Kognitiivisessa psykologiassa kuvataan useilla eri malleilla miten ihmisen havainnointikyky toimii ja kuinka helposti se oma havainto jostain asiasta ei välttämättä vastaa lainkaan todellisuutta. Yksilötasolla ongelma on jo merkittävä, mutta kun tätä valikoitua tietoa sitten tuputetaan totuutena kaikelle kansalle, näiden ongelmien merkitys moninkertaistuu. Otetaan esimerkiksi kaksi juurnalistin nimeltä David Mac Dougall kolumnia (arkiston kautta, tietenkin) eli HS/”Lähi-idässä konfliktin molemmat osapuolet valehtelevat” ja MTV/”Onko Suomi unissakävelemässä "orbanisaatioon"?”. Kyllä, molemmat ovat kolumneja eli mielipidekirjoituksia, joten niiden ei ole tarkoituskaan olla varsinaisesti objektiivisia näkemyksiä asioista. Kritiikkini ei varsinaisesti nyt kohdistu Davidiin, vaan toimittelijoihin yleensä ja hän on varmasti hyvä toimittelija alallaan - rima vaan ei ole järin korkealla.
Hyysärissä julkaistu kolumni on varsin kriittinen mediaa itseään kohtaan. Kansalle julkaistaan varsin värittynyttä tietoa ja kun puhutaan miljardiluokan tapauksista kuten sodat, lehmiä on ojassa joka suunnassa. Kuitenkin eräs lause jotenkin pistää silmään: ”Yksikään suomalainen media ei taatusti pyri valehtelemaan tai johtamaan yleisöään tahallaan harhaan.” Jokainen media julkaisee tasan tarkkaa joka ikisestä aiheesta sitä, mikä on heille itselleen eduksi. Jokainen toimittelija julkaisee asioista sen näkökulman, joka sopii heidän omaan arvomaailmaansa. Jos ei tiedä, että omat vinoumat saattavat vääristää omaa näkökulmaa varsin radikaalisti, silloin ei voida puhua tahallisuudesta, se on totta. Mutta kun yhdestä asiasta, eli esimerkin Usrael-sekasotkusta, kun kykenee havaitsemaan että ne tietolähteet ovatkin propagandaa niin tällöin voitaisiin olettaa, että kirjoittaja on tietoinen värittyneen viestinnän merkityksestä.
Kuitenkin jokunen kuukausi ennen tätä hyysärin artikkelia maikkariin päätyneessä kolumnissa se ei häirinnyt, enkä näin pikaisella haulla liioin löytänyt yhtä ainoaa kolumnia, jossa Ukrainan vastaavaa tilannetta tai korona-uutisointia oltaisiin kritisoitu samaan tapaan hänen toimestaan. Yhden puolen sanoma on ”totuus”, vastapuoli taas valehtelee? Kun itse on valinnut puolensa asiasta, sitä kantaa on helppoa puolustaa. Ja jokaisella on siihen täysi oikeus - sananvapauteen kuuluu juuri se, että ottaa kantaa asiaan ja kertoo sen oman näkemyksensä asiasta. Mutta siinä kohtaa, kun vastapuolelle ei anneta sanaa ja heitä aktiivisesti jopa valtion taholta estetään kertomasta näkemystään, voidaan puhua jo totalitarismista. Ja tämä asia ei tunnu häiritsevän toimittelijoita, muuta kuin silloin kun sattuvat omaamaan siitä valtion virallisesta tarinasta poikkeavan näkemyksen.
Ongelma siis nähdään, kuten artikkeli hyysärissä osoittaa, mutta vain silloin kun se haittaa sen oman kannan leviämistä. Vastapuolta voidaan demonisoida vapaasti, kuten maikkarin jutussa, eikä puolueettomuus tai mahdollinen oma vinouma olekaan ongelma. Tämä tietysti on täysin ihmiselle tyypillistä käyttäytymistä, enkä siitä Davidia tai muita toimittelijoita henkilökohtaisesti edes syytä, mutta tämä länsimaisen demokratian tapa hyökätä kaikkea poikkeavaa näkemystä vastaan on asia, josta kyllä pidän koko mediakenttää täysin vastuussa. Osataan kyllä kertoa, kuinka Kiinassa, Neuvostoliitossa ja Saksassa männävuosina oli kauhiaa diktatuuria ja sensuuria sen ansiosta, mutta kun se täsmälleen sama asia tapahtuu nykypäivänä niin siitä uutisoidaan ainoastaan valikoivasti - silloin, kun se sopii omaan arvomaailmaan ja itse saa nauttia siitä yksiäänisyyden vastakkaisuudesta.
Propagandasta on kirjoitettu viimeisen vuosisadan aikana hyllymetreittäin teoksia ja ihan akatemiaa myöden tiedetään varsin tarkkaan kuinka tämä meidän ”demokratiamme illuusio” oikeasti toimii. Siltikään valtaosa kansasta on pihalla kuin lumiukot miten media harhaanjohtaa ihmisiä vallanpitäjien haluamaan suuntaan. Medialla ei ole liioin ole pienintäkään aikomusta tehdä asialle jotain, koska ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”-harha aiheuttaa niin vahvan motivaattorin pitää se turpa kiinni. Muutosta tähän on liioin aivan turha odottaa, koska kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, ei sieltä valtamedian suunnasta kannattaa odottaa mitään oikeasti kriittistä ääntä. Ja miksi tämä on niin merkityksellinen asia? Koska auktoriteettiuskovainen kansa ei hyväksy tarinaa muualta, kuin virallisilta lähteiltä. Ja he, todistettavasti sekä jatkuvasti, toistavat vain sen mitä vallanpitäjät haluavat.
Vaikka asialle ei mitään saakkaan, voi tästä tiedosta olla yksilölle apua - kun tietää miten peli toimii, osaa suhtautua kaikkeen mediassa kerrottuun riittävällä varauksella. Qui bono - kuka hyötyy? Suurvaltojen kilpailussa kansa on aina häviäjän paikalla, jokaisella puolella. Jos media olisi kansan puolella, vallanpitäjät olisivat voimattomia. Helvetti tosin jäätyy ennen kuin valtamedia alkaa puolustamaan kansaa vallalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti