Medialla on tapana aika-ajoin varoitella ns. järjestelmävastaisuudesta ja jos Bernad Crick kirjassaan In Defence of Politics oli yhtään kuusalla asiasta, yhteiskunnat tarvitsevat politiikkaa ja järjestelmän, jonka sääntöjen mukaan kaikkien tulee pelata. Tarpeesta voidaankin olla sitten montaa mieltä ja oma näkemykseni on edelleen se, että sääntöpohjainen järjestelmä ei voi koskaan olla moraalinen jolloin jotain muuta olisi ainakin syytä pohtia. En ole kannassani yksin, mutta suurin osa ihmisistä kaipaa tai jopa vaatii jotain järjestelmää ja auktoriteetteja kertomaan ne säännöt. Tämä onkin yksi niistä useista asioista, joka aiheuttaa runsaasti erimielisyyksiä niiden keskuudessa, joidenka mukaan tämä nykyinen järjestelmä ei aja kansan etua.
Jako voidaankin siis tehdä oikeastaan kolmeen eri pääryhmään, joista ensimmäiseen kuuluvat ne jotka eivät tue nykyistä sääntöjärjestelmää. Toiseen taas kuuluvat ne, jotka eivät tue yleensäkään mitään sääntöjärjestelmää ja kolmanteen ne, jotka haluavat nykyisestä poikkeavan sääntöjärjestelmän. Kaikki ryhmittymät haluavat siis nykyisestä oligarkiasta eroon, mutta keinot sen kaatamiseen ja seuraaviin askeliin poikkeavat varsin merkittävästi. Vallan kampittaminen vaatii massiivisia toimia eikä yhdestäkään näistä kolmesta ole siihen yksin onnistumaan, mutta olisiko niistä yhdessäkään mitään vastavoimaa nykyiseen?
Nykyistä valtaa vastaan
Tähän ryhmään kuuluvat uskovat edelleen siihen samaan mantraan ”vain äänestämällä voi vaikuttaa” ja kaikki jotka puhuvat sitä vastaan, ovat automaattisesti vihollisia tai ainakin kilpailijoita. Kunhan kaikki vain äänestäisivät oikein, saataisiin juuri oikeanlainen hallinto ja sitten asiat olisivat hyvin. Jokainen äänestänyt on vaan aina ajatellut äänestäneensä oikein, joten se ei selvästikään ole ollut kovinkaan tehokas tapa, sanoisin. Kannatti sitten näitä pienpuolueita tai sitä ”oppositiota”, idea on täsmälleen sama kaikilla puolueiden oikeutettuun valtaan kollektiivisesti uskovilla: minun näkemykseni ja puolueeni tekisi oikein, muut väärin. Kaikki siis pelaavat samaa valtapeliä niillä ulkoa annetuilla säännöillä.
Kyseessä on siis tasavalta, ei demokratia kuten monet tuntuvat uskovan. Kansa antaa valtansa pienelle joukolle ihmisiä, jonka jälkeen tämä pieni joukko sitten on oikeutettu määräämään ne säännöt. Nykyinen järjestelmä on vaan luotu yhteen tehtävään, joka on varsin selvästi nähtävillä niiden säännöt luoneiden ihmisten kirjoituksista (Founding fathers jenkeistä) - tarkoitus on suojella valtaa kansalta. Koko järjestelmä on luotu puolustamaan omistavaa luokkaa massoilta ja antamaan kansalle sirkushuveja, että he kuvittelevat olevansa jollain tavalla päätäntävallassa. Massojen manipulointiin ne keinot on tiedetty jo vuosituhansia, minkä vuoksi tämä illuusio kansanvallasta on varsin helppo ylläpitää.
