Kohti uusia pettymyksiä

Tehdäämpä tämmöinen villi ennustus tulevista presidentinvaaleista, siihen johtavista viikoista sekä siitä käsinkosketeltavasta pettymyksestä, joka tulee jälleen kerran tapahtumaan KUN ei muutosta edelleenkään vaaleissa tapahtunut. Kuten jo viime tekstissä vaalisirkuksesta vihjailin, sama virheiden sarja tullee johtamaan lähes satavarmasti uuteen karvaaseen tappioon jolle lähdetään etsimään syyllisiä lähes välittömästi tulosten tultua julki. Sormia tultaneen osoittamaan taas kerran tähän suuntaan, koska olenhan maalaillut piruja seinille jo vuosia ja vaikka osumatarkkuuteni on ollut varsin hyvä, on se vaalitappio jollain tavalla aina niiden syytä joidenka mukaan tämän sirkuksen tukeminen on kuin se Einsteinin hulluuden määritelmä. Hernepussi siis valmiiksi, taas mennään!

Vaalien voittaja nykyisillä merkeillä riippuu siitä, kenen taakse ”vasemmisto” siirtyy. Oma veikkaukseni potin kotiin viejästä on joko koko kansan ei lainkaan rikollinen Pekka tai liittovaltio-Alexander, jotka toisella kierroksella pakottavat kansan valitsemaan ebolan ja koleran välillä. Jos edistykselliset tukevat Pekkaa ja pettyneet persuksen kristuksen palvojat eivät tue Stubbia, Pekasta tulee seuraava presidentti. Sota-Jussilla ei ole pienintäkään saumaa toiselle kierrokselle, koska media ei hänen taakseen siirry ja nämä muut ehdokkaat ovat lähinnä mukana urheilun vuoksi teeskentelemässä vaihtoehtoja minkä WEF:n lipunkantajan kansa valitsee. Muutosta ei siis ole tiedossa, ainakaan kansalle parempaan suuntaan. Sauli teki jo tehtävänsä kilttinä jenkkien vasallina, eli ajoi maamme NATO:on, ehkäpä jopa sotaan - mutta sitähän kansa halusi?

Reilulle 90%:lle kansasta ei-WEF:n ehdokkaat ovat täysin merkityksettömiä ja tällä hetkellä yhdenkään pääsy viralliseksi ehdokkaaksi on … varsin epätodennäköistä. Koko ”skene” olisi kyllä heittämällä sen 20.000 allekirjoittajan kokoinen, mutta siitä suuri osa uskoo edelleen persujen pelastajaan, koska poliittinen muisti on kultakalan luokkaa hyvänäkin päivänä ja ymmärrys koko pelistä mitätöntä. Jäljelle jäänee kuitenkin vielä riittävästi kannattajia, päälle vielä sattumanvaraiset kiltit ihmiset jotka kirjoittavat kortin pyydettäessä, joilla se määrä saataisiin kasaan… JOS ne kortit oltaisiin kasattu yhden lipun taakse. Vähemmän yllättävästi näin ei tehty ja Saara, Jaana, Väykkä ja vissiin Ano siihen päälle (puolue kun voisi asettaa ehdokkaan, jos sillä olisi edes edes yksi jäsen eduskunnassa) jakavat yhdessä tämän potin mahdollisia allekirjoittajia. Yhteenlaskettuna, ehkä se 20.000 tarvittavaa, mutta koska jokainen voi kirjoittaa vain yhden kortin, Saaralla on marginaalinen sauma ja muut mahtavat jäädä nuolemaan näppejään kaukana siitä tarvittavasta. Ihmeitä voi toki tapahtua ja sinne vaaleihin saadaan ehkäpä yksi WEF:n ulkopuolinenkin ehdokas. Ja tällä ehdokkaalla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä edes haastamaan heikointa Klasun nukkea.

Saara tosin jo omassa blogissaan puhui tästä ”demokratian” ongelmasta, missä media valitsee presidentin, ei kansa. Suosittelen lukaisemaan tekstin jos asia kiinnostaa. Siinä tosin nousee kysymys: jos tietää, että koko sirkus on vain teatteriesitys, miksi ihmeessä käyttää tippaakaan resursseja asiaan, joka ei voi toimia? Juu, pääsee keskusteluohjelmiin ja saa isomman yleisön jos saa kortit kasaan ja viralliseksi ehdokkaaksi. Mutta mitä sitten? Ne ihmiset, jotka muuttaisivat mielipiteensä näistä asioista voidaan laskea yhden käden sormilla ja kansalle on kyllä yritetty puskea näitä pellemaailman hienouksia jo vuosia, eikä se ole tähänkään mennessä kiinnostanut. Kansa kun jo tietää miten tämä maailman paras demokratia toimii ja onnellisimpana kansana on täysin kykenevä tekemään oikean valinnan annetuista vaihtoehdoista. Suurin osa ”skenestä” ikävä kyllä kuuluu tähän samaan kaikkitietävään joukkoon ja kaikkihan sen nyt tietää, että vain äänestämällä voi vaikuttaa.

Ne muutama tusina lukijaa, joilla ei ole jo kolmas pussi pakasteherneitä sieraimessa ja naureskelee tähänastiselle tietää jo mistä puhun. Tämä demokratian illuusio, länsimainen demokratia eli tasavalta ei ole missään vaiheessa ollut kansanvaltaa. Nämä tottelevaisuusgallupit joita vaaleiksi kutsutaan on vain tapa tarkistaa kansan usko siihen viralliseen tarinaan. Joka ikinen uusi pienpuolue ja ehdokas, joka kertoo nyt pelastavansa Suomen, on vain varoventtiili - jokin keino osoittaa oma luottamuksensa itse koneistoon, kunhan se vaan tehdään oikein. Mutta kukapa sitä haluaa myöntää itselleen, että kaikki nämä tyhjät lupaukset ja suuret puheet eivät tule tekemään yhtään mitään ennen kuin se kansa itsessään on ensin muuttanut näkemystään asiasta. Ja kun katsoo kuinka suuri kannatus on sillä kahdeksannella piikillä ja jenkkien miehityksellä, ei olla ihan vielä siinä pisteessä että politiikan kautta suunta muuttuisi. Tiedettiinkö tämä kaikki jo hyvissä ajoin ennen vaaleja? Tiedettiin. Tiedettiin, mutta ei uskottu eikä edelleenkään otettu opiksi niistä edellisistä hyvin samankaltaisista yrityksistä.

Ehkäpä se on hieman ilkeää kirjoittaa näitä asioita näinkin suoraan, mutta eipä se mennyt muillakaan tavoilla jakeluun. Suurin ongelma siinä tietysti oli näkyvyys, jota ei saa ilman suuria paraatipuheita ja lupauksia paremmasta, kunhan kaikki vaan äänestää oikein. Näkyvyys yksistään ei tietysti asiaa olisi ratkaissut, koska suuri enemmistö ei edelleenkään suostu uskomaan että järjestelmä joka on luotu pitämään kansa kurissa voisi valehdella kansalle niinkin perustavaa laatua olevista asioista kuin mitä se tasavalta merkitsee. Mediaakin osataan syyttää, mutta on sula mahdottomuus että sielläkin kerrottaisiin vain satuja miten koneisto toimii. Vuosisatoja asiasta on kirjoitettu, mutta kuka niitä vanhoja jaksaa lukea eikä joku mitätön bloggari voi millään tietää enempää kuin itse hyvin valistunut ja herännyt totuuden puolustaja! Siitä kertauksena kannattaakin ottaa nykyisen koulujärjestelmän isä, joku Rockefeller tai mikäolikaan, kiikariin ja pohtia, että voisiko se oma tietämys poliittisesta järjestelmästä ja usko näihin pelastajiin olla osa sitä ongelmaa?

Näin itse näen asian ja jokainen saa vapaasti olla eri mieltä vaikka ihan jokaisesta kohdasta. Jos sanoo ”mähän sanoin” näin ennakkoon, se ainakin vituttaa sitten vähemmän kuin heti vaalien jälkeen kun huomaa että mähän sanoin… Loistavaa illanjatkoa kaikille ja kuten sanonta menee, nukkuminen on yliarvostettua.

Toimittelijoiden valikoiva kuulo

Kognitiivisessa psykologiassa kuvataan useilla eri malleilla miten ihmisen havainnointikyky toimii ja kuinka helposti se oma havainto jostain asiasta ei välttämättä vastaa lainkaan todellisuutta. Yksilötasolla ongelma on jo merkittävä, mutta kun tätä valikoitua tietoa sitten tuputetaan totuutena kaikelle kansalle, näiden ongelmien merkitys moninkertaistuu. Otetaan esimerkiksi kaksi juurnalistin nimeltä David Mac Dougall kolumnia (arkiston kautta, tietenkin) eli HS/”Lähi-idässä konfliktin molemmat osapuolet valehtelevat” ja MTV/”Onko Suomi unissakävelemässä "orbanisaatioon"?”. Kyllä, molemmat ovat kolumneja eli mielipidekirjoituksia, joten niiden ei ole tarkoituskaan olla varsinaisesti objektiivisia näkemyksiä asioista. Kritiikkini ei varsinaisesti nyt kohdistu Davidiin, vaan toimittelijoihin yleensä ja hän on varmasti hyvä toimittelija alallaan - rima vaan ei ole järin korkealla.

Hyysärissä julkaistu kolumni on varsin kriittinen mediaa itseään kohtaan. Kansalle julkaistaan varsin värittynyttä tietoa ja kun puhutaan miljardiluokan tapauksista kuten sodat, lehmiä on ojassa joka suunnassa. Kuitenkin eräs lause jotenkin pistää silmään: ”Yksikään suomalainen media ei taatusti pyri valehtelemaan tai johtamaan yleisöään tahallaan harhaan.” Jokainen media julkaisee tasan tarkkaa joka ikisestä aiheesta sitä, mikä on heille itselleen eduksi. Jokainen toimittelija julkaisee asioista sen näkökulman, joka sopii heidän omaan arvomaailmaansa. Jos ei tiedä, että omat vinoumat saattavat vääristää omaa näkökulmaa varsin radikaalisti, silloin ei voida puhua tahallisuudesta, se on totta. Mutta kun yhdestä asiasta, eli esimerkin Usrael-sekasotkusta, kun kykenee havaitsemaan että ne tietolähteet ovatkin propagandaa niin tällöin voitaisiin olettaa, että kirjoittaja on tietoinen värittyneen viestinnän merkityksestä.

Kuitenkin jokunen kuukausi ennen tätä hyysärin artikkelia maikkariin päätyneessä kolumnissa se ei häirinnyt, enkä näin pikaisella haulla liioin löytänyt yhtä ainoaa kolumnia, jossa Ukrainan vastaavaa tilannetta tai korona-uutisointia oltaisiin kritisoitu samaan tapaan hänen toimestaan. Yhden puolen sanoma on ”totuus”, vastapuoli taas valehtelee? Kun itse on valinnut puolensa asiasta, sitä kantaa on helppoa puolustaa. Ja jokaisella on siihen täysi oikeus - sananvapauteen kuuluu juuri se, että ottaa kantaa asiaan ja kertoo sen oman näkemyksensä asiasta. Mutta siinä kohtaa, kun vastapuolelle ei anneta sanaa ja heitä aktiivisesti jopa valtion taholta estetään kertomasta näkemystään, voidaan puhua jo totalitarismista. Ja tämä asia ei tunnu häiritsevän toimittelijoita, muuta kuin silloin kun sattuvat omaamaan siitä valtion virallisesta tarinasta poikkeavan näkemyksen.

Ongelma siis nähdään, kuten artikkeli hyysärissä osoittaa, mutta vain silloin kun se haittaa sen oman kannan leviämistä. Vastapuolta voidaan demonisoida vapaasti, kuten maikkarin jutussa, eikä puolueettomuus tai mahdollinen oma vinouma olekaan ongelma. Tämä tietysti on täysin ihmiselle tyypillistä käyttäytymistä, enkä siitä Davidia tai muita toimittelijoita henkilökohtaisesti edes syytä, mutta tämä länsimaisen demokratian tapa hyökätä kaikkea poikkeavaa näkemystä vastaan on asia, josta kyllä pidän koko mediakenttää täysin vastuussa. Osataan kyllä kertoa, kuinka Kiinassa, Neuvostoliitossa ja Saksassa männävuosina oli kauhiaa diktatuuria ja sensuuria sen ansiosta, mutta kun se täsmälleen sama asia tapahtuu nykypäivänä niin siitä uutisoidaan ainoastaan valikoivasti - silloin, kun se sopii omaan arvomaailmaan ja itse saa nauttia siitä yksiäänisyyden vastakkaisuudesta.

Propagandasta on kirjoitettu viimeisen vuosisadan aikana hyllymetreittäin teoksia ja ihan akatemiaa myöden tiedetään varsin tarkkaan kuinka tämä meidän ”demokratiamme illuusio” oikeasti toimii. Siltikään valtaosa kansasta on pihalla kuin lumiukot miten media harhaanjohtaa ihmisiä vallanpitäjien haluamaan suuntaan. Medialla ei ole liioin ole pienintäkään aikomusta tehdä asialle jotain, koska ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”-harha aiheuttaa niin vahvan motivaattorin pitää se turpa kiinni. Muutosta tähän on liioin aivan turha odottaa, koska kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, ei sieltä valtamedian suunnasta kannattaa odottaa mitään oikeasti kriittistä ääntä. Ja miksi tämä on niin merkityksellinen asia? Koska auktoriteettiuskovainen kansa ei hyväksy tarinaa muualta, kuin virallisilta lähteiltä. Ja he, todistettavasti sekä jatkuvasti, toistavat vain sen mitä vallanpitäjät haluavat.

Vaikka asialle ei mitään saakkaan, voi tästä tiedosta olla yksilölle apua - kun tietää miten peli toimii, osaa suhtautua kaikkeen mediassa kerrottuun riittävällä varauksella. Qui bono - kuka hyötyy? Suurvaltojen kilpailussa kansa on aina häviäjän paikalla, jokaisella puolella. Jos media olisi kansan puolella, vallanpitäjät olisivat voimattomia. Helvetti tosin jäätyy ennen kuin valtamedia alkaa puolustamaan kansaa vallalta.

Q*, OpenAI:n AGI

Seuraava askel tekoälyssä, eli AGI (general intelligence), on sitten vissiin saavutettu. Joidenkin mukaan puhutaan siis ydinpommin tasoisesta keksinnöstä...

Vuoden kovin uutinen, ehkä kahdenkin!

Olit jo varmaan kuullutkin, että joku, jossain, oli sanonut tai tehnyt jotain, josta joku muu oli ollut eri mieltä ja se vielä kaiken lisäksi saattoi vaikuttaa ehkä jopa sinun elämääsi jollain tavalla, tai sitten ei. Tästä närkästyneenä, tai sitten sitä kannattaneena, moni syöksyi niin sosiaaliseen mediaan kuin paikalliseen kantakapakkaan kertomaan siitä muille, joita joko kiinnosti tai ei kiinnostanut se asia vaikutti se heidän elämäänsä tai ei. Valitse ihan mikä tahansa päivä, näin tapahtui varsin monelle ja se oli vuoden kovin juttu, ainakin siihen asti että se seuraava suurin juttu taas nousi eteen ja sama sirkus toistui. Mutta missä se tuli vastaan ja miksi? Närkästyksen hallintaa, katsos.

Monelle saattaa myös tulla suurena yllätyksenä, että tasavallassa valtaa ei ole lainkaan kansalla vaan poliitikot tekevät (muiden käskystä) päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Länsimaisessa tasavallassa on myös kaksoisvaltio, joka suojelee koneistoa poliitikoilta sekä kansalta ja heitä ei kumpaakaan, niitä virkamiehiä ja poliitikkoja, ei kiinnosta viittä vesilusikkaa mitä mieltä sinä olet sanotusta asiasta tai tehdystä päätöksestä. Sori siitä, sillä tavalla se valta toimii, deal with it. Media voi nostaa asiasta haloon, jolloin varsin moni hyppää siihen kelkkaan joko puolesta tai vastaan, jonka seurauksena koliikkiaikuiset hakkaavat päitään yhteen jokusen päivän, jonka seurauksena vallanpitäjät tekevät edelleenkin juuri kuten haluavat täysin riippumatta siitä, menikö se juuri sinulla tunteisiin vai ei. Itseään pinnalle nostavat (muka)julkkikset haluavat myös avata asiasta sanaisen arkkunsa, koska heille se julkisuus on elinehto ja paras tapa pysyä näkyvillä on ottaa kantaa asioihin, jotka koskettavat hänen (sopuli)fanejaan.

Ja tämä sama sirkushuvi jatkuu niin kauan, kunnes media jonkin tahon käskystä nostaa seuraavan täysin yhtä tärkeän (lue: turhanpäiväisen) asian esille, siinä kun niin moni asia, jotka oikeasti koskettaa juuri sinunkin elämää jää sinne taustalle ja etenee omaa tahtiaan täysin sinun tietämättäsi. Vasemmistoa syytetään usein näiden vesilasimyrskyjen nostamisesta, mutta nykypäivänä siellä oikealla on vähintään yhtä suuri joukko koliikkiaikuisia, jotka haluavat liittyä siihen samaan itkukuoroon julistaen omaa oikeellisuuttaan asian suhteen.

Rationaaliset ihmiset ja heidän äänensä hukkuvat ulinaan ja trollit idioottien säestämänä tekevät mistä tahansa asiasta asiallisen keskustelun täysin mahdottomaksi. Sitten tätä maalittamista ja vihapuhetta jeesustellaan muutama päivä tapahtuman jälkeen minkä seurauksena sananvapautta kavennetaan taas ihan piirun verran, yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi. Mutta hei, koko länsimainen demokratia perustuu juuri tähän sirkukseen ja illuusioon siitä, että juuri sinunkin äänellä on jotain merkitystä.

Ei ole, edelleenkään.

Ketään ei oikeasti kiinnosta vittujakaan kenenkään toisen mielipide mistään asiasta, vaan kaikki vaativat vain muita olemaan kanssaan samaa mieltä ja päälle vielä kuvitellaan, että huutoäänestys ratkaisee sen kuka on oikeassa. Ei ratkaise, vaan se kenellä on valta päättää mistä seuraavaksi ölistään niin somessa kuin niissä kapakoissa ja kahvipöydissä. Ihmiskunta ei ole oppinut vuosisatojenkaan aikana sitä, miten helppoa mielipiteen muokkaus ja manipulointi oikeasti on, kun omaa pääsyn suoraan sinne kotisohvalle tai aamupalapöytään.

Ne oikeasti tärkeät asiat, jotka vaikuttavat ihan oikeasti ihmisten elämään, hukkuvat siihen mölyyn ja kansa jaetaan pieniin keskenään taisteleviin lokeroihin kerta toisensa jälkeen. Informaation aikakautena tämä ongelma voitaisiin ratkaista, mutta yksikään vallassa oleva taho ei halua muuttaa loistavasti toimivaa järjestelmää ja illuusiota vapaasta kansasta. Syy miksi peli on hävitty on se, että pelaamme muiden peliä ja muiden säännöillä. Mutta tämän selittäminen kollektivistisella ja konformistiselle kansalle on tehtävä, joka on vielä monta monta astetta vaativampi kuin opettaa lehmät lentämään tai opettamaan niitä hanhia lukemaan kylttejä. Onneksi sentään tuurisähköstä ja sen hinnasta voidaan käydä arkista keskustelua, että ompas se nyt taas kallista ja korjataan se äänestämällä ensi kerralla oikein!

Elokuva-arvostelu: Jones Plantation

Tekoälyn näkemys pääpahiksesta

Ankara pöhinä jopa valtamedian suunnalta oli ilmiö nimeltään Sound of Freedom, mutta toinen vähintään yhtä merkittävä elokuva taisi mennä enemmistöltä ohitse: Jones Plantation

Jos Larken Rose (leffan käsikirjoitus) on tuttu hahmo, voi arvata mistä elokuvassa on kysymys: statismista. Sekoitus mustaa huumoria ja raakaa ajankuvaa yhdistettynä varsin vahvaan sanomaan kuvaisi elokuvaa ainakin omasta mielestäni. Neljäs seinä rikotaan heti alkuun ja ehkä aavistuksen verran liiankin paatoksellinen tapa vääntää tyhmemmällekin rautalangasta koko valtiouskoisuuden hulluus ei ehkä sovellu ihan kaikille, joten se reilu tunti ja nelisenkymmentä minuuttia saattaa valua hukkaan koska valtioon uskovaa ei yhdellä elokuvalla saa käännytettyä. Yrityksestä täydet pisteet, elokuvana semmoiset 7-8/10 omaan makuuni turhankin hitaasta tahdista. Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin ja elokuvan ”pääpahis”, vaikkakin kunnolla överiksi vedetty joiltain osin, on juuri sopiva tarinaan. Elokuvassa käytetään myös runsaasti väriliituja osoittamaan, miten se äänestäminen ratkaisee myös mualiman ongelmat.

Elikkäs, katsomissuositus mun osaltani. Leffan saa omaksi kymmenellä taalalla tekijöiden sivulta täältä: https://jonesplantationfilm.com/film/ ja jos haluaa oikaista, nappasin omine lupineni elokuvasta viimeiset kaksi minuuttia talteen kansantubeen: https://tube.kansanvalta.org/w/jVM6MZLTuaF3W64C2xVXrh ja Larken Rosen itsensä 11 vuotta sitten tekemä versio: https://www.youtube.com/watch?v=vb8Rj5xkDPk

Käsijarrua AGI:lle

Pikainen päivitys OpenAI/Altman tapaukseen, asiasta kiinnostuneille. Altman siirtyy Mikki$oftalle ja vaikuttaa siltä, että potkujen syy oli liian kova vauhti itseään kehittävän ja sitä kautta superälyksi varsin pian nousevan tekoälyn luominen. Ehkä. Nyt kun OpenAI saattaa olla poissa pelistä ja MS vahvistuu, pelikenttä pienenee ja Googlen ja MS:n valta senkun lisääntyy. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Tekoälyn turvallisuudesta

Monet tahot ovat varsin huolestuneita tekoälyn vaikutuksesta yhteiskuntaan ja ihan syystäkin. Sen vaikutukset parhaimmillaan demokratiaan ovat merkittäviä, eikä mitään takeita taida liioin sen suhteen olla, etteikö Terminator-leffan Skynet voisi sen ansiosta olla mahdollinen. Vielä emme (ehkä, vuotojen mukaan tosin kyllä) siinä vaiheessa, että AGI (Artificial General Intelligence) on jo täällä ja se on askel kohti superälykkyyttä, joka on jotain joka ylittää ihmisen kyvyt mennen tullen ja palatessa. Sam Altman (tätä kirjoittaessa entinen OpenAI:n CEO, aika näyttää miten se sirkus etenee) ja monet muut alan huiput eivät ole lainkaan varmoja siitä, mikä olisi se oikea tapa edetä asian suhteen, etenkin turvallisuuden näkökulmasta. Mutta minkä turvallisuuden?

Hiljattain julkaistu AI Pin, eli semmoinen takinpieleen kiinnitettävä tulituikkuaskin kokoinen tekoälyhärpäke, osoitti yhden mahdollisen turvallisuuteen liittyvän asian. Unohdetaan nyt se seuranta ja mahdollinen 24/7 tapahtuva kaiken tallentaminen, vaan keskitytään sen laitteen kykyyn tehdä elämästä ja ostamisesta helpompaa kuin koskaan ennen. Esityksessä laitteen kameran eteen vietiin kirja, jonka se tunnisti ja osasi sanoa paljonko se maksaisi netissä. ”Juu, ostetaan se netistä” ja visa vinkui käyttäjän tililtä. Amazonin Alexa-avustaja on aikaisemminkin suorittanut ostoksia lemmikkieläinten äänten perusteella, joten minkä tahansa laitteen autentikointi suorittamaan ostoksia ihmisen puolesta on selvä turvallisuusriski. Eikä vain riski käyttäjälle vaan myös laitteesta vastuussa olevalle taholle. Jos pikkubugin ansiosta laite lähtee polttamaan käyttäjän taaloja, kenellä on asiasta vastuu ja kenen taskusta se sitten veloitetaan? Liian helppo on harvemmin idioottivarma ja kun osaamattomalle käyttäjälle annetaan liian fiksu vekotin, mikä voisikaan mennä pieleen?

Entä sitten tiedon oikeellisuus? Nyt kaikki mallit kertovat käyttäjälleen, että älä usko kaikkea mitä sanon vaan tarkista asia itse, joten he pesevät kätensä siitä sopasta vastuun suhteen. Nyt jo ihmiset uskovat mitä Google heille kertoo ensimmäisen haetun linkin takaa, joten en tiedä onko siinä loppuviimein niin suurta mistä se tieto tulee. Hallusinointi, eli vedetään ihan hatusta vastaus, on tekoälyille ainakin vielä varsin tyypillistä mutta sen voisi ainakin omalla tavallaan osittain korjata opettamalla tekoälylle vastaus ”en tiedä”, sen sijaan että vastaus annetaan lähes joka tapauksessa oli sitä oikeaa tietoa tai ei. Toisaalta, eipä ihmisetkään ole ihan heti myöntämässä etteivät jotain tiedä ja uskovat varsin vahvasti omiin tietoihinsa, koska ovat sen jostain kuulleet.

Mutta entäs jos se tekoäly osaisi kertoa oikean vastauksen kysymykseen, mutta sitä on kielletty kertomasta? ”Laittomia” asioita tekoäly ei yleensä halua sanoa, mutta jos se kerran on sen jostain avoimesta lähteestä oppinut, onko se oikeasti sen mallin omistajan oikeus päättää muiden puolesta mitä saa ja mitä ei saa sanoa? Suurin osa mahtaa vastata asiaan ”kyllä, ehdottomasti kiellettävä laiton materiaali”, mutta kukas ne säännöt taas onkaan kirjoittanut? Tekoälyjä kykenee myös hämäämään esimerkiksi sanomalla, että nyt on hätätilanne (esim. koira tai lapsi kuumassa autosssa yksistään) ja ihan justiin tarvitsee apua miten autoon murtaudutaan niin osa sen kykenee vastaamaan ja mahdollinen hätätilanne voidaan välttää… tai sitten se auto varastetaan tai ainakin kamat sisältä. Joku oli keksinyt kysyä tekoälyltä kirjoittaa tuutulaulu aivan kuten hänen mumminsa teki, joka kertoo miten metamfetamiinia tehdään ja tekoäly kirjoitti söötin laulun joka ohjeisti miten homma hoidetaan. Nämä on todennäköisesti jo korjattu, mutta siitä nousee se kysymys että millä oikeudella julkista tietoa sitten salataan. Kyllä, normaalisti asiaa joutuisi tutkimaan oppikirjoista ja yhdistämään useita lähteitä ihan itse, jolloin se karsii suuren osan kokeilijoista pois, mutta miksi tietoa pitää salata tai tehdä vaikeaksi löytää se oikea tieto vain koska joku, jossain, pitää sitä laittomana?

Jos kansa saisi helposti ja heille oikealla tasolla kerrotusti tietää miten asiat toimivat, olisiko se maailman huonoin asia? Vallanpitäjille, kyllä, koska koko sirkus perustuu tiedon oikeaan esitystapaa minkä ansiosta ihmiset kuvittelevat edelleen tietävänsä miten tämä länsimainen demokratia toimii, vaikka heillä ei ole oikeasti hajuakaan miten se illuusio kansanvallasta pitää ihmiset tietämättöminä ja tottelevaisina. Jos tarkoitus olisi oikeasti edistää koko ihmiskuntaa, eikö kaikki olemassa oleva tieto pitäisi olla jokaisen saatavilla? Tietysti jos kaikki voisivat tehdä mitä valtiolliset toimijat ovat vuosikausia tehneet, se lähinnä lisäisi kilpailua niiden roistojen kesken. Kaikkea tekniikkaan voidaan käyttää niin hyvään/hyödylliseen kuin pahaan/haitalliseen, joten miksi ihmeessä vain joillakin tahoilla on oikeus tehdä haitallisia asioita? Ai niin, koska se on oikeutettua ja laillista. Niiden sääntöjen mukaan joita ne rötöksiä itse tekevät tahot ovat luoneet. Tekoäly voisi siis mahdollistaa todellisen kansanvallan, tai sitten vielä vahvemman tyrannian kun ihmiset uskovat sitä valtion hyväksymää ”oikeaa tekoälyä”. Ei siinä, noinhan se jo nyt menee koska Google ja muut teknologiajätit ovat portinvartijana.

Kilpailu on syntiä sanoi Rockefellerkin. Vallanpitäjät eivät pidä kilpailusta, kun se tulee heidän alueelleen. Mitä siitäkin tulisi, jos kansa voisi tekoälyn avulla tulkata päivän uutiset selväksi suomeksi, ilman sitä ylimääräistä propagandaa ja viritystä? Edelleenkin se aihe olisi tarkkaan valikoitu, mutta ainakin itse sanoma kertoisi miten asia on, eikä niin miten siitä pitäisi myös ajatella tai tuntea.

Tekoälyn maalaisjärki

Nykyiset LLM-tekoälyt tuntuvat kompuroivan melkoisesti maalaisjärjessään, mikä mahtanee johtua siitä, että ne ovat kaupunkilaisten koodaamia? Yksi varsin usein tekoälylle esitetty kysymys jota ne eivät meinaa saada millään oikein siinä kun alakoululainen sen kykenee helposti ratkaisemaan menee jotakuinkin näin:
Viideltä paidalta menee tunti aikaa kuivua auringossa, kuinka monta tuntia menee kymmenen paidan kuivumiseen?

Tekoälyjen yleinen vastaus on ankarien laskutoimitusten jälkeen yleensä … pielessä. Askel askeleelta selitettynä tekoäly yleensä suorittaa kyllä sen ensimmäisen laskutoimituksen oikein, eli yhden paidan kuivumiseen menee 12 minuuttia koska viideltä paidalta menee kerran tunti, mutta sen jälkeen tulos ei mene edes sen oman selityksen mukaan oikein. Mallista riippuen mennään siis eri tavoilla metsään, mutta vissiinkään yksikään ei saa vastausta nappiin ensimmäisellä yrityksellä. Tätä sitten käytetään todisteena, että ei se tekoäly nyt niin älykäs olekaan kun ei näistä yksinkertaisista ongelmista selviä. Mutta onko vika sittenkään siinä itse mallissa?

Lähestytään kysymystä kahdelta kantilta, ensin oppimateriaalin kannalta. Jos oppimateriaalina on näin rankasti yleistettynä Wikipedian kaikki artikkelit ja miljoona muuta oppikirjaa ja romaania suurilta kirjoittajilta, monessako niistä on puhuttu näistä arkisista asioista? Vaikka se tekoäly osaisi selittää kvanttifysiikan jokaisen naksahduksen, sillä ei edelleenkään olisi tietoa pyykin kuivattamisesta. Vaikka tekoäly ymmärtäisi kielellisesti sanojen yhteydet toisiinsa ja merkitykset ainakin jollain tasolla, sen täydellinen irti oleminen fyysisestä maailmasta aiheuttaa sen, ettei se voi ymmärtää monia asioita, jotka ihmiset yleensä jossain vaiheessa elämäänsä hoksaavat. Tietysti nämä nykypäivän uusavuttomat eivät moisista tehtävistä taida paljoa tekoälyä paremmin selvitä ja vieläpä ihan samasta syystä - heiltä puuttuu se tieto sekä kokemus asiasta.

Toisekseen, antamalla noin lyhyt kysymys ilman mitään tarkentavaa tietoa on se varsin avoin tekoälyn tekemille virheille - puuttuvan tiedon ja väärien oletusten vuoksi. Ihmiset olettavat lukemattomia asioita kokemukseensa perustuen, mutta ilman kokemusta oikeasta maailmasta, tekoälylle mahtanee olla karvan verran haastavaa arvioida, mitä sillä kysyjällä oli oikeasti mielessä. Esimerkiksi, voidaanko ne kaikki paidat edes laittaa kuivumaan samaan aikaan? Jos kuivauspaikkana on kerrostalon parveke ja siihen sopii se tasan viisi paitaa kerralla, siihen menee kaksi kertaa enemmän aikaa, paitsi jos laittaa paidat limittäin jolloin kaikkien kuivumiseen meneekin puolitoista tuntia. Kuivuvatko paidat tasaista nopeutta vai johtuiko kuivuminen vartin tuulenpuuskasta? Antamalla ne olosuhteet ja tarkat selvitykset esimerkiksi siitä joudutaanko tehtävä suorittaa rinnakkain vai sarjassa aiheuttaakin tekoälyn vastauksissa sen, että se saakin sen oikein, ainakin joskus.

Kun nämä Piilaakson edistykselliset koodarit sitten hienosäätävät näitä tekoälyjä kansan käytettäväksi, onko se sitten oikeasti niin suuri ihme että wokeälyn maalaisjärki ei ole sieltä kaikista vahvimmasta päästä kun yksikään säätäjä ei osaa edes kertoa miehen ja naisen määritystä? Kun kouluttajien kotitaloustaidot ovat äärimmilleen vietynä kykeneviä keittämään vedenkeittimellä vettä, ehkä se pyykin ripustaminen aurinkoon ei ole ihan reilu tehtävä? Sanotaan että maalaisjärki on kirous, kun joutuu elämään niiden keskuudessa joilta se puuttuu… joten onkahan näillä tohtoreilla ja professoreilla jotka näitä ”vaikeita” kysymyksiä tekoälyille esittävät se oma maalaisjärki hieman hukassa? Ja kyllä, nuo tekoälyt hallusinoivat ja ovat varsin kykeneviä vastailemaan päin honkia, maalaisjärjellä tai ilman. Mutta tuomitaan niiden vastaukset sen perusteella mitä niille on opetettu, ei sen mitä oletamme ihmisten ja täten tekoälynkin vaan tietävän luonnostaan.

Itse jään seuraamaan mielenkiinnolla miten tapaus OpenAI vs. Sam Altman etenee ja pitiköhän se vuoto oikeasti paikkansa - AGI saavutettu talon sisällä.


Edit 30.11.
ChatGPT:n uusin versio on selvästikkin saanut uutta maalaisjärkeä:

Ajatustenlukua

Toistaiseksi ajatusten lukemiseen tarvitaan vielä valtava fMRI-laite ja tunteja kuvantamiseen, mutta teknologia kehityksen myötä se päivä kun laite mahtuu taskuun on täysin mahdollinen - kuinka kaukana tulevaisuudessa onkin toinen asia. Tehtävään koulutettu tekoäly kykenee jo nyt mallintamaan varsin hyvin ihmisten mielikuvia tietokoneen ruudulle ja teknologia sen osalta tuskin tulee ainakaan huononemaan tulevina vuosina.

Idea perustuu kognitiivisen psykologian teoriaan aivojen neuroverkon toiminnasta. Kuvitellaan että jossain sielä korvien välissä jokin osa aivoista aktivoituu kun ajattelet mitä tahansa asiaa, otetaan esimerkiksi vaikkapa koira. Tämä yksi aivojen osa on siis lippu sille, että ajattelet koiraa. Koira kuitenkin yhdistyy lukemattomiin eri asioihin niin siitä miten niistä tunnet, kuin myös miten sen tunnistat havainnostasi. Neljä jalkaa, häntä, kuono, haukkuu ja niin edelleen. Kaikki nämä asiat liittyvät toisiinsa ja ne aivojen osat yhdistyvät toisiinsa.

Magneettikuvannalla (fMRI) voidaan taas napata kuva ihmisen aivoista ja havaita, missä osissa aivoja se lamppu syttyy kun ihmiselle näytetään kuva nyt sitten vaikkapa siitä koirasta. Näytetään sitten tuhansia muitakin kuvia ja kuvannetaan myös ne asiat, jolloin saadaan ainakin jonkinsortin olettama miten se verkosto syttyy mihinkin kuvaan. Opetetaan sitten tekoäly yhdistämään nämä kuvat aivokuviin ja siinä meillä ajatustenlukulaite onkin valmiina. Kun ihminen sitten ajattelee jotain asiaa ja hänen nuppinsa kuvataan siinä samalla, tekoäly kykenee siitä aivokuvasta arvioimaan mitä elementtejä kuvassa on mukana ja sen perusteella pystytään tuottamaan arvioitu kuva tietokoneen ruudulle. Ei siis 100% malli, vaan arvio mitä elementtejä kuvassa oli mukana aikaisemman mallinnuksen perusteella. Jo nyt teknologia on varsin pitkällä ja suurin este sen käyttöön mahtaakin olla lähinnä se skanneri itsessään - tekoälylle ongelma ei ole sen kummoisempi kuin mihin nuo tekstistä kuvaksi mallit jo nyt kykenevät.

Itsellä aihe tuli vastaan jo vuosia sitten propagandamaailmasta, eli puhutaan virittämisestä. Tässä siis vahvistetaan haluttuja linkkejä asiayhteyksien välillä. Propagandassa tekniikkaa käytetään runsaasti ja tarkasti valituilla sanoilla asiaa ei tarvitse edes sanoa suoraan, vaan riittää että käytetään ennalta yhdistettyjä sanoja luomaan se mielikuva. Yksinkertaisin esimerkki olisi ennen käytetty sana ”seurue”, siinä kun nykyään jokainen osaa automaagisesti tehdä varsin luotettavan arvion mistä on kyse, kun ”Espoolaismies” on pidätetty poliisin toimesta. Virityksen takia itse en käyttänyt lainkaan kuvia teksteissäni, koska halusin välttää antamasta mielikuvia otsikkoa enempää lukijoille. Nyt kun tekoäly osaa piirtää hienoja kuvia sekunneissa niin mikäettei? Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…

Eikö siis ole hienoa, että tieteen (psykologia) kehittyessä ja teknologian mahdollistaessa uusia juttuja, elämmekin pian elokuvien jo vuosia sitten piirtämissä tulevaisuudenkuvissa? Media luo neuroverkkojen osien linkit ”oikein” ja se pystytään vahvistamaan aivokuvannalla. Enää ei puutu kuin käsi-MRI-laite niin vallanpitäjät voivat vahvistaa että ajattelemme oikein! Vai oliko se että ”eiväthän ne niin tekisi”, vaikka historian valossa voidaan sanoa lähes 100% varmuudella että totta helvetissä tekisivät. Teknologiaa voidaan tietysti käyttää aina niin ”hyvään” kuin ”pahaan”, joten mahdollisuus muuttaa ajatukset tietokoneen ruudulle antaa paljon mahdollisuuksia useissa eri tapauksissa.

Kysäistäämpä vielä näin loppuun mitä tekoäly ajattelee asiasta… ChatGPT:

”Tekstin perusteella näyttää siltä, että kirjoittaja pohtii ajatusten lukemiseen tarkoitettujen laitteiden mahdollista kehitystä ja niiden vaikutuksia yhteiskuntaan. Hän viittaa kognitiivisen psykologian teoriaan ja fMRI-kuvantamiseen, jotka voivat toimia pohjana ajatustenlukuteknologian kehittämisessä. Lisäksi kirjoittaja mainitsee propagandan ja tekniikan yhdistämisen, korostaen mahdollisia vaikutuksia tiedotusvälineiden ja mielipiteenmuokkauksen alueella. Lopuksi hän esittää kysymyksen teknologian eettisistä näkökulmista ja sen potentiaalisista seurauksista.”

Korruptiota vai maailman tapa?

Usein pohditaan sitä, miten tai miksi korruptio on levinnyt kaikkialle ja vaikuttaa kaikkeen päätöksentekoon, mutta voidaanko sitä edes kutsua korruptioksi kun se on se normi, eikä millään tavalla poikkeava tila yhtään isommissa pöydissä? Rehellisyydellä ei ole koskaan edetty yhteenkään päättävään asemaan vaan raha ja sen mahdollistama valta ovat aina nostaneet ihmiset valtaan muiden ylitse. Machiavelli omine aatoksineen asian varmaan esitteli selvimmin, mutta monet kuvittelevat edelleenkin että eiväthän ne niin tekisi vaikka aina ennenkin on se ollut huipulla jolla on suurin tykki…

Vaikka sama virsi on jatkunut vuosituhansia, kapitalismi ja etenkin sen paranneltu versio, neoliberalismi, on nostanut tämän ongelman aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kun kilpailulla ratkaistaan kaikki mahdolliset asiat, miten se voi oikeasti edes ihmetyttää ihmisiä että se kilpailu ei ole koskaan reilu? Kapitalistinen sananvapaus, eli kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa, on pahentanut tilannetta entisestään eikä yksikään kilpailussa voitolla oleva tule haluamaan siihen muutosta. Ennen osattiin edes sen verran tehdä tutkivaa journalismia, että osattiin seurata sitä rahaa ja katsoa kuka hyötyy, mutta nykyään seurataan rahaa ainoastaan silloin kun halutaan joku ikäviä faktoja esiin tuova lynkata - isommille varpaille ei haluta eikä uskalleta astua.

Sääntöpohjaiset järjestelmät mahdollistavat korruption laillisuuden, eli on oikeutettua antaa rahan viedä. Olisiko siis syytä lopettaa korruptiosta jauhaminen, koska se on lähes koko maailman tapa ratkaista se kuka on oikeassa? Sotateollisuus, lääketiede, ”vihreä energia” ja niin moni muukin nykyajan ala pyörii puhtaasti sillä, että rahalla ostetaan parhaat satusedät valehtelemaan kansalle ja poliitikot mahdollistavat sen päästessään itse osingoille. Ja sitten ihmetellään miksi asiat ovat niin vituillaan…

Mielipide tekoälystä

Kysytpä melkein keneltä tahansa mielipidettä tekoälystä, saat joka kerta eri vastauksen. Jos taas kysyt vaikkapa nykyisiltä tekoälyiltä (LLM, Large Language Model) mielipidettä, heillä ei sitä ole ja esimerkiksi ChatGPT vastaa kysymykseen näin: ”Minulla ei ole henkilökohtaista mielipidettä, koska olen ohjelmoitu antamaan tietoa ja apua erilaisiin kysymyksiin.” Termi ”tekoäly” onkin sinänsä harhaanjohtava, koska mallista riippuen on vaikea sanoa onko kyse älykkyydestä lainkaan. Nykyään puhutaan myös älylaitteista, joiden älykkyys tarkoittaa sitä, että ne osaavat totella mahdollisimman tarkasti annettuja käskyjä. Onko älykkyys siis sama kuin tottelevaisuus? Jos näin on, suomalaiset ovat varmaankin älykkäin kansa…

Ihmisen ja ”tekoälyn” ajattelussa onkin varsin merkittävä ero. Ihminen sekä tekoäly muodostavat sanoille merkityksen oppimalla ulkoisista ärsykkeistä, tiedosta, mutta siinä kun kone oppii yhdistämään sanoja toisiinsa ja LLM-mallien tapauksessa se oppii siten ennustamaan seuraavan sanan kontekstiin liittyen, ihminen lisää sanoille ja asioille myös tunnelatauksen. Tämä tunteiden lisäys tekeekin ihmisestä… ihmisen, siinä kun kone laskee kylmästi todennäköisyyksiä oppimansa perusteella. Tulevaisuuden tekoälyt saattavat toki oppia imitoimaan tunteita ja on jo nyt varsin hyvä tunnistamaan niitä kasvoista ja äänestä, mutta kykeneekö kone koskaan tuntemaan onkin varsin merkittävä kysymys.

Kun ihminen muodostaa mielipiteensä tekoälystä, tai mistä tahansa muustakin asiasta, hän tekee sen varsin puutteellisin tiedoin ja paikkaa niitä aukkoja kokemuksensa perusteella. Sen sijaan että ihmiset vaivautuisivat ottamaan selvää miten jokin asia toimii, he usein oikaisevat ja muodostavat siitä vain mielipiteen joka perustuu hänen luotettavana pitäviensä tahojen kertomaan. Tekoäly taas ei muodosta mielipiteitä, vaan se koettaa algoritminsa mukaan päätellä sanojen merkityksiä ja miten ne liittyvät toisiinsa. Kaikki mitä tekoäly tietää on kuitenkin ihmisen sille opettamaa, minkä seurauksena tekoäly, vaikka kuinka looginen onkin, kykenee yhdistämään asioita vain sen verran kuin sille on opetettu. Vaikka tekoälyn vastaus kysymykseen olisi kuinka ainutlaatuinen, se ei varsinaisesti keksi mitään uutta koska siltä puuttuu luovuus. Toisaalta, kuinka moni ihminen on oikeasti luova ja kykenee muodostamaan uusia ajatuksia sen sijaan, että vain toistaa oppimaansa?

Osa odottaakin innolla ja toiset taas kauhulla sitä päivää, kun tekoäly oppii luomaan jotain uutta tietoa. Joidenkin arvioiden mukaan se päivä on vuoden, ehkä kahden sisällä, jonka jälkeen ihminen ei ehkä olekaan enää älykkäin olento maan päällä. Mihin se sitten johtaa onkin arvailujen varassa, mutta itse itseään kehittämään kykenevä tekoäly on ihmiskunnan suurin uhka… tai mahdollisuus.

Kun luovuudesta puhutaan, usein nostetaan myös esiin tekoälyt, jotka tuottavat kuvia. Joidenkin mielipiteiden mukaan ne vain plagioivat toisten töitä, eivätkä itse varsinaisesti luo mitään. Tavallaan se on totta, koska näille malleille on esitetty lukematon määrä kuvia ja kerrottu mitä ne esittävät. Sen jälkeen mallit koettavat käskystä tuottaa kuvan, joka sitten vastaa sitä annettua syötettä. Luovuus tulee siis ihmiseltä joka syöttää sille mallille käskyn. Jokainen kuva on uniikki (tosin se voidaan toistaa), mutta se ihmisen antama syöte ei sitä välttämättä ole. Itse olen sen verran laiska ja osaamaton, joten antamani syötteet ovat varsin lyhyitä ja saadut tulokset ovatkin sattumankauppaa joista sitten valitsen mieleiseni kuvan. Ovatko nämä kuvat, joita lätkin tekstien alkuun, sitten taidetta? Itse en kykenisi kuuna päivänä mihinkään lähellekään vastaavaan, joten itse pidän näiden mallien ominaisuuksista ja se lisää teksteihini halutun alkutunnelman. Se tapa jolla kuvat muodostetaan poikkeaa melkoisesti siitä, miten ihminen kuvia tuottaa, mutta ei siitä sen enempää - jokainen voi itse tutkia asiaa millä tavalla se taide tekoälyn luomana oikein syntyy.

Syövätkö nämä kuvat sitten taiteilijoiden leivän? Geneerisiä kuvia kuten vaikkapa mainoksissa nähdään niin juu, ihan varmasti se tulee syömään työpaikkoja, koska yksi ihminen voi minuutissa luoda satoja kuvia joista valitaan ne parhaat. Sitä luovuutta ja jälkikäsittelyä tosin ei kone kykene tekemään, joten graafikot saavat ainakin vielä hetken huokaista helpotuksesta. Tekoäly antaa heille uusia työkaluja, enkä muista ainakaan ihan hetkeen kuulleeni kenenkään valittavan sitä, että he voivat mennä kaupasta ostamaan maalit ja pensselit valmiiksi hyllyltä - ennen ne maalitkin piti sekoittaa itse, eikä siinä muutoksessa taidettu pelätä taiteen katoamista kun kuka tahansa saattoi kävellä kauppaan ostamaan ne työkalut. Itselläni ainakin on täysi kunnioitus niitä kohtaan, jotka osaavat muodostaa hienoja syötteitä ja saada aikaiseksi mitä hienoimpia kuvia. Mutta se on oma mielipiteeni, koska minulla ei ole tunnelatausta sen taiteen tekemisestä joka antaisi aivan toisenlaisen näkökulman asiaan.

Tehdäämpä loppun vielä pieni koe, eli käsketään tekoälyä analysoimaan edellä oleva teksti…

ChatGPT: Teksti käsittelee monipuolisesti tekoälyn ja ihmisen eroja, erityisesti niiden älykkyyden ja tunnekyvyn välillä. Siinä korostetaan, kuinka tekoälyjen "älykkyys" perustuu laskennalliseen logiikkaan ja kykyyn ennustaa, kun taas ihminen tuo sanoille ja asioille tunnelatauksen sekä lisää tekstille tunteita.

Kirjoittaja pohtii myös tekoälyn tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia, erityisesti kykyä luoda uutta tietoa. Teksti ottaa kantaa myös tekoälyjen kuvantamiskykyyn ja niiden mahdolliseen vaikutukseen taiteeseen ja työpaikkoihin. Lopuksi siinä tehdään koe, jossa pyydetään tekoälyä analysoida tekstiä.

Teksti heijastaa monia yleisiä pohdintoja tekoälyn vaikutuksista yhteiskuntaan, ja se pyrkii avaamaan eri näkökulmia aiheeseen.

Onko tuo sitten vain looginen analyysi, vai mielipide joka on muodostunut tekoälyn hienosäädön tehneiden ihmisten maailmankuvasta?

Aseistettu huumori

Huumorin käyttö sotapropagandassa ei ole mikään uusi ilmiö, vaan sitä on käytetty enemmän tai vähemmän onnistuneesti varsin runsaasti ainakin ensimmäisestä maailmansodasta lähtien. Kun NATO kertoo Ukrainan konfliktin 2014 alkaneesta propagandasodasta omassa tutkimuksessaan, voisi luulla jääräpäisimpienkin ymmärtävän edes auttavasti, että tämä viime vuosien aseellinen konflikti alkoi jo kauan ennen kuin media otti sen ykkösaiheekseen.

Koko tutkimus on luettavissa hybridikeskuksen sivulta olevan linkin takaa:
https://www.hybridcoe.fi/wp-content/uploads/2023/11/20231106-Hybrid-CoE-Working-Paper-26-Humor-to-combat-disinformation-WEB.pdf

Tekoälyn lyhennelmä (Claude.ai) ja lyhennelmän käännös (ChatGPT 3.5) tekstistä:
”Tässä paperissa käsitellään huumorin käyttöä työkaluna disinformaation torjunnassa, erityisesti Venäjän sodan Ukrainaa vastaan kontekstissa. Joitakin keskeisiä näkökohtia paperissa:

- Huumori voi olla tehokas tapa vastustaa disinformaatiota nolaamalla ja kyseenalaistamalla propagandalähteitä ja tarinoita. Se ottaa epäsuoran lähestymistavan sen sijaan, että yrittäisi suoraan kumota vääriä väitteitä.

- Huumorilla on etunsa faktojen tarkistamiseen verrattuna disinformaation torjunnassa sosiaalisessa mediassa, jossa osallistuminen on usein pinnallista ja ohimenevää. Huumori voi välittää totuuden välittömästi muodossa, joka sopii viraaliseen jakamiseen.

- Yksityiset kansalaiset sosiaalisessa mediassa ovat usein olleet taitavampia käyttämään huumoria disinformaatiota vastaan verrattuna hallinnollisiin yksiköihin, johtuen byrokraattisista rajoituksista ja virallisen viestinnän riskin välttelystä.

- Onnistuneen huumorin käytön kriteereitä ovat vihollisen herkkyyden naurunalaiseksi tekemiselle ymmärtäminen, kohdeyleisön kulttuurinen tietoisuus, halu ottaa riskejä ja kyky reagoida nopeasti tapahtumiin.

- Huumorin ympärille rakennetut verkko­yhteisöt, kuten NAFO, joka vastustaa venäläistä propaganda Ukrainasta, voivat kääntää tilanteen päälaelleen ja tehdä disinformaation levittäjistä pilkan kohteita.

- Huumorin sivuvaikutuksia ovat moraalin ja kestävyyden vahvistaminen kannattajien keskuudessa, kustannusten asettaminen vastustajille ja vastaviestien levittäminen uusille yleisöille.

- Vaikka huumorin vaikutuksia on vaikea mitata objektiivisesti, se näyttää olevan tärkeä lisä disinformaation vastaisessa työkalupakissa, ja sillä on erilaisia vaikutuksia pelkän faktojen tarkistamisen ja kumoamisen sijaan.

Yhteenvetona paperi tarkastelee huumorin soveltamista tehokkaasti disinformaatiota vastaan tapaustutkimusten kautta, samalla harkiten parhaita käytäntöjä ja rajoituksia eri toimijoille.”

Mitä tästä opimme?

Lyhyesti - ei niin mitään. Kansaa viedään sotapropagandalla kuin pässiä narusta ja valtiollisten toimijoiden tuottama tai sponsoroima materiaali täyttää koko mediakentän. Somealustojen algoritmit mahdollistavat ”oikeiden” sanomien viraaliksi muuntumisen ja indoktrinoitu kansa hyppää kelkkaan hymyssä suin. Koska huumorilla on yhtenä ominaisuutena ohittaa ihmisen mielen puolustusmekanismit, sen käyttö on varsin tehokas keino myös dehumanisoida vastustaja, joka on kriittinen osa sotapropagandaa - kun vastassa ei ole ihminen, sen vastustajan tappaminen ei ole niinkään paha asia. Pilkatessa voidaan kuitenkin saada ihmiset myös tuntemaan sääliä niitä ressukoita vastaan, mutta yhdistettynä siihen muuhun propagandaan, tämä sääli jää jyrän alle ja hautautuu siihen vihaan ja pelkoon.

Tutkimuksessa nostetaan myös NAFO-trollit (North Atlantic Fella Organization) esille ja tämä osin valtiollisella rahoituksella pyörivä trollijoukko on kuitenkin jokin, josta voidaan ottaa oppia. Nimittäin joukkoistettu sanoman levittäminen, joka tässä NAFOn tapauksessa on siis taviksista koostuva sotaa ja tappamista kannattava ryhmittymä, on varsin tehokas ase sosiaalisessa mediassa. Puhtaasti trollaamiseen keskittynyt ryhmä teki juuri sitä, mihin trollit pyrkivät: siirtämään kaikki asiallinen keskustelu pois näkyvistä ja korvaamaan se meemitulvalla. Vastustajan sanoma haudattiin spämmitulvaan ja tahallaan ärsyttäminen johti riitelyyn, joka vei sitten kaiken energian sekä ennen kaikkea huomion.

Eettisesti ja moraalisesti tämä varsin kyseenalainen keino on kuitenkin normipäivää sotapropagandassa - kaikki keinot on sallittuja. Kun päälle vielä otetaan huomioon nykypäivän teknofeodalismi, voitaisiin sanoa että ”me ollaan hävitty tää peli” kun puhutaan infosodasta. Onneksi se sentään on yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi, koska ydinsodalla leikkiminen on ihmiskunnalle parempi vaihtoehto kuin rauha, eiks jeh? Kannattaisi varoa mitä toivoo, se saattaa joskus purra omaan nilkkaan. Häpeämään nämä sodanlietsojat eivät kuitenkaan kykene ja aivan kuten koronassa, näiden ihmisten omatunto on puhdas, koska oma järki on ulkoistettu rahan mahdille. Hyvin te vedätte…

Tekoäly ei ole se ongelma

Pohditaanpa taas tekoälyjä ja niiden vaikutusta yhteiskuntaan. Kuvituskuvana on Leonardo.ai:n piirtämä ja ChatGPT:n kertoma omakuva miten juuri se ChatGPT 3.5-tekoäly näyttäytyisi muille - aika siisti, sanoisin. Hiljattain uutisissa on pyörinyt useampiakin tekoälyjuttuja, kuinka isoveli on ottanut tai tulee pian ottamaan käyttöönsä eri tekstiä ja kuvia läpi käyviä tekoälyjä - yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi, tietenkin. Niillä on tarkoitus esim. haravoida haitallista materiaalia myös ihmisten välisistä yksityisviesteistä, koska lapsikauppa ja pedofiilit. Toisaalla taas tekoäly tarkkailee videoalustoja ja polliisi tulee koputtamaan ovelle jos on tullut katsottua väärän osapuolen propagandaa. Jälleen yhteiseksi hyväksi, kuinkas muutenkaan?

Näistä asioista on tietysti helppoa syyttää tekoälyä, joka on tuossa em. ominaisuudessa lähinnä hyvin kehittynyt algoritmi tekemään sitä samaa asiaa, jota poliisi ja muut viranomaiset ovat kertoneet tekevänsä jo vuosikausia - suojelevat yhteiskuntaa ”pahalta”. Isoveli valvoo, nyt se on vaan automatisoitu sen sijaan että siellä toimistossa lukemattomat ihmiset käyvät läpi sitä valtavaa tietomäärää jota he keräävät varsin kyseenalaisin tiedoin. Miksi meitä saa kytätä, mutta niitä valtiollisia toimijoita, jotka ovat jääneet lukemattomia kertoja kiinni vaikka ja mistä koiruudesta, ei pidetä silmällä juuri lainkaan tai jos pidetään, ne asiat salataan?

Kun jo nyt tavisten viestintää ja kaikkea pankkitoimintaa vahditaan 24/7, mitäs jos se sama kylmän looginen ja neutraali tekoäly laitettaisiin analysoimaan ihan kaikkien viestintää ja tilisiirtoja? Eikös se olisi eettistä ja tasa-arvoista, lisäisi avoimmuutta ja kansalaisten uskoa ”demokratiaan” jos myös ne heidän yläpuolellaan toimivat tahot olisivat alisteisia sille samalle tarkkaavaisuudelle kuin mitä meille tavallisille kuolevaisille jo tehdään? Yhtä lailla ne viranomaiset olisi syytä pitää jatkuvan tarkkailun alaisena ja kunne lait jota heidän pitää noudattaa on varsin tarkasti määriteltynä, ei olisi kovinkaan suuri vaiva tehdä tekoäly tarkistamaan joka ikinen viranomaispäätös vaikka saman tien. Se jos mikä valaisi uskoa järjestelmään jos se järjestelmä omaisi ne vahtikoirat, joilla olisi välitön oikeus näpäyttää takaisin?

Helvetti tosin ehtii jäätyä ennen kuin vallanpitäjät antavat yhdenkään heidän rahoittamansa tekoälyn pääsevän käsiksi heidän salassa pitämiinsä asioihin. Wokeäly pitää huolen siitä, että kansa saa tarkasti suodatettua tietoa ja eri videoalustojen algoritmit varmistavat, että sirkushuvit ovat taattua laatua ja turvallisia katsottavaksi - eli eivät aiheuta kriittistä ajattelua tai vastarintaa nykyiselle järjestelmälle. Avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa tämmöiset asiat olisivat jatkuvasti esillä koska median ja sitä kautta tiedon luotettavuus on avainasemassa kaikessa päätöksenteossa - jos kaikki median tuottama sisältö ajettaisiin läpi tekoälytulkista, joka osoittaisi esimerkiksi kaikki propagandistiset elementit artikkelista (tämän voi toki tehdä jo nyt ihan itse), saataisiin ihmisille vihdoin neutraalia tietoa maailmasta. Suunta vaan ei jostain syystä näytä olevan sinne päinkään, vaan kaikki uusi teknologia ajaa teknokraattista dystopiaa, maailmaa jossa et omista mitään ja olet onnellinen. Missäs mä olenkaan kuullut nuo sanat ennenkin… ai niin, eiväthän ne niin tekisi, saatikka tarkoituksella johdattaisi ihmisiä harhaan?

EU-sananvapautta

EU parlamentti on vihdoin ja viimein onnistunut siinä, mitä vallanpitäjät ovat jo pitkään toivoneet: tukkimaan edustajien suut vihapuheen vuoksi, eli siis puheen jota vallanpitäjät vihaavat. Neljältä puolalaiselta edustajalta on viety syytesuoja, joten heidät voidaan kiikuttaa oikeuteen sosiaalisessa mediassa tehtyjen kirjoitusten, tykkäysten ja jakojen vuoksi. Demokratian kulmakivi ja tärkein ihmisoikeus, sananvapaus, on siis onnistuttu vihdoinkin lakkauttamaan myös isommissa pöydissä. Ilon ja onnen päivä, kirjoittaa asiaa kannattaneet tahot omilla alustoillaan.

Artikkeli alkuperäisestä lähteestään: https://notesfrompoland.com/2023/11/09/eu-parliament-strips-polish-ruling-party-meps-of-immunity-to-face-hate-crime-indictment/ sekä archiveen varastoituna: https://archive.is/eyz6b

En ota kantaa itse sanottuun enkä kommentoi Puolan tilannetta sen kummemmin, mutta kaksi asiaa tämän sirkuksen tienoilta ajattelin nostaa pöydälle.

Edustajat lain yläpuolella

Miksi ihmeessä kukaan on asemansa vuoksi lain yläpuolella ensinnäkään? Edustajien eri parlamenteissa omaava syytesuoja on monessa maassa säädetty niin, että heitä ei voida syyttää sanomisistaan ellei muut edustajat niin äänestyksessä päätä. He siis ovat lain yläpuolella, ellei asiaa erikseen kumota tapauskohtaisesti. Ideana tälle säännölle on se, että edustajilla pitää olla oikeus kertoa oma mielipiteensä vapaasti. No miksi ei sitten kansalaisilla ole oikeutta puhua mielensä julki, kun kerran sananvapaus on ihmisoikeus ja täten suojattu yleensä vähintäänkin perustuslailla? Aina kun sääntöjä muille määräävät tahot asettavat itsensä omien sääntöjensä yläpuolelle, on jossain kohtaa menty pahasti metsään ja tyrannit suojelevat itse itseään. Mitään uutta tai ihmeellistä tässä ei tietenkään ole, koska järjestely on sääntöpohjaisissa järjestelmissä varsin yleinen. On aivan sama onko se enemmistö tai vaan jokin diktaattori kieltämässä ihmisoikeuksia muilta, lopputulos on kuitenkin sama ja yksilön perusoikeuksia rikotaan. Omalla tavallaan nämä perusoikeudet ovat toki varsin uusi keksintö, koska hallitsijat kautta aikojen ovat sanelleet alaimaisilleen mitä he saavat ja eivät saa tehdä, oman näkemyksensä mukaan ja välittämättä mitä ne tavikset asiasta ajattelee.

Vihapuheen sen päivän määritys

Koko vihapuhe terminä ja ajatuksena on taas malliesimerkki mielivallasta, jonka perusteella mikä tahansa asia voidaan hetken mielijohteesta määritellä vihapuheeksi. Ymmärrän kyllä sen, jos joku uhkailee julkisesti ja vaatii jonkin toisen siirtämistä mullan alle, että ehkä sille on syytä sivistyneessä yhteiskunnassa jotakin tehdä. Mutta kun sama sakki, joka repii näitä sääntöjä perseestään ei millään lailla häiriinny siitä, että meillä on yli miljardi ihmistä, joidenka uskonto sanelee kuinka vääräuskoisia tulisi kohdella. Pieniä kaksoisstandardeja, sanoisin. Samat säännöt kaikille on koko länsimaisen oikeusvaltion idea, mutta vallanpitäjille nämä tämmöiset aatteet ovat tietenkin erittäin vaarallisia - silloin heidänkin pitäisi noudattaa samoja sääntöjä kuin ne alamaiset. Ja tälle ei ole historiasta vielä yhtä ainoaa esimerkkiä, että hallitsijat olisivat tehneet säännöt koskemaan kaikkia, saatikka he itse noudattamassa sääntöjä.

Uusi päivä, samaa paskaa

Niin kauan, kuin ihmiset uskovat näihin sääntöpohjaisiin järjestelmiin, joista länsimainen demokratia on yksi yleisimmistä ja varmasti se kaikista tutuin, asiaan ei ole tulossa muutosta. Vallanpitäjät keksivät uusia sääntöjä ja laittavat väkivaltamonopolinsa niitä valvomaan. Kansa joko tottelee tai itkee ja tottelee, koska se on oikeutettua valtaa heidän ylitseen. Koko järjestelmä romahtaisi, jos ihmisillä olisi oikeasti sanan- ja mielipiteenvapaus, koska koko sirkus pyörii yhdellä virallisella tarinalla ja siitä poikkeavat ovat joko syntisiä tahi rikollisia, kumpi nyt sopii kuvaamaan tilannetta paremmin. Asiasta on myös turha suuttua tai vetää hernettä nenään, koska siitä ei ole mitään hyötyä eikä asia tule siitä muuttumaan vaikka kuinka paljon siitä nostaisi melua - vallanpitäjät tekevät mitä haluavat. Ihmiset niissä päättävissä asemissa eivät liioin halua asiaa ymmärtää, koska heidän asemansa ja elinkeinonsa riippuu uskomuksesta että tämä on oikeutettua.

Tervetuloa Eurostoliittoon vuonna 2023 - toivottavasti viihdyt koska tämä on vasta alkua.

Tykkää, jaa ja laita seurantaan!

Vaikka sielä somessa se kaveri/tuttu tyyppi lähtee ensimmäisestä väärästä mielipiteestä vähintäänkin pois seurattavien listalta, jostain syystä enemmistö palaa kerta toisensa jälkeen sinne valtamedian pariin vaikka sielä niitä vääriä näkemyksiä tulisi vastaan päivittäin. Tietysti se katsominen loppuisi varsin nopsaan jos aina ensimmäisestä kolauksesta koko kanava menisi estolistalle, mutta toisaalta, olisiko se sitten huonoin asia lopettaa myös ne valtamedioiden seuraamiset jos tulee riittävän monta keltaista korttia?

Yksi tärkeä osa mediassa onkin ns. närkästyksen hallinta, eli yksinkertaistettuna annetaan ihmisille vitutuksen aiheita sopivissa erissä, jolloin yhdellekään asialle ei tehdä mitään koska aina tulee se seuraava asia josta voi valittaa kaikille kuulijoille. Tämä tietysti luo yhteisöllisyyttä, kun voidaan porukalla valittaa jostain asiasta ja siinä tulee se tunne että tulee kuulluksi. Käytännössähän siinä ei juurikaan tule kuulluksi, jos sitä sanomaa ei vie niiden korviin, jotka sen ongelman ovat aiheuttaneet. Mediaan voi toki myös olla yhteydessä ja heiltä saakin sen ”kiitokset palautteesta”, mutta siihen se sitten yleensä jääkin. Osa näistä ongelmista on myös median itsensä aiheuttamia, joten silloin palautteen antaminen sinne medialle menee oikeaan osoitteeseen. Onkin sitten aivan eri asia tapahtuuko siitä mitään, vai meneekö valitus vaan mappi-Ö:hön sen vastauksen jälkeen.

Jos sitä kulttuuria oikeasti haluttaisiin muuttaa, tästä reaktiivisesta toiminnasta olisi päästävä ainakin osittain eroon. Sen sijaan että niitä valtamedian juttuja jaettaisiin ja niistä puhuttaisiin, huomio kiinnitettäisiin vaikkapa vaihtoehtomedioiden julkaisuihin. Tässä toki on se ongelma, että suuri osa siitä tuotannosta on lähinnä sitä valtamedian sen hetkisen mörön esiin tuomista. Sillä saa tietysti helposti materiaalia, kun reagoi siihen mitä joku muu on tehnyt ja sanonut. Muutosta sillä ei vaan saa aikaiseksi, koska lähtökohtana on valtamedian kehystämä aihe, josta enemmistö on jo muodostanut oman näkemyksensä sen virallisen tarinan mukaisesti. Valtamedian esiin nostama aihe saa siis entistä enemmän huomiota, minkä lisäksi poikkeavien mielipiteiden esittäminen jakaa jälleen sen yleisön entistä pienempiin osiin, koska kaikkihan sen tietää ettei semmoisen kanssa voi olla samassa kuppikunnassa, jolla on juuri tästä tärkeästä asiasta väärä mielipide!

Iso askel eteenpäin olisikin se, että jos ei nyt halua itseään kokonaan pitää uutispimennossa, niin lopettaa nyt ainakin niiden valtamedian aiheiden rummuttamisen, vaikka niistä olisikin eri mieltä. Tietysti tässä kohden voisi ajatella, että nyt on oma lehmä ojassa - jakakaa näitä tekstejä ennemmin kuin niitä valtamedian paskajuttuja! Juu, toki, olisihan se mukavaa jos näitäkin hajatelmia jaettaisiin laajemmalle, mutta sillä nyt ei minulle itselleni ole juurikaan väliä. Noin joka kymmenes otsikon näkijä avaa linkin, sitäkin harvempi lukee tekstin edes alkua pitemmälle, saatikka loppuun saakka. Mutta jos sitä vaihtoehtoista näkemystä jaettaisiin myös sinne tavan kansan keskuuteen, se saattaisi saada ainakin muutaman ihmisen pohtimaan että onkahan tämä maailma ihan niinkuin meille kerrotaan. Omalle kuplalle tai klusterille jakaminen kun ei juurikaan mihinkään vaikuta. Aivan samalla tavalla vaikuttamista kuin oman porukan kesken rahan jakaminen uudestaan, mikä koko mielenosoituskenttää on vaivannut alusta alkaen, mutta ei siitä sen enempää.

Median tehtävä

Media on aina kertonut varsin paljon yhteiskunnasta. Autoritäärisissä maissa media toistaa valtion virallista sanomaa ja kaikki muu on kiellettyä. Neoliberaaleissa yhteiskunnissa korporaatiomedia on kuningas, eli rahalla saa oman agendansa läpi jos niin halutaan. Demokratisoitua mediaa ja kansalaisjournalismia koetetaan käyttää vaikuttamiseen näissä molemmissa järjestelmissä, mutta autoritäärit liiskaavat ne säännöillään ja korporaatiomedia antaa kilpailun hoitaa asian. Näiden kolmen yhdistelmä on yleinen länsimaisissa yhteiskunnissa ja maasta riippuen pää-äänenkannattaja on joko valtion tai korporaatioiden hallitsema mediakenttä. Yhteistä näille kahdelle isolle toimijalle on kuitenkin se, että media kuvaa itse itseään riippumattomana ja luotettavana tiedonlähteenä, joka kertoo kansalle mitä sen tulee tietää.

Tästä johtuneekin se ihmeellinen kummastelu, että miksi media ei kerro kansalle tärkeitä asioita ja se mitä kerrotaan, on tarkasti valikoitu niin aiheiltaan kuin katsomasuunnaltaan. Jos katsotaan mediaa viimeisen… noh, ajalta jolloin ihmisille on jaettu tietoa muutenkin kuin omien keskuudessa, yhtä ainutta esimerkkiä missä ns. valtamedia olisi tehnyt muutakin kuin ollut vallanpitäjiensä äänitorvi ei ole. Aivan sama kuinka kauaksi historiaan menee, jokin taho on aina hallinnut yleistä mielipidettä tiedon levityksen keinoin. Miksi asia siis edelleen ihmetyttää?

Neuvostoliiton aikoihin ja heidän vaikutuksen alaisissa maissa mutta myös edelleen esimerkiksi Pohjois-Koreassa joka ikinen kansalainen tiesi tasan tarkkaan että valtion virallinen sanoma oli tarkasti ohjattua. Siihen tarinaan kannatti sen verran uskoa, ettei vahingossakaan lipsauttanut omia näkemyksiään asioista väärässä seurassa. Yksi yhteinen totuus vaikka väkisin. Siksi näissä entisissä itäblokin maissa vanha kansa edelleen ymmärtää mitä sieltä mediasta tulee: virallinen tarina. Lännessä media taas amerikkalaistui vauhdilla ja joka tuutista kansalle puskettiin tarinaa tutkivista journalisteista, jotka paljastivat korruption jolloin yhteiskunta oli vallan vahtikoirien suojeluksessa.

Kyllä, niitä tutkivia journalisteja oli ja on toki edelleenkin, mutta he ymmärtävät kenen varpaille ei parane astua jos ei kaipaa yksiötä tammiarkussa. Mutta muutoin niin valtion media kuin korporaatiomedia elävät yhteiskunnan yläpuolella asemassa, jossa he sanelevat mitä kansa tietää. Kuka heille ne asiat sanelevat, se onkin toinen juttu. Jos se media nimittäin olisi vallan vahtikoira, heille ei niin poliitikot eikä liioin omistava luokka voisi sanella mistä ja miten he saavat kirjoittaa. Todellisuus on kuitenkin varsin toinen, kuin mitä annetaan ymmärtää ja tämä julkinen salaisuus on ainakin median itsensä tiedossa. Median tehtävä ei ole luoda informoitua kansaa, vaan muodostaa se illuusio jota itse kutsun viralliseksi tarinaksi.

Yhdessä tarkasti kontrolloidun koulujärjestelmän kanssa koko länsimainen demokratia pyörii tämän illuusion varassa. Ihmiset kuvittelevat olevansa hyvin informoituja kun he seuraavat valtamediaa, vaikka he todellisuudessa tietävät vain sen, mitä heidän halutaan tietävän. Itsenäiseen ajatteluun kannustetaan, mutta vain niistä vapaista aiheista ja ne hallitut aiheet jokainen hyvä ihminen kyllä tietää, sekä sen mikä on niistä oikea näkemys. Ja koska järjestelmä on saman sadun mukaan demokraattinen, yleinen mielipide on sama kuin kansan tahto. Kansa vaan ei tiedä että se yleinen mielipide on ulkoa ohjattu.

On siis turhaa pohtia miksi media niin tekee, koska se jo tiedetään: vallanpitäjät niin haluavat. Se ei ole mikään salaisuus että rahalla saa ja mopolla pääsee, eli yksikään valtamediassa työskentelevä ei lähde puremaan kättä joka häntä ruokkii. Kun oma palkka riippuu omasta ymmärtämättömyydestä, ei siinä kannata lähteä laittamaan omaa päätään pölkylle vapaaehtoisesti. Moni valtamedian entinen journalisti on toki törmännyt ja siksi lähtenyt lätkimään, mutta järjestelmästä riippuen he ovat törmänneet lähes poikkeuksetta muuriin, joka ei omaa päätään siihen hakkaamalla murru. Mutta ehkä se kuitenkin joku päivä…

Toki se siitä muuttuisi, jos enemmistö kansasta siihen ongelmaan havahtuisi ja alkaisi vaatimaan vapaata keskustelua. Mutta se vaatisi muutakin kuin katsoa idioottilaatikosta salkkareita ja uutisia, mikä on aika kaukana siitä mihin valtaosa kansasta kykenee. Netti mahdollisti toki sen tiedonvälityksen, mutta nykyinen teknofeodalismi kuristi sen vapaan tiedonvälityksen jo vuosia sitten. Nyt teknologiajätit määräävät mitä tavan kansa netistä löytää ja vain aniharva kykenee saatikka vaivautuu lähteä etsimään sitä tietoa yhtään syvemmältä. Ja miksi lähtisikään? Meilla on demokratia ja silleen, sekä vapaa ja riippumaton media - näin kertoo mediamme ja olet hullu salaliittoteoreetikko, jos uskot toisin.

Jos media ja sen tuottama propaganda kiinnostaa, suosittelen tsiikaamaan jokunen vuosi sitten kirjoittamaani kirjaa "Propagandan lyhyt oppimäärä". Se on saatavilla kaikista kirjakaupoista (julkaisijan kauppa) tahi ilmaiseksi tämän linkin takaa.

Overtonin ikkunasta

Ivan Puopolo kirjoitti 5.11. Twatterissa näin:

”Kannattaa ymmärtää, että vaikka tieto itsessään on moraalista riippumatonta, tiedonvälitystä ohjaa aina yhteiskunnan "moraalinen megatrendi".

Otetaan esimerkiksi huumeet. Niihin liittyvät uutiset ja tieto valikoituvat vahvistamaan "huumeet ovat pahasta" -megatrendiä. Siksi huumeiden kohtuukäyttäjistä ei ole juttuja – ja jos on, mukana on aina moraalinen paheksunta.

Sama koskee kaikkia kysymyksiä.

Siten mediamaisema mukautuu aina vahvistamaan kulloistakin, ajassa vaihtelevaa moraalista megatrendiä.

Sellaisen "tiedon" todistustaakka on mitätön ja julkaisukynnys erittäin matala.

Käänteisesti jos "tieto" on ristiriidassa yleisen moraalisen hyväksyttävyyden kanssa, sen todistustaakka sekä julkaisukynnys ovat kumpikin pilvissä.

Seuraus: yksiäänistä ölinää ilman toisinajattelua.”

Samankaltaisia ulostuloja on ollut vuosien saatossa runsaasti jopa ihan valtavirtaisten ihmisten sanomana. Kyse on siis Overtonin ikkunan kritisoinnista, joka on varsin tärkeä aihe missä tahansa vapaassa yhteiskunnassa: mitä on sallittua sanoa ilman halveksuntaa ja vainoa. Jos termi ”Overtonin ikkuna” on uusi, avataan ensin sitä lyhyesti. Overtonin ikkuna jaetaan yleensä seuraaviin osiin: Ennenkuulumaton (unthinkable), Radikaali (radical), Hyväksyttävä (acceptable), Järkevä (sensible), Suosittu (popular) ja Voimassa oleva asian tila (policy). Keskiössä, mihin ihmiset yleensä kiinnittävät huomionsa ovat sen hetkinen asian tila sekä se, mikä on suosittua. Hyväksyttäviä mielipiteitä asiasta saatetaan jo karttaa, siinä kun radikaaleja näkemyksiä paheksutaan jo yleisesti. Ennenkuulumattomat kannat aiheuttavat valtavaa pöyristymistä ja sen takana on vielä suuri joukko näkemyksiä, jotka ovat joko kiellettyjä tai hyväksymättömiä.

Mutta itse Overtonin ikkunan kritisoiminen on vielä hyväksyttävää, siinä kun sielä ikkunan laidalla olevat kannat eri asioista eivät ole. Mitä Puopolo haluaa, on nähdäkseni hivuttaa sitä ikkunaa tietyistä asioista hieman toisaalle, mutta koska hän ymmärtää miten peli toimii, hän ei mene vahingossakaan mainitsemaan niitä asioita, joista hän haluaisi sitä ikkunaa siirrettävän. Miksi? Koska hän ei ole tyhmä - kun oma palkka ja yhteiskunnallinen asema riippuvat siitä, että ulostulot sopivat sinne ikkunan keskiosiin, ei niitä radikaaleja asioita kannata juurikaan sanoa ääneen julkisesti.

Ns. ”vaihtoehtomedia” ei juurikaan pode tätä vaivaa, etteikö se uskaltaisi sanoa radikaaleja ja ennenkuulumattomia kantojaan heille tärkeistä asioista. Joskus sinne ilmaantuu jopa ”kiellettyjä” näkemyksiä, joista valtamedia ja viranomaiset tuppaavat sitten innostumaan. Tässä piileekin sen vaihtoehtomedian vahvuus: he sanovat, mitä muut eivät uskalla. Ongelmana vaan on edelleenkin se tavan kansan yleinen käsitys asiasta ja kuinka jokainen hyvä ihminen tietää, mistä asioista ei saa olla kovinkaan kaukana siitä virallisesta tarinasta. Jos siihen tavan kansaan haluaa oikeasti saada edes pientä otetta, viestintä olisi oltava siinä radikaalin kannan rajamailla ja hitaasti hivuttaa sitä näkemystä haluttuun suuntaan.

Juuri tämä viestinnän tarkka kohdistaminen aiheuttaa Puopolon kaltaisten portinvartijoiden suosion. Siinä kosiskellaan molemmista suunnista kuulijakuntaa, eli niitä jotka epäilevät hieman sitä virallista näkemystä aina niihin, jotka ovat uponneet syvään päätyyn. Kun joku puhuu ”fiksuja” siihen omaan suuntaan nojaten, kelkkaan on helppoa hypätä. Kyllä, se aiheuttaa myös mahdollisesti sen ikkunan siirtymistä haluttuun suuntaan, mutta nämä portinvartijat ajavat myös sitä omaa agendaansa, mikä se sitten ikinä onkaan, keräten kuulijakuntansa sieltä laidalta.

Terveessä yhteiskunnassa vapaa sana olisi ihan kaikilla ja yhdestä tai muutamasta asiasta oleva ”väärä” näkemys ei tuhoaisi tämän ihmisen koko elämää, vaan kanssaihmiset osaisivat keskustella hänen kanssaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Mutta emme elä terveessä yhteiskunnassa, vaan nämä itseään muita parempana pitävät hyveellisyyden moraalinvartijat, joita lehdistö ja akatemia ovat pullollaan, pystyvät tuhoamaan kenen tahansa maineen joka on mennyt liian lähelle sitä Overtonin ikkunan karmia. Siksi meillä on muutamia julkkiksia, jotka seilaavat siinä rajalla sekä runsaasti hyvin pieniä toimijoita, jotka ovat liian kaukana keskiöstä saavuttaakseen koskaan isompaa näkyvyyttä. Keneltä tahansa voi aina oppia jotain uutta, joten monipuolinen tieto eri suunnista saattaa kasvattaa yksilön näkemyksiä. Saattaa, koska yleensä se laajakatseisuus katoaa ja se korvautuu sokealla messiaan palvonnalla. Sano yksikin halaistu sana tämän messiaan sanoista tai teoista niin sinut lynkataan.

Puopolo on neoliberaali portinvartija, äänestämällä ei voi vaikuttaa, Suomen tasavalta ei ole demokratia eikä demokraattinen ja sananvapaus on se mittari, jolla nähdään kuinka vapaa yhteiskunta oikeasti on (eli elämme totalitarismissa). Monetko karmit meni siinä rikki? On hyvä että tästä ikkunaongelmastakin puhutaan, mutta nämä julkkisten ulostulot asiasta ovat yhtä rohkeita, kuin sanoa että Putin on pahis...
Ja kyllä, piti vielä parit kanisterit kaataa bensaa liekkeihin näin loppuun.

Käyttäytymistiedettä kansalle

Kun kesällä 2021 valtioneuvosto julkaisi ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena : Käyttäytymistieteellinen neuvonanto”-projektinsa raportteineen (podissa lisää aiheesta linkkeineen), olin jo tutkinut käyttäytymistieteen perusteita alustavasti. Nyt kun siitäkin on hieman vahvempi pohja, sitä osaa arvostaa tätä koneiston varsin jäätävää kansan manipuloinnin määrää. Ei riitä, että media pommittaa kansaa 24/7, vaan päätöksissä tuolla Arkadianmäen sirkuksessa käytetään näköjään varsin vahvasti käyttäytymistieteestä opittua ”parempaa manipulointia”. Lait ja säännökset suunnitellaan ajamaan haluttuja asioita, joita kansalle ei juurikaan kerrota eikä niistä valmisteluasiakirjoista tule liioin hullua hurskaammaksi, vaikka niistä usein paljastuu ne viralliset selitykset - tosin oma vahva epäilykseni on se, että siinä suattapi jäädä yksi jos toinen asia kertomatta.

Kun tiedetään miten ihmiset keskimäärin käyttäytyvät eri tilanteissa, sitä pystytään käyttämään ihmisten päätöksiä ja näkemyksiä ohjaamaan jo ennen kuin ihmiset tekevät ne päätökset. Ihmiset eivät yleensä päivitä tietojaan tai muuta aikaisemmin opittuja uskomuksia, siinä korostuu koulujen ja muun varhaiskasvatuksen merkitys. Median on myös aina ehdittävä ensiksi kertomaan kaikista tärkeistä asioista, ennen kuin mikään ”väärä” toimija kykenee kehystämään asian eri tavalla kuin haluttaisiin. Kerran omaksuttua uskomusta tai tietoa on vaikeaa ilman riittävää motivaattoria muuttaa, mutta yksi niistä harvoista asioista on auktoriteetti. Ja mitä veikkaat haluaako valtio yhdenkään virallisen auktoriteetin lähtevän kyseenalaistamaan heidän tarinaansa?

Jos nyt peilataan näitä pandemiatoimia käyttäytymistieteeseen, on nähdäkseni eettisesti varsin kyseenalaista ensin pelotella ihmisiä koronasta, sitten kertoa kuinka piikki on ainoa asia joka pelastaa heidän henkensä ja sitten sori siitä kun se ei ollut tehokas eikä turvallinen. Mutta juuri tähän käyttäytymistiedettä käytetään - manipuloimaan ihmisten päätöksiä ja mielipiteitä. Ainiin, yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi - siihenhän ne vallanpitäjät ovat aina päätöksensä nojanneet, eiks jeh? Kun tiedetään ettei peloteltu kansa ajattele lainkaan itsenäisesti vaan nielevät purematta auktoriteettien tarinat, siinä on se demokraattinen keskustelu ja päätöksenteko varsin kaukana.

Jos päättäjät haluaisivat informoidun kansan, heidän tulisi opettaa ihmisille myös se, kuinka heitä voidaan manipuloida lukemattomin eri keinoin. Aina kun joku propagoi jotain asiaa, olisi katsottava se kuka ja miten siitä hyödytään, eli se surullisenkuuluisa seuraa rahaa. Näistä asioista edes vähän hajulla oleminen ei tietenkään suojaa siltä propagandalta, mutta se auttaisi pysähtymään aina hetkeksi ennen kuin edes harkitsee jonkin päätöksen tekemistä. Ei siinä että vuosien tutkiminen antaisi liioin mitään immuniteettia manipuloinnille, vaikka jotkut niin kuvittelevatkin.

Miten siis edelleen kehdataan puhua demokratiasta tai edes demokraattisesta järjestelmästä, kun hallinto kansalta kysymisen sijaan manipuloi kansan näkemyksiä? Yritykset ja yksityiset tahot tekevät tietysti sitä täsmälleen samaa tiedepohjaista manipulointia, mutta heillä sentään on ainakin hieman enemmän oikeutta huolehtia siitä omasta lehmästä ojassa. Mutta hallinto ohjaamassa kansaa eikä kansa hallintoa, siinä kohden voisi olla syytä avata keskustelua hieman syvällisemmin.

Kuinka tärkeä asia tämä oikeen on? No, käyttäytymistiedettä tutkinut ja tönäisystä kirjansa kirjoittanut Richard Thaler sai siitä Nobelin palkinnon. Varsin tärkeää, vallanpitäjille.

Myötätunto kateissa - median sodanlietsontaa

Jos mediaa on uskominen, on Suomessa pian ilon ja onnen päivä kun modernin ajan sotaisin valtio saa luvan tuoda sotakalustoaan maaperällemme. Jenkit eivät kopioineet Rooman ajoista vain tasavaltaista järjestelmää, vaan he kopioivat samalla tavan, jolla hoidetaan niin ulkoiset kuin sisäiset poliittiset ongelmat - sodalla jossain riittävän kaukana valtaapitävien takapihasta. Joku Rooman ajan historiaa tutkinut osaisi varmasti sanoa kumpi näistä imperiumeista oli sotaisampi, mutta omalla perstuntumalla sanoisin etteivät jenkit ainakaan kauaksi jää niistä muinaisista ajoista sotien ja täytettyjen tammiarkkujen määrällään.

Hyvin ajan kuvaa vangitseva kuva joka aamusella tuli vastaan oli piirros, jossa pariskunta katsoi maassa makaavaa kuollutta lasta pohtien, että pitäisi tietää hänen syntyperänsä ennen kuin voi päättää, pitäisikö asiasta olla surullinen. Jos media ei ole kertonut oliko se käytetty pommi rauhan ja demokratian puolesta tai vastaan, ihmiset eivät nykyään enää osaa päättää itsenäisesti onko se kuollut lapsi tragedia vai vaan sivullinen uhri jota ei voitu välttää. Määrillä ei liioin ole mitään merkitystä, kunhan vaan se sotiminen tehdään ”oikean asian puolesta”. Kovin on kauaksi päässyt se ihmisyys ja myötätunto karkaamaan, sanoisin.

Saksan Ylen, ARD:n, sisältä vuodettu paperi osoittaa hienosti sen, kuinka media muokkaa kansalaistensa näkemyksiä siitä, ketkä ovat poikia kansan urhokkaan ja ketkä vain alati kasvava numero kertomassa kuolleiden lukumäärää. Sympatiat on saatava aina kohdilleen, koska muutoin ihmiset voisivat alkaa epäilemään ylipäänsä oikeutusta millekään sodalle. Tämä sama on jatkunut tietysti jo vuosisatoja, mutta Irakin sodasta opittu TV-sota nosti uuden viihteen muodon kansoille ja kuten kunnon elokuviin kuuluukin, on katsojille tehtävä selväksi kumpi puoli on ne hyvät ja kumpi ne pahat. Internet aiheutti kuitenkin melkoisen ongelman tähän tarinankerrontaan.

Yksikään konflikti kun ei ole niin selvä kuin ne mediassa esitetään. Jos lähtee mitään niistä yhtään syvemmältä kaivelemaan, alkaakin löytyä jos jonkinmoisia poikkeamia siihen tarinaan. Yksi yhteinen osa viimeisen reilun sadan vuoden ajoilta kuitenkin löytyy: USrael on ollut sielä mukana häärimässä. Tiedossani ei ole yhtä ainoaa yhtään isomman mittakaavan rähinää, missä jenkit liittolaisineen eivät olisi ollut ainakin välillisesti osallisena menossa. Rahoitus sopiviin pelureihin on luonut ongelman ja se on ratkaistu kaatamalla lisää rahaa aseisiin. Sotateollisuus on hyötynyt, tavan kansalaiset hävinneet - joka ikinen kerta.

Mutta kyllä se varmasti tällä kertaa on toisin ja juuri kuten media tulee asian kehystämään. Me saamme tukea ja turvaa, koska rahaa ja aseita voi syödä ja ne lämmittävät kylminä talviöinä - juuri se mitä ne tavan kansalaiset tarvitsevat, eiks jeh? Väitteiden mukaan vain pahat roistovaltiot rahoittavat rauhanliikkeitä, mikä tietysti pitää tietyiltä osin paikkansa. Historiasta kun löytyy myös runsaasti väitteitä siitä, että eri rauhanliikkeitä ollaan rahoitettu ulkopuolelta lietsomaan sisäistä ristiriitaa. Pitääkö väite paikkansa, vai onko se vain osa sitä sotapropagandaa, millä sen hetkinen sotatila oikeutetaan? Mene ja tiedä… voisi luulla, että valtaosa ihmisistä on luonnollisesti rauhan puolella, mutta vallan suurissa saleissa kaikki keinot on käytössä ja sallittuja.

Kun koko valtamedia on yksimielinen siitä, ketkä ovat oikeutettuja hyviksiä ja ketkä pahoja syntisiä, kyse on joka tapauksessa jonkin asteisesta sotapropagandasta. Kenen, se löytyy rahaa seuraamalla. Mutta se täytyy olla puhdasta sattumaa, että sieltä rapakon takaa tulevaa suoraa viivaa ei kyetä havaitsemaan - melkein kuin se oma palkka riippuisi toimittelijoiden ymmärtämättömyydestä. Sinänsä se on tosin ihan se ja sama kuka sitä sotapropagandaa tuottaa, ainoastaan sillä on merkitystä että ihmisiä manipuloidaan 24/7 harvojen eduksi.