Idiootit ympärilläni

Jutun otsikosta voisi äkkiseltään luulla, että aiheena olisi normipäivä sosiaalisessa mediassa. No, ehkä sitäkin, mutta se viittaa enemmän Thomas Eriksenin kirjaan ”Idiootit ympärilläni : kuinka ymmärtää muita ja itseään”. Kirja itsessään perustuu psykologi William Moulton Marstonin 1920-luvulla kehittämään DISC-järjestelmään, josta tämä duunitorin Eriksenin versiosta julkaisema lyhennelmä on varmaankin kaikille riittävä: https://duunitori.fi/tyoelama/idiootit-ymparillani-varityyppi

Näitä eri ”persoonallisuustestejä” on useampiakin ja kaikki pyrkivät samaan - laittamaan ihmiset johonkin tiettyyn kategoriaan. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, joten heidän tunkeminen mihinkään kategoriaan ei näin tarkemmassa tarkkailussa ole ehkä se paras idea, mutta siitä saattaa olla kuitenkin merkittävää hyötyä jos se ns. pääkategoria osuu hyvin kohdalleen. Miksi? Koska yleistämme maailmaa ihan kaikissa asioissa ja perustamme toimemme usein stereotyyppeihin, jotka ovat sitten muodostuneet tavalla tai toisella.

Eriksenin kirja yhdistääkin Marstonin kategoriat toisen tohtorin, Marshall B. Rosenbergin NVC (Nonviolent Communication) tekniikkaan ja onnistuukin siinä nähdäkseni varsin hyvin. Jokaisen ”värin” kanssa on toimittava tietyllä tavalla ja sen sijaan että lopuksi kysyy ”ymmärsitkö mitä tarkoitan” odottaen kyllä/ei, pyydetään toistamaan se mitä haluttiin. Jos siis haluaa säilyttää rauhan maassa ja kommunikoida tehokkaasti toisten kanssa, sanoisin että kannattaa lukea tarkkaan Eriksenin opus ja päälle tutkailla Rosenbergin mallia.

Tässä kupletissa on vaan kaksi ”muttaa”, joista toinen tulee kirjassakin hieman esiin, joten aloitetaan siitä. Miksi minun pitäisi muuttaa tavallista käyttäytymistäni muiden vuoksi? Ihmisten kanssa kanssakäynti on yleensä jonkin asteinen kompromissi niiden persoonien välillä ja meistä jokainen ainakin jollakin tasolla käyttäytyy hieman eri tavalla tapauskohtaisesti, mutta jos aina teeskentelee jotain mitä ei ole, se oma minä jää vaan haamuksi sinne taustalle. On tietysti hyvä pystyä kommunikoimaan tehokkaasti eri tyyppien kanssa ja muokkaamalla sitä omaa ulosantiaan sopivaksi sille toiselle, jos haluaa saada tuloksia aikaiseksi. Ja se onkin se toinen mutta.

Itsensä paremmin ymmärtäminen on aina positiivista, samoin kuin muiden ihmisten analysointi ja sen perusteella toimiminen, mutta pienellä säädöllä kirja voitaisiin nimetä helposti muotoon ”Näin manipuloit muita omaksi eduksesi”. Jokaiselle eri persoonallisuustyypille kun annetaan runsaasti ohjeita, miten heitä kannattaa lähestyä kun haluat myydä heille jotain, jota he eivät välttämättä edes halua. Näitä samoja kikkoja media hyödyntääkin runsaasti, mikä ei liioin ole millään tavalla sattumaa - kaikki se ihmiskunnan keräämä tieto muihin vaikuttamisesta on otettu käyttöön. Ja mihin käyttöön? No, sanotaan näin ettei niinkään yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi.

Sosiaalisen median alustat tekevät paljon monimutkaisempia profiileja käyttäjistään kuin tämä neljään väriin perustuva malli, mutta idea on täsmälleen sama: miten juuri sinuun voidaan parhaiten vaikuttaa. Yksikään ihminen ei tietenkään kykene muista säilyttämään läheskään yhtä kattavaa tietomäärää kuin mitä somealustat tekevät, eikä se noin tavallisessa kanssakäynnissä ole liioin tarpeen, mutta kun halutaan oikeen kunnolla vaikuttaa, kannattaa ottaa kaikki huomioon. Massojen manipuloinnissa yleistys onkin hyödyllistä, koska silloin sanoma tarvitsee vain laittaa muotoon johon valtaosa pystyy samaistumaan, mutta ei kaikki. Somessa tätä ongelmaa voidaankin helposti kiertää, koska sanoma voidaan kohdistaa tarkasti yksilöön.

Eriksen tuntuukin näkevän maailman yhtenä suurena kilpailuna, jossa jokainen haluaa voittaa ne kaikki muut. Hän antaa näppärän työkalun siihen kilpailuun sitä halajavalle ja epäilemättä yhtään suuremmissa organisaatioissa näillä tekniikoilla voidaan sitä sisäistä kitkaa vähentää merkittävästi. Mutta millä kustannuksella? Yksilöiden tulee mukautua eikä olla enää oma itsensä. Ehkäpä se lähes täysi ”sininen” minäni näkee tässä ongelman, siinä kun muille se nyt vaan ”on” ja kilpailussa kaikki keinot ovat sallittuja. Saattaa siinä olla myös omat aatteeni, jotka ovat varsin lähellä Alfie Kohnin kantaa kilpailusta noin yleensä, en osaa sanoa…

Soljuvampaan kanssakäymiseen ja itsetutkiskeluun Eriksenin opus toki sopii, samoin kuin muiden manipulointia tehokkaammin pyrkivälle. Ja onhan se mukava huomata, ettei ole ainoa joka näkee punaista keltaisten kanssa?

Yksi asia näistä kaikista malleista ja tekniikoista kannattaa kuitenkin pitää mielessä: ne ”toimivat” ainoastaan mieleltään pääpiirteittäin terveiden ihmisten kanssa toimimisessa. Esimerkiksi eri persoonallisuushäiriöt sekoittavat pakkaa niin melkoisesti, että ohjeet voikin niissä tapauksissa heittää romukoppaan saman tien. Aivan samoin kuin mihin tahansa uskomusjärjestelmään vahvasti sitoutuneet ovat avun ulottumattomissa, tosin kirjan opeilla osaa sitten varoa triggeröimästä heitä… tai vaihtoehtoisesti kaataa lisää kerosiinia liekkeihin. Koska mikäs sen mukavampaa, kuin vittuilla oikeen kunnolla täysin tuntemattomille sosiaalisessa mediassa!

Demokratian kyseenalaistamisesta

Kun tässä vuosikausia on tullut puhuttua demokratian illuusiosta, on vastaan tullut varsin moninaisia argumentteja suuntaan ja toiseen. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on varsin vahvoja mielipiteitä etenkin nykyisen järjestelmän puolesta, mutta ei edes auttavaa ymmärrystä tahi tietoa asiasta. Kun sitä tiedon puutetta koittaa paikata, saa lähinnä kohdalleen naurua ja pilkkausta, koska kyllähän meille kerrottaisiin jos ongelmia olisi.

Parit viimeiset vaalit ovat selvästikin saaneet ihmiset oikeen kunnolla innostumaan tästä järjestelmästä ja mitä voidaan pitää positiivisena asiana on se, että usko on monella alkanut hiipumaan siihen itse järjestelmään. Ei kuitenkaan oikeutukseen vallasta muiden yli, mutta minkäs teet. Pitääkin nostaa hattua kaikille niille, jotka ovat kyenneet vaihtamaan omaa mielipidettään asiasta sen jälkeen, kun siihen ”demokratian” seinään on riittävän kovaa oman päänsä lyönyt.

Uskottavuus sille näkemyksen äkkinäiselle muuttamiselle vaan taitaa olla pahasti kortilla. Jos vielä edellisten parin vaalin aikana oltiin kovasti rummuttamassa järjestelmää ja sen muuttamista äänestämisellä, tai vielä paremmin oltiin itse vielä ehdokkaana, mielen muuttaminen sen tappion jälkeen saattaa helposti kuulostaa enemmänkin katkeruudelta, kuin pitkällisen harkinnan tulosta. Onko se sitten katkeruutta, vai jotain muuta kuten oikeudenmukaisuuden haluamista? Toisaalta, se nyt taitaa olla ihan se ja sama miksi se näkemys on muuttunut. Tervetuloa todelliseen maailmaan, Neo.

Selityksenä sille, että demokratia toimii pidetäänkin usein sitä, että se enemmistö sanelee mitä kaikkien tulee tehdä ja jos ei kelpaa niin se ei ole demokratian syy vaan ihan oma vika tai ongelma - olisit äänestänyt oikein. Tämä ajatus kantaa aina siihen asti, kunnes hallinto tekee jotain omasta mielestä väärää, jonka jälkeen alkaakin ne meriselitykset ja ”no kun niin oli pakko tehdä”-lässytykset. Jos hallinto tekee mikä ei ole kansan yleinen tahto, onko se silloin demokratiaa? Ai niin, olisitte vaan äänestäneet oikein!

Jos ihmisten yleistä ymmärrystä demokratiasta tai tasavallasta voidaan pitää varsin alhaisena, se ei ole mitään verrattuna siihen totaaliseen tietämättömyyden, ymmärtämättömyyden ja typeryyden tasoon mikä ihmisillä on manipuloinnista, jota ennen kutsuttiin propagandaksi. Ihmiset kuvittelevat muodostavansa mielipiteensä itse ja saavan heille tärkeää tietoa valtamedian kautta, minkä vuoksi se yleinen mielipide on hyvän demokratian mittari. Reilu sata vuotta tutkittua ja testattua manipulointia ei tietenkään kykene ohjailemaan kansaa haluttuun suuntaan, eikös?

Mitä meille siis käsiin? Järjestelmä, joka teeskentelee olevansa jotain mitä se ei ole, paitsi niillä mittareilla kuten vallanpitäjät kertovat sitä kuuluvan mitattavan. Media, jonka tärkein tehtävä on muodostaa se yleinen mielipide ja pitää se lauma kurissa. Ja päälle poliitikot, jotka eivät välitä pätkääkään kansasta paitsi silloin kun ruinaavat heidän tukeaan vaaleissa. Ai niin, ja kansa joka nielee tämän kaiken purematta. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Demokratian illuusion murtaminen on kuitenkin lähes mahdoton tehtävä, koska sen takana on niin valtava koneisto jonka koko olemassaolo perustuu siihen illuusioon johon kansan enemmistö uskoo. Menikin likemmäksi seitsemän vuotta itselle myöntää, että sitä tuulimyllyä vastaan ei kannata lähteä. Kaikki se tieto itse järjestelmästä on jo olemassa, jos sitä haluaa itse lähteä hakemaan ja tutkimaan, koska mitään varsinaisesti uutta ei itse järjestelmään ole tullut enää pitkiin aikoihin. Ainoa muutos mitä tähän länsimaiseen demokratiaan on tullut viime vuosikymmeninä, onkin sosiaalisen median mukana tuoma julkinen laumasieluisuus. Ennen näistä asioista puhuttiin kahvipöydissä ja kuppilan tiskillä, nyt se on siirtynyt suurelta osin nettiin, missä sukkanuket voivat luoda mistä tahansa näkemyksestä ”yleisen mielipiteen”. Jee?

Tilanne onkin haastava, koska ilman niitä vastaan puhujia, koneisto saa rullata täysin ilman vastustusta. Siltä kannalta katsottuna on äärimmäisen tärkeää pitää asiasta edelleenkin melua, eikä vaan laittaa hanskoja tiskiin ja antaa psykopaattien ja narsistien johtaa kansoja ilman vastustusta. Toisaalta, ketään ei voi pakottaa tutkimaan mitään tai sisäistämään tietoa ja vielä vähemmän ymmärtämään asiaa, joten niihin muihin vaikuttaminen on käytännössä lähes mahdotonta. Ainoa tapa vastata siihen länsimaisen demokratian tyranniaan olisi käyttää samoja keinoja, kuin millä se tarina on iskostettu kansaan: propagandalla. Tämä taas tiedetään sielä vallanpitäjien keskuudessa ja siksi meillä on tajuton määrä lakeja ja pykäliä joko olemassa tai tulossa, joilla pyritään estämään muiden kuin vallanpitäjien vaikuttaminen yleiseen mielipiteeseen. Suurin joukoin on myös hankittu ihmisiä toimimaan portinvartijana itse järjestelmälle, mutta sekään ei tunnu kelpaavan todisteeksi.

Jokaisen pitääkin itse päättää onko se sen kaiken vaivan arvoista koettaa pelastaa ihmisiä itseltään. Korona meni heittämällä läpi, samoin kuin ilmastohumppa. Se n. 80% ihmisistä tulee aina seuraamaan ja noudattamaan vallanpitäjiä ja heidän käskyjään. Kollektivistinen näkemys ei tule koskaan muuttumaan, ainoastaan se kenen joukoissa se kansa milloinkin seisoo. Propagandalla sitä laumaa voitaisiin kuitenkin ohjailla ja kuten briteissä ja Islannissa nähtiin, kansa voidaan saada kääntymään valtaansa vastaan, mutta vain sitä sen hetkistä valtaa, ei itse oikeutettua valtaa muiden yli vastaan.