Kaikkia sääntöpohjaisia järjestelmiä vastaan
Tätä näkemystä taas kutsutaan anarkismiksi, eli ei hallitsijoita. Kukaan ei ole oikeutettu valtaan muiden yli, eikä kukaan liioin voi muiden puolesta päättää kenelle se valta kuuluisi - siksi tässä näkökantissa äänestäminen on joka tavalla ”väärin”. Suurin osa ihmisistä vaan ei tunnu ymmärtävän tästä näkemyksestä tuon taivaallista, vaan anarkia nähdään lähinnä vaan ”paikat paskaksi” ja sitten vahvin ottaa vallan. Ja kun vahvin ottaa vallan, puhutaan usein tyranniasta joka yleensä on vain oligarkia, eli harvainvalta… joka tämä nykyinen järjestelmä on ihan juuriaan myöden.
Onkin jännää, että pelätään muutoksen johtavan juuri siihen samaan tilaan kuin nykyinen, mutta nykyinen ei olekaan ongelma jos se tehtäisiin oikein. Vahvimman oikeudella määrättäisiin kaikille muille säännöt ja koska massojen hallinta voimakeinoin on yleensä paljon enemmän resursseja polttavaa kuin manipuloimalla, ero nykyiseen olisi periaatteessa olematon. Mutta kyllä se varmasti sitten seuraavalla kerralla, kunhan kaikki äänestävät oikein?
Eri järjestelmä tilalle
Jokainen uuden sääntöpohjaisen järjestelmän esittäjä tietää sen uuden järjestelmän olevan parempi kuin tämä nykyinen. Mahdollistahan se toki onkin, koska tämä nykyinen on niin perustavaa laatua päin helvettiä kansan näkökulmasta katsottuna. Ideana on monasti, ei tosin aina, päästä ensin sillä äänestämisellä valtaan ja sitten muuttaa se sisältä merkittävästi. Siis että korvataan järjestelmää suojaava kaksoisvaltio sekä oikeiden vallanpitäjien omistama media, näin valtion tasolla, sekä sitten kaikki ne niiden yläpuolella olevat valtarakenteet kuten EU, YK, WHO yms? Huomattavasti helpompaa on edelleenkin vain vaihtaa ne puhuvat päät joilla ei sitä todellista valtaa juurikaan ole. Lisäksi järjestelmän korjaamiseksi sisältäpäin olisi paljon tehokkaampaa aloittaa pienessä mittakaavassa, eli korjata vaikkapa ensin ne vanhat puolueet. Sitten ottaa hallintaan kaikki suuret ammattiliitot ja etujärjestöt, jonka lisäksi se media pitäisi myös edelleen saada muutettua demokraattiseksi…
Et voi korjata mikä ei ole rikki
Politiikka on edelleen kilpailua vallasta. Osa ymmärtää sen valtapelin ja kykenee käyttämään sitä sen hetkistä asemaansa omaksi edukseen, mikä lähes poikkeuksetta tarkoittaa sitä, että se oma etu on joltain muulta pois. Kun ymmärtää, ettei semmoista asiaa kuin ”reilu kilpailu” ole olemassakaan, pääsee varsin syvälle ongelman ytimeen. On olemassa vähemmän syrjiviä järjestelmiä, joista tätä ”länsimaista demokratiaa” pidetään yleisesti parhaana saatavilla olevista. Onko se reilu? Voittajien mielestä kyllä, häviäjien mielestä ei. Sitä nykyistä järjestelmää vastaan voi taistella niin paljon kuin haluaa, mutta on syytä ymmärtää minkälainen jättiläinen on oikein vastassa. Sitä järjestelmää voi pyrkiä muuttamaan, mutta pitää ymmärtää kuinka sen järjestelmän eri osat suojelevat itseään ja toisiaan.
Tai sen voi antaa olla ja lopettaa muiden säännöillä pelaamisen. Mutta vapaassa maassa jokainen saa päättää ihan itse mitä ja miten tekee. Keskusteluissa näissä asioissa olisi vaan syytä huomioida se, mikä on se haluttu tilanne mihin päädytään, jos jollain ihmeen kaupalla muutos tapahtuisi. Niistä keinoista voidaan myös erikseen keskustella, miten asioihin voidaan vaikuttaa ja ylipäänsä vaidaankokaan vaikuttaa.
Vallanpitäjien etu on keskinäinen riitely ja asioiden tietämättömyys sekä ymmärtämättömyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti