Propaganda oli politiikan puuttuva avain

Monelle on päivänselvää kuinka pankkijärjestelmä alistaa kansaa. Monet muutkin päivänselvät ongelmat yhteiskunnassa ovat varsin selvää pässinlihaa eikä ison rahan vaikutus niin teollisuudessa kuin tieteessä ole mitään ihmeellistä salaliittoteoriaa vaan ihan selkeästi osoitettavissa olevia ilmiöitä. Jostain syystä kuitenkin se kaiken kantava rakenne, eli poliittinen järjestelmä, on varsin tuntematon ja siihen vaikuttaminen tapahtuu kuten on opetettu: äänestämällä, seuraavaksi Suomessa presidentistä…

Onkin ollut varsin hämmästyttävää tässä viimeisen kahdeksan vuoden aikana kun #Funtsittavaa-tekstejä naputtelin, kuinka kaikki nämä ”suuret salaliitot” ovat mukana monessa keskustelussa, mutta järjestelmä joka pitää sen kaiken toiminnassa on edelleen juuri kuten meille kerrotaan. Mikä ehkä vielä sitäkin enemmän ihmetyttää on se, että koko poliittisen järjestelmän ”ongelmat” ovat olleet tiedossa vuosisatoja ja niistä on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja joita vielä kaiken lisäksi tavataan varsin perusteellisesti yliopistoissa. Jos mm. politiikan filosofian yliopistoluennolla näistä asioista keskustellaan ja osoitetaan ne selvät ongelmakohdat, miten helvatassa kriittisesti maailmaa katsoville nämä asiat ovat hepreaa?

Kyllä, koko koulutusjärjestelmä on luotu kansan pitämiseen kurissa (kuten tässä ja tässä olen jo maininnut), mutta miten ihmeessä ne jopa valtavirrassa kerrotut ja ainakin jonkin asteista huolta herättävät asiat ovat lähes täysin tuntemattomia asioita sitä valtaa vastustaville? Osa anarkisteista, kuten vaikkapa Larken Rose ehkäpä tunnetuimmista, kertoo itse varsin selvästi opiskelleensa asiaa ja sen seurauksena ottaneensa nämä anarkistiset näkemykset itselleen. Voisi siis ainakin ajatella, että vihollisesi tunteminen olisi edes auttavan tärkeää?

Mutta ei, taas ollaan äänestämässä oikein niin asiat korjaantuvat.

Useat eri politiikasta kirjoittavat tahot pitivät tiedon kulkua, eli yksinkertaistettuna sensuuria, ehkäpä tärkeimpänä osana ihmisten hallintaa. Vaikka nämä suuret ajattelijat kuten Platon, Machiavelli, Hobbes, Locke, Rousseau ja vaikkapa Tocqueville kartoittivat tien tälle ”länsimaiselle demokratialle”, vasta Bernays osoitti sen tiedon todellisen mahdin. Kyllä teknologia kehittyi siinä samalla mahdollistaen Bernayssin tuoman kehityksen, mutta osattiin sitä jo ennenkin esimerkiksi kirkon kautta.

Yhteiskuntasopimuksesta yleiseen mielipiteeseen ja sen hallintaan olikin se kehitys josta saamme nyt nauttia. Bernays kertoo asian varsin selvästi rautalangasta vääntäen:

Kuitenkin Tocqueville piti ihmisten tasavertaisuutta luonnollisena kehityksenä joka ajoi ihmiskunnan demokraattisiin järjestelmiin monarkioiden sijaan. Vallanpitäjät tekivät kuitenkin kaikkensa pitääkseen kiinni vallastaan ja estääkseen tämän kehityksen. Mutta onko se kehitys kuitenkin vääjäämätön? Se päivä kun ihmiskunnalle oikeasti riittää ei taida olla kuitenkaan ihan seuraavan mutkan takana… Lokalismi oli Tocquevillen mukaan kuitenkin se oikea suunta, samoin kuin ihmisten muodostamat yhteisöt.