Kun fiidit on täynnä kuvakaappeja uudesta elokuvasta ja jälleen ollaan kuulemma paljastamassa totuuksia, eihän semmoista tilaisuutta voi ohittaa? Reilun kahden tunnin jälkeen … olisi voinut, mutta nyt sekin on nähty ja Netflix ei taaskaan pettänyt! Siis propagandaa tuutin täydeltä varsin taiteellisesti esitettynä.
Alkuun heti varoitus siitä, että tekstissä vilahtelee juonipaljastuksia, joten jos ajattelit katsoa leffan en suosittele jatkamaan tämän pidemmälle ennen katsomista, ellet halua katsoa elokuvaa hieman toiselta kantilta kuin se oletettavasti on tarkoitettu.
Että kaikki mahdolliset kliseet ja viholliskuvien piirtelyt saadaan sovitettua yhteen elokuvaan, sen täytyy olla hieman pidempi kuin se reilu puolitoista tuntia. On rasistisia näkemyksiä, valkoisia prepperi-juntteja, kaiken takana oleva paha cabal ja kaupunkilaisten uusavuttomuutta. Poikkeuksena nykyisiin woke-elokuviin miehet eivät olleet ihan täysin kuohittuja eikä erikoistehosteilla oltu luotu ihan kaikkea, joten niistä voidaan antaa muutama säälipiste. Juoni itsessään ei ole kummoinen ja elokuva päättyy niin sanotusti lopun alkuun, joten jatkoa voi olla luvassa. Yhtäkään jenkkien viholliseksi maalaamaa valtiota ei taidettu jättää mainitsemasta, joten juuri sopivasta kohtaa nappaamalla sen kuvakaapin, saa tekstityksestä haluamansa mörön valittua.
Predictive programming on termi, jota somessa jo näkee jaeltavan ja yhdessä kohtaa levitettävät lentolehtiset koukeroineen sopivat kuin nyrkki silmään tähän Usrael-tilanteeseen, mikä on sitten katsojasta riippuen sattumaa tai ”sattumaa”. Ulkoa luotu sisällissota jonkun tahi joidenkin ”roistovaltioiden” toimesta kyberhyökkäyksellä on kuitenkin elokuvan kantava juoni ja näin ajatusharjoituksena se toki on ihan mukiinmenevä punainen lanka. Jatkuva vihollisen vaihtaminen taas perinteistä kaasuvalotusta...
Musiikin käyttö niin tunnelman luojana kuin kappaleiden sanojen käyttö tarinankerronnassa ovat vahvasti mukana ja dramaattiset kamera-ajot luovat varsin ahdistavan tunnelman monessa kohtaa. Kai tätä voitaisiin jonkin sortin kauhuleffaksi kutsua, mutta katastrofielokuva on varmaan sopivampi termi sitä kuvaamaan. Lentokoneita tippuu, laivat ajavat karille ja itseohjautuvat autot törmäilevät omiin nimiinsä, eli saadaan se teknologialla pelottelu hienosti mukaan.
Dialogista löytyykin useita ”totuuksia”, joita olenkin jo nähnyt jaettavan somessa ns. ”totuuspiireissä”. En nyt menisi sitä ehkäpä tusinaa lausetta kahdessa tunnissa pitämään minään totuuspommina, mutta kukin tietysti tavallaan. Taiteellinen tapa esittää kaikki asiat ei ainakaan omaan makuuni iskenyt, enkä kokonaisuutta katsoen voi suositella elokuvaa muille kuin niille, jotka haluavat napata niitä kuvakaappeja helppojen meemien toivossa.
Ei kuitenkaan paskin leffa minkä olen nähnyt, eikä liioin se tylsinkään, mutta toista kertaa ei tarvitse tätä propagandapläjäystä katsoa. Jenkit pommittamassa oman maansa paskaksi ulkoisen manipuloinnin vuoksi on tietysti mahdollinen skenaario, kun katsoo tätä nykypäivän hulluutta.
