Tehdäämpä tämmöinen villi ennustus tulevista presidentinvaaleista, siihen johtavista viikoista sekä siitä käsinkosketeltavasta pettymyksestä, joka tulee jälleen kerran tapahtumaan KUN ei muutosta edelleenkään vaaleissa tapahtunut. Kuten jo viime tekstissä vaalisirkuksesta vihjailin, sama virheiden sarja tullee johtamaan lähes satavarmasti uuteen karvaaseen tappioon jolle lähdetään etsimään syyllisiä lähes välittömästi tulosten tultua julki. Sormia tultaneen osoittamaan taas kerran tähän suuntaan, koska olenhan maalaillut piruja seinille jo vuosia ja vaikka osumatarkkuuteni on ollut varsin hyvä, on se vaalitappio jollain tavalla aina niiden syytä joidenka mukaan tämän sirkuksen tukeminen on kuin se Einsteinin hulluuden määritelmä. Hernepussi siis valmiiksi, taas mennään!
Vaalien voittaja nykyisillä merkeillä riippuu siitä, kenen taakse ”vasemmisto” siirtyy. Oma veikkaukseni potin kotiin viejästä on joko koko kansan ei lainkaan rikollinen Pekka tai liittovaltio-Alexander, jotka toisella kierroksella pakottavat kansan valitsemaan ebolan ja koleran välillä. Jos edistykselliset tukevat Pekkaa ja pettyneet persuksen kristuksen palvojat eivät tue Stubbia, Pekasta tulee seuraava presidentti. Sota-Jussilla ei ole pienintäkään saumaa toiselle kierrokselle, koska media ei hänen taakseen siirry ja nämä muut ehdokkaat ovat lähinnä mukana urheilun vuoksi teeskentelemässä vaihtoehtoja minkä WEF:n lipunkantajan kansa valitsee. Muutosta ei siis ole tiedossa, ainakaan kansalle parempaan suuntaan. Sauli teki jo tehtävänsä kilttinä jenkkien vasallina, eli ajoi maamme NATO:on, ehkäpä jopa sotaan - mutta sitähän kansa halusi?
Reilulle 90%:lle kansasta ei-WEF:n ehdokkaat ovat täysin merkityksettömiä ja tällä hetkellä yhdenkään pääsy viralliseksi ehdokkaaksi on … varsin epätodennäköistä. Koko ”skene” olisi kyllä heittämällä sen 20.000 allekirjoittajan kokoinen, mutta siitä suuri osa uskoo edelleen persujen pelastajaan, koska poliittinen muisti on kultakalan luokkaa hyvänäkin päivänä ja ymmärrys koko pelistä mitätöntä. Jäljelle jäänee kuitenkin vielä riittävästi kannattajia, päälle vielä sattumanvaraiset kiltit ihmiset jotka kirjoittavat kortin pyydettäessä, joilla se määrä saataisiin kasaan… JOS ne kortit oltaisiin kasattu yhden lipun taakse. Vähemmän yllättävästi näin ei tehty ja Saara, Jaana, Väykkä ja vissiin Ano siihen päälle (puolue kun voisi asettaa ehdokkaan, jos sillä olisi edes edes yksi jäsen eduskunnassa) jakavat yhdessä tämän potin mahdollisia allekirjoittajia. Yhteenlaskettuna, ehkä se 20.000 tarvittavaa, mutta koska jokainen voi kirjoittaa vain yhden kortin, Saaralla on marginaalinen sauma ja muut mahtavat jäädä nuolemaan näppejään kaukana siitä tarvittavasta. Ihmeitä voi toki tapahtua ja sinne vaaleihin saadaan ehkäpä yksi WEF:n ulkopuolinenkin ehdokas. Ja tällä ehdokkaalla ei ole pienintäkään mahdollisuutta päästä edes haastamaan heikointa Klasun nukkea.
Saara tosin jo omassa blogissaan puhui tästä ”demokratian” ongelmasta, missä media valitsee presidentin, ei kansa. Suosittelen lukaisemaan tekstin jos asia kiinnostaa. Siinä tosin nousee kysymys: jos tietää, että koko sirkus on vain teatteriesitys, miksi ihmeessä käyttää tippaakaan resursseja asiaan, joka ei voi toimia? Juu, pääsee keskusteluohjelmiin ja saa isomman yleisön jos saa kortit kasaan ja viralliseksi ehdokkaaksi. Mutta mitä sitten? Ne ihmiset, jotka muuttaisivat mielipiteensä näistä asioista voidaan laskea yhden käden sormilla ja kansalle on kyllä yritetty puskea näitä pellemaailman hienouksia jo vuosia, eikä se ole tähänkään mennessä kiinnostanut. Kansa kun jo tietää miten tämä maailman paras demokratia toimii ja onnellisimpana kansana on täysin kykenevä tekemään oikean valinnan annetuista vaihtoehdoista. Suurin osa ”skenestä” ikävä kyllä kuuluu tähän samaan kaikkitietävään joukkoon ja kaikkihan sen nyt tietää, että vain äänestämällä voi vaikuttaa.
Ne muutama tusina lukijaa, joilla ei ole jo kolmas pussi pakasteherneitä sieraimessa ja naureskelee tähänastiselle tietää jo mistä puhun. Tämä demokratian illuusio, länsimainen demokratia eli tasavalta ei ole missään vaiheessa ollut kansanvaltaa. Nämä tottelevaisuusgallupit joita vaaleiksi kutsutaan on vain tapa tarkistaa kansan usko siihen viralliseen tarinaan. Joka ikinen uusi pienpuolue ja ehdokas, joka kertoo nyt pelastavansa Suomen, on vain varoventtiili - jokin keino osoittaa oma luottamuksensa itse koneistoon, kunhan se vaan tehdään oikein. Mutta kukapa sitä haluaa myöntää itselleen, että kaikki nämä tyhjät lupaukset ja suuret puheet eivät tule tekemään yhtään mitään ennen kuin se kansa itsessään on ensin muuttanut näkemystään asiasta. Ja kun katsoo kuinka suuri kannatus on sillä kahdeksannella piikillä ja jenkkien miehityksellä, ei olla ihan vielä siinä pisteessä että politiikan kautta suunta muuttuisi. Tiedettiinkö tämä kaikki jo hyvissä ajoin ennen vaaleja? Tiedettiin. Tiedettiin, mutta ei uskottu eikä edelleenkään otettu opiksi niistä edellisistä hyvin samankaltaisista yrityksistä.
Ehkäpä se on hieman ilkeää kirjoittaa näitä asioita näinkin suoraan, mutta eipä se mennyt muillakaan tavoilla jakeluun. Suurin ongelma siinä tietysti oli näkyvyys, jota ei saa ilman suuria paraatipuheita ja lupauksia paremmasta, kunhan kaikki vaan äänestää oikein. Näkyvyys yksistään ei tietysti asiaa olisi ratkaissut, koska suuri enemmistö ei edelleenkään suostu uskomaan että järjestelmä joka on luotu pitämään kansa kurissa voisi valehdella kansalle niinkin perustavaa laatua olevista asioista kuin mitä se tasavalta merkitsee. Mediaakin osataan syyttää, mutta on sula mahdottomuus että sielläkin kerrottaisiin vain satuja miten koneisto toimii. Vuosisatoja asiasta on kirjoitettu, mutta kuka niitä vanhoja jaksaa lukea eikä joku mitätön bloggari voi millään tietää enempää kuin itse hyvin valistunut ja herännyt totuuden puolustaja! Siitä kertauksena kannattaakin ottaa nykyisen koulujärjestelmän isä, joku Rockefeller tai mikäolikaan, kiikariin ja pohtia, että voisiko se oma tietämys poliittisesta järjestelmästä ja usko näihin pelastajiin olla osa sitä ongelmaa?
Näin itse näen asian ja jokainen saa vapaasti olla eri mieltä vaikka ihan jokaisesta kohdasta. Jos sanoo ”mähän sanoin” näin ennakkoon, se ainakin vituttaa sitten vähemmän kuin heti vaalien jälkeen kun huomaa että mähän sanoin… Loistavaa illanjatkoa kaikille ja kuten sanonta menee, nukkuminen on yliarvostettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti