Ken on kaikkein kauhein? (Pressanvaalit 2024)

Näin vaalipäivänä on parasta olla poissa somesta koko päivän kun ihmiset yrittävät vielä epätoivoisesti julistaa kaikille kuulijoilleen kuinka se hänen oma ehdokas pelastaisi Suomen ja kuinka väärin äänestäminen taas ajaa maan tuhoon saakka. Pitää siis huomenna vilkaista osuiko ennustus kuinka lähelle oikeaan...

- Stubb ja Haavisto ovat ykkönen ja kakkonen, järjestys riippuu siitä kuinka vahvasti vasemmisto osti idean "taktisesta äänestämisestä".
- Hullu-uho jää kolmanneksi ja persujen ulina raikaa raitilla toisen kierroksen loppuun saakka ja he mustamaalaavat Pekkaa, koska liittovaltiota ajava Stubb on heille "pienempi paha".
- Tämä jako ratkesi itse asiassa jo siinä kohden, kun Aaltola heitettiin bussin alle hänen vääristä mediaa koskevista kommenteistaan. Jos Mikä-Mika olisi ollut mukana kisassa, hän olisi jakanut saman "hyvien ihmisten potin" kolmeksi, jolloin Jussilla olisi ollut sauma päästä toiselle kierrokselle.
- Mikään ei muutu käytännössä, vaan maan johtoon nousee WEF:n hyväksymä ehdokas (joita he kaikki ovat, Jussi mukaan lukien)
- Kaikki, jotka eivät saaneet omaa ehdokastaan jatkoon tietävät, että ne kaikki muut äänestivät väärin ja ovat ihan vitun tyhmiä ja nyt tapahtuu ihan justiinsa kauheita asioita.
- Kansa poteroituu entistä vahvemmin omaan oikeassa olevien kuplaan, koska yksikään ehdokas ei ollut edes auttavasti "koko kansan" suosikki vaan ainoastaan heidän oman sakkinsa kärkinimi.
- Alhaiseksi jäävä äänestysprosentti, etenkin toisella kierroksella, ei aiheuta mitään toimenpiteitä koska sillä on merkitystä vain "pahoissa" valtioissa ja länsimainen demokratia on oikeutettu valtaan vaikka kukaan muu kuin ehdokkaat itse eivät äänestäisi.

...

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, minkä vuoksi edellä mainitut asiat eivät ole varsinaisesti ennustuksia, vaan pintapuolisen propaganda-analyysin tulos. Tarkempi analyysi olisi toki mahdollista tehdä lukemalla valtava määrä median propagandaa, mutta kun sillä ei nyt ole paskankaan väliä niin tämä riittää. Onneksi olkoon Suomi, kansa saa jälleen kerran näköisensä presidentin - siis semmoisen, jonka media on maalannut ihmisten mieliin. Jos ehdokkaiden puheiden lisäksi myös heidän teoillaan olisi mitään vaikutusta kansalaisten päätöksenteossa, ehdokkaiden saamat äänet voitaisiin laskea yhden käden sormilla. Mutta kun kaikki pyörii mielikuvien varassa niin asioista kuin ihmisistä, jälleen kruunataan yksi pelle sirkuksen tirehtööriksi. Hänellä on vieläpä mahdollisuus päästä isosti historiankirjoihin, jos NATO saa päälle vielä haluamansa sodan aikaiseksi. Sitten meneekin sen sata vuotta ennen kuin asiasta uskalletaan kirjoittaa seuraavan kerran kriittisesti.