Jokainen tyylillään

Länsimainen individualismi, eli juuri tämä ”jokainen tallaa tavallaan” toimisi vapaassa yhteiskunnassa, missä jokainen saisi oikeasti omalla tyylillään tehdä asioita ja elää vapaasti. Enemmistödiktatuurissa, eli demokratiassa, tämä vaan ei pelaa alkuunkaan, koska päätökset tehdään aina enemmistön näkemyksen mukaisesti ja sen jälkeen kaikkien on nöyrryttävä enemmistön kantaan. Kuitenkin puhutaan liberaalista demokratiasta, joka on kantava voima koko länsimaisessa järjestelmässä, joten miten ihmeessä näitä kahta varsin päinvastaista näkemystä voidaan sovittaa yhteen?

Helposti - unohdetaan se demokratia ja muodostetaan parlamentaarinen tasavalta, missä harvat ovat vallassa muiden yli ja harvojen tahdon mukaan eletään. Tai no, ei sen valitun sakin tahdon mukaan, vaan kaikkien niiden tahojen, joilla on vaikutusvaltaa tähän joukkoon, jonka kansa valitsi kusemaan heidän muroihinsa. Kaikki ne verkostot, lobbarit ja aatesuunnat yhdessä ohjaavat näitä ”poliitikkoja” päätöksissään ja se ”kansan tahto” on vähiten asiaan vaikuttava voima. Mutta kansa uskoo sen olevan demokratiaa, koska sai itse äänestämällä valita puhuvat päät tekemään mitä oikeasti vallassa olevat haluavat. Näin tämä sirkus on aina toiminut, eikä siihen ole mitään muutosta tulossa koska ainoa asia, joka voisi järjestelmään vaikuttaa, on tarkasti oikeiden vallanpitäjien ohjauksessa: media.

Ehkäpä parhaiten ajan kuvaa osoittava ilmiö on se, että ”oikeisto” ulisee kovaan ääneen kuinka AY-liikkeet pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin esimerkiksi lakkojen avulla. Siksi lakko-oikeutta pyritään rajoittamaan ja yleisesti kaikkia mielenilmaisuja on yritetty pitää kurissa viimeisten vuosien aikana. Siis kun joukko kansalaisia kokoontuu yhteen osoittamaan mielipidettään ja esittämään vaatimuksia jopa aktiivisilla protesteilla (lakot), se ei ole kansanvaltaa. Mutta se on kansanvaltaa, kun poliitikoille tarjoillaan kylmää kaljaa ja lämmintä leipää saunassa ja luvataan hänen kavereilleen ja sukulaisilleen etuja, jahka se jokin poliittinen päätös menee halutulla tavalla. Organisoituminen on siis jees, kunhan se tehdään keräämällä rahaa ja vaikuttamalla päätöksiin suoraan, sen sijaan että osoitetaan julkisesti suurin joukoin se näkemys. Voisiko syynä olla se, että kymmenen tuhannen köyhän kolehdilla ei paljoa vaikuteta, mutta tuhannet köyhät kadulla näyttää ikävältä, siinä kun muutama rikas laittaa lompuukit yhteen niin johan koneiston rattaat on rasvattuna?

Joukossa on kuitenkin voimaa, minkä vuoksi sitä suurta joukkoa valtion toimiin kyllästyneitä pidetäänkin silmällä. Ei siksi, että he kykenisivät muuttamaan jotain asiaa, vaan siksi, että jos he yhdistäisivät voimansa, he saisivat sanansa kuuluviin ja se muuttaisi asioita. Siksi tämä individualismi, niin hieno asia kuin onkin, on se valtaapitävien keino varmistaa, että heitä vastaan ei lähdetä kilpailemaan päätöksenteossa. Kun jokaista kehotetaan olemaan sitä omaa mieltään, nykyisessä järjestelmässä se tarkoittaa ainoastaan sitä, että kenenkään mielipide ei tule kuulluksi. Siksi itse olen koko sääntöpohjaista järjestelmää vastaan, mutta se on toinen juttu…

Nyt kun taas on vaalit tuloillaan, tarinan mukaan se on se aika ja paikka jolloin asioihin voi ja tuleekin vaikuttaa. Todellisuudessa vaaleissa mitataan vain yhtä asiaa: kansan uskoa ja luottamusta itse järjestelmään ja sen oikeutukseen olla vallassa. Niitä ehdokkaita kun voidaan aina manipuloida vaalien jälkeen niin on se ja sama mikä median siunaama ehdokas voittaa suosiokilpailun. Jos yksikään ehdokas ei ole kuitenkaan omaan makuun, joutuvat ihmiset tehdä päätöksen mitä tehdä.

Suurin osa tulee äänestämään ”pienintä pahaa”, saaden varmasti huonon ehdokkaan läpi. Osa käy jättämässä protestiäänen, eli piirtämällä kirkkoveneen, sydämen tai Aku Ankan siihen lappuun. Näitä eri protesteja ei kuitenkaan eritellä, vaan ne menevät kaikki samaan koriin hylättyjen äänien osuuteen. Mutta mitä jokainen protestiääni tekee, on se että äänestysprosentti kasvaa. Eli jokainen protestiääni sanoo, että kannatan itse järjestelmää, en ehdokkaita. Ja kun järjestelmä on tarinan mukaan demokraattinen, enemmistön näkemys voittaa. Hylätyt äänet eivät muuta itse lopputulosta millään tavalla, eivätkä ne ketään kiinnosta vaikka niistä uutisissa saatetaankin mainita.

Äänestämättömien äänet kuitenkin lasketaan yhteen ja samaan pottiin, jätti sen äänen antamatta mistä syystä tahansa. Siksi vaaliboikotti on käytännössä ainoa tapa saada vastustava ”enemmistö” samalle kannalle. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska ”jokainen tyylillään” käy äänestämässä mielestään oikeaa ehdokasta. Jokaisella on siihen tietenkin oikeus, mutta niin kauan kuin ei ole olemassa mitään yhtenäistä näkemystä mistään, kaikki se protestointi katoaa vain sinne taustameluun. Nyt tietysti on jo aivan liian myöhäistä seuraavia vaaleja silmällä pitäen tehdä asialle yhtään mitään, joten se protestointi tulisi jo suunnata sinne seuraaviin vaaleihin. Jos siis kuviteltaisiin, että itse järjestelmän säännöillä se järjestelmä voitaisiin muuttaa. Mutta miten ja miksi se tulisi muuttaa? Siihen on jokaisella oma oikea vastaus ja väärin vastustaminen on edelleenkin se suurin synti, mistä voisi ainakin kuvitella hoksaavansa miksi asiat eivät tule muuttumaan nykyisessä järjestelmässä?

Ja kuten joka ikinen kerta ennenkin, kaikki se aika ja energia tullaan taas tuhlaamaan keskinäiseen riitelyyn, sen sijaan että WEF:n ja muiden vastaavien ryhmittymien agendaan yritettäisiin vaikuttaa. Jos niitä resursseja yritettäisiin käyttää edes jollain tavalla fiksusti, pyrittäisiin vaikuttamaan niihin valittuihin ehdokkaisiin suoraan. Ai niin, se on sitä pahaa vaikuttamista ja maalittamista, kun laitetaan edustajat vastuuseen, vai kuinka se meni? Kun NAFO:t masinoivat joukkovainoa, se on hyvä juttu, mutta muutoin se on Putinin trollausta kun ei kannateta tätä ”oikeaa” agendaa. Tämä ei oikeasti ole mikään monimutkainen systeemi kun siihen tutustuu yhtään syvällisemmin. Järjestelmä toimii juuri kuten se on luotu toimimaan - pitämään kansa erossa vallasta.

Yksittäinen ihminen ei tietenkään voi asialle yhtään mitään, mutta joka ikinen yksilö joka ei tue ja ruoki sitä järjestelmää rapauttaa sen koneiston valtaa. Kun riittävän moni niin tekee, koneisto kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Emme ole tosin vielä likelläkään sitä pistettä Suomessa, joten ei muuta kuin kaikki someen riitelemään asioista niin homma hoituu!