Eikö olisi helpompaa pyörittää puhdasta diktatuuria jossa kansalta ei turhia kysellä?
Tähän kysymykseen on tullut törmättyä kerta jos toinenkin, tosin onko sen asian selittämisestä mitään hyötyä onkin sitten toinen juttu. Ehkäpä asia tulisi purkaa Schopenhauerin kertoman hölmön tavalla, mikä taas on varsin haastavaa kun valtaosa kansasta ei tunnu tietävän hölkkäsen pöläystä koko aiheesta, joten sitäkin vähemmän teeskentely on… haastavaa. Asiassa on kuitenkin nähtävissä valonpilkahdus, koska kysymyksen esittäjän on täytynyt jo havahtua siihen, että joku tässä systeemissä mättää.
Täyden totalitaarisen tyrannian pyörittäminen ei ole ihan pikkujuttu. Tarvitaan tiukka kontrolli kaikesta tiedosta mitä ihmisille kerrotaan, keskustelut on rajoitettava tarkasti tiettyihin aiheisiin ja vain tietyt näkökulmat sallitaan, koulujärjestelmä on otettava heti esikoulusta lähtien tarkkaan hallintaan ja lähestulkoon kaikki virkatehtävissä olevat on saatava kannattamaan tätä järjestelmää. Sen lisäksi poliisi ja armeija on pidettävä tiukasti ohjaksissa ja tuomioistuinten poliittinen ohjaus on oltava varsin korkealla tasolla, koska muutoin se väkivaltamonopoli saattaa noudattaa vanhentuneita käskyjä. Asiaa auttaa vielä jos kansa saadaan ruokittua ja lääkittyä oikealla tavalla niin saadaan kaikki tärkeimmät osa-alueet yhteiskunnassa katettua.
Kaikki nämä asiat suoraan sen hallinnon hoitamana ja ohjaamana on sekä hankala toteuttaa, kuin myös aika hemmetin paljon resursseja kuluttavaa toimintaa. Onhan näitä tämmöisiä nähty vissiin yksi jos toinenkin ihmiskunnan historian aikana, mutta ne ovat olleet yleensä hieman pienemmässä mittakaavassa ja aikana ennen kuin kaikki pääsivät kännykällään nettiin etsimään sitä poikkeavaa tietoa. Nykypäivän Kiina ja Pohjois-Korea ovat saaneet aika hyvin homman toimimaan, mutta molemmissa on apuna vahvasti luotu virallinen tarina oikeamielisistä johtajista jotka pelastavat koko kansan. Sanoisin, että juuri tämä henkilöityminen pelaa merkittävää roolia näiden kahden totalitaarisen järjestelmän menestystarinassa. Ai miten niin menestystarinassa, asiathan on monelta osin ihan päin helvettiä noissa maissa?! Kyllä, mutta kansa siltikin hurraa… tai itkee ja hurraa, joten varsin onnistunut järjestelmä, sanoisin.
Jos katsotaan tuota yllä olevaa listaa tarvittavista asioista, voidaan kysyä että miltä osin meillä ei ole jo noin? Virallinen tarina kertoo meille, että meillä on vapaa maa, oikeusvaltio, maailman paras koulujärjestelmä ja galaksin luotettavin media. Tätä tarinaa kyseenalaistavat ovat pahoja syntisiä ja ennen kaikkea demokratian vastaisia! Ja siinäpä se länsimainen pyhä lehmä sitten onkin - demokratia. Mikä tahansa asia voidaan kieltää, rajoittaa ja oikeuttaa koska demokratia. Sen sijaan että meillä olisi yksi ”isä aurinkoinen”, meillä on ”paras, mutta ei ehkä täydellinen” järjestelmä, joka nostaa kansan tahdon mukaiset oikeamieliset johtajat heille oikeutettuihin asemiin kaikkien muiden yli.
Asiaa ei kuitenkaan voida myydä kertomalla miten homma oikeasti toimii ja kuinka kaukana demokraattisesta (demokratiahan tämä ei ole koskaan ollutkaan vaan tasavalta) järjestelmästä oikeasti olemme. Itse järjestelmä on se mitä suojellaan, koska se on se illuusio joka mahdollistaa lähestulkoon täydellisen tyrannian piilossa kaikkien nähtävillä. Tärkein asia tässä kun on se, että valtion sijaan kansa suojelee itse omaa orjuuttaan ja vaatimalla vaatii vallan ylitseen. Antamalla illuusio vapaudesta, ihminen ei kykene havaitsemaan olevansa varsin tiukasti lukkojen takana ja hän vaistomaisesti pyrkii myös pitämään huolen siitä, ettei kukaan muukaan mene koputtelemaan niitä lähes näkymättömiä kaltereita ympärillään.
Vapauden kuvitelma tulee siitä, että saamme valita annetuista vaihtoehdoista meille sopivimman. Oli se sitten jugurttimaku tai poliittinen puolue, valinta on aina tehtävä jonkun muun päättämistä vaihtoehdoista. Joissain kohdissa saa toki itse ehdottaa uusia vaihtoehtoja, mutta niistä lopullisista valittavissa olevista vaihtoehdoista päätöksen tekee joku muu kuin ihminen itse. Kyllä, voit toki itse asettua ehdokkaaksi ja perustaa oman puolueen, mutta olisiko jossain kohtaa saattanut tulla semmoinen tilanne vastaan, että toiset puolueet ovat vaan yhdenvertaisempia kuin muut miten media heidät esittää kansalle vaihtoehtona?
Mikä olisikaan kustannustehokkaampi vankila kuin se, missä vangit toimivat itse vartijoina toisilleen? Kollektivismi ja konformismi pitävät huolen siitä, että aniharva lähtee riskeeraamaan yhteiskunnallista asemaansa haastamalla itse järjestelmää. Mitään palkkiota on turha odottaa siitä, että osoittaa järjestelmän vikoja ja koettaa saada muutkin siihen havahtumaan. Joskus ne vallanpitäjät kuitenkin itse venyttävät kansan hyvää tahtoa ja uskoa järjestelmään liian pitkälle, mistä seuraakin sitten ongelmia. Otetaan siitä kaksi esimerkkiä seuraavaksi.
Tsekkoslovakiassa 70-luvulla kansaa oltiin ajettu jo riittävän pitkään kohden totalitaarista järjestelmää ja Vaclav Havel kutsuikin sitä jo ”Post-totalitaariseksi” järjestelmäksi. Peruskirja 77 (Charta 77) laukaisi vastarinnan aallon ja vaikka siihen menikin parikymmentä vuotta, jatkuvat kiristykset sääntöihin yhdistettynä varsin äänekkääseen vastarintaan lopulta laukaisi tilanteen ja he siirtyivätkin loppuviimein samaan ”länsimaiseen demokratiaan” kuin muutkin länsimaat. Eli ojasta allikkoon, mutta ainakin kansa havahtui siihen järjestelmän kierouteen.
Viimeiset neljä vuotta ja risat lähes kaikkialla maailmassa on leikitty koronaa, jonka seurauksena vastarinta lääketeollisuuden tyranniaa vastaan on kasvanut melkoisesti. Mutta tällä kerralla vallanpitäjät olivat sen verran fiksuja, että kansan noustessa alkuhäsmäkän jälkimainingeissa isommin vastarintaan, sen sijaan että he kiristivät otettaan kuten Tsekeissä, he antoivat hieman siimaa ja kas kummaa, vastarinta kuihtui murto-osaan. Jotain siis oltiin opittu, mutta mitä?
Oppina oli se, että päättäjien tulee teeskennellä liberaalia demokratiaa missä ihmisillä on ihmisoikeuksia ja vastaavaa. Jos niitä rajoitetaan liikaa, kansa nousee takajaloilleen, mutta hitaasti hivuttamalla kaikista mielivaltaisimmatkin rajoitukset voidaan ajaa läpi. Hetkellisesti voidaan toki pelolla ja vihalla saada kansan mieli radikaalisti muuttumaan, mutta pysyvämpiä muutoksia on aina suunniteltava vuosikausia etukäteen että se voidaan asteittain myydä kansalle yhteisenä hyvänä ja heidän turvallisuutensa vuoksi.
Omalla tavallaan puhdas diktatuuri onkin paljon reilumpi systeemi - kenelläkään ei ole pienintäkään epäilystä kuka käskee. Länsimainen demokratia antaa illuusion vapaudesta vaihtoehdoillaan, mutta käytännössä erot puhtaasen diktatuuriin ovat varsin pieniä. Paitsi niille, jotka uskovat siihen tarinaan - heille kaikki on hyvin, onhan tämä sentään paras järjestelmä vaikka ei nyt täydellinen kuitenkaan. Ja jos sitä epäilet, olet paha syntinen Putinisti koska niin media käski kertoa ja hei, katso mikä rasismikohu tuola on! Leipää ja sirkushuveja, vaikka kansa joutuukin ne itse itselleen kustantamaan pitää massat tyytyväisenä ja ennen kaikkea hiljaisena. Ja jos jokin asia on mielestäsi pielessä, olisit äänestänyt oikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti