Lyhyesti, rahasta. Maanviljelijöiden lakko Saksanmaalla on samalla ikävä kipukohta koko länsimaiselle demokratialle, koska se saattaa antaa vaarallisen ennakkotapauksen koko järjestelmälle. Mutta ei hypätä asioiden edelle, vaan katsotaan ajassa taaksepäin mistä tämä sirkus sai oikein alkunsa.
Saksan katastrofihallitus häsläsi rahojaan perinteiseen tapaan kavereilleen, mutta perustuslakioikeus päätti että tiettyyn tarkoitukseen korvamerkittyjä velkarahoja ei voida käyttää toisaalla, joten rahaa tarvittiin taas kansan selkänahasta lisää. Keksittiin siis uusi ”ilmastotoimi”, joka verottaa vihreän siirtymän kortilla ”haitallisista” asioista paikkaamaan kavereiden lemmikkiprojekteja. Yksi näistä toimista, oli verottaa maanviljelijöitä.
Veromuutos vei siis verovapauden kahdesta asiasta: menovedestä ja ajoneuvoverosta. Molemmissa tapauksissa viljelijät saivat siis maksamansa verot takaisin, mutta nyt veroja ei ollut enää tarkoitus maksaa takaisin. Isossa kuvassa katsottuna tämä alle miljardin euron arvioitu määrä ei tietysti suurta lovea tee, mutta miljardi vähemmän maanviljelilöiden taskussa tekisi monesta tilasta kannattamattoman kun jo nyt leikitään veitsen terällä. Viimeinen pisara, sitten kiehahti.
Ajoneuvoveron kanssa valtio tuli kuitenkin heti lakkouhan noustessa toisiin ajatuksiin ja neuvottelujen jälkeen menoveden verotusta ehdotettiin porrastettua kolmen vuoden siirtymäaikaa. Viljelijät sanoivat kuitenkin ”ei käy”, vaan veron palautuksesta ei annettu periksi ja nyt on traktorit kadulla.
Saksassa tämä dieselvero on 21.48 senttiä litralta, mikä tarkoittaa tilan koosta ja toimialasta riippuen sadoista euroista aina kymmeneen tuhanteen euroon vuodessa menoerää. Kokonaispotti tästä on valtion budjetissa reilu 400 miljoonaa euroa, hieman alle puolet koko paketista. Viljelijöille muutos on 5%:n luokkaa koko potista, mutta kun inflaatio syö rahan arvoa jo valmiiksi, suunta on väärä. Ja tästä asiasta nyt sitten taistellaan, ei mistään muusta.
Nostan siis hattua Saksan viljelijöille - he sanoivat ”ei käy” ja laittoivat kovan kovaa vastaan.
Tämä lakkoilu aiheuttanee huomattavasti suuremmat tappiot valtiolle kuin se 400 miljuunaa, joten puhtaasti numeroiden valossa ajateltuna asian päästäminen tähän saakka on järjen köyhyyttä. Kyllä, se on vuotuinen osa, joten pitkässä juoksussa puhutaan miljardeista, mutta lakon jatkuessa lasku vain kasvaa ja jos päälle vielä annetaan periksi, siitä tulee jo huomattava summa. Tämä tietysti revitään kansan selkänahasta, että sikäli jos mitään muuta muutosta ei tapahdu, juna puksuttaa vanhaa tahtiaan.
Jo valmiiksi kansan epäsuosioon joutunut hallinto saatetaankin joutua tämän seurauksena vaihtamaan, mikä varmasti monelle olisi positiivinen uutinen. Mutta uhka tälle ”länsimaiselle demokratialle” on ilmeinen - mitäs jos kansa huomaa, että heillä oikeasti on valta vaikuttaa omiin asioihinsa? Yksi muutos yhdellä lakolla ei tietysti ole mikään nopea tai tehokas tapa muuttaa järjestelmää, mutta historian valossa katsottuna se on ollut niitä harvoja toimivia taktiikoita. Ei siis sekoiteta useaa asiaa keskenään, vaan lyödään nyrkki pöytään siitä yhdestä asiasta eikä anneta periksi, ristus.
Jos hallinto olisi ollut fiksu, he olisivat ajaneet muutoksen kesällä, koska silloin ei olisi ollut aikaa lakkoilla kun tekee työtä niska limassa. Mutta rahaa tarvittiin hetijustiinsa, eikä tätä nykyistä hallintoa voi fiksuksi kyllä kutsua millään mittarilla.
Pienestä asiasta tuli siis yksi merkittävimmistä esimerkeistä miten valta todellisuudessa toimii. Hallinto on joka tapauksessa hävinnyt, kun lakko pääsi näinkin laajalle, vaikka mediaa seuraava tavan tallaaja ei muutamaa kuvaa ja lyhyttä tekstinpätkää enempää asiasta ole kuullutkaan. Media tekee tällä hetkellä kaikkensa leimatakseen viljelijät pahoiksi syntisiksi, mikä osoittaa loistavasti median ”riippumattomuuden”. Suomen media odottelee vielä käskyjä ylhäältä miten asia tulisi kieputtaa, siitäkin huolimatta että päivä päivältä asian piilottaminen ja sopivan narratiivin luominen vaikeutuu. Ollaan jännän äärellä, tosin Suomeen tuskin moisia lakkoja minkään asian suhteen tullaan näkemään koska kansa tietää, että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Ja niinhän se tasavallassa onkin - harvainvalta, jossa kansa saa valita puhuvat päät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti