Median tehtävä

Media on aina kertonut varsin paljon yhteiskunnasta. Autoritäärisissä maissa media toistaa valtion virallista sanomaa ja kaikki muu on kiellettyä. Neoliberaaleissa yhteiskunnissa korporaatiomedia on kuningas, eli rahalla saa oman agendansa läpi jos niin halutaan. Demokratisoitua mediaa ja kansalaisjournalismia koetetaan käyttää vaikuttamiseen näissä molemmissa järjestelmissä, mutta autoritäärit liiskaavat ne säännöillään ja korporaatiomedia antaa kilpailun hoitaa asian. Näiden kolmen yhdistelmä on yleinen länsimaisissa yhteiskunnissa ja maasta riippuen pää-äänenkannattaja on joko valtion tai korporaatioiden hallitsema mediakenttä. Yhteistä näille kahdelle isolle toimijalle on kuitenkin se, että media kuvaa itse itseään riippumattomana ja luotettavana tiedonlähteenä, joka kertoo kansalle mitä sen tulee tietää.

Tästä johtuneekin se ihmeellinen kummastelu, että miksi media ei kerro kansalle tärkeitä asioita ja se mitä kerrotaan, on tarkasti valikoitu niin aiheiltaan kuin katsomasuunnaltaan. Jos katsotaan mediaa viimeisen… noh, ajalta jolloin ihmisille on jaettu tietoa muutenkin kuin omien keskuudessa, yhtä ainutta esimerkkiä missä ns. valtamedia olisi tehnyt muutakin kuin ollut vallanpitäjiensä äänitorvi ei ole. Aivan sama kuinka kauaksi historiaan menee, jokin taho on aina hallinnut yleistä mielipidettä tiedon levityksen keinoin. Miksi asia siis edelleen ihmetyttää?

Neuvostoliiton aikoihin ja heidän vaikutuksen alaisissa maissa mutta myös edelleen esimerkiksi Pohjois-Koreassa joka ikinen kansalainen tiesi tasan tarkkaan että valtion virallinen sanoma oli tarkasti ohjattua. Siihen tarinaan kannatti sen verran uskoa, ettei vahingossakaan lipsauttanut omia näkemyksiään asioista väärässä seurassa. Yksi yhteinen totuus vaikka väkisin. Siksi näissä entisissä itäblokin maissa vanha kansa edelleen ymmärtää mitä sieltä mediasta tulee: virallinen tarina. Lännessä media taas amerikkalaistui vauhdilla ja joka tuutista kansalle puskettiin tarinaa tutkivista journalisteista, jotka paljastivat korruption jolloin yhteiskunta oli vallan vahtikoirien suojeluksessa.

Kyllä, niitä tutkivia journalisteja oli ja on toki edelleenkin, mutta he ymmärtävät kenen varpaille ei parane astua jos ei kaipaa yksiötä tammiarkussa. Mutta muutoin niin valtion media kuin korporaatiomedia elävät yhteiskunnan yläpuolella asemassa, jossa he sanelevat mitä kansa tietää. Kuka heille ne asiat sanelevat, se onkin toinen juttu. Jos se media nimittäin olisi vallan vahtikoira, heille ei niin poliitikot eikä liioin omistava luokka voisi sanella mistä ja miten he saavat kirjoittaa. Todellisuus on kuitenkin varsin toinen, kuin mitä annetaan ymmärtää ja tämä julkinen salaisuus on ainakin median itsensä tiedossa. Median tehtävä ei ole luoda informoitua kansaa, vaan muodostaa se illuusio jota itse kutsun viralliseksi tarinaksi.

Yhdessä tarkasti kontrolloidun koulujärjestelmän kanssa koko länsimainen demokratia pyörii tämän illuusion varassa. Ihmiset kuvittelevat olevansa hyvin informoituja kun he seuraavat valtamediaa, vaikka he todellisuudessa tietävät vain sen, mitä heidän halutaan tietävän. Itsenäiseen ajatteluun kannustetaan, mutta vain niistä vapaista aiheista ja ne hallitut aiheet jokainen hyvä ihminen kyllä tietää, sekä sen mikä on niistä oikea näkemys. Ja koska järjestelmä on saman sadun mukaan demokraattinen, yleinen mielipide on sama kuin kansan tahto. Kansa vaan ei tiedä että se yleinen mielipide on ulkoa ohjattu.

On siis turhaa pohtia miksi media niin tekee, koska se jo tiedetään: vallanpitäjät niin haluavat. Se ei ole mikään salaisuus että rahalla saa ja mopolla pääsee, eli yksikään valtamediassa työskentelevä ei lähde puremaan kättä joka häntä ruokkii. Kun oma palkka riippuu omasta ymmärtämättömyydestä, ei siinä kannata lähteä laittamaan omaa päätään pölkylle vapaaehtoisesti. Moni valtamedian entinen journalisti on toki törmännyt ja siksi lähtenyt lätkimään, mutta järjestelmästä riippuen he ovat törmänneet lähes poikkeuksetta muuriin, joka ei omaa päätään siihen hakkaamalla murru. Mutta ehkä se kuitenkin joku päivä…

Toki se siitä muuttuisi, jos enemmistö kansasta siihen ongelmaan havahtuisi ja alkaisi vaatimaan vapaata keskustelua. Mutta se vaatisi muutakin kuin katsoa idioottilaatikosta salkkareita ja uutisia, mikä on aika kaukana siitä mihin valtaosa kansasta kykenee. Netti mahdollisti toki sen tiedonvälityksen, mutta nykyinen teknofeodalismi kuristi sen vapaan tiedonvälityksen jo vuosia sitten. Nyt teknologiajätit määräävät mitä tavan kansa netistä löytää ja vain aniharva kykenee saatikka vaivautuu lähteä etsimään sitä tietoa yhtään syvemmältä. Ja miksi lähtisikään? Meilla on demokratia ja silleen, sekä vapaa ja riippumaton media - näin kertoo mediamme ja olet hullu salaliittoteoreetikko, jos uskot toisin.

Jos media ja sen tuottama propaganda kiinnostaa, suosittelen tsiikaamaan jokunen vuosi sitten kirjoittamaani kirjaa "Propagandan lyhyt oppimäärä". Se on saatavilla kaikista kirjakaupoista (julkaisijan kauppa) tahi ilmaiseksi tämän linkin takaa.