Onnea matkaan siis kaikille jo pitkään kusetukseen heränneille kuin myös niille, jotka vasta ihan juuri ovat siihen havahtuneet. Vielä puoli vuotta sitten olisin varmaan jatkanut sanalla ”taistelemme”, mutta nyt se täytyy muuttaa muotoon ”taistelette”.. Eli taistelette sitä vuosisatojen saatossa resurssejaan kerännyttä valtakeskittymää vastaan, jonka ainoa tarve kansalle on oikeuttaa se valta kaikkien muiden ylitse. Siksi kaikkia länsimaista demokratiaa vastaan puhuvia pidetäänkin suurimpana vihollisena. Mutta kannattaako sitä tyranniaa vastaan taistella? Sanoisin että ei, vaan keskittää energiansa itseensä, lähipiiriin ja siihen omaan ”heimoonsa”, koska enemmistölle peli on jo hävitty. Kukin toki tavallaan…

…

Jos kerran uskoo siihen demokratiaan, tulisi uskovan myös siihen sananvapauteen ja ajatusten markkinapaikkaan. Sen sijaan nämä tähän sirkukseen uskovat haluavat kieltää pyhän lehmänsä kritisoinnin, vaikka se sananvapaus on olennaisin osa koko järjestelmää, jota väittävät kannattavansa. Syy miksi tähän ”tasavaltaiseen” järjestelmään osin päädyttiinkin, oli yrittää estää enemmistön diktatuuri ja suojella niin yksilöä kuin vähemmistöjä sekä enemmistöltä kuin valtiolta itseltään. Mutta kun ei ymmärrä mitä puolustaa, tulokset ovat sen mukaisia. Kaikki ne ”no mitä sitten tilalle” tuppaavat lähinnä osoittamaan, ettei itsekään oikeen tykkää mutta muiden pitäisi aina korjata asiat. Se ”muiden” varaan aina kaiken jättäminen onkin ehkä se suuri syy kaikkeen pahaan mitä maa päällään kantaa.

Loppuun vielä toteamus: Järjestelmä ei ole rikki - se toimii juuri kuten sen on tarkoitettu toimivan. Pelkkä illuusio vallan suojelemiseksi kansalta.

Kansainvälinen sananvapauden muistopäivä

Sananvapauden muistopäivää vietetään kuulemma 3.5. ja Yle aloittikin juhlat jo eilen artikkelillaan ’Ylen kysely kumoaa väitteen, ”ettei mitään saa enää sanoa”’ (linkki arkistosta, tietenkin). Uusimman tutkimuksen mukaan 80% ihmisistä on idiootteja! Eikun se olikin Nallen lausunto, ei Ylen tutkimuksen tulos, sori siitä. Pikanttina yksityiskohtana voitaneen pitää sitä, että Yle kertoo artikkelissaan 3.5. olevan sananvapauden juhla, mutta kyse on lehdistönvapauden päivästä. Joka siis meinaa, että lehdistön pitää saada sanoa (mitä omistajat haluavat), mutta muut pitäköön turpansa kiinni.

Jälleen on kiikutettu asiantuntija toisensa perään julistamaan virallista tarinaa totuutena ja vaikka asiantuntijat teeskentelivätkin yllättynyttä, tämä ~80% kansasta kokemus että Suomessa saa puhua vapaasti ei kyllä oikeasti pitäisi yllättää ketään. Se sama määrä kun on tullut joka ikisessä tutkimuksessa tulokseksi, kun median luotettavuutta ja kansan uskoa siihen on mitattu. Ja kun se sama kansanosa toistaa sanasta sanaan mitä media kertoo, he saavat sanoa sen vapaasti! Jymyuutinen kerrakseen?

Syy miksi persujen kannattajilla arvo on hieman pienempi johtuu siitä, että näköjään noin neljännes heidän kannattajistaan voitaisiin laskea ”maahanmuuttokriittiseksi” ja kuten joka ikinen koskaan somessa asiaa kriittisesti kommentoinut tietää, yhteisönormit tulevat vastaan varsin vauhdikkaasti ja banaanisaaret kutsuvat. Kun asiallisestakin kommentista napsahtaa 30 päivän pakkoloma, sitä saattaa ajatella että ehkä sananvapaus ei olekaan ihan sitä mitä sen pitäisi olla?

Ehkä huvittavinta on kuitenkin lukea netissä näitä itseään suurinakin ajattelijoina pitäviä, jotka toistavat lähes sanasta sanaan mitä Yle ja muut valtamediat toistavat 24/7. He ovat kykeneviä havaitsemaan mitä heille kerrotaan ja tulevat samaan johtopäätökseen kuin käsketään ja sen jälkeen taputellaan muita samanlaisia selkään hyvästä työstä. Jostain kumman syystä kommenttikentät tuppaavat vaan täyttymään etenkin yhtään isommilla julkisuuden henkilöillä vastakkaisista näkemyksistä ja se palaute ei nyt ole ehkä aivan sitä kaikista näteintä.

Asiantuntijat olivatkin ehkä siksi niin yllättyneitä tuloksesta, kun jokainen lukutaitoinen kykenee itse huomaamaan että ne poikkeavat kommentit saattavat olla jopa merkittävästi yleisempiä kuin niiden jees-miesten selkääntaputukset, vaikka tutkimuksen mukaan yli 80% on asioista oikeaa mieltä. Ilmiölle on tosin olemassa ainakin muutama mielestäni varsin loogista selitystä. Ensiksi, ne valtamedian mukaan väärinajattelijat ovat monta kertaa aktiivisempia somessa kuin ne ”hyvät ihmiset”, joten heidän kantansa saattaa vaikuttaa yleisemmältä kuin se oikeasti onkaan. Toisekseen, näiden tutkimusten tekijät kykenevät varsin helposti manipuloimaan tuloksia lähettämällä kysely tarkasti valituille henkilöille heidän listoiltaan… siis jo valmiiksi moderoituilta listoilta, joista on jo ennalta poistettu ne pahimmat poikkeamat. Tai sitten kolmanneksi, sekä kyselyyn vastanneiden kuin yleensäkin somen käyttäjien keskuudessa se konformismi on niin vahvaa, että ne hyvät ihmiset ovat vaan hiljaa vaikka todellisuudessa ovatkin eri mieltä asiasta - laumasta poikkeavien näkemysten ääneen lausumisesta on sille yksilölle yleensä vain negatiivisia seuraamuksia.

Joka tutkimus tähän saakka on kuitenkin osoittanut, että se noin 80 pinnaa suomalaisista uskoo, luottaa, toistaa ja hyväksyy lähes kaiken mitä valtamedia kertoo. Muualla maailmassa tämä luku on vuodesta toiseen pienentynyt, mutta Suomessa vaikuttaisi olevan enemmänkin päinvastainen trendi meneillään, ainakin tutkimusten mukaan. Hehkutetaan sananvapautta, mutta ei kuitenkaan hyväksytä niitä poikkeavia näkemyksiä. Yhtäkään asiantuntijaa, joka poikkeaisi virallisesta tarinasta kun ei vahingossakaan päästetä mediassa ääneen, jolloin mitään yhteiskunnallista keskustelua ei edes voi syntyä, vaikka sitäkin perätään artikkelissa. Toisaalta, miksi kukaan yhtään korkeammassa asemassa oleva edes lähtisi laittamaan päätään pölkylle, kun median leimakirves heilahtaa heti ensimmäisestä väärästä kommentissa ja mahdollisesti vuosien työ valuu viemäristä alas?

Maalittaminen nostetaan myös taas kerran naftaliinista esille, kun tiedetään tämänkaltaisten tutkimusten ja asiantuntijalausuntojen nostavan jälleen kerran somessa paskamyrskyn esiin. Mediaa ja asiantuntijoita ei saa maalittaa, mutta ne denialistit, vatnikit, putinistit ja hullut salaliittoteoreetikot voidaan kyllä ihan vapaasti nostaa artikkelissa nimellä ja naamalla esiin koska heillä oli väärä mielipide, siinä kun ”espoolaismies raiskaa, puukottaa tai pahoinpitelee” täysin anonyymisti. Jos jollakulla on mielipide joka ei medialle kelpaa, sen perusteella voidaan suorittaa täysi medialynkkaus, mutta jopa tuomittuja rikollisia piilotellaan jos sattuu olemaan suojaväritys. Ai niin, nämä vihjailut ovat tietysti vihapuhetta, koska eihän asia niin voi olla vaikka oikeustalojen seiniltä olevat kuvat avoimista jutuista ovat lähes poikkeuksetta ”ei-ihan-Virtanen, ei-ihan-Kalliokoski”. Ja koska se on vihapuhetta, se estetään, kielletään ja rangaistaan sosiaalisessa mediassa, vaikka edelleenkin asiasta pitäisi olla lainvoimainen tuomio että se olisi laitonta, jonka jälkeen se voitaisiin poistaa netistä haluttaessa.

Suurin osa ihmisistä ei koskaan altistu, saatikka itse koskaan tuota valtamediasta poikkeavia sanoja, jolloin he varmasti itse kokevat sananvapauden olevan hyvällä tasolla. Akatemia on myös jo vuosikymmenten aikana puhdistettu vääristä näkemyksistä, jolloin saadaan se kuuluisa ”konsensus”, eli poistetaan poikkeavat näkemykset ja sitten lasketaan vaan samaa mieltä olevat yhteen. Sananvapaus on koko liberaalin demokratian aatteen kantava ajatus, mutta tähän meidän länsimaiseen demokratiaan se ei kuulu millään tavalla. Kun länsimaista demokratiaa puolustava Ukraina kieltää sanan- ja mielipiteenvapauden, se ei aiheuta mitään haloota, mikä kertookin kaiken tarvittavan tästä meidän ”demokratiastamme”.

Ei siis niin mitään uutta tai ihmeellistä, samaa vanhaa ylehtelyä kuin aina ennenkin. Kansainvälinen sananvapauden muistopäivä on vain yksi päivä muiden joukossa, kun kaikki säröäänet pyritään vaientamaan tavalla tai toisella. Totuus ei tarvitse puolustajaa, mutta valhe sitä kaipaa ja vaatii. Journalismi oli ennen kertoa mitä joku ei haluaisi kerrottavan mutta se tuodaan silti julki, kaiken muun olevan vain suhdetoimintaa, mutta nykyään journalistit tuovat julki vaan ne asiat, jotka uhkaavat heidän valtaansa. Päivän trendi tuntuu olevan lännessä leimata kaikki sen wokemystön vastainen äärioikeistoksi ja terrorismiksi, siinä kun ne heidän mielestä oikeat näkemykset saavat kaiken positiivisen huomion. Se ei nyt kyllä ihan ole se ”ajatusten markkinapaikka” joksi demokratia kuvitellaan?

Mitään todellista hyötyä tämän asian esiin nostamisesta ei tosin taida olla. Sama kapitalistinen sananvapaus jatkuu täysin riippumatta siitä, mitä minä tänne kirjoitan. Ne viralliset profeetat eivät koskaan tule näitä lukemaan tai jos sattuvat lukemaan, he pitävät niitä vain hullun horinoina koska he eivät voi millään tavalla olla väärässä. Itse tiedän, että voin hyvinkin olla väärässä näistäkin asioista, mutta todisteet ovat kyllä varsin selvät…

Eli oikeen hyvää sananvapauden muistopäivää kaikille, jotka käyttävät sitä sananvapauttaan. Sananvapauden käyttöä kun ei ole se, että toistaa papukaijana muiden ajatuksia, jotka ovat jo läpäisseet sen virallisen seulan. Voit itse testata kuinka hyvin sananvapaus Suomessa toimii kaivamalla minkä tahansa valtamedian leimausjutun esiin ja vaihtamalla siihen pilkan kohteeksi jokin toinen, ”suojeltu”, ihmisryhmä. Sillähän ei pitäisi olla väliä ketä leimataan, vaan että leimataan, eikös? Banaanisaaret kutsuvat välittömästi vaikka se laki pitikin olla kaikille sama kun sanoo yhdenkin väärän sanan suojelluista ryhmistä. Jaa niin miksi tiettyjä ryhmiä pitää erikseen suojella? Eivätkös kaikki ihmiset olleet saman arvoisia, joten mihin tahansa ryhmään kuuluminen kuuluu sen saman lain suojelukseen oikeusvaltiossa? Ai ei vai? Varsin outoa, että laki suojelee vain tiettyjä vähemmistöjä… ja ihmisoikeudetkaan eivät kuulu väärää mieltä oleville. Pelataan siis lopuksi vielä se kuuluisa natsikortti, eli missäs se olikaan, että väärät kirjat poltettiin ja väärää mieltä olevat lynkattiin… eli juuri se mitä lännessä juuri nytkin tapahtuu jatkuvasti, kansan enemmistön hurraamana?

Työläisten juhla

”Kapitalismi on erikoinen uskomus että häijyimmät ihmiset häijyimmillä motiiveillaan työskentelisivät jotenkin yhdessä kaikkien meidän hyväksi.” -John Maynard Keynes

Kysymykseen ”miksi poliitikot eivät pidä liitoista?” on helppo vastaus - liitoilla olisi halutessaan valta laittaa koko järjestelmä polvilleen ja pakottaa poliitikot toimimaan heidän etujensa mukaisesti. Tästä seuraakin varsin looginen jatko sille, miksi kansalle yritetään myydä samaa aatetta - suojelemaan järjestelmää kansalta.

Suomi on jo pitkään seurannut jenkkejä tässä asiassa, joten ei ole ihme, että paraatipuheissa ylistetään (pien)yrittäjiä työläisten sijaan. Käytännön ero yrittäjän ja duunarin välillä on monasti marginaalinen, ainakin siihen saakka kunnes se yrittäjälle työskentelevä joukko alkaa kasvamaan. Suuri osa ihmisistä ikävä kyllä kykene yhteistyöhön sillä tasolla, että kaikki voisivat olla edes suunnilleen samalla viivalla, vaan työyhteisöihin tunnutaan kaipaavan hierarkioita. Joku käskee, muut tekevät.

Jenkit ovatkin propagoineet yhteistyötä vastaan jo vähintään vuosisadan, joten ei pitäisi yllättyä kun se sanoma on uponnut kansaan niin hyvin. Samaa perua on se ihan jäätävä punaisen pelko, tosin Suomessa sitä ei ainakaan helpottanut 1918 käydyt kärhämät. Kaikki mikä leimataan sosialismiksi tai kommunismiksi on pahaa näin rankasti yleistäen kansankielessä. Siis niille, jotka ovat ostaneet kapitalismin unelman, siinä kun vasemmistolaisemmalle kannalle suuntautuneet eivät näitä aatteita pahoina pidä. Suurin osa ei tosin taida tietää tahi ymmärtää mitä ne aatteet edes ovat, mutta he osaavat näyttää esimerkkimaina NL/Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean, joita kuvataan jommalla kummalla termillä. Ovatko/olivatko ne sitä? Paperilla, ehkä, tosin keskusjohtoinen diktatuuri olisi sopivampi termi, mielestäni.

Niin yrittäjien kuin ”työläisten” etu olisi kuitenkin yhdistää voimansa ja suunnata se ärtymyksensä niitä heidän kurjuuteen syyllisiä kohtaan, eli valtiota. Älyttömän verotuksen vuoksi ja miten osa maksuista naamioidaan ”työnantajien kuluiksi” aiheuttaa sen, että se työtä todellisuudessa tekevä lohkaisee suuren määrän työnsä tulosta valtion pohjattoman kassan täyttämiseksi. Vielä kun päälle maksetaan suuria tukia niille, jotka eivät ole töissä (mistä tahansa syystä) tehden työttömyydestä joskus jopa kannattavampaa kuin matalapalkkaisen työn tekeminen, on soppa valmis. Ja kenen ansiota se on? No sen saman valtion…

Työn ja kulutuksen verottaminen onkin se kaikista helpoin tapa varastaa kansalta rahaa ilman, että sillä on todellista vastustusta. Mutta mitä mä nyt sekoilen, vastustetaanhan sitä jatkuvasti?! Kyllä, asiasta purnataan ja kirjoitellaan somessa tulikivenkatkuisia viestejä, mutta mitä sitten? Eri ryhmät on käännetty toisiaan vastaan tappelemaan niistä jämistä, eikä ammattiliittojen lisäksi mitään vastavoimaa pääse muodostumaan. Ammattiliitot taas itsessään ovat naimisissa SDP:n kanssa, joka taas on osa maamme yksipuoluejärjestelmää, joten siltäkään suunnalta on turha odottaa vastustusta nykymenoon. Se tavan duunari voisi vastustaa jopa SDP:n perseilyjä, mutta liittojen pättävissä elimissä olevat eivät ole niin tyhmiä, että kääntyisivät sitä omaa vallan verkostoa vastaan.

Todellinen valta on aina löytynyt siitä omistavasta luokasta. Osa tosin laskee omistavaksi luokaksi jo ne, joilla on varaa omaan taloon, bemariin ja vuotuisiin etelänmatkoihin, vaikka tällä hieman varakkaammalla kansanosalla ei ole kuin marginaalisesti enemmän todellista valtaa tavan duunariin nähden. Ainoa ero alemmilla luokilla onkin lähinnä se, kuinka suuri henkilökohtainen kriisi on edessä kun se pyykkikone laukeaa tai on hetken sairaana. Omistavasta luokasta voidaan puhua vasta sitten, kun taskurahalla voi ostaa huvikseen uuden Bentleyn. Ja varmasti ihan sattumalta tätä luokkaa ei juurikaan veroteta valtion toimesta. Tai no, verotetaan, koska hehän maksavat suuren osan verotuloista, kun kuluttavat moninkertaisesti! Mutta suhteessa siihen omaisuuteen, he maksavat vain marginaalisen osan varallisuudestaan veroja, siinä kun ne alemmat luokat saattavat maksaa Suomessakin puolet, ellei enemmänkin, kaikesta varallisuudestaan veroihin. Mutta se on kuulemma reilua, koska muutoinhan media nostaisi asian esiin, eikös?

Käsi pystyyn siis kuka yllättyi, että omistavan luokan mediat eivät ole vaatimassa omistavan luokan verotusta, vaan sen sijaan lietsovat eripuraa niiden kaikkien alempien luokkien ja alaryhmien kesken? Joka ikinen hallitus toisensa jälkeen sen mahdollistaa ja suoltaa aivan täyttä sontaa omalle äänestäjäkunnalleen kertoen, kuinka ne muut jotka äänestivät väärin ovat syyllisiä siihen omaan kurjuuteen. Koko länsimaisen demokratian oikeutus valtaan kun on se, että enemmistö äänestää ja siinä luovuttaa valtansa harvojen haltuun. Se, että niitä harvoja voidaan käskyttää rahalla täysin vapaasti jätetään täysin huomiotta. (Siitä rahan vallasta lisää 9.5. julki tulevassa artikkeliparissa: tämä ja tämä, eli linkit aktivoituvat vasta myöhemmin).

Viimeistään koronasirkus olisi pitänyt avata kansan silmät - pienyrittäjien paikat pakotettiin kiinni ja duunarit lomautettiin, mutta ison rahan liiketoiminta sai jatkua täysin vapaasti. Keksittiin uusi mörkö, jota kaikkien pelätä ja vihata (itse virus ja sitten ne pahat denialistit), kääntäen huomion pois niistä valtion tekemistä toimista, jotka taas perustuivat lääketeollisuuden käskyihin. Taustalla jatkuvasti pyörivä ilmastohumppa on sitä samaa sirkusta, eikä tämä sotateollisuuden riemujuhla poikkea millään tavalla siitä samasta kusetuksesta. Kansalta varastetaan, omistavalle luokalle annetaan ja syyllinen siihen kaikkeen löytyy aina siitä median osoittamasta möröstä. Huippuunsa viilattu propagandakoneisto suorittaa sitä täsmälleen samaa vallanpitäjien suojelua ja edun ajamista kuin aina ennenkin. Ja kuka sen kaiken maksaa selkänahastaan? Se tavan kansa, niin duunarit kuin yrittäjät. Heikoilta, sairailta ja vähäosaisilta leikataan jatkuvasti ja se vielä toistaiseksi työllään itseään elättävä joukko lietsotaan vihaamaan niitä ”sosiaalipummeja”, vaikka ovat itsekin vain yhden sattuman päässä itsekin siinä tilassa.

Ainoa varma asia on se, että aniharva haluaa kysyä kuka tästä hyötyy. Järjestelmään uskovat kertovat hyötyjäksi aina jonkun vieraan vallan tai jonkin pahan syntisen sisäisen ryhmän, koska syyllinen ei voi koskaan löytyä niistä omista herroista. Koska jos joutuisi myöntämään tulleensa ajaneeksi harvojen etua kaikkien muiden kustannuksella, olisi itse vastuussa sen tavan kansan kärsimyksestä. Ja kuka sitä nyt haluaisikaan kantaa vastuuta teoistaan saatikka sanoistaan? Ei ainakaan poliitikot, jotka saarnaavat sananvastuusta kantamatta itse mitään vastuuta omista sanoistaan, saatikka teoistaan.

Eli oikeen mukavaa Valpurin päivää, taas on tarjolla runsaasti runsaasti vihattavaa ja pelättävää, samalla kun ne harvat naureskelevat matkallaan pankkiinsa.

Not my circus, not my monkeys

Kuten Pätkä usein sanoikin: asiahan ei tietysti minulle kuulu. Mutta mikä kuuluu? ”Ei mun sirkus, ei mun apinat” on hyvä lähestymistapa moneen asiaan, koska joka asiaan puuttuminen ei yleensä aiheuta muuta kuin itselle vähintäänkin päänvaivaa. Einstein kertoi, että pysy loitolla negatiivisista ihmisistä, koska heillä on ongelma jokaiseen ratkaisuun. Itsekin olen usein nostanut asioita esiin jotka vaivaavat ja ratkaisuja niihin on monasti lähes lähes mahdotonta löytää, joten miksi niihin sitten edes pitäisi puuttua? Otetaan muutama esimerkki…

Tapaus Vatniksoup, josta eräs ”asiantuntija” on jo pitkään toitottanut (esim tässä videossa ihan hiljattain). Venäjä käyttää jatkuvasti propagandaa ja suorittaa informaatio-operaatioita kuulemma lakkaamatta, samalla kun on oikeutettua joukkovainota ja tehdä laittomia listoja ihmisistä jotka ajattelevat väärin. Yksi disinformaation tapa Venäjällä on kertoa osatotuuksia ja jättää heille haitalliset asiat kertomatta?! Älä helvetissä? Ja tämä eroaa lännen propagandasta ja disinformaatiosta… miten? Sodan ensimmäinen uhri on aina totuus. Hauskana asiassa voidaan pitää sitä, että hän käyttää juuri tätä propagandatarkoituksissa kehitettyä termiä vatnik, joka on halventava termi ihmisestä, joka uskoo Venäjän propagandaan sokeasti. Tätä kerrotaan sitten totuutena sille Eurostoliittoon uskovalle porukalle, joka ottaa sen toisen puolen tarinan täytenä totuutena. Sotapropagandassa yleinen tekniikka on dehumanisoida vastapuoli, jolloin heitä voi halventaa ja jopa tappaa ilman tunnontuskia. Kaikki ne miljardit eurot, joita lännessä tähän käytetään ei sitten vissiin vaikuta ihmisten mielipiteisiin kun sitä heille 24/7 syötetään, mutta Venäjän propaganda jolle valtaosa ihmisistä ei koskaan edes altistu on vaarallista disinformaatiota? Kukahan siihen propagandaan nyt sitten sokeasti uskoo? Mutta, ei mun sirkus, ei mun apinat… vaikka alunperin ajattelinkin analysoida tuon videon juurta jaksaen. Mitään hyötyä siitä kun ei ole, koska erehtymättömät ihmiset tietävät uskovansa vain totuuteen ja uskovien kanssa on turha kiistellä.

Toinen mistä voisi myös kirjoittaa, on tulevat väärin äänestämiset niin jenkeissä kuin EU-vaaleissa. Jenkkien asiat eivät nyt suoranaisesti liioin suomalaisille kuulu, vaikka Yle hävisikin toissavaalit Trumpille ja siitä on itketty siitä lähtien koko läntisessä mediassa. Nyt on myös jälleen koko universumin tärkeimmät vaalit tuloillaan, eli kun valitaan uudet mepit tuonne Eurostoliiton sirkukseen. Sillähän onkin ihan hemmetin suuri vaikutus mikä tietyn kansan siunaama miljardööri valitaan jenkkien johtoon? Tai että mikä koulutettu apina painaa oikeaa nappia EU-parlamentissa käskyn mukaan? Ai niin, se on äärimmäisen vaarallista demokratiallemme, jos järjestelmää kyseenalaistaa ja mahtaa olla vieläpä Venäjän disinformaatiota osoittaa lännen poliitikkojen korruptio? Asiaan ei voi vaikuttaa, eikä se nyt edes liioin taida juurikaan kuulua valtaosalle kansasta, joten sekään ei ole mun sirkus eikä apinoita.

Entäpä kun kansanedustajalla on mutka matkassa ja vaalikamppailun lähtölaukaukset on ammuttu? Poliittinen sirkus pyörii 24/7 ja kansa seuraa idioottilaatikosta edustajien puheita… mutta ei juurikaan niitä tekoja. Juu, ammuskelu on teko, mutta sitä seuraava keskustelu on vain sirkushuveja kansalle ja asia suoraan koskee ainoastaan asianomaisia itseään, ei juurikaan muita. Hieno aihe medialle ja sosiaalisessa mediassa loputon meemien lähde, mutta eipä se tuokaan sirkus taida liioin olla millään mittarilla merkityksellinen kuin aivan muutamalle ihmiselle?

Muutama päivä sitten kylällä katseltiin taivaalle kun rajavartiolaitoksen helikopteri pörräsi järven rantoja pitkin. Poliisipartioita taisi olla puolen tusinaa matkalla ja myöhemmin tiedotettiinkin, että oltiin etsimässä autoa (ja sen kuskia). Noin suuri operaatio täytyi merkitä jotain isoa ja merkittävää asiaa, eli nyt jahdattiin jotain suurrikollista tai vastaavaa, ehkäpä jopa jotain, joka oli vihapuhunut netissä? No, ilmoitukset muuttuivat ja myöhemmin selvisi, että henkilöä haettiin hänen terveydentilansa vuoksi. Mitä sitten oikeasti oli meneillään, se ei vielä ainakaan ole selvinnyt, mutta kadonnut nuori mies löydettiin kuolleena jo samana iltana… ja henkilöllisyyskin selvisi, osuen vielä kohtuullisen lähelle. Osanottoni omaisille ja kepeät mullat. Mitään asialle ei tosin voinut, eikä jälkipyykki liioin kuulu kenellekään ulkopuoliselle, mutta se nostaa kysymyksen, mikä sitten kuuluu?


Oikeiden ongelmien esiin nostaminen ja niihin puuttuminen

Oikeita ongelmia on useita, mutta ne kaikki koskettavat vain tiettyjä ihmisiä, ei koskaan kaikkia. Kyllä, osa laajoista ongelmista koskettaa melkein kaikkia ihmisiä maan päällä, mutta niihin sillä yksittäisellä ihmisellä on aniharvoin mahdollista vaikuttaa millään tavalla. Usein ne jotka pystyisivät asiaan välittömästi vaikuttamaan eivät niin kuitenkaan ole halukkaita tai kyvykkäitä puuttumaan, mikä on taas sitten oma ongelmansa. Poliitikot esimerkiksi tuppaavat lähinnä vain luomaan uusia ongelmia, että voivat esiintyä pelastajana kerätäkseen kannatusta itselleen, vaikka käytännössä eivät yleensä korjaa yhtään mitään vaan lähinnä pahentavat tilannetta tai luovat vain uusia ongelmia vanhojen päälle.

Kyllä, aktivismilla on mahdollista muuttaa asioita ja siitä hyvänä esimerkkinä ovat mediaan ja akatemiaan pesiytyneet woke-aktivistit. He ajavat omaa agendaansa päivästä toiseen ja korjaavat näkemäänsä ongelmaa, unohtaen siinä sitten sivussa kaikkien muiden asiat ja ongelmat, usein pahentaen tilannetta suurelle yleisölle. Ilmastoaktivistit on toinen samankaltainen sakki, aivan kuin nämä koronafanaatikot, jotka molemmat edelleenkin ajavat harvojen etuja kaikkien muiden kustannuksella. Mutta he näkevät ongelman ja koettavat puuttua siihen, vaikka se asia nyt ei heillekään kyllä monessa kohtaa kyllä kuulu pätkääkään.

Pitäisikö siis vaan keskittyä niihin omiin asioihin? Ja vielä tarkemmin, itsensä muuttamiseen muiden sijasta? Itseen kun voi vaikuttaa paljon helpommin kuin niihin muihin ja kun yleensä siinä muiden muuttamisessa jätetään ne muiden ongelmat huomiotta, siinä omassa innossaan saattaa kyllä kyetä korjaamaan sen ongelman omalle kohdalle, mutta samalla tulee luoduksi uusia ongelmia niille kaikille muille osallisille. Huolehdi siis omista asioistasi, älä sekaannu muiden juttuihin!

Paitsi että, mitäs jos se toinen ei pysty itse omaa ongelmaansa ratkaisemaan, mutta sinä voisit sille tehdä jotain? Jos näkee että toista vaikka kiusataan tai pahoinpidellään, pitääkö siihen puuttua? Ja vielä tarkemmin, kannattaako siihen puuttua? Epäkohtaan puuttuminen saattaa nimittäin aiheuttaa myös itselle uusia ongelmia, joka tuli varsin kouriintuntuvasti taas itsekin todistettua, mutta ei siitä sen tarkemmin. Kun joku toinen tekee mielestäsi väärin, mutta jätät siihen puuttumatta vaikka voisitkin siihen mennä väliin, tarkoittaako se sitä että hyväksyt asian? Suurin osa maailman ”pahuudesta” kun edelleenkin tapahtuu vain siksi, että hyvät ihmiset eivät puutu asiaan edes sen vertaa, että avaisivat suunsa.

Tai no, ne ”pahat” asiat tietysti lähtevät sen ”jonkun” tekemisistä tai tekemättömyydestä, mutta kun niiden annetaan tapahtua niiden toimesta, jotka voisivat asiaan puuttua, se ”paha” asia sitten tapahtuu. Mutta kenen sirkus se sitten on? Odottaminen, että joku muu tekee asialle jotain harvemmin ratkaisee asiaa, eikä tämmöinen ongelmien esiin nostaminen liioin asioita juuri koskaan korjaa. Mihin se raja on siis vedettävä, että se olisi se oma sirkus ja omat apinat? En osaa sanoa, mutta itse olen tietoisesti vetänyt sitä rajaa huomattavasti lähemmäksi kotia, enkä enää puutu läheskään niin moneen asiaan koska en koe niiden olevan semmoisia, että niihin puuttuminen millään mittarilla auttaisi asiaa. Niistä pelkästään omista asioista huolehtiminen ei tosin liioin toimi, koska emme elä maailmassa yksin ja se muiden ongelma saattaa koska tahansa valahtaa omalle pihalle ja sitten siihen puuttuminen on vielä paljon hankalampaa.

Niihin epäkohtiin puuttuminen joka tasolla olisi siis tärkeää… ehkä. Se havaittu epäkohta kun saattaa olla jonkun toisen keino ratkaista oma ongelmansa. Ja mikäs minä olen muiden asioihin puuttumaan, kun en tiedä niitä syitä? Keskustelemalla asioista vapaasti voitaisiin moni ongelma välttää tai ratkaista, mutta se nähdään niin ongelmallisena asiana että sananvapautta halutaan rajoittaa joka suunnasta. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että totuus ei tarvitse puolustajaa, ainoastaan valhe. Toisaalta taas uhrit tarvitsevat usein apua, tai edes mahdollisuuden tulla kuulluksi. Kaikkea vääryyttä ei voida koskaan poistaa maailmasta, mutta voimme silti olla ihmisiä toisillemme ja antaa jokaiselle mahdollisuuden kertoa oma kantansa ja murheensa. Jo se saattaa olla merkityksellinen asia yksilölle, kun tuntee että sai sanottua ja tuli kuulluksi ja ymmärretyksi. Kun kilpailu on vallassa, heikkouksien paljastaminen vaan tuppaa pahentamaan asiaa…

Eli… niin.

Vihademokratia

Demokratia aatteena on toki jo vanha ajatus, mutta tämä länsimainen demokratia jota koko läntinen ja osin itäinenkin mualimanosa potee, on kyllä jotain… muuta. Ensimmäinen varoitusmerkki voisi olla se, että järjestelmästä puhutaan usein demokratiana, vaikka se taitaa lukea joka ikisen maan perustuslaissa tai vastaavassa, että kyse on tasavallasta, ei demokratiasta. Demokraattinen, toki, kun oikein mitataan ja tutkitaan, mutta ei edelleenkään demokratia.

Valistuksen ajan suuret mielet kehittivätkin ajatuksen liberaalista demokratiasta, joka ainakin paperilla kuulostaa hyvältä ajatukselta. Sananvapaus on keskeinen ajatus ja ns, ”ajatusten markkinapaikka” on se yleinen näkemys missä paras idea voittaa julkisessa keskustelussa ja siitä voittajan kannasta tulee uusi sääntö. Vähemmistöillä on kuitenkin oikeus mielipiteisiinsä ja heitä tulee suojella enemmistön diktatuurilta, joka demokratia pohjimmiltaan on. Kansaa kuuluisi suojella vallalta, mielivallalta, että se vapaa sana voisi kukoistaa ja kehittää koko yhteiskuntaa uusille korkeuksille.

Mutta toisin kävi…

Kiitos brittien, mukaan sekoitettiin puolueet. Kyllä, organisaatioilla on enemmän valtaa kuin yksittäisillä ihmisillä, joten omalla tavallaan oli varsin looginen kehitys, että poliitikot alkoivat muodostamaan samanmielisten kanssa liittoutumia, jotka sitten kisaavat vallasta. Mutta sen sijaan että se kilpailu käytäisiin sanan säilällä argumentoimalla, peli muuttui puhtaasti numeroiksi ja ”enemmistö” oli oikeassa täysin riippumatta heidän kantansa vahvuudesta millään muulla mittarilla, kuin että millä puolella oli enemmän väkeä. Enemmistödiktatuuri siis ja kuten historia on opettanut, diktaattorit eivät ole kovinkaan avoimia kritiikille.

Tavan kansaa ei juurikaan se politiikka ole koskaan kiinnostanut, mutta sitä kansaa tarvittiin edelleen yhteen asiaan länsimaisessa demokratiassa: vallan oikeutukseen. Se oikeutus saatiin äänestämällä ja siinä kohden ei enää se ”paras argumentti” olekaan niin kovaa valuuttaa verrattuna hyvään myyntipuheeseen. Poliittinen propaganda muuttuikin varsin nopeasti asioista tunteisiin, koska niitä on paljon helpompaa käyttää kansan agitoinnissa. Vanha sanonta että ”asiat riitelevät, ei ihmiset” on vaan lähinnä vitsi, koska se vaatisi aivan toisenlaisen asenteen niihin asioihin… joita kansalle ei edes yleensä kerrota. Se mitä kansalle kerrotaan, on lähinnä se, mitä mieltä se hänen oma puolueensa on asiasta mieltä ja mitä tunteita sen kuuluu herättää.

Kaikista helpoin agitoitava tunne on viha ja pelko tulee siinä heti perässä. Syyllinen kaikkiin ongelmiin löytyykin lähes poikkeuksetta niistä vastapuolen joukoista. Poliitikot tekevät toki ne päätökset, mutta kukas sen vastapuolen päästikään valtaan pilaamaan kaikki asiat? No ne perhanan väärin äänestäneet muut ihmiset, koska kukaanhan ei itse koskaan äänestä väärin! Se poliitikkojen keskinäinen nokittelu siirtyikin kadulle tavan kansalaisten välille, sen sijaan että ne asiat riitelisivät sielä parlamentissa ja paras argumentti voittaa. Liberaalin demokratian sijaan saimmekin vihan ja pelon voimalla kulkevan enemmistödiktatuurin, jossa paras propagandisti voittaa ja paskapuheella voi myydä minkä tahansa asian kansalle, joka ei tiedä tahi ymmärrä itse poliittisesta pelistä tuon taivaallista - heille riittää, että se oma suosikkiagitaattori kaataa hunajaista myrkkyään heidän korviinsa, loppu hoituu itsestään.

Kun se myrkytetty sanoma on uponnut kansaan, jokaiselle ryhmälle omansa, kansa kääntyykin itse itseään vastaan. Vanhat kaveruudet saattavat päättyä kuin seinään, kun saa tietoonsa sen toisen äänestäneen väärin tai kannattavan vääriä asioita. Koko liberaalin demokratian idea on unohdettu, että jokainen saa ihan vapaasti olla asioista juuri sitä mieltä kuin on ja asiat puhutaan auki kun sille on tarvesta. Vastapuoli on pahoja syntisiä, joidenka kanssa ei voi edes keskustella vaan heidät olisi lynkattava! Jos et ole puolellani, olet minua vastaan, joten neutraali kantakin saattaa aiheuttaa ongelmia. Jokaisella on vahva mielipide asioista, vaikka he eivät niistä tiedä juuri muuta, kuin mitä hänelle on mediassa tai omien ryhmien kautta kerrottu.

Tunteiden ohjaama päätöksenteko on tunnetusti johtanut aina kaikista parhaisiin valintoihin, eikös? Media suoltaa omaa agendaansa 24/7 ja kansa tunnistaa siitä tietovirrasta tiedon oikeellisuuden sen perusteella, mistä on jo valmiiksi samaa tai eri mieltä. Jos on samaa mieltä, se on totta, jos taas eri mieltä, se on propagandaa. Sen oman puolueen tai ryhmän lasit päässä maailma on mustavalkoinen - itse ollaan hyviksiä, kaikki muut pahoja syntisiä. Kaikki nämä puolueet ja ryhmät sitten taistelevat keskenään vallasta ja sen ollessa nollasummapeli, kilpailu on kovaa ja sitä käydään joka kentällä.

Mutta sitten tapahtuukin se kikkakolmonen, josta kansa ei ole vieläkään päässyt kärryille. Kaikki nämä puolueet ja ryhmät, jotka haukkuvat toisiaan ja syyttävät kaikkia muita kaikesta mahdollisesta, ovatkin hyvää pataa kun pitää painaa sitä nappia jaa/ei. Jos kansalaiset painaisivat nappia oman näkemyksensä mukaan, saataisiin asioista demokraattisempi päätös, mutta kun nämä ”edustajat” ovat asialla, löytyykin se konsesus asioista ryhmien kesken jopa täysin päinvastoin kuin vain päivää ennemmin saarnattiin omalle kannattajakunnalleen. Mitenkä siinä niin pääsi käymään? Juuri oltiin saarnattu, kuinka ne muut tekevät väärin ja siksi heidän kanssa ei voi olla edes puheväleissä ja sitten kuitenkin lyödään kättä päälle ja kaikki on hyvin?

No se on se tasavalta, joka tekee mitä sen on suunniteltukin tekevän.

Peli toimii siis näin: kansalle annetaan aiheita riidellä keskenään, ettei se yhdistyisi herrojaan vastaan. Sitten neljän vuoden välein mitataan kuka on onnistunut suututtamaan omilla paskapuheillaan parhaiten kansan ja kansa kirmaa vaaliuurnille päättämään, kenen valehteluun he uskovat eniten. Voittajat pääsevät sitten kansan mandaatilla päättämään niistä asioista… sen mukaan, kuinka heidän omat herransa haluavat. Kansa antaa vallan poliitikoille, poliitikot käyttävät sitä kuinka heitä käsketään ylhäältä. Se on tasavallan perusidea - kansa antaa vallan harvoille, oikeat vallanpitäjät sitten ohjaavat niitä harvoja ja kansan valitsemia tahoja. Yksinkertaista, eikö? Siksi meillä voisi aivan yhtä hyvin olla vain yksi puolue, koska valtaan päästyään (lähes) kaikki alkavat toistamaan niitä samoja mantroja. Ano Turtiainen oli niitä harvoja poliitikkoja, jotka eivät kumartaneet järjestelmää tällä tavalla…

Jossain kohtaa pitäisikin niiden lamppujen syttyä, kun kansa joutuu jopa lobbaamaan eduskuntaa omasta taskustaan, että saisivat mieleisiä päätöksiä… vaikka se päätöksiin vaikuttaminen piti tapahtua sillä äänestämisellä lobbaamisen sijaan. On kaiken maailman veronmaksajien liittoja ja muita, jotka kaatavat rahaa poliitikkojen taskuun että he tekisivät mitä lupasivat vaalipuheissaan?! Mutta ei, syyllinen löytyy sieltä naapurista, joka äänestää väärällä tavalla… Onko siis itse asiassa hyvä asia, että kansalla ei oikeasti ole pätkääkään valtaa jos näinkin yksinkertainen asia ei mene jakeluun?

…

Liberaalin demokratian idea on siis ihan passeli, mutta niitä aatteita ei olla koskaan laitettu käytäntöön. Raha puhuu ja pelon sekö vihan hurmoksessa kulkeva kansa viettää aikansa ja tuhlaa energiansa muiden yhtä paljon valtaa omaavien kanssa riitelyyn. Väärää mieltä ei saa olla mistään asiasta, tai on oikeutettua sulkea ulos koko yhteiskunnasta. Koko sirkus pyörii propagandalla, valtamedian pillin mukaan. Ja sinulle kerrotaan, että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Cool story, brah?

”Sinun omaisuutesi ei ole omaa ansiotasi”

Tämä Ylen julkaisema Raisa Omaheimon kolumni (linkki arkistosta) on saanut taas jengin takajaloilleen ja huutamaan sosialismia tai kommunismia. Itselle ensimmäinen ajatus oli, että tämä on kuin suoraan Michael Sandelin (Harwardin proffa) puheista viimeisiltä vuosilta ja miten ihmiset ovat omaksuneet meritokraattisen ajattelumallin. Olet siis ansainnut kaiken mitä itse teet…

Veikkaisin olevani Raisan kanssa monesta asiasta varsin eri mieltä, mutta tämä kolumni osuu varsin hyvin kohdalleen vaikka jättääkin tarkemmat selitykset varsin vähäiseksi. Toki on ymmärrettävää, ettei Yle halua julkaista kovin pitkää kolumnia aiheesta, joka samalla osoittaisi useammankin ongelman heidän omissa toimissaan. Siksi pintapuolinen raapaisu saakin jengin lähinnä huutamaan sitä sosialismia, kun asiaa ei vaivaudu yhtään tarkemmin ajattelemaan.

Aloitetaan siitä sosialismista tai kommunismista, joka monen mukaan tarkoittaa rahan jakamista kaikkien kesken sen sijaan että jokainen saa pitää omansa. Pohjimmiltaan nämä aatteet tarkoittavat kuitenkin yhteistä omistusta, nimenomaan tuotantovälineistä. Sen sijaan että yksi omistaa tehtaan ja muut ovat hänelle töissä, koko työväki omistaisi sen tehtaan. Tätä Raisa ei kuitenkaan ole ehdottamassa, vaan hän haluaisi jakaa sen potin uusiksi niin, että ne joilla on eniten, maksaisivat omasta osuudestaan suuremman lohkon ja tämä potti sitten jaettaisiin uusiksi kaikkien kesken. Puhutaan siis verotuksesta, progressiivisesta semmoisesta vielä tarkemmin. Jos pitää progressiivista verotusta sosialismina, asian voi toki niin yksinkertaistaa ja sen seurauksena kyllä, nyt puolustetaan sosialismia.

Kapitalistisessa järjestelmässä tämä on todettu tehokkaaksi tavaksi varmistaa, ettei työväki lähde kapinoimaan omistavaa luokkaa vastaan koska he saavat murusia omistavan luokan varallisuudesta itselleen. Yksinkertaistettuna siis tämä ”sosialismi” on se syy, miksi tavan kansa ei ole lähtenyt vetämään omistavaa luokkaa narun jatkoksi ja ottamaan väkisellä oman osansa. Toki meritokraattisessa ajattelussa se johtaja on oikeutettu monisatakertaiseen palkkaan työstään tavan duunariin nähden jonka lisäksi se omistajakin saa vielä oikeutetusti oman osansa tuloista tekemättä yhtään mitään. Jos tätä jakoa pitää hyvänä asiana, ei kannata sitten valittaa sen seurauksena tulevia vaikutuksia, josta lisää hieman myöhempänä.

Raisan väite ”Sinun omaisuutesi ei ole omaa ansiotasi” on kuitenkin paikkansa pitävä, vaikka se noin alkuun saattaa kovin oudolta kuulostaakin. Kultalusikka suussa syntyneet eivät tule koskaan asiaa käsittämään, joten ohitetaan se koko omistava luokka tässä kohden. Mutta se tavan tallaaja, joka on omalla työllään omaisuutensa kerännyt, hänelle se saattaa kuulostaa kateellisten panettelulta kun hänen tulisi Raisan mukaan lohkaista suurempi osa palkastaan köyhien ja laiskojen elättämiseksi. Omalla työllä varakkaaksi tai edes keskiluokkaiseksi päässyt ei ihan helpolla niele ajatusta, että hän olisi enemmän velkaa yhteiskunnalle kuin ne toiset, jotka eivät ole tikkuakaan ristiin laittaneet. Puretaan tämä ajatus siis osiin.

Minkä verran sillä ”omalla työllä” on oikeasti sitten vaikutusta? Otetaan esimerkiksi Suomen (entinen) tilanne, missä voitiin vielä puhua hyvinvointivaltiosta ns. pohjoismaisen mallin muodossa. Ilmaisen terveydenhuollon avustamana vaavi nostettiin äidin syliin ja yhteiskunta antoi heti alusta lähtien sievoisen siivun tukea aina aikuisuuteen saakka. Käytiin kodin ulkopuolella päiväkodissa tai hoidossa, josta siirryttiin (esi)kouluun ja siitä opiskeltiin vaikka maisteriksi saakka lähes täysin ilmaiseksi. Joka portaalla sai tukea ja apua yhteiskunnalta, oli se sitten ilmaisen terveydenhuollon kautta tai niissä lukemattomissa kirjastoissa, joissa tietoa oli ilmaiseksi jaossa. Tämä kaikki on muuten myös sitä samaa ”pahaa sosialismia”, joka nyt nähdään ongelmana. Infrastruktuuri on myös pystyssä verovaroin, tai no, oli, joten kaikki on valmiina sen yhteiskuntarakenteen ansiosta, joka on siis sitä sosialismia, että kuka tahansa voi varsin vapaasti lähteä toteuttamaan itseään.

Lähtöasetelmat yhteiskunnan suunnalta olivat siis kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta yksilötasolla tilanne onkin sitten aivan toinen. Shokkipaljastus joillekin saattaa nimittäin olla se, että ihmiset ovat erilaisia. Vaikka yhteiskunta antaakin kaikille suunnilleen samat mahdollisuudet, läheskään jokainen ei pysty eikä kykene nousemaan pinnalle edes avustettuna. Yksi on viksumpi kuin toinen, joku taasen voimakkaampi tai nopeampi. Joku saattaa jo syntymässä saada ”lahjaksi” sairauden, jonka ansiosta hän ei koskaan kykene läheskään samaan kuin edes keskiverto tallaaja. Kun päälle vielä ynnätään se kultalusikka suuhun, ihmisten eriarvoisuus millä tahansa hetkellä on melkoinen. Mutta mutta mutta… se on luonnollista. Ja vielä yksi mutta, eli pitääkö siihen sitten mennä puuttumaan ulkoa?

Jos kysyy asiaa ”oikeistolaiselta”, niin ei tarvitse sekaantua. Paska tsäkä jos sait alkuun huonot kortit tai et osannut peliä heti alusta lähtien. On oma valintasi oikeuttaa muiden hyväksikäyttö, valtion ei kuulu siihen sekaantua ja koettaa tasoittaa eroja! Olet oikeutettu kaikkeen omaisuuteesi, koska olet nyt vaan niin paljon parempi kuin ne toiset. Itsekkääksi vielä kehtaavat haukkua kun haluan pitää oman osuuteni, jonka ihan täysin omista ansioistani olen saanut!

Eipä siinä, että ”vasemmiston” ajatus olisi välttämättä sen enemmän ”oikein”. Kaikkeen pitää sekaantua, kunhan se tehdään oikein. Niin todelliset kuin kuvitteelliset eriarvoisuudet olisi tasattava jokaisessa kohtaa, mikä usein johtaakin lopputuloksen tasavertaistumiseen, joka ei olekaan paras eikä edes keskinkertainen, vaan lähempänä sitä heikointa tulosta kun heikointa hieman tuetaan ja vahvimmat rampautetaan samalle tasolle. Tämä idealogian ansiosta usein kerrotaankin niitä tarinoita, että kaikki oppilaat saivatkin hylätyn kun kaikille kuuluu sama tulos. Karu totuus on se, että ihmisiä ei voida saada kaikilla mittareilla tasa-arvoiseksi vaikka kuinka yrittäisi. Mitä useammin tapahtuukin on se, että joillain mittareilla se saattaa hieman tasaantua, mutta toisilla mittareilla asia vain pahenee. Suo siellä, vetelä täällä, meni sitten kummalla tahansa ideologialla.

Ainoa yhdenvertaisuus, joka voitaisiin edes teoriassa saavuttaa, on yhdenvertaisuus lain edessä. Käytännössä sekään ei ole mahdollista, koska ne eroavaisuudet ihmisten tilanteiden kesken ovat niin suuria. Rikas saa apua lakituvassa aivan eri tavalla kuin hieman hitaammalla käyvä köyhä. Joten, miksi edes yrittää tasata tilannetta, annetaan kilpailun hoitaa kaikki asiat?

Pohjoismainen malli perustuukin ideaan, että sillä verotuksella koetetaan tasata tilannetta ja kaikille annetaan se jokin minimi taso jolla pitäisi jokaisen tulla toimeen. Tietyillä vaikeuksilla matkassa olevia saatetaan sitten tukea hieman enemmän, mutta lähtökohtana on että jokaiselle jää ainakin se tietty taso elämiseen ja jos tienaa enemmän, siitä progressiivisesti sitten verotetaan enemmän. Onko se reilu systeemi? On ja ei, koska moni kokee että häneltä viedään liian suuri osa siitä omasta työstä. Nyt kun sitä kansalta varastettua rahaa jaetaan ympäri maailmaa, on varsin hankala väittää järjestelmän olevan reilu kenellekään suomalaiselle - ne verot kun oli tarkoitettu omalle kansalle, ei herrojen metkuihin ja sotiin ulkomailla.

Omaa ansiota se oma omaisuus on siis osittain, mutta mitä enemmän sitä omaisuutta on, sitä enemmän siinä on toisilta otettua. Omistava luokka harvemmin tekee itse sitä työtä, joten on vaikea koettaa oikeuttaa miljoonatuloja ”kovalla työllä” verrattuna vaikka siihen hoitajaan, joka tekee kolmatta vuoroa putkeen kun ”säästettiin” sijaisten kanssa. Se on sitten sitä pahaa sosialismia, kun vaaditaan paljosta vähän enemmän, mutta mitään tunnontuskia ei näytä päättäjillä olevan, kun vähästä viedään loputkin.


Ylen ei parane lähteä keulimaan…

Jos ajatellaankin tätä meritokraattista mallia, sen mukaan Bill Gates ja George Soros nyt vaan ovat miljoona kertaa parempia kuin lähes kaikki muut. He ovat oikeutettuja omaisuuteensa ja sen ansiosta he ovat myös oikeutettuja käyttämään omaisuuttaan kasvattamaan sitä entisestään. He siis saavat käyttää kaikkia propagandan keinoja omaksi edukseen, vain koska ovat nyt vaan sen verran parempia kuin muut.

Idea ”rikkaiden” verottamisesta onkin sinänsä hauska, että moni ajattelee rikkaalla tyyppiä, joka ajaa uudella bemarilla. Ei, rikas on se joka ostaa taskurahoillaan uuden bemarin, ettei tarvitse kävellä kaupan ovelta Bentleynsä viereen että voi ajella yksityiskoneelleen jolla lentää toiselle puolelle maailmaa syömään aamupalaa. Heitä ei kukaan halua kuitenkaan verottaa, vaikka voisivatkin lopettaa koko maailman nälänhädän kertaheitolla. Miksi?

Koska he omistavat niin median kuin koko poliittisen järjestelmän, joka kertoo että sinä, tavan duunari, kulutat ihan liikaa ja siitä sinun marginaalisesta tulostasi on verotettava enemmän että maa voisi hyvin. Heitä ei voida koskaan äänestää pois asemastaan eikä heidän omaisuuteensa juurikaan kajota, koska he omistavat koko järjestelmän. Samalla kerrotaan, että on hullua salaliittoteoriaa, että se omistava luokka muka jollain tavalla ohjailisi maailmaa, koska hehän ovat filantrooppeja, jotka sijoittavat miljardinsa vaikkapa rokotteisiin, joilla saavat sijoituksensa monisatakertaisesti takaisin. Ai niin, hehän olivat vaan niin paljon parempia kuin muut?

Jos siis vastustaa sitä harvojen valtaa, mutta samalla vaatii että jokaiselle kuuluu kuitenkin se oman työn tulos, eikö siinä ole melkoinen ristiriita? Vai missä se raja menee että kuinka paljon kuuluu mistäkin työstä itselle? Kun lainaa muille tyhjästä luotua rahaa ja vaatii siitä korkoa, kuinka paljon työtä ne pankkiirit siinä oikein tekevät?

…

Mikä sitten olisi ”reilu” systeemi? Vaikea sanoa, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Joidenkin mielestä tämä nykyinen malli on oikeen passeli, siinä kun osa haluaisi verottaa kaikkea vielä paljon enemmän. Yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei taidakaan olla olemassa, vaan jokainen puntaroi niitä asioita pääosin omista lähtökohdistaan. Empatia toki saattaisi auttaa, että ajatella myös niitä muita pelkästään itsensä sijaan, mutta kilpailussa ei siihen ole varaa. Ja kilpailu on se, mikä maailmassa on valtaosan mielestä parasta, siitäkin huolimatta ettei itse siinä kilpailussa ole edes kunnolla mukana. Neoliberaali ajattelu, eli kilpailulla kaikki paranee on ajanut maailman tähän tilaan ja sitä sitten nyt ollaan korjaamassa nykyisen wokevasemmiston toimesta ojasta allikkoon.

Mutta milläs saat ihmiset lopettamaan kilpailun tai sen, että kuvittelevat olevansa oikeutettuja valtaan muiden yli syystä tai toisesta?

Kaksoisvaltio häiritsee toimittelijoita

Haapalaa vaivasi Sannan hallinnon tekemät poliittiset virkanimitykset (linkki arkistosta) ja nyt Liskiä harmittaa persujen puuttuminen virkamiesten asioihin (linkki arkistosta). Ettekö te poijjaat tiedä, että tämä on juuri sitä länsimaisen demokratian harjoittamaa kaksoisvaltion poliittista ohjaamista, joka kuuluu olennaisesti tähän meidän järjestelmäämme?

Kaksoisvaltio tai toiselta nimeltään dualistinen valtio on koko länsimaisen demokratian kulmakivi. Poliitikot muodostavat eduskunnan ja hallituksen, mutta se virkamiesarmeija joka sitten muuntaa ne käskyt seuraavien portaiden käskyksi on se toinen osa valtiota. Jos poliitikot päättävät että tehdään asia X, mutta virkamiehet eivät sitä halua, virkamiehet voivat tulkita ne käskyt juuri haluamallaan tavalla ja saada aikaiseksi varsin toisenlaisen asian kuin poliitikot halusivat. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että virkamiesjohto on hyvin samanmielinen poliitikkojen kanssa.

Juuri tästä samasta syystä se ”äänestämällä vaikuttaminen” on yksi iso vitsi, koska jos ei sitä virkamieskuntaa vaihdeta samalla kertaa, kaikki ne eri toimijat valtion sisällä voivat heittää rajattomasti kapuloita rattaisiin. Toki se toimii myös toisinpäin, eli se kaksoisvaltio voi avustaa hallintoa kiertämään ne ikävät pykälät ja kikkailla haluamansa asiat lävitse. Mutta tämä on juuri sitä ylistettyä länsimaista demokratiaa parhaimmillaan.

Tietysti on hyvä, kun toimittelijat nostavat näitä esille, mutta mitään muutosta ei asiaan ole tulossa koska sille ei ole pienintäkään poliittista tahtoa. Jaa miksi ei ole? Koska kaikki puolueet pyrkivät sijoittamaan ne ”omat miehet” korkeisiin asemiin, että he voivat sitten käyttää heitä hyväkseen tarvittaessa. Nämä vallan verkostot ovatkin juurtuneet sinne koneistoon sinne syvälle, ettei niitä voida kitkeä sieltä pois oikeastaan millään tavalla. Tai no, jos tekoäly korvaisi 90% virkamiehistä, silloin jokainen uusi hallitus voisi aina vaihtaa ne virkamiehet mieleisekseen kun oppositio vaihtaa jälleen kerran paikkaa. Suomen yksipuoluejärjestelmä kun toimii niin, että ”oikeisto” ja ”vasemmisto” käyvät vuoroin hallitusvastuussa ja toinen puoli sitten huutelee oppositiosta että ”ei noin”, vain tehdäkseen täsmälleen samoin kun ovat taas itse vallassa.

Kansaa ei tämä tietenkään häiritse, koska media kertoo sen olevan ongelma vain silloin, kun heidän mielestään se ”väärä” porukka rukkaa kaksoisvaltiota mieleisekseen. Monikos näistä kaikista poliittisista virkanimityksistä onkaan purettu vuosien saatossa? Ei yhtäkään? En tiedä, enkä jaksa lähteä edes etsimään koska kyllähän media olisi kertonut jos tämä olisi oikea ongelma ja siihen oltaisiin puututtu!

Vai olisiko se syy median hiljaisuuteen siinä, että jokainen valtamedia on mukana menossa? Jokainen päätoimittaja on palkattu virkaansa, ei äänestetty, ja jokaisen töihin otetun toimittelijan täytyy läpäistä ne vaaditut kriteerit, joita ei liioin ole kansa päättänyt. Yksityisellä puolella nämä ovat omistajien päätöksiä, mutta valtion mediassa ne ovatkin, yllätyspyllätys, poliittisia päätöksiä. Ja näin Ylenanto saa joka kerta juuri halutunkaltaisen päätoimittajan ja töihin palkataan vain tietyllä tavalla maailman näkeviä ihmisiä. Kaksoisvaltio siis rokkaa sielläkin.

Jos leikittäisiin demokratiaa, jokainen virkamies olisi siellä kansan asialla, eikä omaisi mitään kytköksiä puolueisiin tai muihinkaan liivijengeihin. Tällöin se kaksoisvaltio tekisi mitä se Fraenkelin mukaan kuuluukin tehdä - suojelee kansaa huonoilta poliitikoilta. Nyt se koko koneisto vain ja ainoastaan suojelee valtaa kansalta, pitäen huolta ettei yksikään virkamies vahingossakaan paljasta koneiston suhmurointia esimerkiksi perustuslakia rikottaessa. Suomessahan ei ole lainkaan korruptiota, vaan ainoastaan maan tapa.

Vapaa markkinatalous ja demokratia

Valtaosa ihmisistä kuvittelee, että kapitalismi tai vapaa markkinatalous ovat ”pelastaneet” maailman ja luoneet valtavan määrän hyvinvointia lähes kaikille. Aivan samoin kuin valtaosa ihmisistä kuvittelee, että elämme demokratiassa tai ainakin demokraattisessa järjestelmässä. Ja mitä tapahtuu kun nämä kaksi yhdistetään saman katon alle? Puljut, kuten GDI.

GDI, eli Global Disinformation Index, on malliesimerkki tästä näiden kahden asian naimakaupasta ja kuinka se kapitalistinen sananvapaus ylläpitää koko sirkusta. Suosittelenkin alkuun tsiikaamaan tämän videon tästä porukasta, joka on tietenkin disinformaatiota koska niin Soroksen kuin EU:n rahoilla pyörivä järjestö sen määrittelee. Mikä on sitten heidän mukaansa disinformaatiota? ”Väärät mielipiteet” esim seuraavista asioista: ”…immigrants, to protected classes like women, persecuted minorities, people of colour, the LGBTQ+ community, children etc. “Institutions” goes beyond institutions themselves to also include the current scientific or medical consensus on topics such as climate change or vaccines, as well as democratic processes like voting laws or the judicial system.”, eli maahanmuuttajista, naisista, vainotuista vähemmistöistä, ei-valkoisista, LGBTQ+ aatteesta ja lapsista. Samoin kuin väärät aatteet ”tieteen konsensuksesta” kuten ilmastonmuutos ja rokotteet, sekä tietenkin länsimaisesta demokratiasta.

Tämän liivijengin tavoite on pitää huolta siitä, että yhtä ainoaa pennin jeniä ei päädy yhdenkään väärää mieltä olevan käsiin yhdenkään mainostajan tai vastaavan toimesta. Vapaa markkinatalous siis, eli iso raha lobbaa lait, jotka auttavat suojelemaan ison rahan intressejä ja estämään sananvapaus ettei kenellekään tule vääriä ajatuksia mm. yllä mainituista asioista jos siis haluaa käyttää demokratian perusideaa, eli ajatusten markkinapaikkaa missä paras idea voittaa.

En tiedä oliko GDI mukana esimerkiksi tässä Ben Swannin mustamaalauskampanjassa (linkki arkistosta), mutta siinä nähdään hienosti miten millään tavalla virallisesta tarinasta poikkeavia käsitellään. Tapaus sinällään onkin hauska, koska se osoittaa samalla sen syyn miksi alunperin koko Smith Mundt Act oli jenkeissä käytössä - omaan maahan propagointi oli kiellettyä. Swannin tapauksessa siis venäläinen toimija oli maksanut hänelle siitä, että hän tuottaa sotapropagandaa jaettavaksi BRICS-maihin. Aivan tavallinen tapa joka ikisessä konfliktissa, että ”ystävällismielisille” ja neutraaleille maille tuotetaan suoraan propagandaa, koska heille tarina täytyy kehystää eri tavalla kuin omille tahi ”vastustajalle”. Koska globaalissa maailmassa mikä tahansa vapaa materiaali kuitenkin leviää yli rajojen, se sanoma päätyy myös ”väärille markkinoille”. Ja juuri tätä strategiaa jenkit itse ”joutuivat” käyttämään vuosikausia pestessään tietoa, koska Smith Mundt Act kielsi heitä levittämästä sitä omaa propagandaansa suoraan kotimaahan.

Nyt siis myös EU on mukana vahvasti näissä projekteissa, missä halutaan sulkea rahahanat kaikilta niiltä, jotka kyseenalaistavat heidän oikeutustaan estää heidän kritisointinsa. Kuulostaa varsin demokraattiselta kuristaa oppositiopuolueiden rahoitus? Ai niin, se on vapaata markkinataloutta lobata päättäjät tekemään päätöksiä, joilla varmistetaan että oma sanoma tulee julki ja muiden suut tukitaan. Ja voihan sitä tehdä kuka tahansa, eikös? Kyllä, kunhan vaan maksaa enemmän kuin se puoli, joka on tällä hetkellä vallassa ja estää sen vapaan kilpailun ajatuksista. Suurin osa ihmisistä kun ei tunnu ymmärtävän mihin tämä kapitalismin ihanne oikein johtaa - vallan ja varallisuuden pakkautumiseen.

Autopilotilla toimivat ja kapitalismin ihanuutta julistavat ovatkin tässä kohden jo huutamassa ”vi#un sosialisti! (tai kommunisti)”, mutta siihen heillä on tietysti täysi oikeus. Kun ei ymmärrä lainkaan sitä omaa ideologiaansa ja papukaijana toistaa oman puolen sloganeita ”pahoista syntisistä”, on nykypäivänä hyvä ihminen jolla on koko koneiston tuki takanaan… paitsi jos omaa yhdenkin väärän ajatuksen mistään woke-asiasta, maahanmuuttajista tai ”sorretuista vähemmistöistä”. Saat siis vapaasti rahoittaa toimillasi sitä, että omat valtavirrasta poikkeavat näkemykset tukahdutetaan valtion rahoituksella! Näin vapaa se markkinatalous on ja juuri näin demokraattinen tämä länsimainen demokratiamme on.

Tämä kaikki on tietenkin disinformaatiota, vaikka he ihan itse kertovatkin näin tekevänsä. Kun saa kerran päättäjät ja virkamiehet puolelleen, heidän kankeaminen ulos niistä asemista on lähestulkoon mahdotonta. Kun päälle vielä koko läntinen koulujärjestelmä on indoktrinoitu kannattamaan näitä GDI:n ajamia arvoja, ne tulevatkin sukupolvet saadaan aivospestyksi uskomaan heidän ”tieteen konensukseen” ja reiluun kilpailuun, missä väärät mielipiteet estävät lähes täydellisesti kaikki mahdollisuudet edetä siinä kilpailussa. Mutta hei, vapaata markkinataloutta ja demokratiaa, eiks jeh? Tervetuloa kapitalistiseen sananvapauteen, jonka kritisointi on kiellettyä. Siksi mediassa sallitaan mukakriittiset ”liberaalit” toimijat, koska he kannattavat itse järjestelmää vaikka puhuvatkin joistain tietystä kiistanalaisista asioista kriittiseen sävyyn luoden tarkoituksella turhanpäiväistä vastakkainasettelua.

Muistakaa siis äänestää oikein, koska Soros ja EU huolehtivat reilusta kilpailusta ja että demokratia toteutuu!

Case: Covidpass

Yksi viimeaikojen merkittävimmistä oikeustaisteluista on juuri nyt meneillään Suomessa, mutta valtamedia on siitä varmasti ihan sattumalta kovin hyssykkää. Viime vuosien terveystyranniaa puntaroidaan oikeudessa Mika Vauhkalan toimesta: https://casecovidpass.com

Tätä tarinaa seurataankin nyt ympäri maailmaa ja sen saaminen ison yleisön tietoisuuteen olisikin melkoinen voitto lääkeyhtiöiden ja valtioiden aiheuttaman terveyskatastrofin paljastamiseksi. Tuleeko niin käymään jää tosin nähtäväksi, koska varmaankin jälleen ihan sattumalta isot alustat estävät tarinan leviämistä laajasti. Miten asiaa sitten voitaisiin nostaa esiin? Ratsastamalla niillä algoritmeilla ja luomalla mediaviruksia asiasta yhteneväisellä häsärillä, kuten esimerkiksi kanto.media on koettanut asiaa mainostaa: #CaseCovidPass

En nyt kuitenkaan ota sen tarkemmin kantaa itse oikeusjuttuun, enkä liioin ole rummuttamassa suurta liikekannallepanoa aiheen suhteen, mutta näin pienenä vinkkinä antaisin kaksi vinkkiä näkyvyyteen: käyttäkää vain muutamaa häsäriä per postaus (ja aina siis samoja) ja postailkaa aaltoina, ei jatkuvaa valumaa. Jokainen tykkäys, jako ja kommentti niissä aloituksissa nostaa näkyvyyttä ja jo muutaman sadan tyypin aktivismilla juttu saataisiin trendaamaan ja täten puskettua tavan tallaajan naamalle… *hint hint, wink wink*

Ajattelin kuitenkin ottaa hieman kantaa kolmeen keskusteluaiheeseen, joista on ollut puhetta tämän keissin yhteydessä.


Oikeusvaltioko?

Tämä oikeusjuttu nimittäin koettelee oikeusjärjestelmäämme varsin merkittävällä tavalla. Voivatko poliitikot siis täysin mielivaltaisesti keksiä ja soveltaa lakeja, joille ei ole kunnon perusteluita ja miten järjestelmä reagoi niihin, jotka kehtaavat sitä koneistoa vastustaa. Aki Nummelin on ainakin saamassa jo kärryllisen paskaa niskaansa asian johdosta, mutta sekin tarina kehittyy jatkuvasti joten en siihen liioin ota kantaa. Ihmisoikeuksia rajoitettiin koronan aikana melkoisesti ja kun pikkuhiljaa alkaa virallisia tutkimuksia ja julkistuksia asian tienoilta tulevan ilmi, niissä näkyy varsin selvästi kuinka niin yksilönvapauksia ja etenkin sananvapautta rajoitettiin väärin perustein. Salaliittoteoriaksi leimatut asiat paljastuivatkin monessa kohden todeksi, eikä medialla ole pienintäkään aikomusta korjata omia virheitään, mikä osoittaa koko sirkuksen olleen täysin poliittisessa ohjauksessa lääkefirmojen eduksi. Toki vieläkin sitkeimmät sissit pyrkivät selittelemään asiaa parhain päin vaikka faktat eivät koskaan olleetkaan heidän puolellaan, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan…


Koronasirkus on mennen talven lumia

Kyllä, akuutti tilanne on jo hyvän aikaa sitten mennyt ohitse koronan suhteen, mutta WHO:n pandemiasopimus on jo nurkan takana, mikä on siis sama häslinki steroideilla kuin mitä koronasirkus oli. Suurin osa ihmisistä haluaakin jo unohtaa ne ajat, kun he tietoisesti syrjivät muita vain siksi, että niin käskettiin mediassa tekemään. Aniharva haluaa ottaa mitään vastuuta tekosistaan ja sanomisistaan, mikä on tosin ymmärrettävää koska ihmiset eivät yleensä halua myöntää olleensa väärässä saatikka tulleensa kusetetuksi. Kaikista kovimmat propagandistit toki edelleen koettavat uskotella sopulilaumoilleen, että he olivat oikeassa ja oikeutettuja syrjimään muita koska se sen hetkinen tieto antoi siihen luvan ja vaikka nyt uuden tiedon valossa he olivatkin väärässä, he olivat siltikin oikeassa.

Kaikki ne rokotevammat ja syrjimistapaukset halutaankin nyt vaan painaa villaisella, ettei vaan siinä seuraavassa sirkuksessa kansa ottaisi jo ennalta asennetta ”ja taas mennään”, eli vastustaisivat asiaa jo periaatteesta. Luottamus auktoriteetteihin on siis uhattuna, eikä heitä saisi kyseenalaistaa edes silloin, kun he ihan todistettavasti olivat väärässä. Tämä länsimaisen demokratian valuvika nostanee siis päätään vielä moneen otteeseen ennen kuin kansa havahtuu asiaan, jos silloinkaan.

Aihe on kuitenkin jo päässyt unohtumaan kansalta, heidän kultakalanomaisen poliittisen muistin ansiosta, joten aiheen esiin nostaminen ärsyttänee monia. Korona päättyikin kuin seinään Ukrainan tilanneen pamahdettua idioottilaatikon ruutuun ja ne variantitkin loppuivat ihan yllättäen kun ne rokotteet eivät niihinkään tainneet purra. Tyypillistä (sota)propagandaa jolla ihmisiä ohjataan pelosta toiseen, eipä juuri muuta.


Rohkea rokan syö

Ja sitten päästäänkin viimeiseen kohtaan tässä hajatuskuplassa - rohkeudesta puhua näistä asioista omalla nimellä ja naamalla. Oikeuteen mennään aina omalla nimellä ja naamalla, joten asianomaiset eivät tietenkään voi olla mitään Ano-nyymejä jollain sattumanvaraisella profiilikuvallaan. Vaatii siis melkoisesti rohkeutta lähteä koneistoa vastaan taistelemaan oikeusteitse, kun tiedetään miten ”oikeusvaltio” monessa kohden on kohdellut ”väärinajattelijoita”. Vai onko se enemmänkin tyhmänrohkeutta lähteä haastamaan pennosillaan miljarditason budjetilla pyörivää koneistoa vastaan? Jos valtio ja Fazer häviävät tämän jutun, siitä tulee maailmanluokan ensiuutinen kuinka tavan tallaaja voitti tyrannian. Ei siis ihme, jos tämä taisto tulee jatkumaan vielä mahdollisesti vuosikausia että saadaan ”oikea” tulos vallanpitäjille aikaiseksi.

Mutta entäs ne kaikki muut, joille ei ole pakko osallistua keskusteluun tästäkään asiasta omalla nimellä ja naamallaan, silti puhuen koneistoa vastaan? Itse en nyt varsinaisesti mainosta omaa identiteettiäni liioin, mutta se noin kolme sekuntia mikä aika menee löytää se nimi ja striimeistä naama ei liioin anonyymistä mene. Mitään pakkoahan ei minullakaan olisi näistä asioista ”puhua” ääneen, eikä siitä juurikaan itselle ole suoranaista hyötyä - päinvastoin. Miksi edes vaivautua?

Tyranniat kaatuvat vain sillä yhdellä tavalla: tottelemattomuudella. Jos kukaan ei tiedä, että joku muukin sitä tyranniaa vastustaa, vain aniharva uskaltaa laittaa itsensä likoon koneistoa vastaan sen toiminnan tunnettujen riskien vuoksi. Yksi ei liioin mitään saa aikaiseksi, mutta joukossa on voimaa. Mitä useampi laittaa itsensä alttiiksi koneiston vainolle, sitä vahvemmin koneisto joutuu siihen reagoimaan ja paljastamaan ne kyntensä myös tavan tallaajalle. Historia on opettanut, että ne kaikista näkyvimmät hahmot tyranneja vastaan päätyvät varsin usein narun jatkoksi, mutta se vain lisää usein sitä kapinahenkeä. Jos kriittinen massa ylittyy, se on tyrannian menoa.

Kriittinen massa vaan vaatii yleensä runsaasti piilossa tehtävää toimintaa ja yksi nykyajan piilotoiminnasta onkin netissä anonyymisti ”huutelu”. Uskottavuus on toki likelle nollaa, jos ei ole oma nimi ja naama näkyvissä, mutta kun katsoo informaatiosodassa käytettäviä sukkanukkearmeijoita, kuvitteleeko joku nyt ihan aikuisten oikeasti että he ovat oikeita ihmisiä omalla nimellä ja naamallaan? Päivänselvä alias onkin tavallaan uskottavampi kuin ”Pentti Moilanen, Turku, 32V ja insinööri” ja muutama geneerinen kuva osoittamassa ”aitoutta”, samalla kun kaikki puheet ovat copy-pastea suoraan valtamedian sen hetkisestä puheenaiheesta. Näitä sukkanukkeja mukamas ”aitoine” profiileineen ilmaantuunkin aina jonkin ison tapahtuman yhteydessä joka foorumeille ja he julistavat niitä haluttuja pointteja juuri samalla tavalla. Nyt vallanpitäjät pelkäävätkin tekoälyn luomia botteja, koska ne kykenevät samaan kuin heidän omat sukkanukkearmeijansa mutta vain murto-osalla siitä kustannuksesta. Astroturffaus onkin merkittävä osa sosiaalisen median aikakaudella vaikuttamisesta ja siihen kykenee kuka tahansa. Organisoituna se voi jopa kääntää koko yleisen mielipiteen suunnan…

Joka ikinen ”infosoturi” on siis tärkeä, oli se sitten omalla nimellä & naamalla tahi vaan jokin tekaistu tili. Jatkuva riitely siitä, kuinka vain ”oikein tekevät” auttavat asiaa tulisikin lopettaa, mutta minkäs teet koska väärin vastustaminen on suurin synti? Monella on kuitenkin se oma perhe ja perse suojeltavanaan, joten on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää suojella omaa identiteettiään niin koneistolta itseltään kuin koneiston orjien vihalta. Onko se nyyminä huutelu sitten yhtä tehokasta kuin omalla pärställään? No ei, mutta se on silti paljon enemmän kuin olla hiljaa. Monella julkisesti koneistoa vastustavalla tilanne onkin se, että koneisto on työntänyt tyypin jo sen pisteen yli, ettei mitään hävittävää enää ole ja tällöin on kyse oikeasta uhasta koneistolle. Kuinka vakavasta uhasta, se tietysti vaihtelee, mutta jos ei mitään lain mahdollistamaa keinoa ole enää hiljentää jotain rääväsuuta, joudutaan ne kynnet taas tuoda esiin jos ongelma on ”pakko” korjata. Toki silloin todistetaan kaikille, että elämme tyranniassa. Edelleenkin se kielen irti leikkaaminen ei todista sen toisen olevan väärässä, vaan ainoastaan kertoo että pelkäät mitä hän saattaa sanoa.

Tyranniassa mielenosoittaminen on laitonta

Useammassakin maassa on viimeaikoina annettu poliisille lisää oikeuksia rajoittaa ihmisten vapauksia ja oikeuksia kasvavien mielenosoitusten vuoksi (eräs artikkelinpoikanen arkiston kautta). Näin ovat eri tyranniat aina toimineet, eli ihmisiltä on laitettu turvat tukkoon vaikka väkisin.

Kun keltaliivit miekkaroivat Ranskassa ja poliisi antoi heille pamppua, valtamedia hurrasi poliisille. Kun koronasirkuksessa ihmiset osoittivat mieltään ja poliisi paransi lentsua hakkaamalla, valtamedia hurrasi viranomaistoiminnalle. Kun maanviljelijät protestoivat elinkeinonsa tuhoamista ja poliisi pyrki sen estämään, valtamedia hurrasi virkavallalle. Kun rekkakuskit muodostivat kulkueita ja hallinto poliisin avulla jakoi sanktioita, valtamedia hurrasi herroilleen. Mutta kun hellanlettas ilmastoaktivistit saivat vielä huomattavasti haitallisemmista toimistaan sakkoa, nyt ollaan niin kauhian pöyristyneitä valtamediaa myöten kuinka pahat poliisit noudattavat vaihteeksi lakeja.

Kun hallitus halusi rajoittaa lakko-oikeutta, joka on hyvin pitkälti sama asia kuin mielenosoitus sen ollessa poliittinen lakko, jälleen oli se tavan tallaaja väärässä ja virkavalta oikeassa. Kaikki rajoitukset ja kiellot ovat siis ihan jees, kunhan ne koskevat vain niitä, joidenka kanssa on eri mieltä?

Voisi ainakin kuvitella, että ne hälytyskellot alkaisivat soimaan jo ensimmäisestä tapauksesta, kun valtio pyrkii kieltämään tietyt muutoin lailliset mielipiteet vaikka voimakeinoin? Mutta ei, ainoastaan niissä pahoissa kaukaisissa diktatuureissa on läntinen valtamedia sen kansan puolella, siis silloin kun jenkit sen sallivat. Näin vapauden kannalta ajateltuna mikä tahansa mielenilmaus kun olisi sallittua, mutta vasta sitten kun siitä on haittaa kansan lisäksi myös vallanpitäjille, se nähdään ongelmana.

Sille tavan kansalaiselle kun on hyvin pitkälti se ja sama onko se työmatkaa haittaava mielenilmaus sitten ilmastoaktivistien tai oikeasti tyranniaa vastustavien tekemä. Ongelmaksi miekkari tuleekin vasta silloin, kun se saa näkyvyyttä ja se on vallanpitäjien mielestä väärän asian puolesta. Ilmastoaktivistien tempauksia onkin siedetty varsin pitkään ja he ovat saaneet jopa poliisin suojelua sen sijaan, että maan lakeja oltaisiin noudatettu mielenosoituksen keinojen ja paikan suhteen. Nyt kun se ilmastoliikehdintä kasvaa, se alkaa pikkuhiljaa haittaamaan myös teollisuuden toimintaa ja kas kummaa, nyt siihen halutaankin puuttua.

Ymmärrän hyvin miksi laki ei salli teiden ja siltojen katkaisua vain siksi, että jollakulla on paha mieli jostain asiasta. Toisaalta taas ainoa tapa saada huomiota tai pakottaa vallanpitäjät tekemään jotain, on aiheuttaa joko heille tai noin yleisesti merkittävää taloudellista tai sosiaalista haittaa. Erona moneen muuhun miekkariin näissä ilmastoaktivismeissa on toki se, että siinä vaaditaan hallintoa puuttumaan asiaan, johon he eivät voi millään vaikuttaa, mutta mitäs pienistä. Uutisoinnit siitä, kuinka kauhiaa miekkareiden kieltämistä tapahtuu ei vaan ilmaantunut siinä vaiheessa, kun hallinto rikkoi perustuslakia ja keksi päättömiä sääntöjä esim. koronan aikana, vaan ainoastaan kun jokin ilmastoaktivisti sai sakkoa. Toki tämä osoittaa yhden asian varsin selvästi: journalismi on kuollut, ainoastaan aktivisteja päästetään valtamediassa ääneen.

Tyranniat edelleenkin kaatuvat vain yhdellä tavalla: kansa lakkaa tottelemasta. Siihen saakka ne lait vaan kiristyvät ja muuttuvat hullummaksi, mutta siihen yleensä herätään vasta silloin, kun sitä jotain itselle tärkeää asiaa ollaan kieltämässä. Siinä vaiheessa se vaan tuppaa ollut jo edennyt niin pitkälle, että se vaatii vielä moninkerroin enemmän tottelemattomuutta kuin jos asiaan oltaisiin jo ensimmäisellä kerralla puututtu. Mutta kyllä se tällä kertaa, kunhan vaan kaikki äänestää oikein! Saadaan bensan hintakin laskemaan, kunhan vaan vaalisloganeita esittävät eivät äänestäisi omaa esitystään vastaan… taas.

Takaiskuvaikutus

Moni jaksaa vieläkin vääntää poliittisista asioista sosiaalisessa mediassa siinä uskossa, että kykenisi vaikuttamaan muiden mielipiteeseen asiasta, mutta jos on uskominen tutkittuun… ei ehkä kannattaisi vaivautua. “When Corrections Fail: The Persistence of Political Misperceptions” - Brendan Nyhan & Jason Reifler, osoitetaan, että vasta-argumentointi saattaa itse asiassa vain vahvistaa vastapuolen näkemystään omasta kannastaan, sen sijaan että oikeastaan minkä tahansa ”todisteen” avulla voisi sen toisen saada vaihtamaan mieltään.

”Backfire effect”, joka voitaisiin kääntää takaiskuvaikutukseksi ja josta Reifler ja Nyhan puhuvat tutkimuksessaan, kuvaa juuri tuota tilannetta, missä vasta-argumentit saattavat joissain tapauksessa ampua vain omaan nilkkaan. Jos toinen on omaan ideologiaansa perustuen päättänyt jonkin asian olevan jollain tavalla, todisteet sitä vastaan saattavatkin vain vahvistaa sen toisen omia uskomuksia. Suo siellä, vetelä täällä, eli vahvistusvinouma (confirmation bias) aiheuttaa tavallaan myös hyvin samankaltaisen vaikutuksen, jolloin omaan aatteeseen sopivat todisteet kelpaavat vähän turhankin hyvin.

Tästä voidaankin tulla siihen päätelmään, että todisteiden ja argumenttien esittäminen oman kannan puolella aiheuttaakin lähinnä vain yhden asian: kahtiajakautumisen etäisyyden kasvamisen. Molemmat osapuolet ottavat omat todisteensa satavarmoina itselleen ja vastapuolen todisteet vain omia näkemyksiä pönkittävänä asiana. Ei ihme, että hajota ja hallitse toimii niin hyvin?

Mikä useammassakin tutkimuksessa on tullut ilmi on se, että niitä harvoja toimivia tapoja saada ihminen muuttamaan näkemystään jo ennalta päättämäänsä asiaan, on saada ”faktatietoa” näkemältään korkealta ja uskottavalta auktoriteetilta. Siksi onkin varsin tärkeää poliittisen pelin kannalta, että jokaisella puolueella on uskottavat johtajat, jotka osaavat saarnata juuri sille omalle seurakunnalleen tarinan halutulla tavalla. Poliittisissa asioissa kun ne faktat voidaan esittää monella tavalla ja kääntää jopa päälaelleen merkitykseltään. Päälle vielä tunteisiin vetoava viestintä, jolloin faktoilla ei ole mitään merkitystä niin johan on vaalikarja helposti ohjailtavissa.

Vaikuttamisen kannalta tilanne on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Kyllä, täysin vastakkaista osapuolta et saa suostuteltua sitten millään ja hän saattaa hyvinkin vain vahvistaa omaa kantaansa (kaivautua syvemmälle omaan poteroonsa), mutta ne kaikki muut sivusta katsojat jotka eivät ole vielä hakanneet omaa kantaansa kiveen saattavat kallistua suuntaan tai toiseen. Siksi tietyistä asioista ääneen puhuminen on äärimmäisen vaarallista demokratiallemme. Kaikki kun eivät ole vielä betonoineet kantaansa tai edes kuulleet niistä ”poikkeavista asioista” joista valtamedia on hiljaa, he saattavat tutkia molempien puolien todisteet ja ajatella itse, tai ainakin kuvitella ajattelevansa itse. Edelleenkin se suurin todisteen paino kun on sillä auktoriteetilla, joten sitten verrataan onko toisen tutkijatohtori uskottavampi kuin professori ja erikoisasiantuntija.

Vallanpitäjiä sinällään ei kiinnosta viittä vesilusikkaa se, pönkittävätkö ne valtamedian jatkuvat valheet väärinajattelijoiden näkemyksiä vai eivät, koska heillä on edelleen lähes täysi monopoliasema ensitiedon suhteen asiassa kuin asiassa. Ihmiset tuppaavat uskomaan sitä ensiksi kuulemaansa eniten, joten niin kauan kuin valtamedia ehtii ensiksi paikalle, virallinen tarina on se johon enemmistö ihmisistä perustaa näkemyksensä. Mutta mikä heitä oikeasti huolestuttaa, on se poikkeavan tiedon näkyvyys ja mahdolliset vaikutukset siihen ”neutraaliin” kansanosaan. Tosiuskoville se vastapuolen sanoma kun vain vahvistaa omaa uskomustaan, joka on siis se takaiskuvaikutus, mutta niille, jotka eivät ole ihan täysin myytyjä viralliseen tarinaan, altistus ”väärälle” tiedolle tai mielipiteille on äärimmäisen vaarallista vallanpitäjille.

Ymmärtämättään miten sosiaalinen media oikeasti toimii, nämä silakoiden ja NAFO-trollien kaltaisten ryhmien toiminta itse asiassa vain pahentaa tilannetta vallanpitäjille. Kyllä, nämä trollit kykenevät häiritsemään ja uhkailemaan ihmisiä hiljaiseksi, mutta samalla he nostavat algoritmien silmissä myös sitä vastapuolen kantaa tavan tallaajien silmien eteen. Malliesimerkki hyödyllisistä idiooteista, sanoisin.

Vai… ovatko nämä tämän esimerkin kaltaiset tutkimukset vain sitä vahvistusvinoumaa kaltaisilleni, jotka ovat tutkineet mediaa ja psykologiaa siltä suunnalta, että meitä kusetetaan jatkuvasti?

Jos ajatellaan takaiskuvaikutusta ja vaikuttamista yleensä, se osoittaisi että kyllä niitä kapuloita voidaan heittää rattaisiin ja niillä on vaikutusta, mutta samalla että järjestelmään uskovia ei voida koskaan eikä millään tavalla saada hylkäämään näkemyksiään. Kaikki tutkimukset puhuvat sen puolesta, että massoihin voidaan vaikuttaa tietyillä keinoilla ja niitä keinoja ei voi käyttää ilman koneiston resursseja. Kuitenkaan niillä eri keinoilla ei voida koskaan vaikuttaa koneiston hyljänneisiin, mikä aiheuttaa sen äärimmäisen uhan demokratiallemme. Demokratia kun voisi toimia vain silloin, kun kaikilla on yhtenevät faktat maailmasta.

Ja kuten tiedämme, ne hallinnon viralliset auktoriteetit eivät tuota faktoja, vaan hallinnolle sopivia löydöksiä joilla voidaan oikeuttaa lähes mitä tahansa. Media sitten toistaa niitä osatotuuksia juuri sopivasti kieputettuna ja näin kansaa voidaan viedä kuin pässiä narusta mihin tahansa haluttuun suuntaan. Näihin vahvasti koneistoon uskoviin ei liioin voi vaikuttaa, koska he ottavat kaikki poikkeavat todisteet takaiskuvaikutuksella todisteeksi omalle kannalleen. Joten… miksi vaivautua?

Todisteiden sijaan täytyisikin esittää kysymyksiä, jolloin ihmiset saattaisivat pysähtyä ja alkaa miettimään. Toki kenelläkään ei ole pienintäkään pakkoa vastata yhteenkään esitettyyn kysymykseen ja suurin osa koneistoon uskovista ei edes pyri omilla kysymyksillään tekemään juuri muuta, kuin tuhlaamaan muiden aikaa ja pönkittämään omia uskomuksiaan. Itse en enää juurikaan vaivaudu vastailemaan utelijoiden kysymyksiin, koska minulle on ihan se ja sama mihin ihmiset uskovat tai eivät usko. En liioin jaksa alkaa kyselemäänkään, siitä ihan samasta syystä… mutta tutkimusten valossa se kyseleminen olisi lähestulkoon ainoa tapa vaikuttaa, jos niin haluaisi tehdä. Väärinajattelijoilta kysely vaan saattaa johtaa päinvastaisiin tuloksiin kuin mitä jotkut ajattelevat, tai no, kuvittelevat ajattelevansa. Jos he oikeasti ajattelisivat, he kiertäisivät kaukaa ne ”väärät mielipiteet”, koska se saattaisi muuttaa heidän ajatteluansa? Paitsi että, jos ihmiset ajattelisivat, he haastaisivat myös niitä omia ajatelmiaan ja huomaisivat, etteivät oikeasti tiedä oikeastaan mistään juuri mitään. Sokrates oli viksu tyyppi.

Pakko ei ole paskallekkaan

… jos on omat housut.

Ylellä hiljattain julkaistu Kari Enqvistin kolumni: ”Päättäjien pakkopuhe loukkaa ajattelevaa ihmistä” (linkki arkiston kautta, tietenkin) raottaa ikkunaa akateemisen ajattelun ongelmaan. Ongelmat nähdään, tiedetään ja tunnistetaan, mutta syistä ei parane ääneen juurikaan lausua, vaan se on piilotettava kolumneihin piiloon kaikkien nähtäville. Nyt puhutaan hienosti kiertäen pakosta, jota ei oikeasti ole olemassakaan, mutta tarinana se on kansalle helppoa myydä.

Kuten Enqvist jo otsikossaan osoittaa, tämä ongelma josta hän puhuu ei vaivaa kuin pientä osaa kansasta. Miten niin pientä osaa? ”Ajattelevaa ihmistä”, joka siis koskettaa varsin pientä joukkoa ihmisistä, koska suurin osa ajattelun sijaan vaan toistaa ulkoa opittuja mantroja ja ottavat heille kerrotut tarinat osaksi omaa uskomusjärjestelmäänsä jolla sitten voivat oikeuttaa omat näkemyksensä jotka eivät yhtään tarkemmin ajateltuna kestä paivänvaloa juurikaan. Taitavan puhujan suusta uskottavalla äänenpainolla kerrottuna se kaikista typerinkin aate uppoaa kuitenkin kuin kuuma veitsi voihin ja sen ansiosta saammekin sitten nauttia woken kaltaisista ideologioista.

Ei siinä, Enqvist on kyllä nähdäkseni hyvinkin oikeassa ajatelmissaan pakkopuheen ongelmista ja kuinka sitä käytetään oikeuttamaan jopa täysin pähkähulluja asioita. Nyt on pakko tehdä näin, koska mitään muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. Niitä vaihtoehtoja kun on olemassa, mutta ne muut näkemykset on mediassa ja täten ihmisten tietoisuudessa vaan laitettu mappi-Ö:hön, johon ei yhdenkään hyvän ihmisen parane vilkaista. Jos leikittäisiin demokraattista järjestelmää, sitä liberaalia demokratiaa jossa julkisessa keskustelussa nostettaisiin kaikki näkökulmat esiin ja sitten ”paras” idea voittaa, nämä pakosta puhuvat jantterit naurettaisiin ulos keskusteluista ja heidän absoluuttiset näkemykset jäisivät pian unholaan.

Järkiperäinen keskustelu onkin unohdettu jo hyvän aikaa sitten ja ”suuret johtajat” ovat mahtaneet kautta aikojen käyttää niiden kansalle haitallisten asioiden myymiseen juuri tätä ”pakko”-retoriikkaa. Toki jo hyvän aikaa sitten on havaittu, että järkiperusteluilla ei juurikaan pysty tunnepohjaista sanomaa kumoamaan, joten ei sinällään ole mikään ihme, että pelon ja vihan kyytipoikana ”pakko” myy. Meidän on pakko suojella ihmisiä tappamalla, koska rauha ei ole vaihtoehtona.

Näillä auktoriteeteilla, kuten Enqvist, olisi kuitenkin sen verran runsaasti sananvaltaa, että he median avustamana voisivat helposti avata sitä keskustelua aiheesta kuin aiheesta ja pakottaa ne poliitikot puolustamaan omia pakkojaan. Avainasemassa on kuitenkin se media, joka on oikeiden vallanpitäjien kontrolloimaa, joten siltä suunnalta ei taida apua olla tulossa. Ne vallan vahtikoirat kun eivät vahdi valtaa, vaan he vahtivat ettei mikään uhkaa sitä nykyistä valtarakennetta, jossa kansa valitsee orjuuttajansa (poliitikot) ja ne valitut puhuvat päät toistavat omien herrojensa käskyjä. Sitten kansa papukaijana toistaa heille kerrottua ja kuvittelevat olevansa suuria ajattelijoita, kun osaavat toistaa mitä heidän oletetaan toistavan.

Wahlroos olikin varsin oikeassa sanoessaan, että 80% ihmisistä on idiootteja. Hän toki tarkensi sitä osoittaessaan, että se tarkoittaa raha-asioita, mutta suurimmassa osassa asioista se raha on varsin oleellinen tekijä. Nämä ”pakkotoimet”, joita hallintomme nyt joutuu tekemään ovat nimenomaan rahaan vahvasti liittyviä asioita. Meidän täytyy leikata sairailta ja köyhiltä, että voimme lähettää lisää rahaa ulkomaille ihmisten tappamiseen! Onhan se toki ilkeästi sanottu, mutta aika helvetinmoiden idiootti täytyy olla, että uskoo tuohon tarinaan. Jos sitä rahaa lähtisi seuraamaan, eli kuka hyötyy tästä kaikesta, jopa ne pahimmatkin idiootit saattaisivat havaita mitä on oikein tapahtumassa maailmassamme. Mutta nyt media kertoo että näin se nyt vaan on pakko tehdä ja idiootit ottavat kaikki oman kansan kurjuuttamiset kuivana kakkoseen.

Asiaan ei liioin ole muutosta odotettavissa, koska se sama 80%, Suomessa lähemmäksi 90%, kansasta edelleen uskoo siihen viralliseen tarinaan oikeutetusta vallasta heidän ylitseen ja kiristää vaan vyötään kun se leipä viedä oligarkien taskuun toisaalle. Ei voi muuta kuin sivusta katsoa ja ihmetellä miten itsetuhoisia ihmiset oikeasti ovat, kun heitä on vuosikymmenten ajan peloteltu ja uskoteltu, että vihaamalla oikeaa ryhmää se jollain tavalla parantaa heidän omaa asemaansa. Historiasta löytyy runsaasti vastaavankaltaisia esimerkkejä ja osataan jopa ihmetellä että kuinka ne ihmiset silloin ennenmuinoin saattoivatkaan tukea niitä sen hetken tyranneja ja sallia sen kaiken. No, nyt se nähdään jälleen kerran toistuvan, mutta sokeus sille omalle hirmuhallinnolle on kansan keskuudessa lähes täydellinen. Enqvistin kaltaiset ajattelijat sen kyllä näkevät, siitä olen lähes satavarma, mutta he ymmärtävät pelin hengen eivätkä halua itse joutua tikun nokkaan osoittaessaan sen tyrannian.

Syy miksi media sitten nostaa näitä hienovaraisia kritiikkejä esille löytyykin sitten propagandasta. On nimittäin tärkeää teeskennellä riippumatonta ja puolueetonta mediaa nostamalla esiin sopivan hienovaraisia vastalauseita, koska muutoin entistä useampi saattaisi alkaa kyseenalaistamaan heidän toimintaansa vallan tiedotus- ja suhdetoiminnan torvena sen vahtikoiran sijasta. Nykymaailmassa paha saa palkkansa, ne väärää mieltä olevat taas lynkataan. Enemmistölle tämä toki käy, koska heille kerrotaan poikkeavien mielipiteiden tuhoavan ”demokratian”. Kyllä, länsimainen demokratia ja demokratiat noin ylipäänsäkin vaativat toimiakseen varsin yhdenmukaisen kansan ja sen luomiseksi media on nykypäivänä ainoa keino.

Triljoonien taalojen koneistoa voi toki yrittää kampittaa ja jarruttaa, kunhan vaan muistaa laittaa kapuloita oikeiden rattaiden väliin. Hauskintahan tässä onkin seurata, kuinka nämä ”hyvät ihmiset” vahvistavat sen heidän mielestään väärän sanoman levittäjiä nostamalla niitä vääriä asioita entistä laajemman yleisön eteen. Syy miksi ennen ne marginaaliset näkemykset jäivätkin marginaalin oli se, että ihmiset eivät vaivautuneet niihin reagoimaan. Nyt kun aiheutetaan paskamyrsky jokaisesta väärästä näkemyksestä, kiihdytetään sitä väärien näkemysten leviämistä entisestään ja aiheutetaan virallisesta tarinasta poikkeavien puheiden kaikuminen yhä useampaan kolkkaan. Kiitokset siis kaikille idiooteille, kun ulisette turuilla ja toreilla kuinka joillain ihmisillä on vääriä näkemyksiä! Kun valtio sitten ”joutuu” rajoittamaan ihmisten sananvapautta entisestään, ne Enqvistitkin joutuvat kääntämään kelkkaansa koska ajattelevat ihmiset eivät kovinkaan pitkään kykene olemaan hiljaa tyrannian kasvaessa. Toki niitä ajattelevia ihmisiä ei ole kovinkaan paljoa, mutta he kykenevät kiihottamaan kansaa niin halutessaan.

Olisiko se Ylenannon kolumni sitten myrskyvaroitus? Korona-ajan jälkipyykit näyttävät jo varsin pahalta ja kun tämä Ukrainan sirkus lävähtää käsiin niin siinä on selittelyä kerrakseen odotettavissa. Vai meneekö tämä likapyykki vasta jälkipolvien ihmeteltäväksi, että miten ihmeessä noin suuri joukko oli hailaamassa EU:n fasisteja? Sata vuotta on se normaali suoja-aika, jonka jälkeen jäljelle jääneistä todisteista lähdetään tarinaa perkaamaan. Nyt kaikki on ainakin toistaiseksi vielä digitaalisena tallessa, joten todistusmateriaalia piisaa. Edellisten sotien jälkipyykissä kun niitä todisteita on tuhottu melkoista tahtia…