Nykyistä versiota vaiko koko järjestelmää vastaan?

Medialla on tapana aika-ajoin varoitella ns. järjestelmävastaisuudesta ja jos Bernad Crick kirjassaan In Defence of Politics oli yhtään kuusalla asiasta, yhteiskunnat tarvitsevat politiikkaa ja järjestelmän, jonka sääntöjen mukaan kaikkien tulee pelata. Tarpeesta voidaankin olla sitten montaa mieltä ja oma näkemykseni on edelleen se, että sääntöpohjainen järjestelmä ei voi koskaan olla moraalinen jolloin jotain muuta olisi ainakin syytä pohtia. En ole kannassani yksin, mutta suurin osa ihmisistä kaipaa tai jopa vaatii jotain järjestelmää ja auktoriteetteja kertomaan ne säännöt. Tämä onkin yksi niistä useista asioista, joka aiheuttaa runsaasti erimielisyyksiä niiden keskuudessa, joidenka mukaan tämä nykyinen järjestelmä ei aja kansan etua.

Jako voidaankin siis tehdä oikeastaan kolmeen eri pääryhmään, joista ensimmäiseen kuuluvat ne jotka eivät tue nykyistä sääntöjärjestelmää. Toiseen taas kuuluvat ne, jotka eivät tue yleensäkään mitään sääntöjärjestelmää ja kolmanteen ne, jotka haluavat nykyisestä poikkeavan sääntöjärjestelmän. Kaikki ryhmittymät haluavat siis nykyisestä oligarkiasta eroon, mutta keinot sen kaatamiseen ja seuraaviin askeliin poikkeavat varsin merkittävästi. Vallan kampittaminen vaatii massiivisia toimia eikä yhdestäkään näistä kolmesta ole siihen yksin onnistumaan, mutta olisiko niistä yhdessäkään mitään vastavoimaa nykyiseen?

Nykyistä valtaa vastaan

Tähän ryhmään kuuluvat uskovat edelleen siihen samaan mantraan ”vain äänestämällä voi vaikuttaa” ja kaikki jotka puhuvat sitä vastaan, ovat automaattisesti vihollisia tai ainakin kilpailijoita. Kunhan kaikki vain äänestäisivät oikein, saataisiin juuri oikeanlainen hallinto ja sitten asiat olisivat hyvin. Jokainen äänestänyt on vaan aina ajatellut äänestäneensä oikein, joten se ei selvästikään ole ollut kovinkaan tehokas tapa, sanoisin. Kannatti sitten näitä pienpuolueita tai sitä ”oppositiota”, idea on täsmälleen sama kaikilla puolueiden oikeutettuun valtaan kollektiivisesti uskovilla: minun näkemykseni ja puolueeni tekisi oikein, muut väärin. Kaikki siis pelaavat samaa valtapeliä niillä ulkoa annetuilla säännöillä.

Kyseessä on siis tasavalta, ei demokratia kuten monet tuntuvat uskovan. Kansa antaa valtansa pienelle joukolle ihmisiä, jonka jälkeen tämä pieni joukko sitten on oikeutettu määräämään ne säännöt. Nykyinen järjestelmä on vaan luotu yhteen tehtävään, joka on varsin selvästi nähtävillä niiden säännöt luoneiden ihmisten kirjoituksista (Founding fathers jenkeistä) - tarkoitus on suojella valtaa kansalta. Koko järjestelmä on luotu puolustamaan omistavaa luokkaa massoilta ja antamaan kansalle sirkushuveja, että he kuvittelevat olevansa jollain tavalla päätäntävallassa. Massojen manipulointiin ne keinot on tiedetty jo vuosituhansia, minkä vuoksi tämä illuusio kansanvallasta on varsin helppo ylläpitää.

Kaikkia sääntöpohjaisia järjestelmiä vastaan

Tätä näkemystä taas kutsutaan anarkismiksi, eli ei hallitsijoita. Kukaan ei ole oikeutettu valtaan muiden yli, eikä kukaan liioin voi muiden puolesta päättää kenelle se valta kuuluisi - siksi tässä näkökantissa äänestäminen on joka tavalla ”väärin”. Suurin osa ihmisistä vaan ei tunnu ymmärtävän tästä näkemyksestä tuon taivaallista, vaan anarkia nähdään lähinnä vaan ”paikat paskaksi” ja sitten vahvin ottaa vallan. Ja kun vahvin ottaa vallan, puhutaan usein tyranniasta joka yleensä on vain oligarkia, eli harvainvalta… joka tämä nykyinen järjestelmä on ihan juuriaan myöden.

Onkin jännää, että pelätään muutoksen johtavan juuri siihen samaan tilaan kuin nykyinen, mutta nykyinen ei olekaan ongelma jos se tehtäisiin oikein. Vahvimman oikeudella määrättäisiin kaikille muille säännöt ja koska massojen hallinta voimakeinoin on yleensä paljon enemmän resursseja polttavaa kuin manipuloimalla, ero nykyiseen olisi periaatteessa olematon. Mutta kyllä se varmasti sitten seuraavalla kerralla, kunhan kaikki äänestävät oikein?

Eri järjestelmä tilalle

Jokainen uuden sääntöpohjaisen järjestelmän esittäjä tietää sen uuden järjestelmän olevan parempi kuin tämä nykyinen. Mahdollistahan se toki onkin, koska tämä nykyinen on niin perustavaa laatua päin helvettiä kansan näkökulmasta katsottuna. Ideana on monasti, ei tosin aina, päästä ensin sillä äänestämisellä valtaan ja sitten muuttaa se sisältä merkittävästi. Siis että korvataan järjestelmää suojaava kaksoisvaltio sekä oikeiden vallanpitäjien omistama media, näin valtion tasolla, sekä sitten kaikki ne niiden yläpuolella olevat valtarakenteet kuten EU, YK, WHO yms? Huomattavasti helpompaa on edelleenkin vain vaihtaa ne puhuvat päät joilla ei sitä todellista valtaa juurikaan ole. Lisäksi järjestelmän korjaamiseksi sisältäpäin olisi paljon tehokkaampaa aloittaa pienessä mittakaavassa, eli korjata vaikkapa ensin ne vanhat puolueet. Sitten ottaa hallintaan kaikki suuret ammattiliitot ja etujärjestöt, jonka lisäksi se media pitäisi myös edelleen saada muutettua demokraattiseksi…

Et voi korjata mikä ei ole rikki

Politiikka on edelleen kilpailua vallasta. Osa ymmärtää sen valtapelin ja kykenee käyttämään sitä sen hetkistä asemaansa omaksi edukseen, mikä lähes poikkeuksetta tarkoittaa sitä, että se oma etu on joltain muulta pois. Kun ymmärtää, ettei semmoista asiaa kuin ”reilu kilpailu” ole olemassakaan, pääsee varsin syvälle ongelman ytimeen. On olemassa vähemmän syrjiviä järjestelmiä, joista tätä ”länsimaista demokratiaa” pidetään yleisesti parhaana saatavilla olevista. Onko se reilu? Voittajien mielestä kyllä, häviäjien mielestä ei. Sitä nykyistä järjestelmää vastaan voi taistella niin paljon kuin haluaa, mutta on syytä ymmärtää minkälainen jättiläinen on oikein vastassa. Sitä järjestelmää voi pyrkiä muuttamaan, mutta pitää ymmärtää kuinka sen järjestelmän eri osat suojelevat itseään ja toisiaan.

Tai sen voi antaa olla ja lopettaa muiden säännöillä pelaamisen. Mutta vapaassa maassa jokainen saa päättää ihan itse mitä ja miten tekee. Keskusteluissa näissä asioissa olisi vaan syytä huomioida se, mikä on se haluttu tilanne mihin päädytään, jos jollain ihmeen kaupalla muutos tapahtuisi. Niistä keinoista voidaan myös erikseen keskustella, miten asioihin voidaan vaikuttaa ja ylipäänsä vaidaankokaan vaikuttaa.

Vallanpitäjien etu on keskinäinen riitely ja asioiden tietämättömyys sekä ymmärtämättömyys.

Salaliittotutkijoiden suuri salaliitto

Jokaisella medialla on ne omat suosikki”tutkijansa” joka aiheeseen, mutta keskitytään tällä kertaa näihin foliohattuihin, joille maksetaan palkkaa siitä, että he suojelevat virallista tarinaa vääriltä salaliitoilta. Aiheeseen sopiva kirja kantaa nimeä: You are here : a field guide for navigating polarized speech, conspiracy theories, and our polluted media landscape / Whitney Phillips and Ryan M. Milner.

Kirjoittajat kuvaavat itseään näin: ”Politically we are both progressives. The chapters to come draw from feminist theory and critical race theory, and the overarching ethos of the book is explicitly antifascist, with a particular focus on the dangers of white supremacy in all its forms.” Eli edistyksellistä feminististä ja kriittistä rotuteoriaa antifasistisin ajatelmin, keskittyen vaaralliseen (valkoiseen) äärioikeistoon. Ei siis lainkaan vahvoja ennakkoasenteita, wokea ja natseja joka suunnassa jotka ovat eri mieltä? Mielenkiintoinen teos, ei siinä, mutta asennevammaisten aitajuoksuun kirjoittajakaksikolla on hyvä ennakkoasetelma.

Kun kuuntelee mitä tahansa valtamediaa, tämä sama ideologia vaikuttaa vahvasti seuraavan kaikkia niitä, jotka tutkivat akatemiassa näitä salaliittoja - etenkin poliittisia semmoisia. Tai no, ainakin niiden keskuudessa, jotka media sitten nostaa kansan eteen saarnaamaan virallisen tarinan ilosanomaa. Mutta se on tietenkin sattumaa, että niin koko media kuin kaikki alan näkyviin nostetut asiantuntijat näkevät asian samalla tavalla, siinä kun poikkeavia näkemyksiä esittävät lyödään saman tien siihen vaarallisten äärioikeistolaisten ryhmään ja heidät pyritään vaientamaan.

Johan siinä oljet pöllyävät kun nämä asiantuntijat pääsevät vauhtiin. Sen sijaan että väitteitä tutkittaisiin analyyttisesti, ne niputetaan aihealuelleen aina yhdeksi suureksi olkiukoksi, jonka lyöminen on lapsellisen helppoa - sielä mukana kun on myös vaihteleva määrä ihan puhdasta huuhaata. Jos niitä väitteitä lähdettäisiin nimittäin yhtä kerrallaan tutkimaan eikä liittämään aina toisiinsa, varsin moni väite paljastuisi jopa sen valtamedian itsensä kertomana olevan paikkansa pitävää. Juuri siksi ne salaliitot pitääkin niputtaa aina riittävän suuriksi sillisalaateiksi, että ne oikeat mutta ikävät faktat uppoavat siinä ”salaliiton” mukana. Mutta kun sen tekee ”asiantuntija”, kaikki on hyvin…

Selvää toki on, että osa siitä mateiaalista mitä nettiin tungetaan on valtiollisten tai muutoin vihamielisten ryhmittymien tuottamaa ja tämä tahallaan luotu informaatiosaaste on oikea ongelma. Suuria salaliittoja siitä kuka ja miten sitä ”disinformaatiota” tuotetaan löytyykin tuolta valtamedian suunnasta jatkuvasti, eikä syytösten lisäksi tarvitakkaan mitään oikeita todisteita, jotka pitäisivät edes auttavasti vettä esimerkiksi oikeudessa. Ja juuri näihin syytöksiin koko tarina perustuukin - mielikuva riittää, aniharvan mielenkiinto riittää lähteä tutkimaan asiaa. Tietysti tämä sama ongelma on pesiytynyt koko akateemiseen kenttään ja todisteita tehtaillaan rahasta. Ainiin, sekin on vain hullua salaliittoteoriaa, että tutkimuksen rahoittaja saattaa vaikuttaa siihen mitä ja miten tutkitaan, sekä tietysti lopputulokseen…

Suurin äärioikeiston salaliittoteoria näiden tutkijoiden mukaan tuntuu olevan se Trumpin itsensä aikoinaan esiin tuoma ”eliitti”, joka hallitsee kaikkea ja aikoo tehdä suurta nollausta tahi uutta maailmanjärjestystä. Kun siihen tarinaan sitten liitetään pedofiilit, adrenokromi, liskoihmisiä ja mitä kaikkea, sen olkiukon hakkaaminen ei vaadi kovinkaan paljoa - etenkään kun media on vuosikaudet jo rummuttaneet näiden ja monien seikkojen olevan nimenomaan hullua salaliittoteoriaa. Itse pidän näitä lisäosia ”mahdollisena, mutta ei toteen näytetyiltä”, vaikka monen mielestä ne onkin osoitettu oikeiksi jo monta kertaa… meemien ja muiden yhtä vahvojen todisteiden kautta. Pahoittelut, mutta suurin osa ei läpäise kriittistä ja analyyttistä tutkintaa.

Ja juuri siksi kaikki väitteet jotka liittyvät millään tavalla toisiinsa voidaan aina kumota tekemällä jokin osa siitä naurunalaiseksi. Aivan kuten koko virallinenkin tarina voitaisiin osoittaa, mutta se on eri asia, kuulemma. Mutta keskitytään nyt siihen tutkijoiden salaliittoon, jota ei kuulemma ole olemassakaan. Julkisesti kaikkien näkyvillä olevat osat eivät tietysti ole salaliittoa ja jostain kumman syystä rahaa seuraamalla ei koskaan tunnu löytyvän mitään tarkoituksellisuutta. Sattumaa vissiinkin, että kaikki esiin nostetut asiantuntijat toistavat papukaijan tavoin samoja kohtia esiin? Jaa ei sattumaa, vaan se nyt sattuu olemaan se totuus asiasta koska asiantuntija niin sanoo?

Eli kun voidaan ihan kummasta päästä aloittamalla päätyä samaan tulokseen, meneekö se ihan sattuman piikkiin? Jos siis oletetaan, että on olemassa pieni joukko ”valtaapitäviä” ihmisiä, jotka haluavat ajaa omaa ideologiaansa kaikelle kansalle, mitä he tekisivät toisin jos ajatellaan nykymenoa?

Ehkäpä he ensin rahoittaisivat koko koulujärjestelmää, saaden omat ihmiset sinne johtaviin asemiin? Johdossa olevat ihmiset määräävät sitten mitä ja miten opiskellaan, sekä sen mihin se rahoitus suunnataan. Muutamassa sukupolvessa koko kenttä on saatu vaihdettua ”oikein ajatteleviin” johtajiin ja opettajiin, jotka alkavat sitten syöttämään sitä ideologiaa seuraaviin sukupolviin. Ja kun nämä sukupolvet kasvavat aikuisiksi, he siirtyvät työelämään joka alalle ja ennen kaikkea johtaviin ja kouluttaviin asemiin, koska he tietävät mitä kautta kulttuuria ohjataan. Näin siis toimisi valtaa pitävä eliitti, joka haluaa kaikki narut käsiinsä - ei suoraan vaan indoktrinoimalla kansan ja etenkin sen ”korkeasti koulutetun” osan koska massoille riittää leipä ja sirkushuvit.

Kun taas katsotaan nykyistä tilannetta, meillä on niin media kuin lähes koko yliopistoista alaspäin oleva koulujärjestelmä täynnä ”edistyksellisiä” ihmisiä, jotka seuraavat feminististä ja kriittistä rotuteoriaa antifasistisine ajatelmineen. Päätyivätkö nämä kaikki ihmiset sattumalta asemiinsa, vai valitsiko joku heidät tehtäviinsä? Nyt he saarnaavat sitä omaa ideologiaansa ainoana totuutena, kun vaikkapa noin vuosisata sitten nämä asemat olivat konservatiivien käsissä ja paatos oli varsin toisenlainen. Silloin vielä peloteltiin punaisesta uhasta ja nähtiin sosialisteja ja kommunisteja kaikkialla, siinä kun nyt neoliberaalit omaavat kaiken varallisuuden ja sitä kautta vallan. Tapahtuiko tämä muutos sattumalta? Käytiinkö asiasta julkista keskustelua vai alkoivatko ne paikat aueta vain tietyntyyppisille ihmisille, joka johti tähän nykyiseen tilaan?

Olisikin mielenkiintoista kuulla ja nähdä nämä asiantuntijat kaivelemassa omaa historiaansa ja tarkastelemassa sitä yhtä kriittisesti, kuin he nyt suurennuslasin kanssa äärioikeistoa tiiraavat. Vain hullut hörhöt puhuvat suuresta nollauksesta, johon kuuluu esimerkiksi kaiken tiedon hyvin tarkka kampaaminen oikeaan suuntaan. Ja mitäs nämä tutkijat vaativat? Tiukempia vihapuhelakeja ja disinformaation torjuntaa, jolloin kaikki heidän kannastaan poikkeava pitäisi säännöstelyllä kieltää. Miten se ”eliitti” sitten toimisi toisin, jos he haluaisivat luoda kansan eteen illuusion ja saada ihmiset kannattamaan orjuuttaan? Ideologiat kun eivät synny tyhjästä saatika leviä itsekseen...


Pikkulisäys: Varsin mielenkiintoinen teos salaliitoista: Salaliittoteorioiden filosofia : temppeliherroista liskoihmisiin / Räikkä, Juha

”Tämä on totuuteni”

Yle julkaisi tässä hiljattain kolmiosaisen dokumenttisarjan, jonka ensimmäisen osan kuvaus menee näin:
”Yrittäjä, saarnaaja, rap-artisti ja lääkäri uskovat, että kansalaisille ei kerrota koko totuutta koronakriisistä. Heidän mielestään koronarajoitukset tuhoavat ihmisarvon, mielipiteenvapauden ja terveyden.”

Jakso kansantubesta: https://tube.kansanvalta.org/w/5RjdSMr5HuNJVK8zR3rhWW
Areenasta: https://areena.yle.fi/1-64276866

Voidaan sanoa, että ohjelmat ovat taattua Yle-laatua, eli väärät mielipiteet tuodaan esiin negatiivisessa valossa, siinä kun ”oikeat asiantuntijat” kertovat totuuden. Kolme noin 50min mittaista jaksoa eivät päässeet yllättämään, mutta somessa ne ovat saaneet aikaiseksi runsaasti keskustelua, johon soppaan ajattelin oman lusikkanikin heittää. Voisi kai sitä kolmisen tuntia huonompaankin aikaansa käyttää, tosin se vaatisi jo yrittämistä.

Jos sarjaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, käyttäisin siitä termiä ”kakofoninen”. Audiovisuaalinen anti on suunniteltu antamaan kuva siitä, että nämä neljä päähenkilöä ovat … vähintäänkin sekaisin. Yrittäjästä maalataan myös uhria siinä sivussa, mutta kenellekään ei taida jäädä epäselväksi, että henkilökuvan sijaan annetaan varoittava esimerkki miten käy, jos menee kohti syvää päätyä ”salaliitoista”. Toisaalta, onko sellaista olemassakaan kuin ”huono julkisuus”? Mahtaa kuitenkin olla niitä harvoja kertoja kun Yle, tai mikään muukaan valtamedia, nostaa esiin heidän omasta näkemyksestään poikkeavia näkemyksiä.

Sarjan nimi ”Tämä on totuuteni” antaa vahvan kuvan siitä, että nämä näkemykset ovat juuri esittäjiensä totuus, ei totuus. Aihe onkin mielenkiintoinen monella tapaa. Onko olemassa sitten jotain yksittäistä totuutta ja onnistuuko Yle esittämään tervanuket riittävällä karkotteella, vai vetääkö moinen enemmän väkeä puoleensa?

Aloitetaan tervanukesta, joka siis kuvaa jotain asiaa tai henkilöä jonka kanssa millä tahansa tavalla kanssakäyminen ja huomion antaminen vain sotkee omat kädet. Kommenteista päätellen dokumenttiin osallistuneet tuntuivat pitävän ohjelmaa positiivisena asiana ja sen kaksi vuotta jona aikana heitä seurattiin oli varmasti melkoinen kokemus heille jokaiselle. En lähde kuitenkaan arvioimaan niitä syitä, miksi joku haluaisi mukaan moiseen dokumenttisarjaan. Tekijä, Panu Suuronen, on kuitenkin tehnyt palkitun uransa aikana varsin nykynarratiivia tukevaa tuotantoa, mikä saattaisi monelle ”väärinajattelijalle” olevan jonkinsortin hälytyskello, mutta kukin tavallaan, tietysti.

Onnistuuko Panu sitten tervaamaan esiintyjänsä? Kyllä ja samalla ei, vaikkakin se Streisand-efekti jää varsin vähäiseksi. Nopeat leikkaukset ja taustalla soiva tunnelmamusiikki auttaa vahvasti luomaan kuvan, että ainakin osa muumeista on tainnut päästä seurattavilta karkuun laaksosta. En tietysti tunne heistä ketään ja ainoa kuva heistä on se, mikä vaihtoehtomediasta on tähän saakka välittynyt. Lääkärin ja rap-artistin kohdalla se julkisuuskuva ei taida tosin kovin merkittävästi poiketa dokumentin esittämästä? Siis kuva, koska edelleenkään en heitä tunne. Mutta minkä dokkari haluaa nostaa esiin on se, että myös heidän kanssaan olevat ja esiintyvät tahot kuuluvat samaan ”kierrettävä kaukaa”-ryhmään. Vaikka sitä sanomaa tätä koronasirkusta vastaan pääseekin sinne mukaan, uskottavuus on onnistuttu tuhoamaan jo niin merkittävästi, että aniharva lähtee tutkimaan onko niillä puheilla mitään perää. Yllättyneitä ei tosin ole tullut kovinkaan montaa vastaan - taattua Yle-laatua.

Entäs se oma totuus sitten, onko se reilua sanoa että joku elää vain omassa totuudessaan joka ei vastaa todellisuutta? No, Panun totuus näistä ihmisistä tuli varsin selväksi ja veikkaisin että se ei ehkä ihan ole todellisuuden kanssa samalla viivalla. Mutta… onko se kenelläkään? Jokainen kun uskoo mihin itse haluaa ja osa virallisista totuuksista on lähinnä vain joukkoharhoja, joita meille syötetään. Dokumentissa tuli varsin selväksi se, ettei pidä antaa faktojen pilata hyvää tarinaa. Käsityksemme maailmasta kun on edelleen lähinnä vain joukko uskomuksia ja tietoa, jonka vahvistaminen on haastavaa tai jopa mahdotonta. Karu totuus on kuitenkin se, että se on juuri tuo media joka kertoo meille sen yhteisen totuuden ja jos haluaa tulla hyljeksityksi niin siihen ei tarvitse juuri muuta kuin olla uskomatta siihen median luomaan illuusioon.

Vaikka dokumentti antaakin inhimillisen kuvan heistä kaikista, viesti on kuitenkin varsin selvä. He ja kaikki heidän kaltaisensa elävät jossain omassa hörhötotuudessaan jota kaikkien olisi syytä vältellä. Työ ja koti lähtee alta, kaverit ja sukulaiset kaikkoavat eikä siitä ole itselle juuri mitään muuta hyötyä kuin että saa elää omaa totuuttaan juuri itse haluamallaan tavalla. Onkin jännää, kuinka joissain asioissa saa kuvitella itsensä ja maailman olevan ihan mitä tahansa ja kaikkien muiden tulee sopeutua siihen heidän omaan totuuteensa, siinä kun ”väärällä lailla hörhö” on yhteiskunnan sylkykuppi. Kehotetaan individualismiin ja elämään omassa totuudessa, samalla kun vääränlainen individualismi on uhka yhteiskunnalle ja etenkin demokratialle! Kaksoisstandardit eivät tietenkään pitäisi enää ketään yllättää…

Totuus on se mikä toimii?

Ajattelusta

Einsteinin lausahdus “We can not solve our problems with the same level of thinking that created them”, olisi suomeksi jotain siihen suuntaan että "Emme voi ratkaista ongelmiamme samalla ajattelun tasolla, joka ne loi." Ja kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele.

Kun nykypäivänä katsoo maailman menoa, voi helposti tulla siihen päätelmään että valtaosa ihmisistä ei juurikaan ajattele. Lähemmäksi todellisuutta voitaisiin kuitenkin päästä sillä ajatuksella, että valtaosa ihmisistä ei juurikaan mieti tai pohdi asioita, vaan he ajattelevat niistä eri asioista sillä tavalla kuin heille on kerrottu ja ovat sitten jäädyttäneet kantansa siihen kollektiiviseen ja turvalliseen kantaan. Itsenäiseen ajatteluun ei yhteiskunnissa yleensä kannusteta, jonka esimerkiksi Sokrates koko kohtalokseen kun hänet demokraattisella päätöksellä päätettiin listiä nuorison korruptoinnin vuoksi. Nykypäivän mielipidevainot eivät siitä paljoa poikkea, tosin päätöksiä kenet medialynkataan ei tehdä millään tavalla demokraattisesti.

Kouluissa lapsia opetetaan ajattelemaan tietyllä tavalla kulloisestakin asiasta, jolloin voidaan puhua indoktrinoinnista kouluttamisen sijaan. Paraatipuheissa kyllä korostetaan itsenäistä ajattelua, mutta käytännössä lapsille annetaan valmiit mallit ja yleensä myös ne valmiit ”oikeat” vastaukset, sen sijaan että he voisivat itse pähkäillä asioita. Ja kun yhteiskuntamme ongelmat on luotu nykyisen kaltaisella ajattelulla, niistä ongelmista eroon pääseminen samanlaisella ajattelulla on kuin toisen Einsteinin lausahduksen toistoa, eli sitä hulluutta. (Toistetaan samaa ja odotetaan poikkeavaa lopputulosta…)

Ajattelu, aivan kuin lähes kaikki muukin ihmisen toiminta kuitenkin kehittyy harjoittelemalla. Vaikka moni pitääkin lasten viattomuutta ja täysin omalaatuista ajattelua haluttavana, sillä ei välttämättä päästä kovinkaan pitkälle. Kyllä, sillä lapsenomaisella luovalla ja vapaalla ajattelulla päästään kyllä alkuun, mutta sen jälkeen niitä ajatuksia tulisi tarkastella kriittisesti ja analyyttisesti, jonka seurauksena niitä voidaan kehittää. Eri ajattelun tapoja yhdistämällä voidaankin sitten luoda jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Yksilöiden erot siinä ajattelussa voivatkin nousta arvoon arvaamattomaan, joten ajatellaanpa ajattelua hieman syvemmältä.

Miten esimerkiksi sinä itse ajattelet? Käsittääkseni yleisin tapa ajatella on sanojen kautta. Ns. sisäinen dialogi jota ihmiset käyvät on tätä sanallista ajattelua, mutta osa ei kuule sitä ääntä lainkaan vaan he joutuvat ”ajattelemaan ääneen”, puhuen tai mutisten itsekseen. Osa taas kuulee ääninä, ei sanoina siinä kuun osalla ajattelu on erilaisia tuntemuksia muiden aistien kautta. Visuaaliset ajattelijat taas näkevät ne kuvina tai symboleina, ehkäpä jopa kirjoitettuina sanoina, siinä kun aphantasian omaavat eivät näe kuvia lainkaan. Itse ajattelen kuvina, sanoina ja ääninä, valinnan mukaan… On tosin olemassa pieni joukko ihmisiä, joilta kaikki sisäinen dialogi puuttuu kokonaan, mutta silti he kykenevät toimimaan normaalisti yhteiskunnassa. Tarkoittaako se sitä, että ajattelu on siis vapaaehtoista, ei pakollista, arkielämässä? Sitäkin asiaa voi pohtia.

Systeemiajattelu tarkoittaa ajattelua, missä kokonaisuus paloitellaan osiin ja näiden osien välisiä suhteita tarkastellaan. Kokonaisuudet ovat yleensä ”vain” osiensa summa, joten jokainen osa kerrallaan ja niiden suhteet huomioon ottaen voi suuriakin kokonaisuuksia kyetä pohtimaan. Ihmisen muistin toiminnan vuoksi näitä paloja ja liitoksia ei voi kuitenkaan pitää kuin rajallinen määrä kerralla tapetilla, joten apuun kannattaa ottaa jokin keino raapustaa niitä osia ja yhteyksiä ylös. Mitä monimutkaisempi asia, sitä vaativampaa systeemiajattelusta tulee, mutta samalla sieltä osien keskeltä voidaan kyetä paljastamaan ne ongelmakohdat joiden muutoksilla kokonaisuutta ei tarvitse hylätä vaan asia saatetaan kyetä ”korjaamaan”. Systeemiajattelussa ei kuitenkaan tarkastella yksittäisiä osia välttämättä niin hirvittävän syvällisesti, vaan sitä kutsutaan…

Analyyttiseksi ajatteluksi, missä niitä yksityiskohtia analysoidaan tarkasti erillään kaikesta muusta. Kokonaisuus yleensä paloitellaan osiin, jonka jälkeen jokaista palaa analysoidaan erikseen, irrallaan muista osista. Lääketiede on yksi analyyttisen ajattelun esimerkeistä, missä ihmistä ei nähdä kokonaisuutena eikä yhden osan toiminnan vaikutuksia toisaalle oteta huomioon. Annetaan siis nappi naamaan joka pitäisi vaikuttaa juuri siihen haluttuun asiaan tietyllä tavalla - sivuvaikutuksiin otetaan eri lääkäri avuksi, joka tietää siitä toisesta osasta ja annetaan seuraava lääke unohtaen jälleen niiden vaikutukset toisaalle kuin siihen omaan pieneen osaan. Analyyttinen ajattelu siis sopii vaihtelevasti eri ongelmiin.

Holistinen ajattelu on omalla tavallaan analyyttisen ajattelun vastakohta, koska siinä keskitytään osien sijaan kokonaisuuteen. Osa terveysasioista puhuvista käyttääkin juuri tätä holistista näkemystä hoitoja suunnitellessaan, koska ihmiskehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja systeemiajattelua voidaan lähinnä harjoittaa vain ruumiinavauksessa. Kokonaisvaltainen näkemys asioista voi olla tilanteesta riippuen siis juuri oikea, tai rankasti asioita yksinkertaistava ja täten se lapsi menee helposti pesuveden mukana. Ongelmia ratkottaessa nähdäänkin hyvin nämä eri ajattelun ”koulukunnat” ja kokemuksen myötä ihmiset saattavat oppia hyödyntämään näitä eri ajattelun keinoja.

Kriittinen ajattelu taas on termi, jota heitellään usein ilmaan siinä kohden, kun halutaan todistaa se vastapuolen näkemys virheelliseksi. Kriittisen ajattelun ideana on yhdistää systeemiajattelua ja analyyttistä ajattelua niin, että niin osia kuin yhteyksiä tarkastellaan kriittisesti ja niiden paikkansapitävyys on aina kyseenalainen. Käytännössä kriittinen ajattelu on kuitenkin yleensä sitä, että katsotaan lähde ja sen jälkeen väite hyväksytään tai hylätään suoralta kädeltä. Moni kriittisenä ajattelijana itseään pitävä hylkääkin väitteen välittömästi, jos lähde tai asian esittänyt taho on ”väärä”. Tämä on samalla se koulujärjestelmämme tapa opettaa esimerkiksi medialukutaitoa kansalle - Yle: kaikki 100% totta ja oikein, vaihtoehtomediat: disinformaatiota. Kriittistä ajattelua oikeasti käyttämällä voidaan esimerkiksi kyseenalaistaa jonkin asian todenperäisyys, jos sen ainoa kertoja on asiasta suoraan hyötyvä taho.

Vapaa ajattelu taas antaa ajatusten virrata vapaasti. Mikään asia ei ole liian ”hullu”, etteikö sitä voitaisi edes hetki pohtia. Jos vapaan ajattelun hedelmiä ei kuitenkaan pohdi yhtään kriittisemmin tai analyyttisemmin, saatetaan törmätä siihen ”ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa”-ilmiöön, missä se kokonaisuus muuttuu mahdottomuudeksi jos yksi tai useampi sen osa ovat mahdottomia syystä tai toisesta. Luova ajattelu on taas vapaan ajattelun muoto, missä tarkoituksena on luoda jotain uutta. Taiteilijat ilmentävät luovaa ajattelua omissa teoksissaan, joita he eivät ole ennen kohdanneet toisaalla - useampikin ihminen kun voi päätyä juuri samaan lopputulokseen täysin toisistaan riippumatta. Luova ajattelu on ehkäpä kaikista haastavin ajattelun muoto, koska siinä ei voida välttämättä käyttää mitään ennalta tiedettyä asiaa pohjana.

Ajattele, se ei ole laitonta, vielä. Kehityksen kannalta ihmisiä tulisi kannustaa ajattelun monimuotoisuuteen, mutta vallanpitäjien kannalta kaikki standardimuotista poikkeava on uhka heidän vallalleen. Mutta jos ”pelin” haluaa voittaa, ei pidä pelata muiden säännöillä vaan luoda omat säännöt. Tai jos menee askelta pidemmälle, emme tarvitsisi sääntöjä juurikaan…

Presidentinvaalisirkus 2024 lähestyy, oletko valmis?

Ilmassa on jälleen suuren urheilujuhlan tuntua kun media valitsee kansalle uuden presidentin 2024, jos ei sitten julisteta poikkeustilaa sitä ennen ja koko kansan Sauli jatkaa vielä maailman tappiin saakka, mene ja tiedä. Somekupla, johon eri alustat ovat vuosien saatossa tilini lukinneet, on valtavan pöyristynyt viimeisimmistä gallup-tuloksista ja jostain syystä moni on jopa yllättynyt tuloksesta. Oikeasti, yllättynyt, kun meillä on näin loistavat ehdokkaat jotka rapakon takaiset herramme ovat ennalta hyväksyneet?

Lähde: https://archive.ph/AvdAR

Kaksinkamppailu saattaa toki vielä muuttua jos kansalle halutaan tarjoilla enemmän jännitystä, mutta sieltä kärkinelikosta löytynee seuraava koko kansan suuri johtaja, jos ei mitään ihmeitä tapahdu. Ihmiset kun tuppaavat äänestämään sitä pienintä pahaa, ei juurikaan hyvää vaihtoehtoa - toki hyvät vaihtoehdot yleensä puuttuvat kokonaan, jolloin toisella kierroksella saadaan valita ruton ja koleran kesken.

Jos taas sitä häntäpäätä katsotaan, sieltä löytyy ns. ”skenen nelikko”, jonka yhteenlaskettu kannatus menee heittämällä virhemarginaalin sisään. Jokainen näistä on omanlaisensa persoona ja heillä jokaisella on oma vankkumaton kannattajakuntansa, mutta näin perstuntumalla sanoisin, että noin 90% heidän kannattajistaan voisi äänestää ketä tahansa muuta nelikon ehdokasta, jos se oma suosikki ei syystä tai toisesta pääsekään mukaan sirkusleikkiin. Samalla yksikään näistä ehdokkaista ei taida vapaaehtoisesti lähteä tukemaan toista ehdokasta ja pinota niitä kortteja yhteen pakkaan, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että seuraavat kuukaudet tulevat olemaan veristä kilpailua siitä noin 2% koko kansan yhteenlasketusta äänisaaliista, mikä on skenen kannatus näin hieman yläkanttiin laskettuna. Edellisistä vaaleista ei siis opittu yhtään mitään.

Vaikka skene tuntuukin olevan kovin valveutunut maailman menosta ja median toiminnasta, poliittisesta järjestelmästä ei olla vuosikymmenten yritysten ja erehdysten jälkeenkään opittu ei lasta ei paskaa. Soinin persut keräsivät aikoinaan hienosti protestipuolueen kasaan ja kuten siitä Soinin gradusta, jota kukaan ei edelleenkään ole jaksanut lukea, voitaisiin oppia, siinä kerrotaan miten tämmöinen protestipuolue toimii ja mihin se johtaa. Päälle vielä kun koko kilpailupohjainen tasavalta on siellä kaiken ytimessä, mahdollisuudet vaikuttaa tähän järjestelmään ovat varsin minimaaliset. Mutta mitä tällä sirkuksella saadaan aikaiseksi on valaa toivoa siihen kansanosaan, jonka mielestä kaikki ei ole oikein. Tarvitaan se varoventtiili paineiden purkamiseksi ja kun painetta ei ole päässyt vielä syntymään kuin marginaalisesti, riittää siihen tämmöinen spontaanisti noussut juosten kustu älämölö omissa klustereissaan.

Kyllä, tuo ylhäällä jaettu gallup on puhdasta kansan manipulointia ja Taloustutkimus osaa kyllä tarkkaan valita ne oikeat henkilöt keneltä kysytään. Moni julkkis on myös tehnyt (ja tulee tekemään) vastaavia kyselyitä omilta klustereiltaan ja sitten niissä olevat julistavat Ylen tuloksen mitättömäksi koska siltä omalta porukalta kysyttäessä tulos on toinen. Tilastoilla ja gallupeilla valehtelu on propagandassa arkipäivää, joten jätetään ne epäviralliset tulokset omaan arvoonsa (joka on palttiarallaa nolla). Se ”virallinen” gallup on kuitenkin se, joka pätee kaikista parhaiten siihen todelliseen tilanteeseen. Ei siis miten kansa asian näkisi, jos se saisi vapaasti valita, vaan miten media haluaa kansan asiasta ajattelevan ja ne jotka eivät mediaa seuraa tai usko, eivät vaikuta siihen 90+% enemmistön mielipiteeseen. Heidät kun on suljettu omiin lokeroihinsa, piiloon kaikkien näkyville mutta suuntaan, johon kukaan hyvä ihminen ei edes nenänvarttaan pitkin katso.

Helvetti ehtinee jäätyä paljon ennen kuin tämä järjestelmä antaa kansan valita kansan puolella olevan presidentin. Sitä koneistoa kun ei koskaan luotu mihinkään muuhun, kuin suojaamaan valtaa kansalta. Kyllä, näitä ”väärinajattelijoita” voidaan aina välillä nostaa mediassa esiin kun halutaan esittää kansalle miltä tämän päivän sirkusvetonaulat näyttävät, mutta mihinkään julkiseen keskusteluun ei heidän mielipiteitään tulla koskaan nostamaan. Ei siinä, jokainen saa tietenkin itse päättää kenen numeron siihen paperiin raapustaa ja antaa sen jenkkien laskettavaksi, mutta jos …

…ei helvatta, sama rikkinäinen levy lähti taas soimaan itselläni. Seuraavat kuukaudet taas saa seurata sitä samaa riitelyä ja keskinäistä syyttelyä, joka johtaa vain ja ainoastaan uusien kuppikuntien syntymiseen ja jakautumiseen. Hajota ja hallitse toimii joka kerta. Pitänee muistaa pysyä poissa somesta koko vaalien ajan, kun tämä sirkus kunnolla lähtee käyntiin. Viime kerralla blokkisormi oli varsin herkässä kun näistä asioista puhuin, mikä ei tietysti yllättänyt laisinkaan - jokainen kun tietää itse paremmin kuin yksikään asiasta mitään tietävä, koska media on osoittanut mitä asiantuntemus tarkoittaa.

Popparit esiin ja korvatulpat valmiiksi, presidenttivaalisirkus on täällä taas!

Vääristääkö Yle mediakenttää?

Sama virsi ”Yle vääristää mediakenttää” on jo vuosia ollut konservatiivisen puolen suosikki, eikä se eroa jenkkien vastaavasta CNN:n ja vastaavien vallasta. Toki toisin kuin jenkeissä oleva Fox-news, maastamme ei löydy yhden ainutta konservatiivista valtamediaa mikä tietysti on omalla tavallaan ongelma. Mutta vääristääkö Yle sitten mediakenttää ja jos vääristää, millä tavalla? Otetaan tähän kohtaan Ivan Puopolon haastattelusta lyhyt klippi: https://tube.kansanvalta.org/w/g4jS2j3voj69GJ988MoQxT

Portinvartija Ivan on samalla oikeassa, kuin ihan kujalla kuinka media ylipäänsä edes toimii ja on aina toiminut. Joten paloitellaan tämä aihe osiin, koska siinä on useita eri näkökantoja, joiden sekoittaminen yhteen kuten tuossa puolentoista minuutin klipissä käy ilmi, aiheuttaa sekaannusta koko aiheeseen.


Yle vääristää kilpailua

Tämä väite, että Yle toiminnallaan vääristää kaupallisen mediakentän kilpailua, pitää täysin paikkansa. Tuo 600+miljuunan euron budjetilla pyörivä jättiläinen nakertaa markkinaosuutta jäätävällä teholla kaikelta muulta kaupalliselta medialta. Sen seurauksena muut toimijat ovat vähentäneet ja jopa lopettaneet oman uutistuotantonsa ja siirtyneet jo aikoja sitten käyttämään jenkkien ”luotettavaa mediaa” päälähteenään. Eikä pelkästään uutistuotanto, vaan kaikki muukin ilmaiseksi kansalle tarjottava sisältö syö kaikkien muiden toimijoiden mahdollisuutta myydä kansalle sitä, mitä he nyt sitten sillä hetkellä haluavatkaan myydä. Yle ei tietenkään tuota materiaalia ilmaiseksi, vaan verovaroilla kansalle syötetään juuri sitä, mitä vallanpitäjät haluavat. Jos Yle tuottaisi mitä sen kerrotaan tuottavan, eli kansalle oikeaa ja tärkeää tietoa, mitään ongelmaa ei edes olisi, mutta koska he ovat laajentuneet kaikille alueille uutisista kulttuuriin ja ennen kaikkea viihteeseen, se on se mikä syö kaupallisilta toimijoilta markkinaosuutta. Tarvitaanko sitä ilmaista sisältöä sitten kansalle? Onhan se hienoa, että meillä on edes yksi toimija, joka esittää vaikkapa vanhaa kulttuurituotantoa kansalle, esimerkiksi vanhoja elokuvia ja sarjoja, koska eipä niillä ole enää mitään kaupallista arvoa jolloin niitä ei muilla kanavilla enää todellakaan esitettäisi. Kansan oma Netflix ilman kuukausimaksuja sisältäen pelkkää kotimaista tuotantoa ei ole lainkaan huono palvelu, jos minulta kysytään.

Se kaikki muu, urheilusta uusiin elokuviin ja sarjoihin taas haukkaa kunnon loven kaupallisilta medioilta, koska kansa janoaa sirkushuveja ja jos niitä huveja saa jo nyt omista rahoista väkisin otetusta osasta, niin mikäettei kansa sitä katsoisi? Ja kun niitä mainoksia ei sinne väliin tungeta, etenkin suuremmista urheilutapahtumista saadut tuotot eri medioille on suoraan pois kaupallisen median laarista. Tietysti ne tuottajat saavat oman osansa Ylen kirstusta, joten niiden tapahtumien kuvaajille se on ihan se ja sama mistä se raha heille tulee ja kun kyseessä on vakaa valtiollinen toimija, se luo näille tuottajille vakaan ja varman ostajan. Tietysti siinä tulee se, että jos kaikki urheilu olisi puhtaasti kaupallisten toimijoiden varassa, tulisiko sieltä idioottilaatikosta sitten muuta urheilua kuin formuloita, potkupalloa ja lätkää, kuviokellunnan ja curlingin sijasta? Itseäni se ei haittaisi lainkaan, jos kaikki kilpaurheilu lopetettaisiin kuin seinään, mutta se on vain oma kantani.

Koko kansa hyötyisi suuresti riippumattomasta, mutta valtion kassasta kustannetusta mediasta, joka tuottaisi oikeita uutisia ja yhteiskunnallista keskustelua esiin nostavaa materiaalia. Kaikki näkemykset saisivat jonkin julkisen alustan ja tästä ajatusten markkinapaikasta tulisi se julkinen foorumi, jossa ihmiset saisivat kuulla myös omasta maailmankatsomuksestaan poikkeavia näkemyksiä. Se olisi demokraattisen järjestelmän kulmakivi, joka mahdollistaisi oikeasti kansanvaltaisen järjestelmän. Ja sitten he nauroivat, koska yksikään vallanpitäjä ei ole koskaan halunnut antaa valtaa kansalle vaan koko media on jotain ihan muuta kuin meille uskotellaan. Tämä julkinen salaisuus on tunnettu kautta aikojen, eikä se ole siitä muuttunut mihinkään.


Yle, eikä siinä sivussa mikään muukaan media, ei ole koskaan ollut mikään muu kuin vallanpitäjien äänitorvi

Mitään vapaata ja riippumatonta mediaa ei ole koskaan ollut yhtään isommassa mittakaavassa. Kaikki missään ja koskaan laajemmin levinneet ja hyväksytyt mediatoimijat ovat olleet olemassa ainoastaan vallanpitäjien tahdosta. Toimijat ovat vaihtuneet, toki, mutta tieto on ollut aina niin merkittävässä osassa yhteiskuntien yhdessä pitävänä voimana, ettei sinne ole koskaan voitu sallia oikeasti vapaasti toimivia pelureita. Kun painokoneet, radio ja sittemmin televisio saivat alkunsa, näiden kanavien hallinta oli tiukasti tiettyjen tahojen hallussa. Niiden kanavien yleistymisen ansiosta mukaan tuli kuitenkin runsaasti monimuotoisuutta, kun jo paljon pienemmällä panoksella pääsi mukaan sinne mediakentälle, mikä aiheuttikin tiettyjä ongelmia kun teeskenneltiin ”demokratiaa”. Onneksi rahalla on aina ollut tapana pakkautua, joten vuosien saatossa omistus on keskittynyt ja kaikki yhtään suuremmat toimijat ovat tarkasti vain tiettyjen tahojen hallussa. Isot toimijat sitten ostavat tai ajavat konkurssiin kaikki pienemmät toimijat, jolloin omistus pakkautuu hyvin harvojen käsiin. Tämän asian osoittamista kutsutaan antisemitismiksi, mikä kertoneekin ainakin osalle ihmisistä missä suunnassa se omistus on, siitäkin huolimatta että se on kauhiaa salaliittoteoriaa.

Monessa maassa, käsittääkseni Suomi mukaan lukien, on kuitenkin aina jokin valtiollinen mediatalo, jonka päätöksistä vastaa aina se sen hetkinen hallinto. Kun Ivan vaatii konservatiivisia ääniä Yleen, siinä tuleekin hienosti esiin se seikka, kuinka konservatiivisia nämä meidän nykyiset puolueemme oikeastaan ovat. Jos vaaleissa äänestys osoittaa kansan näkemyksen, eikö olekin outoa ettei sillä tunnu olevan mitään vaikutusta Ylen toimintaan? Melkein kuin kansa äänestäisi median antamien mielikuvien mukaan miten puoluekannat sielä esitetään…

Jos Yle olisi edes tämän tasavallan itsensä hallussa, ohjelmien painotukset olisivat nähtävissä vaalitulosten mukaan. Jostain syystä meillä on kuitenkin lähes täysin yliopistoihin pesiytynyttä edistyksellistä ohjelmaa joka kanavalla. Ei siis vaan Ylellä, vaan myös jokaisella kaupallisella kanavalla, vaikka Ivan kuinka kertoo markkinatalouden ohjaavan sitä kaupallisten toimijoiden ohjelmatarjontaa. Mutta… niinhän se markkinatalous juuri toimiikin! Ei kysynnän ja tarjonnan mukaan, vaan markkinaosuuksien mukaan - se ei ole koskaan ollut kansan itsensä päätettävissä, vaan sen markkinoinnin keinoin meille myydään tuotteiden lisäksi ideologioita


Portinvartijat joka ovella

Aikana ennen interwbsiä, portinvartijuus oli varsin helppoa. Laitetaan vaan ”omat miehet” mediatalojen johtoon (esim. Operation Mockingbird) niin kaikki taloon valitut työntekijät omaavat oikeanlaisia ajatuksia. Niin valtiolliset kuin kaupalliset mediat ovat aina olleet tiukassa hallinnassa omistajiensa osalta. Kyllä, puhutaan vapaasta ja riippumattomasta mediasta, mutta semmoista ei ole koskaan päässyt muodostumaan. Miksei? Koska media on joko sen markkinatalouden sääntöjen hallinnassa (eli rikkaat omistavat mediat) tai sitten valtiollisessa hallinnassa, joka aina suojelee itse itseään ”vääriltä näkemyksiltä”. Mikään mekanismi ei kannusta vapaaseen ja riippumattomaan mediaan yhtään laajemmassa kuvassa, ei niin mikään.

Siksi nämä Ivanin kaltaiset portinvartijat ovat niin tärkeitä toimijoita nykyisessä mediakentässä. Kun kuka tahansa voi alkaa tuottamaan mediaa, kannattaa esiin nostaa tiettyjä toimijoita jotka ovat hyödyllisiä itse koneistolle. Kyllä, Ivan on vahvasti loukkaantunut tästä woke-kulttuurista ja puolustaa konservatiivisempia arvoja. Ei siinä, siihen hänellä on aivan täysi oikeus ja tämä jatkuva pommitus siihen woken suuntaan nostaakin esiin hyviä argumentteja sitä vastaan. Mutta mitä hän ja niin monet muut toimijat eivät tunnu ymmärtävän on se, että he itse osallistuvat juuri siihen itsensä kannattamaan kilpailuun, eli kapitalistiseen järjestelmään, joka on aiheuttanut tämän ongelman. Vallanpitäjät luovat pelin säännöt ja ohjaavat sitä kilpailua, sori siitä.

Mikä sitä näkyvyyttä sitten tässä kilpailussa tuo ehkäpä parhaiten? Draama. Pöyristytään ja paasataan kuinka kauhiaa se vastapuoli tekee, samalla kun itse tehdään sitä täsmälleen samaa. Kansa jaetaan pieniin kuppikuntiin ja sitten osoitetaan kuinka pahoja ne siinä toisessa ryhmässä oikein ovatkaan, siinä kun juuri te oikeamieliset ajatte sitä hyvää ja pyhää asiaa. Jokaiselle ryhmälle esitetään sitten ne tarkkaan valitut lähteet, jotka todistavat sen oman kannan oikeaksi. Sen homman hoitaa Googlen ja Metan kaltaiset toimijat, jotka syöttävät ne kaikista parhaat agitaattorit suoraan kansan lapaan. Nämä toimijat eivät itse ole välttämättä edes tietoisia siitä, miten heitä manipuloidaan aiheuttamaan tätä jakoa joka mahdollistaa nykyisen järjestelmän toiminnan.


Syyllinen löytyy peilistä

Vallanpitäjille on ihan se ja sama ketä me vihaamme, kunhan vihaamme. On aivan sama onko se syy vihalle todellinen tai kuviteltu (babies out of incubators, much?), vallanpitäjille kaikki mahdolliset kansaa jakavat ja lokeroihin ajavat asiat ovat hyödyllisiä. Konservatiivien pitää vihata edistyksellisiä ja vaatia lisää rajoitteita median toimintaan, mutta kukas ne rajoitteet sitten päättävät ja kuka niistä hyötyy? Pienessä mittakaavassa tämä skenen sekoilu on ihan sitä samaa ja mikä sitä tappelua ehkäpä vielä enemmän pitää voimissaan eivät ole ne portinvartijat ja pillipiiparit, vaan ne katsojat/kuulijat jotka ottavat osaa siihen riitaan ja kaatavat lisää bensaa liekkeihin.

Kyllä, itsekin syyllistyn tähän samaan vihaan ja halveksuntaan - vallanpitäjiä kohtaan. He käyttävät valtaansa median välityksellä pitääkseen kansan niin peloissaan kuin vihoissaan. Heillä on myös aina heittää joku syntipukki kehään jos jokin asia nousee liian suureksi muodostaakseen kansan yhteisöjä jotka vaativat muutoksia. Näin se peli toimii ja on aina toiminut. Ehkäpä se valtaapitävien psyko- ja sosiopaattien vihaaminen on myöskin täysin turhaa, koska hekin vain tekevät kuten parhaaksi katsovat joka nyt sattuu poikkeamaan melkoisesti omasta näkemyksestäni? Toisaalta taas jos suvaitsee tämän, se on se maailma jota jälkipolvet tulevat kutsumaan normaaliksi. Mutta… normaaliahan se onkin, jo vuosituhansien ajan. Muutama hallitsee, massat tottelevat. Ihmiset kilpailevat keskenään vallasta ja siinä kisassa sinne alle jäävät eivät ole minkään arvoisia.

Loppuun vielä kommentti Ivanille ja muille vastaaville portinvartijoille, joista tuskin kukaan tätä koskaan tulee lukemaan: Kun kilpailee vallanpitäjien säännöillä ja tukee sitä kilpailua, joka on mahdollistanut ja aiheuttanut kaiken tämän hulluuden, ei kannattaisi ihmetellä miksi siihen peräpäähän sattuu kun vallanpitäjät vetävät kuivana kakkoseen. Kapitalistinen sananvapaus on vain samaa jatkumoa vuosituhansien traditioon, missä muutama määrää miten kaikkien muiden tulee toimia. Ainoa ero vanhoihin järjestelmiin, jotka eivät nekään monelta osin eronneet nykyisestä, oli se kuinka näkyvästi se varallisuus pakkautui harvojen käsiin eli kuinka helposti se tavan kansa kykeni näkemään kuka käski ja ketä käsketään.

Kansa janoaa draamaa ja verta… koska se on helpoin tapa suojella niitä jotka naruista vetelevät.

Mikä lippu seuraavaksi profiilikuvaan?

Jälleen ovat rukoukset ja ajatukset jonkin ryhmän puolella siinä kun heitä vastaan olevat ovat heti saatanasta seuraavia. ”Tuen sitä tämänhetkistä juttua” on siis vahvana ilmassa. Jos olet sitä vastaan etkä tuomitse sitä pahaa puolta, sinut tulee leimata päivään sopivalla termillä. Puolen valitseminen onkin joskus varsin haastavaa kun eri puolilla on tahoja joita saattaa vihata eri syistä. Ehkä se on uskonto tai etnisyys, ehkäpä se toinen puoli teki joskus aikaisemmin jotain väärin tai mikä onkaan, jokaisen on valittava puolensa ja tämä kollektivistinen päätös pätee sitten kaikkiin omaan viiteryhmään kuuluvaan. Et selvästikään kuulu ”meihin” jos kannatat tämän oikean puolen sijaan tuota väärää puolta!

Jokaisen maan sisäinen viestintä myös tuppaa muuttumaan näissä ”lippu profiilikuvaan”-tapahtumissa. Se nimittäin yksipuolistuu varsin vahvasti. Samalla siinä näytetään koko maailmalle kenen puolella oikein ollaan. Ja tiedätkös miksikä sitä kutsutaan, kun tämä yksipuolistuminen tapahtuu ja syylliset sekä sankarit tiedetään ensimmäisestä hetkestä lähtien?

Sotapropagandaksi

Vallanpitäjät ovat jälleen kerran asialla ja ohjaavat maata haluamaansa suuntaan. Rajaviivat on tehtävä selväksi ettei kenellekään tule epäselväksi kuka on siinä konfliktissa ne ”hyvikset” ja kenelle se ”pahiksen” viitta kuuluu. Vaikka maan sisällä olisi ollut ennen sitä laukaisevaa hetkeä hyvinkin vaihtelevia näkemyksiä näistä kahdesta tai useammasta osapuolesta, sen jälkeen kun propaganda pyöräytetään käyntiin, oikeastaan yksikään missään asemassa oleva taho ei lähde asiaa haastamaan. Vain muutama vahvasti aatteeseen, oli se sitten mikä sattuukaan, uskova julkisuudessa ja jossain tärkeämmässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva saattaa pitää kantansa, mutta pääosin koko yleinen mielipide muuttuu yksiääniseksi. Paitsi tietysti ne pahat syntiset, jotka näkevät asian väärin.

Jälleen kerran siis lukematon määrä elämiä laitetaan lihamyllyyn, perheitä ja koteja tuhotaan, muutamat tahot rikastuvat ja hyötyvät asiasta valtavasti ja lopulta oikeastaan mikään ei muutu ja elämä kaikkien muiden paitsi osallisten osalta palautuu normaaliksi ja jokainen hyvä ihminen voi vaihtaa sen lipun jälleen siihen seuraavaan asiaan. Ihan niinkuin tämä oltaisiin nähty useita kertoja ennenkin?

Ja miksi näin tapahtuu? Koska joku siitä aina hyötyy, muiden kustannuksella. En tosin oleta että syyllistä lähdetään kuitenkaan etsimään sieltä hyötyvistä tahoista, vaan syyllinen löytyy joka ikinen kerta sieltä valtamedian etusivulta lukemalla, yleensä heti ensilaukaisten jälkeen. Ei siis taaskaan anneta faktojen pilata hyvää tarinaa saatikka tutkita mitkä tapahtumat johtivat konfliktiin. Asiat kun eivät yleensä ole läheskään niin yksinkertaisia kuin meille kerrotaan ja jostain syystä meille jätetään kertomatta kuka milloinkin hyötyy siitä rähinästä.

Häviäjä tosin jo tiedetään - tavan kansa. Joka ikinen kerta, kaikkien osallisten kotosalla…

Sääntöpohjainen tasavalta

Tasavalta tuppaa edelleenkin yllättämään toiminnallaan monia, joten jatkan vielä samasta aiheesta ainakin tämän tekstin verran.

Netissä kiertää kuvakaappaus jostain tekstistä, jossa osoitetaan perustuslakimme ensimmäisen pykälän mukaan nykyinen valtion toiminta vallan antamisesta NATOlle ja piakkoin WHO:lle sekä tietenkin EU:lle olevan jollain tavalla sen lain vastaista. Kohta on nimittäin se, että Suomi on täysivaltainen tasavalta, eli emme voi antaa valtiovaltaa kenenkään muun kuin eduskunnan päätäntävaltaan. Kyllä, periaatteessa, mutta…

Suomi on tasavalta, mikä tarkoittaa kansan antavan täyden päätäntävallan eduskunnalle. Vaikka valtiovalta kuuluu lain mukaan kansalle, sitä käyttää eduskunta. Ei kansa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön ja on EU:n jäsen, kuten laki sanoo. Kaikki perustuu siis lakiin, joka vallanjako-opin mukaan jaetaan kolmeksi, kuten kolmas pykälä kertoo. Enemmistöhallitus kumoaa kuitenkin kolmijaon, koska eduskunta ja valtioneuvosto (jallitus) on yksi ja sama, minkä lisäksi ministerit omaavat varsin paljon sananvaltaa koko tuomiolaitoksen sekä poliisin toiminnassa. Meillä on siis valta täysin hallituspuolueiden varassa, jotka kuuluvat sitten jos jonninmoisiin kansallisiin ja ylikansallisiin seurueisiin josta käskyjä noudattamalla saa sitten etuja itselleen. Ja tämä kaikki perustuu laissa säädettyyn vallan keskittämiseen. Koska kansa edelleenkin antaa sen valtansa pois joka ikisissä vaaleissa, järjestelmä on täysin lainvoimainen ja selvästi demokraattisen järjestelmän merkit täyttävä: kansan enemmistö sanoi kyllä kiitos.

Nyt kun valta on siis kansan siunaamana luovutettu ylikansallisille toimijoille, monen mielestä perusoikeutemme sielä perustuslaissa kuitenkin kuuluisivat antaa kansalle edelleen suojan mielivallalta. Siis että psykopaattien tekemät säännöt toimisivat muidenkin kuin heidän itsensä edukseen? Päätöksentekoon, siis näkyvään sirkukseen, valitaan kilpailun voittajat ja nekin säännöt ovat samojen vallanpitäjien hallussa, joten kenenköhän etua siinä mahdetaan ajaa? Kansan, tietty, katso vaikka lakiamme!

Ketään ei siis saa ilman hyväksyttävää perustetta tai mielivaltaisesti syrjiä tai riistää, ellei laki sitä erikseen salli. Eli kun se yksi valta kirjoittaa 48a:n lakiin, se on täysin laillista syrjintää ja kansalaisten perusoikeuksien kumoamista koska se ei ole liioin mielivaltaista eikä ilman hyväksyttyä perustetta. Kaikki siis menee edelleen juuri kuten sääntöpohjaisissa järjestelmissä pitääkin - joku taho määrää säännöt, noudattaa niitä juuri kuten itselle parhaaksi sopii ja kansa katsoo uutisista kuinka kaikki menee kuten pitääkin. Ja olet hullu salaliittoteoreetikko jos epäilet heidän oikeutustaan valtaan ja tehdä mitä lystäävät.

Meneekö tämä nyt sitten oikein? Ei ainakaan omasta mielestäni, mutta sääntöjen mukaan se menee. Niiden vallanpitäjien luomien sääntöjen jotka he ovat tehneet pitämään vallan poissa kansalta. Tervetuloa sääntöpohjaiseen järjestelmään, jossa kansa tekee mitä käsketään ja uskoo siihen propagandaan jonka mukaan se ainoa tapa vaikuttaa on edelleenkin äänestää uudet puhuvat päät sirkukseen.

Itse en pidä valtaa kuuluvan kenellekään muiden ylitse, mutta moni pitää anarkiaa vielä huonompana vaihtoehtona koska siinä vahvin ottaa vallan ja sitten valehtelee sen olevan oikeutettua. Eli siis juuri kuten nykyisessä tasavaltaisessa mallissa. Kun vahvin ottaa vallan, se ei vaan enää ole anarkiaa vaan tyranniaa, mikä muodostuu varsin helposti kansan siunaamana kun kerrotaan sen olevan oikeutettua ja laillista. Hyvä kansalainen tietää ettei laittomuuksiin pidä ryhtyä, koska silloin tulee kaaosta mikä hajottaa yhteiskunnan. Kyllä, organisoitunut yhteiskunta tarvitsee yleensä säännöt ja lukemattomat eri tahot vuosisatojen aikana ovat kirjoittaneet ja puhuneet kuinka ne säännöt tulee olla että saadaan oikeudenmukainen järjestelmä. Yksikään vallanpitäjä ei vaan ole halunnut oikeudenmukaista järjestelmää vaan on muokannut säännöt haluamakseen - kansalle on vaan kerrottu, että nyt menee oikein.

Propaganda oli politiikan puuttuva avain

Monelle on päivänselvää kuinka pankkijärjestelmä alistaa kansaa. Monet muutkin päivänselvät ongelmat yhteiskunnassa ovat varsin selvää pässinlihaa eikä ison rahan vaikutus niin teollisuudessa kuin tieteessä ole mitään ihmeellistä salaliittoteoriaa vaan ihan selkeästi osoitettavissa olevia ilmiöitä. Jostain syystä kuitenkin se kaiken kantava rakenne, eli poliittinen järjestelmä, on varsin tuntematon ja siihen vaikuttaminen tapahtuu kuten on opetettu: äänestämällä, seuraavaksi Suomessa presidentistä…

Onkin ollut varsin hämmästyttävää tässä viimeisen kahdeksan vuoden aikana kun #Funtsittavaa-tekstejä naputtelin, kuinka kaikki nämä ”suuret salaliitot” ovat mukana monessa keskustelussa, mutta järjestelmä joka pitää sen kaiken toiminnassa on edelleen juuri kuten meille kerrotaan. Mikä ehkä vielä sitäkin enemmän ihmetyttää on se, että koko poliittisen järjestelmän ”ongelmat” ovat olleet tiedossa vuosisatoja ja niistä on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja joita vielä kaiken lisäksi tavataan varsin perusteellisesti yliopistoissa. Jos mm. politiikan filosofian yliopistoluennolla näistä asioista keskustellaan ja osoitetaan ne selvät ongelmakohdat, miten helvatassa kriittisesti maailmaa katsoville nämä asiat ovat hepreaa?

Kyllä, koko koulutusjärjestelmä on luotu kansan pitämiseen kurissa (kuten tässä ja tässä olen jo maininnut), mutta miten ihmeessä ne jopa valtavirrassa kerrotut ja ainakin jonkin asteista huolta herättävät asiat ovat lähes täysin tuntemattomia asioita sitä valtaa vastustaville? Osa anarkisteista, kuten vaikkapa Larken Rose ehkäpä tunnetuimmista, kertoo itse varsin selvästi opiskelleensa asiaa ja sen seurauksena ottaneensa nämä anarkistiset näkemykset itselleen. Voisi siis ainakin ajatella, että vihollisesi tunteminen olisi edes auttavan tärkeää?

Mutta ei, taas ollaan äänestämässä oikein niin asiat korjaantuvat.

Useat eri politiikasta kirjoittavat tahot pitivät tiedon kulkua, eli yksinkertaistettuna sensuuria, ehkäpä tärkeimpänä osana ihmisten hallintaa. Vaikka nämä suuret ajattelijat kuten Platon, Machiavelli, Hobbes, Locke, Rousseau ja vaikkapa Tocqueville kartoittivat tien tälle ”länsimaiselle demokratialle”, vasta Bernays osoitti sen tiedon todellisen mahdin. Kyllä teknologia kehittyi siinä samalla mahdollistaen Bernayssin tuoman kehityksen, mutta osattiin sitä jo ennenkin esimerkiksi kirkon kautta.

Yhteiskuntasopimuksesta yleiseen mielipiteeseen ja sen hallintaan olikin se kehitys josta saamme nyt nauttia. Bernays kertoo asian varsin selvästi rautalangasta vääntäen:

Kuitenkin Tocqueville piti ihmisten tasavertaisuutta luonnollisena kehityksenä joka ajoi ihmiskunnan demokraattisiin järjestelmiin monarkioiden sijaan. Vallanpitäjät tekivät kuitenkin kaikkensa pitääkseen kiinni vallastaan ja estääkseen tämän kehityksen. Mutta onko se kehitys kuitenkin vääjäämätön? Se päivä kun ihmiskunnalle oikeasti riittää ei taida olla kuitenkaan ihan seuraavan mutkan takana… Lokalismi oli Tocquevillen mukaan kuitenkin se oikea suunta, samoin kuin ihmisten muodostamat yhteisöt.

Salaliittoteoreetikoiden kafka-ansa

Alkuun pieni selitys mikä on kafka-ansa. Lontooksi kafka trap, kuvaa tilannetta missä argumenttia tai syytöstä ei voida juurikaan kumota vaan se todistaa syyllisyyden kiistettäessä. ”Oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi?” Kaikki nämä mediassa esitetyt rasisti/fasisti syytökset ovat sitä samaa, koska vain rasistifasisti kiistää olevansa semmoinen ja myöntäessään asia tietysti niin myös on. Miten tämä sitten liittyy salaliittoihin ja teoreetikoihin?

Kyllä, kun itse huomautan että ei pidä käyttää tiedettä todisteena yhdessä kohden ja toisaalla taas selittää jokin asia paskapuheeksi vetoamalla että tiede pääosin sontaa, se on juuri siihen median luomaan ansaan astumista. Varsin yleinen väite kun on se, että lähes kaikki mitä meille opetetaan ja kerrotaan on puppua, joten valtamedian kertoessa sitä virallista tarinaansa tähän ”tieteeseen” vetoamalla todistaa sen tieteen virheelliseksi ja täten mihinkään tieteeseen ei voi luottaa. Samalla taas toisessa kohden siihen samaan lähteeseen voidaan kuitenkin vedota todistettaessa valtamedian paskapuhe…

Kun media kertoo koronasta, se on valetta, mutta kun joku eri mieltä oleva asiantuntija vetoaa tieteeseen, se on totta (esim. puheet PCR-testistä). Puhutaan kognitiivisesta dissonanssista ja kuinka ne lampaat eivät ymmärrä, mutta eikös se itse ilmiö ”kognitiivinen dissonanssi” ole sitä samaa tiedettä joka oli virheellistä lampaiden uskomaa soopaa? Virallinen tarina kertoo 9/11 tornien luhistumisten olleen palon syytä vedoten tieteeseen, samalla kun tuhannet arkkitehdit ja insinöörit omaan auktoriteettinsa ja valtavirran omaan tieteeseen vedoten kumoavat asian. Hankala paikka, eikö totta?

Median tehtävä onkin varsin helppo - etsitään ne argumentit joissa tiede kyseenalaistetaan ja käännetään se kumoamaan kaikkien valtavirtaa vastaan puhuvien todisteet hölynpölyksi, koska nämä hörhöt eivät ymmärrä tieteestä. Todisteetta uskottavuus on nolla ja kaikki todisteet julistetaan virheelliseksi koska ne eivät sovi omaan agendaan tai maailmankuvaan. Osa ”salaliittoteoreetikoista” jopa julistaa kykenevänsä tunnistamaan oikean ja väärän tieteen tuosta vaan, minkä vuoksi sieltä lukemattomista tieteen löydöksistä voidaan poimia kirsikat kakusta ja oma maailmankuva on 100% totta, siinä kun joku muu joka uskoo yhteenkään kohtaan väärin on vähintäänkin hyödyllinen idiootti.

Kyllä, tieteessä on aukkoja ja vääriä käsityksiä. Tutkimuksilla voidaan ”oikein” tehtynä todistaa mikä tahansa asia halutulla tavalla, mutta se ei tee siitä totta… paitsi jos ihmiset siihen uskovat. Suurin osa ihmisistä ei vaan ensinnäkään kykene arvioimaan minkään tieteellisen näytön paikkansapitävyyttä. Joko tarvittava tietotaito puuttuu, tai jos ne löytyvät, monasti on mahdotonta ainakaan itse toistaa se koe ja katsoa pitikö se paikkansa. Vuosisatojen ja joissain kohden jopa tuhansien aikana on eri kokeita toistettu ja näin todisteet puolesta vahvistuneet tahi sitten kumoutuneet. Mitään varmaa tapaa ei siihen kuitenkaan ole, millä jokin asia voidaan varmistaa ilman pienintäkään epäilystä.

Kyse onkin siis luottamuksesta tai sen puutteesta. Kyllä, meitä manipuloidaan jatkuvasti mutta asioita, joita periaatteessa kuka tahansa voisi itse kokeilla on lähestulkoon mahdotonta väärentää. Manipulointi ei siksi monessa kohden tapahdukaan niin, että meille syötetään tieteenä puutaheinää, vaan niin että asiat tulkitaan agendaan sopivasti. Jos asiassa on vain yksi tai muutama lähde joita ei millään pysty kukaan ulkopuolinen vahvistamaan, silloin on mahdollista valehdella ihan surutta. Konformismi pitää kyllä ne suut tukossa, sitäkin on tutkittu ja vahvistettu todeksi.

Tämä virallista tarinaa suojaava kafka-ansa onkin aivan loistava suojakeino sille tarinalle, eikä sen välttäminen ole juurikaan mahdollista. Kun siitä on tietoinen, voi asiaan ainakin omalla kohdalla vaikuttaa ja jättää avoimet sekä kiistanalaiset näkemykset toistaiseksi tuntemattomiksi. Se on selvää että tiedon pimittäminen on yksi vallanpitäjien keinoista hallita kansaa ja se pimittäminen onnistuu niin piilottamalla sen tiedon, hukuttamalla sen informaatiotulvaan tai vaan tekemällä naurunalaiseksi kertomalla että vain hullut salaliittoteoreetikot kyseenalaistavat tarinan, äläkä siis välitä vaikka he kykenevät sen todistamaan meidän omilla todisteilla!

Epävarmuus ei kuitenkaan kaikille sovi, joten vaaditaan totuutta asioista. Mikä se totuus sitten on?! Hitostako minä tiedän, oma kantani onkin: Totuus on se mikä toimii.

Kahtia jaettu maa

Kun 3.10.1990 Saksa yhdistyi, ajateltiin että siitä tulee yksi yhtenäinen maa ainakin jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Paperilla se tapahtui tuolloin 3.10., mutta kun katsoo sitä menoa niin jako idän ja lännen välillä on vain kasvanut. Koko Saksan media itkee AfD:n (Alternative für Deutschland) saamaa kannatusta, koska on kuulemma demokratian vastaista että kansalaiset saavat äänestää median mielestä väärää puoluetta. Toisin kuin Suomessa, AfD poikkeaa muista vanhoista puolueista joten Saksassa on ainakin jollakin tavalla oppositio olemassa. Jos nykyinen kehitys etenee, AfD tulee saamaan idässä ehkäpä jo lähivuosina merkittävän aseman joidenkin alueiden politiikkaan, jonka jälkeen sitten nähdään oliko se oppositiota kansan tahdon mukaisesti vai ei.

Mutta mikä enemmän ihmisiä tuntuu kummastuttavan on se, että entisessä Neuvosto-aikaisessa maassa ei vieläkään ymmärretä länsimaisia arvoja, joidenka mukaan media kertoo miten ihmisten tulee ajatella ja ennen kaikkea äänestää eli pitää se illuusio yllä. Miten ihmeessä nämä ihmiset, jotka asuivat lähes kehitysmaassa (median mukaan), voivat kannattaa pahaksi leimattuja tahoja?! Edistykselliset arvot ovat parempia kuin mitkään muut!

Ehkäpä siksi, että ihmiset tiesivät että silloin ennen media oli propagandasontaa, valtion poliisi (Stasi) kyttäsi kaikkea mahdollista ja koetti paljastaa väärinajattelijat mutta ennen kaikkea hyvään elämään tarvittiin vankka yhteisö. Yhteisö onkin se, mitä koko länsimainen arvo-pohja koettaa murentaa, koska siinä samassa paikassa yhdessä asuvat saattavat puhaltaa yhteen hiileen, sen sijaan että puhalletaan miten käsky käy ylhäältä. Ainakin ennen myös Suomessa eri kylät ja kaupungit olivat yhteisöjä, jossa kaikki tiesivät kuuluvansa siihen omaan sakkiin ja kaikkia ulkopuolisia pidettiin vähintäänkin … ulkopuolisina. Saattoi mennä vuosia tai vuosikymmeniä, että muualta tullut saattoi tulla hyväksytyksi osaksi yhteisöä.

Tämä yhteisöllisyys oli kuitenkin se voima, joka piti ne yhteisöt elinvoimaisina ja tällöin ne paikalliset päättäjät tekivät mitä yhteisö halusi, koska jos he halusivat olla osa sitä yhteisöä, ei sinne omiin muroihin kustu. Tietysti kilpailua tapahtui ja aina löytyi joku joka oli eri mieltä päätöksistä, mutta pääpiirteittään jokaiselle alueelle muodostui ihan omanlaisensa kulttuuri ja myös murre, josta tunnistettiin ne ”omat” muista. Vallanpitäjille tämä oli kuitenkin se kaikista huonoin tilanne - yhteisöt pitivät huolta omistaan ja sinne isojen herrojen suuntaan, isolle kirkolle, lähennä naureskeltiin ja syljettiin. Kun EU tuli Suomeen ja Saksaan, sama meno jatkui näissä yhteisöissä…

Globalisaatiota ei tämmöisissä yhteisöissä tule tapahtumaan. Itäsaksalaiset, ainakin vanhemmat polvet, muistavat ne ajat kun isoveli valvoi kaikkea ja media oli puhdasta propagandaa, siinä kun länsi amerikkalaistui vauhdilla. Ja se jos mikä ärsyttää vallanpitäjiä, että kansalaiset katsovat ensin naapurilta neuvoa, eikä kaikkitietävältä auktoriteetilta joka idiottilaatikossa sepittää tarinaa joka ei täsmää lainkaan siihen mitä sielä ulkona omassa ympäristössä tapahtuu. Ei siis ole ihme, että AfD on saksanmaalla saatanasta, mutta sen kannatus idässä senkun kasvaa. Ja tämä ei tunnu menevän paremmistolle jakeluun millään tavalla, koska he eivät koskaan ole olleet osa mitään yhteisöä, jossa oman kylän väeltä saatetaan joskus jopa pyytää talkooapua. Sanoisin että tämä keskusjohtoinen malli missä jokainen on omillaan on jotain aivan uutta koko ihmiskunnalle - samalla se on ainoa tapa muodostaa niitä maailmanhallintoja jotka kävelevät sitten niiden yksilöiden yli koska kaikki pitävät huolta vain itsestään.

Kenen leipää syöt…

Jatketaan vielä samalla aiheella kuin edellinen, ”Pulpettiin mars!”, hajatuskupla johdatti.

Varmaankin ihan sattumalta vallanpitäjät ovat tarkkaan valikoineet ne historialliset hahmot, jotka nostetaan koulutuksessa positiivisessa valossa ja kuka nähdään ihmishirviönä. Otetaan esimerkiksi Machiavelli, jonka nimeä tungetaan mukaan aina kun jokin asia tulee esittää synkkänä ja salakavalana. Jos hänen teoksensa ”Ruhtinas” lukee valtavirtaisen narratiivin mukaisesti, se on teos joka opettaa ruhtinaita olemaan häikäilemättömiä. Mutta jos teoksen lukeekin toiselta kantilta, ehkäpä se on vain opaskirja kansalle että ”varokaa näitä kusipäitä”?

Aivan samalla tavalla myös Platon ja Aristoteles kuvataan tiettynä hahmona ja heidän tekstinsä tulee tulkita juuri tietyllä tavalla, mutta entä jos he, samoin kuin monet muutkin ajattelijat, peittelivät tarkoituksensa etteivät he itse päätyisi köyden jatkoksi? Kaikki he asuivat aikana, jolloin vallanpitäjien arvostelusta pääsi varsin pikaisesti tammiarkkuun. Ja kaikki elivät tarkasti omien vallanpitäjiensä valvovan silmän alla...

Nykypäivänä suuri osa vastarinnankiiskeistä tyydytään lähinnä maalaamaan julkisuudessa hulluksi tai vastaavaksi, mutta vaaralliset ajatukset tukahdutetaan yhtä kaikki. Kansa ei yleensä vaivaudu lukemaan ja tutkimaan yhtään monimutkaisempia teoksia ja akatemia tungetaan saman oikeamielisen muotin läpi ettei itsenäisiä ajatuksia vaan pääse sitä kautta karkuun. Muutosta tähän on tosin turha odottaa, koska sitä nyt on vasta se palttiarallaa 2500 vuotta yritetty opettaa kansalle vapautta hyvin pitkälti tuloksetta. Ehkäpä Aristoteles oli oikeassa, että osa ihmisistä haluaa olla orjia ja he tarvitsevat jonkin ruhtinaan päättämään puolestaan…

Pulpettiin mars!

Otetaan alkuun linkki vanhaan tekstiin #Funtsittavaa-ajoilta: ”Maksamme omat kahleemme”, joka toimikoon alustuksena tälle hajatelmalle.

Nykyistä koulujärjestelmäämme on viilattu iskuun jo hyvän aikaa ja sen esikuvana pidetään usein 1700-luvun Preussilaista mallia. Valtion kouluttamat opettajat opettavat valtion laitoksissa tottelevaisuutta ja uskollisuutta valtiolle ja siinä sivussa täytetään Henry Fordin unelmaa liukuhihnalle sopivista työläisistä. Riittävän älykkäitä tottelemaan käskyjä ja noudattamaan annettuja ohjeita sekä luku- ja kirjoitustaitoisia täyttämään tarvittavan byrokratian vaatimukset. Jokainen opetetaan juuri samalla tavalla ja yksilöiden erot pyritään häivyttämään, koska yhteiskunta tarvitsee kuuliaisia kansalaisia, ei itsenäisiä yksilöitä jotka voisivat kyseenalaistaa järjestelmän.

Jostain syystä Platonin Akatemia saa paljon vähemmän huomiota koulujärjestelmämme pohjasta, mikä tietysti on ymmärrettävää. Hän halusi kouluttaa hyviä kansalaisia, mutta sen määritys oli vaan hieman toisenlainen. Pohdiskeleva filosofi joka koetti parantaa yhteiskuntaa oli hyvä kansalainen. Vuodet vierivät ja Roomalaiset kopioivat Platonin mallia parhaansa mukaan luoden eliittikouluja eliitilleen. Ja sitten tuli kirkko luostareineen, joka otti portinvartijan roolin tiedolle. Opiskelu oli jo hyvän aikaa jakaantunut kahtia - työväelle ja tavan tallaajalle omansa, johtajille ja byrokraateille omansa. Loogista, tietenkin, koska sen maaorjan ei tarvinnut osata juuri mitään osatakseen uskollisesti totella herrojensa käskyjä?

Uuteen maailmaan vietiinkin mukana tämä kahtia jakautunut malli, jossa Platonilta otettiin malli paremmiston koulujärjestelmästä ja kansa indoktrinoitiin tarkasti valtion määrittelemällä tavalla. Sama malli levisikin ympäri maailmaa ja on edelleen varsin pitkälti sama kuin jo vuosisatoja sitten toimivaksi todettu malli: herroilla on herrojen koulut siinä kun kansa ja herkkusienet ruokitaan samalla tavalla. Ja miksi ihmeessä ihmisille pitäisikään opettaa enempää kuin he tarvitsevat tietää?

Tulisiko kansalle sitten opettaa sen enempää? Riittää, että se osaa perusteet toimia yhteiskunnassa ja ennen kaikkea käydä suorittamassa kansalaisvelvollisuutensa. Sen enempää ei edes oleteta, eikä yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi se ole edes suotavaa kertoa miten meitä hallitaan. Valistuksen ajan aatteet on helpompi saada iskostettua kansaan, kun jätetään kertomatta kuinka kaukana siitä ideaalista oikeen ollaan. Aivan kuten kirkko aikoinaan piti tiedon kansan ulottuvilta kouluttaen ainoastaan papiston lukemaan niitä oppeja, nykypäivän opettajat suodattavat ne opit oman koulutuksensa pohjalta seuraaville sukupolville niin, että koko järjestelmän kyseenalaistaminen ei tule pieneen mieleenkään.

Siinä kun sitten sitten se ylempi luokka opetetaan aivan eri tavalla. Kyllä, heille kyllä opetetaan miten maailma toimii, kuinka pieni ryhmä määrää kaikkien muiden asioista, mutta heille taotaan päähän myös sen tyylin oikeudenmukaisuus. Sukupolvien koulutus ja loputon rahoitus tämän korkean yhteiskuntaluokan yhdenmukaistamiseen mahdollistaa tarvittavan määrän tottelevaisia byrokraatteja joka portaaseen. Parhaat oppilaat, ei siis älykkäimmät tai moraalisimmat, vaan tehtäväänsä sopivimmat nostetaan sitten eri instituutioiden johtoon varmistamaan yhden yhteisen maailmankuvan muodostumisen jokaiselle portaalle siitä alaspäin. Konformismi pitää huolen siitä, ettei niitä itsenäisiä ajatuksia lähdetä levittelemään vaan virallinen tarina on säilytettävä, vaikka se kuinka sotisi jopa omia arvoja vastaan.

Ja kun koko kansakunta ajetaan saman myllyn läpi sukupolvien ajan, saadaan luotua nykyinen yhteiskunta, jossa säröäänistä huolimatta juna jatkaa radallaan. Kaikki tietävät millä keinoilla pääsee etenemään ja millä keinoilla tulee seinä vastaan. Ne harvat, jotka uskaltavat puhua järjestelmää vastaan kyllä suvaitaan, mutta sillä ei ole vaikutusta koska kaikki tietävät mitä vastavirtaan soutaminen merkitsee omalle hyvinvoinnille. Ei siis kannata ihmetellä miksi järjestelmä toimii tavallaan ja minkä vuoksi muutokset tapahtuvat aina viiveellä - menee muutama sukupolvi saada opettajien opettajat yhdenmukaistumaan. Ja kun kaikkien koulutuksen perusta on tottelevaisuudessa ja auktoriteettien oikeutetusta vallasta, näiden oppien muuttaminen sille tavan kansalle, saatikka edes sille ylemmälle luokalle ei tule tapahtumaan ihan lähitulevaisuudessa. Hyvä kansalainen on uskollinen valtiolleen, teki se valtio mitä tahansa. Ja kun kerrotaan että juuri sinä, kansalainen, olet vieläpä vallassa, miksi ihmeessä kukaan antaisi sitä valtaansa uhattavan?

Hulluja salaliittoteorioita nuo puheet tasavallasta, joka oikeuttaa vallan ja luvan tehdä kansalaiselle asioita, joita kansalainen ei missään tapauksessa saisi tehdä. Kun antaa psykopaateille luvan määrätä säännöt, ei kannata odottaa reilua peliä…

Kallipolis

(Leonardo.ai:n näkemys Kallipoliksesta)

Kun Platon Valtiota on tässä politiikan filosofian kurssilla on tullut plärättyä ja tutkittua, muutama mielenkiintoinen seikka tuli vastaan. Valtavirtaisen näkemyksen mukaan Platon oli tosissaan pitäessään sitä filosofikuninkaiden johtamaa unelmakaupunkia, Kallipolista, haluttavimpana vaihtoehtona lähes 2500 vuotta sitten. Itse kuitenkin epäilen teoksen olleen tavallaan kuin Orwellin 1984, eli enemmänkin pilkantekoa tyranneja vastaan. Mene ja tiedä, tällä lukumäärällä ei vielä parane isompia johtopäätöksiä asiasta tehdä. Mutta mikä siinä enemmän pisti silmään on se seikka, että tämä nykyinen meno, niitä filosofikuninkaita lukuun ottamatta, on varsin lähelle sitä Platonin utopiaa… tai dystopiaa.

Perusidea Platonin Kallipoliksessa on siis se, että korkeimmalla pallilla istuvat filosofikuninkaat, nämä oikeamieliset ja pienestä asti tehtäväänsä koulutetut suuret johtajat. He eivät omista mitään, mutta ovat vallassa hyvin pitkälti kaikesta ja yhteiskunta elättää heidät täysin. Heidän allaan on suurempi joukko järjestelmän vartijoita, armeija ja poliisi yhdistettynä näin yksinkertaistettuna. Tämä joukko ei liioin omista mitään tai hyvin vähän ja heidän tehtävänsä on pitää laki ja järjestys, suojellen koko valtiota kaikilta uhilta, niin ulkoisilta kuin sisäisiltä. Heidän allaan on sitten kansa, jossa jokainen tekee sitä omaa työtään koko yhteisön hyväksi. He voivat omistaa lain rajoissa, mutta mitään valtaa päätöksentekoon heillä ei ole. Kansa on myös alisteinen suojelijoiden käskyille, koska ne tulevat oikeutetusti suoraan korkeimmalta tasolta ja ovat oikeamielisiä.

Tämän täydellisen järjestelmän luomiseksi täydyttiin tiettyjä asioita tehdä tietyllä tavalla. Ja tässä asia käykin varsin mielenkiintoiseksi…

- Yksityisomistus oli rajattua tai kiellettyä, riippuen yhteiskunnallisesta asemasta. Kaikille kyllä tarjottiin kaikki tarvittava, minkä ansiosta kaikki olivat onnellisia…
- Kaikki saatavilla oleva tieto ja kyltyyri oli tarkasti rajattua ja kontrolloitua. Ainoastaan hyväksytyt näkemykset mistään asiasta sallittiin…
- Lapset otettiin valtion oppiin mahdollisimman nuoresta lähtien, etteivät he muodosta sidosta vanhempiinsa vaan ainoastaan valtioon. Jokainen koulutettiin tarkassa valvonnassa juuri oikealla tavalla, jolloin jokainen oli tehtäväänsä sopivin. Mitä korkeampaan asemaan ihminen koulutettiin, sitä suurempia rajoituksia heidän koulutuksessaan oli…
- Tiukka rotuhygienia mahdollisti tarkasti valikoitujen hyvien sukujen jatkumisen…
- Sotilaiden ”palkkio” hyvästä työstä oli seksuaalinen ja he saivat hässiä palkkioksi mitä tahansa. Kansaa suositeltiin myös harrastamaan vapaasti seksiä mutta ei muodostamaan mitään kiintymystä muuhun kuin valtioon.

Hallitseva luokka koulutetaan hallitsemaan, kansa pidetään tyhmänä ja kurissa väkisin. Mitään valtion kieltämää mielipidettä tai edes taidetta ei suvaita, joka voisi saada ihmiset kyseenalaistamaan järjestelmää. Filosofikuninkailla on täysi valta kaikesta ja omistusta rajataan. Kaikki seksuaaliset perversiot ovat ihan jees korkeassa asemassa oleville. Niinkuin olisin kuullut näitä ideoita jossain toisaallakin?

Jotkut filosofit väittävät jo Leninin, Maon ja muiden vastaavien suurten johtajien ottaneen Platonin opeista mallia, kuvitellen itsensä filosofikuninkaaksi. Klasu ja kumppanit taas tietävät olevansa oikeutettuja valtaan muiden ylitse ja koska järjestelmä on demokraattinen, juuri oikealla tavalla koulutettu kansa osaa kyllä äänestää oikein joka ikinen kerta niistä tarkkaan valituista ehdokkaista. Kaikki väärät mielipiteet kielletään ettei etenkään se armeija saisi muita näkemyksiä, koska heidän sokea usko hyveellisiin johtajiin on kriittinen osa järjestelmää. Kaksi vuosituhatta tämä näkemys on ollut kiiltävänä mallina vallanpitäjien silmissä. Valistuksen ajan harhaopit ”kansan vallasta” onnistuttiin helposti pitämään kurissa sääntöpohjaisissa järjestelmissä, mutta vapaa tiedonkulku ensin painokoneen ja sittemmin netin kautta aiheutti kuitenkin lieviä ongelmia kansojen paimentamisessa. Onneksi nyt on saatu taas ylikansalliset toimijat valvomaan saatavilla olevaa tietoa ja Platonin Akatemian ajoista koko lännen sivistys on noudattanut samaa kaavaa koulujärjestelmässään - vain harvat ja tarkkaan valitut koulutetaan johtajiksi ja heidän muovaaminen juuri oikeamieliseksi on avainasemassa.

Oma kantani verrattuna näiden suurten johtajien näkemykseen oikeamielisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta poikkeaa tosin ihan himpun verran. Mutta sillä kansan näkemyksellä ei ole koskaan ollut paskankaan väliä, minkä vuoksi joka ikinen filosofi ja ajattelija, joidenka mukaan tämä harvaintalta ei ole oikein, on joko antanut periksi… tai tullut hulluksi. Vai onko se periksi antamista vaiko järkiin tulemista, kun antaa maailman edetä omalla radallaan kun siihen ei voi vaikuttaa? Kansalla olisi teoriassa mahdollisuus lopettaa se harvainvalta ja muuttaa suuntaa, mutta Platonin opit ovat juurtuneet varsin syvälle, vaikka ne taisivat olla enemmänkin varoitus kuin ohjekirja. Niitä riitasointuja kun on nähty varsin paljon, mutta valtaa pitävät osaavat kouluttaa omat lakeijansa tulkitsemaan kaikki asiat juuri sillä oikealla tavalla.