Jos mediaa on uskominen, on Suomessa pian ilon ja onnen päivä kun modernin ajan sotaisin valtio saa luvan tuoda sotakalustoaan maaperällemme. Jenkit eivät kopioineet Rooman ajoista vain tasavaltaista järjestelmää, vaan he kopioivat samalla tavan, jolla hoidetaan niin ulkoiset kuin sisäiset poliittiset ongelmat - sodalla jossain riittävän kaukana valtaapitävien takapihasta. Joku Rooman ajan historiaa tutkinut osaisi varmasti sanoa kumpi näistä imperiumeista oli sotaisampi, mutta omalla perstuntumalla sanoisin etteivät jenkit ainakaan kauaksi jää niistä muinaisista ajoista sotien ja täytettyjen tammiarkkujen määrällään.
Hyvin ajan kuvaa vangitseva kuva joka aamusella tuli vastaan oli piirros, jossa pariskunta katsoi maassa makaavaa kuollutta lasta pohtien, että pitäisi tietää hänen syntyperänsä ennen kuin voi päättää, pitäisikö asiasta olla surullinen. Jos media ei ole kertonut oliko se käytetty pommi rauhan ja demokratian puolesta tai vastaan, ihmiset eivät nykyään enää osaa päättää itsenäisesti onko se kuollut lapsi tragedia vai vaan sivullinen uhri jota ei voitu välttää. Määrillä ei liioin ole mitään merkitystä, kunhan vaan se sotiminen tehdään ”oikean asian puolesta”. Kovin on kauaksi päässyt se ihmisyys ja myötätunto karkaamaan, sanoisin.
Saksan Ylen, ARD:n, sisältä vuodettu paperi osoittaa hienosti sen, kuinka media muokkaa kansalaistensa näkemyksiä siitä, ketkä ovat poikia kansan urhokkaan ja ketkä vain alati kasvava numero kertomassa kuolleiden lukumäärää. Sympatiat on saatava aina kohdilleen, koska muutoin ihmiset voisivat alkaa epäilemään ylipäänsä oikeutusta millekään sodalle. Tämä sama on jatkunut tietysti jo vuosisatoja, mutta Irakin sodasta opittu TV-sota nosti uuden viihteen muodon kansoille ja kuten kunnon elokuviin kuuluukin, on katsojille tehtävä selväksi kumpi puoli on ne hyvät ja kumpi ne pahat. Internet aiheutti kuitenkin melkoisen ongelman tähän tarinankerrontaan.
Yksikään konflikti kun ei ole niin selvä kuin ne mediassa esitetään. Jos lähtee mitään niistä yhtään syvemmältä kaivelemaan, alkaakin löytyä jos jonkinmoisia poikkeamia siihen tarinaan. Yksi yhteinen osa viimeisen reilun sadan vuoden ajoilta kuitenkin löytyy: USrael on ollut sielä mukana häärimässä. Tiedossani ei ole yhtä ainoaa yhtään isomman mittakaavan rähinää, missä jenkit liittolaisineen eivät olisi ollut ainakin välillisesti osallisena menossa. Rahoitus sopiviin pelureihin on luonut ongelman ja se on ratkaistu kaatamalla lisää rahaa aseisiin. Sotateollisuus on hyötynyt, tavan kansalaiset hävinneet - joka ikinen kerta.
Mutta kyllä se varmasti tällä kertaa on toisin ja juuri kuten media tulee asian kehystämään. Me saamme tukea ja turvaa, koska rahaa ja aseita voi syödä ja ne lämmittävät kylminä talviöinä - juuri se mitä ne tavan kansalaiset tarvitsevat, eiks jeh? Väitteiden mukaan vain pahat roistovaltiot rahoittavat rauhanliikkeitä, mikä tietysti pitää tietyiltä osin paikkansa. Historiasta kun löytyy myös runsaasti väitteitä siitä, että eri rauhanliikkeitä ollaan rahoitettu ulkopuolelta lietsomaan sisäistä ristiriitaa. Pitääkö väite paikkansa, vai onko se vain osa sitä sotapropagandaa, millä sen hetkinen sotatila oikeutetaan? Mene ja tiedä… voisi luulla, että valtaosa ihmisistä on luonnollisesti rauhan puolella, mutta vallan suurissa saleissa kaikki keinot on käytössä ja sallittuja.
Kun koko valtamedia on yksimielinen siitä, ketkä ovat oikeutettuja hyviksiä ja ketkä pahoja syntisiä, kyse on joka tapauksessa jonkin asteisesta sotapropagandasta. Kenen, se löytyy rahaa seuraamalla. Mutta se täytyy olla puhdasta sattumaa, että sieltä rapakon takaa tulevaa suoraa viivaa ei kyetä havaitsemaan - melkein kuin se oma palkka riippuisi toimittelijoiden ymmärtämättömyydestä. Sinänsä se on tosin ihan se ja sama kuka sitä sotapropagandaa tuottaa, ainoastaan sillä on merkitystä että ihmisiä manipuloidaan 24/7 harvojen eduksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti