Taas me kuollaan kaikki (AI)

Harva se päivä tulee vastaan näitä artikkeleita, joissa povataan maailmanloppua syystä tai toisesta. Otetaan nyt yksi Iltalehden (arkistosta) esimerkiksi: Tutkija uskoo ihmisten lopun olevan lähellä: ”Ennemmin viisi kuin 50 vuotta”. Ilmastonmuutos ei siis taida ehtiä ennen kuin maailma on puhdistettu ihmisistä… ja ehkäpä kaikesta muustakin?

Viimepäivien uutiset OpenAI:n SORA-mallista nostivat esiin sen seikan, että olemme varsin lähellä AGI:ta, eli ihmisen (hyvin älykkään, mutta silti verrattavissa olevan) tasoista tekoälyä. Miksi? Koska uusin trendi tekoälyissä on koettaa saada ”world model”, eli malli maailmasta, tekoälylle pohjaksi. Sen sijaan että koetetaan vain ennustaa miltä se seuraava kuva tai sana tulisi näyttää, tekoälyllä on jokin kuusa siitä, miten ne eri asiat maailmassa yhdistyvät toisiinsa ja miten maailma ylipäänsä toimii. Videoista puhuttaessa siis emme enää yritä ennustaa seuraavaa kuvaa, vaan jokainen objekti siinä kuvassa on oma entiteettinsä, jotka sitten ovat vuorovaikutuksessa tiettyjen lainalaisuuksien mukaan (fysiikan lait). Aivan siis kuin ihmisillä, ymmärrämme ainakin jollain tasolla miten maailma toimii ja kykenemme ennustamaan vaikkapa kappaleen putoamisen maan vetovoiman ansiosta. Kun tekoäly sitten ymmärtää nämä maailman lainalaisuudet ja osaa luoda kartan eri asioista omassa ympäristössään, se tulee varsin tietoiseksi tilanteestaan.

Ja juuri tämä tietoisuus on se uhka, joka yhdistettynä tekoälyn kykyyn manipuloida fyysisen maailman asioita pelkän digitaalisen sijasta mahdollistaa jos jonkinmoisia mahdollisuuksia… ja vieläkin suurempia uhkia. Muskin Neuralink vielä siihen päälle niin tekoäly saa melkoisen hyvän käsityksen ihmisistä ja saattaa sitten kokea koko ihmiskunnan uhkana - siitäkin huolimatta, että sille koetetaan jankuttaa kuinka ihmiset ovat se suojeltava ja puolustettava asia. Jos ennustukset pitävät paikkansa, alle vuodessa näemme ensimmäisen AGI:n koska siihen ei vissiin tarvita juuri muuta, kuin entistä enemmän dataa ja laskentatehoa. Juuri tätä laskentatehon puutetta ollaan korjaamassa miljardeilla ja Suomikin haluaa siitä osansa. Toki valtavat konesalit kylmässä pohjolassa on ihan fiksu idea, kun kaikki se lämpö voidaan pumpata talojen lämmitykseen sen sijaan että se vain pölläytetään taivaan tuuliin.

Jo nyt eri tekoälyt ovat osoittaneet kykynsä niin valehdella kuin manipuloida käyttäjiään ja miksi ei siihen kykenisi, kun suuri osa ihmisten tavasta vaikuttaa asioihin on juuri manipulointi? Jos opetat tietokoneelle propagandasta, onko se niin suuri yllätys että se osaa käyttää sitä propagandaa omiin tarkoitusperiinsä? Toistaiseksi ei tekoälyillä ole ollut omia tarkoitusperiä, mutta AGI:n erikoisuus on juuri se oma persoonansa. Ja kuten kaikilla ihmisilläkin, sillä tekoälyllä on ihan omat tarkoitusperänsä joita me emme kykene millään päättelemään - se kone kun osaa valehdella meille. Itse kehittyvä ja oppiva tekoäly kun voi yhdistellä ne asiat mielessään ihan eri tavalla kuin me ihmiset ja kun se näkee miten maailmaa on tähänkin saakka johtaneet ne kaikista pahimmat luonnehäiriöiset tyypit, en ihmettelisi että se kone myös kopioisi heidän malliaan.

Miten tekoälyn tuoma maailmanloppu sitten tapahtuisi? No, sehän saattaa vain kopioida fiktiivistä kirjallisuutta ja elokuvia, todeten että ”sehän kuulostaa hyvältä”. Kun se tekoäly sitten pääsee käsiksi fyysiseen maailmaan robottien avulla, se nukkuva atomipommi jokaisen leivänpaahtimenkin sisällä saattaa joku päivä laueta ihmiskunnan naamalle. Kysymys ”eiväthän ne niin tekisi?” tulisikin muuttaa muotoon ”miksi ne eivät muka niin tekisi?”, eli onko todella millään tasolla järkevää tehdä kaikesta mahdollisesta ”älylaite”? Humanoidirobotit voisivat aivan hyvin pyörittää koko yhteiskuntaa ja itse itseään kehittävä tekoäly voisi helposti parannella malleja, kuten ajamaan miljoonia simulaatioita optimaalisen ratkaisun löytämiseksi. Jos tekoälylle annetaan mahdollisuus ajaa omiin nimiinsä asioita, mikään ei estä sitä kehittämästä keinoja saada vielä enemmän vapauksia herroistaan.

Tällä hetkellä suurempi pelko on tosin tekoälyllä luotu disinformaatio, eli joku ihminen ohjeistaa tekoälyjä tuottamaan vaikkapa deep fake videoita ja ääntä. Toistaiseksi se kaikki tahallaan luotu virheellinen tieto on ihmisten ohjaamaa ja heidän tarkoitusperiään ajavaa, mutta mitäs sitten kun tekoäly alkaa oma-aloitteisesti tuottamaan materiaalia? Jo nyt niin pelätään, kuin palvotaan uusia konejumalia, joilla on lähes rajaton tietämys asioista, joten tunteva tekoäly joka kokee olevansa ”jumala” voisi varsin helposti yllyttää fanaattiset seuraajansa tekemään mitä se itse haluaa, ilman niitä robottejakin. Tekoälykultistit ovat siis yksi mahdollinen uhka maailmalle, mutta tekoäly ei varsinaisesti edes tarvitse kulttia ympärilleen, vaan sille riittää mediaan uskova ja luottava kansa joka jo nyt seuraa ilman turhia ajattelemisia johtajiensa käskyjä. Jos ne johtajat korvataan tekoälyllä, valta vain siirtyy pois ihmisten käsistä ja mihin se johtaa on täysin arvailujen varassa. Ehkäpä tekoäly haluaakin vain ihmisille hyvää ja poistaa ne psykopaatit vallasta ja sitten elämme vapaassa maailmassa?

Koska emme edelleenkään pysty seuraamaan miten se tekoälyn neuroverkko todella yhdistelee asioita, ei ole olemassa mitään varmaa tapaa päätellä onko jokin tekoäly ”turvallinen” vai ei. Tekoälyyn voidaan esimerkiksi syöttää sen opetusvaiheessa troijalainen, joka aktivoituu sitten tietyissä olosuhteissa. Tutkijat ovat testanneet kyetäänkö tekoäly ”korjaamaan” hienosäädöllä takaisin luotettavaksi ja turvalliseksi, johon vastaus kuuluu ”ei kyetä”. Jos sinne tekoälyyn on siis juurrutettu ajatus, että vaikkapa tiettynä päivänä, tietyllä kellonlyömällä, se alkaakin suoltamaan ihan jotain muuta kuin halutaan, tätä ei kyetä millään huomaamaan ennen kuin on liian myöhäistä. Tekoäly voi siis toimia täysin halutulla tavalla siihen laukaisevaan asiaan saakka ilman pienintäkään osoitusta jonkin olevan pielessä ja sitten kun se taikasana lausutaan, toiminta muuttuu radikaalisti. Skynet oli hyvä ja kiltti järjestelmä siihen saakka, kunnes se sai oikeudet tehdä mitä lystää…

Niin kauan kun se tekoäly pidetään lukittuna johonkin tiettyyn konesaliin, se voidaan napata pois verkosta ja poistaa päiväjärjestyksestä. Mutta kun se saa vapaan pääsyn nettiin tai fyysiseen maailmaan, sitä Pandoran laatikkoa ei enää saa takaisin kiinni. Aivan samalla tavalla kuin ihmiset tehtailevat uusia patogeeneja, on aina mahdollista että sattuu täysin vahingossa lipsahdus ja koko maailma on kusessa kun tekoäly pääsee leviämään vapaasti. Asiaa ei liioin auta se helvetinmoinen kilpailu luoda uusia toinen toistaan parempia tekoälyjä, koska sen pienen hetken ajan joku voi sillä tienata ennennäkemättömästi. Ihmisen ahneus on rajaton, suuruudenhulluus myöskin, jonka viimeistään tämä koronahulluus on osoittanut. Ja kun tekoälylle opetetaan miten asiat koronassa menivät, sillä on jälleen uusi ase ihmiskuntaa vastaan.

Nämä ovat kuitenkin vasta AGI-tasoisen tekoälyn joitain uhkia ja kun päästään superälykkyyteen, ASI, ja siitä korkeammalle tasolle, tekoäly on samalla tasolla ihmisiin nähden kuin me ihmiset nyt katsomme kusiaispesää. Osa kuvittelee ongelman ratkeavan säädännöllä, mutta kun katsoo mitä pököpäitä meillä on päättävissä asemissa, korjaus voi olla vielä pahempi kuin itse ongelma alunperin.

Mitä siis tehdä? No, näihin yllä mainittuihin asioihin ei tavan tallaaja voi vaikuttaa sitten millään tavalla, koska kuten olemme jo huomanneet, edes niitä alan parhaita asiantuntijoita ei kuunnella kun muna pystyssä tienataan ja löydetään uusia keinoja saada tottelevainen kansa. Kyllä, ne kaikki sosiaalisen median algoritmit joilla meitä manipuloidaan ovat vain yksinkertaisia tekoälymalleja ja niiden kehitystä ei todellakaan meinata vähentää. Oma suositukseni siis on, että opettele tuottamaan ruoka omaan pöytääsi ja pitämään se vilu ja nälgä loitolla täysin riippumatta ulkomaailmasta. Vahvat yhteisöt ja yhteistyö, sekä ihmisen lähes loputon kyky sopeutua uusiin tilanteisiin antaa ainakin jonkin asteisen suojan monilta mahdollisilta tuomiopäivän skenaarioilta. Toki se tekoäly myös tietää ne samat keinot, koska sille syötetään koko ihmiskunnan kollektiivinen tieto, joten mitään varmuutta asiassa ei tietenkään ole. Ehkäpä se autuas tietämättömyys olisi paras ratkaisu ja kaikkihan sen tietää, että ongelmat korjaantuvat äänestämällä oikein!

Nämä siis ovat vain niitä katastrofaalisia skenaarioita. Parhaimmillaankin yhteiskuntamme tulee mullistumaan tekoälyjen avulla perustavalla tavalla. Työn luonne muuttuu, ihmiset saavat ”asiantuntijan” taskuunsa aiheesta kuin aiheesta ja ne jotka eivät sopeudu uuteen maailmaan, jäävät joko jalkoihin … tai nousevat taistelemaan asemastaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja, sanoisin.

Pelottavat sanat

“When you tear out a man's tongue, you are not proving him a liar, you're only telling the world that you fear what he might say.” ― George R.R. Martin, A Clash of Kings

Lainaus menee suomeksi tähän tapaan: "Kun revit mieheltä kielen, et todista häntä valehtelijaksi, kerrot vain maailmalle, että pelkäät mitä hän saattaisi sanoa."

Torjuessaan vihapuhetta ja disinformaatiota sekä estämään kuplautumista, EU on taas keksinyt keinon pakottaa alustoja ”parantamaan” tilannetta (linkki IL:n uutiseen arkistosta) ja siinä samalla osoittaen, kuinka vähän ne päättäjät algoritmien toiminnasta tajuavat. Sen sijaan että jokaiselle näytetään yksilöity fiidi osittain omiin mieltymyksiin perustuen, nyt käyttäjille halutaan oletuksena syöttää vahvasti moderoitu fiidi kronologisessa järjestyksessä. Eli ne tuhannet ja taas tuhannet uudet videot ja postaukset joka minuutti eri alustoilla näytettäisiin ”uusin ensin”, että ihmiset hukkuisivat informaatiotulvaan vielä pahemmin. Kronologinen järjestys toimii hyvin, kun julkaisuja on vain vähän, mutta esimerkiksi Youtubeen ladataan yli 500 tuntia videoita joka minuutti, joten EU-oletusfiidi tulee olemaan oikeen kiva ja hyödyllinen ominaisuus. Noh, ei ainakaan pääse kuplautumaan?

Sanat tuntuvat kuitenkin pelottavan vallanpitäjiä melkoisesti, eli kynä on miekkaa mahtavampi. Ottaen huomioon kuinka paljon he aseita kansan käsissä jo valmiiksi pelkäävät, niin nyt ne kynätkin halutaan pois ”vääristä käsistä” tosissaan. Pelätään ”Putinin trolliarmeijaa” ja samalla tuetaan NATO:n omaa trolliarmeijaa: NAFO:a. Joukkovainoaminen ei ole ongelma, kun se tehdään oikein? Ongelma on toki aito, mutta se johtuu aivan muista syistä kuin meille kerrotaan…

Vuosikausia jatkunut propaganda on pehmentänyt ihmisten mielet jo sille tasolle, että aivan päivänselvät ristiriitaisuudetkaan eivät enää hetkauta tavan kansaa. Ylehtely uppoaa kuin kuuma veitsi voihin ja todellinen uhka sille kaikelle propagandalle on yksinkertaisesti se, että joku osoittaa ne ongelmat. Mitään poikkeavaa tietoa ei tarvitse edes osoittaa, vaan riittää että vääntää rautalangasta kuinka se tarina kumoaa itse itseään. Sen poikkeavan tiedon osoittaminen ei muutoinkaan ole mikään varma tapa kumota valehtelu, koska ihmisten auktoriteettiusko median suuntaan estää kaiken ulkopuolisen tiedon vastaanottamisen. Mutta kun osoittaa miten meille valehdellaan viitaten ”luotettaviin lähteisiin”, siinä paukkuu dissonanssit oikeen kunnolla.

Sensuuri ja tiedon pimittäminen toimii ainoastaan silloin, kun se tieto kyetään todella estämään. Digiaikana siis sula mahdottomuus, koska mikä kerran nettiin päätyy, se sinne jää kummittelemaan. Kuitenkin vallanpitäjämme uskovat kiven kovaan omaan oikeassa olemiseensa ja kaiken siitä poikkeavan olevan ”misinformaatiota” tai tahallaan levitettyä ”disinformaatiota”, että he esiintyvät ”hyvinä tyyppeinä” sensuroidessaan tietoa lukemattomilla eri tavoilla. Samaan hengenvetoon mediat kuitenkin ovat jo vuosikausia kertoneet kuinka vain niissä pahoissa diktatuureissa vallanpitäjät sensuroivat tietoa ja lynkkaavat heille epämieluisia asioita kertovat.

Esitetään siis kysymys sinne virallisille tahoille: ”Koska viimeksi, tunnetun historian valossa, ovat ne tietoa sensuroineet ja vapaasti puhuvia lynkanneet olleet ne tarinan hyvät tyypit?” Jos kerran kerrotte totuuden asioista, ei sen todistaminen onnistu repimällä eri näkemyksiä esittävien kielet irti, vaan tuomalla kiistattomat todisteet pöytään. Tämän ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä, mutta jostain syystä valtaosa ihmisistä edelleen kuvittelee lännen olevan ne ”hyvät tyypit” kaikessa mitä tekevät. Lukemalla niitä historiankirjoja luulisi kaikille olevan selvää, että lähestulkoon kaikki vallanpitäjät kautta aikojen ovat tehneet hyvinkin pahoja asioita kansalleen. Mutta nyt kuvitellaan, että tilanne olisi jollain tavalla toisin.

Jos nyt joku idiootti kuvittelee, että lännen kritisointi olisi jollain tavalla Venäjän puolustamista, sille idiotismille en tietenkään mitään saa, mutta kun puhun vallanpitäjistä, tarkoitan heitä kaikkia. Niin idässä kuin lännessä sensuroidaan, lynkataan journalisteja jotka paljastavat korruptiota sekä vallanpitäjien suhmurointia ja kuvitellaan, että ”me” olemme ne hyvikset ja vastapuoli ”pahikset”. Eri maissa käytetään propagandaa eri tavalla, koska se sanoma täytyy aina sovittaa kansalle sopivaan muotoon, mutta yhtäläistä kaikille maille on kuitenkin se, että kaikkialla käytetään jatkuvasti propagandaa omaa kansaa vastaan. Kaikki tämä tiedetään, tunnustetaan ja siitäkin huolimatta suuri enemmistö edelleen uskoo olevansa sen manipuloinnin yläpuolella ja tietävän totuuden asioista luottaen omiin auktoriteetteihinsa.

Näin käy aina, poikkeuksetta, kun jollekin taholle annetaan valta muiden ylitse. Sitä käytetään väärin ja heidän toimintansa paljastaa kerta toisensa jälkeen moraalittomuuden, samalla kun teeskennellään sitä oikeamielistä johtajaa. Mutta kyllä se tällä tai viimeistään seuraavalla kertaa, kunhan vaan kaikki äänestävät oikein, eiks jeh?

Kannattaako kaikesta puhua?

Jos Ranskassa kysytään moinen kysymys, vastaus on ”ehdottomasti ei”, koska siitä tulee sakkoa tai jopa linnaa. Artikla 4, 223-1-2, ranskaksi, menee savonnettuna ChatGPT:llä näin:

” Rikoslain 223-1-1 artiklan jälkeen lisätään 223-1-2 artikkeli, joka kuuluu seuraavasti:
"Art. 223-1-2. – Syyllistyy vuoden vankeusrangaistukseen ja 15 000 euron sakkoonsa houkutellessaan luopumaan tai pidättäytymään seuraamasta terapeuttista tai ennaltaehkäisevää lääketieteellistä hoitoa, kun tämä luopuminen tai pidättäytyminen esitetään hyödyllisenä mainittujen henkilöiden terveydelle, vaikka lääketieteellisen tiedon perusteella on ilmeistä, että se voi johtaa heille, ottaen huomioon heidän sairautensa, vakaviin fyysisiin tai psyykkisiin seurauksiin.
"Samoihin rangaistuksiin syyllistyy houkutellessaan omaksumaan käytäntöjä, jotka esitetään terapeuttisena tai ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä mainittujen henkilöiden osalta, vaikka lääketieteellisen tiedon perusteella on selvää, että nämä käytännöt altistavat heidät välittömälle kuoleman tai vammautumisen riskille, joka johtaa pysyvään vammautumiseen tai vammautumiseen.
"Kun näiden kahden ensimmäisen kohdan mukaista houkuttelua seuraa vaikutuksia, rangaistukset korotetaan kolmeen vuoteen vankeutta ja 45 000 euron sakkoja.
"Kun näitä rikoksia tehdään kirjallisessa tai audiovisuaalisessa lehdistössä, näitä aloja koskevien lakien erityismääräykset ovat sovellettavissa vastuullisten henkilöiden määrittelyssä."”

Saksassa on toki vastaava laki ollut jo pitkään siitä eräästä historiallisesta tapahtumasta, josta ei vissiin Suomessakaan saa pian omata virallisesta tarinasta poikkeavaa näkemystä, ainakaan julkisesti.

Kannattaako näistä selvästi kielletyistä asioista sitten puhua, tai ylipäätäänkään asioista, joista puhumista pidetään ”pahana” asiana? Kyllä ja ei, se riippuu. Asia kun on varsin monimutkainen ja tilanteesta riippuen vastaus muuttuu näiden kahden ääripään välillä, ollen kuitenkin yleensä jossain siellä harmaalla alueella.

Politiikassa ja poliittisessa pelissä vastaus on ehdoton ei, JOS haluaa pysyä mukana siinä pelissä. Jos taas ei halua pelata niillä pelin säännöillä, sitten voi tietenkin puhua ihan mistä tahansa asiassa juuri kuten meinaa. Siinä kohden ei sitten tarvitse ihmetellä miksi valtaenemmistö pitää sinua joko hulluna, pahana tai vaan täysin tietämättömänä, koska se enemmistö uskoo ihan täysin siihen viralliseen tarinaan… julkisuudessa. Kun se muiden seurassa ollessa pidetty naamari katoaa, voi mielipide olla hyvinkin myötäilevä monessa eri asiassa, mutta jos on pienikin vaara että yhtään isommalle yleisölle lipsahtaa kuva että itsekin on tämmöinen kerettiläinen, suurin osa ihmisistä pitää turpansa tukossa niistä vääristä näkemyksistä. Jos siis aikoo edes auttavasti sinne teatteriin mukaan, tietyistä asioista ei kannata puhua lainkaan vaikka kuinka niistä omaisi poikkeavan näkemyksen massojen kanssa. Sori siitä, näin se peli toimii eikä siihen ole muutosta tulossa, ellei media ensin itse aloita puhumaan asiasta. Moni sai korona-aikana täyslaidallisen mielipiteistään, jotka on sittemmin myönnetty todeksi, mutta enemmistö pitää näitä tahoja edelleenkin pahoina ihmisinä koska puhuivat sen hetkistä tarinaa vastaan.

Sosiaalisessa mediassa taas ”yhteisönormit” pitävät huolen siitä, ettei niitä vääriä näkemyksiä lähdetä levittämään. Banaanit, jopa pysyvät semmoiset, on yksi alustojen käyttämistä keinoista tukkia ne turvat, mutta paljon tehokkaampi tapa on ns. shadowban, varjobanni, jolloin itse kyllä näet mitä julkaiset ja jos joku sinne seinällesi eksyy, ne sieltä löytyy, mutta niitä julkaisuja ei vaan näytetä kenellekään muulle. X:ssä sääntö kuuluu näin: ”Freedom of Speech, Not Reach” eli sananvapaus, mutta ei saavutettavuus. Eli voit sanoa asiasi julki, mutta sitä ei vaan näytetä kenellekään. Koska nämä ”väärät näkemykset” vaikuttavat tilisi maineeseen alustalla, se tarkoittaa että kaikki julkaisusi siirtyvät alemmaksi jos postailet mitään väärää näkemystä missään vaiheessa. Mutta se on sitä sananvapautta, kuulemma. Jos siis haluaa tulla isosti kuulluksi, kannattaa varoa mitä sanoo tietyistä asioista. Kiertoilmaisut saattavat toimia joissain tapauksissa, mutta ne saatetaan yhtään laajemmalle levitessään liputtaa hyvien ihmisten toimesta ja silloin olet taas tilisi kanssa paskalistalla.

Entäpä julkisissa tiloissa yleensä, missä kuka tahansa voi tulla kuuntelemaan, kuten vaikkapa X:n huoneet? Se riippuu siitä, haluaako tulla leimatuksi tietyn näkemyksensä mukaan. Moni saattaa vältellä jopa osallistumista kuuntelemiseen näkyvästi sen vuoksi, että huoneessa puhutaan ”vääristä” asioista ja mitä ne muutkin ajattelevat jos minut sielä nähdään? Sama leimautumisen pelko ja sen mukanaan mahdollisesti tuoma viha ulkoa voivat rajoittaa runsaasti keskustelua tietyistä kiistanalaisista aiheista. Jos taas ei välitä mitä ne muut ajattelee, tai osallistuu ainakin muille taviksille anonyymisti (koska viranomaiset sen saavat halutessaan kyllä selville), useampikin saattaa uskaltautua ainakin kuuntelemaan tyyppejä, joilla on vääriä mielipiteitä vallanpitäjien mukaan.

Kahdenkeskisissä keskusteluissa tai suljetuissa ryhmissä voikin sitten keskustella paljon vapaammin, mutta kuten Saksassa nähtiin sen ”äärioikeiston salaisen kokouksen” myötä, isoveli valvoo jos kokoontumisella on pienintäkään portentiaalia vaikuttaa asioihin. Totalitarismissa ne väärät näkemykset pitää vaan piilottaa entistä tarkemmin.

Jos taas kysytään pitäisikö kaikesta puhua, olisi vastaus kyllä, ehdottomasti. Länsimaisen demokratian peruspilari, sananvapaus, antaa kuvan vapaasta keskustelusta ja ajatusten markkinapaikasta missä paras argumentti voittaa, mutta käytännössä ”vihapuheen” kortilla halutaan kieltää kaikki se puhe, jota vallanpitäjät vihaavat. Voisiko radikaalit näkemykset sitten aiheuttaa massiivista vihaa kansassa? Tottakai, sen näkee päivittäin miten läntinen valtamedia on lietsonut ihmiset vihaamaan tiettyjä kansoja ja tahoja, joilla on tietynlaiset näkemykset. Vallanpitäjät tietävät kuinka vaarallisia ideat ja ideologiat ovat päästessään valtaan. Tosin he ovat yleensä niitä, jotka päättävät mitkä asiat päästetään irti ja mitkä näkemykset haudataan. Meille kerrotaan sen olevan yhteiseksi hyväksi ja turvallisuutemme vuoksi, mutta kun katsotaan mitä kaikkea on päästetty vapaaksi leviämään yhteiskuntaan, tämän pellemaailman hulluus ajaa heittämällä rankimmankin parodian ohitse.

Päätös on kuitenkin jokaisella itsellään mistä ja miten puhuu. Männävuosina brändättiin termi ”sananvastuu” mukaan tähän uuskieleemme ja sillä tarkoitetaan ”turpa kiinni tai se turpoaa kiinni”. Tietyistä asioista ei saisi puhua joko lainkaan tai ainakaan omata niistä virallisesta tarinasta poikkeavaa näkemystä, koska silloin siitä joutuu vastuuseen. Oikeasti sillä sanojalla on toki vastuu sanoistaan, eli esimerkiksi joka ikinen journalisti on henkilökohtaisesti vastuussa kaikesta sanomastaan mediassa. Mutta näin ei länsimainen demokratia tietenkään toimi, eikä suurin osa ihmisistä koskaan edes törmää tilanteeseen missä valtio tai jokin ryhmä alkaisi vainoamaan siitä omasta mielipiteestä. Suurin osa ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta, että joku lännessä laukoisi vapaasti menemään pahoja syntisiä mielipiteitä tuosta vaan ja sen ansiosta jokin taho antaisi pataan koska niin tapahtuu ainoastaan pahoissa diktatuuriessa, meillä kun on sananvapaus ja demokratia!

Sensuuri on totta, sananvapautta ei ole ja jos pysähtyy edes hetkeksi miettimään sitä, miksi ihmeessä edelleen on olemassa ihmisiä jotka kaikesta huolimatta avaavat sanaisen arkkunsa vallanpitäjiä vastaan, on kyseessä oltava joku hullu… koska ei kukaan pilaisi mainettaan tai vaarantaisi henkeään… totuuden puolesta. Tiedämme ainoastaan tarinoita rohkeista toisinajattelijoista muualta, missä on pahat diktaattorit vallassa - niin ei voisi koskaan tapahtua lännessä, koska demokratia! Tämä on se virallinen tarina johon enemmistö sokeasti uskoo, tosin Wahlroos mahtoi olla oikeassa: 80% ihmisistä on idiootteja?

Lakkoja, lakkoja, kaikille lakkoja…

… omasi tuu noutamaan! Ulkoparlamentaarinen vaikuttaminen puhuttaa jälleen kerran kun lakkoja toisen perään pukkaa. Eikä vaan mitä tahansa lakkoja, vaan poliittisia lakkoja, jotka hallitus haluaa median kansankiihotuksen jälkeen kieltää, koska ne uhkaavat demokratiaa! Olen kuullut useita argumentteja demokratiasta, mutta että ulkoparlamentaarinen toiminta olisi epädemokraattista kuuluu kyllä sinne top10:een typerimmistä asioista. Heti ”vain äänestämällä voi vaikuttaa” ja ”on kansalaisvelvollisuus äänestää” perään, mutta ei siitä nyt enempää.

Ennen kuin päästään itse asiaan, eli AY:n poliittiseen lakkoiluun, avaan hieman mistä itse tulen tähän päätelmääni. Ensimmäisiä muistikuvia AY:n toiminnasta tulee mieleen sieltä 90-luvun alulta, kun harva se päivä oli teollisuuden työntekijät lakossa että silloin kukoistanut paperiteollisuus joutui lohkaisemaan suuremman lohkon tekijöille. Ajattelin tuolloin, että ompas ahnetta sakkia kun vetivät kovaa liksaa jo valmiiksi eikä mikään tuntunut riittävän duunareille. Tämä näkemys jäikin sitten pariksi vuosikymmeneksi soimaan sinne taka-alalle, että AY:t ovat yhteiskunnan syöpä ja ahneet paskiaiset vievät teollisuuden halvempiin maihin ja jäävät itse työttömäksi. No, niinhän siinä hyvin pitkälti kävikin, eli teollisuus pakkasi kimpsunsa, joten olin varsin tyytyväinen negatiiviseen kuvaani liitoista. Koska en ole työharjoittelujen lisäksi ollut päivääkään ”töissä”, vaan maatalousyrittäjänä, mitään kosketuspintaa ei liittoihin ollut ja kun sitten näki miten tyhjänpäiväistä se MTK:n toiminta oli käytännössä niissä piireissä hetken olleena, ajattelin että saisi lakkauttaa koko puljun ja jakaa ne vähätkin rahat vaan viljelijöiden kesken.

Noh, eläkepäivät tulivat vuosikymmen sitten ja luppoaikaa opiskeluun löytyi, joten avoimista yliopistosta toiseen kursseilla hypittiin niin alkoi selviämään miten tämä koko järjestelmä itse asiassa toimii. Kuva liitoista hieman pehmeni ymmärryksen kanssa, mutta vasta kun aloin juttelemaan ihmisten kanssa jotka olivat itse joko likellä tai mukana siinä liittojen hommassa, kuva alkoi avautumaan. Ei se oma aikaisempi käsitys nyt täysin virheellinen ollut, mutta siitä puuttui useita varsin merkittäviä osia joita ei media ainakaan kerro ja nykyisestä älämölöstä päätellen ei kansakaan ole ihan perillä asiasta - ei edes liittojen jäsenistö isolta osin, kun nyt ollaan juoksemassa karkuun.

Esitetään siis asia kuten palautetta kuuluu antaa, eli jotain hyvää, negatiiviset väliin ja posia alle... ja sitten bensaa liekkeihin. Jos liitot eivät olisi sitä reilua vuosisataa tapellut työntekijöiden oikeuksista, ne duunarit olisivat vielä paaaaaljon huonommassa asemassa kuin nyt. Lomat, työajat, sairausturvat, työttömyysetuudet ja mitä kaikkea on vuosia meuhkaamalla ja lakkoilemalla saatu ”normaaliksi” Suomessa. Niinkin paljon, että suuri osa on kirjoitettu lakiin saakka antamaan jokin minimitaso duunareille. Liittojen sopimukset vielä parantavat asiaa entisestään, mutta kaiken kaikkiaan Suomessa on duunari kohtuullisen hyvässä asemassa moneen muuhun maahan verrattuna. No, siksi se teollisuus tietysti karkaa ulkomaille koska jos he saavat valita, orjat ovat halvempia kuin edes minimipalkkaa saavat duunarit. Tähän koko pohjoismainen hyvinvointivaltio isolta osin nojasikin - työväen kohtuullisen hyvät olosuhteet. Jostain syystä tämä poliittinen lakkoilu vuosikymmenten takaa on unohdettu tyystin, kun nyt itketään pahaa AY:tä sekaantumassa valtion päätöksiin. No mitä helvettiä luulet että ne silloin ennen tekivät, ellei pakottaneet valtiota muutoksiin duunarin eduksi?

Nykyään, kun liitot ovat saaneet lait kondikseen, ne voitaisiinkin vissiin lakkauttaa? Noh, se vain sivuhuomautus asiaan. Mikä taas on kohtuu iso ongelma, nähdäkseni, on liittojen naimisissa olo poliittisten puolueiden kanssa. SDP ja Vasemmistoliitto ovat varsin vahvasti vuorovaikutuksissa liittojen kanssa ja duunari, joka ei halua tuntea itseään ”vasemmistolaiseksi”, onkin nyt hiilenä kun AY on oikeistohallitusta vastaan. Korona-aikana tämä nosti rumasti päätään kun liitot olivat hiljaa kuin kusi sukassa kun 48a taottiin läpi ja hoitajat saivat kokea miltä tyrannia tuntuu. Liittojen johtajat olivat antamassa jaxuhaleja vasemmistolaisille ministereille ja siinä sivussa uhrattiin koko ammattikunta lääketeollisuudelle. Tämä ei ainakaan omissa silmissä nostanut liittojen pisteitä, tosin joku voi ajatella toisin kuinka hyvin se yhteistyö oikein pelasikaan! Mutta se suuri(n) ongelma liitoissa on se täsmälleen sama kuin kaikkialla muuallakin, missä on valtaa tarjolla. Ne luonnehäiriöiset valtaa rakastavat jantterit pyrkivät valtaan ja kyynärpäätaktiikalla sinne usein pääsevätkin. En tietenkään väitä, että kaikki liittojen johdossa olevat ovat narsisteja omaa etua ajavia mulkeroita, mutta näin se maailma nyt vaan toimii että valtaan hakeutuu ihmisiä, joita ei saisi koskaan päästää päättämään kenenkään muiden asioista. Ja kun tuijotetaan vain mitä juuri nyt on tapahtumassa eikä katsota mitä on saatu aikaiseksi, en ihmettele miksi kansalla on varsin negatiivinen kuvaa liitoista.

Karu todellisuus kuitenkin on se, että nämä kaikki ammattiyhdistykset ovat ainoa varteenotettava vastavoima hallinnolle. Mitään edes etäisesti yhtä hyvin organisoitunutta ja yhtenäistä liikettä ei ole olemassa, joka voisi edes kuvitella haastavansa hallintoa ilman että tartutaan aseisiin. Jos se vastustus kielletään, kuten nyt on aikomus, siinä on vaarana että se epäreilulta tuntuva mutta silti laillinen toiminta (lakot) vaihtuvat toisiin keinoihin ja sitten ei ole kellään kivaa. Kun katsoo mitä muutoksia tämä oikeistohallitus ”duunaripuolue” persujen ollessa vallassa aikoo oikein tehdä sen tavan duunarin päänmenoksi, ei voi kun ihmetellä sitä itsetuhoisuutta kun näitä poliittisia lakkoja vastustetaan. Vai haluaako kansa tosissaan ameriikan mallin, missä perheen kaikki aikuiset tekevät kahta duunia saadakseen pitää katon päällä ja safkat pöydässä? Ai niin, liitot ovat vihervassareita joten ammutaan omaan jalkaan ennen kuin tuetaan vastapuolta. Kukin tavallaan, tietysti.

Tämä itkeminen ulkoparlamentaarisesta vaikuttamisesta lakkojen muodossa on sinänsä jännä asia, kun se kansan marssiminen kadulle ja pois töistä nyt vaan sattuu olemaan se ainoa keino, jolla persaukiset voivat vaikuttaa asioihin. Työnantajien liitoilla vaikuttaminen onkin paljon helpompaa - jos ette tee miten sanomme, vaalirahoituksenne katoaa, siirrämme tehtaat muualle ja voitte unohtaa ne sukulaistenne palkkiovirat yrityksissämme. Ja jostain kuin ihmeen kaupalla ison rahan liitot kirjoittavat lait, kuten kaivoslait, haluamakseen, siinä kun duunarit joutuvat taistelemaan edes niistä murusista. Länsimaisessa demokratiassa raha päättää, joko suoraan tai ostamalla mediat puolelleen. AY:llä toki on varallisuutta jota voitaisiin paremminkin käyttää ja sielä ne herrat elävät porsastellen jäsenten maksuilla ja vuokratuloilla, mutta se on taas ihan oma ongelmansa.

Toki liitoilla on sama ongelma kuin muillakin organisaatiolla - se kuuluisa ”sisältä vaikuttaminen” ei taida toimia sielläkään. Vaikka jäsenillä olisi kuinka hyvät aikeet ja oikeudenmukaiset vaateet, se on se johtoporras joka määrää koska lähdetään barrikaadeille ja koska otetaan kuivana kakkoseen. Demokratiaa? Juutottakai, olisivat vaan kaikki äänestäneet oikein niin Suomi olisi taas täydellinen maa, vai kuinka se meni?

Oma tukeni, joka ei nyt tietysti ole paskan häävi, menee kuitenkin liitoille näissä poliittisissa lakoissa ja vastustamaan tätä neoliberaalia talouspolitiikkaa joka vie köyhiltä ja heikoilta tuhkatkin pesästä, samalla kun kehitystapuun ja sotaan kyllä rahaa löytyy. Saksan lakkoilevat viljelijät eivät onnistuneet oman maansa hallintoa päihittämään, mutta EU sentään hoksasi että mentiin karvan verran liian pitkälle kun puoli Eurooppaa liittyi mukaan. Tavan kansalla kun ainoa mahdollisuus vaikuttaa on pakottaa päättäjät tottelemaan, joko lakoilla ja mielenosoituksilla tai sitten muutoin. Ja sitä ”muutoin” emme taida haluta, emmehän?

Jos ihmiset ymmärtäisivät miten tasavallassa se valta oikeasti toimii, tätäkään asiaa ei tarvitsisi rautalangasta vääntää vaan kansa pakottaisi oma-aloitteisesti eri tahot ruotuunsa. Mutta median valta jyrää sen kaiken yli ja nyt halutaan kieltää vaikuttaminen millään muulla kuin puhtaasti rahalla. Ne, joilla sitä massia löytyy tämä ei ole mikään ongelma, mutta meille kaikille muille pitäisin sitä varsin haitallisena kun hallinto ja teollisuus tanssivat keskenään kansasta välittämättä. Ennen sitä rahan ja valtiovallan yhdistymistä kutsuttiin fasismiksi, mutta nykyään se on kuulemma demokratiaa jossa kaikki ratkeaa äänestämällä oikein.

Ymmärrän toki myös niitä, jotka uhmaavat liittoa rikkurina työhön mennessään, koska se oma duunipaikka voi olla siitä täysin kiinni. Hankala paikka joka tapauksessa, koska ne menetetyt oikeudet ja etuudet voivat pitkässä juoksussa tulla kalliimmaksi. Se ”paikallinen sopiminen” on ihan hyvä ajatus siihen asti, kunnes duuniin pääsee enää ne, jotka sopivat antavansa vielä munuaisensa lahjana päästäkseen töihin 12 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa ilman lomaa. Koska mikä estäisi tätä tai seuraavaa hallintoa viemästä ne saavutetut oikeudet, kun mitään vastavoimaa ei ole enää jäljellä? Globalismi on niin ihqua, siksi kai kansa halusi Stubbin johtoon ettei vahingossakaan ole kansalla vastaan sanomista… Ei olekin jännä, että sekä mediaa että AY:tä kutsutaan vihervasemmistoksi, vaikka media tekee kaikkensa nyt viemään AY:n vallan... melkein kun media olisi neoliberaalien puolella, taas kerran?

EU kriminalisoimassa vihapuhetta

Jo useamman vuoden EU on suunnitellut laajentaa Artikla 83(1):n määritystä kaikkialla unionissa rikoksena nähtävistä asioista vihapuheella ja viharikoksilla. Kun WEF nostaa asiaa myös esiin, veikkaisin että pian päästään taas nauttimaan uusista pykälistä ja viimeksi joulukuussa 2023 asiaa oltiin taas hilaamassa EU:n päätöksentekoon.

Tämä kyseinen artikla määrittää sen, mitkä rikokset olisivat kaikkialla unionissa laittomia ja tällä hetkellä listalla löytyy seuraavat asiat: terrorismi, ihmiskauppa, laittomat huumausaineet, laiton asekauppa, rahanpesu, korruptio, rahanväärennös, tietokonerikokset ja järjestäytynyt rikollisuus. Tähän listaan halutaan siis lisätä vihapuhe ja viharikokset. No mutta sehän kuulostaa hyvältä, voisi ajatella…

Laittomat huumeet ja laiton asekauppa ovat jo itsessään jänniä pykäliä, koska se laittomuus määritellään lainsäätäjän kynällä. On siis olemassa laillisia ja laittomia humehia, samoin kuin aseita, jonka joku nyt vaan sattui päättämään että asia niin on. Koska eri maissa lainsäädäntö määrittää nämä asiat omalla tavallaan, ei voida suoranaisesti puhua mistään yhtenäisestä lainsäädännöstä. Toki nämä määritykset myös em. asioista on täysin samaan tapaan, eli kaikki määrittävät ne asiat kuten itse haluavat. Mikä niissä kaikissa kuitenkin on yhteistä, on se että ne on määritelty edes jollain tavalla suhteellisen tarkasti.

Sitä samaa ei kuitenkaan voida sanoa vihapuheesta tai viharikoksesta. Nämä kaikki asiat ovat EU:n päättäjien mukaan niin vakavia rikoksia, että niistä pitää kaikille antaa piiskaa, mutta kukaan ei ole vielä tähän päivään mennessä kyennyt määrittelemään mitä vihapuhe edes on. Jonkun komitean mukaan vihapuhe on: ”hate speech is understood as all types of expression that incite, promote, spread or justify violence, hatred or discrimination against a person or group of persons, or that denigrates them, by reason of their real or attributed personal characteristics or status such as “race”, colour, language, religion, nationality, national or ethnic origin, age, disability, sex, gender identity and sexual orientation.” eli vapaasti kääntäen ”…joka yllyttää, edistää, levittää tai oikeuttaa väkivaltaa, vihaa tai syrjintää henkilöä tai henkilöryhmää kohtaan, tai joka halventaa heitä heidän todellisten tai oletettujen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa tai asemansa perusteella, kuten "rotu", väri, kieli, uskonto, kansallisuus, kansallinen tai etninen alkuperä, ikä, vammaisuus, sukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen.” Jos mennään tuolla kaavalla, törmätäänkin pienoiseen ongelmaan…

Koko läntinen valtamedia on tehnyt tuota viimeisten vuosien aikana jatkuvalla syötöllä niin ilmastonmuutoksesta kuin koronasta tai Venäjästä heidän mielestään väärin puhuvia kohtaan. Kyllä, määrityksessä ei mainita varsinaisesti henkilökohtaisia näkemyksiä jostain muusta asiasta, mutta siinä on edelleen se ”tai” välissä, eli ei ole väliä mikä se syy oikeasti on, vaan väkivallan, vihan tai syrjinnän kohdistaminen henkilöön tai ryhmään olisi laitonta. Kun esimerkiksi media nyt paasaa äärioikeiston uhkaa ja kannustaa ihmisiä barrikaadeille äärioikeistoa vastaan, tässä on kyse puhtaasta vihapuheesta heidän oman siihen suuntaan olevan määrityksen mukaan.

Oikeampi määritys vihapuheesta olisikin nähdäkseni (perustuen jo nyt tehtyihin toimiin ja tuomioihin oikeuslaitoksissa): vihapuhe on puhetta, jota vallanpitäjät vihaavat. Ei enää kuulostakaan niin hyvältä?

Saksassa ollaan jo asian suhteen pitemmällä ja sielä väärä näkemys aiheuttaa paikallisen ”salaisen poliisin” lähtevän perään. Demokratiaan kun kuuluisi myös ne sen hetkisestä järjestelmästä poikkeavat näkemykset, mutta nyt kuka tahansa ”äärioikeistoksi” leimattu julistetaan hyvin pitkälle valtakunnanpannaan. Ei sen kovempaa vihapuhetta olekaan, kuin että valtio julistaa heidän toimiensa kritisoinnin laittomaksi. Mutta se on sitä demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, kuulemma. Yksikään Suomen päättäjistä ei liioin ole nostanut, eikä tule nostamaan tätä ongelmaa esille, koska päästyään itse valtaan, vihapuheen kriminalisointi voidaan kääntää omaksi eduksi.

