”Kannattaa ymmärtää, että vaikka tieto itsessään on moraalista riippumatonta, tiedonvälitystä ohjaa aina yhteiskunnan "moraalinen megatrendi".
Otetaan esimerkiksi huumeet. Niihin liittyvät uutiset ja tieto valikoituvat vahvistamaan "huumeet ovat pahasta" -megatrendiä. Siksi huumeiden kohtuukäyttäjistä ei ole juttuja – ja jos on, mukana on aina moraalinen paheksunta.
Sama koskee kaikkia kysymyksiä.
Siten mediamaisema mukautuu aina vahvistamaan kulloistakin, ajassa vaihtelevaa moraalista megatrendiä.
Sellaisen "tiedon" todistustaakka on mitätön ja julkaisukynnys erittäin matala.
Käänteisesti jos "tieto" on ristiriidassa yleisen moraalisen hyväksyttävyyden kanssa, sen todistustaakka sekä julkaisukynnys ovat kumpikin pilvissä.
Seuraus: yksiäänistä ölinää ilman toisinajattelua.”
Samankaltaisia ulostuloja on ollut vuosien saatossa runsaasti jopa ihan valtavirtaisten ihmisten sanomana. Kyse on siis Overtonin ikkunan kritisoinnista, joka on varsin tärkeä aihe missä tahansa vapaassa yhteiskunnassa: mitä on sallittua sanoa ilman halveksuntaa ja vainoa. Jos termi ”Overtonin ikkuna” on uusi, avataan ensin sitä lyhyesti. Overtonin ikkuna jaetaan yleensä seuraaviin osiin: Ennenkuulumaton (unthinkable), Radikaali (radical), Hyväksyttävä (acceptable), Järkevä (sensible), Suosittu (popular) ja Voimassa oleva asian tila (policy). Keskiössä, mihin ihmiset yleensä kiinnittävät huomionsa ovat sen hetkinen asian tila sekä se, mikä on suosittua. Hyväksyttäviä mielipiteitä asiasta saatetaan jo karttaa, siinä kun radikaaleja näkemyksiä paheksutaan jo yleisesti. Ennenkuulumattomat kannat aiheuttavat valtavaa pöyristymistä ja sen takana on vielä suuri joukko näkemyksiä, jotka ovat joko kiellettyjä tai hyväksymättömiä.
Mutta itse Overtonin ikkunan kritisoiminen on vielä hyväksyttävää, siinä kun sielä ikkunan laidalla olevat kannat eri asioista eivät ole. Mitä Puopolo haluaa, on nähdäkseni hivuttaa sitä ikkunaa tietyistä asioista hieman toisaalle, mutta koska hän ymmärtää miten peli toimii, hän ei mene vahingossakaan mainitsemaan niitä asioita, joista hän haluaisi sitä ikkunaa siirrettävän. Miksi? Koska hän ei ole tyhmä - kun oma palkka ja yhteiskunnallinen asema riippuvat siitä, että ulostulot sopivat sinne ikkunan keskiosiin, ei niitä radikaaleja asioita kannata juurikaan sanoa ääneen julkisesti.
Ns. ”vaihtoehtomedia” ei juurikaan pode tätä vaivaa, etteikö se uskaltaisi sanoa radikaaleja ja ennenkuulumattomia kantojaan heille tärkeistä asioista. Joskus sinne ilmaantuu jopa ”kiellettyjä” näkemyksiä, joista valtamedia ja viranomaiset tuppaavat sitten innostumaan. Tässä piileekin sen vaihtoehtomedian vahvuus: he sanovat, mitä muut eivät uskalla. Ongelmana vaan on edelleenkin se tavan kansan yleinen käsitys asiasta ja kuinka jokainen hyvä ihminen tietää, mistä asioista ei saa olla kovinkaan kaukana siitä virallisesta tarinasta. Jos siihen tavan kansaan haluaa oikeasti saada edes pientä otetta, viestintä olisi oltava siinä radikaalin kannan rajamailla ja hitaasti hivuttaa sitä näkemystä haluttuun suuntaan.
Juuri tämä viestinnän tarkka kohdistaminen aiheuttaa Puopolon kaltaisten portinvartijoiden suosion. Siinä kosiskellaan molemmista suunnista kuulijakuntaa, eli niitä jotka epäilevät hieman sitä virallista näkemystä aina niihin, jotka ovat uponneet syvään päätyyn. Kun joku puhuu ”fiksuja” siihen omaan suuntaan nojaten, kelkkaan on helppoa hypätä. Kyllä, se aiheuttaa myös mahdollisesti sen ikkunan siirtymistä haluttuun suuntaan, mutta nämä portinvartijat ajavat myös sitä omaa agendaansa, mikä se sitten ikinä onkaan, keräten kuulijakuntansa sieltä laidalta.
Terveessä yhteiskunnassa vapaa sana olisi ihan kaikilla ja yhdestä tai muutamasta asiasta oleva ”väärä” näkemys ei tuhoaisi tämän ihmisen koko elämää, vaan kanssaihmiset osaisivat keskustella hänen kanssaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Mutta emme elä terveessä yhteiskunnassa, vaan nämä itseään muita parempana pitävät hyveellisyyden moraalinvartijat, joita lehdistö ja akatemia ovat pullollaan, pystyvät tuhoamaan kenen tahansa maineen joka on mennyt liian lähelle sitä Overtonin ikkunan karmia. Siksi meillä on muutamia julkkiksia, jotka seilaavat siinä rajalla sekä runsaasti hyvin pieniä toimijoita, jotka ovat liian kaukana keskiöstä saavuttaakseen koskaan isompaa näkyvyyttä. Keneltä tahansa voi aina oppia jotain uutta, joten monipuolinen tieto eri suunnista saattaa kasvattaa yksilön näkemyksiä. Saattaa, koska yleensä se laajakatseisuus katoaa ja se korvautuu sokealla messiaan palvonnalla. Sano yksikin halaistu sana tämän messiaan sanoista tai teoista niin sinut lynkataan.
Puopolo on neoliberaali portinvartija, äänestämällä ei voi vaikuttaa, Suomen tasavalta ei ole demokratia eikä demokraattinen ja sananvapaus on se mittari, jolla nähdään kuinka vapaa yhteiskunta oikeasti on (eli elämme totalitarismissa). Monetko karmit meni siinä rikki? On hyvä että tästä ikkunaongelmastakin puhutaan, mutta nämä julkkisten ulostulot asiasta ovat yhtä rohkeita, kuin sanoa että Putin on pahis...
Ja kyllä, piti vielä parit kanisterit kaataa bensaa liekkeihin näin loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti