Omia kokemuksiani vaivasta nimeltään MS-tauti

Suurin osa MS-taudin diagnoosikseen saaneista mahtaa käyttää pääosin lääkärien siunaamia lääkkeitä. Oma hoitosuhteeni päättyi kuin seinään kun kieltäydyin näistä tropeista, joiden tehokkuus ja turvallisuus silloin aikoinaan jätti varsin paljon kysymyksiä. Lekurien tapa esittää asia, eli ”Jos et heti ala syömään näitä lääkkeitä, olet viidessä vuodessa halvaantuneena tai haudassa…” ei liioin pelottelusta huolimatta valanut kovinkaan suurta uskoa koko ammattikuntaan ja kun tuo väite tuli eläkkeelle jäädessä 2014 jo todistettua vääräksi, ei kiinnostukseni tavata yhtä ainutta lekuria, etenkään neurologia, ainakaan kasvanut. Joten sen seurauksena tätä varsin vittumaista tautia vastaan piti löytää eri konsteja.

Toimivuus omalla kohdalla on ollut ihan kohtuullinen, mutta tauti elää omaa elämäänsä ja kaikki tästä nauttivat tietävät, kuinka yksilöllisestä pirulaisesta on kysymys. Yksi asia toimii yhdelle, toinen toiselle. Suuri syyllinen moniin ongelmistani mahtaa tosin olla se ei lainkaan vituiksi mennyt selkäydinnäyte joka vei jalat alta. Mutta kun kaikki voidaan laittaa diagnoosin piikkiin, sehän se täytyy olla koska eiväthän lääkärit koskaan tee virheitä saatikka niitä myönnä. Koska oma kokemukseni asiasta perustuu pääosin juuri siihen, omaan kokemukseen, en suosittele mitään keinoa kenellekään vaan kerron yksinkertaisesti niistä asioista, joista olen itse saanut apua.


Ruokavalio

Keliakia on tauti, joka kulkee niin suvussani, kuin myös tauti, jota ei ainakin joidenkin tutkimusten mukaan kyetä erottamaan MS-taudista niin verikokeissa kuin selkäydinnäytteessä. Oireet ovat toki yleensä varsin erilaiset, spasmeja, kipua ja hermosto-ongelmia vs vatsa kuralla, mutta ehkä kyse on pohjimmiltaan samasta viasta, mutta vakavuus vaan hieman eri luokkaa. Mene ja tiedä, mutta itsellä gluteenittomaan ruokavalioon siirtyminen teki valtavan eron. Myös muut kuin vehnän gluteeni aiheutti ongelmia, joten maissin ja vastaavien eliminointi oli myös eduksi. Jostain syystä vuohen maidossa oleva rasva vaikuttaa myös positiivisesti, joten sitä tulee myös syötyä kohtuullisen usein. Karppaus ja paastoaminen aina välillä ovat myös olleet käytössä, joten näillä mennään ja uskoisin niidenkin olevan hyödyksi. Nyt kun Youtuben normit kieltävät karppauksen mainostamisen, asiasta tiedon löytäminen on karvan verran hankalampaa koska sama Google hallitsee myös hakutuloksia. Puhdas sattuma, tietenkin…


CBD

CBD:tä, eli cannabidiolia, olen käyttänyt myös vuosia ja sillä on selvä vaikutus niin spasmeihin kuin lämmön sietoon. Oma hermostoni ”sammuu” lämpötilan noustessa +25 C, mutta CBD:llä siihen kestää jopa tunteja, sen sijaan että vartti ja koomassa. Öljyä, jauhetta, voiteita ja kukintoa/lehtiä on tullut käytettyä pitkän aikaa mutta hinta on siinä ehkäpä suurimpana esteenä. Kymmenien eurojen käyttö varsin lyhyeen helpotukseen on lähinnä vain pakon edessä, minkä vuoksi olen siirtynyt enenemissä määrin huomattavasti edullisempaan tuotteeseen spasmien hillitsemiseksi.


Nikotiini

Nimittäin jokunen kuukausi sitten kokeilin nikotiinia. Nuuskapusseja ilman tupakkaa saa monesta paikkaa ostettua ja onhan noita laastareita ja purukumejakin olemassa, koska itse tupukin poltto ei nyt ole sieltä terveellisimmästä päästä. Tarkoitus oli kokeilla nikotiiniä kivunlievitykseen ja hermojen rauhoittamiseen, mutta sillä olikin yllättävä sivuvaikutus: spasmit vähenivät merkittävästi. Ei nikotiini kokonaan spasmeja poista, mutta se laukeamiskynnys nousee huomattavasti, jolloin liikkuminen helpottuu. Itse käytän pääosin 4mg pusseja, joista saa hyvänä päivänä tunnin-parin tauon spasmeihin kun taas huonoina päivinä 8 ja 16mg pussi, tai 4mg pussi puolen tunnin välein voi olla tarpeeseen. ”Yliannostus” taas antaa samanlaisen olotilan kuin olisi juovuksissa, joten sen suhtaan pitää olla tietoinen annoksen koosta. Nikotiini vaikuttaa tietysti myös verenkiertoon, supistaen verisuonia minkä vuoksi ääreisverenkierrossa huomaa paljonko on niksua koneessa lämmön perusteella. Noin viiden euron askilla (20-30 pussia) voi siis pärjätä päiviä, mikä on CBD:hen verrattuna paljon edullisempaa. Selvä vaikutus kipuun ja spasmeihin, minkä lisäksi passeli maku rentouttaa kummasti. Vuosiin en pystynyt autossa istumaan lainkaan, koska spasmit innostuivat pahemman kerran mutta niksu huulessa pystyy sähkärillä taksissa nyt matkustamaan.


Laserterapia

Uusin tuttavuus hoitoarsenaalissa on laser terapia - lontooksi ”low-level laser therapy” (LLLT). Yleensä 808nm aallonpituudella toimiva laserlaite tykittää näkyvän valon ja infrapunan rajamailla olevaa valoa kudokseen, mikä suurimmalla osalla ihmisistä (jostain syystä ei kaikilla) vähentää kipua ja auttaa paranemisessa. Laseria käytetään jos jonninmoisiin vaivoihin, mutta läpäisykyvyn vuoksi kovin syvälle kudoksiin sillä ei pysty vaikuttamaan. Taitava hoitaja voi käyttää pistelaseria kuten akupunktioneulaa, mutta näin kotihoidossa yhden tai useamman diodin vähemmän keskittynyt valo on helpompi käyttää. Kipeään kohtaan laite päälle, painetaan nappia ja odotellaan muutamasta kymmenestä sekunnista minuutteihin, laitteesta ja tehosta riippuen. Samaa kohtaa ei tulisi vissiin pommittaa kuin kerran päivässä, koska laite itsessään ei paranna vaan aktivoi kehoa korjaamaan itse itseään. Mitään haittavaikutuksia ei ole taidettu yhdessäkään kokeessa huomata, mutta tatuoituja kohtia ei sillä kannata hoitaa, koska ne musteet saattavat kuumentua, eikä liioin pienestä tehosta huolimatta kannattane silmiään sohia. Selvä vaikutus kipuun, joskus jopa heti hoidon jälkeen. Toimii myös eläimille, joten lemmikkien kipuja ja vaivoja voi tuommoisella myös hoitaa. Asiasta löytyy runsaasti tietoa ja tutkimuksia, vaikkakin miksi se toimii ja millä asetuksilla se toimisi parhaiten näyttää olevan vielä arvauspeliä. Mutta paskaako sillä on väliä miksi se toimii?

—————

En siis suosittele mitään hoitoa kenellekään, koska se on laitonta ja vaarallista sekä netissä kiellettyä, vaan listasin niitä asioita joista itse olen saanut apua. Ota siis ensin yhteys lääkäriisi ja muuta lääketieteellistä liibalaabaa ennen kokeilua, kuten on tapana siihen vastuuttomuuslausekkeeseen lisätä. Kaikkia noita saa kaupasta ilman yhdenkään valkotakin lupaa. CBD, nikotiini ja LLLT voivat auttaa myös monen muunkin tyyppiseen kipuun ja vaivaan, mutta mistäs minä sen tietäisin kun en ole lääkäri, eiks jeh?

Hulluja salaliittoteorioita

Wikipedian kuvia

Hiljattain tuli vastaan yllä olevan kuvan kaltainen meemi, jonka teksti olisi vapaasti käännettynä savoksi tyyliin ”Tämä kone (Blackbird) kykenee noin 3 Machin nopeuteen, jos kuvittelet että tämä toinen möhkäle (NASA:n avaruussukkula) kykenee taas 20+ Machin nopeuteen, et ajattele kriittisesti”. En kritisoi itse jakamista, koska jokainen jakaa mitä jakaa omista syistään, vaan itse meemin ideaa kriittisestä ajattelusta joka tunnutaan käsitettävän lähinnä niin, että kaikki moderni tiede olisi lähinnä hölynpölyä.

Fyysikkoa ei minusta tekemälläkään saa, mutta joitain perusteita asiasta toki tiedän. Ensimmäinen kommentti kuvaan olikin osuva: ”Oletko kuullut kantoraketeista?” tjs. Kyllä, tiiliskiven liikuttaminen noihin nopeuksiin olisi mahdotonta kiven omine keinoineen, minkä vuoksi esimerkiksi katapultin kivi on maassa omine apuineen varsin vaaraton esine. Mutta ihminen on keksinyt erinäisiä keinoja liikutella kappaleita ja se pikkiriikkinen kantoraketti tuuppaa kyllä lähes minkä tahansa esineen Mach 20+ nopeuteen, siinä kun Blackbird kykenee omine moottoreineen pitämään melkoista kyytiä. Kaikki perustuen ihmisten omaan tietoon ja taitoon fysiikasta kuin mekaniikasta. Näissä kummassakaan ei siis ole kyse mistään magiasta tai salatieteestä vaan kumpainenkin toimii tunnettujen sääntöjen mukaan ennustettavasti.

Aivan samasta syystä moni kyseenalaistaa 9/11 alumiinin kyvystä leikata terästä ja lentopetroolin kyvystä sulattaa palosuojattuja teräspalkkeja betonin sisällä. Jos siis haluaa väittää tieteen olevan valetta, ei sitä samaa tiedettä kannata käyttää perusteluna johonkin toiseen asiaan kun se sattuu itselle sopimaan, omasta mielestäni ainakin.

Kyllä, on täysin mahdollista että tiede on paljon pitemmällä kuin meille kerrotaan, joten kaikki nyt skifinä elokuvissa olevat asiat voivat hyvin olla jo todellisuutta sielä suljettujen ovien takana. Onko näin, sitä en tiedä enkä ole nähnyt kovinkaan vakuuttavia todisteita asian puolesta, koska yhteenkään kuvaan tahi videoon ei voida luottaa. Kikkakolmosella saadaan vaikkapa ikiliikkuja aikaiseksi, kun jätetään näyttämättä esimerkiksi sähkömagneetti piilotettuna itse rakennelmaan. Turkkilainen, lontooksi ”Mechanical Turk”, on loistava esimerkki ihmisen neroudesta luoda illuusio jostain, jota ei ole oikeasti olemassa.

Moni asia kun ei ole mikään taianomainen juttu, vaan vuosikymmenten tai jopa satojen raa'an työn tulos. Se, että itse ei tiedä tai ymmärrä asiasta onkin se juttu. Ja kaiken sen tarvittavan tiedon sisäistäminen vaatisi vuosikausien opiskelua, mikä on tietysti tylsää verrattuna meemien ja videon katsomiseen, joissa asia todetaan huijaukseksi koska esimerkiksi sen kertova taho ei ole omassa maailmankuvassa luotettava. Useampaan kertaan olenkin asiasta jo maininnut, mutta toistetaan se nyt jälleen: jos jokin taho on yksistään ainoa lähde, huijaaminen on mahdollista. Kun taas lähes kenen tahansa tarkistettavissa olevat asiat ovat yleensä lähes mahdottomia koijata. Tämä Etelä-Korean tutkijoiden löytämä suprajohde LK-99 on tästä malliesimerkki. Alun rummutuksen jälkeen se suprajohde huoneen lämmössä taisikin paljastua hieman vähemmän päräyttäväksi asiaksi, tosin on mahdollista että se on ensiaskel johonkin oikeaan tieteelliseen läpimurtoon.

Kun näitä ”kriittisten ajattelijoiden” paljastuksia tutkii, varsin moni onkin vapaata ajattelua ilman sitä pohjaa, joka tarvittaisiin siihen kriittiseen ajatteluun asian suhteen. Jos sitä vapaata ajattelua kyseenalaistaa, saakin välittömästi syytöksiä auktoriteettiuskovaisuudesta, koska vain auktoriteettiin uskova kyseenalaistaisi vapaata ajattelua. Suurimmalle osalle ihmisistä tämä ”salaliittoteoreetikoiden” vapaampi maailmankuva onkin vain hullua salaliittoteoriaa ja mikä tahansa asia samasta suunnasta menee automaattisesti samaan hullu-kategoriaan. On toki positiivinen asia että mitä meille kerrotaan on tarkassa syynissä, mutta silloin pitäisi olla edes jotain pohjaa aiheen suhteen että mikä siinä mättää. Tällöin se kyseenalaistus tulisi myös suunnata sinne suuntaan, missä asiasta tiedetäänkin enemmän, eikä vaan koettaa jossain somessa tyrkyttää asiaa samanmielisille.

Toisaalta, onko silläkään nyt sitten loppuviimein väliä että kaikki poikkeavat ajatukset laitetaan sinne sekoboltsi-kansioon? Monelle on ja itsekin olen useaan kertaan koettanut keskustella näistä asioista, yrittäen pitää sitä vapaata ajattelua aisoissa. Kriittiseen ajatteluun kun tarvitaan niitä perusteluita ja yleensä myös todisteita väitteidensä tueksi, kun taas vapaasti ajattelemalla kaikki on mahdollista. Onko kaikki sitten mahdollista? Ehkä, ehkä ei. On mahdollista, että vapaat ajattelijat ovat vain aikaansa paljon edellä ja hulluimmatkin teoriat kyetään osoittamaan todeksi. Itse tosin pidän todennäköisempänä, että valtaosa näistä villeistä näkemyksistä on kriittisiltä osiltaan mielikuvituksen tuotetta eikä niitä kyetä koskaan näyttämään toteen todistaen koko nykyisen fysiikan olevan kuin moni nykypäivänä vääräksi näkemykseksi vuosisatoja ennen luullut totuudet. Eipä sitä tietysti koskaan tiedä varmasti, ne vaan pitäisi pystyä todistamaan. Sillä tavalla se tiede toimii. Ja tiedettä ei pidä sekoittaa nykypäivän varsin yleiseen oman kannan todistamis-tehtailuun, jota esimerkiksi ilmastohumppa ja koronasirkus suoritti.

Tiedon analysointi on vaativa laji, mutta ilman sitä meitä voidaan kusettaa mennen tullen ja palatessa. Suurin osa ”taviksista” ei edes yritä analysoida saamaansa tietoa, vaan kaikki median ja auktoriteettien kertoma niellään purematta. Sekään ei ole hyvä tapa ajatella - siis jättää ajattelu muille. Aniharvalla on vaan aikaa, saatikka keinoja tai kykyä lähteä asioita syvällisemmin tutkimaan. Totuus on se mikä toimii, sanotaan, joten yhdessä toimiva ja toisaalla toimimaton asia pitäisi ottaa uudelleen tarkasteluun ja katsoa missä mentiin pieleen. Se on vaan helvetin tylsää… eikä siitä jokaisen ihmeellisyyden tutkiskelusta taida olla kummoisemmin hyötyä? Jokainen kuitenkin tutkikoon mitä ja miten haluaa, siihen meillä on täysi vapaus.

Logo, ainakin toistaiseksi

Yksinkertainen, kuten tekijänsäkin...

Miksi #Funtsittavaa päättyi?

Muutama on asiaa kysellyt ja joita asia kiinnostaa, ajattelin naputella tässä iltani iloksi hieman asiasta.

TL;DR versio olisi: aikansa kutakin, nyt katsellaan muita maisemia

Vähemmän lyhyempi versio taas palaa ensin alkuun, eli koko Funtsittavaa-blogin ”syntyyn”. Kun silloin siinä 2014 lekuri totesi, että työelämä oli sitten siinä, piti miettiä koko homma uusiksi. Opiskelu sinällään ei koskaan napannut, mutta oppiminen kylläkin joten kun avoimet yliopistot Suomesta oli selattu läpi ja niiden hinta todettu varsin hapokkaaksi, katse suuntautuu netin ihmeellisen maailman kautta jenkkien tarjontaan. Ilmaisia kursseja ilman todistusta - täydellinen ratkaisu! MIT:ssä psykologian parissa matka alkoi, ensin kurssin lukusuositusten mukaan mutta varsin pian lähdettiin luentojen ohessa kaivamaan aivan jotain muuta. Bernayssin kirjat propagandasta ja Lippmannin näkemys ”demokratiasta” osoittivat varsin pian, että maailma ei nyt mene ihan miten meille kerrotaan. Kun pari vuotta oli asiaa opiskeltu, alettiin olla tilanteessa että mitäs tällä tiedolla oikein tekee kun tuo sosiaalinen media alkoi olla hieman ahdas paikka avata näkemyksiä pitkän kaavan mukaan. Parempi puolisko ehdottikin blogia ja keksi aivan loistavan nimenkin siihen päälle…

Ajatus ei ollut koettaa opettaa muita näistä asioista, vaan saada purkaa omia hajanaisia ajatelmia hieman järjestelmällisemmin paikkaan, missä ne säilyvät myös myöhempää käyttöä varten - someen kommentin kirjoittaminen katoaa unholaan muutamassa päivässä ja laiska kun olen, saman asian kirjoittaminen useaan otteeseen ei ollut lainkaan hyvä idea. Blogi oli siis hyvä vaihtoehto, koska minähän en mitään videoita tai edes audiota tule tekemään, ristus. Lukeminen ja yliopistokurssien koluaminen jatkuivat ja jatkuu edelleen, joten pohjana kaikelle oli aina se virallinen versio, jonka haastaminen ja muiden näkökulmien hakeminen kuului asiaan. Harvardin, Princetonin, Oxfordin ja muutaman muun, joiden nimiä en edes enää muista, kurssitarjonta tuli tutuksi suosittelen itse kullekin käyttämään näitä yliopistojen kursseja alkupisteenä. Tietysti se 20+ tuntia luentoja alkuun pääsemiseksi ei ehkä sovi kaikille…

Alustava ajatus oli sielä pohjalla, että jos saisi yhdenkin toisen pohtimaan näitä asioita, maailma olisi edes sen lusikallisen verran parempi paikka ja yhdenkin ihmisen elämän muuttaminen mahdollisesti parempaan suuntaan oli varsin mieltä ylentävä ajatus. Ja sillä mentiinkin useita vuosia, kunnes sitten se yksi ei enää riittänytkään vaan ehkäpä kaksi tai enemmän… joten yleisön kasvattamiseksi piti blogia levittää laajemmalle ja hittolainen, pitääkö sitä vielä aloittaa podcastien tekeminen?! No, ruokahalu kasvoi syödessä ja parhaina aikoina blogilla oli päivittäin reilusti toista sataa lukijaa, mikä aiheisiin nähden oli jo aika hyvä tulos. Jos vielä saisi sopivat ryhmät huomaamaan samoja seikkoja, joihin itse olin kiinnittänyt huomiota, niin tässähän olisi jopa keinoja kääntää maan suuntaan toivomaani suuntaan.

Aktivismi ja miten se tehdään tehokkaammin kuin kadulla huutaen mikrofoniin veikin mukanaan ja vaikka mielenosoituksiin täältä korven keskeltä ja tässä kunnossa ei ollut asiaa, hengessä oltiin kovasti mukana ja materiaalia tykitettiin ulos täydellä teholla. Ja siinä se menikin, näin jälkiviisaana, suuntaan jota ei ehkä olisi kannattanut ottaa. Eikö ne stanan pököpäät nyt ymmärrä missä se homma menee pieleen?! No ei ymmärrä, joka tietysti voidaan laittaa omaan piikkiin koska enhän ole mikään motivaatiopuhuja saatikka millään tavalla ”johtaja”, joka saisi ihmisiä kannustettua tekemään … mitään. Siitä yhdestä vaikuttamisesta olikin tullut satoja tai mieluiten tuhansia tai jopa enemmän!

