”Tämä on totuuteni”

Yle julkaisi tässä hiljattain kolmiosaisen dokumenttisarjan, jonka ensimmäisen osan kuvaus menee näin:
”Yrittäjä, saarnaaja, rap-artisti ja lääkäri uskovat, että kansalaisille ei kerrota koko totuutta koronakriisistä. Heidän mielestään koronarajoitukset tuhoavat ihmisarvon, mielipiteenvapauden ja terveyden.”

Jakso kansantubesta: https://tube.kansanvalta.org/w/5RjdSMr5HuNJVK8zR3rhWW
Areenasta: https://areena.yle.fi/1-64276866

Voidaan sanoa, että ohjelmat ovat taattua Yle-laatua, eli väärät mielipiteet tuodaan esiin negatiivisessa valossa, siinä kun ”oikeat asiantuntijat” kertovat totuuden. Kolme noin 50min mittaista jaksoa eivät päässeet yllättämään, mutta somessa ne ovat saaneet aikaiseksi runsaasti keskustelua, johon soppaan ajattelin oman lusikkanikin heittää. Voisi kai sitä kolmisen tuntia huonompaankin aikaansa käyttää, tosin se vaatisi jo yrittämistä.

Jos sarjaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, käyttäisin siitä termiä ”kakofoninen”. Audiovisuaalinen anti on suunniteltu antamaan kuva siitä, että nämä neljä päähenkilöä ovat … vähintäänkin sekaisin. Yrittäjästä maalataan myös uhria siinä sivussa, mutta kenellekään ei taida jäädä epäselväksi, että henkilökuvan sijaan annetaan varoittava esimerkki miten käy, jos menee kohti syvää päätyä ”salaliitoista”. Toisaalta, onko sellaista olemassakaan kuin ”huono julkisuus”? Mahtaa kuitenkin olla niitä harvoja kertoja kun Yle, tai mikään muukaan valtamedia, nostaa esiin heidän omasta näkemyksestään poikkeavia näkemyksiä.

Sarjan nimi ”Tämä on totuuteni” antaa vahvan kuvan siitä, että nämä näkemykset ovat juuri esittäjiensä totuus, ei totuus. Aihe onkin mielenkiintoinen monella tapaa. Onko olemassa sitten jotain yksittäistä totuutta ja onnistuuko Yle esittämään tervanuket riittävällä karkotteella, vai vetääkö moinen enemmän väkeä puoleensa?

Aloitetaan tervanukesta, joka siis kuvaa jotain asiaa tai henkilöä jonka kanssa millä tahansa tavalla kanssakäyminen ja huomion antaminen vain sotkee omat kädet. Kommenteista päätellen dokumenttiin osallistuneet tuntuivat pitävän ohjelmaa positiivisena asiana ja sen kaksi vuotta jona aikana heitä seurattiin oli varmasti melkoinen kokemus heille jokaiselle. En lähde kuitenkaan arvioimaan niitä syitä, miksi joku haluaisi mukaan moiseen dokumenttisarjaan. Tekijä, Panu Suuronen, on kuitenkin tehnyt palkitun uransa aikana varsin nykynarratiivia tukevaa tuotantoa, mikä saattaisi monelle ”väärinajattelijalle” olevan jonkinsortin hälytyskello, mutta kukin tavallaan, tietysti.

Onnistuuko Panu sitten tervaamaan esiintyjänsä? Kyllä ja samalla ei, vaikkakin se Streisand-efekti jää varsin vähäiseksi. Nopeat leikkaukset ja taustalla soiva tunnelmamusiikki auttaa vahvasti luomaan kuvan, että ainakin osa muumeista on tainnut päästä seurattavilta karkuun laaksosta. En tietysti tunne heistä ketään ja ainoa kuva heistä on se, mikä vaihtoehtomediasta on tähän saakka välittynyt. Lääkärin ja rap-artistin kohdalla se julkisuuskuva ei taida tosin kovin merkittävästi poiketa dokumentin esittämästä? Siis kuva, koska edelleenkään en heitä tunne. Mutta minkä dokkari haluaa nostaa esiin on se, että myös heidän kanssaan olevat ja esiintyvät tahot kuuluvat samaan ”kierrettävä kaukaa”-ryhmään. Vaikka sitä sanomaa tätä koronasirkusta vastaan pääseekin sinne mukaan, uskottavuus on onnistuttu tuhoamaan jo niin merkittävästi, että aniharva lähtee tutkimaan onko niillä puheilla mitään perää. Yllättyneitä ei tosin ole tullut kovinkaan montaa vastaan - taattua Yle-laatua.

Entäs se oma totuus sitten, onko se reilua sanoa että joku elää vain omassa totuudessaan joka ei vastaa todellisuutta? No, Panun totuus näistä ihmisistä tuli varsin selväksi ja veikkaisin että se ei ehkä ihan ole todellisuuden kanssa samalla viivalla. Mutta… onko se kenelläkään? Jokainen kun uskoo mihin itse haluaa ja osa virallisista totuuksista on lähinnä vain joukkoharhoja, joita meille syötetään. Dokumentissa tuli varsin selväksi se, ettei pidä antaa faktojen pilata hyvää tarinaa. Käsityksemme maailmasta kun on edelleen lähinnä vain joukko uskomuksia ja tietoa, jonka vahvistaminen on haastavaa tai jopa mahdotonta. Karu totuus on kuitenkin se, että se on juuri tuo media joka kertoo meille sen yhteisen totuuden ja jos haluaa tulla hyljeksityksi niin siihen ei tarvitse juuri muuta kuin olla uskomatta siihen median luomaan illuusioon.

Vaikka dokumentti antaakin inhimillisen kuvan heistä kaikista, viesti on kuitenkin varsin selvä. He ja kaikki heidän kaltaisensa elävät jossain omassa hörhötotuudessaan jota kaikkien olisi syytä vältellä. Työ ja koti lähtee alta, kaverit ja sukulaiset kaikkoavat eikä siitä ole itselle juuri mitään muuta hyötyä kuin että saa elää omaa totuuttaan juuri itse haluamallaan tavalla. Onkin jännää, kuinka joissain asioissa saa kuvitella itsensä ja maailman olevan ihan mitä tahansa ja kaikkien muiden tulee sopeutua siihen heidän omaan totuuteensa, siinä kun ”väärällä lailla hörhö” on yhteiskunnan sylkykuppi. Kehotetaan individualismiin ja elämään omassa totuudessa, samalla kun vääränlainen individualismi on uhka yhteiskunnalle ja etenkin demokratialle! Kaksoisstandardit eivät tietenkään pitäisi enää ketään yllättää…

Totuus on se mikä toimii?