Kun lukaisee Kansan Uutisten julkaiseman Johannes Yrttiahon haastattelun ”Jokaisen yksityisyyden suojasta kiinnostuneen pitää nyt olla hereillä” – kotietsintä salassa, lupa tehdä rikoksia, viestintä seulontaan” ja heti perään Ulkopoliittisen Instituutin jo 2017 julkaiseman raportin ”Hybridivaikuttaminen ja demokratian resilienssi: Ulkoisen häirinnän mahdollisuudet ja torjuntakyky liberaaleissa demokratioissa”, ei voi kuin ihmetellä sitä intoa millä poliisivaltiota ajetaan Suomessa ”yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi”.
Suosittelen lukaisemaan jutun kaikessa rauhassa kokonaan, mutta esimerkkinä otetaan pieni pala artikkelia lainaten: ”Pakkokeinolakia ollaan muuttamassa muun muassa mahdollistamalla poliisille kokonaan salassa tehtävä kotietsintä. Pakkokeinolakiin ehdotetaan myös sääntelyä uudenlaisesta tietolähdetoiminnasta: osallistuva tietolähde voisi osallistua rikolliseen toimintaan, tehdä salaisia pakkokeinoja mahdollistavia toimenpiteitä, ja hänet voitaisiin varustaa esimerkiksi kuuntelulaittein.” -KU. Miksi ihmeessä poliisille moisia valtuuksia tulisi antaa? Noh, Kokoomus tiedotti asiasta: ”Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Vestman: Vieraan vallan agentit ja sabotöörit eivät ansaitse kotirauhaa tiedustelulta”. Ja historiasta ollaan opittu, että valtio ei koskaan ole käyttänyt moisia lakeja väärinajattelijoiden jahtaamiseen, eiks jeh?
Kakkakausti, eli tämä missä joku kansanedustaja löysi kotoaan vetämättömän pöntön ja se yhdistettiin tietenkin automaattisesti Venäjän syyksi antoi kansalle tekosyyn pelätä taas pikkaisen enemmän, vaikka Yle kertoikin että ”Tiedusteluasiantuntija epäillyistä koteihin tunkeutumisista: Ylireagointi pelaa Venäjän pussiin”. Tämä uusi hybridivaikuttamisen muoto eli käydä paskalla jonkun muun hyysissä ja jättää huuhtelematta oli keino, johon edes UPI ei ollut osannut varautua?! Mutta he olivat osanneet varautua varsin moneen muuhun uhkaan, siitä heille pisteet ja risut pian sen päälle.
Tämä UPI:n julkaisema kirja oli varsin mielenkiintoista luettavaa. Sieltä löytyi esimerkiksi muutama helmi, kuten ”… poliittisia jakolinjoja yhteen sovittelevan ja demokraattisia hyveitä ylläpitävän ”kansalaiskulttuurin” (civic culture) ylläpito on yksi tärkeimmistä demokraattisen hallinnon ominaisuuksista.”, ”Kaiken kaikkiaan nämä liberaalin demokratian olennaiset piirteet – rajoitettu valtiovalta, pluralismi, vapaa tiedonvälitys ja avoin talous – tekevät hybridihäirinnästä houkuttelevan vaihtoehdon vihamieliselle ulkoiselle toimijalle. Ulkoisen toimijan näkökulmasta liberaalin demokratian ominaisuudet tuottavat porsaanreikiä piilotetulle häirinnälle, jota voidaan hyödyntää käyttämällä taktisesti hyväksi salatun diplomatian, geoekonomian ja disinformaation tarjoamia vaikutuskeinoja.” sekä ”Hämärä diplomatia … Turvapaikanhakijoihin liittyvä kriisi Euroopassa on viime aikojen esimerkki. Se repi jakolinjoja ”liberaalien” ja ”antiliberaalien” välille ja tarjosi samalla ulkoisille valloille mahdollisuuden käyttää turvapaikanhakijoita hajottavana voimana muun muassa työntämällä lisää turvapaikanhakijoita valtioiden rajojen yli.”
Kirjassa siis annettiin paljon esimerkkejä eri ”hybridivaikuttamisen keinoista”, kuten esimerkiksi kiilastrategia, jossa siis pyritään tuhoamaan ryhmän/kansan koheesiota eri keinoin. Juu, näin varmasti tehdään monessakin eri kohtaa, siitä ei ole epäilystäkään. Disinformaatiota ja vastaavia ilmiöitä käsiteltiin runsaasti ja niiden ongelmat nostettiin hienosti esiin. Mutta… sitten tulee se helvetin iso mutta.
Lähes joka ikiselle sivulle oli onnistuttu ”pahana syntisenä” tahona mainitsemaan Venäjä tai Trump, siinä kun ”pyhimyksenä” nousi esiin kerta toisensa jälkeen NATO ja EU. Hienosti oltiin unohdettu jenkkien vuosikymmenten pehmeä vallankäyttö eli ”soft power” dominointi maailmassa ja EU:n lukemattomat kampanjat sananvapauden ja ”väärien” medioiden vaikutuksesta ”oikeisiin länsimaisiin arvoihin”. Tämä muutti informatiivisen ja hyödyllisen teoksen propagandistiseksi manifestoksi, jonka on tarkoitus oikeuttaa totalitaristisia keinoja ”yhteiseksi hyväksi”.
Kirjassa myönnetäänkin ihan suoraan, että näillä totalitaristisilla mailla on selvä etulyöntiasema kaikessa vaikuttamisessa liberaaliin demokratiaan nähden. Mutta sen sijaan että näitä ”ihanteellisia länsimaisia arvoja” vaalittaisiin ja niiden tapoja ratkaista asiat käytettäisiin, ehdotetut korjaukset joita valtio nyt ajaa ovat suoraan sieltä halveksuttavana pidettävien tahojen pelikirjasta. Ei ole ihme, että niin moni haikailee Kiinan mallia, missä jokainen kansalainen osaa kysyttäessä ”miten siellä menee” vastata oikein: ”tiedäthän, en voi valittaa”.
Tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku. Siihen ulkoiseen vaikuttamiseen tulisi suhtautua samalla tavalla riippumatta siitä, onko se ”ulkopuolinen vihollinen” tahi ”liittolainen”. Joka ikinen valtio ja toimija ajaa omaa etuaan vaikuttaessaan nyt vaikkapa Suomen asioihin. Sillä ei pitäisi olla mitään seksuaalista merkitystä hakataanko sitä kiilaa kansan keskuuteen mistä suunnasta tai millä aikein, koska sen välittömät vaikutukset ovat täsmälleen samat. Tarkoitusperät saattavat poiketa ja pitkässä pelissä saavutetut tulokset vaihtelevat, mutta se kohteena oleva ryhmä saa nauttia niin ensisijaisista vaikutuksista kuin niiden seuraamuksista aivan samalla tavalla oli se sitten ”paha” toimija tai ”liittolainen”.
Vaikka itse pidänkin nykyistä liberaalia demokratiaa varsin typeränä ideana ja tasavaltaista toteutustapaa haitallisena ja tekopyhänä, ymmärrän hyvin miten valistuksen ajan suuret ajattelijat pitivät mallia ”oikein” toteutettuna hyvänä keinona hallita erimielisyyksiä. Itse asiassa se tarjoaisi tarvittavat keinot näiden hybridiuhkien taltuttamiseen, mutta nykyisessä muodossaan ja ylikansallisten toimijoiden alaisuudessa meitä viedään kuin litran mittaa.
Että EU tai edes pienemmässä mittakaavassa Suomi omaksuisi tarvittavat periaatteelliset ”korjaukset”, siinä ajassa helvetti ehtii jäätyä ja lehmät oppivat lentämään. Miksi? Koska kummankaan hallinnon tehtävä ei ole suojella kansaa vallalta vaan valtaa kansalta. Myyntipuheet kertovat toki aivan muuta, mutta käytännössä, ruohonjuuritasolta katsottuna, liberaalin demokratian ihanteet ovat kaukana todellisuudesta ja ainoa asia mitä nämä tahot osaavat, on lätkiä mielivaltaisia sääntöjä mielivaltaisten sääntöjen päälle. Että voimme suojella vapauksianne, meidän on poistettava ne vapaudet - Kokoomus.
Mitä nämä varsin radikaalit toimet sitten olisivat, joilla liberaali demokratia olisi nimensä veroinen? Ensiksi olisi ymmärrettävä, että kaikki viranomaiset, poliitikot, byrokraatit ja vastaavat ovat kansaa varten, ei toisinpäin. Se tarkoittaa, että kaikki päätöksenteko hyödyttää niitä yksilöitä, joista se kansa muodostuu. Yksinkertainen ensiaskel olisi vaikkapa valehtelun lopettaminen. Ei enää salaisia sopimuksia, ei byrokraattista kapulakieltä joka puhuu paljon mutta ei sano mitään ja kaikki päätöksenteko pitää kestää päivänvaloa aina niiden tekijöitä myöden. Kansan on voitava luottaa siihen esivaltaan joka tilanteessa ja luottamus ei synny lupailemalla ja satuilemalla, vaan teoilla ja niitä vastaavilla puheilla. Hallinnon tehtävä on muuttaa kansan tahto, se kansalaiskulttuuri, yhteisiksi pelisäännöiksi. Ja siihen se ”demokratia” sitten kosahtaakin…
Koska sallimme ulkopuolisen vaikuttamisen ”liittolaisilta” ja leimaamme kaiken kritiikin ”vihamieliseksi ulkovaltojen vaikuttamiseksi”, mitään kansan yleistä tahtoa ei ole - on vain ulkoa vaikutettu haluttu kansan mielentila. Ja sen ylläpitämiseksi tarvitaan totalitaristien pelikirjaa säilyttämään se keinotekoisesti luotu yhtenäisyys. Kun poliitikkomme ja byrokraattimme käyvät yksi toisensa jälkeen ”kouluttautumassa” ja verkostoitumassa ulkomailla ja eri ryhmittymien tilaisuuksissa, täytyy olla useampikin muumi karata laaksosta jos kuvittelee näiden toimijoiden olevan ”neutraaleja” oman kansan palvelijoita. Koska tätä tehdään monella eri taholla ja monin eri keinoin, hybriditotalitarismi on mielestäni ihan tarkoituksenmukainen termi asialle. Ja ettei mediaa unohdeta ihan täysin, se on se liima joka pitää tämän paskapökäleen kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti