Jalka oven väliin mekanismirealismille

Wanha viisaus markkinoinnissa on tarvittavan luottamuksen saavuttamiseksi varsin yksinkertainen: korjaa jokin arjen ongelma asiakkaalta. Suuri osa lätkäisee oven kiinni kun ovella seisoo pölynimurikauppias, mutta ne jotka sen oven jättävät myyntipuheen ajaksi auki saattavat kuunnella sen myyntipuheen loppuun ja avata oven kun myyjä tulee näyttämään laitettaan käytännössä - he saivat jalan oven väliin. Entä jos ollaan myymässä koko yhteiskuntaa korjaava malli, miten sen voisi saada etuovesta pidemmälle?

Elias Kunnaksen ”Mekanismirealismi”, josta jo aikaisemmin kirjoitinkin, omaa mahdolliset työkalut korjata useita yhteiskunnallisia ongelmia. Mitä se ei korjaa, ovat ne arkiset ongelmat joilla se tavan tallaaja saisi vähän hajua kuinka homma voisi toimia. Korjataan siis tämä ongelma, eli miten saadaan se jalka oven väliin ja se Matti Meikäläinenkin kiinnostumaan ajatuksesta.

Mitä arjen ongelmia tällä idealla voitaisiin sitten korjata? Periaatteessa vaikka ja mitä, joihin ihmisillä on jo valmiit resurssit mutta se motivaatio puuttuu. Tuota resurssiongelmaa voidaan myös korjata monella eri tavalla, mutta keskitytään nyt tähän mekanismin luomiseen jolla motivaatio-ongelma on mahdollista välttää. Otetaan esimerkiksi kaksi varsin yleistä ongelmaa, joidenka kanssa ihmiset syyttävät yleensä itseään eivätkä vain sitä, etteivät vaan ole oppineet strategiaa jolla sen voisi ohittaa. Eli ratkaistaan niin rahan saaminen säästöön kuin kunnon parantaminen/liikunnan lisääminen

———

Ensiksi tunnistetaan että on ongelma. Sitten aloitetaan itse tarkastelu, eli mikä on se lopputulos johon aina päädytään, esimerkiksi rahaa ei ole mihinkään isompaan tai ne suuret haaveet isosta habasta jäävät aina kolmanteen salikäyntiin. Seuraavaksi pohditaan mitä järjestelmä nyt palkitsee ja missä kohden silmukka jää auki. Eli vaikkapa kun rahaa tulee, se on heti käytettävissä ja tilin saldo on mikä on kuun lopussa tai että salikortti hommattu, ei mitään vastuuta käyttää sitä eli aina on vapaa tekemään jotain muuta eikä se vaimon nalkutuskaan enää pure.

Tarvitaan siis selkeä päämäärä ja mittari. Etsi yksi konkreettinen mitattavissa oleva tavoite. Mittarin on oltava mahdollisimman nopea, eli päivittäin tai viikottain, ehkäpä palkkapäivittäin, mutta ei vuosittain tai ”aina joskus”. Aikahorisontissa on siis lyhyt palaute ja pitkä tavoite. Esimerkiksi joka kuukausi jää huntti säästöön tai että salilla tai lenkillä käydään 3x viikossa. Mittarina siis toimii tilin saldo tai kalenterissa raksi ruudussa.

Sitten rakennetaan uusi mekanismi eri palikoista (2-4 vähintään):
- Oletusasetus, toiminta automaattista - palkkapäivänä siirto säästötilille tai treenivaatteet illalla jo valmiiksi.
- Kitka, väärän toiminnan vaikeutus - säästötilille ei pääse tai someen ei kosketa ennen kuin vaatteet valmiina.
- Välitön palaute, näet seuraukset heti - edistymispalkki tai kalenterista katsoa miten edistyy.
- Sitova päätös, et voi vaan perua - lyöt vetoa kaverin kanssa asiasta tai kalenterimerkki jota et voi siirtää.
- Omistaja ja määräaika, joku vastuussa - joku muistuttaa asiasta, automaattisesti, silloin kun olet sen määrittänyt.
- Seuraamus/palkkio, keppi tai porkkana - jos treeni tai talletus jää, ei herkkuja tai somea viikkoon, jos kaikki menee viikon aikana putkeen, pyhänä saa jonkin palkinnon.

Tärkeää on, että silmukka on suljettuna, eli mittaus ja palaute ovat joko automaattisia tai erittäin helppoja tehdä. Palaute on näkyvänä, vaikkapa luurin esikatselukuvana. Korjaus on myös määritelty etukäteen, eli jos huntti ei löydy tililtä, ensi kuussa laitetaan kaksi tai jokainen puuttuva treeni tehdään seuraavalla viikolla ja kakku jää väliin.

Aloita kokeilemalla, yksi mekanismi ja lyhyt määräaika, vaikkapa menikö se huntti kaksi kertaa kuussa säästöön tai tuliko kahden viikon aikana kaikki treenit tehtyä. Toimiko vai pettikö mekanismi ja jos petti, missä kohtaa? Korjaa rakennetta, älä itseäsi, eli ”en ollut motivoitunut” vaan ”mekanismi ei ollut riittävän vahva”. Kun yksi mekanismi toimii, voit tehdä niin monta lisää kuin tarvitset!

Missä homma kusee helposti on jos mekanismi on liian monimutkainen, luotat motivaatioon etkä mekanismiin, palaute on hankalaa tai liian harvoin tahi seuraukset eivät ole riittäviä. Kokeilemalla oppii…

———

Uutta ja ihmeellistä, maatamullistava ajatus?! Ei niinkään, mutta yksinkertaistettu mekanismi osoittaa kuinka pienikin ongelma voidaan korjata varsin mekaanisesti ilman tahdonvoimaa tai sitä kuuluisaa sisua. Ja sama voitaisiin tehdä isossa kaavassa aina valtion tasolle asti. Nyt kun valtio mokaa, kansa saa keppiä ja päättäjät porkkanan - tähän on tarkoitus mekanismirealismissa puuttua.

Voitaisiinko tällä yksinkertaisella mekaanisella kikkakolmosella saada sitten myytyä mekanismirealismi isosti koko kansalle? Mikäettei, mutta se vaatisi runsaasti ruohonjuuritason aktivismia. Jos idea ongelmien ratkaisuun yksinkertaisella mekanismilla saataisiin leviämään, uskoisin sen ajatuksen leviävän niin laajalle, että se uskallettaisiin nostaa isosti esille aina valtamediaa myöten, jolloin liike isompaa järjestelmäremonttia kohden alkaisi kunnolla. Toki yksikään poliitikko ei halua vaihtaa hillotolppaansa kepin uhkaan… mutta aina sitä voi toivoa, eikö?

Jos moinen aktivismi kiinnostaa, laita Elias Kunnas X:n puolella seurantaan, tsiikaa (ainakin toistaiseksi aktiivinen) projekti https://suomi2.org ja laita juttua jakoon niin somessa kuin kavereiden/naapureiden kesken tästä mekanismin ideasta niin isossa kuin pienessä mittakaavassa. Tai sitten käy äänestämässä ”oikein” ja odota että ”joku korjaa”, kuten tässä satakunta vuotta on tapahtunutkin - tulokset ovat päivänselvät.

Disclaimer - En ole millään tavalla mukana itse mekanismirealismi-projektissa eikä tällä tekstillä tahi blogilla ole mitään yhteyttä siihen suuntaan, eikä päinvastoin. Pidän projektia kannatettavana ja toivon tästä olevan jotain apua sen suhteen. Rivien välistä ei löydy kuin tyhjää, joten sieltä ei kannata lukea yhtään mitään.