Kun Platon Valtiota on tässä politiikan filosofian kurssilla on tullut plärättyä ja tutkittua, muutama mielenkiintoinen seikka tuli vastaan. Valtavirtaisen näkemyksen mukaan Platon oli tosissaan pitäessään sitä filosofikuninkaiden johtamaa unelmakaupunkia, Kallipolista, haluttavimpana vaihtoehtona lähes 2500 vuotta sitten. Itse kuitenkin epäilen teoksen olleen tavallaan kuin Orwellin 1984, eli enemmänkin pilkantekoa tyranneja vastaan. Mene ja tiedä, tällä lukumäärällä ei vielä parane isompia johtopäätöksiä asiasta tehdä. Mutta mikä siinä enemmän pisti silmään on se seikka, että tämä nykyinen meno, niitä filosofikuninkaita lukuun ottamatta, on varsin lähelle sitä Platonin utopiaa… tai dystopiaa.
Perusidea Platonin Kallipoliksessa on siis se, että korkeimmalla pallilla istuvat filosofikuninkaat, nämä oikeamieliset ja pienestä asti tehtäväänsä koulutetut suuret johtajat. He eivät omista mitään, mutta ovat vallassa hyvin pitkälti kaikesta ja yhteiskunta elättää heidät täysin. Heidän allaan on suurempi joukko järjestelmän vartijoita, armeija ja poliisi yhdistettynä näin yksinkertaistettuna. Tämä joukko ei liioin omista mitään tai hyvin vähän ja heidän tehtävänsä on pitää laki ja järjestys, suojellen koko valtiota kaikilta uhilta, niin ulkoisilta kuin sisäisiltä. Heidän allaan on sitten kansa, jossa jokainen tekee sitä omaa työtään koko yhteisön hyväksi. He voivat omistaa lain rajoissa, mutta mitään valtaa päätöksentekoon heillä ei ole. Kansa on myös alisteinen suojelijoiden käskyille, koska ne tulevat oikeutetusti suoraan korkeimmalta tasolta ja ovat oikeamielisiä.
Tämän täydellisen järjestelmän luomiseksi täydyttiin tiettyjä asioita tehdä tietyllä tavalla. Ja tässä asia käykin varsin mielenkiintoiseksi…
- Yksityisomistus oli rajattua tai kiellettyä, riippuen yhteiskunnallisesta asemasta. Kaikille kyllä tarjottiin kaikki tarvittava, minkä ansiosta kaikki olivat onnellisia…
- Kaikki saatavilla oleva tieto ja kyltyyri oli tarkasti rajattua ja kontrolloitua. Ainoastaan hyväksytyt näkemykset mistään asiasta sallittiin…
- Lapset otettiin valtion oppiin mahdollisimman nuoresta lähtien, etteivät he muodosta sidosta vanhempiinsa vaan ainoastaan valtioon. Jokainen koulutettiin tarkassa valvonnassa juuri oikealla tavalla, jolloin jokainen oli tehtäväänsä sopivin. Mitä korkeampaan asemaan ihminen koulutettiin, sitä suurempia rajoituksia heidän koulutuksessaan oli…
- Tiukka rotuhygienia mahdollisti tarkasti valikoitujen hyvien sukujen jatkumisen…
- Sotilaiden ”palkkio” hyvästä työstä oli seksuaalinen ja he saivat hässiä palkkioksi mitä tahansa. Kansaa suositeltiin myös harrastamaan vapaasti seksiä mutta ei muodostamaan mitään kiintymystä muuhun kuin valtioon.
Hallitseva luokka koulutetaan hallitsemaan, kansa pidetään tyhmänä ja kurissa väkisin. Mitään valtion kieltämää mielipidettä tai edes taidetta ei suvaita, joka voisi saada ihmiset kyseenalaistamaan järjestelmää. Filosofikuninkailla on täysi valta kaikesta ja omistusta rajataan. Kaikki seksuaaliset perversiot ovat ihan jees korkeassa asemassa oleville. Niinkuin olisin kuullut näitä ideoita jossain toisaallakin?
Jotkut filosofit väittävät jo Leninin, Maon ja muiden vastaavien suurten johtajien ottaneen Platonin opeista mallia, kuvitellen itsensä filosofikuninkaaksi. Klasu ja kumppanit taas tietävät olevansa oikeutettuja valtaan muiden ylitse ja koska järjestelmä on demokraattinen, juuri oikealla tavalla koulutettu kansa osaa kyllä äänestää oikein joka ikinen kerta niistä tarkkaan valituista ehdokkaista. Kaikki väärät mielipiteet kielletään ettei etenkään se armeija saisi muita näkemyksiä, koska heidän sokea usko hyveellisiin johtajiin on kriittinen osa järjestelmää. Kaksi vuosituhatta tämä näkemys on ollut kiiltävänä mallina vallanpitäjien silmissä. Valistuksen ajan harhaopit ”kansan vallasta” onnistuttiin helposti pitämään kurissa sääntöpohjaisissa järjestelmissä, mutta vapaa tiedonkulku ensin painokoneen ja sittemmin netin kautta aiheutti kuitenkin lieviä ongelmia kansojen paimentamisessa. Onneksi nyt on saatu taas ylikansalliset toimijat valvomaan saatavilla olevaa tietoa ja Platonin Akatemian ajoista koko lännen sivistys on noudattanut samaa kaavaa koulujärjestelmässään - vain harvat ja tarkkaan valitut koulutetaan johtajiksi ja heidän muovaaminen juuri oikeamieliseksi on avainasemassa.
Oma kantani verrattuna näiden suurten johtajien näkemykseen oikeamielisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta poikkeaa tosin ihan himpun verran. Mutta sillä kansan näkemyksellä ei ole koskaan ollut paskankaan väliä, minkä vuoksi joka ikinen filosofi ja ajattelija, joidenka mukaan tämä harvaintalta ei ole oikein, on joko antanut periksi… tai tullut hulluksi. Vai onko se periksi antamista vaiko järkiin tulemista, kun antaa maailman edetä omalla radallaan kun siihen ei voi vaikuttaa? Kansalla olisi teoriassa mahdollisuus lopettaa se harvainvalta ja muuttaa suuntaa, mutta Platonin opit ovat juurtuneet varsin syvälle, vaikka ne taisivat olla enemmänkin varoitus kuin ohjekirja. Niitä riitasointuja kun on nähty varsin paljon, mutta valtaa pitävät osaavat kouluttaa omat lakeijansa tulkitsemaan kaikki asiat juuri sillä oikealla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti