Eipä ole tainnut mennä montaakaan päivää somessa ohi, ettei jossain ole tullut vastaan täysin kujalla olevia näkemyksiä mitä nämä koko kansan suosikkiaatteet eli sosialismi ja kommunismi ovat. Jos mentäisiin edes auttavasti sanakirjojen mukaisilla määreillä, oltaisiin edes suunnilleen samalla sivulla sanan määrityksestä, jolloin tietysti jätettäisiin huomioitta se seikka, että ne sanakirjojen määritykset ovat varsin vahvan poliittisen ohjauksen alla. Toki yksikään todellinen skotti ei tekisi moista virhettä?
Argumentit näitä näkemyksiä vastaan tuppaavat menemään aina samalla tavalla, eli ”no näytä yksikin onnistunut maa missä…”, mikä pitää tietysti täysin paikkansa, että joko ikinen sosialistiseksi tai kommunistiseksi valtioksi itseään kutsunut hallinto on onnistunut enemmän tai vähemmän ajamaan maan kuralle. Joten se on todiste, tapaus suljettu ja mene sinä vassari helvettiin siitä. Samaa logiikkaa ei kuitenkaan jostain syystä käytetä monessa muussa kohdassa…
- Pohjois-Korea kertoo olevansa demokraattinen kansantasavalta
- EU kertoo olevansa demokraattinen järjestelmä
- Ilmastoverojen kerrotaan pelastavan maapallo ilmastonmuutokselta
- Tutkittu ja turvallinen
- Et omista mitään ja olet onnellinen!
Jatkanko listaa?
Kun jokin taho julistaa itse olevansa jotain, tekeekö se siitä sitä itseään? Tekee, kun uskoo siihen propagandaan, koska jos on samaa mieltä, sen täytyy olla totta! Jos taas on eri mieltä, se kerrottu ei pidä laisinkaan paikkaansa. Tarkkaavaisemmat saattavat huomata tässä jonkinlaisen kaavan…
Autoritääriset ja totalitaariset hallitsijat tarvitsevat aina oikeutuksen valtaan sekä tarinan, johon kansa uskoo. Lännessä se tarina on ”demokratia”, joka oikeuttaa niin vallan kuin luo uskomusjärjestelmän jostain ”reilusta” järjestelmästä yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Suomessa tämän ”demokratian” lisäksi on kerrottu satua ”pohjoismaisesta mallista”, tai millä nimellä sitä nyt sitten kukin kutsuukaan. Kyse on siis sosiaalidemokraattisesta järjestelmästä, joka on kapitalistinen, ei niinkään sosialistinen. Idea on siis mallista, jossa valtio omistaa luonnolliset monopolit ja tuottaa kansalle julkisen infran, että jokaisella on mahdollisuus kilpailla keskenään kapitalistisessa järjestelmässä. Kuinka hyvin tätä on sitten noudatettu onkin asia erikseen, kuten sähköverkkojen ja vastaavien kanssa on toimittu, mutta ei nyt keskitytä siihen.
Niin sosialismi, kommunismi kuin fasismi ovat pohjimmiltaan kollektivistisia aatteita, eli kaikkien tulee ajatella samoin sekä pelata samoilla pelisäännöillä, tai itkeä ja pelata. Näihin aatesuuntiin usein yhdistyy autoritäärinen hallinto ja keskusjohtoisuus, jotka ovatkin sitten se ongelma. Joku kuvittelee oikeudekseen sanella kaikille muille miten olla ja elää. Ja tämä eroaa esimerkiksi oman maamme tasavaltaisesta järjestelmä… miten? Hallitus käskee, virkamiehet toteuttavat ja kansa tekee tai itkee ja tekee. Kun näin tapahtuu, itketään taas sosialismia ja kommunismia, joilla ei ole tässä nykyisessä neoliberaalissa järjestelmässä mitään tekemistä. Raha siis kasataan kilpailulla harvojen käsiin ja kun tätä yritetään millään tavalla suitsia, se on sosialismia tai kommunismia.
Kyllä, monet sosialistiksi tai kommunistiksi itseään kutsuva haluaa rajoittaa vahvallakin otteella tätä varallisuuden pakkautumista harvojen käsiin, joka sitten on näkemyksestä riippuen hyvä tai huono juttu. Mutta entä jos näin ei olisi? Se alempi kasti, joka jää suurin joukoin sinne yhteiskunnan pohjalle joku vähemmän kaunis päivä kyllästyy asemaansa ja ollessaan suuri enemmistö, ottaa sen ”oman osansa” vaikka väkisin. Tämä on se vääjäämätön lopputulos kapitalistisessa (kuin myös avoimessa markkinataloudessa) järjestelmässä, tykkäsi siitä sitten tai ei.
Onkin varsin ironista, että tämä ”vasemmiston” taistelu onkin suurin syyllinen kapitalismin kukoistukseen. He nimittäin pitävät ne alimmat luokat säyseänä ja mitään kansannousua ei tule tapahtumaan, koska kukapa sitä ruokkivaa kättä purisi? Kaikki nämä tuet vähäosaisille kun pitävät heidät toki elossa, mutta samalla ne pitävät myös ihmiset poissa kaduilta vaikka heitä vedetäänkin harvojen toimesta kuivana kakkoseen joka ikinen päivä. Monen mielestä ”jos se vaan tehtäisiin oikein, se toimisi”, mikä pitikin omalla tavallaan paikkansa kun katsoo miten Pohjoismaat sotien jälkeen kasvoivat ja kukoistivat. Globalismi vaan vei tuhkatkin pesästä ja nyt asiaa koetetaan korjata ties millä vippaskonstilla.
Näistä asioista väittely tai keskustelu on kuitenkin tuhoon tuomittu yritys, koska kaikki määrittävät nämä aatteet omalla tavallaan. Lännessä näitä vasemmistolaisena pidettyjä aatteita on mustamaalattu jo yli sata vuotta jenkkien punaisen pelon vuoksi, joten valtavirtavirtainen näkemys niistä asioista on varsin vahvasti värittynyt hallitsevan luokan ansiosta. Lähes kaikki vasemmistolaiseksi itseään kutsuvat poliitikot ajavatkin täysillä vain neoliberaalia agendaa, missä kilpailu ratkaisee voittajat ja keskiluokalta varastetaan riittävästi pitämään alempi luokka ruokittuna. Samaan aikaan oikeistolaisia poliitikkoja haukutaan vassareiksi, kun he ajavat tätä täsmälleen samaa agendaa mutta jakaisivat vaan hieman vähemmän alimmalle luokalle. Tämä onkin lännen poliittisten ”puolien” ainoa ero - kuinka paljon niitä jämiä jaetaan heikoille.
Siihen väliin jääkin sitten liberaalit, yleensä markkinaliberaalit, jotka vastustavat varallisuuden uudelleenjakoa. Jos ihmiset saisivat vapaasti kilpailla, kaikki olisi hyvin. Kuitenkin monella unohtuu se valtion kansalta varastetuilla rahoilla rakennettu infra, eikä se turvaverkkokaan tunnu häiritsevän jos itse siihen putoaa, mutta niin kauan kun itse pysyy kilpailukykyisenä, kaikki omasta taskusta pois otettava ja muille jaettava nähdään mörkönä.
Ja arvaappa mitä? Kaikki nämä edellä mainitut aatesuunnat kilpailevat jatkuvasti keskenään vallasta. Kilpailussa kaikki keinot ovat sallittuja ja jos oma aate ei ole vallassa, sehän vaan merkitsee sitä että olet hävinnyt kilpailussa ja ensi kerralla sitten uusiksi, eikös? Siis siinä kisassa, missä vuosisatoja pakkautunut valta ja varallisuus sanelee säännöt. Ja joku ihan aikuisten oikeasti kuvittelee, että vallanpitäjiä ohjailisi kansan tahto? Ei ohjaa, ei ole koskaan ohjannut eikä tule koskaan näillä näkymin ohjaamaan. Miksi ei? Koska vallanpitäjät ovat aina hallinneet virallisen tarinan propagandallaan. Joskus uusia ideologioita kehittyy kansan keskuudessa ja se saattaa levitä jopa valtavirtaiseksi näkemykseksi, jolloin tuppaa käymään niin että vallanpitäjät nappaavat ohjaksista kiinni ja vaihtavat uuteen ratsuun. Kristinusko on tästä aivan loistava esimerkki, mutta mikä tahansa uskonto kelpaa kunhan he saavat itse siihen vaikuttaa omaksi edukseen. Kansoille voidaan sitten syöttää puutaheinää ja kutsua sitä millä tahansa nimellä, kunhan se vaan kuulostaa kansan korvaan hyvältä asialta. Vahvistetaan tarinaa vuosikymmenien indoktrinaatiolla niin ihmiset pitävät sitä ainoana oikeana tienä….
Kaikista pahin aatesuunta on vallanpitäjille kuitenkin yhteisöllisyys, jota voidaan myös kutsua sen uudemmalla nimellä, eli sosialismi. Yhteisö rakentaa kouluja, sairaaloita, palveluita kaikille ja pitää huolta heikoimmistaan. Jokainen antaa omistaan ei yhtä paljon, vaan suhteessa siihen omaan varallisuuteen nähden, niin jokainen saa ne elämän perusedellytykset kasaan ja voi kehittää itse itseään ja yhteisöään. Ja millä tämä vuosituhansia toiminut järjestelmä tuhottiin? Kilpailulla.
Sivilisaation tunnusmerkkinä pidetään yleensä maanviljelyä, kaupungistumista ja kulttuurin kehittymistä, mutta joskus aikoja sitten kuulemani jonkun antropologin antama määritys oli mielestäni aivan loistava. Sen mukaan ensimerkkejä sivilisaatiosta näkyi, kun löydettiin haudattu ihminen jolla oli murtuneita luita, jotka olivat parantuneet. Yhteisö ei ollut hylännyt loukkaantunutta yksilöä, vaan häntä oltiin autettu paranemaan ja mahdollisesti palautumaan osaksi tuottavaa yhteisöä. Tämä aate on kuitenkin unohdettu ja kilpailun ansiosta ihmiset eivät enää voi luottaa toisiinsa, koska jokainen kanssaeläjä on samalla myös kilpailija samassa kisassa ja oma etu tuppaa ajamaan muiden edun ohi. Vahvat yhteisöt kestävät huomattavasti paremmin elämän myrskyt, mutta vallanpitäjille nämä ovat se suurin uhka. He haluavat päättää kuka saa ja kenelle annetaan, heidän sääntöjensä mukaan. Siksi siis suomalaistakin ”hyvinvointivaltiota” halutaan ajaa alas, koska kaikki pitää saada kilpailemaan keskenään, niin varallisuudesta kuin vallasta… kisassa, jossa voittajat jo tiedetään ennalta. Mutta tapellaan toki keskenämme kuinka pahat kommarit tuhoavat kaiken, kun oikeat vallanpitäjät nauravat matkallaan omaan pankkiinsa, jonka vielä sanotaan olevan jonkin yliolennon tahto.
Ja kyllä, olen puhunut tästä samasta jo montaa kertaa ennenkin, ilman pienintäkään muutosta mihinkään. En edes kuvittele tämänkään tekstin mihinkään vaikuttavan, koska kaikki tietävät olevansa oikeassa siinä omassa aatteessaan. Sananvapaudessa on onneksi se hienous, että jokainen saa sanoa oman näkemyksensä asiasta… ihmekkös sekin halutaan kieltää, koska kansalle ei tule kertoa pelin sääntöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti