulointi tehdään teknologiajättien toimesta ja säännöillä, mikä osoittaa että kansanvaltaa ei ole lainkaan, mutta jos poliitikot saavat päättää ne säännöt, se on demokraattista. Siis demokraattista, kun oikeat vallanpitäjät sanovat poliitikoille, miten he haluavat tarinaa ohjattavan ja sitten poliitikkojen käskystä tehdään täsmälleen samaa kuin aina ennenkin, mutta oikeutetusti. Tervetuloa sääntöpohjaiseen järjestelmään, missä kaikki tehdään yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi.

Algoritmien vertaaminen rynnäkkökivääriin onkin sinänsä osuva, koska väkivaltamonopolit valtioiden hallussa eivät koskaan ole sotineet tai tappaneet sivullisia tai väärää mieltä olevia?

Kyllä, algoritmit ovat vieneet hulluuden aivan uudelle tasolle ja kansalle pitäisi teeskennellä, että mielisairaalan lukkojen avaimet ovat luotettavissa ja turvallisissa käsissä. Kapitalismia Al Gore oli myös korjaamassa siinä samalla, mutta mikäs vika tässä kapitalistisessa sananvapaudessa sitten on? Ai niin, kun piti näytellä demokratiaa… Luotu kollektiivinen hulluus oikeutetusta vallasta kaikkien ylitse.

Kannattaako ajatella, ainakaan itse?

Tässä tullut taas vaihteeksi kuunneltua Aalto-yliopiston Esa Saarisen systeemiajattelu-luentoja samalla kun tullut lueskeltua hänen Filosofia!-teostaan, tuli mieleen että siitäkin on jo kaksi vuotta kun seinälle ripustettiin omalla nimellä varustettu plakaatti Prof. Dr. h.c. of Philosophy. Itselle sinänsä varsin merkityksetön taulu, mutta auktoriteetteihin uskoville se vissiin merkitsee automaattisesti oikeassa olemista, joten … olen kai sitten oikeassa?

Saarisen 2023 luento alkaa Evansin kaksiprosessimallista ajattelusta, missä ensimmäinen systeemi on nopea, intuitiivinen ja automaattinen ajattelu, joka perustuu kokemukseen ja pikaisiin havaintoihin usein tunnepohjalta. Toinen taas on syvällistä ja hidasta, analyyttista ja harkittua ”aktiivista” ajattelua, eli funtsitaan asiaa syvällisemmin. Tätä toista vaaditaan uusien ongelmien ratkaisuun ja tarkempaan harkintaan, mikä tuntuu monella jäävän usein kokonaan tekemättä. Näiden kahden yhdistelmällä ihminen sitten ajattelee asioita ja perustaa toimensa niihin. Ensimmäiseen ajatteluun kykenevät enemmän tai vähemmän kaikki aivoilla varustetut olennot, toinen on ihmisille erityinen ja varsin nuori tapa märehtiä asioita.

Vaikka saarisen videoita onkin katsottu jo yli 2 miljoonaa kertaa ja arviolta miljoonan tunnin ajan, ei se ainakaan tuohon kansan ”toisinajatteluun” ole tainnut kovinkaan merkittävää lommoa tehnyt? Suurin osa ihmisistä kun toistaa vaan reaktiivisesti ulkoa kuultua ja keskustelu heidän kanssaan on varsin monasti lähinnä ajan hukkaa. Jos nimittäin haluaa tietää miten se ”vastapuoli” ajattelee, taitaa olla parempi lukea jokunen kirja tahi kuunnella joitain luentoja aiheesta, kuin koettaa saada tolkkua vesitetyistä tulkinnoista, joita ihmiset etenkin somessa käyttävät. Eri ryhmillä kun on jostain syystä lähes poikkeuksetta lähes täsmälleen samat kommentit ja argumentit, mikä voisi osoittaa ettei se näkemys ole varsinaisesti muuta kuin omaksuttu kanta, itsenäisen ajattelun sijaan.

Mutta miksi olisikaan? Itsenäiseen ajatteluun kyllä niin Saarinen kuin monet muutkin kannustavat, mutta nyky-yhteiskunnassa on paljon helpompaa olla ja elää kun pitää omat näkemykset vain omana tietonaan. Vain niillä auktoriteeteilla on lupa tuoda julki uusia näkemyksiä, joista sitten valitaan se oikea sen mukaan mihin ryhmään kuuluu. Onhan sekin toki itsenäistä ajattelua, koska ihan itse toistaa opittuja argumentteja, mutta veikkaisin että jos Sokrates tulisi nyt kadulla vastaan, ei yhteenkään näkemykseen löytyisi ainuttakaan omaa pohdintaa. Toki Sokrates jo osoitti aikoinaan, että ei kannata kysyä vaikeita kysymyksiä yksinkertaisista ja itsestäänselvistä asioista…

Ei kannata olla oikeassa kun hallinto on väärässä - tämän Voltaire ja moni muukin on tiennyt jo hyvän aikaa. Viimeistään silloin, kun niitä omia virallisesta tarinasta poikkeavia näkökulmia tuo julki, törmää siihen valliin joka on rakentunut sen virallisen tarinan ympärille. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan koskaan poikkea siitä tarinasta, joten heillä ei ole mitään tartuntapintaa siihen maailmaan, jossa ns. ”väärinajattelijat” elävät. On toki runsaasti aiheita, joista voidaan myös olla eri mieltä ja silti pysytellä sen vallin ”oikealla” puolella, että mahdollisuus kohtuullisen turvallisiin keskusteluihin olisi kuitenkin olemassa.

Sosiaalinen media ei tosin taida olla se oikea paikka käydä keskusteluja, etenkään niistä asioista, jotka ovat sen virallisen tarinan Overtonin ikkunan karmien rajalla tai sen takana. Välittömien vastausten puute on eräs ongelma niissä somekeskusteluissa, mutta jos ajatellaan menneitä aikoja, ihmiset kykenivät käymään syvällisiä keskusteluita kirjeiden välityksellä eli vastausten saamiseksi saattoi joutua odottelemaan kuukauden päivät. Aika ei siis pitäisi olla rajoite, mutta harvan mielenkiinto säilyy missään keskustelussa tunteja pidempään, saatikka päiviä jos toinen menee vaikkapa välissä töihin tahi nukkumaan.

Tästä kaikesta onkin noussut uudehko ilmiö, eli ”estän kaikki kanssani eri mieltä olevat”-tekniikka. Ei siinä, harvemmin sitä tulee netissä vastaan tahoja, jotka edes haluaisivat keskustella asiasta vaan he lähinnä toistavat ulkoa opittuja näkemyksiä. Mistä tämän voi päätellä? Siitä, että vastaukset ovat aina samoja. Tyypillisimmin näitä opittuja kommentteja näkee uskon asioissa, eli ateistit vs. uskovaiset tai lätty vs. pallo keskusteluissa. Yhtä ainutlaatuisia vastauksia saa toki myös politiikasta puhuttaessa, mikä johtunee siitä, että valtiousko ja oman puolueen seurakunta eivät juurikaan eroa muiden uskontojen pyhistä kirjoista ja niiden toistosta. Joten kannattaako niistä sitten edes somessa tai muualla vääntää, kun samat voi lukea tahi kuunnella omaa tahtiaan netistä? Toki se ”tutki itse” ei liioin toimi, koska samasta asiasta voi olla satoja näkemyksiä ja juuri sen vastapuolen kuvittelemaan oikeaan lähteeseen ei yleensä viitata suoraan. Itse en tosin lähde yleensä ketään estämään (tosin olen tullut estetyksi varsin usein), ellei kyseessä ole joku maahisen mulkero joka koettaa henkilöön käymällä voittamaan argumentin. Paljon helpompaa vain ohittaa moinen kommentti/tyyppi ja antaa hänen mölytä rauhassa. Toisaalta, somessa näitä taulapäitä voi käyttää myös hyödykseen - joka ikinen kommentti ja reaktio antaa algoritmille viestin, että nyt on jotain tärkeää meneillään, eli vastaamalla myös niihin typerimpiinkin juttuihin saa näkyvyyttä omalle sanomalleen, jos sitä pitää tärkeänä.

Joten kannattaako sitä ajatella itse syvällisemmin asioita, etenkin jos se oma näkemys poikkeaa virallisesta tarinasta? Kyllä. Se on elinehto koko ihmiskunnalle ja sananvapautta tulisi aiheen suhteen käyttää. Kannattaa kuitenkin olla sen verran fiksu, ettei kylvele niitä tiedonjyväsiä ihan kaikkialle koska juurtuakseen, pitää sen maaperän olla kunnossa. Siksi tämäkin teksti olisi kannattanut aloittaa jollain propagandasta opitulla iskulauseella, koska se olisi virittänyt lukijan haluttuun tilaan ja täten omaksumaan sen tiedon paljon todennäköisemmin. Mutta silloin se sotisi vahvasti omia arvojani vastaan, joidenka mukaan toisten manipulointi niin omaksi eduksi kuin ”yhteiseksi hyväksi” ei ole juurikaan oikeutettua. Jokaisen tulisi ajatella ihan itse ja päättää sitten harkinnan jälkeen asioista, ei niin että lähes kaikki viestintä on rakennettu vaikutuksen maksimoimiseksi.

Tai no, koko "kannattaako olla eri mieltä" voitaisiin tiivistää 14.3.2022 Ukkolan tekemään Pekka Kallioniemen haastatteluun, eli "kaikki jotka ovat kanssani eri mieltä, ovat Putinin rahoittamia".

Yleisavain, ei pelkkä AGI?

Viimeisimmät vuodot, vaiko vaan jotain 4chan trollausta?

Oliko Altman/OpenAI härdelli sittenkään johtunut AGI:sta, vai voisiko kyseessä ollut ehkä yksi suurimmista tietoturvariskeistä … koskaan? Vaikuttaisi nimittäin siltä, että NSA olisi osallisena tässä sotkussa ja tekoälyä käyttämällä suurin osa salauksista olisi mahdollista purkaa hyvinkin nopeasti. Jos AI ymmärtää miten salausalgoritmi toimii, se saattaa kyetä löytämään salausavaimen lähes välittömästi ja purkamaan sen tuosta vaan. Tiedustelupalveluilla on tallessa valtava määrä ihmisten henkilökohtaista tietoa ja yksityiskeskusteluja, joihin ne ”hyvät tahot” ovat halunneet päästä käsiksi yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi.

Toistaiseksi se vielä kuitenkin vaatii kovan luokan rautaa pyörittää moisia tekoälyjä, joten riski että moinen malli aiheuttaisi väärissä käsissä suuren tietoturvariskin, mutta tekniikan kehittyessä tämäkin on täysin mahdollista. Kaikki verkossa liikkuva data jos voidaan käden käänteessä purkaa, sinne menee identiteettien lisäksi myös mm. kaikki pankkiliikenne. Tosin kun katsoo mitä nämä yhteiseksi hyväksi toimivat tahot ovat vuosien saatossa tehneet, en olisi niinkään varma että rikollisissa käsissä se uhka olisi niin suuri kuin näiden sinun turvallisuuttasi ajattelevien hallussa. Kaikki tämä on tietenkin vain spekulaatiota ja kyllähän meille kerrottaisiin jos jollain olisi yleisavain kaikkeen dataan, eikös? Eli ei muuta kuin digi-ID:tä kehiin eli kaikki data yhden tunnuksen alle niin mikä kertakaikkiaan voisi mennä pieleen?

Väliaikainen koiravero

Vielä on noin kuukausi aikaa ilmoittaa koira uuteen valtion koirarekisteriin, joka on jälleen yksi viranomaisten järjen riemuvoitto. Tämä ei lainkaan rahastukseen tarkoitettu kertaluontoinen (mutta kahdesti perittävä: kasvattaja ja omistaja) 10€ (sähköinen) tai 19€ (paperisena) maksu, perustamiskustannuksista huolimatta, tulee rahoittamaan monen monta virkamiestä ja ostamaan useita kampaviinereitä kaikissa niissä tärkeissä palavereissa asian suhteen. Agenda 2030 mukaisesti tavan kansa ei omista mitään ja työväestöllä ei ole lupaa kuluttaa kallisarvoisia resursseja, että valtioiden kerma voi kerran vuodessa lentää yksityiskoneillaan juttelemaan mistä seuraavaksi voitaisiin kansaa kuristaa, mutta se ei tietysti liity mihinkään.

Yhtäkään järkevää perustelua ei rekisterille olla annettu ja sen tarkoituskin onkin alkuun vain kerätä hieman rahaa (ja tietysti se virkamiehen serkku sai puoli milliä rekisterin luonnista), mutta veikkaisin sen johtavan varsin nopeasti vuotuiseen, tosin onneksi vain väliaikaiseen maksuun, jota ei kutsuta veroksi koska se kuulostaisi pahalta. Valtio ei tee yhtään mitään sillä sillä tiedolla, mitä lemmikkieläimiä ihmisillä on, joten kissa, marsu ja undulaattirekisterit ovat vain ajan kysymys. Tarkastus rekisteriin merkinnästä tapahtuu eläinlääkärien toimesta ja heillä on käsittääkseni velvollisuus merkitä kaikki koiralle tehdyt toimenpiteet siihen rekisteriin, koska heillä ei ole parempaakaan tekemistä kuin täytellä kaavakkeita susipaskaan käyttöliittymään. Toki tätä rekisteriä tultaneen käyttämään tieteeseen, kun valtio rahoittaa kahden miljoonan euron tuella transkoirien kynsien keskipituuden tilastointia ja miten se vaikuttaa koirien ulosteen hajuun kun niille virheellisesti jokin ulkopuolinen sanoo ”hyvä poika!”.

Huomautusten ja ohjeistusten lisäksi tähän suurrikollisuuden torjuntaan on tietenkin lisätty myös mahdolliset sakkomaksut ja uhkasakot, joiden summa ainakin joidenkin tietojen mukaan on sadoista euroista jopa tuhansiin, jos teko on törkeä, tahallinen ja jatkuva. Väliaikaisen koiraveron jälkeen sakkomaksu tullee tosin nousemaan, koska valtiolta ei saa varastaa, ristus. Valvontaa tultaneen myös sen jälkeen lisäämään ja jokaiseen poliisiautoon ostetaan siltä uudelta Slush-startup-yritykseltä helppokäyttöinen rfid-lukija, koska yhden napin painaminen on aivan liian vaativa tehtävä, kuten vuosia sitten tuli huomattua…

Pentutehtailua vastaan julistettu rekisteri tulee varmasti tehoamaan rikolliseen toimintaan yhtä hyvin, kuin kaikki muutkin lait ovat toimineet. Siksi Suomessa ei ole lainkaan esimerkiksi pahoinpitelyitä, murhia tai raiskauksia kun ne on kielletty lailla! Korruptiota ei olla kielletty, minkä vuoksi sitä ei maassamme ole lainkaan, joten ehdottaisin tehokkaammaksi toimeksi pentutehtailua vastaan sen, että poistetaan sana kielestä ja sakotetaan ennemmin niitä, jotka osoittavat moisen rikkeen - aivan kuten korruptiota meillä hoidetaan!