Eihän sen nimittäin niin pitänyt mennä, että minä olisin opettamassa ihmisille miten tehdä, vaan minun piti purkaa niitä tässä vaiheessa jo sadoissa kirjoissa menevää tietomäärää sen kokoisiin paketteihin, että niistä pääsee kiinni ja sitten se joku muu osaa käyttää sitä hyväkseen ja tekee asialle jotain. Ja kun alkaa tekemään asioita, jotka ovat ristiriidassa sen oman suunnan kanssa niin metsäänhän se menee. Johtuiko se kunnon kiihtyvä heikkeneminen sitten juuri tästä suunnan menetyksestä, voisin melkein sanoa että kyllä johtui. Viimeinen vuosi-pari menikin varsin sukkelasti alamäkeä ja aina voimien salliessa hakattiin sitä omaa päätä seinään vieläkin kovempaa, samalla kertoen että älkää nyt hyvät ihmiset hakatko päätänne seinään tekemällä asioita, jotka eivät tunnetusti toimi. Eipä sitä siinä omassa tekemisessään tietysti huomaa että ei se noin toimi?

Viimeinen vuosi menikin sitten entistä useammin taukojen parissa kun kipukohtausten saattelemana ja jatkuvassa vitutuksen tilassa mikään ei edennyt. Vaikka asian kuinka koetti vääntää rautalangasta, sinne koneiston sisälle oltiin pyrkimässä lähes kaikin keinoin, paitsi niiden keinojen avulla joita alan kirjallisuus mainitsi ennen toimineiksi ratkaisuiksi. Sieltä toimivista ratkaisuista nousi myös entistä useammin vastaan anarkismiin osoittavat kannat, jotka resonoivat välittömästi. Ja se osoitti samalla sen aatteen osuvan sekä kohdilleen, kuin siihen että en itse tehnyt monilta osin mistä saarnasin. Etenkin se saarnaaminen on näin jälkikäteen ajateltuna mahtanut olla aiheuttamassa eniten ristiriitaa tuolla omien korvien välissä.

Kun siinä sitten eräänä aamuna oltiin täristy useita minuutteja holtittomasti ja kipukohtausta painoi päälle jo monen päivän putkella, päätös siitä että nyt piisaa, jotain on tehtävä heti, tuli varsin helposti. Koko homma seis, muutaman kuukauden tauko ja sitten jos pystyy niin katsotaan uusiksi. Joten ilmoitus eetteriin ja kaikki kanavat seis ja pää tyynyyn. Viikon verran siinä taisikin vierähtää yhteensä niissä olotiloissa, että olikohan tämä nyt tässä ei vain netin kanssa vaan ylipäänsä. Kunnes se sitten alkoi selviämään tuntien meditoinnin jälkeen. Se vanha idea, ehkäpä yhteen saavuttaminen on se juttu, ei mikään vaikuttaminen isosti suureen joukkoon. Kyllä, semmoisia vaikuttajia tarvittaisiin suunnan kääntämiseen mutta ei ole näkynyt tai kuulunut, joten antaapi olla.

Vaikkei tämä olo mikään sangen vahva ole vieläkään, selvä uuden vanhan suunnan löytyminen palautti voimia varsin nopeasti ja se kuukausien tauko lyhenikin alle kymmeneen päivään. Jälleen tuo sama taho auttoi nimessä ja ”Hajatuskuplia” syntyi muutaman erehdyksen (joku muukin oli ajatellut asiaa samalla tavalla ja varannut nimiajatukset jo itselleen nyt kauan sitten hylättyihin blogeihinsa) kautta ja koko idea selkeni saman tien. Hylätään ne itse itselle asetetut kahleet miten Funtsittavaa pysyi omassa formaatissaan ja aloitetaan nollilta. Tai no, ei nollilta koska takana oli se vuosien tutkimus ja kokemus blogeista ja podeista. Vapaamuotoista ajatustenvirtaa, kuvia ja linkkejä, mitä sillä hetkellä tuntuukaan oikealta. Eikä enää niinkään sitä valistusta tai opettamista, paitsi jos siltä tuntuu että pitää saada pois kiertämässä korvien välistä. Blogi siis säilyy edelleen ajattelun avustajana, mutta aihe voi olla lähes mitä tahansa - siinäpä se suurin muutos. Ja tarkoitus ei ole edes yrittää vaikuttaa kehenkään millään tavalla…

Mutta jos yksikin lukee näitä tekstejä ja saa niistä jotain irti, se on aika helvetin iso juttu. Enemmän kuin voisin toivoa… Tämä blogi ei siis ole, eikä tule olemaan ”kaikille”. Mutta ehkäpä se niille muutamille, tai jopa yhdelle, olisi se juttu joka saa jonkin asian loksahtamaan paikalleen. Ei sillä tavalla kuin itse ajattelen että se pitäisi loksahtaa, vaan sillä tavalla kun se juuri sille yksilölle on tarpeen. Itselleni se ainakin on juuri se juttu, kun voi purkaa syntyjä syviä ja ehkäpä vuosien päästä lueskella niitä uusiksi että mitähän hittoa sitä tuolloin oikein liikkuikaan päässä. Saa siis nähdä mitä tästä tulee, jos mitään. Ei nimittäin ole läheskään selviö, että näitä tekstejä kykenee edes naputtelemaan tulevaisuudessa… Uusi toivo sen suhteen kuitenkin kytee, että jos saa nupin taas rullaamaan, ehkä se kroppa seuraa perässä. Ainakin tähän saakka ne kaksi ovat kulkeneet käsi kädessä varsin vahvasti. Kuka olisikaan arvannut?

...

Tai sitten se vaan loppui siihen huomioon, että tästä ei tule yhtään mitään kun paljon paremmat ja viisaammat ovat tehneet samaa vuosituhansia saavuttamatta yhtään mitään muutosta. Miksi siis edes yrittää? Maailma jatkaa radallaan täysin riippumatta siitä, mitä täällä korvessa tekee. Pitäkää tunkkinna. Jos en olisi lopettanut, en olisi päässyt irti siitä vanhasta kaavasta joka ei johda mihinkään. Ei siis luovutus, vaan toteamus todellisuuteen peilaten. Tai jotain... Ehkä tämäkin kaikki on vaan tarina jota kerron itselleni suojatakseni itseäni vielä pahemmalta kivulta?

Median rikosaalto

Aniharva on mahtanut kuulla tästä Fishmanin 1978 julkaisemasta tutkimuksessa, jossa puitiin median itsensä luomaa rikosaaltoa vanhuksia kohtaan. Joku, jossain, päätti vetää yhteen poliisin ilmoittamia rikoksia ja kutsumaan sitä rikosaalloksi. Kun media siihen tarttui, poliitikoille löydettiin puhuttavaa uudesta ongelmasta ja poliisi sai myös huomiota kuinka he tekevät tärkeää työtä asian suhteen. Alla linkki itse julkaisuun ja kuvassa Claude.ai:n tekemä yhteenveto asiasta:

https://openlab.bmcc.cuny.edu/soc-100-intro-to-sociology-course-hub/wp-content/uploads/sites/430/2021/01/Fishman-Crime-Waves-as-Ideology.pdf

(klikkaa kuvaa isommaksi tarvittaessa)

No mutta… mitä sitten?

Muistaako joku sen karmean pandemian, johon vuodessa kuoli vähemmän väkeä kuin keskimäärin influenssaan kuolee, samalla kun influenssa katosi kokonaan ja tauti löydettiin sekä tunnistettiin ainoastaan testissä, jonka luotettavuus oli varsin kyseenalainen?

Entä se kauhia rasismikohu, joka tilastojen ja maailmanlaajuisen tutkimuksen mukaan tapahtui samaan aikaan kun maamme oli koko maailman kärjessä rasismin vähyyden vuoksi?

Näitä samoja kohuja on luotu tyhjästä aina kun sille on ollut tarvetta. On se sitten vaan median levikin kasvattaminen tai poliitikkojen halu kiinnittää huomio johonkin ”turvalliseen” asiaan, media voi nostaa myrskyn vesilasissa maan, jopa maailman, laajuiseksi ykkösuutiseksi. Ja koska valtaosa ihmisistä elää täysin valtamedian luomassa illuusiossa, tämä sama tulee tapahtumaan aina uudelleen.

Ja jos jokin taho saa kansan tästä tietoiseksi, faktat pilaavat jälleen hyvän tarinan. Onneksi länsimaiseen demokratiaan kuuluu yksiääninen lehdistö, koska muutoin jäisivät kohut tyhjästä syntymättä ja ehkäpä joskus puututtaisiin oikeisiin ongelmiin. Sitä vaaraa ei tosin Suomessa ainakaan ole...

Polttomerkityt väärinajattelijat

(Leonardo.ai:n näkemys Brandista)

Kaksi vähemmän yllättävää asiaa sattui ja tapahtui tässä pellemaailmassamme hiljattain: Russell Brand menetti Youtube-tulonsa ja vappumotti2021 kaikki olivat syyllisiä.

Jos uutiset, jos niitä nyt semmoisiksi voisi edes kutsua, menivät ohitse, kerrataan hieman asiaa.

Russell Brand, tuo brittien entinen vasemmiston lemmikki ja vahvassa itselääkityksessä vuosia aikaisemmin toiminut ”vaikuttaja” löysi itsensä vanhan kohun keskeltä. Vissiinkin yli kymmenen vuotta sitten hän oli toiminut joitain naisia kohtaan väärin, mutta koska oli silloin vielä lehdistön kultapoika, hänen toilailunsa annettiin olla vaikka hän niistä julkisesti on myöhemmin puhunutkin. Hänen uusi ”heränneiden” kanavansa Youtubessa on kerännyt jo yli 6,5 miljuunaa tilaajaa ja näkemykset niin tästä kauhiasta pandemiasta kuin hirveästä hyökkäyssodasta eivät miellyttäneet vallanpitäjiä laisinkaan. Niinpä jostain löytyikin ihan yllättäen todistajia, joiden syytökset eivät ainakaan vielä ole edenneet mediaa pitemmälle, joten aivan kuten oikeusvaltioon kuuluu, poliitikot ottivat välittömästi yhteyttä eri somealustoihin ja vaativat heitä vähintäänkin lopettamaan väärien mielipiteiden rahoittaminen. Youtube, kilttinä ”Trusted News Initiative”-jäsenenä, laittoikin mainoshanat kiinni ja noin miljoonan taalan vuotuiset mainostulot katosivat Brandin ulottovilta kuin tuhka tuuleen. Onko Brand sitten syyllinen epävakaassa mielentilantassa oletettavasti tekemiinsä asioihin, sen oikeus päättänee myöhemmin, mutta ainakin hän on kieltänyt kaikki syytökset suoralta kädeltä varsin vakuuttavasti. Jahdataanko häntä? No totta helvetissä, koska säilyttääkseen tämän länsimaisen demokratian hegemonian, kaikki säröäänet on pidettävä poissa kansan ulottuvilta. No miksi YT sitten antoi hänen rellestää tähän saakka alustallaan voitaisiin kysyä? Miljoonien seuraajien vaikuttaja on yksi kultainen hanhi tubelle, joten miksi ei… Miten asia etenee, sen aika näyttää. Marttyyrin luominen on kuitenkin yleensä huono idea, mutta kyllähän ne vallanpitäjät sen tietävät. Heidän vähemmän älykkäät lakeijansa tosin eivät sitä ymmärrä, minkä vuoksi nämä sirkusesitykset nousevat julkisuuteen ja aiheuttavat juuri sitä, mitä hänen hiljentämisellään pyrittiin estämään: säröääniä, jolloin joku muukin saattaa rohkaistua.

Vappumotti taas on se 2021 tapahtunut mielenilmaus/marssi, joka taisteli pandemiatyranniaa ja auktoriteetteja vastaan kärjessään lääkärin takkiin ja stetoskooppiin sonnustautunut skenen keulakuva Mikael Kivivuori. Tämä vääristä mielipiteistään kenkää lääkärin töistään saanut lääkäri ja nykyään käsittääkseni teatterikoulun opiskelija oli useamman sadan ihmisen kanssa vappukävelyllä mukanaan banderolleja ja Suomen lippuja?! kun poliisi käski heitä hajaantumaan eduskuntatalon edustalta. Kun he hajaantuivat kaikki samaan suuntaan poliisin ohjaamana, hienosti muodostettu sumputus poliisin toimesta ajoi tämä joukon umpikujaan josta ainoa ulospääsy oli poliisin kiinnioton kautta. Asiaa sittemmin puitiin oikeudessa ja nykytiedon mukaan joka ikinen noin sadasta kiinni jääneestä sai oikeudesta lahjaksi 10 päiväsakkoa, mikä tekee minimissään 6000€ (100x10x6€) potin kollektiivisesti. Asia todennäköisesti etenee ylempiin oikeusasteisiin ainakin joidenkin kohdalla, koska Akin lakiavun, eli Aki Nummelinin, mukaan kaikki ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Kivivuoren puolustus hylättiin lähes täysin (tosin ihan loogisesta syystä - oikeus ei koskenut koronatoimia vaan niskottelua) mikä nosti pienen myrskyn vesilasissa ja juuri tulleet satakunta tuomiota on juuri nyt varsin ajankohtainen aihe. Ajankohtainen, kyllä, mutta yllättyikö joku ihan aikuisten oikeasti, että Suomen ”oikeusvaltio” olisi päätynyt johonkin muuhun tulokseen kuin ”syyllinen”? Sakkoja sakkoja kaikille sakkoja, omasi tuu noutamaan! Sääntöpohjainen järjestelmä nykyisten hyvä-veli-verkostojen hallussa tuomitsi heitä vastaan kapinoinnin. Wau… todella ullattava tapahtuma.


Sääntöpohjainen maailmanjärjestys

Tämä uuskielen termi kuvaa täydellisesti nykyistä menoa. Vallanpitäjät luovat säännöt kansalle ja rankaisevat niiden rikkomisesta. He itse eivät noudata antamia sääntöjä tahi lupauksia, kuten Minskin sopimus todisti, mutta kaikkia niitä rikkovia tavan kansalaisia rangaistaan ankarasti. Kun psykopaatit päästetään tekemään säännöt, mitä muuta voidaan olettaa? Jokainen konformisti sitten pitää huolen siitä, että muut pysyvät ruodussa ja väkivaltakoneisto tekee työtä käskettyä. Ei siis mitään uutta tahi ihmeellistä läntisessä arvopohjassa. Tuon ”sääntöpohjaisen” sanan käyttö päättäjien ja median puheissa on osa sitä oikeaan suuntaan kumartamista, joten sen kannattajat voivat siis näiden kahden lipun (Pride ja Ukraina) lisäksi viljellä tätä sanaa hyvesignaloidakseen olevansa oikealla puolella.

Mutta miksi ihmeessä tämä menee näin helposti läpi, eivätkö ihmiset vieläkään ymmärrä mistä on kysymys? No eivät, likikään. Enemmistö vähintäänkin kannattaa tätä tulevaa uutta järjestystä, jonka vahvistamiseksi saatetaan joutua yksi maailmansota käymään siinä välissä. Suomi on tässä tulevassa taistelutantereen roolissaan varma häviäjä, oli lopputulos mikä tahansa, mutta koko poliittinen kenttä tahtoo lähettää kansan pojat urhokkaat lihamyllyyn, koska Ukrainen veriuhri ei näköjään riitä. Hyvää matkaa siis sinne, Nestle ja muut vastaavat suuryritykset tarvitsevat lisävoittoja sodan varustuksessa. Lääketeollisuus ja sotateollisuus ehtivätkin jo napata oman osansa kansalta varastetuista rahoista viime vuosien aikana, mutta sitä pottia on vielä paljon jaettavaksi koska kansa omistaa vielä aivan liikaa asuntoja ja muuta varallisuutta että he olisivat todella onnellisia.


Mikä tämän kaiken mahdollistaa?

Tottelevaisuus, näin lyhyesti sanottuna. Viimeiset sata vuotta niin sosiologia kuin psykologia ovat ottaneet aimo harppauksia sen suhteen, miten massoja ohjataan. Tiedetään miten konformismi toimii, miten ihmiset saadaan pidettyä ruodussa ja vieläpä hurraamaan omaa kurjuuttaan. Pelko siitä, että joutuu itse sinne alempaan kastiin saa ihmiset yrittämään entistä kovemmin taistelemaan kanssaihmisiä vastaan ja tämä loputon kilpailu niiden valtaa pitävien psykopaattien säännöillä takaa sen lopputuloksen mihin pyritään. Siis täydellisen totalitaarisen järjestelmän, missä muutama taho pyrkii päättämään kaikkien asioista ja omaisuudesta.

Jos ajatellaan, että varsin pieni joukko (omistava luokka) kykenee varsin helposti käyttämään valtaansa kaikkien muiden yli, voidaan ihmetellä miksi niin monet eivät vain leiki mukana, vaan avustavat aktiivisesti mukana. Mikä saisi ihmiset ihmiset haluamaan mukaan vaikkapa WEF:n ja vastaavien toimintaan? Vallanhimo ja pelko ovat varmasti vahvoja motivaattoreita, koska moni ymmärtää millä tavalla kilpailu oikeasti toimii. Voittajan siivellä pääsee valtaan ja vahvinta vastaan nokittelussa tulee pataan. Suurinta osaa kansasta ei kuitenkaan kiinnosta pätkääkään tämmöiset asiat ja heille riittää ne Salkkarit, katto pään päällä ja leipä pöydässä. Ja kun suuri osa tätä vastustavista kuvittelee, että se koneisto voidaan voittaa heidän oman pelinsä kautta ”järjestelmän sisältä”, se todellinen vastustus tätä koko ”sääntöpohjaista järjestelmää” vastaan on varsin vähäistä ja ennen kaikkea varsin organisoitumatonta. Organisoitunut vähemmistö kykenee aina käyttämään valtaa paljon tehokkaammin kuin mikään muu hajanainen joukko, sen joukon koosta riippumatta. Jos kaksi ryhmittymää lähtee tukkanuottasille, silloin katsotaankin se todellinen valta ja ennen kaikkea ne resurssit, joilla sitä taistelua käydään.

Nyt jos lähtisin tuota näkökulmaa puimaan, ei tämä teksti suuresti eroaisi niistä vanhoista Funtsittavaa-teksteistä, joita yritän jättää sinne menneisyyteen. Nimittäin se, mihin kaikki tämä vuosikymmenen tutkiminen johti, oli sen tiedon lisäksi melkoinen kyrpiintyminen. Vituttaa ne vallanpitäjät, jotka omaa etuaan ajaen kusevat kaikkien muroihin. Vituttaa ne kaikki hyödylliset idiootit, jotka mahdollistavat sen kaiken. Vituttaa se koko akateeminen kenttä, joka varsin hyvin tietää miten ihmisiä manipuloidaan ja vieläpä tekevät sitä itse niin omaksi, kuin vallanpitäjien eduksi. Vituttaa ne tavan ihmiset, jotka kaikesta saatavilla olevasta tiedosta huolimatta kuuntelevat niitä auktoriteetteja, jotka eivät heidän etuaan ole koskaan ottamassa huomioon. Vituttaa tämä ”vastarinta”, joka kuvittelee voivansa kilpailla sitä koneistoa vastaan heidän säännöillään…

Ja ennen kaikkea vituttaa se, että annan noiden kaikkien asioiden vaikuttaa omaan elämääni ja mielentilaani, kun tiedän miten peli toimii ja sen, että siihen ei voida vaikuttaa isossa kaavassa millään tavalla ennen kuin … niin, ennen kuin mitä? Kansa herää? Ei, vaan että ensin asiat menevät niin päin helvettiä, että sieltä riittävän korkealta tasolta riittävän moni auktoriteetti alkaa käyttämään asemaansa lyömään niitä kapuloita rattaisiin. Mutta miksi löisivät, kun näitä varoittavia esimerkkejä koneistoa vastaan käyvistä tulee päivittäin? Eivät hekään niin tyhmiä ole, että vaarantaisivat oman asemansa yleisen edun vuoksi. Siksi käpy on edelleen jäässä, mutta ensiaskel on otettuna kun myöntää itselleen miten paljon tämä hulluus oikein vituttaa. Sitten ei tarvitse kuin keksiä miten sen vaikuttamisen saisi loppumaan…

Tasavalta yllätti äänestäjät

(Tämä teksti oli alunperin kirjoitettu toiselle sivustolle, mutta julkaisu ei koskaan edennyt tuntemattomasta syystä.)

Tasavalta yllätti äänestäjät

Aivan samaan tapaan kuin talvi tuntuu yllättävän autoilijat joka vuosi ja EU:n maataloussäädöksiä viljelijöillemme tulkkaavat virkamiehet eivät kykene ennakoimaan kalenterissa jokakeväisiä ennalta asetettujen päivämäärien ajankohtia, kansalle tuntuu tämä meidän tasavaltainen järjestelmämme aiheuttavan suurta hämmästystä ja kummastusta miten olemme päätyneet nykyiseen tilanteeseen.

Vaikka kyseessä on varsin monimutkainen himmeli keskenään erilaisia ja monimutkaisia alajärjestelmiä, koko rakennelman ongelman juurisyy voidaan nähdäkseni yksinkertaistaa sen perustavaa laatua olevaan ominaisuuteen: sääntöpohjainen järjestelmä joka kilpailulla ratkaisee tulokset.

Nyt en kuitenkaan ota kantaa juurikaan siihen mihin kohtaan ja miten asiaan pitäisi puuttua, kuin myöskään siihen, tulisikokaan siihen sekaantua. Ensiaskel ongelman ratkaisuun on kuitenkin sen havaitseminen ja tunnistaminen.

Ensimmäinen kompastuskivi kansalla on kuitenkin se, että lähes kaikkialla puhutaan demokratiasta. Meillä on edustuksellinen demokratia ja niinpäinpois, mutta tämä ei pidä paikkaansa ja sen voi jokainen käydä tarkistamassa perustuslakimme ensimmäisestä pykälästä. Siinä seisoo että ”täysivaltainen tasavalta”, ei demokratia. Kyllä, myöhemmin asiaa koetetaan paikata kertomalla vallan kuuluvan kansalle, mutta sitten paljastetaan juoni sillä, että sitä valtaa käyttää eduskunta. Käytännön eroavaisuus voi olla edustuksellisen tasavallan ja edustuksellisen demokratian välillä varsin pieni, mutta periaatteen tasolla varsin merkityksellinen: tasavallassa se parlamentti on vallassa kansan yli kun taas demokratiassa valta on kansalla. Kun valta on luovutettu sääntöjen mukaisesti pois kansalta, se on seuraavan kauden ajan sillä valitulla ryhmällä ihmisiä. Kansa toki voisi ottaa sen vallan takaisin kesken kauden myös tasavallassa, mutta mihin yhteiskuntasopimukseen tai vastaavaan oikeutukseen vallasta sitten uskookaan, tämä vallan palauttaminen kansalle on varsin epätodennäköinen tapahtuma.

Jos ei siis demokratia, niin ainakin demokraattinen on sitten seuraava selitys kun tasavalta joudutaan myöntämään. Mutta kenen mittarilla se on demokraattinen? Monelle riittää demokraattiseksi määriteltävän sen, että kansa saa äänestää rehellisissä vaaleissa ehdokkaita, joiden joukkoon kenellä tahansa on mahdollista päästä. Tällä mittarilla olemme demokraattinen maa, vaikkakin se ehdokkaaksi pääsy etenkään semmoiseen ryhmään jolla on edes teoreettiset mahdollisuudet tulla valituksi ovat varsin rajalliset ja äänestyksen rehellisyyttäkin osa epäilee. Lisäämällä siihen demokraattisuuteen useampia eri kriteerejä kuten esimerkiksi että sekä prosessi itsessään kuin ne tehdyt päätökset olisi oltava kansan yleisen edun sekä mielipiteen mukaisia, saatikka että kaikki päätökset tulisi perustua totuudenmukaiseen ja avoimeen tietoon ja julkiseen keskusteluun alusta loppuun saakka, voimme toki kertoa olevamme demokratian mallimaa kun rima ei ole järin korkealla.

Mutta mitä voidaan olettaa järjestelmältä, joka on Rooman tasavallan ajoilta kopioitu tasavallan malli ja Englannista 1600-luvun hujakoilta lainattu puoluejärjestelmä naitettuna yhteen? Jos tutkii rapakon takaisen demokratian mallimaan perustaneiden isien aikaisia näkemyksiä, suuri haaste oli luoda järjestelmä joka suojelee valtaa kansalta koska kansa itsessään ei ole sieltä rationaalisimmasta päästä. Todellista valtaa, eli omistavan luokan etua, oli suojeltava massoilta, koska jos vauraus jaettaisiin demokraattisesti, mitä luulet olisiko kansa halunnut osansa vai tyytynyt jämiin? Sääntöpohjaisen järjestelmän jäykkyys on omiaan pelaamaan juuri niiden pussiin, jotka ymmärtävät ne säännöt. Vielä päälle jos saa itse olla päättämässä ne säännöt, kuinka reilun kilpailun sillä saadaankaan aikaiseksi, mitä luulet?

Kun suosiokilpailulla päätetään kenelle se valta annetaan hetkellisesti, sen ei pitäisi tulla liioin kovin suurena yllätyksenä että ne kaikista hyveellisimmät ja jaloimmat ihmiset eivät tule nousemaan kovinkaan vahvasti esille. Mitään näyttöä rehellisyydestä, tiedoista saatikka taidoista ei olla vaatimassa yhdeltäkään edustajalta, jolloin mielikuva ehdokkaasta on se mihin kansa perustaa päätöksensä. Eikä pelkästään mielikuvaan edustajasta, mutta myös hänen puolueestaan, jolla on vielä paljon enemmän merkitystä kuin ehdokkaalla itsellään johtuen jo pelkästään siitä tavasta jolla äänestystulos lasketaan, eli tämä kuuluisa D'Hondtin menetelmä. Tämän suosiokilpailun perusteella kansa siis saa valita mikä puolueryhmä milloinkin on hetkellisesti vallassa, mutta ennen kaikkea se valitsee sen, mikä puolue saa sijoittaa oman väkensä eri asemiin itse järjestelmän sisällä. Koko se virkamieskoneisto ja kaikkien ministeriöiden ja vastaavien puljujen päätäntävaltaa omaavat toimijat ovat tarkkaan valikoitu ja usein betonoitu asemaansa. Näin vuosien saatossa rakentunut kaksoisvaltio (Ernst Fraenkelin näkemyksen mukaisesti) ottaa asemansa järjestelmän suojelemiseksi kansalta ja kansan huonojen äänestystulosten vahinkojen minimoimiseksi. Vallan vaihtoon ei siis riitä pelkkä edustajien vaihto, vaan koko virkamieskoneisto olisi vaihdettava siinä samassa - tähän virheeseen on useampikin järjestelmän muutosta ajanut ryhmä langennut ja kaatunut. Päälle vielä se, että vallan jako Montesquieun oppien mukaan ei liioin mennyt ihan nappiin, jolloin ne suosiokilpailun voittajat omaavat 2/3 vallasta saman tien (enemmistöhallitus) eikä oikeuslaitoskaan taida ihan niin riippumaton olla kuin kerrotaan. Kuis menee tähän asti, noin niinku omasta mielestä?

Mutta tästä yhtälöstä puuttuu vielä se kriittisin osa, jota ilman tämä meidän tasavalta, eli ns. ”länsimainen demokratia” ei voi koskaan toimia nykyisessä muodossaan. Nimittäin se neljäs, tai oikeastaan ensimmäinen valtiomahti: media. Koska järjestelmän oikeutus nojaa varsin vahvasti yleiseen mielipiteeseen, jo kauan sitten pystyttiin päättelemään sen yleisen mielipiteen ohjauksen tärkeys. Massamedia oli heti alusta asti se keino, jolla yleinen mielipide kyettiin ohjaamaan haluttuun suuntaan ja kun kilpailulla päätettiin kenelle ne avaimet annetaan, mitä ajattelit kuinka korkealla ”kansa” oli siinä kisassa? Kun jokin taho voi päättää mitä kansa tietää ja millä tavalla se kunnon kansalainen asian näkee, tämä taho kykenee ohjaamaan kaikkea edellä mainittua koneistoa varsin tehokkaasti. Media päättää mitkä ehdokkaat ja puolueet nostetaan esiin, samoin kuin mitkä aiheet nostetaan julkiseen keskusteluun niistä päätettäessä ja mitkä siunataan kaikessa hiljaisuudessa tasavallan suljettujen ovien takana. Vielä sata vuotta sitten asiasta sentään puhuttiin rehellisesti sen omalla nimellään: propaganda. Niin valtiolliset toimijat kuin yksityiset tahot käyttivät propagandaa ajamaan heidän omia asioitaan kansalle ja aivan kuten kilpailuun kuuluu, vahvin voittaa. Media myös päättää puolestamme valtavirtaiset sanojen merkitykset, jolloin musta saadaan valkoiseksi niin haluttaessa. Vuosien saatossa median keskittymisestä on tullut julkinen salaisuus, minkä vuoksi joka ikinen itseään kunnioittava mediatalo julistaa olevansa ”vapaa ja riippumaton media”, itsensä määrittelemällä tavalla tietenkin. Nyt kun vielä siihen päälle teknologiajätit päättävät mitä ihmiset voivat edes löytää tiedon valtamerestä ja piakkoin se tiedon kalastus jätetään pelkän tekoälyn varaan itsenäisen tutkimisen sijasta, olemme varsin lähellä aikaa jolloin mikään valtavirrasta poikkeava ajattelu muuttuu lähes mahdottomaksi. Valtavirrasta poikkeavien näkemysten esiintuonti on tosin jo nyt lähes mahdotonta, koska ihmisille on opetettu pienestä pitäen että on olemassa vain yksi totuus asioista. Nimittäin se totuus, jonka valtio meille kertoo ja valtion väkivaltamonopoli viimeistään pitää huolen siitä, että sitä yhtä totuutta kumarretaan tai itketään ja kumarretaan.

Demokratian ihanteisiin sieltä valistuksen ajan filosofien näkemyksistä aina antiikin Kreikan kansanvaltoihin on kuulunut ajatus vapaasta, avoimesta ja ennen kaikkea julkisesta keskustelusta kaikille yhteisistä asioista. Koko politiikan idea kun olisi päättää niistä yhteisistä asioista ja demokratian idea että kansalla olisi se valta niin tehdä, ollaan nähdäkseni ajauduttu varsin kauaksi siitä mitä meille kerrotaan tästä koko teatterista. Nimittäin teatteri on varsin kuvaava sana tälle koko järjestelmälle. Meillä on näyttäviä puhuvia päitä, suuria puheita että kaiken maailman kuuluttajia ja hassunhauskoja välikevennyksiä pitämässä kansan viihdytettynä. Sekä tietenkin se kaikista tärkein, eli neljän vuoden välein valitaan uudet näyttelijät. Mutta siinä valinta ei kosketa ohjaajaa, ei käsikirjoittajaa, ei näyttelijöiden taustavoimia eikä koko taustakoneistoa, joka mahdollistaa sujuvan näytöksen. Ne päätettiin jo kauan sitten, kansalta koskaan kysymättä. Ja heidän pelinsä säännöillä meidän pitää kilpailla keskenään niistä jämistä, joita sieltä teatterin lavalta heitetään.

Leipää ja sirkushuveja.

Kuten Karpo sanoisi…
Yllätyitkö? Minä en.

Uusi alku?

Kun 2016 aloitin naputtelemaan tabletin ruutua blogin muodossa, oli maailma ja myös mieskin varsin eri kuin nykyään. Funtsittavaa tuli ehkäpä ainakin joillekin tutuksi ja sen aiheet - Psykologia / Propaganda / Politiikka - olivat niin silloin, kuin myös nyt, varsin ajankohtaisia aiheita. Kirjoituksissa oli tarkoitus niin esitellä asioita aiheisiin liittyen, kuin ehkäpä myös opettaa uusia asioita niistä, mutta ennen kaikkea saada ihmiset ajattelemaan niistä asioista. Mutta siinä kohden se omalla tavallaan alkoikin hiertämään itseäni. Nimittäin se, että saada ihmiset ajattelemaan...

Kuka minä olen sanomaan mistä asioista ihmisten pitäisi ajatella? Ajatus "opettamisesta" alkoikin enenevissä määrin suoraan sanottuna etomaan, samalla kun se tuntui pään hakkaamiselta seinään. Ymmärsin kyllä hyvin miksi näiden asioiden "opettaminen" on lähes mahdotonta, mutta samalla jotain asialle piti tehdä kun maailma on menossa kohti totalitaarista helvettiä kovalla vauhdilla. Ei siinä, suunta on toki edelleenkin sama ja varsin vakaa siihen päälle, siinä ei ole muutosta. Missä muutos taas on tapahtumassa, ainakin toivottavasti, on siinä omassa suhtautumisessa tähän pellemaailmaan. Ei voida sanoa etteikö mitään voitaisi tehdä, siitä olen kirjoittanut kymmeniä tekstejä ja lätissyt tuntikaupalla videoksikin asti, mutta käytännön kannalta katsottuna tämän junan suunta ei taida olla mahdollista muuttaa yhdenkään ihmisen toimesta.

Kuten ne lukemattomat eri kokeet konformismista ovat kuitenkin osoittaneet, yksikin ääni on sitä valtavirtaa vastaan, se moninkertaistaa mahdollisuuden että joku muukin uskaltaa sanoa sen eriävän mielipiteensä julki. Tuleeko tänne blogiin sitten semmoisia ajatuksia ja asioita, joista joku voisi rohkaistua ja jopa muuttaa maailmaa? Hitostako minä tiedän, mitään suurempia suunnitelmia kun ei ole, eikä tule.

Blogin tarkoitus kun on samaan aikaan varsin selvä, sekä ihan tuntematon. Aiheet voivat olla lähes mitätahansa, mitä sillä hetkellä päähän sattuu juolahtamaan tai paremminkin ajatukset jylläävät niin paljon että vaatii kirjoittaa ne auki itselle. Mitään yhtenäistä formaattia ei liioin ole eikä tule, vaan kyse on kokeilusta mihin tämä nyt sitten sattuu johdattamaan. Vanhoja #Funtsittavaa-aiheita saatetaan puida uudelleen ja mahdan julkaista vanhoja ennen julkaisemattomia tekstejä jos siltä tuntuu. Kuvia tullaan myös käyttämään, samoin kuin ulkoisia linkkejä joita kumpaistakin välttelin viime kerralla. Tyyli on siis samaan aikaan täysin uusi, kuin samaa wanhaa sarkasmilla höystettyä ajatuksen virtaa, josta ei yhdellä lukukerralla pääse yleensä kiinni.

En usko että tulen mainostamaan tätä blogia sitäkään vähää, etenkään ennen kuin saan taas jalat takaisin maahan. Eli katsotaan miten asia etenee, mitään lupauksia en tule tekemään mihinkään suuntaan. Jos siis satunnaiset hajatelmani kiinnostavat, olet eksynyt oikeaan paikkaan.