Ajattelusta

Einsteinin lausahdus “We can not solve our problems with the same level of thinking that created them”, olisi suomeksi jotain siihen suuntaan että "Emme voi ratkaista ongelmiamme samalla ajattelun tasolla, joka ne loi." Ja kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, kukaan ei ajattele.

Kun nykypäivänä katsoo maailman menoa, voi helposti tulla siihen päätelmään että valtaosa ihmisistä ei juurikaan ajattele. Lähemmäksi todellisuutta voitaisiin kuitenkin päästä sillä ajatuksella, että valtaosa ihmisistä ei juurikaan mieti tai pohdi asioita, vaan he ajattelevat niistä eri asioista sillä tavalla kuin heille on kerrottu ja ovat sitten jäädyttäneet kantansa siihen kollektiiviseen ja turvalliseen kantaan. Itsenäiseen ajatteluun ei yhteiskunnissa yleensä kannusteta, jonka esimerkiksi Sokrates koko kohtalokseen kun hänet demokraattisella päätöksellä päätettiin listiä nuorison korruptoinnin vuoksi. Nykypäivän mielipidevainot eivät siitä paljoa poikkea, tosin päätöksiä kenet medialynkataan ei tehdä millään tavalla demokraattisesti.

Kouluissa lapsia opetetaan ajattelemaan tietyllä tavalla kulloisestakin asiasta, jolloin voidaan puhua indoktrinoinnista kouluttamisen sijaan. Paraatipuheissa kyllä korostetaan itsenäistä ajattelua, mutta käytännössä lapsille annetaan valmiit mallit ja yleensä myös ne valmiit ”oikeat” vastaukset, sen sijaan että he voisivat itse pähkäillä asioita. Ja kun yhteiskuntamme ongelmat on luotu nykyisen kaltaisella ajattelulla, niistä ongelmista eroon pääseminen samanlaisella ajattelulla on kuin toisen Einsteinin lausahduksen toistoa, eli sitä hulluutta. (Toistetaan samaa ja odotetaan poikkeavaa lopputulosta…)

Ajattelu, aivan kuin lähes kaikki muukin ihmisen toiminta kuitenkin kehittyy harjoittelemalla. Vaikka moni pitääkin lasten viattomuutta ja täysin omalaatuista ajattelua haluttavana, sillä ei välttämättä päästä kovinkaan pitkälle. Kyllä, sillä lapsenomaisella luovalla ja vapaalla ajattelulla päästään kyllä alkuun, mutta sen jälkeen niitä ajatuksia tulisi tarkastella kriittisesti ja analyyttisesti, jonka seurauksena niitä voidaan kehittää. Eri ajattelun tapoja yhdistämällä voidaankin sitten luoda jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Yksilöiden erot siinä ajattelussa voivatkin nousta arvoon arvaamattomaan, joten ajatellaanpa ajattelua hieman syvemmältä.

Miten esimerkiksi sinä itse ajattelet? Käsittääkseni yleisin tapa ajatella on sanojen kautta. Ns. sisäinen dialogi jota ihmiset käyvät on tätä sanallista ajattelua, mutta osa ei kuule sitä ääntä lainkaan vaan he joutuvat ”ajattelemaan ääneen”, puhuen tai mutisten itsekseen. Osa taas kuulee ääninä, ei sanoina siinä kuun osalla ajattelu on erilaisia tuntemuksia muiden aistien kautta. Visuaaliset ajattelijat taas näkevät ne kuvina tai symboleina, ehkäpä jopa kirjoitettuina sanoina, siinä kun aphantasian omaavat eivät näe kuvia lainkaan. Itse ajattelen kuvina, sanoina ja ääninä, valinnan mukaan… On tosin olemassa pieni joukko ihmisiä, joilta kaikki sisäinen dialogi puuttuu kokonaan, mutta silti he kykenevät toimimaan normaalisti yhteiskunnassa. Tarkoittaako se sitä, että ajattelu on siis vapaaehtoista, ei pakollista, arkielämässä? Sitäkin asiaa voi pohtia.

Systeemiajattelu tarkoittaa ajattelua, missä kokonaisuus paloitellaan osiin ja näiden osien välisiä suhteita tarkastellaan. Kokonaisuudet ovat yleensä ”vain” osiensa summa, joten jokainen osa kerrallaan ja niiden suhteet huomioon ottaen voi suuriakin kokonaisuuksia kyetä pohtimaan. Ihmisen muistin toiminnan vuoksi näitä paloja ja liitoksia ei voi kuitenkaan pitää kuin rajallinen määrä kerralla tapetilla, joten apuun kannattaa ottaa jokin keino raapustaa niitä osia ja yhteyksiä ylös. Mitä monimutkaisempi asia, sitä vaativampaa systeemiajattelusta tulee, mutta samalla sieltä osien keskeltä voidaan kyetä paljastamaan ne ongelmakohdat joiden muutoksilla kokonaisuutta ei tarvitse hylätä vaan asia saatetaan kyetä ”korjaamaan”. Systeemiajattelussa ei kuitenkaan tarkastella yksittäisiä osia välttämättä niin hirvittävän syvällisesti, vaan sitä kutsutaan…

Analyyttiseksi ajatteluksi, missä niitä yksityiskohtia analysoidaan tarkasti erillään kaikesta muusta. Kokonaisuus yleensä paloitellaan osiin, jonka jälkeen jokaista palaa analysoidaan erikseen, irrallaan muista osista. Lääketiede on yksi analyyttisen ajattelun esimerkeistä, missä ihmistä ei nähdä kokonaisuutena eikä yhden osan toiminnan vaikutuksia toisaalle oteta huomioon. Annetaan siis nappi naamaan joka pitäisi vaikuttaa juuri siihen haluttuun asiaan tietyllä tavalla - sivuvaikutuksiin otetaan eri lääkäri avuksi, joka tietää siitä toisesta osasta ja annetaan seuraava lääke unohtaen jälleen niiden vaikutukset toisaalle kuin siihen omaan pieneen osaan. Analyyttinen ajattelu siis sopii vaihtelevasti eri ongelmiin.

Holistinen ajattelu on omalla tavallaan analyyttisen ajattelun vastakohta, koska siinä keskitytään osien sijaan kokonaisuuteen. Osa terveysasioista puhuvista käyttääkin juuri tätä holistista näkemystä hoitoja suunnitellessaan, koska ihmiskehossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja systeemiajattelua voidaan lähinnä harjoittaa vain ruumiinavauksessa. Kokonaisvaltainen näkemys asioista voi olla tilanteesta riippuen siis juuri oikea, tai rankasti asioita yksinkertaistava ja täten se lapsi menee helposti pesuveden mukana. Ongelmia ratkottaessa nähdäänkin hyvin nämä eri ajattelun ”koulukunnat” ja kokemuksen myötä ihmiset saattavat oppia hyödyntämään näitä eri ajattelun keinoja.

Kriittinen ajattelu taas on termi, jota heitellään usein ilmaan siinä kohden, kun halutaan todistaa se vastapuolen näkemys virheelliseksi. Kriittisen ajattelun ideana on yhdistää systeemiajattelua ja analyyttistä ajattelua niin, että niin osia kuin yhteyksiä tarkastellaan kriittisesti ja niiden paikkansapitävyys on aina kyseenalainen. Käytännössä kriittinen ajattelu on kuitenkin yleensä sitä, että katsotaan lähde ja sen jälkeen väite hyväksytään tai hylätään suoralta kädeltä. Moni kriittisenä ajattelijana itseään pitävä hylkääkin väitteen välittömästi, jos lähde tai asian esittänyt taho on ”väärä”. Tämä on samalla se koulujärjestelmämme tapa opettaa esimerkiksi medialukutaitoa kansalle - Yle: kaikki 100% totta ja oikein, vaihtoehtomediat: disinformaatiota. Kriittistä ajattelua oikeasti käyttämällä voidaan esimerkiksi kyseenalaistaa jonkin asian todenperäisyys, jos sen ainoa kertoja on asiasta suoraan hyötyvä taho.

Vapaa ajattelu taas antaa ajatusten virrata vapaasti. Mikään asia ei ole liian ”hullu”, etteikö sitä voitaisi edes hetki pohtia. Jos vapaan ajattelun hedelmiä ei kuitenkaan pohdi yhtään kriittisemmin tai analyyttisemmin, saatetaan törmätä siihen ”ei anneta faktojen pilata hyvää tarinaa”-ilmiöön, missä se kokonaisuus muuttuu mahdottomuudeksi jos yksi tai useampi sen osa ovat mahdottomia syystä tai toisesta. Luova ajattelu on taas vapaan ajattelun muoto, missä tarkoituksena on luoda jotain uutta. Taiteilijat ilmentävät luovaa ajattelua omissa teoksissaan, joita he eivät ole ennen kohdanneet toisaalla - useampikin ihminen kun voi päätyä juuri samaan lopputulokseen täysin toisistaan riippumatta. Luova ajattelu on ehkäpä kaikista haastavin ajattelun muoto, koska siinä ei voida välttämättä käyttää mitään ennalta tiedettyä asiaa pohjana.

Ajattele, se ei ole laitonta, vielä. Kehityksen kannalta ihmisiä tulisi kannustaa ajattelun monimuotoisuuteen, mutta vallanpitäjien kannalta kaikki standardimuotista poikkeava on uhka heidän vallalleen. Mutta jos ”pelin” haluaa voittaa, ei pidä pelata muiden säännöillä vaan luoda omat säännöt. Tai jos menee askelta pidemmälle, emme tarvitsisi sääntöjä juurikaan…