Asialle ei tietenkään tulla tekemään mitään, koska suurinta osaa kansasta asia ei koske koska heillä ei ole koiraa ja poliitikkojen sukulaiset saivat rekisterin ansiosta viran ja elatuksen loppuiäkseen. Tämä on tietysti vain yksi niistä sadoista, ellei jo tuhansista, vastaavista idioottimaisuuksista, jotka kansamme nielee purematta ja somepurnauksen lisäksi sille ei tulla mitään tekemään. Mutta mitä sille voisi tehdä, koska kuitennii laki niin sanoo?! Nerokkaimmat ehdottavat äänestämään oikein seuraavalla kerralla, koska se on toiminut joka ikinen kerta, aivan kuten sen väliaikaisen autoveronkin kanssa.

Sisäisiä hybridiuhkia

Median ja sitä kautta kansan huomio on jo pitkään kiinnitetty ulkoisiin hybridiuhkiin. Tämä mörkö on kuitenkin jätetty turhan tarkkaan määrittelemättä, koska jos ihmiset ymmärtäisivät mistä oikein on kysymys, niitä vastuussa olevia kannattaisi etsiä lähempää kotoa. Aloitetaan kuitenkin siitä, mikä se semmoinen hybridiuhka tai hybridisota oikein on. Pitemmän kaavan mukaan asiaa voi lukea aikaisemmista teksteistä (Suomiareena 2018 ja Hybridi/kyber/info), mutta lyhyesti se tarkoittaa monialaista uhkaa tai sotaa, jossa käytetään siis yhdistettynä useita eri keinoja suorittamaan jokin asia. Yhtä aikaa siis voidaan tehdä niin informaatiosotaa (propagandaa), kyberhyökkäyksiä (hakkerointia) ja vaikkapa agitaattoreiden aiheuttamia mellakoita. Olisiko jollakin ulkopuolisella toimijalla mahdollisuus iskeä tällä tavalla Suomeen? Toki, rahalla saa ja mopolla pääsee, syyttävän sormen osoittaessa haluttuun viholliseen.

Että uhkaa voitaisiin pitää ”hybridinä”, se kuitenkin tarkoittaisi sitä, että nämä toimet oltaisiin organisoitu toimimaan samaan tarkoitusperään. Todisteiden löytäminen tälle on kuitenkin hyvin haastavaa ja taitava peluri osaa käyttää eri keinoja peittääkseen jälkensä sekä tarkoitusperänsä. Jos yksittäiset ihmiset omasta tahdostaan tekevät jotain ilman organisoitumista saatikka johtamista, tätä ei voida kuitenkaan pitää hybridioperaationa. Yksittäisten toimijoiden toimet voivat kuitenkin auttaa tällaista operaatiota tietämättään, minkä vuoksi Matti Meikäläisen vääränlainen meemittely somessa lasketaan usein ulkopuoliseksi vaikuttamiseksi ja sitä kautta osaksi hybridioperaatiota, joita vastaan sitten tulee taistella. Kaikki sanomat jotka ovat virallista tarinaa vastaan ovat uhka yhteiskunnalle, tai jos ihan tarkkoja ollaan niin ei niinkään yhteiskunnalle, vaan vallitsevalle valtarakenteelle. Ei siis ihme, että asia pidetään jatkuvasti esillä kun kaiken maailman tavikset postailevat vääriä mielipiteitään julki kaikelle kansalle joka pilaa hyvän tarinan!

Ulkopuolisessa vaikuttamisessa on vaan muutama suuri haaste, jotka jätetään yleensä täysin huomiotta. Vihamieliseen pienen mittakaavan operaation ulkopuolisilla on paremmat mahdollisuudet, mutta suuren mittakaavan ja koko yhteiskuntaan vaikuttavien asioiden tekeminen vaatisi huomattavasti vahvempaa soluttautumista yhteiskuntarakenteisiin. Ensiksi, propagandan levittäminen, joka pienessä mittakaavassa ja sosiaalisessa mediassa on mahdollista suorittaa bottien ja haamuhenkilöiden toimesta, on kuitenkin lähes mahdottomuus isossa mittakaavassa. Se kun vaatisi pääsyn valtamediaan sisälle, eli Suomen tapauksessa Ylen johtoon ja Sanoma-konsernin eri lonkeroihin. Massaviestinnällä saavutetaan miljoonia, siinä kun somessa joitain tuhansia ihmisiä. Yleistä mielipidettä kun edelleenkin ohjaillaan valtamedian kautta, joten jos väitetään ulkovalloilla olevan pääsy yleiseen mielipiteeseen, mediapooli tulisi olla sen ulkopuolisen tahon hallussa.

Toisekseen, valtion toimiin ja päättäjien sekä virkamiesten tekemiin päätöksiin pitäisi pystyä myös vaikuttamaan, koska koko sääntöpohjainen järjestelmä nojaa täysin virkakoneiston toimiin. Suomettumisen aikana oltaisiin voitu puhua tämän kaltaisesta asiasta, kun päättävissä ja toimeenpanevissa elimissä oli tahoja, joiden sympatiat saattoivat olla hieman toisaalla kuin siinä omassa kansassa. Muutamaa ”vanhan kaartin kommunistia” lukuun ottamatta maamme virkakoneisto sekä yliopistojen päättävät tahot on kyllä taidettu päivittää jo aikoja sitten länsimaiseen arvopohjaan sopivaksi, jolloin sitäkään kautta soluttautuminen on käytännössä sula mahdottomuus. Mutta entäs jos se ulkopuolinen taho on päästetty tai jopa kutsuttu sisään, onko se silloin enää ulkopuolista vaikuttamista?

Yle kertoi vuosia sitten hybridiosaamiskeskuksesta, jolle on annettu lähes täysi immuniteetti maamme oikeuslaitokselta. Ovatko nämä 12 maan toimijat sisäisiä vai ulkopuolisia vaikuttajia? Mediamme vetää 1:1 uutisensa jenkkien uutistoimistoista ja teatereissa ja idioottilaatikosta ei muuta tulekaan kuin jenkkien hyväksymää soopaa - onko tämä sisäistä vai ulkoista, kun Yle näyttää jenkkien propagandaelokuvia? Läntisillä toimijoilla on siis täysi pääsy Suomen mediaan, sotilasjohtomme ja poliisimme käy harjoittelemassa läntisen liittouman päiväkerhoissa ja poliitikkomme ravaavat Bilderbergin ja Trilateraalisen komission bakkanaaleissa. Tämäkö ei ole sitten ulkopuolista vaikuttamista kun suomalainen päättäjä hyvin suoritetun kauden jälkeen siirtyy heittämällä jonkin ylikansallisen toimijan palkkalistoille?

Nyt jengi pelkää Venäjän masinoimaa pakolaisvyöryä, siinä kun läntinen raja vuotaa kuin seula eikä 2015 Ruotsista marssinut armeija aiheuttanut suurempaa huolta. Puhutaan kansainvälisistä sopimuksista ja niitä kuitenkin tulkitaan aina tilanteeseen sopivalla tavalla. Ei liioin kannata vanhoja muistella mitkä puolueet olivat vallassa sen edellisen invaasion aikaan… Ai niin, se ei ollut lainkaan hybridioperaatio eikä some sekä perinteinen täyttynyt kannustavista viesteistä ja muuttanut yleistä mielipidettä sotaa ja kärsimystä pakenevista naisista ja alaikäisistä lapsukaisista, jotka olivat ajaneet partaansa vasta vuosikymmenen. Valtiollisella rahoituksella edelleenkin suoritetaan taksipalvelua idästä ja etelästä kaikkialle EU:n alueelle, mutta sekään ei ole ulkopuolista vaikuttamista koska se rahoitetaan kansalta varastetulla rahalla.

Osa puhuukin väestöllisestä sodankäynnistä, missä maiden kansa ajetaan napit vastakkain maahan tuotettujen vähemmän integroituvien tyyppien kanssa ja rikollisuus nousee tähtitieteellisiin lukemiin. Syylliseksi nostetaan Venäjä tai jokin muu ”paha” taho, mutta rahaa seuraamalla päädytään kuitenkin varmaankin ihan sattumalta esimerkiksi tiettyihin länsimaisiin ”filantrooppeihin”. Eli ei ulkoista vaan sisäistä vaikuttamista, vai kuinka se meni? Kyllä, yksikään maa tai sen oma kansa ei ole vielä koskaan hyötynyt ulkoa tuodusta väestä. Tai no, jos ei lasketa jenkkilää missä alkuperäisväestö korvattiin lähes kokonaan ulkoa tulleilta? Uusi kansa tilalle, kaikki hyvin. Ulkopuolisille ja vihamielisille tahoille siitä on toki merkittävä etu, kun jokin maa tuhoaa itse itsensä sisältäpäin jolloin maan ryöstäminen paljaaksi on paljon helpompaa. Ei muuta kuin omat kaivokset pystyyn ja pumpataan resurssit omaan taskuun siinä kun maan kansa taistelee niin keskenään kuin ulkoa tuotujen kanssa. Loistava hybridioperaatio, eikö totta?

Pienet maat ovatkin näiden imperiumien pelinappuloita ja katsomalla mihin suuntaan päättäjät kumartavat, voidaan päätellä kenen taskussa he ovat. Propagandalla kansaa kasvatetaan kuin herkkusieniä ja muutama taho rikastuu entisestään. Syyllinen löytyy aina toisaalta, koska rahan seuraaminen on vaaraksi lähinnä vain omalle terveydelle - näiden ongelmien isosti julki tuovien tahojen keskimääräinen elinikä ei ole ollut historian valossa järin pitkä. Joten katse ulkopuolelle, siellä selän takana kaikki tehdään vain yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi! Mitään muutosta tähän on toki täysin turha odottaa, koska ne oikeat vallanpitäjät ovat tämän pelin vuosisatojen aikana viilanneet niin hyvin iskuun. Länsimainen demokratia ja kapitalismi on myyty kansoille messiaana, vaikka ne kaksi, demokratia ja kapitalismi, ovat perustavaa laatua vastakkaisia ideologioita. Mutta ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa, eiks jeh?

Kohti uusia pettymyksiä

Tehdäämpä tämmöinen villi ennustus tulevista presidentinvaaleista, siihen johtavista viikoista sekä siitä käsinkosketeltavasta pettymyksestä, joka tulee jälleen kerran tapahtumaan KUN ei muutosta edelleenkään vaaleissa tapahtunut. Kuten jo viime tekstissä vaalisirkuksesta vihjailin, sama virheiden sarja tullee johtamaan lähes satavarmasti uuteen karvaaseen tappioon jolle lähdetään etsimään syyllisiä lähes välittömästi tulosten tultua julki. Sormia tultaneen osoittamaan taas kerran tähän suuntaan, koska olenhan maalaillut piruja seinille jo vuosia ja vaikka osumatarkkuuteni on ollut varsin hyvä, on se vaalitappio jollain tavalla aina niiden syytä joidenka mukaan tämän sirkuksen tukeminen on kuin se Einsteinin hulluuden määritelmä. Hernepussi siis valmiiksi, taas mennään!

Vaalien voittaja nykyisillä merkeillä riippuu siitä, kenen taakse ”vasemmisto” siirtyy. Oma veikkaukseni potin kotiin viejästä on joko koko kansan ei lainkaan rikollinen Pekka tai liittovaltio-Alexander, jotka toisella kierroksella pakottavat kansan valitsemaan ebolan ja koleran välillä. Jos edistykselliset tukevat Pekkaa ja pettyneet persuksen kristuksen palvojat eivät tue Stubbia, Pekasta tulee seuraava presidentti. Sota-Jussilla ei ole pienintäkään saumaa toiselle kierrokselle, koska media ei hänen taakseen siirry ja nämä muut ehdokkaat ovat lähinnä mukana urheilun vuoksi teeskentelemässä vaihtoehtoja minkä WEF:n lipunkantajan kansa valitsee. Muutosta ei siis ole tiedossa, ainakaan kansalle parempaan suuntaan. Sauli teki jo tehtävänsä kilttinä jenkkien vasallina, eli ajoi maamme NATO:on, ehkäpä jopa sotaan - mutta sitähän kansa halusi?

Reilulle 90%:lle kansasta ei-WEF:n ehdokkaat ovat täysin merkityksettömiä ja tällä hetkellä yhdenkään pääsy viralliseksi ehdokkaaksi on … varsin epätodennäköistä. Koko ”skene” olisi kyllä heittämällä sen 20.000 allekirjoittajan kokoinen, mutta siitä suuri osa uskoo edelleen persujen pelastajaan, koska poliittinen muisti on kultakalan luokkaa hyvänäkin päivänä ja ymmärrys koko pelistä mitätöntä. Jäljelle jäänee kuitenkin vielä riittävästi kannattajia, päälle vielä sattumanvaraiset kiltit ihmiset jotka kirjoittavat kortin pyydettäessä, joilla se määrä saataisiin kasaan… JOS ne kortit oltaisiin kasattu yhden lipun taakse. Vähemmän yllättävästi näin ei tehty ja Saara, Jaana, Väykkä ja vissiin Ano siihen päälle (puolue kun voisi asettaa ehdokkaan, jos sillä olisi edes edes yksi jäsen eduskunnassa) jakavat yhdessä tämän potin mahdollisia allekirjoittajia. Yhteenlaskettuna, ehkä se 20.000 tarvittavaa, mutta koska jokainen voi kirjoittaa vain yhden kortin, Saaralla on marginaalinen sauma ja muut mahtavat jäädä nuolemaan näppejään kaukana siitä tarvittavasta. Ihmeitä voi toki tapahtua ja sinne vaaleihin saadaan ehkäpä yksi WEF:n ulkopuolinenkin ehdokas. Ja tällä ehdokkaalla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä edes haastamaan heikointa Klasun nukkea.

Saara tosin jo omassa blogissaan puhui tästä ”demokratian” ongelmasta, missä media valitsee presidentin, ei kansa. Suosittelen lukaisemaan tekstin jos asia kiinnostaa. Siinä tosin nousee kysymys: jos tietää, että koko sirkus on vain teatteriesitys, miksi ihmeessä käyttää tippaakaan resursseja asiaan, joka ei voi toimia? Juu, pääsee keskusteluohjelmiin ja saa isomman yleisön jos saa kortit kasaan ja viralliseksi ehdokkaaksi. Mutta mitä sitten? Ne ihmiset, jotka muuttaisivat mielipiteensä näistä asioista voidaan laskea yhden käden sormilla ja kansalle on kyllä yritetty puskea näitä pellemaailman hienouksia jo vuosia, eikä se ole tähänkään mennessä kiinnostanut. Kansa kun jo tietää miten tämä maailman paras demokratia toimii ja onnellisimpana kansana on täysin kykenevä tekemään oikean valinnan annetuista vaihtoehdoista. Suurin osa ”skenestä” ikävä kyllä kuuluu tähän samaan kaikkitietävään joukkoon ja kaikkihan sen nyt tietää, että vain äänestämällä voi vaikuttaa.

Ne muutama tusina lukijaa, joilla ei ole jo kolmas pussi pakasteherneitä sieraimessa ja naureskelee tähänastiselle tietää jo mistä puhun. Tämä demokratian illuusio, länsimainen demokratia eli tasavalta ei ole missään vaiheessa ollut kansanvaltaa. Nämä tottelevaisuusgallupit joita vaaleiksi kutsutaan on vain tapa tarkistaa kansan usko siihen viralliseen tarinaan. Joka ikinen uusi pienpuolue ja ehdokas, joka kertoo nyt pelastavansa Suomen, on vain varoventtiili - jokin keino osoittaa oma luottamuksensa itse koneistoon, kunhan se vaan tehdään oikein. Mutta kukapa sitä haluaa myöntää itselleen, että kaikki nämä tyhjät lupaukset ja suuret puheet eivät tule tekemään yhtään mitään ennen kuin se kansa itsessään on ensin muuttanut näkemystään asiasta. Ja kun katsoo kuinka suuri kannatus on sillä kahdeksannella piikillä ja jenkkien miehityksellä, ei olla ihan vielä siinä pisteessä että politiikan kautta suunta muuttuisi. Tiedettiinkö tämä kaikki jo hyvissä ajoin ennen vaaleja? Tiedettiin. Tiedettiin, mutta ei uskottu eikä edelleenkään otettu opiksi niistä edellisistä hyvin samankaltaisista yrityksistä.

Ehkäpä se on hieman ilkeää kirjoittaa näitä asioita näinkin suoraan, mutta eipä se mennyt muillakaan tavoilla jakeluun. Suurin ongelma siinä tietysti oli näkyvyys, jota ei saa ilman suuria paraatipuheita ja lupauksia paremmasta, kunhan kaikki vaan äänestää oikein. Näkyvyys yksistään ei tietysti asiaa olisi ratkaissut, koska suuri enemmistö ei edelleenkään suostu uskomaan että järjestelmä joka on luotu pitämään kansa kurissa voisi valehdella kansalle niinkin perustavaa laatua olevista asioista kuin mitä se tasavalta merkitsee. Mediaakin osataan syyttää, mutta on sula mahdottomuus että sielläkin kerrottaisiin vain satuja miten koneisto toimii. Vuosisatoja asiasta on kirjoitettu, mutta kuka niitä vanhoja jaksaa lukea eikä joku mitätön bloggari voi millään tietää enempää kuin itse hyvin valistunut ja herännyt totuuden puolustaja! Siitä kertauksena kannattaakin ottaa nykyisen koulujärjestelmän isä, joku Rockefeller tai mikäolikaan, kiikariin ja pohtia, että voisiko se oma tietämys poliittisesta järjestelmästä ja usko näihin pelastajiin olla osa sitä ongelmaa?

Näin itse näen asian ja jokainen saa vapaasti olla eri mieltä vaikka ihan jokaisesta kohdasta. Jos sanoo ”mähän sanoin” näin ennakkoon, se ainakin vituttaa sitten vähemmän kuin heti vaalien jälkeen kun huomaa että mähän sanoin… Loistavaa illanjatkoa kaikille ja kuten sanonta menee, nukkuminen on yliarvostettua.

Toimittelijoiden valikoiva kuulo

Kognitiivisessa psykologiassa kuvataan useilla eri malleilla miten ihmisen havainnointikyky toimii ja kuinka helposti se oma havainto jostain asiasta ei välttämättä vastaa lainkaan todellisuutta. Yksilötasolla ongelma on jo merkittävä, mutta kun tätä valikoitua tietoa sitten tuputetaan totuutena kaikelle kansalle, näiden ongelmien merkitys moninkertaistuu. Otetaan esimerkiksi kaksi juurnalistin nimeltä David Mac Dougall kolumnia (arkiston kautta, tietenkin) eli HS/”Lähi-idässä konfliktin molemmat osapuolet valehtelevat” ja MTV/”Onko Suomi unissakävelemässä "orbanisaatioon"?”. Kyllä, molemmat ovat kolumneja eli mielipidekirjoituksia, joten niiden ei ole tarkoituskaan olla varsinaisesti objektiivisia näkemyksiä asioista. Kritiikkini ei varsinaisesti nyt kohdistu Davidiin, vaan toimittelijoihin yleensä ja hän on varmasti hyvä toimittelija alallaan - rima vaan ei ole järin korkealla.

Hyysärissä julkaistu kolumni on varsin kriittinen mediaa itseään kohtaan. Kansalle julkaistaan varsin värittynyttä tietoa ja kun puhutaan miljardiluokan tapauksista kuten sodat, lehmiä on ojassa joka suunnassa. Kuitenkin eräs lause jotenkin pistää silmään: ”Yksikään suomalainen media ei taatusti pyri valehtelemaan tai johtamaan yleisöään tahallaan harhaan.” Jokainen media julkaisee tasan tarkkaa joka ikisestä aiheesta sitä, mikä on heille itselleen eduksi. Jokainen toimittelija julkaisee asioista sen näkökulman, joka sopii heidän omaan arvomaailmaansa. Jos ei tiedä, että omat vinoumat saattavat vääristää omaa näkökulmaa varsin radikaalisti, silloin ei voida puhua tahallisuudesta, se on totta. Mutta kun yhdestä asiasta, eli esimerkin Usrael-sekasotkusta, kun kykenee havaitsemaan että ne tietolähteet ovatkin propagandaa niin tällöin voitaisiin olettaa, että kirjoittaja on tietoinen värittyneen viestinnän merkityksestä.

Kuitenkin jokunen kuukausi ennen tätä hyysärin artikkelia maikkariin päätyneessä kolumnissa se ei häirinnyt, enkä näin pikaisella haulla liioin löytänyt yhtä ainoaa kolumnia, jossa Ukrainan vastaavaa tilannetta tai korona-uutisointia oltaisiin kritisoitu samaan tapaan hänen toimestaan. Yhden puolen sanoma on ”totuus”, vastapuoli taas valehtelee? Kun itse on valinnut puolensa asiasta, sitä kantaa on helppoa puolustaa. Ja jokaisella on siihen täysi oikeus - sananvapauteen kuuluu juuri se, että ottaa kantaa asiaan ja kertoo sen oman näkemyksensä asiasta. Mutta siinä kohtaa, kun vastapuolelle ei anneta sanaa ja heitä aktiivisesti jopa valtion taholta estetään kertomasta näkemystään, voidaan puhua jo totalitarismista. Ja tämä asia ei tunnu häiritsevän toimittelijoita, muuta kuin silloin kun sattuvat omaamaan siitä valtion virallisesta tarinasta poikkeavan näkemyksen.

Ongelma siis nähdään, kuten artikkeli hyysärissä osoittaa, mutta vain silloin kun se haittaa sen oman kannan leviämistä. Vastapuolta voidaan demonisoida vapaasti, kuten maikkarin jutussa, eikä puolueettomuus tai mahdollinen oma vinouma olekaan ongelma. Tämä tietysti on täysin ihmiselle tyypillistä käyttäytymistä, enkä siitä Davidia tai muita toimittelijoita henkilökohtaisesti edes syytä, mutta tämä länsimaisen demokratian tapa hyökätä kaikkea poikkeavaa näkemystä vastaan on asia, josta kyllä pidän koko mediakenttää täysin vastuussa. Osataan kyllä kertoa, kuinka Kiinassa, Neuvostoliitossa ja Saksassa männävuosina oli kauhiaa diktatuuria ja sensuuria sen ansiosta, mutta kun se täsmälleen sama asia tapahtuu nykypäivänä niin siitä uutisoidaan ainoastaan valikoivasti - silloin, kun se sopii omaan arvomaailmaan ja itse saa nauttia siitä yksiäänisyyden vastakkaisuudesta.

Propagandasta on kirjoitettu viimeisen vuosisadan aikana hyllymetreittäin teoksia ja ihan akatemiaa myöden tiedetään varsin tarkkaan kuinka tämä meidän ”demokratiamme illuusio” oikeasti toimii. Siltikään valtaosa kansasta on pihalla kuin lumiukot miten media harhaanjohtaa ihmisiä vallanpitäjien haluamaan suuntaan. Medialla ei ole liioin ole pienintäkään aikomusta tehdä asialle jotain, koska ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”-harha aiheuttaa niin vahvan motivaattorin pitää se turpa kiinni. Muutosta tähän on liioin aivan turha odottaa, koska kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, ei sieltä valtamedian suunnasta kannattaa odottaa mitään oikeasti kriittistä ääntä. Ja miksi tämä on niin merkityksellinen asia? Koska auktoriteettiuskovainen kansa ei hyväksy tarinaa muualta, kuin virallisilta lähteiltä. Ja he, todistettavasti sekä jatkuvasti, toistavat vain sen mitä vallanpitäjät haluavat.

Vaikka asialle ei mitään saakkaan, voi tästä tiedosta olla yksilölle apua - kun tietää miten peli toimii, osaa suhtautua kaikkeen mediassa kerrottuun riittävällä varauksella. Qui bono - kuka hyötyy? Suurvaltojen kilpailussa kansa on aina häviäjän paikalla, jokaisella puolella. Jos media olisi kansan puolella, vallanpitäjät olisivat voimattomia. Helvetti tosin jäätyy ennen kuin valtamedia alkaa puolustamaan kansaa vallalta.