Elokuva-arvostelu: Jones Plantation

Tekoälyn näkemys pääpahiksesta

Ankara pöhinä jopa valtamedian suunnalta oli ilmiö nimeltään Sound of Freedom, mutta toinen vähintään yhtä merkittävä elokuva taisi mennä enemmistöltä ohitse: Jones Plantation

Jos Larken Rose (leffan käsikirjoitus) on tuttu hahmo, voi arvata mistä elokuvassa on kysymys: statismista. Sekoitus mustaa huumoria ja raakaa ajankuvaa yhdistettynä varsin vahvaan sanomaan kuvaisi elokuvaa ainakin omasta mielestäni. Neljäs seinä rikotaan heti alkuun ja ehkä aavistuksen verran liiankin paatoksellinen tapa vääntää tyhmemmällekin rautalangasta koko valtiouskoisuuden hulluus ei ehkä sovellu ihan kaikille, joten se reilu tunti ja nelisenkymmentä minuuttia saattaa valua hukkaan koska valtioon uskovaa ei yhdellä elokuvalla saa käännytettyä. Yrityksestä täydet pisteet, elokuvana semmoiset 7-8/10 omaan makuuni turhankin hitaasta tahdista. Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin ja elokuvan ”pääpahis”, vaikkakin kunnolla överiksi vedetty joiltain osin, on juuri sopiva tarinaan. Elokuvassa käytetään myös runsaasti väriliituja osoittamaan, miten se äänestäminen ratkaisee myös mualiman ongelmat.

Elikkäs, katsomissuositus mun osaltani. Leffan saa omaksi kymmenellä taalalla tekijöiden sivulta täältä: https://jonesplantationfilm.com/film/ ja jos haluaa oikaista, nappasin omine lupineni elokuvasta viimeiset kaksi minuuttia talteen kansantubeen: https://tube.kansanvalta.org/w/jVM6MZLTuaF3W64C2xVXrh ja Larken Rosen itsensä 11 vuotta sitten tekemä versio: https://www.youtube.com/watch?v=vb8Rj5xkDPk