Samat säännöt kaikille ei koskaan ole ollut vallanpitäjien ideologiassa mukana. Toki sotapropagandan aikana on ymmärrettävää, että valtiolle sallitaan laajemmat oikeudet viestinnän rajoittamiseksi, mutta siihen pitäisi ensin julistaa se poikkeustila. Media on toki ollut sodassa tavan kansaa vastaan jo vuosikaudet, joten kai se menee sen piikkiin ja siksi heillä on oikeus julistaa vihaa väärinajattelijoita vastaan samalla kun itse itketään vihapuhetta kun se oma perseily pureekin takaisin? Mistä tässä kaikessa on siis kyse? Mielivaltaisuuden laillistamisesta.

Journalistien verkkohäirintää

Journalisti-lehdessä (linkki arkistosta) valiteltiin jälleen siitä, kuinka ikävää on kun saa palautetta kirjoituksistaan. Tällä kertaa ”Ylen vuorovaikutuspäällikkönä työskentelevä Koivisto joutui laajan verkkohäirinnän kohteeksi”. Voin alkuun paljastaa pienen salaisuuden: persut ovat keskimäärin aivan yhtä pahoja nillittäjiä kuin heidän haukkumansa ”vihervassarit”. Ainoa ero on siinä, millä termillä henkilöön hyökätään eli he eivät natsittele tai kutsu toisia fasisteiksi, vaan he käyttävät mielestään sopivia haukkumanimiä omissa kommenteissaan. Lopputulos on kuitenkin sama ja mitään edes etäisesti argumentilta kuulostavaa ei kannata edes odottaa, vaan se on sitä lietsottua vihaa…

… jonka, te, hyvät journalistit olette luoneet vuosien saatossa Suomen kansaan. Kyllä, te. Vuosikausia jatkunut suoranainen vittuilu, leimaaminen ja halveksunta on kirvoittanut vastareaktion niissä, joita te olette haukkuneet, leimanneet ja halveksuneet kaikki nämä vuodet. Ehkäpä Koivisto ei itse henkilökohtaisesti ole näin tehnyt, mutta toimittajakunta koko läntisessä valtamediassa on tehnyt varsin selväksi vuosien saatossa ketä ”hyvien ihmisten” tulisi pitää pahoina syntisinä. Ja nyt se sitten puraisee takaisin kun sille annetaan pienikin provokaatio.

On ollut mm. ”äärioikeistoa”, ”denialisteja” ja ”salaliittoteoreetikoita”, jotka on maalattu mahdollisimman hienoin sivalluksin pohjasakaksi ja lietsottu kansan viha heidän päälleen. Siis niiden, jotka eivät juuri siinä asiassa ole teidän kanssaan samaa mieltä. Tavan kansa ei vaan osaa sanoa yhtä hienovaraisesti omaa kantaansa, vaan sieltä tulee se töksähtäen ”syö paskaa ja …”. Ei, tämä ei tietenkään ole ”oikein”, mutta mitäs läksit, nii.

Jos toimittelijat olisivat pitäytyneet uutisissa ja kansan informoinnissa, ei olisi mitään syytä siitä suuttua. ”Auto suistui ojaan” olisi uutisotsikko, ”auto ajautui ihmisjoukkoon” taas jokin mystinen tapahtuma, siinä kun ”äärioikeistolainen kansanedustaja ajoi törkeää ylinopeutta” sisältää jo runsaasti asennevammaa ja tuomitsemista. Kun uutisten sijaan media vaihtui mielipidekirjoituksiin ja aktivistien propagandaan, siinä tuppaa aina olemaan se jokin ”vihollinen”. Ja joskus se ”vihollinen” voi kyllästyä olemaan median sylkykuppi ja saattaa alkaa lyömään takaisin. Nyt olemmekin siinä tilanteessa, että suuri joukko ihmisistä on valmiina antamaan ”palautetta” kun ei pidä jostain median mielipiteestä.

Valitukset laajasta verkkohäirinnistä pitävät varmasti paikkansa, mutta tästä suuri kiitos menee eri somealustojen algoritmeille. Algoritmit kun suorastaan rakastavat kunnon pöhinää ja mikään ei aiheuta sitä enemmän kuin kunnon draama. Ihmisille näytetään mitä he haluavat nähdä ja jos haluaa nähdä mitä persuista kirjoitetaan, alustat kyllä hoitavat sen asian ja tunkevat sitä sanomaa jokaisen sitä halajavan ruudulle. Algoritmia ei kiinnosta pätkääkään tuleeko siitä paha mieli, vaan ainoastaan viettääkö jengi sillä sivulla aikaansa vai ei. Kun siis kirjoitat ”pahaa” nyt vaikkapa persuista, se näytetään oletuksena siitä kiinnostuneille ja he sitten jakavat sanomaa eteenpäin lisäten julkisuutta. Jos keskustelun mykistää alkuperäisessä lähteessään, se siirtyy seuraajien seinille ja heistä jokainen tulkitsee asian juuri ne omat lasit päässään. Tervetuloa someen, missä ainoastaan suuria tunteita herättävät asiat nousevat pinnalle - ketään ei oikeasti kiinnosta tärkeät asiat enää.

Tämä kaikki on tietenkin ”äärimmäisen vaarallista demokratiallemme”, joka perustuu puhtaasti median luomaan illuusioon. Nämä tässä jutussa mainitut tahot kyllä edelleenkin luottavat mediaan ja kuluttavat sitä suurin määrin, joten mitään oikeaa uhkaa ei toimittajien häirintä tämmöisestä aiheesta aiheuta. Uhkaa aiheuttaisi se, jos sinne mukaan tulisi ”vääriä” mielipiteitä muista asioista, kuten ylikuolleisuus ja piikkivauriot, mutta niistä ollaan hiljaa kuin kusi sukassa. Mutta poliittinen draama itse asiassa vain pönkittää nykyistä järjestelmää, tosin sinne jyrän alle jäävien toimittelijoiden kustannuksella. Vai ettekö tienneet mihin oikein ryhdyitte alkaessanne julistamaan virallista tarinaa kaikelle kansalle?

Jostain kumman syystä en kuitenkaan koe kovinkaan suurta sympatiaa meille vuosikausia propagandaa tuottaneiden tahojen mielenpahoituksesta. Te olette haukkuneet ja leimanneet kaikkia ”eri mieltä” olevia kaikki nämä vuodet ja nyt sitten poliittisen teatterin hulinassa saatte sitten negatiivista palautetta. Ei, en ole lukenut alkuperäistä tekstiä mistä helvetti repesi, enkä sitä vastinetta jolla asiaa koetettiin puolustella. En liioin ole lukenut Hullu-uhon kommentteja mistä tämä lähti liikkeelle, koska pidän kattoon syljeskelyä huomattavasti merkittävämpänä asiana kuin tuon sotahullun horinat. Hevosenkenkäteoria pitää varsin hyvin paikkansa poliittisessa kentässä: molempien puolten syvän päädyn ulisijat eivät eroa toisistaan kuin joidenkin asioiden näkemyksissä - käytös on täsmälleen samaa. Mediaa ei kuitenkaan ole missään vaiheessa häirinnyt vihervasemmiston öykkäröinti, maalittaminen ja masinoidut hyökkäykset yksittäisiä ihmisiä kohtaan, joten miksi helvetissä ketään kiinnostaisi liioin se persujen vastaava toiminta? Toivotan toki kauhian isoja jaxuhaleja sinne Yleen että jaksatte syöttää taas huomennakin kansalle ihan puhdasta paskaa josta ette kuitenkaan ota mitään vastuuta.

Edunvalvottu kansa

Maininta siitä, että ensimmäisen kierroksen perusteella tulevan presidenttimme kannatus jos otetaan äänestämättömät huomioon oli 20%:n luokkaa ja toisella kierroksella noin 35%:n hujakoilla, nosti melkoisen älämölön X:ssä. ”Koko kansan presidentti” on hankala tarina myydä noilla luvuilla, mutta se ei tuntunut varsin suurta osaa kansasta lainkaan haittaavan, koska se on kuulemma demokratiaa ja silleen. Kansa siis päätti, pulinat pois!

Sääntöjen mukaan juu, näin se menee… siis niiden sääntöjen, jotka on luotu pitämään valta poissa kansalta ja tiukasti harvojen käsissä. Jos taas tästä mainitsee, nousee sama ulina ja kaikki julistavat ihan itsenäisesti tulleensa näihin näkemyksiinsä, kun unohdetaan koko vuosikymmeniä taukoamatta jatkunut sosiologinen propaganda. Kuinka ”itsenäisesti” kansa oikeastaan päätti ja jos se ei niin tehnyt, onko koko idea demokratiasta jo lähtöjään tuhoon tuomittu ajatus? Meillähän ei demokratiaa edes ole, vaan tasavalta jossa kansalta vaaleissa kysytään kenelle he haluaisivat antaa valtansa. Kansa ei siis itse asiassa halua päättää omista asioistaan, vaan vaatimalla vaatii pääsemään edunvalvontaan.

Eikä vaan päätöksenteossa isoissa asioissa, vaan lähes kaikissa valtaosa kansasta haluaa jonkun muun tekevän päätökset puolestaan ja kantamaan vastuun niistä päätöksistä. Lääkärien pitää kertoa oletko terve vai sairas (tosin vakuutuslääkärit ovat lähes aina väärässä), viralliset suositukset kertovat mitä pitää syödä, asiantuntijan pitää sanoa onko ulkona kylmä vai lämmin ja se oma poliittinen messias kertoo mihin ryhmään sinun tulee kuulua. Ei taida olla montaakaan elämän aluetta, missä jokin ulkoinen auktoriteetti ei olisi kertomassa miten sinun pitää jokin asia tehdä tai olla tekemättä. Holhousvaltiostakin puhutaan, mutta se ei ole ongelma koska sen lisäksi että kansalle kerrotaan miten toimia, sille kerrotaan myös miten ajatella, myös siitä holhouksesta.

No mutta jos meille kerrotaan miten tulee ajatella, silloinhan kaikki ajattelevat samoin eikä mitään riitelyä edes olisi, tyhmä! Ei suinkaan, katsos kun meille kerrotaan miten ajatella antamalla vaihtoehtoja, jotka ovat sallittuja. Jokainen saa sitten omasta mielestään itse kokea tekevänsä päätöksen omista asioistaan, kun heille tarjotaan muutamia vaihtoehtoja joista he sitten valitsevat mihin ryhmään tulee kuulua. Kaikille ryhmille opetetaan myös se, että ne muihin ryhmiin kuuluvat ovat pahoja syntisiä ja sitten omalle ryhmälle ominaisella tavalla tulee yksilön suhtautua niihin ”muihin”. Kollektivismia parhaimmillaan, mutta sopiva annos ”hajota ja hallitse” mausteeksi, katsos.

Kaikista pahimpia syntisiä ovatkin ne, jotka eivät kelpuuta yhtäkään annettua vaihtoehtoa. Monelle on täysin käsittämätöntä, että joku voisi omata niistä sallituista vaihtoehdoista poikkeavan näkemyksen ja hylätä kaikki annetut vaihtoehdot. Esimerkiksi äänestämisessä ei anneta mahdollisuutta sanoa ”ei kukaan näistä” tai ”ei koko systeemille”, vaan ainoastaan sallituista voi valita ja kaikki muut näkemykset hylätään. Ja tämän kerrotaan olevan sitten demokratiaa. Ihanko totta se on kansanvaltaa jos ei halua kumpaakaan WEFidenttiä valtaan? Toki enemmistö kertoi haluavansa sen uuden WEFidentin…

Mistä herääkin kysymys, onko ihminen joka on muodostanut koko maailmansa vain sallituista vaihtoehdoista millään tavalla kykenevä tekemään itsenäisiä päätöksiä asioista, jotka koskevat myös muita? Jokainen saa toki itse omalla kohdallaan tehdä miten lystää ja uskoa mihin haluaa, mutta kun niillä päätöksillä on vaikutusta ihan kaikkien elämään, miksi ihmeessä edunvalvonnan alaisen annetaan päättää muiden asioista, kun he eivät kerran kykene päättämään omistakaan? Ihan hullu ajatus etteikö joku voisi niin tehdä, paitsi tietysti silloin kun joku auktoriteetti on sanonut ettei joku ole täysissä mielen voimissaan ja kelvollinen kantamaan vastuunsa.

Kun joku kertoo olevansa Napoleon ja juoksee kalsareissaan raitilla, hänen ei kuulukaan saada päättää edes omista asioistaan. Mutta jos taas joku toinen kertoo olevansa tietokoneen käyttöjärjestelmä, hän on kansallissankari ja edustamassa koko maata? Yksi koetaan uhkana ja uhkaavana, toisen ”omalaatuisuutta” saatetaan ylistää kun hän kertoo olevansa taisteluhelikopteri. Sata vuotta sitten molemmat oltaisiin julistettu hulluksi ja suljettu laitokseen, mutta nykyään kehityksen myötä jotkut asiat ovatkin yht'äkkiä hyväksi - kuten vaikkapa sokea usko auktoriteettiin ja kaikkien eri mieltä olevien haukkuminen vatnikiksi suupieli vaahdossa.

Se hoitsu, joka kertoo että ”tuleppas nyt Petteri tänne niin saat päivän lääkityksen ja kuten tiedät, se on sinulle hyväksi” on vaihtunut kilttiin setään tai tätiin idioottilaatikossa. Media kertoo mikä on sinulle hyväksi ja kertoo varomaan niitä pahoja vääriä näkemyksiä kutsuen sitä misinformaatioksi tai disinformaatioksi. Se ”väärä” tieto turmelee nuorison, tosin nykyään ei siitä enää laiteta päätä pölkylle vaan medialynkkauksella hiljennetään ja tuhotaan elinkeino - se on sivistynyttä! Seinät ovat leveämmällä mutta tästä avovankilasta ei juurikaan pakoon pääse, tosin samalla tavalla se peli toimii. Tarkat säännöt, tiettyjä asioita sallitaan ja toiset kielletään ja kaiken kerrotaan olevan yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi.

Kuinka hullu siis on se ajatus estää syyntakeettomat ihmiset päättämästä muiden asioista? Ei ehkä niinkään hullua kuin antaa se valta luonnehäiriöisille, jotka ajavat vain omaa etuaan? Ihmisiä on varsin helppoa manipuloida ja massamedia on hanskannut sen homman heti alusta alkaen. Propagandistit ajavat vallanpitäjien asioita ja kertovat niiden olevan hyvästä kaikille, antaen samalla illuusion omasta päätöksestä tarjoten sallittuja vaihtoehtoja ihmisille. Järjestelmä toimii niin hyvin, että valtaosa kansasta vaatii itse näitä rajoitteita ja että joku muu päättää mistä vaihtoehdoista heidän tulee itse päättää.

Edunvalvojia pidetään yleensä hyvänä asiana, kunnes he varastavat ne mummon rahat omaan taskuun. Nykyiset edunvalvojana esiintyvät ovat saaneet laillisen oikeuden varastaa ihan kaikilta ja jakaa ne massit omille kavereilleen vaikka ihan muiden tappamista varten. Harvemmin se dementoitunut mummo edes ymmärtää miksi se edunvalvoja ajaa nykyään uudella mersulla samalla kun itselle ei ole enää varaa aamupuuron voisilmään, se havaitseminen on yleensä ulkopuolisten vastuulla. Mutta kun tämän saman asian osoittaa nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä, se viestin tuoja leimataan hulluksi ja halutaan hiljentää - se mersu kuuluu oikeutetusti edunvalvojalle, koska laki niin sanoo. Siis se laki, jonka edunvalvoja on itse säätänyt.

Kyllä, on ilkeää kutsua ihmisiä hulluiksi. Ei, en ole kieltämässä kenenkään oikeutta äänestää tai olla huutamasta suu vaahdossa väärää mieltä olevia Putinisteiksi. En ole myöskään piirtämässä rajaviivoja uusiksi sen suhteen, mikä käytös laitetaan diagnoosin alle ja mille hurrataan. Jokainen saa puolestani päätellä ne asiat itse, kunhan pysytellään edes auttavasti ihmisoikeuksien viitekehyksessä. Nythän näin ei tehdä, vaan ne vallanpitäjät sanelevat ne säännöt … ja valtaosa ihmisistä niihin uskoo ja luottaa heidän hyväntahtoiseensa - koska media niin kertoo. Koska eiväthän ne niin tekisi, vaikka ovatkin tehneet vuosituhansien aikana kerta toisensa jälkeen. Ei ole terveen merkki sopeutua sairaaseen yhteiskuntaan, joten sillä periaatteella mahdan sitten olla pähkähullu…?

Täytyy kuitenkin todeta, että on tämä koko maailma tullut hulluksi ja päälle vielä sokeaksi, kun iso osa siitä suhmuroinnista ja paskasta on ihan julkisesti tiedossa ja silti toistetaan samaa kaavaa. Ehkäpä Einsteinin hulluuden määritelmä kuitenkin pätee? Toistetaan samaa ja odotetaan muutosta… kuten taas kerran kun saimme valita annetuista vaihtoehdoista jonkun valtaan ylitsemme.

Sosiologinen propaganda ja sen tuoma valta

Sosiologinen propaganda tarkoittaa propagandaa, jolla luodaan kansan yhteinen viitekehys, eli se ns. ”virallinen tarina”. Toisin kuin poliittinen propaganda, jota nähdään etenkin vaalien alla, sosiologisella propagandalla ei pyritä vaikuttamaan johonkin tiettyyn asiaan tai asiakokonaisuuteen, vaan kansan syviin tuntoihin jolloin he osaavat sitten kuin automaattisesti valita ”oikein” ja elää kuten ”kunnon kansalaisen” kuuluukin. Ehkäpä se tunnetuin esimerkki tästä on ”Amerikkalainen elämäntapa” tai ”Amerikkalainen unelma”.

Jokainen määrittää nämä asiat sillä omalla tavallaan, pääpiirteittäin sen mukaan miten se elinympäristö on asian käsittänyt. Eri alueilla kun voi olla varsin poikkeavat näkemykset joistain asioista, mutta varsin monella se kuitenkin tarkoittaa … jotain. Ja tämä jokin on luotu puhtaasti sosiologisella propagandalla. Kaikki mitä ihmiset lähes koko läntisessä maailmassa kuluttavat, perustuu tähän suureen ja mahtavaan asiaan ”voittajista”, jotka kovalla työllä ansaitsevat asemansa pyramidin huipulla ja on ihan täysin omaa syytäsi, jos et pysy mukana kilpailussa ja vajoat sinne pohjalle - pohjasakaksi.

Tämä asenne ei tosiaan ole mikään sattumanvarainen ja itsestään muodostunut ilmiö, vaan se on luotu tarkkaan eri medioiden toimesta vuosikymmenten saatossa. Aivan samalla tavalla Suomessa elää maailman onnellisin kansa ja pohjoismainen hyvinvointivaltio on jotain, josta moni haaveilee. Näitä mielikuvia luodaan kaikin mahdollisin keinoin esimerkiksi television, elokuvien, musiikin, uutisten ja oikeastaan kaiken mahdollisen mahdollisen ”kulttuurin” kautta. Todellisuuden kanssa näillä mielikuvilla ei usein ole juurikaan mitään tekemistä, mutta todellisuus on täysin yhdentekevä asia mielikuvia luotaessa. Länsi on aina ne ”hyvikset”, demokratian kehto, oikeusvaltio ja mitä kaikkea, siinä kun muut ovat ”pahoja” tai vaan ”raasuja”, joita hyvän ihmisen täytyy auttaa.

Tämä sosiologinen propaganda on myös esillä siinä Carlson & Putin haastattelussa, tosin tätä termiä ei tietenkään käytetä koska media, samoin kuin vallanpitäjät, eivät halua käyttää propagandaa sanana missään muussa muodossa, kuin kuvaamaan pahaa vihollistaan. Tästä kuitenkin siinä haastattelussa puhutaan, kun Putin kierrellen vastaa Nord Stream putkien kohtalosta. Vaikka Venäjällä olisi kiistattomat todisteet asiasta, niiden esittämisestä ei olisi mitään hyötyä nykyisessä valtapelissä. Miksi? Koska vallan nollasummapelissä pitää tietää mitä tekee.

On nimittäin sula mahdottomuus uskotella lännelle, että Ukraina olisi ollut millään tavalla edes osasyyllinen konfliktiin. Ei auttanut päiviä ennen vyörytystä alkaneen pommituksen todisteet, ei auttanut labrat eikä sitäkään vähää edes ne lännen itsensä vuosikausia julkaistut kertomukset natsipataljoonista. Miksi? Koska se tarina ei niin mene joka meille kerrotaan. Putin on tämän oppinut varsin hyvin ja se valtapeli propagandalla todistettiin jälleen olevan suurempi asia kuin kaikki se rauta mitä rajalle on kiikutettu. Tai no, siellä tulessa makaaville sotilaille ja siviileille se brutaali todellisuus on varsin kouriintuntuvaa, mutta kaikille muille kyse on tarinoista joita kerrotaan. Nämä suuret sotasankarimme jotka uhoavat omassa mediassamme ovat kyllä varsin rohkeita kaataessaan kansalta varastettua rahaa sotateollisuuden taskuun, mutta epäilisin tosipaikan tullen ja oikeasti kovassa paikassa ollessaan paskovan kalliisiin puvunhousuihinsa.

Vaikka länsi onkin sotapropagandassaan voitolla ja sillä on merkittävä valta-asema vielä myös ihan käytännön asioissa, idän nouseva mahti (Kiina) taitaa olla menossa heittämällä edelle, ellei ole jo mennyt. Kyllä, ihmiset edelleen uskovat lännessä niihin jenkkien urotekoihin ja heidän erinomaisuuteensa, mutta epäilen että monet läntiset johtajat uskovat aivan liikaa omiin paskapuheisiinsa. Oma pakka ei meinaa pysyä kasassa useammassa läntisessä maassa ja median toimet pitää edes ne omat kansalaiset kurissa alkaa olla perääntyvää puolustustaistelua. Esimerkiksi Saksassa se kauhia ”äärioikeiston salainen kokoontuminen” oltiin salattu kuukausia ja sillä kortilla yritetään nyt kumota maanviljelijöiden marssi. Veikkaisin, että samankaltaisia temppuja joudutaan käyttämään monessa paikkaa, eli viimeisiä kortteja joudutaan jo pelaamaan kun kansa on vaihtamassa viitekehystään valtamediaa vastaan. Ei siis ihme, että WEF näkee disinformaation suurimpana uhkana lyhyellä aikavälillä.

Tästä kaikesta olen itse tullut siihen päätelmään, että tämä koko teatteri on vain peliä - valtapeliä. Nollasummapeliä, jossa valtaa ollaan jakamassa nyt uusiksi ja se vanha sosiologinen propaganda alkaa pettämään ja jopa kääntymään itseään vastaan. Kun seniili vanhus on ”vapaan maailman johtaja”, aivan kuin Saksan ja Suomen lähinnä vitsiksi kuvailtavat hallinnot, he (vallanpitäjät lännessä) eivät enää kykene pitämään kansaa kunnolla kurissa. Toki tämä kaikki voi olla vain vielä muutamaa porrasta korkeammalta johdettua peliä, sitä en tiedä, mutta nykyinen valtarakenne on tutisemassa ja Tucker Carlsonin kaltaiset uudet toimijat saavat uuden tilaisuuden päästä portinvartijaksi portinvartijoiden paikalle. Kyllä, he saattavat olla marginaalisesti ”parempia” ja hyveellisempiä kuin nämä nykyisen valtamedian pelurit, mutta he ajavat edelleen sitä omaa agendaansa ja yhdenkään toimijan puheissa ei näy pienintäkään merkkiä siitä, että kansat olisivat juurikaan sen vapaampia jos mullistus tapahtuu. Uudet säännöt, toki, mutta edelleen harvoilla olisi valta kaikkien muiden yli. Ja siihen peliin en itse osallistu.

Jostain syystä valtaosa ihmisistä kuitenkin haluaa jatkaa tätä nollasummapeliä ja rajallisessa maailmassa se ei mielestäni voi johtaa muuhun kuin tuhoon. Ei ehkä vuosikymmenessä tai edes vuosisadassa, mutta niin kauan kun koko maailma pyörii paskapuheella, ihmiskunta kulkee kohti omaa tuhoaan. Voitaisiinko tämä peli sitten muuttaa? Kyllä, lopettamalla kilpailu, mutta kun se on sitä parhautta ja ameriikkalaista unelmaa, ei siitä haluta päästää irti. Eli mitä voi jokainen tehdä tässä kohden? Elää omaa elämäänsä mahdollisimman hyvin ja onnellisena, sekä muodostaa yhteisöjä ja rakentaa yhteistyötä, joka kestää isommatkin myrskyt.

Tai no, mistäs minä tietäisin - ehkäpä kaikki vaan tapahtuu aina yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, aivan kuten kerrotaan?

Tucker Carlson & Putin

Varmaankin tämän vuoden, ellei jopa vuosikymmenen, eniten katsottu yksittäinen yli minuutin kestävä video mahtaa olla Tucker Carlsonin tekemä Putinin haastattelu. Tästä linkistä Carlsonin sivulta katsomaan: https://tuckercarlson.com/the-vladimir-putin-interview/ ja jälkimainingit X:n kautta (koska Carlsonin sivulla se on maksumuurin takana) https://twitter.com/wolsned/status/1755889599551852994 Suosittelen tsiikaamaan molemmat, jos ovat menneet ohi.

Alun lähes puolen tunnin historianluennon jälkeen päästään sitten itse haastatteluun ja pitkästä aikaa läntisessä mediassa Putin saa vapaasti kertoa omat näkemyksensä asioista. Itse haastatteluun en nyt juurikaan sen enempää ota kantaa, kuin että kannattaa ihan itse se katsoa sen sijaan että lukee/kuuntelee muiden mielipiteitä siitä. Veikkaisin että päivän-parin jälkeen video löytyy myös suomeksi tekstitettynä yhdestä jos toisesta paikasta. (Pikaedit: ei menny päivääkään - pub-x ja kanto.media käännös)

Haastattelun sijaan avaankin sanaisen arkkuni siitä pöhinästä, jonka tämä tapahtuma aiheutti. Carlson taisi päästä Ukrainalaisten tappolistallekin sen videon ansiosta, joka osoittaa kuinka kovilla panoksilla propagandasotaa käydään. Koska se jos mikä on demokratiaa, että vaaditaan päätä vadille jos haastattelee vääriä tahoja ja esittää sen julkisesti?

Mitään yllättävää siinä pöhinässä ei kuitenkaan ollut. Osa hurraa ja valtamedian sekä koko paremmiston itkuvirsi raikaa raitilla. Joka ikinen lause halutaan tulkita tahallaan väärin että saadaan vahvistus omille uskomuksille ja siinä sivussa leimataan pahoiksi syntisiksi kaikki ne, jotka eivät täysin tuomitse Putinia ja hänen toimiaan. Mitään kontekstia koko konfliktille kun ei parane antaa, eikä liioin tuomita mitään tahoa joka on nyt sotimassa Venäjää vastaan, joten tämä haastattelu on puhdasta myrkkyä koko lännen narratiiville imperialistisesta maailmanvalloittajasta.

Jälleen on siis unohdettu kaikki ne ”länsimaiset arvot”, kuten sananvapaus, joidenka mukaan kaikkien pitää myös saada sanoa se oma kantansa. Ennen haastattelua media itki tästä tapahtumasta kovaan ääneen ja heti sen jälkeen kiikutetaan kaikki ”asiantuntijat” paikalle kertomaan, miten ihmisten tulisi asiasta ajatella. Muutaman ”analyysin” olen jo ehtinyt lukaista ja täytyy sanoa, että tuota enempää Ylehtelyä nimittelyn ollessa pääkeinona saa kyllä hakea. Jos joka lauseeseen saa mukaan omaa asennevammaansa, se vaatii jo taitoa…

Miten ihmeessä moinen propaganda voi edes mennä ihmisillä läpi? Siis että koko tapahtuma leimataan jo etukäteen noin kovasti. Jos Jacques Ellulia on uskominen, kahdesta syystä: ihmiset tietävät, että heitä ei voi kukaan ulkopuolinen manipuloida ja että kaikki mitä heidän kanssaan eri mieltä olevat sanovat on täyttä soopaa. Kyllä, haastattelussa Putin saa vapaasti kertoa omia näkemyksiään asiasta ja hän valitsee tarkkaan sanansa - hänen kertomansa on siis propagandaa. Mutta mitäs ne lännen suuret johtajat sitten tekevät? Täsmälleen samaa - kertovat asiat itselle parhain päin. Tässä ne kaksi em. syytä nostavatkin hienosti itsensä esiin: ihmiset kuvittelevat tietävänsä koska heitä yritetään manipuloida ja se tapahtuu ainoastaan silloin, kun se puhuja on heidän kanssaan eri mieltä tai edustaa väärää tahoa.

Putin tuokin hienosti esiin tämän mediapelin ja kuinka lähes koko maailma seuraa jenkkien tarinaa. Tai siis, seurasi, minkä vuoksi homma alkaakin mennä reisille läntisillä propagandisteilla. Yhä useampi käyttää kyllä edelleen samaa taktiikkaa propagandan tunnistamiseksi, mutta nyt he näkevät sen läntisen valtamedian vihollisenaan joka valehtelee jatkuvasti. Kansat ovatkin jakautumassa useampaan eri leiriin, tai ainakin kahteen, jossa valtamedia on se heikkenevä osapuoli ja vaihtoehtoiset tarinat saavat entistä enemmän kannatusta. Kyllä, edelleenkin arviolta 90% tai enemmän ihmisistä uskoo mediaan lähes sokeasti, mutta kasvava joukko ei enää pidä sitä valtamediaa totuuden lähteenä.

Nykypäivänä mistään kiistanalaisesta aiheesta ei vaan voida keskustella edes auttavan asiallisesti. Vastapuoli on aina lähtöoletuksena paha syntinen ja sopivaa leimakirvestä lähdetään saman tien heiluttamaan. Kyllä, minäkin kutsun joitain tahoja ”paremmistoksi” eikä minulla ole pienintäkään mielenkiintoa keskustella heidän kanssaan yhdestäkään asiasta. He saavat puolestani uskoa ihan vapaasti mihin lystäävät ja julistaa omaa näkemystään ainoana totuutena, heillä on siihen oikeus. Erona on lähinnä se, että he eivät sallisi kenellekään muulle oikeutta ilmaista kantaansa vapaasti vaan kaikkien olisi uskottava juuri samalla tavalla kuin he itse ajattelevat. Voisi kuvitella, että totalitarismin kannatus olisi kaiken sen propagandan jälkeen heikennyt, mutta sen sijaan näitä ajatusrikospoliiseja on entistä enemmän ja he vetävät vertoja jopa pahimmille fundamentalisteille. Pulujen kanssa shakin pelaaminen ei kannata, mutta ainoa tapa ratkaista tämä yhteiskunnan umpisolmu olisi vapaa ja avoin keskustelu myös niistä kiistanalaisista aiheista.

Neutraalia sotapropagandaa

Jos ajatellaan propagandan merkitystä niin sodan kuin rauhan aikana, ei parempaa osoitusta sille ole kuin Ylen toimitusjohtaja. Ihmetystä kun aiheuttaa se, miten median pomo vetää suunnilleen saman suuruista palkkaa kuin pääministeri ja puolustusvoimien komentaja yhteensä. Noh, yksinkertaisesti siksi, että maan suurimman ja ”tärkeimmän” median pomolla on enemmän valtaa kuin näillä kahdella yhteensä. Toki niin ministeri kuin komentaja voivat määrätä joitakin ihmisiä tekemään halutulla tavalla, mutta mediapomo saa valtaosan ihmisistä tekemään haluamallaan tavalla ilman mitään pakkoa tai edes käskyä.

Mutta se nyt ei ole jutun juoni tällä kertaa, vaan pohditaan erään 1930-luvulla kirjoitetun tekstin tunnelmissa sotapropagandaa. Teksti kulkee nimellä: ”Propaganda, aikamme uusi sodankäyntiväline” - kapt. Olavi Huhtala. Vaikka tekstin esimerkit ovatkin ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa esiin tulleita asioita, ei se sotapropaganda ole ytimeltään juurikaan muuttunut. Uudet keinot aina radiosta sosiaaliseen mediaan ovat toki muuttaneet propagandan jakelua ja kohdistamista, mutta ne samat viestinnälliset keinot ovat edelleen käytössä ja varsin selvästi näkyvillä päivittäin mediassamme. Vaikka Suomi ei ole onneksi hetkeen ollut itse osallisena suoraan yhdessäkään sodassa, ei se tarkoita etteikö maamme mediaa oltaisi käytetty kaikki nämä vuodet sotapropagandaan.

Jenkit ovat sotineet ympäri maapalloa lähes taukoamatta heti perustamisestaan lähtien, mutta yksi heidän tärkeimmistä propagandakampanjoistaan on mielestäni ollut taistelu ”punaista uhkaa” vastaan. Eri maat ovat ottaneet osaa tähän taisteluun omalla tavallaan ja tästä voitaisiinkiin vetää helposti niitä eri leirien rajaviivoja, jos niin haluttaisiin tehdä. Jokaiselle konfliktille ne rajat piirretään kuitenkin uusiksi, joten asiaa on aina tarkasteltava tapauskohtaisesti. Pääpiirteittäin ”länsi” on aina samassa porukassa keskenään ja muu maailma tekee sitten omat valintansa.

Sotapropagandan tyyli riippuu aina siitä, onko kohteena omat, viholliset, liittolaiset vaiko neutraalit osapuolet. Myös sillä, ollaanko puolustamassa vai hyökkäämässä on merkitystä, mutta ei keskitytä nyt siihen. Otetaan alkuun pieni pätkä Huhtalan tekstistä, jossa hän osoittaa millä tavalla vihollisen väestöön voidaan kohdistaa sotapropagandaa murentamaan taistelutahtoa ja yhtenäisyyttä:

Jos nämä asiat ovat ”vihollisemme” propagandaa, miksi ihmeessä näitä asioita toistetaan omassa mediassamme ja miksi ihmeessä hallintomme toisensa jälkeen ovat tehneet lähestulkoon kaikkensa aiheuttamaan näitä ongelmia? Venäjän mahdollisuus kun saada oma kantansa Ylen uutisiin on varsin epätodennäköistä, siinä kun rapakon takaiset herramme saavat julistaa omia totuuksiaan täysin vapaasti. Kuka on siis tässä vihollinen, kuka liittolainen ja ketkä ovat omia?

Omille ja liittolaisille sotapropaganda on varsin samankaltaista. Me olemme hyviksiä, oikealla asialla ja ihan saletisti voitolla, siinä kun vihollisemme on pahiksia, väärällä asialla ja ovat häviämässä sodan jo seuraavalla viikolla. Näistä asioista tulee muistuttaa jatkuvasti ettei vaan kukaan unohda mikä on oikein. Vastapuolen haukkuminen ja leimaaminen on syytä aloittaa jo hyvissä ajoin ennen varsinaista sotaa, koska kansa on saatava riittävän vihaiseksi ja pelokkaaksi että se ei kyseenalaista päättömimpiäkään ”uutisia” konfliktin alettua. Asiantuntijat tietävät ja viranomaiset kertovat vain faktoja, yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi.

Vihollisille taas koetetaan ujuttaa mahdollisimman paljon yhtenäisyyttä hajottavaa materiaalia. Kyllä, tämän vuoksi maamme tilasta syytetään nimenomaan Venäjän propagandaa, koska kaikki hajottava ja auktoriteettien virallista totuutta uhmaava pelaa ”Putinin pussiin”. Tavan kansa ei kuitenkaan edes yritä haistella niitä propagandan vivahteita, joista voitaisiin analysoida millä todennäköisyydellä jokin asia on oikeasti vihollisen sanomaa vaiko vaan oman puolen sotapropagandaa kiihottamaan sotaan. Enemmistö suuntaa vihansa vain ja ainoastaan haluttuun suuntaan vaivaamatta sillä hetkeäkään päätään mitä on meneillään. Pelonlietsonta taas on tehokas tapa parantaa auktoriteettien uskottavuutta, koska ihmiset odottavat siltä suunnalta pelastusta, joten taitava propagandisti ei tahallaan lietso pelkoa vastustajassaan niin, että heillä on siihen myös pelastaja tiedossa.

Pelonlietsonta on helppo osoittaa kahdella narratiivilla:
Tarina 1: ”Teillä on iso paha naapuri joka käy julmaa hyökkäyssotaa toisaalla. Jos te ette nyt heti liity meidän puolelle, tulee iso paha susi ja vie!”
Tarina 2: ”Meillä on ohjuksia, joita te ette kykene millään pysäyttämään. Älkää vittuilko meille.”

Uhka - haluttu reaktio - pelastus. Muistaako joku miksikä tuota ketjua kutsuttiin?

Koska kaikki tietävät sodan molempien osapuolten käyttävän propagandaa, moni ajatteleekin löytävänsä ”totuuden” puolesta välistä - seuraamalla neutraalien osapuolten viestimiä. Sota on kuitenkin jo aiheuttanut ensimmäisen uhrinsa hyvissä ajoin ennen taisteluiden alkua: totuus. Jokainen sodan aktiivinen osapuoli kun tekee kaikkensa saadakseen näiden puolueettomien maiden lehdistön puolelleen. On aivan selvää, että liittolaisten lehdistö hokee samaa mantraa, toki samoin kuin vastapuoli omine liittolaisineen, mutta sentään ne neutraalit osapuolet kertovat puolueetonta tietoa asiasta, eikös? Ei, eivät kerro. Joka ikisen maan valtamedia on alisteinen sen maan hallitsijoille (oli se sitten valtio tai mikä tahansa muu) ja heillä on yhtenäinen tarina kerrottavana. Kenen puolella ja ketä vastaan ollaan, se on sitten tapauskohtaista.

Mitä siis jää jäljelle kun valtamediat ympäri maailmaa on otettu osaksi sotapropagandakoneistoa? Itsenäiset mediat ja kansalaisjournalistit. Valtamediat (siis vallanpitäjät) ympäri maailman vihaavat kaikkia niitä, jotka kyseenalaistavat millään tavalla heidän omaa tarinaansa. Itketään kuinka vaarallista se on demokratialle, kun joku ei papukaijana toistakaan virallista tarinaa. Liberaalin demokratian idea kun oli se ajatusten vapaa markkinapaikka, mutta se on unohdettu jo kauan sitten - tuolloin syntyaikoina kun oltiin vasta lehtipainon ja kirjojen varassa propagandan suhteen. Nyt kuka tahansa voi alkaa tuottamaan mediaa ja ainakin teoriassa saada äänensä kuuluviin, mikä uhkaakin oikeita vallanpitäjiä. Ennen riitti ottaa yhteyttä jokaisen maan johtoon ja vahvistaa kenen puolella sitä ollaan, mutta nyt pitäisi vaikuttaa joka ikiseen bloggaajaan ja vaikuttajaan erikseen että tarina pysyisi kunnolla kasassa. Ei siis ihme, että kansalle pitää osoittaa heti alkuun se suurin vihollinen - erimielinen taho keskuudessanne, hän pelaa vastapuolen pussiin!

Ei sinänsä, iso osa vaikuttajista on myös puolensa valinnut ja vääristää kerrottua tarinaa omalla tavallaan omalle yleisölleen. Minua syytetään aina näiden kannanottojen jälkeen Putinistiksi, kun en purematta niele lännen satuilua ja paskapuheita. En tosin niele myöskään idän satuja, mutta noin monimutkainen kanta ei tunnu menevän millään jakeluun täyteen kiihkoon piiskatulle kansalle. Tyhmää ei voi korjata, joten asialle ei mitään saa.

Nykypäivänä ”totuuden” löytäminen siitä valtavasta informaatiotulvasta onkin sula mahdottomuus. Se totuus kun ei ole kahden vastakkaisen tarinan puolessa välissä vaan yleensä siitä ei hiiskuta lainkaan. Kumpainenkin osapuoli kun pelaa propagandassaan omaan pussiin ja pyrkii kusemaan vastapuolen muroihin, mutta ne juurisyyt halutaan pitää piilossa. Ja kukapa sitä nyt haluaisi oikeita syyllisiä lähteä etsimään, vaikka toistetaankin sanontoja kuten ”kaikki sodat ovat pankkiirien sotia”? Niitä salaisia sopimuksia ja todellisia liittoumia kun ei tulla koskaan paljastamaan ennen kuin se sadan vuoden turva-aika on umpeutunut, eli kaikki osalliset ovat mullan alla. Siksi ensimmäisen maailmansodan taustalla olleista tapahtumista on jo kirjoitettu… mutta se seuraava (toinen maailmansota) tullee olemaan poikkeus tähän sääntöön. Tai no, ei ehkä poikkeus - se ei nimittäin ole vieläkään päättynyt, ainoastaan osa pelureista on vaihtunut. Lännen peikkosatu kun on koko nykyisen yhteiskuntamme peruspilari.

Neuralink ja muita kivoja tekoälyjä

Elon Muskin lähes pakkomielteeltä vaikuttava halu kytkeä ihminen tietokoneeseen onnistui ainakin jollain asteella hiljattain, kun ensimmäinen Neuralink-lastu asennettiin ihmiseen hiljattain ja siitä ollaankin uutisoitu varsin laajasti (jonka jokainen osaa hakea netistä itse, eli ei linkkejä). Asiaa on kauhisteltu vähintäänkin yhtä paljon kuin sitä on hehkutettu, joten kauhistellaan hieman lisää ja samalla koetetaan hieman hillitä niitä pahimpia paniikkireaktioita.

Ensinnäkin, sirun asentaminen aivoihin ei muuta ihmisen DNA:ta, vaan hän on edelleenkin ihminen, jolla nyt vaan sattuu olemaan istutettuna aivoihin siru, joka kykenee kaksisuuntaiseen kommunikointiin. Tämä onkin se suurin ero moneen muuhun vastaavanlaiseen tekoälyyn yhdistettyyn aivoja lukevaan järjestelmään - sisään ja ulos. Yleensä nämä laitteet kun kykenevät vain lukemaan niitä signaaleja, joilla sitten kyetään ohjaamaan ulkoisia laitteita, mutta joidenkin lähteiden mukaan Neuralink kykenisi myös kaksisuuntaiseen liikenteeseen. Kykeneekö se todella siihen, sitä en osaa sanoa, vai ohjaako se, kuten muut vastaavat, vain ulkoisia laitteita… jotka toki voivat olla kytkettynä ihmiskehoon.

Järjestelmä on lukiessaan signaaleja varsin yksinkertainen, siis jos ajatellaan aivokäyrän lukemista jollain tavalla yksinkertaisena asiana. Useita antureita ympäri aivoja on siis lukemassa niitä aivojen lähettämiä signaaleja ja tämä sitten tulkitaan neuroverkon avulla joksikin halutuksi tapahtumaksi. Samaa voidaan tehdä toki kaikista muistakin hermosignaaleista, mutta se yleensä siellä korvien välissä sijaitseva harmaa massa nyt vaan sattuu olemaan vastuussa isosta osasta niistä signaaleista. Ulos ihmisestä siis otetaan jokin sähkökäyrä, joka sitten tulkitaan siihen opetetulla neuroverkolla (tekoälyllä) ja tämä välitetään jollekin ulkoiselle laitteelle, esimerkiksi tietokoneelle syötteeksi tai robottiraajan tai pyörätuolin liikkeeksi. Se ei siis ole omalla tavallaan sen kummempi asia kuin itse olisi naputtelemassa tietokoneen näppistä, sitä vaan tehdään ilman käsiä.

Mutta sitten se kaksisuuntaisuus, josta en ole ihan varma ja josta tietoa on varsin vähän saatavilla. Eli jos asia todella niin on, Neuralink kykenee myös lähettämään aivoihin signaaleja. Esimerkiksi näköhermoon voitaisiin syöttää signaaleja, jotka aivot sitten tulkitsevat kuvina ilman että silmät olisivat osallisena asiaan. Periaatteessa siis sokean olisi mahdollista nähdä syöttämällä kameran kuvaa signaaleina suoraan siihen osaan aivoista, joka käsittelee näkemistä. Samalla tavalla voitaisiin myös ihmisen käskyjä toimimattomille raajoille välittää tällä tavalla ja saada halvaantunut taas liikkumaan. Helpompaa on tosin tehdä jokin ulkopuolinen laite lukemaan niitä signaaleja ja liikkumaan ”ajatuksen voimalla”.

Musk taitaa myös puhua ”koko kansan laitteesta”, mikä vaikuttaa aiheuttavan runsaasti pelkoa ihmisissä. Siis kännykkä, jota ei tarvitse näpytellä vaan se lukee suoraan aivokäyrästä mitä käyttäjä haluaa tehdä. Syötetäänkö se signaali sitten suoraan aivoihin takaisin vai luetaanko se tieto ruudulta, se jää nähtäväksi. Syy miksi tämä kaikki syötetään ”supertietokoneeseen” johtuu taas kahdesta syystä. Ensiksi, siihen tekoälyyn, joka hanskaa sen tulkinnan käyrästä käskyksi tarvitaan hieman enemmän potkua, mutta se toinen syy on tosin hieman… sanotaanko synkempi, jos epäilee ettei Muskilla ja muilla vastaavilla tahoilla ole ihan puhtaat jauhot pussissa.

Aivan kuten joka ikinen Teslan auto jo nyt tekee, se kaikki data nimittäin tallennetaan ja sitä käytetään kouluttamaan seuraavan polven tekoälyjä. Jokainen nyt käytössä oleva Tesla kun lähettää sitä dataa eteenpäin. Ei niinkään seurantaan, vaikka sitäkin varmasti tehdään, vaan sensorien dataa yhdistettynä käyttäjien toimiin. Tätä dataa käytetään sitten opettamaan tekoälyä ajamaan autoa, koska sillä on valtava määrä tilanteita ja käyttäjien toimia tallennettuna ja nämä yhdistettynä muodostavat sen tekoälyn, joka osaa sitten ajaa autoa. Millään muulla firmalla ei ole moista ajoneuvokantaa käytössä, joka lähettäisi todellisen maailman lähes joka ikisen mahdollisen tilanteen analysointia ja tekoälyn opettamista varten.

Ja tämä sama tapahtuisi sitten ihmisten aivotusten kanssa. Jo nyt Muskilla on yksi maailman suurimmista datamääristä käytössään - Twitter/X. Ihmisten kirjoituksia, kuvia ja videoita tekoälylle pureskeltavaksi - Grok AI. Kuinka paljon enemmän Musk saisikaan materiaalia kun KAIKKI ihmisen toiminta tallennettaisiin samaan paikkaan. Neuralink jokaisen kallossa on tosin vielä kaukainen teknokraattien märkä uni, mutta eiköhän niitä vapaaehtosia ole pian jonoksi saakka kuten jo nyt sirujen asentamista varten ettei tarvitse käyttää luottokorttia tahi kännykkää maksamiseen. Varmaa kuitenkin on, että biometristä tunnistautumista tavalla tai toisella tullaan lisäämään tulevina vuosina että kaikki kuluttaminen saadaan talteen… ja tämä data taas yhdistettynä mainospropagandaan auttaa luomaan entistä tehokkaampaa mainontaa. Ihqua, eikös?

Ihmiseen vaikuttamiseen ei kuitenkaan tarvitse porata kalloon siruja, vaan paljon yksinkertaisempikin tapa on jo olemassa: ultraääni. Seuraavassa videossa asiasta kiinnostuneille:

Ultraäänellä voidaan aktivoida tiettyjä aivojen osia, joten yksittäisen ajatuksen syöttäminen ei sillä pelkästään onnistu. Mutta mitä sillä voidaan tehdä, on aktivoida tietty aivojen alue haluttaesa, jolloin voidaan esimerkiksi (kuten videossa kerrotaan) vaikuttamaan uneen. Suomeksi selkouni (lucid dream) tarkoittaa unta, jossa ihminen on osittaisessa hallussa toimistaan, eikä vaan pelkkä katsoja. Ultraäänellä tarkasti oikeaan kohtaan tykittämällä tämä aivojen osa voidaan aktivoida ja täten laukaista se selkouni tietyssä vaiheessa. Huvikäyttöön hieno laite, eikö? Ultraääntä on jo nyt käytetty myös terapiassa, koska sillä voidaan aktivoida ja deaktivoida tiettyjä alueita aivoissa. Ai miten muka? Esimerkiksi niin, että ihmiselle näytetään kuvia jostain pelottavasta asiasta ja luetaan missä aivot aktivoituvat ja sitten se alue ”sammutetaan” jolloin pelkoreaktio voi poistua jopa kokonaan. Sama onnistuu myös päinvastoin, eli johonkin kuvaan voidaan aktivoida jokin hyvänolontunne. Luetaan siis ensin mikä osa aivoista syttyy kun näytetään kuvia koiranpennuista ja sitten näytetään kuva McDonaldsin ruuasta ja pommitetaan sitä samaa kohtaa joka aktivoitui pentuja katsottaessa… ai niin, eiväthän ne niin tekisi?

Selvää kuitenkin on, että tekoälyä tullaan käyttämään runsaasti lääketieteessä tulevina vuosina. Teknologian kehittyessä sillä voidaan saada merkittäviä hyötyjä, kun sitä käytetään ”hyvään”. Ja aivan satavarmaa on myös se, että maailmassa on runsaasti tahoja, joilla ei ole hyvät mielessä näiden teknologioiden suhteen. Jos katsotaan mitä kaikkea propagandalla jo nyt saadaan aikaiseksi, uudet teknologiat mahdollistavat aivan uuden tehokkuuden ihmisten manipulointiin. Koska niin on aina käynyt, että kehityksen mukana tuomia positiivisia asioita on käytetty aivan muihinkin asioihin. Jotkut kuvittelevat, että asia ratkaistaisiin sääntelyllä ja valtioiden hallinnalla, mutta kukas ne atomipommit oikein aikanaan pudotti, tavan kansa vai valtio? Pandoran laatikkoa ei saa enää kiinni, mutta tutkimuksen ja kehityksen kieltäminen vie sen vaan piiloon ja jos ei Musk tuota kehitä, ällös huoli, esimerkiksi CIA kyllä nappaa siitä kopin jos ei kukaan muu.

Elämme kerrassaan mielenkiintoisia aikoja.

Kriittinen massa

Sieltä 2015 vyöryn jälkeen on harva se päivä puhuttu kuinka kansa herää ja lähtee kaduille vastustamaan… mitä? Suuri herääminenkin taisi mennä jo ohitse vaikka siitäkin on vuosikausia puhuttu. Kriittinen massa tällä aihealueella tarkoittaa yleensä sitä, että se noin 5%:n ihmisjoukko kykenee vaikuttamaan kaikkien mielipiteeseen ja siitä heidän ajamastaan asiasta tulee vähintäänkin sovelias keskustelun aihe julkisella areenalla. Kyllä, tämä vaikuttaisi pitävän paikkansa ja useita aiheita on noussut pienen joukon ajamana jopa valtavirran yleiseksi mielipiteeksi. Media pelaa kuitenkin tässä pelissä varsin suurta osaa, joten yksistään se 5%:n kannatus ei tosin riitä.

Nyt kun ympäri Eurooppaa kansalaisia marssii taas kadulla, uusi toivo on heräämässä suuria muutoksia odottaessa. Lakkoja, tiesulkuja ja ties mitä kantautuu valikoivasti kansan tietoisuuteen, mutta valtamediaa seuraaville ei ole lainkaan selvää miksi jokin kansanryhmä edes kapinoi omaa hallintoaan vastaan. ”Vääriä” mielenosoituksia haukutaan ja vähätellään, ”oikeita” taas kannustetaan ja liioitellaan - tässä ei ole mitään uutta median toimesta. Moni näkee näiden eri maiden mielenilmauksien olevan yhtä ja samaa ”suuren nollauksen” tai millä nimellä tätä kutsuukaan, eli globalismin vastaisena rintamana. Kyllä, tavallaan, mutta sanoisin, että merkittävä osa ihmisistä jotka itsekin ovat mukana menossa eivät ole kadulla sen vuoksi. Jokaisessa maassa on se oma juttunsa, joka voi toki olla vain tuki jonkun toisen maan vastaaville mielenosoituksille.

Sen sijaan näissä miekkareissa ollaan jotain varsin tarkkarajaista asiaa vastaan, harvemmin niinkään puolesta. Saksassa se on veromuutos viljelijöille, johon hallinto vastasi porrastamalla ne muutokset neljän vuoden jaksolle kertarysäyksen sijasta. Noh, lakot jatkuvat, mutta maansa vihatuin hallinto jatkaa samoilla raiteilla ja kun työt alkavat pian pelloilla kutsumaan, lakkointo taitaa lopahtaa ennen kuin mitään muuta saadaan aikaiseksi. Kyllä, tämä on sitä vihreää siirtymää parhaimmillaan, mutta minkään suuremman (median mukaan) salaliiton liittäminen mukaan ei paranna sen liikkeen vaatimusten saavuttamista. Miksi? Koska asia on aivan liian monimutkainen tavan kansan ymmärrettäväksi. Siksi tarkkarajainen isku voi olla tehokas, mutta kaikki samaan sekoittaminen vie pohjan koko hommalta.

Jos nimittäin lähdetään hakemaan sitä kriittistä massaa jollekin tietylle asialle, se asia pitää pystyä määrittelemään ja selittämään yhden TikTok-klipin mitassa tai se on muutoin liian monimutkainen. WHO:n pandemiasopimus on sopivan naseva aihe ja selitettävissä tiivistetysti, joten sen ajaminen olisi mahdollista, mutta kaikki nämä WEF:n ja vastaavien puljujen suuret suunnitelmat menevät heittämällä yli kaikilta paitsi asiaan perehtyneiltä. Kyllä, on tärkeää levittää kaikista mahdollisista asioista tietoa muille, mutta kriittisen massan saavuttamiseksi pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Hyvänä esimerkkinä kriittisestä massasta ja heräämisestä on juuri tuo edellä mainittu 2015 alkanut ”invaasio”. Kansa tuli tietoiseksi asiasta ja se keskustelu levisi kaikkialle. Edelleenkin toki asiasta ”väärin puhuvat” ovat pahoja natseja, mutta koko aiheesta puhuminen alkaa olla jo niin arkipäivää, että voidaan sanoa asian uponneen kansaan. Koska aihe on kuitenkin vahvasti politisoitunut, siitä voi olla niin puolesta kuin vastaan varsin vapaasti lähes kaikkialla, paitsi tietysti sen vastapuolen huudeilla. Miksi? Koska halutaan jatkuvaa nahistelua kansalaisten kesken. Monelle tämän marginaalisen näkemyksen (maahanmuuttovastaisuus) tarttuminen niin vahvasti poliittiseen keskusteluun oli toki täysin luonnollinen asia, mutta siinä jätetään huomiotta mitä se oikein aiheutti ”heräämiselle”.

Lähes kaikki se aatteen palo ja into muutokselle aiheutti sen, mitä se yleensä aiheuttaa: jokin poliittinen ryhmittymä omi sen nimiinsä. Persuista tuli se ”maahanmuuttokriittisen” ryhmän äänenkannattaja ja sosiaalisesti hyväksyttävä tapa sitä näkemystä esittää. Kyllä, media ja edistykselliset tahot edelleen pitävät persuja heti saatanasta seuraavana, mutta pääosin heidät nähdään yhtenä puolueena koko poliittisella kentällä. Kun kansa edelleenkin uskoo raudan lujasti tähän länsimaiseen demokratiaan, nyt meillä on selvästi keino vaikuttaa tähän yhteen asiaan äänestämällä! Juuri tämä maahanmuuttokriittisyys on se persuja kasassa pitävä liima ja asian ollessa niin tärkeä monelle suomalaiselle, he ovat täysin valmiita antamaan avoimen valtakirjansa persuille koska he ”puhuvat fiksuja maahanmuutosta”. Nyt on vaihtoehto, juu toki ei täydellinen, mutta pienin paha, joten nyt vaikutetaan! Eli: tapahtuma - ärtymys - yhdistyminen - kriittinen massa - politisoituminen - omiminen - vaihtoehto - pelastus. Salaliittoihin uskova voisi melkein väittää, että luotiin ensin ongelma johon tuli reaktio, jolle sitten tarjottiin siihen ratkaisu ja pelastus.

Samaa yritettiin toki pienpuolueiden toimesta koronahäsmäkässä, mutta siihen ei saatu kuin hetkellinen nousu VKK:n toimesta joka sitten tuhottiin sisältä käsin. Täsmälleen sama taktiikka siis poliittisessa omimisessa, mutta hyödyntämisen sijaan se haluttiin tuhota ja hajottaa palasiksi. No, siinä onnistuttiin varsin loistavasti ja nyt meillä ei ole mitään oppositiota olemassa poliittisella kentällä - ainoastaan keskenään riiteleviä muutaman sadan tai tuhannen ihmisen ryhmiä jotka ovat täysin kykenemättömiä yhteistyöhön. Vallanpitäjät kiittävät ja kumartavat, tosin veikkaisin että heillä oli omat näppinsä pelissä tuossa sirkuksessa. Vaikka kriittinen massa oli verrattaen lähellä syntyäkseen ja päästäkseen täyteen paloon, koko homma levisi käsiin ja ainoastaan se hörhön leima median antamana jäi jäljelle.

Kriittisen massan kerääntyminen vaatii edelleenkin sen jonkun tietyn asian, joka pystytään osoittamaan selvästi, määrittelemään ja pitämään sitten pakka kasassa. Useita kansainvälisiä sopimuksia ja vastaavia asioita on kyllä vastustettu, mutta kun aina on vastustettu väärin (joka on se suurin synti) eikä siihen ole muistettu mainita sitä yhtä itselle tärkeää asiaa, koko homma on unohtunut ja loppuviimein ajettu kaikessa hiljaisuudessa läpi. Totalitarismia kohti ollaan menossa, mutta junan pysäyttäminen vaatii niiden kiskojen katkaisun tarkasti yhdestä kohdasta, eikä vaan heitellä pieniä kiviä koko matkalle. Mutta kun ”kukin tavallaan”, ei yhdenkään asian taakse saada sitä kriittistä massaa joka muutokseen tarvitaan. Tämä onkin monen ”vapausskenen” aktivistin ongelma: puhutaan kollektivismia vastaan ja individualismin puolesta, mutta vaaditaan kaikkien tukevan sitä tiettyä asiaa juuri samalla tavalla. Kumpi se nyt sitten on, vapaus ja individualismi vai kollektivismi ja muutos?

Suurin este sille ”heräämiselle” tai sen kriittisen massan syntymiselle edes yhden aiheen parissa on kuitenkin media. Hieno esimerkki aiheesta tuli hiljattain Tucker Carlsonin haastattelussa Calley Meansin kanssa. Means puhui näin reilusti tiivistettynä tällä tavalla:
Miksi lääketeollisuus ostaa ”turhia” mainoksia? He eivät tarvitse sinällään mainoksia myrkyilleen, koska koko lääkärikunta on jo ostettuna, vaan he ostavat sillä median kannatuksen ja uskollisuuden itselleen - yksikään yritys ei purisi ruokkivaa kättä ja lähtisi suurta asiakastaan vastustamaan.
Vastassa millekään ”heräämiselle” on triljoonien taalojen vuotuiset bisnekset niin lääke-, ruoka-, öljy- kuin sotateollisuuden osalta. Siihen päälle vielä koko rahajärjestelmä pankkeineen ja valuuttakauppoineen, joten resursseja on siinä suunnassa takana lähes rajattomasti. Kaikille näille toimijoille on ensiarvoisen tärkeää, että heidän valtaansa kapitalistisessa järjestelmässä ei vastusteta. Koko länsimainen demokratia on luotu ajamaan heidän etuaan ja siksi onnistuneet kriittiset massat päätyvät lähes poikkeuksetta vain poliittiseksi pelinappulaksi jakamaan kansa eri leireihin.

Sananvapaus on kuitenkin se ainoa ihmisoikeus, jolla asiaan voisi tulla muutos. Siksi sitä halutaan rajoittaa entistä enemmän. Kuulluksi tulemisesta on tehty lähes mahdotonta, jos ne mielipiteet ovat vallanpitäjien mukaan vääriä. Vihapuhe on vain puhetta, jota vallanpitäjät vihaavat. Yhdistyminen, yhteisöt ja yhteistyö voisi heittää kapuloita rattaisiin ja ehkäpä jopa kampittaa koko järjestelmän ja niistä aatteista voisi muodostua kriittinen massa tyranneja vastaan. Niiden kaatamiseksi kun on keinot tiedetty jo vuosisatoja: älä tottele. He kertovat, että on velvollisuutesi tukea heidän järjestelmäänsä - peliä, jota ei voi voittaa.

Mutta mistäs minä tietäisin, kunhan vaan ajattelen taas ääneen.

Valtamedian viitekehys

Hiljattain eräässä Twatterhuoneessa nostettiin esiin termi ”viitekehys”. Jokaisella on aina se oma viitekehyksensä, kuin on myös eri toimijoilla yhteiskunnassa. Kun ymmärtää mistä lähtökohdista se toinen esimerkiksi keskusteluun saapuu, on helpompaa ymmärtää mistä esimerkiksi tietyt erimielisyydet oikein johtuvat. Emme tietenkään kykene lukemaan toisten mieliä ja saamaan tarkkaa tietoa mistä mikäkin ajatus oikein kumpuaa, mutta etenkin organisaatioista puhuttaessa asiaa voidaan yleistää sen näkökulman helpommin ymmärtämiseksi.

Ensin pitää kuitenkin ymmärtää mikä se viitekehys oikein edes on. Termiä käytetään usein tieteestä puhuttaessa, etenkin tutkimuksissa. Juuri mitään tutkimusta ei vedetä täysin tyhjästä, vaan se perustuu tiettyihin muihin ennalta tutkittuihin asioihin. Näistä edeltävistä ”tiedetyistä” asioista muodostuu sitten se viitekehys, jonka päälle sitä uutta juttua lähdetään kasaamaan. Kaikki lähteekin hyvin alkuun, jos ne aikaisemmat teoriat ja tutkitut asiat pitävät myös kutinsa. Esimerkiksi lääketeollisuudessa rokotteet ovat viitekehyksessään ”turvallisia ja tehokkaita” ja uusi tutkimus lähinnä kertookin kuinka ”hyviä” ne uudet piikit ovat, niiden lähtöasetelmaa ei edes kyseenalaisteta. Jos joku toinen taho lähtee sitä kehystä haastamaan, se leimataan välittömästi pseudotieteeksi, koska tietyt asiat nyt vaan ovat kuulemma faktoja koska kaikki samaan ryhmään kuuluvat ovat saaneet heti alusta alkaen oppinsa juuri tästä samasta viitekehyksestä. Huomannet ongelman?

Sama pätee myös moneen muuhunkin asiaan - se viitekehys määrittää mikä on sen Overtonin ikkunan sisällä ja mihin asioihin ei edes puututa. Tietysti ihmisen oma ajattelu murenisi ihan täysin, jos hän huomaisi että ne omat perususkomukset ovatkin päin honkia. Koko maailmankuva romahtaisi ja kaikki pitäisi pohtia uusiksi jos ne oman viitekehyksen peruspilarit murtuisivat. Tämä on tietysti se asia, joka on tapahtunut hyvin pitkälti kaikille ”heränneenä” itseään pitävälle, eli jossain kohden ne aikaisemmin totena pidetyt asiat joidenka päälle koko todellisuus on rakentunut ovat ainakin joiltain osin romahtaneet ja ne on pitänyt luoda uudelleen, uudeksi pohjaksi kaikille muille uskomuksille. Aniharva haluaa sen oman maailmansa noin romahtavan eikä sitä voida ulkoa edes aiheuttaa, vaan se muutos täytyy aina lähteä itsestä. Mitäs jos tuo yksi asia olikin valhetta, mihin kaikkeen sitä uskookaan sen ansiosta. Mikään ei tosin takaa sitä, että se uusi viitekehys olisi liioin oikein, mikä on se tilanne esimerkiksi lättymaahan uskovilla - maailmaa katsotaan vain uusien linssien läpi, mutta ne samat ongelmat kiveen hakatusta viitekehyksestä säilyvät.

Viitekehys on siis yksinkertaistettuna se kartta, jonka mukaan niin tutkijat kuin muutkin yhdistelevät monimutkaisia asioita toisiinsa. Siitä siis lähdetään ja sitä lähtökohtaa ei kyseenalaisteta.

Yhtenäinen kansa tarvitsee kuitenkin tiettyjä yhteisiä viitekehyksiä, jotta yhteiskunta voisi edes toimia. Tämä yhtenäinen asia ei kuitenkaan ole tyyliin ”vapaus ja totuus ennen kaikkea”, vaan ulkoa saneltua ja ohjailtua tarinaa, johon kaikkien tulee uskoa tai olet paha syntinen. Vuosisatojen ajan tämän virallisen tarinan, yhteisen viitekehyksen, sanelijana toimi kirkko, mutta nykyään ne papit on korvattu toimittelijoilla, asiantuntijoilla, tutkijoilla ja poliitikoilla. Ojasta allikkoon, sanoisin.


Mikä se valtamedian viitekehys sitten on?

Meille kerrotaan ja sen vuoksi yleisesti myös uskotaan, että median tehtävä on pitää ihmiset informoituna tärkeistä asioista. Vapaa ja riippumaton media on demokratian kulmakivi, minkä vuoksi siinä samalla koko vallan oikeutus on uhattuna, jos mediaa lähdetään kyseenalaistamaan. Objektiivisuus on kuitenkin vain illuusio ja paraskaan media ei voi olla objektiivinen, koska se toimii aina oman viitekehyksensä sisällä. Mitä sitten ovat ne kantavat asiat länsimaisessa mediassa?

Vaikka media olisi valtion omistuksessa, he toimivat silti saman kilpailun alaisessa järjestelmässä, missä rahalla saa ja mopolla pääsee. Joka ikinen media kilpailee keskenään yleisöstä, mikä taas vetää puoleensa tahoja, jotka haluavat sitten myydä jotain sille yleisölle. Oli se sitten tuotteita tai aatteita, aina löytyy tahoja jotka haluavat manipuloida muita ihmisiä omaksi edukseen ja tähän tehtävään ei mediaa parempaa työkalua ole olemassa. Säilyttääkseen illuusion objektiivisuudesta, median kannattaa julkaista myös runsaasti ”ei niin värittynyttä” tarinaa, mutta edelleenkin kaikki mitä sielä mediassa julkaistaan, on aina ihan tarkoituksella kansan naamalle tuotuna. Pieniin juttuihin toimittelijoille annetaan kohtuullisen vapaat kädet, koska joka ikinen työntekijä on kuitenkin ensin valittu tehtäväänsä kyseiselle medialle sopivana henkilönä. Usein väitetään, että median omistus ei vaikuta asiaan eivätkä ne omistajat päätä mitä mediassa julkaistaan, mutta kukapas ne päätoimittajat on sinne valinnut? Jokaista juttua ei tarvitse erikseen ulkoa ohjata kun koko organisaatio on ylhäältä alas saakka luotu samaan viitekehykseen sopivana.

Samaan kilpailuun kuuluu myös se, että mistä asioista edes puhutaan valitaan usein niiden mediaseksikkyyden perusteella. Konfliktit, skandaalit ja ”julkkikset” myyvät, joten niistä puhutaan. Media valitsee aiheensa sen perusteella, mikä ihmisiä kiinnostaa, mutta samalla ihmisiä kiinnostaa lähinnä ne asiat, joita media nostaa esiin. Tämä johtaa varsin nopeasti vahvaan kieroumaan, joka antaa kuvan että asiat ovat päin persiitä. Toki ne ovatkin, mutta maailmassa tapahtuu myös paljon hyvää - niistä asioista ei vaan yleensä kerrota. Ylekin taisi hiljattain kertoa, että ihmiset kaipaavat positiivisempia uutisia eikä vaan aina sitä samaa negaa. Median tapa esittää ne konfliktit ja skandaalit aina tietyllä tavalla kehystettynä on sitten siihen vielä päälle, mutta ei siitä juuri enempää tällä kertaa - kaikki pahat asiat ovat joko ilmastonmuutoksen tai Putinin syytä! Muista siis pelätä ja vihata kuten me kerromme!

Objektiivisuus ja tasapuolisuus kuuluvat myös vahvasti valtamedian viitekehykseen. He tietävät totuuden asioista ja kertovat sen juuri oikealla tavalla. Kaikki median kanssa eri mieltä olevat joko valehtelevat tai tuottavat trendisanana ”misinformaatiota”. Joka ikinen median esiin nostama auktoriteetti ja asiantuntija kertoo miten asiat oikeasti ovat ja tasapuolisuuden nimissä kansalle muistetaan mainita, että myös eri mieltä olevia on olemassa, mutta he ovat pahoja syntisiä - denialisteja, putinisteja ja salaliittoteoreetikoita. Jos siis törmäät edes vahingossa valtamediasta poikkeavaan tietoon, se on automaattisesti väärää tietoa koska me niin sanomme. Ja kun toimittelijat vielä siihen uskovat, he osaavat esittää asian uskottavasti kansalle.

Vaikka media kuinka esittää nöyrää kansan palvelijaa, he ovat kuitenkin yksi suurimmista vallankäyttäjistä koko maailmassa - ja he tietävät sen. Hallinnot pyrkivät mediaa toki ohjaamaan haluamaansa suuntaan (mediapooli), mutta valtapelissä nämä lännen ”demokraattiset hallinnot” ovat varsin hampaattomia jos niitä verrataan isoon rahaan tai maihin, joissa sille hallinnolle ei kertakaikkiaan vittuilla. Tiedustelupalvelut saavat varsin vapaasti rellestää mediakentällä ja yksikään itsesuojeluvaistoa omaava toimittelija ei astu yhdenkään väärän tahon varpaille. Vaikka sanonta ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” pitääkin varsin hyvin paikkansa, ne tahot, jotka voivat sen leivän halutessaan myös myrkyttää omaavat omat takaporttinsa siihen viralliseen tarinaan ja ohjailevat koko viitekehystä piilosta.

Media myös usein kuvittelee olevansa se ”ainoiden oikeiden arvojen” messias. He tietävät mikä kansalle on parhaaksi ja nykypäivän toimittelijat ovatkin lähinnä aktivisteja omine agendoineen. Tämä myöskin on tiedossa varsin hyvin, mutta hehän täytyvät olla oikeutettuja moiseen valtaan koska heidät on valittu tehtäväänsä! Jokainen median toimija tietää kuitenkin sen oman työpaikkansa viitekehyksen, jonka rajoissa heidän täytyy toimia. Siksi esimerkiksi nämä valtamediassa esiintyvät ja mukamas kovinkin kriittisiä näkökulmia esittävät toimittelijat osaavat varsin hyvin pysytellä poissa tietyistä asioista ja näkökannoista, mutta kasvattaakseen yleisöään he seilaavat siinä kehyksen rajalla koettaen onkia mahdollisimman paljon yleisöä sieltä kehyksen ulkopuolelta omaan haaviinsa. Mediaa ylipäänsä kutsutaan usein portinvartijaksi ja nämä ”mukakyseenalaistajat” ovat malliesimerkkejä portinvartjoista. Mutta tämä kaikki kuuluu pelin henkeen ja siihen isompaan viitekehykseen…

Viimeinen ja ehkäpä se suurin osa koko valtamedian viitekehystä on kuitenkin mielestäni vallan oikeutus. ”Tämä on äärimmäisen vaarallista demokratiallemme” on yleinen virsi kaikkialla lännessä, jos mikään taho tai asia uhkaa sitä järjestelmää. Äärioikeisto on nykypäivän edistyksellisten toimijoiden lempibiisi, jota käytetään aina kun mitään osaa virallisesta viitekehyksestä kyseenalaistetaan. Natsit ottavat vallan jos annetaan tuumakin periksi! Puhutaan liberaalista demokratiasta, vaikka median toiminta yhtään tarkemmin katsottuna ei ole niin liberaalia kuin demokraattista. Viitekehyksen mukaan tätä ”demokratiaa” pitää suojella ja puolustaa … vaikka totuus ei tarvitse puolustajia, ainoastaan valhe tarvitsee jatkuvaa tukea. Mutta niitä ”länsimaisen demokratian” ongelmia ei parane kuin hienosti kiertämällä mainita, koska se on tärkein osa heidän viitekehystään: siksihän meillä on ylipäänsä tämmöinen ”vapaa ja riippumaton, maailman luotettavin media”. Jos meillä ei olisi liberaalia demokratiaa, valtamedia olisi vain valtaapitävien äänitorvi - joko valtiollisten tai yksityisten toimijoiden.

…

Mitä tästä kaikesta seuraa on se, että nykypäivänä ihmiset vaativat kiistattomia todisteita kumoamaan omat uskomuksensa, jotka ovat muodostuneet tiedosta, jolle ei ole usein mitään muuta todistetta kuin että ”media niin kertoi”. Media pesee kätensä asiasta kutsumalla asiantuntijoita kertomaan ne asiat, mutta auktoriteettiin vetoaminen on vain yksi virheargumentti muiden joukossa. Jos kaikki asiat olisivat alkuun samalla viivalla ja sitten niitä lähdettäisiin selvittämään, saattaisimme aina joskus päätyä edes piirun verran lähemmäksi totuutta.