keskiviikko 17. tammikuuta 2024

Convoy kevät 2024


Lauantaina 10.2.2024 Hellsingin Mannerheimintielle kerääntyy kello 17.reikäleipä seuraava iteraatio Convoy-liikkeestä. Some vilisee mainoksia ja ”ole sielä paikalla tai ole neliö”-iskulauseet leviävät … varsin verkkaisesti. Nyt ei ainakaan pääse kukaan sanomaan etten olisi mainostanut tapahtumaa, tosin se mainos päättyy tähän ja sen sijaan nyt tulee…


Kylmää vettä niskaan

Kyllä, mielenosoituksella voi vaikuttaa ja joka ikinen mielenilmaus osoittaa kanssaihmisille vähintään sen, että tälleenkin voi ajatella. Ja kyllä, tee itse paremmin jos ei kelpaa ja jos ei osallistu, ei omaa oikeutta kritisoida asiaa. Hernepussit siis valmiiksi, koska näitä samanlaisia sirkusesityksiä on nähty vuosien aikana jo kovin monta, eikä niistä yksikään ole saavuttanut juuri mitään huomiota. Se tietysti on kaikkien kotisohvalle jääneiden syytä, vai kuinka se meni?

Tällä kertaa ollaan kopioimassa Saksan traktorimarssia, joka tätä kirjoittaessa näyttää vielä kasvavan, siitäkin huolimatta että myönnytykset on jo tehty (ei tosin sitä mitä vaadittiin) ja kevät alkaa olla tuloillaan jolloin peltotyöt kutsuvat tai lähtee tuhkatkin pesästä. AfD saattaa onnistua kuittaamaan voitot tästä protestista, samoin kuin CDU/CSU, eli sillä suunnalla peli on vielä meneillään vaikka lakko alkaakin olla taputeltuna. Saksan lakko lähti kuitenkin siitä, mistä suurin osa lakoista on saanut alkunsa - hallinto teki päätöksen, joka kusi riittävän usean ihmisen muroihin riittävällä paineella, että venttiili antoi periksi ja se paine piti saada johonkin vapautettua. Pelisilmää omaava AfD nappasi kopin ja auttoi omalta osaltaan kaatamaan bensaa liekkeihin - näin toimii oppositiopuolue kun hallinto tekee jotain uskomattoman typerää. Enemmistö saksalaisista tukee tätä protestia johtuen hallinnon toimista, mutta media myi tarinan ”tukien leikkauksena”, jolloin se suuri enemmistö ei kokenut tarvetta lähteä tukemaan lakkoa paikan päälle.

Jos katsoo Convoy Suomen tapahtumasivua, ovat vaatimukset ja kiistanalaiset aiheet hieman eri luokkaa. Saksassa vaadittiin kahta muutosta jo päätettyihin veromuutoksiin, siinä kun Suomen versio ei sovi yhdelle arkille tulostettuna. Jokaiselle jotain ja kyllä, esitetyt asiat ovat ongelmia… mutta niistä ongelmista ei yksikään ole akuutti eikä vasta syntynyt, eikä yhtä ainoaa konkreettista ja hallinnon välittömässä päätäntävallassa olevaa muutosta vaadittu. Mistä helvetistä tässä nyt sitten ollaan miekkaroimassa ja ketä vastaan? Korona-ajoista hallinto kun jo oppi, ettei kannata tehdä julkisesti isoja piiskauksia koko kansalle, koska se saa ainakin osan kansasta liikkeelle. Närkästyksen hallinta on taitolaji, joka puuttuu Saksan nykyiseltä hallinnolta mutta joka Suomessa opittiin pikavauhtia männävuosien aikana.

Tässä ollaan siis toistamassa samaa virhettä kuin FIXIT-miekkarit (EU-ero) viime vuosilta. Kyllä, ongelma on olemassa mutta se ei ole juuri tällä hetkellä missään tapetilla, ei edes se uusi 50 mrd€ paketti Ukrainan sotaan. Asiasta kyllä purnataan kaljatuopin ääressä, mutta ne sata muuta ongelmaa ja kotoa lähempää asiaa ovat siinä korjattavien asioiden jonossa ennen EU:sta irtautumista. Persujen kanta on esimerkiksi se, ettei se ero ole nyt järkevää koska sillä ei ole kansan tukea, aivan kuten kiltti populistipuolue asian näkee. Mitään poliittista tahtoa ei siis ole ja kun kansa tietää että vain äänestämällä voi vaikuttaa, niin Convoyn kuin Fixitin agendan puolella ei ole kuin se pieni asiaa ajava joukko. Ja se joukko ei ole järin suuri, koska media on leimannut osallistujat kylähulluiksi.

Kannattaako sinne miekkariin sitten lähteä? Jos tarkoitus on näyttää muille, että näinkin voi ajatella niin juu… ehkä, tosin saman voi tehdä somessa palelluttamatta sormiaan. Silloin jää toki voima näyttämättä, joka sen ollessa parhaimmillaan marginaalinen, ei ehkä ole negatiivinen asia että se jää osoittamatta naureskelijat oikeaksi. Muutosta odottavat ja joukkovoimaa vaativat tulevat kuitenkin pettymään pahemman kerran, siitä olen satavarma… siitäkin huolimatta että olisin positiivisesti yllättynyt jos näkemykseni todistetaan vääräksi.

Toki näistä asioista puhuminen on samalla täysin turhanpäiväistä, koska näistä on kirjoitettu sekä kirjoja että tutkimuksia, jotka ovat varsin yksimielisiä siitä mitä isompiin ja potentiaalisesti toimiviin protesteihin tarvitaan. Lista on lyhennettynä seuraavanlainen: laukaiseva tekijä, riittävä närkästys, tilanteeseen sopivat kansankiihottajat, selvät vaatimukset ja jokin todellinen syy vallanpitäjille ottaa asia vakavasti. Mutta kyllä se tällä kertaa, tai seuraavalla, kunhan vaan toistetaan samat virheet aina uudestaan. Asiaa ei liioin auta se, että Suomessa ei ole minkään sortin oppositiota politiikassa, joka nappaisi kopin ja kaataisi bensaa liekkeihin. ”Vasemmisto” ja ”oikeisto” vaan vaihtelevat vuorotellen hallituspaikkoja ja kansa korjaa ongelmaa äänestämällä oikein. Minkään sortin poliittinen oppositio on Suomessa vitsi, vieläpä huono sellainen.

No miksi helvatassa mä sitten jaksan edelleen ottaa asiaan kantaa? Koska mua vituttaa tämmöiset perseily”miekkarit”, kun tiedetään jo ennalta mihin tämmöiset juostenkustut sirkukset johtavat kun ihmisille ei tehdä selväksi miksi edes kokoonnutaan. Olisi eri asia jos tapahtuma olisi kirkkaasti selitetty vain samanmielisten kokoontumisena ja osoittamaan muillekin, että näinkin voidaan ajatella. Mutta ei, taas hurrataan kansannousua ja maailman muuttamista. Ja tiedätkös mihin se johtaa? Mä olen näitä seurannut sivusta vuosikausia, joskus lähempää, yleensä hieman kauempaa ja niissä on käynyt oikeastaan YHTÄ miekkaria lukuun ottamatta samalla tavalla. Ketju menee näin: alkuun ankara hype ja rummutus, aletaan keräämään kimppakyytejä ja spämmätään someen päivittäin, taustalla tapahtuu pientä draamaa ja jengiä alkaa hieman epäilyttämään, kimppakyydit ja vastaavat alkavat hajoamaan, järjestäjät alkavat häsläämään, kun päivä tulee niin sinne saapuu odotetusta (somen ”osallistun” perusteella) vain murto-osa, jengiä vituttaa, ankara pettymys ja turhautuminen, syyttely alkaa, keskinäisiä tappeluita ja vanhoja tuttavuuksia/kaveruuksia vedetään pöntöstä alas ja lopuksi osa aktiiveista haistattaa pitkät koko hommalle. Lopputulos on siis joka ikiselle epäonnistumiselle sama: potentiaalisten osallistujien määrä vähenee. Koko kenttä on pirstaloitunut pieniin osiin joilla jokaisella on omat johtohahmonsa ja nämä hahmot eivät tule taas kovinkaan hyvin toimeen keskenään, jolloin yhteistyö on mahdotonta. Niin ennen kuin jälkeen nahistellaan keskenään, koska muut tekevät aina väärin ja itse tekee aina oikein. Järjestelmällisyys tälle jatkuvalle ketjulle alkaa osoittamaan monessa kohtaa siihen suuntaan, että peliin sekaannutaan ulkoa ja kuten jo Lenin aikoinaan tiesi, paras tapa hallita oppositiota on johtaa sitä itse. Mutta eiväthän ne niin tekisi…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti