Vapauden liitto oli hiljattain julkaissut sivuillaan (linkki arkiston kautta) mielenkiintoisen analyysin maamme poliittisesta jakautumisesta eri akseleilla. Lainaan siis pohjaksi heidän kuvaansa:
Kyllä, vasemmisto-oikeisto jako on nykypäivänä lähinnä vitsi, koska kaikki puolueet noudattavat varsin samankaltaista neoliberaalia talousajattelua ja siihen muutosta haluavien on turha kuvitella saavansa muutosta poliittisen järjestelmän kautta. Toisaalta mitä VaLin sivuja tullut luettua, eivät hekään tarjoa siihen minkäänlaista eroa muihin nähden - pieniä painotuseroja lukuun ottamatta koko maamme poliittinen kenttä tarjoaa ratkaisuksi kilpailulla hoidettavaa talousajattelua.
Globalismi-lokalismi pitää varsin hyvin paikkansa tuossa analyysissä ja siihen nähden VaLi tarjoaa muista poikkeavaa ajattelua. Toki samankaltaista ajattelua on ollut jo pitkään ”skenessä”, mutta suurin osa kuvittelee edelleen persujen tarjoavan siihen muutosta, vaikka ovatkin nyt toista kertaa hallitusvastuussa ilman mitään huomattavaa eroa muihin puolueisiin nähden. Heidän käsitys on enemmänkin ”haittamaahanmuuton” vastustus, ei globalismin, joten jos työpaikkojen menetys ulkomaiselle halpatyövoimalle ei haittaa, mutta kulttuurinen värinä kadulla kyrsii, persut ovat edelleen varteenotettava vaihtoehto tälle kollektivistien ryhmälle.
Tämä kollektivismi-individualismi-akseli on kuitenkin se mielenkiintoinen osa tässä hommassa. Kyllä, kaikki puolueet pohjaavat ideologiansa kollektivistiseen näkemykseen, jonka mukaan kaikkien tulee toimia heidän näkemyksensä pohjalta. VaLi taas kertoo kannattavansa individualismia, eli ”jokainen tavallaan”, mutta onko asia kuitenkaan näin? Mitä eduskuntavaalien aikana tuli huomattua, blokkisormi oli herkässä kun heidän kanssaan oli eri mieltä. Poikkeavia mielipiteitä ei siis hyväksytty, vaan ihmisten piti olla heidän kanssaan samaa mieltä asioista ja kannattaa heidän näkemyksiään, sen sijaan että jokainen ajattelisi omalla tavallaan. Konformismi oli siis varsin vahvasti vallassa, aivan kuten kaikissa muissakin puolueissa.
VaLin, samoin kuin kaikkien muidenkin uuspuolueiden ongelma on kuitenkin siinä, että he tarjoavat ratkaisua ongelmaan, jota valtaosa kansasta ei joko tiedä, ymmärrä tai eivät yksinkertaisesti edes pidä ongelmana. Järjestelmä kun perustuu kilpailuun, nimenomaan suosiokilpailuun, joten on mahdotonta saada kannatusta ja suosiota kauppaamalla jotain, jota ei juuri kukaan ole ostamassa. Vielä kun päälle puhutaan individualismista, miten sitä käytännössä ollaan muka toteuttamassa kun halutaan kuitenkin kollektiivinen ryhmä tukemaan heidän kantaansa? Siihen nähden aikoinaan James Hirvisaaren idea Reformi-liikkeestä olikin juuri sitä individualistista ajattelua, koska siinä jokainen ehdokas edusti itseään ja hänen kannattajiaan, ei mitään puoluetta. No se Reformi kosahti sitten Iljan mukana ja yhden käden sormilla laskettava lista ei päässyt puusta pitkälle. Mutta idea pohjalla oli varsin hyvä, ainoastaan kannatus puolueelle ilman puoluetta ei saanut tuulta purjeisiin ja tuskin tulee saamaankaan koska yli 80% kansasta on vahvasti kollektivisteja ja konformisteja.
Idea ”vapauden liitosta” joka on individualistinen haluamassa tasavallassa päättäjäksi onkin omanlaisensa paradoksi. Tasavallan idea kun on se, että pieni joukko ihmisiä on vallassa kaikkien muiden ylitse, joka ei ole millään tavalla vapautta ja koska he olisivat vallassa ollessaan päättämässä lakeja joita kaikkien tulee noudattaa, ei se ole järin individualistista liioin. Koko sääntöpohjaisen järjestelmän idea kun perustuu kollektiiviseen ajatteluun kaikille samoista säännöistä, joten siinä individualismi jää varsin vähälle huomiolle. Kyllä, säännöistä voidaan luoda huomattavasti nykyistä vapaampia, mutta entäs jos ne uudetkaan säännöt eivät jollekin kelpaa, onko hän vapaa olla niitä noudattamasta? Tuskin.
Mikä tahansa puolue nykyisessä järjestelmässä on siis pakosta kollektiivinen, koska muutoin sillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä edes siihen asemaan, että se saisi edes yhden edustajan sitten sirkukseen mukaan. Vapauden ja individualismin kannattajien saaminen puhaltamaan yhteen hiileen on kuin kissoja paimentaisi, joten koko ajatus puolueesta (kollektiivista) ajamassa individualistien asiaa on hyvin pitkälti tuhoon tuomittu ajatus. Jos sillä vapaudella haluaa ratsastaa valtaan muiden yli, se kannatus täytyisi löytyä muualta kuin vapautta vaativalta joukolta, eikö totta? Kukin individualisti kun ajattelee omalla tavallaan, yksikään ryhmä ei kykene heitä edustamaan ja tarjoamaan vaihtoehtoa joka kaikille sopisi, mikä olisi se vapauden ajatus. Ainahan sitä voi toki yrittää, ei siinä, mutta se äänestäjien suuri massa ei halua vapautta tai individualismia ja tässä länsimaisessa demokratiassa ainoastaan sillä yleisellä mielipiteellä voi moisiin asioihin vaikuttaa. Ja se ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että yleinen mielipide luodaan medialla.
Vaikka kuin ihmeen kaupalla tämä individualistien kollektiivi saataisiinkin jollain tavalla sutvittua kasaan, vastassa olisi edelleen koko koneiston oma manipulointikoneisto - valtamedia. Media kertoo että VaLi ja vastaavat ovat Putinisteja, hulluja salaliittoteoreetikoita, äärioikeistoa, koronadenialisteja, ilmastodenialisteja ja ties mitä, minkä vuoksi se itseään hyvänä ihmisenä pitävä kansanosa (noin 80% kansasta) ei edelleenkään tukisi tätä puoluetta. Tämä on nähtävissä Saksassa AfD:n kanssa ja sieltä suunnasta olisikin ehkä syytä ottaa oppia kuinka on mahdollista kasvattaa oppositiopuolue nykyisen järjestelmän säännöillä. Muiden antamien ohjeiden ja kommenttien sekä kritiikin kuuntelu ei tosin ole kovinkaan vahvalla tasolla siellä VaLin suunnassa, joten kuuroille korville tämäkin juttu menee nenäherneiden kera. Mutta kukin tavallaan, sehän oli koko puolueen idea?
Mitään ”suurta heräämistä” on aivan turha odottaa, koska oikeilla vallanpitäjillä on monituhatkertaiset resurssit verrattuna mihinkään oppositioon pitämään se virallinen tarina pystyssä. Kun viime eduskuntavaaleissa mainitsit vaaliboikotin, tuli VaLin suunnasta ulinaa ja blokkia. Nyt kun valitaan ruton ja koleran välillä, äänestämättä jättäminen onkin yht'äkkiä ”oikea” ratkaisu. Mikä muuttui? Se, että nyt ei itselle ollut valtaa tarjolla. Jos pitää oikein äänestämistä ratkaisuna ongelmiin, tulisi hyväksyä myös se, että suurimmalle osalle ihmisistä se ”oikea” ja ”hyvä” vaihtoehto ei liioin ole VaLi tai mikään muukaan pienpuolue, koska haettaessa sitä hyvää vaihtoehtoa, joka ikinen kollektiivinen näkemys mistä tahansa asiasta joka poikkeaa siitä mitä itse haluaa, tekee puolueesta huonon vaihtoehdon. Ja emmehän halua valita ”vähiten huonoa” vaihtoehtoa?
No mitä sitten tilalle?!
Se riippuu.
Ja kaikille ”mullehetikaikki”-tyypeille jotka eivät usko ihmeisiin tai että jokin ulkoinen taho vain korjaisi kaiken sormia napsauttamalla, vastaukseni voidaan jakaa kolmeen lyhyeen kohtaan.
Lopetetaan se resurssien polttaminen tyhjänpäiväiseen poliittiseen leikkiin, jossa ei ole mahdollista voittaa ilman vähintäänkin vastaavia resursseja, joita ”vastapuolella” nyt on. Vaaliboikotti on edelleenkin yksi harvoista ja toimivista ratkaisuista ja siihen kun ei tarvitse tehdä yhtään mitään tässä vaiheessa, siihen työmäärään on varsin helppoa saada yksi jos toinenkin kannustettua. Annetaan siis sirkuksen rullata omillaan ja osoitetaan tavan kansalle ne päättäjien rötökset, korruptio ja vaalivalheet. Epäluottamus järjestelmään ei ole vielä sillä tasolla, että sitä voitaisiin käyttää hyödyksi ja joka ikinen toivoa antava pienpuolueprojekti siirtää sitä hetkeä aina vuosia eteenpäin että kansa kyllästyy leikkiin.
Toisekseen, tuotetaan kansalle mediaa, joka nostaa esiin myös muutakin kuin mitä Ylehtelyn kautta meille kerrotaan. Ei mitään vuosikymmeniä tutkimista vaativaa materiaalia, vaan lyhyesti, yksinkertaisesti ja todistettavasti totuudellista tietoa ja annetaan sen muhia kaikessa rauhassa. Muutama tämän kaltainen projekti on jo olemassa, kuten vaikkapa Kanto.media siinä kun PosiTV lähti mukaan poliittiseen peliin edellisten vaalien aikana tuhoten mainettaan melkoisesti. Jätetään se politiikka pois ja pidetään kiinni niistä kerrotuista arvoista kuten vapaus ja totuus.
Ja kolmanneksi, jos halutaan oikeasti vaikuttaa johonkin asiaan, on siihen yhteen tiettyyn asiaan keskityttävä kunnolla ja jätettävä kaikki sitä ympäröivä pois, vaikka ne osat kuinka vahvasti liittyisivät asiaan. Saksalaisten traktorimarssi on tästä hieno esimerkki ja mitä enemmän se jokin asia koskettaa ihan kaikkia, sitä helpompaa sen taakse on saada kannatusta. Jo valmiiksi pinnan alla muhiva ärtymys on helpompi kiehauttaa pintaan kuin jokin asia, josta kansa ei ole edes vielä tietoinen. Kansanliike yhden asian vuoksi koko maahan levinneenä voi pakottaa hallituksen tekemään muutoksia. Siksi nyt media rummuttaa kuinka ”paha AY-liikkeen poliittinen lakko” tulisi kieltää, ettei kansalle tulisi yhtäkään esimerkkiä toimivasta taktiikasta vaikuttaa johonkin tiettyyn asiaan. Paras tapa saada kansa lopettamaan vallan vastustus on kääntää kansa itse muutosta vaativia vastaan.
…
Mutta mistäs minä näistä asioista mitään tietäisin, kunhan huvikseni naputtelen ajatuksia tekstin muotoon. Jokainen tehköön itse tolkkua asioista, ei minulla ole siihen tarvesta juurikaan vaikuttaa - ajatusten kasaaminen tekstiksi kun auttaa omaa ajatteluani, tarkoitus ei ole saada ketään uskoteltua tai suostuteltua yhtään mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti