”On järjetöntä väittää verotusta varkaudeksi”

Tällä päräyttävällä otsikolla ”On järjetöntä väittää verotusta varkaudeksi” Kansan Uutiset meitä ilahdutti hiljattain (arkistolinkki) ja oikeistopiireissä helvetti repesi saman tien. Onko artikkeli propagandistinen? Totta helvetissä, kuten ihan jokainen missä tahansa puolueen julkaisussa ulos puskettu juttu, mutta ei keskitytä nyt siihen osaan tätä varsin mielenkiintoista aihetta. Tai no, mielenkiintoista minulle, muista en osaa sanoa kuinka mielenkiintoinen kyseinen aihe on. Tarjoillaan siis herneitä sekä oikeistolle, vasemmistolle kuin kaikille ylipäänsäkin valtioon uskoville!

Aloitetaan otsikosta, jonka mukaan on järjetöntä väittää verotusta varkaudeksi. Jos kuka tahansa ihminen menee aseella uhaten viemään toiselta hänen omaisuuttaan tai työn tulosta, se voitaisiin määritellä varkaudeksi tai ehkäpä ryöstöksi. No mutta eihän valtio niin tee?! Eikö? Jos et maksa verojasi, on pahimmassa tapauksessa poliisi ovella viemässä vapautesi ja jos vastustat heidän vaatimuksiaan, he saattavat sinut hakata tai ampua sille seisomalle. Tavan kansalaisen näin tehdessä toiselle, sama valtion väkivaltamonopoli tulee ja puuttuu asiaan, koska vain heillä on oikeus varastaa. Ompa kumma väite, voisi joka sanoa, koska lain mukaan noin se menee oikein! Kyllä, aivan samoin kuin orjien pitäminen tai vaimon hakkaaminen oli laillista, on se laillinen varastaminen yhtä kyseenalainen oikeus, jonka valtio on itselleen antanut.

Lainaus artikkelista: ”…yleistä väittää verotusta varkaudeksi. Murphy ja Nagel osoittavat vastaansanomattomasti, että on yksinkertaisesti järjetöntä väittää näin, koska ilman veroja ei olisi olemassa omistusoikeuksia eikä ketään, joka niitä valvoisi.” Jos ajatellaan että ”laki” on ainoa asia joka määrittää varastamisen, näinhän se menee. Toki jo ajoilta ennen miekkaa ja kilpeä oli käsittääkseni ”omaisuutta” ja jonka toiselta väkisin ottaminen ei ollut ok. Mutta jos kaikki tosiaan on vain lakia ja säännöksiä, eikä ole olemassa moraalisesti ”oikeaa” tai ”väärää”, ilman valtiota (tai sääntöjä) ei ole varastamista. Toisaalta taas eläinkunnassa varsin monet lajit osaavat tehdä eron sen suhteen, mikä on sen yksilön omat eväät ja siitä riidellään jos toiselta menee ottamaan… mutta varastamista se ei tietysti ole jos ihan kirjaimellisesti mennään. Tämän em. kaksikon mukaan se verotettu osuus ei tosin alunperinkään ollut sen yksilön omaisuutta, joten siltä kannalta argumentoituna ”verotus on varastamista”-lause voidaan tietysti nähdä järjettömänä - jos siis oletetaan, että oman työsi tulos ei ollut omaasi missään vaiheessa.

Aina kun valtiolla tai jollain muulla toimijalla on oikeus tehdä jotain sinulle, mutta sinulla ei kuitenkaan ole oikeutta tehdä sitä samaa muille, tupataan päätymään vaikeuksiin. Mitään moraalista ylemmyyttä kun ei sillä saada aikaiseksi, että joku, jossain, on kirjoittanut paperille että ”minä saan tehdä näin, mutta sinä et”. Vielä kun ne säännöt on luonnevikaisten kirjoittamia, voit olla varma että hyötyjän paikalla on aina joku aivan toinen taho kuin se tavan tallaaja. Valitsemalla uudet luonnehäiriöiset valtaan vaikkapa neljän vuoden välein ei liioin korjaa tätä sääntöpohjaisen järjestelmän ongelmaa, mutta monen mukaan se kuitenkin onnistuu, kunhan vaan kaikki äänestävät oikein.

Kuitenkin valtaenemmistö uskoo siihen oikeutukseen vallasta muiden yli ja sama sirkus jatkuu vuodesta toiseen. Kunhan vaan se meidän puolen/puoleen kanta ”oikeista säännöistä” toteutuu, maailma pelastuu. Asian korjaaminen tällä tasolla on kuitenkin lähes mahdotonta, koska suurin osa ihmisistä ei halua tai edes halutessaan kykene ottamaan itse itsestään vastuuta. Siihen päälle vielä ne, joille ne moraaliset valinnat ovat joko mahdottomia tai tyhjänpäiväisiä, voitaisiin todeta ettei se anarkistinen malli (kukaan ei omaa valtaa kenenkään muun ylitse) voisi liioin toimia. Surkuhupaisin ilmentymä tästä ovat puolueet ja ryhmät, jotka kertovat ajavansa vapautta vaatien kaikkien tukevan heidän malliaan vallasta kaikkien muiden ylitse. Sori siitä, ei jatkoon mun kirjoissa.


Kuuluu oikeiston (ja vasemmiston) itkua, lempimusiikkiani

Takaisin itse artikkeliin, jonka tahallinen väärinymmärrys ”oikeiston” suunnassa on ratkiriemukasta. Vaikka en vielä olekaan lukenut kokonaan artikkelissa mainittua teosta ”The Myth of Ownership: Taxes and Justice.” - Murphy & Nagel, sanoisin heidän olevan juonessa kohtuu hyvin kärryillä, mitä ei voida sanoa näistä twatterissa ulisevista liberaaleista. Asiastahan voisi koettaa vaikka argumentoida vastaan, sen sijaan että ”taas ne vitun sosialistit nönnönnöö”, mutta en usko yhdenkään vaivautuvan edes avaamaan kyseistä kirjaa, tai muita vastaavia teoksia joita asiasta on kirjoitettu. Otsikon ja ingressin lukeminen riittää, koska lähde on väärä - medialukutaito 10/10 aivan kuten koulussa on opetettu!

Jos lähtökohtana siis on se, että valtio on oikeutettu valtaan muiden yli ja heillä on mm. oikeus verottaa ihmisiä haluamallaan tavalla, artikkelissa on ihan hyvääkin perustelua kyseiseen näkemykseen, mikä tietysti taas aiheuttaa siinä oikeistolaisessa maailmankatsomuksessa allergisen reaktion. Miten helvetissä muka omaisuudesta ja oman työn tuloksesta kuuluu suuri lohko valtiolle, sehän on sitä pahaa sosialismia?! Kyllä, pahaa sosialismia kuten kaikki julkinen infra, sairaalat, koulut, kirjastot ja se kaikki muu kansalta varastetulla rahalla rakennettu julkinen omaisuus. Koska tuota julkista on ollut niin paljon, se on sitä sosialismia… siihen asti, että hallinto toisensa jälkeen on yksityistänyt lähes sen kaiken, mikä olisikin sitä kapitalismia.

Tämä yksityistäminen ja julkisen omaisuuden kaltoinkohtelu vaikkapa kaivoslakien muodossa osoittaa nimittäin sen, että tätä pohjoista hyvinvointivaltiota ollaan ajamassa melkoista tahtia niin oikeiston kuin vasemmiston toimesta. Ei nyt kuitenkaan mennä liioin siihen suuntaan, vaikka Yle hiljan julkaisikin siitä kolumnin ”Kun poliitikko vannoo pelastavansa hyvinvointivaltion, mitä hän oikeasti pelastaa?” (arkistolinkki).

Kun siis oikeisto ja vasemmisto (ja kaikki pienpuolueet siihen päälle) uskovat valtion olevan se ainoa ratkaisu sen itsensä luomiin ongelmiin ja verotuksen olevan ainoa oikea tapa rahoittaa heidän omia projektejaan, ainoaksi eroksi näiden kaikkien toimijoiden kesken tuleekin lähinnä se keneltä otetaan eniten ja kenelle annetaan. Oikeiston mukaan kaikki se omaisuus ja työn tuotto kuuluu itselle, siinä kun vasemmisto ottaisi siitä jopa varsin merkittävän lohkon ”yhteiseen” kanssan. KU:n artikkelissa kysytäänkin kriittinen kysymys työstä ja omaisuudesta…

Mikä on sitä ”omaa” työtä ja mikä yhteiskunnan tai muiden osallisuutta työn tulokseen, josta tulisi sitten verottaa?

Jos jokin tyyppi on käynyt ilmaisen koulujärjestelmän läpi ja perustaa sitten yrityksensä julkisen infran päälle ja kaikki hänelle töihin tulevat opetettiin ammattiin kuin myös käyttävät sitä julkisin varoin rakennettua, kuinka suuri osa heidän panoksestaan kuuluu valtiolle? Vielä päälle koko väkivaltamonopoli on suojaamassa sitä yrityksen toimintaa ja pelastustoimi auttaa jos jotain sattuu, kuinka suuri lohko siitä ”omasta työstä” perustuu muiden panoksiin? Koko länsimaissa yleisesti nähdyn demokraattisen idean pohjana kun on ns. yhteiskuntasopimus, eli valtio pitää sinusta huolta ja auttaa menestymään, mutta sinun täytyy osallistua sen kuluihin täysin riippumatta siitä, kuinka paljon sen palveluita oikeasti käytät. Onko se reilu sopimus ja onko yksipuolinen sopimus kuinka validi ovatkin varsin asiallisia kysymyksiä.

Jos maassamme olisi vielä edes auttavasti vasemmistolaisia poliitikkoja hieman enemmän, veikkaisin sillä saatavan huomattavasti enemmän vastinetta verorahoille koska se raha ei menisi ”kilpailun parantamiseen” eli harvojen eduksi. Lähes joka ikinen poliitikko kun nykyään seuraa neoliberaalia talousajattelua, missä kilpailulla ratkaistaan kaikki asiat ja ne muutamat ”oikeasti” vasemmistolaiset painavat käskystä nappia omien herrojensa mukaan. Tästä on seurannut hyvinvointivaltion alasajo ja suuryritysten alati kasvavat voitot, joista he eivät maksa kuin marginaalisesti veroja vaikka kaikki mihin heidän toimintansa sulava toiminta pohjaa, on sitä samaa kansalta varastettujen rahojen kohdentamista.

Väriliidut ja rautalanka vaan loppuvat kesken kun tätä asiaa koettaa selittää, koska valtioon uskovilla on jokaisella se oma aatesuunta millä tavalla se tehdään ”oikein” ja siinä omassa aatteessa pysytään vaikka todisteet olisivatkin vahvasti vastaan. Tavan kansan ja duunarin suunnalta katsottuna vasemmistolainen politiikka ammattiliittoinen mahdollistaisi heille paremmat oltavat, siinä kun oikeistolainen suosisi isoja pelureita kaikkien muiden kustannuksella. Jos päätös olisi kansan tahdon mukainen, se muutaman tuhannen rikkaan kanta ei tulisi juurikaan pinnalle miljooniin tavan tallaajiin nähden, minkä vuoksi mitään demokratiaa ei olla koskaan nähtykään. Poliitikkojen paraatipuheiden perusteella kansa valitsee puolensa ja poliitikot tekevät mitä lystäävät. Vain vaalien aikana kansaa miellytetään, mutta kaikkina päivinä iso raha ohjaa maan suunta.

…

Jos suuntaa oikeasti haluttaisiin muuttaa, siihen ei riittäisi millään vain uuden porukan vaihtaminen eduskuntaan ja hallitukseen (saatikka EU parlamenttiin). Niin kauan kuin nykyinen rahajärjestelmä on käytössä, muutokset yhteiskuntaan jäävät varsin marginaalisiksi vaikka koko sakki vaihdettaisiin uusiin valtioon uskoviin. Kyllä, niistä painotuksista ja säännöistä voitaisiin luoda huomattavasti parempiakin jolloin useampikin niistä hyötyisi, mutta se ei siltikään poistaisi sääntöpohjaisten järjestelmien valuvikaa: ne eivät voi perustua moraalisiin arvoihin. Jos tämä ei haittaa, ei ongelmaa tietenkään tässä kaikessa juurikaan näe ja ne painotukset hoidetaan kuntoon sillä oikein äänestämisellä.

Ja kun noita nettikeskusteluja seuraa aiheesta, väittely (lue: vittuilu vastapuolelle) ja argumentointi (lue: olkiukkojen hakkailu) keskittyy vain siihen, miten ”väärin” asioita nyt painotetaan kun kysymyksessä on kuinka paljon kansalta varastetaan ja mihin ne rahat sijoitetaan. Minulla ei siihen ole mitään ratkaisua tahi vastausta antaa mikä olisi ”oikea” määrä siitä omasta panoksesta pitää yhteiskunta rullaamassa. Ehkäpä Kant (kategorinen imperatiivi) olisi osannut antaa meille reilummat pelisäännöt ja siltä pohjalta voisi edes harkita kannattavansa mitään yksipuolista yhteiskuntasopimusta? Näiden nykyisten vatipäiden mielivaltaiset säännöt kun ajavat minkä tahansa valtion ja kansat mukanaan viemäristä alas.