Ymmärtämättömyys ei ole todiste

Tietämättömyys ja ymmärtämättömyys ovat kaksi asiaa, jotka aiheuttavat samankaltaisia ongelmia ajatteluun, mutta ovat toisistaan varsin poikkeavia syitä ihmisten mahdollisesti hyvinkin virheellisiin näkemyksiin eri asioista. Otetaan esimerkiksi kaksi eri aihetta, joista kumpaisenkin kohdalla niin tietämättömyys kuin ymmärtämättömyys aiheuttavat runsaasti kitkaa ”toisinajattelijoiden” keskuudessa: lättymaa ja kemikaalivanat. Lättymaasta otetaan esimerkiksi Larken Rosen video jossa hän nimenomaan puhuu tästä ymmärtämättömyyden ongelmasta ja kemikaalivanoista napataan viittaus blogiin nimeltään ”Alternative Arboretum”, jossa Mika käy läpi moninaisia asioita mutta varsin usein mainitsee ilmastonmuokkaukseen liittyviä harhakuvitelmia.

Tietämättömyys tarkoittaa tilaa, missä ihminen ei nyt vaan yksinkertaisesti tiedä asiasta joko hölkkäsen pöläystä, tai aivan liian vähän että siitä voisi muodostaa oman näkemyksensä. Tämä tietenkin harvemmin jengiä haittaa, koska mielipiteen voi aina muodostaa jostain asiasta vaikkei tiedä siitä mitään. Asiaa voi korjata tutkimalla sitä asiaa, mutta jo hyvinkin pienten asioiden kohdalla törmää varsin pikaisesti siihen ongelmaan, että siihen samaan sössöön liittyy paljon muutakin josta myös pitää tietää että voisi käyttää sitä tietoa hyväksi. Suurin osa ihmisistä ratkaisee ongelman niin, että he omaksuvat jonkun toisen ihmisen käsityksen asiasta ja tulkitsevan sen tiedoksi, johon voi sen jälkeen alkaa uskomaan totena. Mitä suurempi auktoriteetti on kyseessä, sitä vähemmän tietoa kyseenalaistetaan ja tällöin se auktoriteettiusko ohittaa kaiken kriittisen ajattelun ja se korkeamman tahon sanoma niellään purematta. Helppoa, nopeaa ja tehokasta, mutta vaarana on että mennään pahasti metsään…

Useat asiat tulisikin ymmärtää, eikä vaan osata toistaa ulkoa opittuna tietona. Jo hyvinkin pienet aiheet vaativat varsin laajaa tietoa ja ymmärrystä, että asiaa kykenee kunnolla prosessoimaan siellä omassa harmaassa massassaan korvien välissä. Laajempien kokonaisuuksien ymmärtäminen onkin hyvin haastavaa jopa optimitilanteessa, mutta kun sinne sekaan pääsee lähes poikkeuksetta myös virheellistä tietoa, monen asian ymmärrys perustuukin epätoden päälle, jolloin täysin looginen päätelmä voi jälleen mennä metsään. Omien uskomusten läpikäyminen olisikin hyödyllistä suorittaa aika ajoin ja katsoa, onko se oma ymmärrys jostain asiasta oikeasti semmoisella pohjalla että se on uskomisen arvoinen, mutta ei siitä enempää.

Tämän hajatelman pääaihe on kuitenkin ymmärtämättömyyden käyttäminen todisteena, jota se ei siis ole kelvollisesti millään mittarilla. Mitä tällä tarkoitan? Jos en ymmärrä miten jokin asia toimii, se ei todista että se toisen kertoma asia kyseisestä aiheesta olisi virheellinen kun olen siitä muodostanut poikkeavan mielipiteen syystä tai toisesta. Tietämättömyyttä aniharva käyttää argumenttina, koska se paljastaisi ettei tiedä asiasta riittävästi, mutta ymmärtämättömyys on monessa kohden pätevä argumentti etenkin silloin, kun puhutaan ”valtavirtaista näkemystä” vastaan. Lättykeskusteluissa varsin yleinen argumentti onkin ”en ymmärrä miten tämä kyseinen fysiikan laki toimii, mutta sen ollessa ristiriitainen oman näkemykseni perusteluihin nähden, se täytyy olla valhetta”. Varsin moni myös väittää todisteeksi havaintoja kemikaalivanoista, ilman ymmärrystä mistä on todella kysymys.

Kyse onkin usein havainnoista ja pyrkimyksestä selittää jokin asia. Jos jokin asia näyttää joltain tietyltä asialta joka sopii hyvin omiin tietoihin ja ymmärrykseen, se tulkitaan sillä oman ymmärryksen tasolla olevan todiste puolesta tahi vastaan. Kyllä, kaikki ihmiset sortuvat tähän harva se päivä. Jos se näyttää, haisee ja maistuu koiranpaskalta omiin havaintoihin perustuen, olet onnekas ettet sentään astunut siihen? Yksinkertaisiin asioihin voi riittää muutama havainto ja tieto, mutta yhtään monimutkaisempiin asioihin vaaditaan yleensä ymmärrystä siihen päälle. Jos siis horisontti näyttää tasaiselta, se ei tarkoita automaattisesti sitä että maa olisi lätty vain koska et kykene sitä havaitsemaan kaarevaksi. Sinun täytyisi ymmärtää mitä havaitset. Aivan samoin kuin katsomalla taivaalle kun näkee ne kondensaatiovanat ja kertoo niiden olevan kemikaalivanoja, monelta puuttuu ymmärrys mitä todella havaitsee. Ja se ei kummassakaan tapauksessa ole todiste asiaan, jos ei ymmärrä mitä havaitsee.

Vielä joitain aikoja sitten olisin varmaan päättänyt tekstin hyvin pitkälti tähän, jättäen nämä kaksi asiaa niihin uskovien manattavaksi kun kehtaan väittää muiden näkemyksiä ymmärtämättömiksi. Niitä ne toki ovat, sori siitä, mutta nyt otan muutaman askeleen vielä pitemmälle pohdiskelussa… tai paremminkin peilaamisessa.

…

Koska tarkoitukseni ei ole enää opettaa, saatikka vaikuttaa muiden näkemyksiin oikeastaan mistään asiasta vaan auttaa itseäni ajattelemaan, vaaditaan vielä useampikin kappale tekstiä. Moni jo varmaan ehti loukkaantua noista vääristä näkemyksistä maan muodosta ja kemikaalivanoista - se toki heille suotakoon.

Tiedän, etten tiedä saatikka ymmärrä läheskään riittävästi fysiikan hienouksista, kun ne jäivät koulussa hieman heikolle tasolle. Toisaalta taas tiedän, kuinka vinoutunut koko koulujärjestelmä on, joten kuinka paljon siitä nyt sitten olisi tässä kohden apua jos koulussa opetettu olisi vahvasti vaikuttamassa näkemykseen? Tiede ja kriittinen ajattelu perustuu kuitenkin luotettaviin havaintoihin ja niistä johdettuun tietoon miten tämä meidän (mahdollisesti simuloitu) todellisuutemme oikeen pelaa. Olemme kyenneet vuosituhansien saatossa niin päättelemään kuin mittaamaan lukemattomia eri asioita, joten ihmiskunnan kollektiivinen tieto ja ymmärrys havaitusta maailmastamme ovat varsin vankalla pohjalla. Useita asioita ei vielä kyetä selittämään kunnolla ja perstuntumalla sanoisin, että emme liioin ole kyenneet vielä edes havaitsemaan läheskään kaikkea, mutta näihin arkisiin asioihin se nykyinen ymmärrys riittää varsin hyvin ja varsin tarkasti vielä toistettavastikin. Voimme siis sanoa, että tää toimii tälleen ja kun teemme näin, siitä seuraa tämä asia.

Kaikista näistä asioista voi myös keskustella, mutta onko siitä nyt sitten hyötyä jos toinen tai jopa molemmat osapuolet eivät itse asiassa ymmärrä asiasta riittävästi? Päälle vielä se, että mikä edes on ”riittävästi”? Jokainen puhuu kuitenkin kaikesta sillä omalla tiedon ja ymmärryksen tasolla, joka joskus voi olla pelkästään jonkun vahvasti oma lehmä ojassa olevan auktoriteetin maksettu näkemys. Jos jokin asia on itse varmennettavissa, siitä on hyvin pitkälti mahdotonta loputtomasti valehdella ja huijata muita. Moni asia kuitenkin on sillä tasolla, että jokin viranomainen tai vastaava taho omaa ne ainoat todisteet asiasta ja ihmisten oletetaan uskovan niihin. Ja viranomaiset kautta historian ovat ihan todistetusti puhuneet ihan täyttä soopaa kansoilleen, joten tunnettuihin huijareihin uskominen on taas yhtä järjetöntä, kuin uskoa johonkin sattumanvaraiseen meemiin netissä.

Siksi oma kantani taas kemikaalivanoista on se, että kovasti puskee jotain tuonne ilmaan joka sitten leviää joskus niinkin laajalle, että koko taivas harmaantuu. Onko se vain vain kondensaatiovanan luonnollinen käyttäytyminen vai onko siihen esimerkiksi lisätty jotain, joka aiheuttaa moisen? En tiedä. Polttoaineisiin lisätään eri kemikaaleja moottorin toiminnan vuoksi, mutta riittäisikö se selittämään asian? En tiedä. Ne lisäaineet saattaisivat selittää kohonneet arvot tiettyjen ympäristömyrkkyjen osalta, mutta riittääkö se selittämään asian? En tiedä. En liioin ymmärrä mitkä kaikki asiat vaikuttavat niiden vanojen käytökseen ilmassa, koska en ole tutkinut asiaa. Ja vaikka olisinkin tutkinut, ei se kelpaisi todisteeksi suuntaan tai toiseen, koska tuskin vaivautuisin asiaa niin perusteellisesti tutkimaan että ymmärtäisin miten homma toimii. Miksi? Ei kiinnosta. Ei yksinkertaisesti kiinnosta se asia niin paljoa ja kun asiaan ei voi juurikaan vaikuttaa, itselle se riittää että tiedän asian olevan kiistanalainen… ja sen seurauksena en juurikaan sekaannu asiaan.

Ennen otin useasti kantaa lättyväitteisiin, kun ajattelin sillä olevan edes se etu, että joku saattaisi alkaa ajattelemaan tai edes osaisi ohittaa ne varsin absurdit väitteet maan lättymäisyydestä. Koko ”totuusskene” kun kärsii jo vahvasti uskottavuusongelmasta niin väitteet jotka voidaan ihan todistaa käytännössä virheellisiksi leviävät kulovalkean tavoin ja kaikki osalliset leimataan hörhöiksi. Mutta nyt? Ihan sama. Jokainen saa uskoa ihan vapaasti joulupukkiin, lättymaahan, kemikaalivanoihin ja vaikka demokratiaan. Itsekin tiedän uskoneeni moneen aivan hulluun asiaan joidenka joku on kertonut olevan totta, mutta silloin en joko tiennyt tahi ymmärtänyt asiaa ja se on ihan ok. Onhan se hölmöä näin jälkikäteen ajattelee, että sitä tuli käytyä äänestämässä koska sillä piti olla jotain vaikutusta maan suuntaan…

No mutta jos kukaan ei korjaisi niitä virheellisiä asioita niin ihmiset uskoisivat ihan puutaheinää! Kyllä, ja niin he nytkin tekevät. Joku kertoo asian olevan X ja siihen sitten tietyt ihmiset uskovat, pitäen sitä tietona ja kuvitellen vieläpä ymmärtävänsä asian. Osa vääntää asioista vuosikausia, kuten minäkin, saamatta siihen mitään havaittavaa muutosta vaikka kuinka halusi. Jotkut asiat toki muuttuvat sen kaiken mekkalan seurauksena, mitä pidetään todisteena tieteen toimivuudesta - vanhoja teorioita korjataan kun uutta tietoa ja ymmärrystä asian suhteen tulee ilmi. Aina joskus, ei likikään aina, ainakaan niiden mekkalan nostaneiden elinaikana.

Jokaiselle kuitenkin kuuluu oikeus olla juuri niin oikeassa kuin väärässäkin mistä tahansa asiasta. Joskus se väärässä oleminen voi koitua kohtaloksi, kuten nyt vaikuttaisi näiden tutkittujen ja turvallisten kanssa käyvän, mutta sillekään nyt ei juurikaan mitään saa… Tai no, saisi, jos siihen kunnolla panostettaisiin, samoin kuin niille kaikille muillekin asioille jotka maailmassa ovat ”väärin”. Siis ”väärin”, kuten minä itse asian näen, joku muu voi nähdä ne varsin toisella tavalla ja siihen on myös muilla täysi oikeus. Itse pyrin pääosin enää havainnoimaan maailmaa ja kertomaan mitä havaitsen sekä miten & miksi siitä itse ajattelen, pyrkien parantamaan omaa ajatteluani. Itsekästä? Ehkäpä. Muiden, samoin kuin omien näkemysten tuomitseminen on hemmetin helppoa. Mutta ehkä sekin on vain surkea argumentti johtuen omasta ymmärtämättömyydestä? Hitostako minä tiedän… Koko maailma kuitennii pyörii paskapuheella, johon osa uskoo ja osa kieltäytyy uskomasta.

Vain rahalla saa EU:ssa vaikuttaa vaaleihin

Uusin EU-komission julkaisu tekee viimeistään nyt selväksi, että on olemassa vain ja ainoastaan yksi hyväksytty tapa vaikuttaa vaaleihin: raha. Kaikki esitetyt keinot vievät kansalaisilta ja pieniltä organisaatioilta ne vähätkin mahdollisuudet vaikuttaa ihmisten näkemyksiin (kaikissa) tulevissa vaaleissa EU:n alueella jos he eivät tee sitä sillä ainoalla oikealla tavalla, eli kaatamalla taaloja suuryritysten taskuun.

Kaikki nämä toimet, joita tullaan ylläpitämään erittäin suurten alustojen (45+ miljoonaa käyttäjää) toimesta viittaavat siihen, että jos komissio tai kyseisen maan päättäjät eivät halua joidenkin asioiden nousevan vaalien alla esiin, alustojen velvollisuus on pitää siitä huoli. Tekoälyn käyttö on erityissyynissä sen takia, että avoimia ja sensuroimattomia malleja on saatavissa joilla voidaan ohittaa muutamalla klikkauksella miljoonien taalojen mainostoimistot ja luoda hyvinkin pienellä budjetilla lähes ammattitason propagandaa. Se ei muuten sitten käy!

Jo nyt teknologiajätit määräävät valtaosalle ihmisistä mitä tietoa he tulevat näkemään netin kautta ja kun heille nyt annetaan mandaatti sensuroida ja ohjata niitä näkemyksiä vielä rajummin, on ainakin itselläni vaikeuksia ymmärtää miten tätä sirkusta kukaan enää kehtaa kutsua millään tavalla demokraattiseksi. Mainontaa saa ostaa rajattomasti, kunhan siitä on avoin, mutta samalla alustat avaavat suoran pääsyn myös siihen, mitä ei haluta näytettävän. Kyllä, ne päätökset tulevat niin EU:lta kuin jokaisen maan omilta hallinnoilta, mutta milläs ne jantterit ovat sinne asemaansa päässeet? Aivan niin, rahalla.

Kun selailin tuota EU:n julkaisemaa materiaalia läpi, sielä nousi varsin huvittava yksityiskohta esiin Suomen tilanteesta. Nimittäin tässä EDMO:n raportissa maamme edellisissä vaaleissa vaikuttamisesta mainittiin niin EU- kuin ”ilmastokriittisyys” ongelmiksi, mutta tikun nokkaan oltiin nostettu journalismin puolueettomuuden kyseenalaistaminen. Jäljet johtivatkin sylt… Faktabaarin julkaisuun siitä, kuinka somessa oltiin jaettu jo vuosia kierrossa ollutta kuvaajaa toimittelijoiden puoluekannasta. Tuomio: kuva oli fake news, koska lähdettä ei ollut eikä kuvaajassa oltu annettu yksikköä. Täysin mahdollista että kuva on vedetty hatusta, mutta eikös niin tehdä myös juurnalistien omissakin jutuissa, kuten se Aamulehti-fiasko osoitti?

Jos vilkaistaan pikaisesti Faktbaarin juttua toimittelijoiden puolueettomuudesta, siinä paistaa läpi melkoinen denialismi, että heidän aatemaailmansa voisi vaikuttaa journalistiseen sisältöön. Juurnalismin opiskelijoiden suuntautumista on tutkittu ja se on vahvasti punavihersävytteinen, mutta se ei tietenkään voi mitenkään vaikuttaa heidän mahdolliseen työhönsä, tietenkään. Toimittelijat ovatkin nykyään lähes täysin aktvisteja toimiltaan, mutta sehän on sitä demokratiaa kun töihin palkataan oikealla tavalla ajattelevia jotka sitten kansalle kertovat oikeista asioista oikealla tavalla. Valtamedian moniäänisyys onkin tämänkaltaisten seikkojen ansiosta pelkkä vitsi. Väitetään olevan objektiivisia, mutta se on sula mahdottomuus vaikka siihen kuinka pyrkisi, saatikka sitten kun opiskelemaan alalle hakeutuu tietynkaltaisia ihmisiä ja heidän opettajansa ovat jo valmiiksi omine aatteineen pahasti vinoutuneita tiettyihin asioihin. Mutta ei mitään nähtävää tälläkään kertaa, jatkakaa!

Tästä jo nyt pahasti vinoutuneesta teknologiajättien määrittämästä ajatusvankilasta oli Helsingin Yliopistonkin tutkija jo huolissaan, mutta kun siihen päälle lätkäistään EU komission omat säännökset, sitä oikeamielisyyden määrää mitä nämä yhdessä kykenevät luomaan on hankalaa sanoin kuvailla. Sosiologien ja vastaavien piireissä kyllä tunnistetaan ongelma demokratialle, kun vähemmistöt eivät saa sanaansa kuulumaan ja isolla rahalla ajetaan tiettyjä agendoja kuin jyrällä läpi, mutta mitään käytännön toimia tuskin tullaan näkemään koska kaikkihan tehdään yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi.

Ja kyllä, disinformaatio ja tahallinen manipulointi ovat ongelmia kaikissa järjestelmissä, missä joillakin ihmisillä on valta muiden ylitse ja heihin kyetään tiedolla vaikuttamaan. Vielä suurempi ongelma tulee siitä, kun se tavan tallaaja vielä tuntee itse olevan jollain tavalla vaikuttamassa asioihinsa vaikka sitä kansaa manipuloidaan 24/7 isolla rahalla. Pienet toimijat, vaikka kykenevätkin nyt tekoälyn avulla luomaan varsin vaikuttavaa materiaalia eivät ole likikään siinä asemassa, että heidän teoillaan olisi mitään suurempaa merkitystä. Kuitenkin nyt EU haluaa varmistaa, että ainoastaan isoilla toimijoilla tulee olla pääsy kansan tietoisuuteen ja hehän tunnetusti ovat aina olleet sen tavan kansan puolella?

Mitään yhteiskunnallista keskustelua ei asiasta ole näkynyt vaan ainoastaan joitain pieniä viittauksia ja huomautuksia siitä, kuinka marginaaliset mielipiteet jäävät entistä enemmän marginaaliin. Mutta se on vaan hyvä, koska siellähän on niitä hulluja salaliittoteorioita vaikkapa siitä, että isolla rahalla kansaa ohjailtaisiin?

Agitointi on helppoa

Propagandasta puhuttaessa agitointi, eli kansankiihotus, on varsin helppoa. Taitava agitaattori saa yleisönsä varsin helposti kiihtyneeseen tilaan ja jos kyse on jostain päivänpolttavasta aiheesta joka koskettaa yleisöä riittävän syvälle, sillä on mahdollista saada jopa kansannousu aikaiseksi. Siksi valtamedia, joka varsin ysein agitoi ihmisiä, käyttää suuren osan ajastaan integroivan propagandan parissa. Mutta missä integroivaa, eli yhtenäistävää, propagandaa käytetään vielä enemmän, on koulutus. Hieno esimerkki tästä löytyy valtion sponsoroimana osoitteesta https://educritical.fi/

Nuoriso ei enää jostain syystä ole vallanpitäjien mukaan medialukutaitoinen, joten siihen on jälleen kerran syytä panostaa. Medialukutaitohan tarkoittaa sitä, että osaa seurata valtamediaa ja hyväksyttyjä auktoriteetteja sekä samalla vältellä ”vääriä” mielipiteitä, kuten esimerkiksi seurata blogia joka osoittaa manipuloinnin virallisessa tarinassa. Soo soo, ei kuunnella mitä mielipiteitä ihmisillä on jos ne poikkeavat sallituista mielipiteistä!

Idea yhtenäistävästä propagandasta onkin varsin looginen, kun halutaan kansa jolla on varsin yhtenevät mielipiteet asiasta kuin asiasta. Suomi olikin pitkään varsin harmoninen maa jossa riitasointuja ei juurikaan kuulunut. Tästä suuri kiitos kuuluikin koulujärjestelmän ja median saumattomasta yhteistyöstä tuottaa ”kunnon kansalaisia” maksamaan veroja herrojen tuhlattavaksi. Toki jokainen yhteiskuntaluokka omasi ne omat piirteensä ja heidän välinen kilpailu aiheutti erimielisyyksiä, ei siinä, mutta pääosin kansa oli varsin yhtenäinen. Miksi? Koska kaikki mielipiteet perustuivat hyvin pitkälti samaan tietoon.

Kaikki propaganda tarvitsee nimittäin pohjatietoa että sillä voi ylipäänsä vaikuttaa mielipiteisiin. Kukaan ei voi nimittäin muodostaa mielipidettä asiasta, josta ei ole lainkaan tietoinen. Siksi niin media kuin koulu kertovat useista asioista sen minimimäärän ja siihen päälle ”oikean mielipiteen” asiasta. Kun kaikille kerrotaan samat asiat ja sama näkemys, siitä muodostuu yleinen mielipide josta aniharva haluaa tahi uskaltaa poiketa, koska samalla opetetaan niiden poikkeavien mielipiteiden esittäjien olevan pahoja syntisiä.

Vuosien saatossa ollaankin nähty useita lukemattomia eri asioita joista ihmiset ovat pöyristyneet kuultuaan niistä. Suurimmalle osalle ei kuitenkaan ole koskaan tehty mitään, koska seuraavana päivänä on tullut vastaan se seuraava asia josta voi saada slaagin. Integroiva propaganda kuitenkin tähän ongelmaan auttaa, koska meille kerrotaan että kyllä valtio hoitaa, etenkin jos muistat äänestää oikein!

Etenkin vaihtoehtoisessa mediassa (ja kyllä, itsekin syyllistyn samaan harva se kerta) kaivetaan uutta tietoa jostain asiasta ja esitetään se varsin agitoivassa muodossa - tämäkin asia on keturallaan ja sille tarttis tehdä jotain. Tehdäänkö? No ei, koska keinoja tekemiseen on varsin rajallisesti ja usein jonkin asian muuttamiseksi tarvittaisiin laajaa ja pitkäkestoista yhteistyötä. Seuraavana päivänä tulee lähes varmasti myös uusi asia, jolle myös pitäisi jotain tehdä joten se sama kyllä joku muu hoitaa tämän pysäyttää sen alkuinnostuksen varsin vauhdikkaasti.

Mutta se itse agitointi on helppoa - ei tarvita kuin jokin negatiivisena nähty asia sekä riittävän yksinkertainen syyllinen siihen. Asian ei tarvitse olla edes millään tavalla merkittävä isommassa kuvassa, mutta sen ollessa riittävä sille agitaattorille itselleen, siitä voidaan nostaa pienimuotoinen mekkala. Etenkin jos esitetty vihollinen on jokin tuttu ja turvallinen, sillä voidaan lisätä jälleen yksi sulka hattuun sille ”kaiken pahan aiheuttajalle”. Kyllä, yksi syyllisistä voi olla juuri se mihin suuntaan se sormi osoittaa, mutta reaalimaailmassa asiat ovat usein monta kertaa monimutkaisempia ja sen yhden pahan toimijan poistaminen ei välttämättä vaikuta asiaan tuon taivaallista. Eli vaikka se Kill Bill Gates katoaisikin, ei hänen verkostonsa ja aatetoverinsa siitä mihinkään häviäisi, ikävä kyllä.

Kaiken sen agitoinnin sijaan voisikin olla paljon hyödyllisempää keskittyä yhdistäviin asioihin. Toki se yhteinen vihollinen on helppo yhdistymisen aihe, mutta sen sijaan että ollaan jotain asiaa vastaan, olisi paljon parempi olla jonkun asian puolesta. Ongelma tässä vaan on se, että positiivisten asioiden ja ylipäänsäkkään jonkin asian puolelle agitoiminen on hyvin pitkälti mahdotonta. Miksi? Koska agitointi vetoaa aina johonkin negatiiviseen tunteeseen, esimerkiksi pelko tai viha.

Ongelmien esiin nostaminen on tärkeää ja niistä ongelmista tulisikin keskustella julkisuudessa avoimesti. Tämä onnistuu pienessä mittakaavassa, toki, mutta se tavan kansa edelleenkin saa kaiken tietonsa valtamediasta ja samaan syssyyn siinä mukana tulee myös se haluttu mielipide asian suhteen. Kun kerran on muodostanut näkemyksensä asiasta kuin asiasta, sen muuttaminen on varsin haastavaa ja se on aina tultava ihmisen sisältä itsestään, ei ulkoa. Ensireaktio on kuitenkin yleensä muodostettavissa ulkoa ja se tapahtuu tiedon välityksellä. Ja siksi lapsille pitää opettaa oikeaa medialukutaitoa, että he osaavat pysyä loitolla väärästä tiedosta ja niiden mukana tulevista mahdollisista tunnelatauksista.

Asioiden syvällisempi tutkiminen lukemalla niistä lisää auttaisi siihen ongelmien suhteuttamiseen ja olisi ensiaskel asioiden korjaamiseen. Onneksi asioita ei tarvitse tutkia itse, vaan jokin asiantuntija osaa kertoa mistä on oikeasti kysymys, eikös? Tämä on yksi yleisimmistä keinoista estää närkästyksen leviäminen ja vaikka agitaattorit kuinka rummuttaisivat asiasta, valtamedia vaan kiikuttaa lisää auktoriteetteja kertomaan että kaikki on hyvin niin kansa yleensä rauhoittuu. Aina tämä ei tietenkään onnistu, kuten nyt on lakkojen ja maanviljelijöiden marssien kanssa nähty, mutta hallinto ottaa usein niissä sen kannan ettei tuumaakaan anneta periksi koska jos yhdessä asiassa annettaisiin periksi, se seuraava ryhmä olisi jo odottamassa vuoroaan muuttamaan asioita haluamakseen.

…

Syy tälle pohdinnalle on kuitenkin se, että huomaan itsekin usein agitoituvani syystä tai toisesta ja sen seurauksena saatan pamauttaa näkemyksen esille vaikka olen täysin tietoinen siitä, että sillä ei ole mitään merkitystä oikeastaan millään mittakaavalla. Itseä vaan vituttaa ja tietenkin siinä saa sen asian pois pöydältä kun siihen ottaa kantaa, mutta se ei taida juurikaan ketään hyödyttää, vähiten itseäni. Reaktiivinen toiminta ylipäänsä on se huonoin mahdollinen tapa toimia, koska asiaan ei pysty enää siinä vaiheessa vaikuttamaan kun se on jo valtamediassa tahi siellä koulussa asti kerrottu tietyllä tapaa. Miten niihin asioihin voisi sitten vaikuttaa? Integroivalla propagandalla… Isosti vaikuttamiseksi se vaan pitäisi saada suuren yleisön eteen ja siihen vallanpitäjät eivät suostu.

Lukemisesta

Joka ei osaa lukea, ei ole yhtään paremmassa tai huonommassa asemassa kuin se, joka ei lue.

Suurin osa ihmisistä osaa lukea, eli tavata näitä peräkkäisiä kirjaimia muodostaen niistä sanoja jotka he edes jollain tavalla ymmärtävät. Suurin osa ihmisistä jotka omaavat tämän kyvyn, ovat tällä tasolla lukukyvyssään, joka ei kuitenkaan ole välttämättä yksilölle yhtään sen parempi asia kuin jos ei osaisi lukea lainkaan. Jacques Ellul puhuu tästä asiasta kirjassaan ”Propaganda - The formation of men's attitudes”, tosin ei ehkä ihan samalla tavalla…

Tämä kyky lukea, mutta ei juuri sitä enempää on asia, jonka ansiosta propaganda toimii niin tehokkaasti. Sanat luetaan ja sitten sanoma joko hyväksytään tai hylätään, perustuen useaan eri kriteeriin. Jos esimerkiksi on samaa mieltä tekstin kanssa, se on totta ja jos eri mieltä, se täytyy olla propagandaa. Jos lähde on ”luotettava”, se on totta, jos taas on kerrottu lähteen olevan epäluotettava, se on ihan se ja sama mitä siinä lukee koska viesti hylätään suoralta kädeltä. Jos kerrottu sopii omaan maailmankuvaan, se hyväksytään ja jos ei, se ohitetaan.

Mistä tahansa lähteestä voi kuitenkin oppia jotain - jos ei muuta niin ainakin sen, miten ne eri mieltä olevat ajattelevat tai ainakin kertovat ajattelevansa. Mitään tekstiä ei nimittäin pitäisi ottaa suoraan täytenä totuutena koska toisin kuin osa ajattelee, joka ikinen kirja ja teksti on ihmisen kirjoittama, jos nyt ohitetaan tekoälyjen tuotokset tässä kohtaa. Jokainen teksti kun on kirjoitettu sen tekijän omasta perspektiivistä, käyttäen niitä sanoja sillä kirjoittajan ymmärtämällä tavalla ja merkityksillä, jotka saattavat poiketa jopa varsin merkittävästi siitä, miten joku muu saattaa ne sanat käsittää.

Propagandan kannalta on tärkeintä, että se yleisö on indoktrinoitu omaksumaan tietoa juuri halutulla tavalla. Siksi meille koulussa opetetaan se lukeminen ja ”medialukutaito” juuri tietyllä tavalla. Lähes jokainen on käynyt ainakin läpi sen peruskoulun, joka riittää omaksumaan valtamedian propagandan, mutta mitä ”korkeammin koulutettu” yksilö on, sitä vahvemmin se indoktrinointi on yleensä uponnut sinne kaaliin. Auktoriteetit ja hierarkia määrittävät lähteen luotettavuuden, ei juurikaan se mitä sanotaan tai kuinka todenperäistä se tieto on. Aamulehden 500+ poistettua artikkelia ”palkitun toimittajan” saduista osoittaa hienosti kuinka homma toimii. Kukaan ei edes harkinnut kyseenalaistaa palkittua tekijää, ennen kuin hän itse meni sen eläkkeelle jäätyään tunnustamaan että oli sepittänyt ainakin osan jutuistaan. Kun lähde paljastui epäluotettavaksi, kaikki tekstit poistettiin. Jos samaa logiikkaa käytettäisiin kaikkiin toimittelijoihin, olisivat kaikki valtamedian julkaisut tyhjää täynnä.

Jo kauan sitten huomattiin myös se, että tiedon paikallisuus vaikutti runsaasti siihen, kuinka helposti viesti hyväksyttiin. Jokaiselle alueelle muodostuneet omat kulttuurinsa täytyi siis ottaa huomioon siinä sanoman levityksessä, joten kansallinen media ei koskaan kyennyt ajamaan paikallisen median ohitse. Tai no, siihen asti kunnes ne isot pelurit ostivat kaikki paikalliset mediat ja ne nykyään toistavat sitä täsmälleen samaa ilosanomaa.


Ajattelu on se puuttuva tekijä

Suurin osa ihmisten päivittäisestä lukemisesta onkin lähennä sanoman omaksumista sellaisenaan. Propagandalle tämä on tietenkin se optimi, koska usein se viesti on yhtään tarkemmin ajateltuna varsin ristiriitaista jopa ihan itsensä kanssa, saatikka muihin samasta asiasta kertoviin juttuihin peilaten. Moni luulee ajattelevansa mitä lukee, mutta todellisuudessa ei kenelläkään ole aikaa jäädä märehtimään joka ikistä lukemaansa tekstiä edes kappaletta kerrallaan, saatikka vielä tarkemmin. Moinen lukeminen toki sopii hyvin jos ei edes halua tarkemmin pohtia asiaa, vaan haluaa vaan pikaisesti vilkaista mitä meille sillä hetkellä koitetaan pakkosyöttää mediassa, mutta tarkempi pohdinta minkä tahansa tekstin suhteen tekee lukemisesta varsin hidasta ja työlästä. Ei siis olekaan ihme, että enenevissä määrin ihmiset mieluummin kuuntelevat niitä uutisia, koska siinä säästää paljon aikaa eikä sille ajattelulle jää sitäkään vähää tilaa.

Minkään tekstin tarkempi ajattelu vaatiikin niin aikaa kuin keskittymistä, joista kumpainenkin on nykypäivänä kortilla. Oma tapani ajatella lukemaani tarkemmin on kirjoittaa se auki, samalla peilaten sitä mahdollisimman laajasti kaikkeen muuhun oppimaani. Päädynkö sillä oikeaan päätelmään ei tietenkään ole millään tavalla varmaa, mutta sillä ainakin päädyn omaan näkemykseeni lukemastani. Ja sehän siinä taitaakin olla se tärkein asia - päätyä siihen omaan näkemykseensä asiasta kuin asiasta. Joskus se saattaa mennä yksiin kirjoittajan kanssa, joskus taas päätyä lähes päinvastaiseen näkemykseen. Ja siinäpä se elämän rikkaus onkin, ne poikkeavat ja yksilölliset näkemykset eri asioista, joista voikin sitten halutessaan keskustella muidenkin kanssa?

Valtaväestö ei ole, enkä usko että tulee liioin koskaan pohtimaan sen tarkemmin mitään kuulemaansa tai lukemaansa asiaa. He oppivat sen jo koulussa, että riittää kun osaa toistaa mitä auktoriteetit kertoivat asiasta. Siitä kun sai kymmenen pistettä ja papukaijanmerkin kun osasi toistaa tarkasti mitä opettaja sanoi ja omista ajatuksista lähinnä rangaistiin. Se on se ”medialukutaito” joka meille opetetaan. Jos taas sen oikeellisuutta kyseenalaistaa, on tämmöinen hullu hörhö joka pitäisi vaientaa. Siksi tämäkään teksti ei sovellu millään tavalla suurelle yleisölle, mutta onneksi se ei heille ole liioin tarkoitettu. Ainoastaan itselle ajattelun auttamiseksi. Mutta ehkäpä siitä joku muukin saa ajattelemisen aihetta ja voikin muodostaa asiasta sitten oman henkilökohtaisen näkemyksensä. Vaikka Ellulin kirja onkin jo varsin vanha, eikä silloin oltu vielä netistä kuultukaan, hänen näkemyksensä massojen manipuloinnista ovat varsin mielenkiintoisia… jos siis haluaa ajatella asioita itse ja peilata sitä tähän hulluuteen. Tavan tallaaja osaa sen toki myös lukea ja saa siitä irti sen, kuinka paha Putin ja salaliittohörhöt pilaavat länsimaisen demokratian.

----

Edit lisäys 24.3. - Yle oli näköjään ottanut asiaan myös kantaa, tosin hieman eri kantilta: https://yle.fi/a/74-20073633

Etäisyyttä hulluuteen

Vanhoja tekstejä tässä selatessa, esimerkiksi Tavistock-instituutista, se pikkuhiljaa alkaa tulla selväksi, että näistä hulluuksista puhuminen ja kirjoittaminen koettaen vaikuttaa niihin asioihin on hyvin pitkälti turhaa. Niin levikiltään isoja kuin pieniä julkaisuja kuin vaikuttajia on vuosikausia koettanut muuttaa asioita ”parempaan” suuntaan, mutta käytännön vaikutukset ovat olleet hämmästyttävän pieniä. Samalla taas on nähty useita tapauksia, missä isosti suutaan auki saaneet on vedetty koneiston hampaisiin ja taru on päättynyt varsin usein mullan alle - Ilja Janitskin ehkäpä kuuluisin tapaus Suomesta.

Ei, se ei tarkoita että lopettaisin kirjoittamisen, koska tarkoitus on auttaa omaa ajattelua, mutta se kaikki ”oheistoiminta” eli somessa kommentointi ja melko varmasti myös kaikki video/audio-tuotanto jää entistä vähemmälle (toki se podi on ollut hiljaa jo pian puoli vuotta muutenkin). Vaikuttamisesta olen toki jo ennenkin maininnut, että kuinka se ei oikein istu enää omiin arvoihini, joten siitä ainoa loogisesti seuraava ratkaisu on ottaa vielä muutama askel etäämmälle ja keskittyä lähinnä enää omiin juttuihin. Siis semmoisiin, joista en tule missään julkisuudessa mitään puhumaan.

Osa toki edelleen jakaa niitä wanhoja tekstejä, etenkin #Funtsittavaa-tuotantoa, mutta kun katsoo mikä vaikutus niillä on isommassa mittakaavassa ollut niin se on aika tasan tarkkaan nolla. Yksittäisiin ihmisiin niillä on saattanut olla vaikutusta ja ehkäpä jokunen on saattanut jopa alkaa pohtimaan asioita uudelta kantilta, mutta niistä asioista joista on ollut puhe, niihin ei sillä kaikella ole ollut mitään vaikutusta. Siitä seuraakin kysymys: Voitaisiinko sitten niihin isoihin asioihin oikeasti vaikuttaa sillä aktivismilla?

Lyhyesti, ei. Yksittäisiin pienempiin asioihin voitaisiin aktivismilla vaikuttaa toki ja siitä on olemassa useita esimerkkejä (joita en tähän listaa), mutta niihin isojen herrojen isoihin päätöksiin ei sillä aktivismilla niin somessa kuin kadulla voi vaikuttaa. Jos jokin yksittäinen asia ei mene läpi kuin he haluavat, sitä vaan muokataan tilanteeseen sopivaksi ja kokeillaan uudestaan. Koko koneisto pyörii kuitenkin miljardien ja joskus jopa triljoonien taalojen varassa, joten sen massan kaatamiseen ei miljoonienkaan ihmisten joukkovoima riitä. Kun on päätetty että jokin asia ajetaan läpi, se ajetaan läpi - jos ei ensimmäisellä yrityksellä vastustuksen vuoksi, sitten uusiksi hieman eri tavalla. Kun jengi ei halunnut vaihtaa vapaaehtoisesti digitaaliseen rahaan, esiteltiin BitCoin ja vastaavat joilla annettiin illuusio kansan hallussa olevasta digivaluutasta ja nyt se on normaali tapa keinotella ja huijata ihmisten säästöt arvottomiin ykkösiin ja nolliin jonkin koneen ruudulla.

Lasketaanko moinen siten luovuttamiseksi vai realiteettien tunnustamiseksi? Kukin tavallaan, tietenkin, mutta samalla siinä tulee se passiivinen vastarinta koko hulluudesta peliin. Jo vuosisatoja on tiedetty millä ne tyrannit kaadetaan - tottelemattomuudella. Ei aktivismilla, ei öyhöttämisellä, ei äänestämällä tahi vallanpitäjiin vetoamisella vaan tekemättömyydellä. Leikitään mukana vain sen verran kun on pakko, mutta muuten annetaan hulluuden puksuttaa omia kiskojaan myöten kohden omaa tuhoaan. Joka ikinen tyrannia on kaatunut syystä tai toisesta omaan mahdottomuuteensa ja se yksittäisen ihmisen tekeminen on ollut varsin merkityksetön siinä kuvassa. Kyllä, joskus on saattanut joku osua juuri oikeaan aikaan juuri oikeaan paikkaan laukaisten sen jännitteen, mutta sitä ei voida ennalta aavistaa… paitsi niiden toimesta, joilla on riittävästi pelimerkkejä käytössä.

Isolla rahalla nimittäin sen maailman saisi muuttumaan ja osa ajatteleekin, että nytkin siellä taustalla tapahtuu suuria asioita joilla sitten koko sirkus kaadetaan ja koko maailma pelastetaan. Toki näinkin voi olla, mutta todennäköisempää on että on vaan havaittu jokin yksittäinen peluri valtataistelussa ja oletetaan sen olevan ne ”hyvikset”. Nämä suuret pelurit osaavat kyllä käyttää omaksi edukseen kaiken mahdollisen liikehdinnän, kuten esimerkiksi se QAnon-liike, joka on odotellut messiastaan Trumppia ja hänen valkohattuarmeijaansa jo vuosikausia. Hieno homma jos näin on, mutta en pidättelisi hengitystäni sen puolesta, aivan samoin kuin että Putin kavereineen pelastaisi päivän.

Varsin masentavaa tekstiä voisi tästä todeta? Ehkä, jos ajattelee voivansa vaikuttaa isosti asioihin. Organisoitumalla ja taktisesti resursseja käyttäen voitaisiin yksittäisiin asioihin vaikuttaa ja pakottaa esimerkiksi hallintoa reagoimaan asioihin. Surkuhupaisaa asiasta vaan tekee se, että sama porukka joka nyt vastustaa hallintoa vastustaa suurelta osin myös AY-liikkeiden toimintaa pakottaa hallintoa tekemään muutoksia. Jos niillä lihaksilla, mitä liitoilla on, ei ole mitään vaikutusta, kuinka paljon kuvitellaan sitten jollain pienemmällä panoksella asiaan vaikutettavan?

Tiedon jakaminen on yksi harvoista toimivista aseista tässä taistelussa tyranniaa vastaan. Ketään vaan ei voi pakottaa sitä tietoa edes vastaanottamaan, saatikka ymmärtämään asiaa ja vielä vähemmän soveltamaan sitä ymmärrystä käytännössä. Mitään varmuutta että edes hieman tähän suuntaan oleva porukka olisi edes etäisesti oikeassa ei liioin ole, joten ehkäpä kaikki se vastustus vain pahentaa asiaa? Se on toki varsin selvää, että se mitä meille nyt myydään yhteisenä hyvänä ja turvallisuutemme vuoksi ei silleensä todellakaan ole, mutta kun katsoo mitä ollaan tarjoamassa tilalle niin eipä se sielläkään taida olla yhteinen etu käytännön tasolla.

Mitä se yhteinen etu sitten edes on? Nykyjärjestelmä on 100%:sti harvojen etu muiden kustannuksella ja valtaosa ehdotetuista tavoista on vaan eri porukan harvojen etu. Poliittisella kentällä tämä näkyy varsin selvästi kun liberaaliksi itseään kutsuvat ja kollektivismia vastustavat meinaavat saada ihmiset kollektiivisesti heitä tukemaan ja antamaan valtansa vaan eri harvojen joukolle. Jos jo tuolla tasolla puheet ja teot eivät täsmää, miten voidaan edes kuvitella että mikään asia korjautuisi heidän toimestaan? Muuttuisi, toki, kun eri tahot saisivat pakottaa muut toimimaan haluamallaan tavalla, mutta että korjautuisi, kun järjestelmä ei edelleenkään ole rikki…

Koko koneiston päätehtävä kun on edelleenkin pitää massat irti vallasta ja näppinsä irti omistavan luokan kurkuilta. Moni ei tunnu käsittävän, että valtion tehtävä, etenkin ”sosialististen”, on pitää ne duunarit kurissa etteivät he mene jakamaan väkisin porvarien omaisuutta itselleen. Toki Afrikassa on kokeiltu jakaa omaisuutta uusiksi ”alemmille” luokille - katastrofisin seurauksin. Miksi se menee sitten pieleen? Organisoinnissa tarvitaan varsin selvät säännöt kaikille ja jos se vanha malli romutetaan ilman varteenotettavaa vaihtoehtoa, mikään ei sen jälkeen toimi. Soteuudistusta voidaan pitää hieman samankaltaisena (tahallisena) kämmäyksenä.

Todelliseen muutokseen tarvittaisiin siis joko alueellinen tai sitten koko ihmiskunnan laajuinen asennemuutos vallasta. Mitä veikkaat moniko todellista valtaa nyt omaava sitä haluaisi? Ja kun he tietävät miten kilpailu toimii, millä estettäisiin heidän puuttuminen peliin? Suuri enemmistö tavan kansasta kun edelleen ajattelee, että kilpailu on reilu tapa ratkaista asiat ja että sillä saavutetaan paras lopputulos. Eli muutos joka todella tarvittaisiin on niin syvällä rakenteissa, että siihen ei voi vaikuttaa… paitsi yksilötasolla. Siksi en lähde enää kisaamaan näistä asioista, mutta tietysti hieno juttu jos jollakulla lamppu syttyy näiden hajatusten ansiosta.

Mitä tästä sitten pitäisi jäädä käteen tekstin lukemisen jälkeen? Jaa-a, ajattelen vaan ääneen ilman mitään sen suurempia tarkoitusperiä. Jos kokee aktivismin olevan se oikea tapa niin siitä sitten toimimaan, kyllä maailmaan mahtuu niin sanoja kuin aktiiveja. Kannattaa vaan muistaa mikä on vastassa ja miten peli toimii. Kilpailemalla muiden säännöillä vaan harvemmin tuppaa voittamaan… Joskus onkin parempi ettei lähde kisaan lainkaan mukaan?

Ja kyllä, olen koettanut ennenkin ottaa enemmän etäisyyttä tähän kaikkeen... josko nyt itsekin uskoisi itseään?

Portinvartijat

Pillipiiparit ja portinvartijat ovat tärkeä osa narratiivin hallintaa etenkin sosiaalisessa mediassa. Valtamediaa on perinteisesti pidetty suurimpana portinvartijana ja sitä se toki onkin, mutta kun jatkuvasti kasvava joukko on tämän huomannut, tarvittiin uusi joukko vaikuttajia pitämään nämä kyseenalaistajat kiltisti omassa hiekkalaatikossaan. Näitä listauksia portinvartijoista on toki useita ja jokaisella on hieman eri näkemys eri toimijoista, mutta napataan esimerkiksi substackista kirjoittajan DPL artikkeli ”The Gatekeepers Club” tähän kohtaan.

Kyllä, osa listan henkilöistä kuuluu melko varmasti portinvartijoiden kategoriaan, eli he tekevät täysin tietoisesti muiden käskystä ja/tai maksusta tehtäväänsä. Tämä tehtävä on puhua kauniisti kuulijoilleen tietyistä asioista, samalla kuitenkin tarkoitushakuisesti jättäen osan asioista kertomatta tai puhtaasti valehdellen asioiden oikeasta laidasta. Portinvartijan tehtävä on siis yksinkertaisesti estää tietyn tiedon tulemasta julki. Pillipiipari taas koettaa johdattaa ihmisiä tietyn suuntaiseen ajatteluun, jonka lisäksi he myös sitten pimittävät tiettyjä asioita eli toimivat myös portinvartijana.

Mutta mihin kohtaan se raja olisi vedettävä että koska kyseinen termi sopii oikeasti kuvaamaan jotakin tahoa? Pitääkö toiminta olla tietoista, eli tietää asian olevan jotain muuta kuin totta ja silti kertoo käskettyä tarinaa? Pitääkö siitä saada rahaa tai muita etuja? Näiden kahden asian todistaminen onkin jo sitten varsin haasteellista kun kyse on jostain yksittäisestä toimijasta, mutta valtamediassa tilanne onkin toisin. Siellä suunnassa nimittäin kerrotaan ja jätetään kertomatta mitä käsketään ja oma palkka riippuu tottelevaisuudesta, eli silloin voi olla varma, että kyse on portinvartijasta. Vai onko? Jos se toimittelija itse uskoo kertomaansa niin hän ei ole varsinaisesti portinvartija…

Virallinen tarina itsessään onkin helppo ja yhtenäinen tarina kaikista mahdollisista asioista. Kaikki siitä poikkeava on huuhaata ja dats it. Mutta kun mennään siitä poikkeaviin näkemyksiin, ei ole olemassa vain yhtä eri versiota vaan lukemattomia eri näkemyksiä. Ja jos niistä eri näkemyksistä omaakin sen ”väärän” kannan, samantien leimakirves heilahtaa. Alun linkin perusteella vaikuttaa tuossa tapauksessa siltä, että kuka tahansa koronasta valtavirrasta poikkeavasti puhuva on automaattisesti kontrolloitua oppositiota. Eli jos uskoo viralliseen tarinaan on lammas, mutta jos puhuu koronasta viruksena on kontrolloitua oppositiota. Miksi? Koska joidenkin mukaan viruksia ei ole olemassa ja viruksiin ylipäänsä viittaaminen on tahallista harhaanjohtamista.

Tämä ”virushuijaus” on yksi suurimmista kynnyskysymyksistä ”totuusskenessä” ja jos siitä ajattelee väärällä tavalla, on joidenkin mukaan automaattisesti joko kontrolloitua oppositiota, tai vähintäänkin hyödyllinen idiootti. Eli vaikka puhut niin valtion koronatoimia vastaan tai mainitset tämän tutkitun ja turvallisen haitoista, jos edelleen uskot itse viruksiin olet vihollisen puolella oleva portinvartija. Tämä väite perustuu siihen, että vain auktoriteettiuskoiset uskovat viruksen olemassaoloon koska jokin toinen auktoriteetti on kertonut ettei viruksia ole olemassa! Moni kertoo ”tutkineensa asiaa”, mutta se kaikki perustuu jonkun muun tekemään tieteelliseen tutkimukseen. Kumpi puoli on siis oikeassa? Hitostako minä tiedän, valtaosa kaikesta tieteestä on tutkitusti vain taustamelua ja puhdasta soopaa, joten mitään varmuutta ei asiasta voida sanoa puolin tai toisin, vaikkakin molemmat puolet osaavat 101%:n varmuudella sanoa olevansa oikeassa ja se toinen puoli väärässä. Kyseessä on siis loputon riidanaihe, mikä taas itsessään on aivan loistava tapa viedä huomio asiaan josta ei ehkä koskaan saada selvyyttä.

Toinen tyypillinen vedenjakaja jolla saa väärää mieltä olevien keskuudessa portinvartijan leiman on puhua että maa on pallo, koska lättyversioon uskovat tietävät tietävänsä asiasta totuuden ja siitä poikkeavat ovat jälleen portinvartijoita tai hyödyllisiä idiootteja. Se vaadittava ajatusakrobatia jonka lättyyn uskominen vaatisi ei ainakaan itseltä onnistu, koska tarina pitää olla edes auttavasti looginen että se pääsee edes mukaan keskusteluun varteenotettavana vaihtoehtona. Sori siitä pojat ja tytöt, lätty ei täytä niitä kriteerejä ja asiasta voi mennä ulisemaan tuonne alas kommentteihin, kuten aina ennenkin. Virustarinassa on sentään molemmin puolin esittää selviä argumentteja puolesta ja vastaan, siinä kun lätty menee puhtaasti uskon asioihin joista ei voi juurikaan keskustella useimmissa tapauksissa. Ja kun näin sanon, olen kuulemma portinvartija tai hyödyllinen idiootti, molemmissa tapauksissa.

Kun tietää aina itse olevansa oikeassa, kaikki siitä poikkeava on jotain ”pahaa” asiaa. Suurin osa ihmisistä vaatii varmuuden asiasta kuin asiasta, joten nämä portinvartijaksi ja idiootiksi leimaamiset on ihan normaalia käytäntöä. Kiistattomia todisteita jonkin asian puolesta on usein haastavaa löytää, mutta moni asia voidaan toistettavasti todistaa olevan toisin kuin väitetään. Todistustaakka nähdäänkin varsin vaihtelevasti monessa kohden ja kun päälle vielä kumotaan monet todisteet niiden ollessa ”väärästä lähteestä”, on soppa melkoisen sekaisin keskusteluissa.

Vielä kun samaan lisätään se seikka, että kaikista asioista ei kannata kaikkialla puhua, on portinvartijoiden tunnistaminen hankalaa. Joku voi nimittäin kieltäytyä puhumasta tietyistä asioista julkisesti, mutta se ei tee hänestä portinvartijaa. No mutta sehän tekee ihmisestä pelkurin jos ei uskalla kaikesta puhua kaikille?! Ei, vaan enemmänkin tilannetajuisen. Jos uskaltaa sanoa ”en tiedä” tai ”en ole muodostanut asiasta tarkempaa mielipidettä” pääseekin varsin pitkälle, mielestäni. Itse uskon tietäväni joistain asioista jotain, joistain taas aivan liian vähän että voisin muodostaa asiasta mielipiteen. Ja ei, kaikkia ei kaikki asiat kiinnosta eikä se tee kenestäkään huonoa tai vähäisempää ihmistä jos ei vaan halua tietää jostain asiasta mitään. Ongelma tuleekin vasta siinä, kun moni tietää tietävänsä asiasta ja kaikki siitä poikkeava on automaagisesti väärin. Ja kaikki jotka puhuvat siitä jostain asiasta väärin pelaavat vastapuolen pussiin, ollen portinvartijoita tai hyödyllisiä idiootteja.

Syvä huokaus…

Maailman onnellisin kansa

Torilla taas tavataan, kun Suomi on jälleen kerran tutkitusti ja turvallisesti maailman nastin mesta elää ja meillä asuu onnellisin kansa, kertoo tuore mualimanlaajuinen onnellisuusraportti. Jos siis et ole onnellinen, sinussa täytyy itsessä olla se vika - pulinat pois! En muista minkä toisen puljun raportti samankaltaisesta aiheesta antoi saman tuloksen, mutta siinä oltiin kysytty vaan joltain pankkiireilta ja yritysjohtajilta heidän näkemystään, mutta nyt on kysytty kansalta joten sen täytyy olla totta, eiks jeh?

Tilastoilla ja gallupeilla valehtelu on tietenkin yksi propagandan perinteisistä keinoista eikä tämäkään ”tutkimus” tee siitä poikkeusta. Mitatut kohteet ovat vähintäänkin surkuhupaisia ja jälleen tuhannen ihmisen gallup kertoo näiden tuhannen ihmisen näkemyksen eikä suinkaan miten asiat oikeasti menevät. Media tietysti juhlii asialla ja kun televisiossa sanotaan että suomalaiset ovat onnellisin kansa, niinhän sen täytyy olla.

Ensimmäinen pieni ongelma tämänkaltaisissa gallupeissa on se, että ne joilla menee oikeasti huonosti eivät aikaansa tuhlaa galluppien täyttämiseen, enkä usko että yksikään persaukinen tai vahvasti masentunut ottaisi osaa yhteenkään kyselyyn vapaaehtoiseksi ilmoittautuen. Kun niihin haetaan keskivertoa kansaa, saadaan sen kansanosan näkemys asiasta ja kyllä, Suomessa se keskiverto tavan tallaaja on varmasti onnellisempi kuin jossain Paskanistanissa asusteleva ihminen. Sillä ei kuitenkaan saada niitä ongelmia millään tavalla esille eikä se toki ole tarkoituskaan, vaan jälleen haetaan julkisuuskuvaa asioista. Käsitysten hallintaa siis…

Noh, unohdetaan tuo pikkuvika ja katsotaan millä mittarilla tähän tulokseen on päädytty ja mitä näiltä noin tuhannelta keskivertosuomalaiselta on edes kysytty. Kahdeksaa eri asiaa on tutkittu ja niiden painotus tulokseen vaihtelee (sen saa jokainen tarkemmin tarkistaa itse siitä dokumentista). Ensimmäinen kriteeri on BKT, joka saadaan maailman pankilta (WB). Toisena on WHO:n elinajanodote, joka kertoo elämän pituudesta, ei onnellisuudesta, mutta mitäs siitä. Kolmantena on sosiaalinen tuki, joka kysyttiin gallupissa (vapaa käännös) ”Jos olet kusessa, onko sinulla ystäviä tai sukulaisia jotka jeesaavat?” kyllä vai ei. Neljäntenä ”Oletko tyytyväinen vai tyytymätön vapauteesi tehdä valintoja elämässäsi?” Viidentenä kysyttiin oletko lahjoittanut hyväntekeväisyyteen. Kuudentena kysyttiin havaittua korruptiota, jota ei Suomessa tietenkään ole koska ”maan tapa”. Seitsemäntenä kysyttiin nauramisesta ja kahdeksantena edellisen päivän keskimääräistä murehtimisten määrää.

Siinä se, noilla mittareilla keskivertosuomalainen on maailman onnellisin suurimmasta osasta ikäryhmistä. Nuoriso hieman vähemmän, vanhemmat enemmän.

Eli kun unohdetaan se korkea masennuksen, mielialalääkkeiden, päihteiden, köyhien ja vähäosaisten määrä, jätetään itsemurhatilastot ja muut ikävät seikat väliin niin ollaan niin perkeleen onnellisia. Etenkin kun Suomessa ei ole havaittua korruptiota, kaikki on hyvin. Ei siinä, kyllähän tämmöiselle ”tutkimukselle” nauraessa onnellisuus paranee merkittävästi koska nauraminen oli yksi kriteeri…

Itse en kovin korkealle nostaisi tämän kaltaisia tutkimuksia ja niiden tuloksia, mutta päivän lööppien perusteella se keskivertosuomalainen nielee tämänkin sadun täysin purematta. Kyllä maailma olisikin niin onnellinen paikka elää, jos uskoisi siihen kaikkeen median sontaan, jos siis jätetään jälleen se jatkuva pelon ja vihan lietsonta huomiotta. Ei taas mennyt iltapäivä lainkaan hukkaan lukiessa tuon raportin, eihän?

100.

Ensimmäiset 100 tekstiä on sitten tullut naputeltua jo tähänkin suuntaan. Jos lasketaan kokonaiset tekstit niin se meinaa yhteensä noin 700 artikkelin kokoelmaa niin #Funtsittavaa, #Hajatuskuplia kuin VastaValkean alustoilta, mikä on jo ihan kohtuullinen määrä sanoja peräkkäin 2016 lopulta lähtien. Tyyli on toki hieman muuttunut ja tekoälyn piirtämät kuvituskuvat on otettu mukaan, mutta aiheet ovat pysyneet varsin samankaltaisina eli maailman hulluutta pohdiskellen. Uudenlaiseksi hulluudeksi voitaneenkin sitten laskea tekoälyaiheet siihen päälle viimeisiltä ajoilta.

Tapanani on ollut nostaa muutama omasta mielestä ”tärkeä” artikkeli viimeisimmän sadan joukosta esille, joten tehdään nyt samaten…

Koulujärjestelmästämme, ”Pulpettiin mars!”
Anarkismista, ”Nykyistä versiota vaiko koko järjestelmää vastaan?”
Vapaudesta, ”Vapautta on valita omat kahleensa”
Totuudesta, ”Kolme totuutta”
Sananvapaudesta, ”Pelottavat sanat”
Ammattiliittojen lakkoilusta, ”Miksi poliitikot eivät pidä liitoista?”
Tekoälyistä, ”Taas me kuollaan kaikki (AI)”

Vanhan kertausta, mutta sitähän se kaikki hyvin pitkälle on kun puhutaan niin politiikasta, psykologiasta tai propagandasta. Tekoälyt ovat tietty uusinta hottia, mutta monet asiat on jo ennustettu ja veikattu niin elokuvissa kuin kirjoissa sen suhteen, eli mitään ihmeitä ei silläkään suunnalla tavallaan ole. Kaikki kauhukuvat on jo maalattu moneen kertaan ja nyt lähinnä vaan odotellaan minkälaisen utopian vaiko maanpäällisen helvetin saamme kaiken tämän kehityksen ansiosta. Raha jyllää ja kansa on autuaan tietämätön asioista… suurin osa ei edes tiedä, ettei tiedä miten asiat toimivat vaan sieltä tutusta ja turvallisesta idioottilaatikosta haetaan se uusin versio ”kunnon kansalaisesta”. Ei siis auta kuin katsoa vierestä ja kertoa havainnoista, käyttäen sitä sananvapautta niin kauan kun se sallitaan.

Lisää ”vääriä” mielipiteitä siis tulee myös jatkossakin, pysykäähän kanavalla!

Vaaleja on monenlaisia

Venäjällä jälleen kerran äänestettiin väärin ja kun äänestysprosentti oli korkeampi kuin Suomessa, se kertoi selvästä vaalivilpistä tai vähintäänkin autoritäärisestä järjestelmästä. Kun äänestäneistä lähes 90% vieläpä äänesti väärin (eli ei kuten valtamediamme halusi), kyse oli selvästä näytösvaaleista. Ja tähän satuun uskotaan niin valtamediaan uskovien, kuin useammankin viralliseen tarinaan uskomattoman johdosta. Miksiköhän?

Naapuriseuran Juha Halonen osaa kertoa siihen vastauksen artikkelissaan ”Manipuloinnista aivopesuun” (suora linkki ja varooksi arkistostakin). Kun vuosia jatkunut ja alati kasvanut kansan aivopesu Venäjävihaan otetaan lähtökohdaksi, ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että suuri enemmistö uskoo tähän lännen luomaan tarinaan jonka mukaan kaikki on aina väärin mitä Venäjä tekee toisin kuin sen haluttaisiin tekevän.

Kyllä, myös sielä rajan takana oligarkit ovat suurelta osin vallassa ja medialla ohjaillaan kansan yleistä mielipidettä. Mutta toisin kuin lännessä, kansan enemmistö pitää maan johdosta, kun se tekee omalle kansalle edullisia asioita, tai ainakin se kansan silmissä siltä näyttää. Kun venäläisiltä kysytään, he tukevat Putinia siitäkin huolimatta, että lännen media kertoo hänen olevan suurin hirviö. Lännessä taas uskotaan sitä lännen propagandaa asiasta ja koska täällä on estetty pääsy Venäjän mediaan, ei kansa altistu lainkaan sille tiedolle, miltä pohjalta venäläiset tekevät omia päätöksiään.

Onkin sangen hämmästyttävää lukea juttuja siitä, kuinka lännessä asiat ovat päin honkia ja sitten samasta suusta tulee kuinka Venäjällä on suuria ongelmia, kun molemmat näkemykset perustuvat siihen samaan läntiseen mediaan. Meillä kansaa manipuloidaan vallanpitäjien eduksi, mutta kyllä ne kertoo totuuden miten asiat Venäjällä oikeasti ovat? Siis niinkuin ihanko aikuisten oikeasti?

Kaikissa maissa kansan yleistä mielipidettä ohjaillaan median kautta, mutta jostain syystä jos tavan tallaajalta kysyy niistä omassa maassaan tehdyistä päätöksistä, aika harva on tyytyväinen niihin asioihin. Venäjällä taas ihmisillä menee entistä paremmin, täysin riippumatta siitä mitä läntinen lehdistö meille siitä kertoo. Tämä hienoinen kontrasti ei kuitenkaan tunnu häiritsevän, mutta kukin tavallaan, tietysti.

On täysin mahdotonta sanoa kuinka paljon ja laajasti vaaleissa oikeasti on vilppiä eri maissa, mutta Suomessakin on niitä tapauksia ollut ja taisi Ylekin aikoinaan tehdä asiasta dokkarin ”Haamuäänet” tai jotain siihen suuntaan. Jokaisen maan oma media kuitenkin aina kertoo asioiden olevan jämptisti ja sitten niissä pahoissa muissa maissa on vilppiä. Ja riippuen siitä omasta maailmankatsomuksesta, se median kertoma sitten pitää tai ei pidä paikkansa.

Jenkkien viime vaaleissa löytyi useita epäkohtia, mikä oli tai ei ollut ongelma sen mukaan kenen joukoissa seisoi. Trump oli joko paras tai huonoin presidentti koskaan, ihan kuten Biden nyt ainakin toistaiseksi. Mutta niistäkin toki se oma suosikkimedia kertoo totuuden, eikös?

Vaaleissa saadaankin se ”oikea” tulos monella eri tapaa. Osa joutuu käyttämään vilppiä, osa pakottaa kansan äänestämään oikein ja yleensä mitään moista ei edes tarvita, koska kansan yleinen mielipide on tarkassa kontrollissa. Mikä näistä on sitten reiluin tapa varmistaa, että oikeat vallanpitäjät saavat haluamansa ehdokkaan läpi? Niitä oikeita vallanpitäjiä kun lähtee etsimään, on helpoin tapa seurata sitä rahaa… Jos haluaa pienen vilauksen nähdä ketä Suomessa on asialla, suosittelen tsiikaamaan Lauri Paavolan kanavia, joihin linkin laittaminen on kuitenkin lähestulkoon turhaa koska hänen kanavansa ovat varsin uhanalaisia ja herkästi katoavia - varmaankin ihan sattumalta.

Ja ei, en edelleenkään ole yhdenkään vallanpitäjän fani enkä kannata millään tavalla kenenkään valtaa yhdenkään toisen ylitse. On vain tragikoomista lukea ulinaa Venäjästä ja heidän vaaleistaan, kun se perustuu siihen samaan läntiseen mediaan jota ainakin joskus osataan kyseenalaistaa kun se selvästi kertoo ihan puutaheinää oman maan tilanteesta. Lännen propagandistit ovat vuosikausia aivopesseet kansaa uskomaan idän pahuuteen ja lännen hyvyyteen, mutta jostain syystä tämä ei tunnu yhdistävän niitä pisteitä keskenään. Joka ikinen demokraattiseksi kerrottu järjestelmä kun edelleenkin perustuu yleisen mielipiteen hallintaan. Miksi? Koska vaikka järjestelmä olisi edes etäisesti oikeasti demokraattinen, eli kansan tahdon mukainen, yleisen mielipiteen muodostumiseen tarvitaan se yhtenäinen tarina. Ja se tarina luodaan medialla ihan kaikkialla. Kuinka vahvasti väärää mieltä olevia sitten sensuroidaan ja kurmootetaan kertookin paljon sen maan liberaalin demokratian tilasta, mutta jos uskoo kuinka se media meillä toimii hyvin ja toisaalla taas niin kovin huonosti perustuen yhden puolen tarinaan, ei kannata puhua siitä medialukutaidosta yhtään mitään.

Jos se sananvapaus meillä toimii niin hyvin, miksi omaa mediaamme ei sitten saa kritisoida tai omata mielipide, jonka mukaan se ei toisaallakaan ole kuten meille kerrotaan? Molemmat kannat saavat Suomessa heti ”Putinisti”-leiman päälle, koska niin on vuosikausia opetettu, kuten se alun artikkeli hienovaraisesti opettaa. Moni näkeekin sananvapauden tärkeänä asiana ja kertoo, kuinka tärkeää on esittää kaikille myös niitä poikkeavia mielipiteitä - kunhan ne vaan eivät ole vääriä mielipiteitä, jotka eroavat siitä omasta ja täten satavarmasti ainoasta ja oikeasta maailmankuvasta. Tai no, saa kritisoida mutta silloin on paha putinisti ja pitäisi muuttaa Venäjälle kun niin pitää siitä järjestelmästä. Ei tarvitse ihmetellä miksi asiat ovat kaikkialla niin päin prinkkalaa, kun moisilla älynlahjoilla saa jengi äänestää ja päättää kenen kuuluu olla vallassa kaikkien yli? Ihan kaikkialla siis…

Kulttuurisota kiihtyy - TikTok estoon jenkeissä?

Aivotonta viihdettä, vapaata poliittista puhetta vai radikalisointia? Otetaan alkuun hiljan julkaistu Mark Dicen video jenkkien suunnittelemasta TikTok-kiellosta.

Vähemmän yllättävästi kiellon taustalta löytyy aivan muuta, kuin nuorison suojelu haitalliselta materiaalilta. Ei kuitenkaan keskitytä nyt siihen ”oikeaan” (ADL) syyhyn, vaan pohditaan kuinka kriittinen asia se vapaa tiedonkulku oikeasti on. Tai no, ehkä myös sitä, kuinka ohjailtu tiedonkulku on syy varsin moneen ongelmaan.

Vuosikausia sitten netti noin yleensä, kuin monet netin some- ja videoalustat, olivat ”villi länsi”, missä materiaalia sai levittää varsin vapaasti. Jos halusi mielipiteensä asiasta kuin asiasta julki, ei muuta kuin kertoa se ääneen ja julkaista, jonka jälkeen orgaaninen, eli yleisön itsensä päättämä, videon ja tekstin levitys saattoi tehdä tehtävänsä ja kenestä tahansa saattoi tulla julkkis yhdessä yössä. Sensuurista oltu kuultukkaan ja ainoastaan selvästi laiton materiaali poistettiin alustoilta, mikä alkoikin nopeasti puremaan valtamedian monopoliasemaan tiedon levityksessä.

Vuosi vuodelta eri somealustat alkoivatkin rajoittamaan ihmisten näkyvyyttä ja moderoimaan sallittuja tarinoita netissä. Haitallinen ja laiton muuttuikin muotoon ”mistä emme pidä” ja jo tuolloin varsin edistykselliset tahot näkivätkin aivan loistavan paikan vaikuttaa kulttuuriin valtaväestön huomaamatta. Siinä kun valtamedia kertoi virallisen tarinan kohokohdat, se tuttu ja turvallinen vaikuttaja, jolla oli niitä ”oikeita” mielipiteitä, nostettiinkin ihmisten ruuduille suositeltuna sisältönä. Ja jos kaikki puhuvat jostain tietystä vaikuttajasta, täytyyhän minunkin kuunnella…

TikTok pamahtikin kansan tietoisuuteen vasta muutama vuosi sitten ja lyhyet videot joita voi selata loputtomasti aiheutti muidenkin alustojen muutoksia samaan suuntaan. Tarkasti valikoituja videoita loputtomassa syötteessä… mikä voisikaan mennä pieleen? Ongelmaksi tämä muodostuikin vasta sitten, kun tietyt tahot huomasivat, että he eivät olleetkaan itse päättämässä mitä nuorisolle syötettiin päivästä toiseen. Manipulointi on jees, kunhan saa itse päättää millä tavalla ihmisiä manipuloidaan?

Kuten Dice videollaan mainitsee, ennen TikTokin kaltaisia kanavia ne kaikista ”hörhöimmät” ajatukset, vaikka niitäkin toki julkaistiin, pysyivät varsin marginaalisena ilmiönä, koska alustojen tärkein ominaisuus eli rahanteko ei kannustanut niiden levittämiseen. Mutta kun lännessä haluttiin luoda kaaosta, en näin äkkiseltään keksi yhtäkään tehokkaampaa tapaa siihen kuin injektoida sinne kulttuuriin sitäsuntätä näyttämällä nuorisolle muutakin kuin yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä. Ai niin, eiväthän Kiinalaiset tahallaan niin tekisi, koska ainoastaan Venäjä tekee pahaa propagandaa… jota ei juuri kukaan lännessä edes näe?

Nuorison turmelun kortilla jo Sokrateskin aikoinaan teloitettiin, joten sinänsä siinä ei ole mitään uutta, että sananvapautta halutaan rajoittaa koska se pilaa nuorison, kuulemma. ADL vaatii TikTokin poistoa koska se tekee nuorisosta antisemitistejä, siinä kun Dice ja monet muutkin näkevät sen edistyksellisen ideologian levityksen olevan riittävä syy moisten alustojen kieltoon. Kyllä, juuri tuon kaltaiset alustat muokkaavat runsaasti sitä nuorison yleistä mielipidettä ja Suomessakin varoitellaan kuinka paha Venäjä propagoi nuorisoaan väärällä tavalla. Kieltäminen tosin aiheuttaa lähinnä vaan sen Streisand-efektin, joka ainoastaan lisää mielenkiintoa siihen kiellettyyn asiaan, joten suo siellä, vetelä täällä.

Ratkaisuksi ollaankin aina tarjoamassa valtion puuttumista asiaan, eli kielletään vaikka sitten ihan kokonaan ne väärät näkemykset tai jopa alustat. Vallanpitäjille sen virallisen tarinan hallinta onkin tullut melkoiseksi pakkomielteeksi, toki ymmärrettävistä syistä, joten ei ole ihme että kaikkialla ollaan säätämässä lakeja ja pykäliä estämään väärät mielipiteet. Ei siinä, ymmärrän hyvin että kaikenmaailman uhkailut ja tappamiset on syytä pitää poissa eri alustoilta, mutta kun teeskennellään liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota, niin eikös ne siellä ihmisoikeuksissa asti ole ne sanan- ja mielipiteenvapaudet?

Alustojen sensurointia ja manipulointia katsottiin hallinnossa läpi sormien niin kauan kuin siitä oli heille hyötyä, mutta nyt kun pelikentällä on myös semmoisia pelureita jotka eivät olekaan heidän kanssaan samalla kannalla niin johan nousee ankara älämölö ja kielletään kaikki. Kuulostaakin varsin tekopyhältä kun päättäjät valittavat eri alustojen toiminnasta kun siellä jaetaan isosti heille haitallista materiaalia, mutta jo vuosikausia jatkunut sensuuri ei ole hetkauttanut heitä lainkaan. Valta on nollasummapeli ja oikeat vallanpitäjät eivät halua antaa tippaakaan valtaa yhdellekään muulle toimijalle.

Oli se sitten mikä tahansa nettialusta tai valtiollinen toimija, heille ei kuuluisi pätkän vertaa oikeus rajoittaa ihmisten mielipiteitä. Jos jokin mielipide orgaanisesti leviäisi kansan keskuuteen ja yleinen mielipide muuttaisi suuntaansa, silloin voitaisiin puhua edes auttavasti demokraattisesta järjestelmästä. Nyt se homma rullaa täysin ison rahan vallalla, koska he niin omistavat ne isot alustat kuin voivat vaikuttaa valtioiden toimintaan lobbauksellaan, joten nykyinen harvainvalta taitaa olla historian valossa ennen näkemättömällä tasolla. Silti ihmiset uskovat siihen demokratiaan ja meille saarnataan oikeusvaltiosta, joka käytännössä ei ole kuin sumuverho valtavan sensuurikoneiston päällä.

Teknofasismi tai teknofeodalismi ovatkin loistavia nimiä tälle mallille, missä teknologiajätit päättävät enemmistön mielipiteen asioihin. He sanelevat alustojensa säännöt ja rahoittavat päättäjiä tekemään heille edullisia ratkaisuja. Rahaa ei saa seurata kun sitä hommaa katsoo, mutta rahoitusta pitää seurata hyvinkin tarkasti kun joku puhuu tätä koneistoa vastaan. Ihmisten manipulointi on entistä helpompaa kun heille annetaan oma päätäntävalta mitä he katsovat ja kuuntelevat - sallituista vaihtoehdoista. Kyllä, jatkuva pommitus ihmisten tajuntaan omalta mobiililaitteelta pilaa sen nuorison, tosin en tiedä miten se niin merkittävästi eroaa siitä, kun edelliset sukupolvet istuivat radion ja television ääressä kaiket illat kuunnellen virallisen tarinan saarnamiehiä?

Netti mahdollisti oikean ajatusten markkinapaikan mikä on koko liberaalin demokratian idea, mutta harvojen hallussa ollessaan se netti on vain suuri avovankila, jossa ne tavan vangit (kuluttajat) pidetään mahdollisimman hyvin erossa vaarallisista ajatusrikollisista. Muista siis kuluttaa, pelätä ja vihata koska niin kunnon kansalaisen kuuluu tehdä! Kaikki täysin ulkoa ohjattuna, todistettavasti, vaikka se näiden manipuloiien mielestä onkin vain hullua salaliittoteoriaa.

O tempora, o mores

Propagandalla propagandaa vastaan

Kaikki media on propagandaa.

Mutta pitäisikö valtavirran tarinaa vastaan ”taistella” samoin keinoin?

Jos asiaa katsoo puhtaasti tehokkuuden ja vaikuttavuuden kantilta niin ehdottomasti kyllä, ne virallisesta tarinasta poikkeavat viestit olisi kerrottava samalla tavalla kuin valtamedia Ylehtelyssään tekee. Kun kansa on jo valmiiksi peloteltu ja saatu vihaamaan haluttuja asioita, riittää sen negatiivisen tunteen uudelleenohjaus muuttamaan ihmisten kantaa varsin helposti. Nopeita leikkauksia, dramaattista musiikkia ja uskottavalta kuulostava sekä näyttävä persoona ruudussa on juuri se mitä kansa osaa odottaa ja kykenee varsin helposti omaksumaan sen sanoman. Omaksumaan, mutta ei välttämättä hyväksymään tahi uskomaan mitä kerrotaan, koska meille jatkuvasti opetetaan kuinka vain ”luotettavaan mediaan” on luottaminen.

Kaikki ne propagandan keinot joita jo nyt käytetään (kirja asiasta ilmaiseksi) olisi varsin pienellä vaivalla mahdollista valjastaa myös ”hyvään”, jonka jälkeen ei todelliseksi ongelmaksi jää kuin levikin saaminen. Varsin pienellä sijoituksella ja joukkovoimaa hyväksi käyttäen olisi mahdollista levittää sitä ”oikeaa tietoa” kansalaisille ja sitä kautta vaikuttaa kulttuuriin, joka sitten vaikuttaisi yleiseen mielipiteeseen viiveellä. Onhan näitä eri medioita toki jo nytkin olemassa, kuten Kanto.media, Publication-x, PosiTV ja Naapuriseuran sanomat (laittakaahan kommentteihin lisää vastaavia), mutta niiden levikki on vielä varsin pieni verrattuna pienimpiinkin ”valtamedioihin”. Moisten medioiden masinoitu levittäminen olisi se helpoin tapa lisätä niiden näkyvyyttä jos sitä haluttaisiin, mutta mitä ne muutkin ajattelevat jos jakaa vaikka MV-lehden juttuja koska Putinismi?!

Edellä mainitut ja jokunen muukin ”vaihtoehtomedia” mukaan lukien ovatkin omaksuneet varsin hyvin valtamediasta opitun tavan levittää uutisia ja vastaavia asioita omilla alustoillaan, eikä niitä monasti juurikaan erota perinteisistä medioista muulla kuin miltä kantilta ne asioista kertovat. Valtaväestölle tämä tyyli, vaikka kuinka tuttu onkin, törmää vain siihen vahvistusharhaan jonka se virallinen tarina kertoo - jos 95% sanoo yhtä, se 5% joka poikkeaa täytyy olla väärässä. Kun vaihtoehtoisista lähteistä saa vielä toisistaan hieman poikkeavaa tietoa, on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, sanoa mikä on se ”totuus” sitten jostain asiasta.

Lukemalla niitä kaikkia medioita moni ajatteleekin löytävän sen ”totuuden” etsimällä sen puolivälin kaikesta kerrotusta, mutta sitä totuutta ei edelleenkään voi johtaa usean puolitotuuden puolivälistä. Tämä on kuitenkin taas eri aihe, joten ei siitä sen enempää.

Perinteisen median tyylistä, eli jäljitellen sanomalehtiä ”etusivun uutisineen” ja ”suosituin juttu”, esittää ne ”tärkeät asiat” on kuitenkin lähdetty poikkeamaan jo hyvän aikaa. Siis pääosin niiden piirissä, jotka seuraavat virallisesta tarinasta eroavaa tietoa. Erilaiset podcastit ja keskustelustriimit haukkaavat melkoisen osan katsojista ja kuulijoista, joihin sitten viitataan ”kaikkien pitää kuunnella tämä kolmen tunnin haastattelu”. Toki useita eri propagandan keinoja niissäkin käytetään, mutta pääpaino on enemmän asiasta juttelussa, ei niinkään pelkkien faktojen kertomisessa. Joe Rogan ja Russell Brand ovat ehkä tutuimpia monelle ja heidän ohjelmansa ovat saavuttaneet varsin suuren suosion myös ”tavisten” keskuudessa. Mutta… kuka jaksaa kuunnella pitkiä lässytyksiä kun itse asia voitaisiin tiivistää pariin minuuttiin?

Tärkeän tiedon saaminen onkin haastavampaa kuin koskaan ennen, koska informaatiotulvasta niiden helmien löytäminen vie valtavasti aikaa eikä siitä asian todenperäisyydestä ole mitään varmuutta tuli se tieto mistä tahansa. Yhtä lailla niihin auktoriteetteihin tupataan vetoamaan myös virallisesta tarinasta poikkeavassa viestinnässä ja kun mukaan sijoittaa sen ”lääkäri” tai vastaavan tittelin niin se jutustelu täytyy olla täyttä rautaa. Valtamedia valikoi tarkasti ne ”asiantuntijat” omalle alustalleen, siinä kun virallisesta poikkeavat asiantuntijat vaiennetaan. Ja sitten ne vaiennetut äänet löytävät tiensä vaihtoehtoisiin lähteisiin ja esiintyvät sielä asiantuntijoina. Eroaako tämä sitten juurikaan valtamedian propagandasta? Ei, minkä vuoksi se tarina tehoaakin omaan kuulijakuntaansa.

No ketä sitten pitäisi kuunnella jos ei niitä asiantuntijoita? Ei kukaan halua lentokoneeseen lentäjäksi ihan ketä tahansa eikä se autokorjaajakaan ole mistään kotoisin jos ei tiedä mitä tekee. Meritokraattinen ajattelu (parhain saa paikan) onkin ihan ymmärrettävää, koska eihän ketä tahansa tunaria voi puikkoihin päästää vaan aina olisi haettava se ”paras” mahdollinen siihen tilanteeseen. Sama pätee myös sitten medioihin ja asiantuntijoihin, eli ainoastaan parhaita juurnalisteja ja asiantuntijoita kuunnellaan, vaikka he saattavat olla ihan yhtä väärässä kuin se tavan tallaajakin. Suosiokilpailu onkin varsin huono tapa päättää kuka on oikeassa, aivan samalla tavalla kuin asioiden oikeellisuuden määrittäminen sen mukaan, kuka on siihen eniten kaatanut taaloja pöytään.

Mutta nyt eksyttiin hieman etäälle siitä alkuperäisestä aiheesta, eli propagandalla propagandaa vastaan taistelusta. Käytännön syistä kyllä, se olisi ainoa keino taistella vastaan, mutta onko se sitten yhtään enemmän ”oikein”, vaikka tekeekin sitä oikeista syistä? Aivan samalla tavallahan se meille selitetään jo nyt, eli nykyinen järjestelmä on yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Todellisuus toki on se, että virallinen tarina on harvojen hyväksi ja sinusta viis veisaten, mutta sama idea sielä pohjalla kuitenkin piilee että on oikeutettua manipuloida muita. Toisaalta, voiko muihin edes vaikuttaa ilman sitä edes hienovaraista manipulointia?

Jos ihmiset eivät olisi niin hiton konformisteja ja kollektivisteja niin juu, ehkä, asioista voitaisiin keskustella avoimesti ja jokainen voisi edes yrittää muodostaa omat mielipiteensä asioista. Tällöin ei sitä yleistä mielipidettä muodostuisi juuri mistään asiasta ja kaikki päätöksenteko yhteisistä asioista tulisi lähes mahdottomaksi. Jokainen sillä omalla tavallaan ei toimi kuin hyvin pienessä mittakaavassa, joten koko yhteiskunnan olisi ensin muututtava ennen kuin voitaisiin edes yrittää luoda mallia, missä ihmiset voisivat oikeasti olla vapaita ja päättää omista asioistaan haluamallaan tavalla. Siihen saakka olemme kuitenkin jumissa tässä järjestelmässä, jossa valtaosa kulkee päivästä toiseen vain autopilotti päällä ja media kertoo miten ajatella.

Valtamedia ei tietenkään pidä siitä, että heidän käyttämiään keinoja käytetään ihmisiin vaikuttamiseen, koska vallanpitäjät eivät noin ylipäänsäkkään pidä kilpailusta. Ihmisiä on rajallinen määrä joten siinä valtapelissä on jälleen kyse nollasummapelistä. Mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan kaikin keinoin ja taitavimmat propagandistit onnistuvat samaan eniten yleisöä puolelleen. Rahalla saa toki melkoisen kilpailuedun, mutta joukkovoimalla sitä rahan valtaa voitaisiin ainakin vielä kunnolla haastaa. Onko siis ihme, että ”vihapuhetta” koetetaan kaikkialla kitkeä, eli puhetta jota vallanpitäjät vihaavat?

Eli propagandalla propagandaa vastaan, paitsi jos ei näe sitä manipulointia oikeutettuna. Jos ei näe oikeutettuna, voi koettaa etsiä muita keinoja saada äänensä kuuluviin ja toivoa parasta että saa kuulijoita. Tai jos ei siitäkään välitä, voi purkaa ajatuksia ”paperille” ja antaa hulluuden jatkua, sivusta seuraten. Aikamme hulluin salaliittoteoria on edelleenkin se, että tavan kansalla olisi mitään valtaa päättää yhteisistä asioista ja että meille kerrottaisiin totuus asioista mediassa. Mihin meillä kuitenkin on valta, on päättää omista asioista ja miten suhtautua siihen, miten se kaikki muu meihin vaikuttaa. Emme toki läheskään aina saa tahtoamme lävitse, mutta se onkin sitten eri asia.

Miksi Svenska Yle vihaa sananvapautta ja demokratiaa?

Juttusarja väärinajattelijoiden leimaamisesta ja maalittamisesta senkus jatkuu Svenska Ylellä, otsikolla ”Svenska Yle spårar finländsk försvarsaktivist bakom Telegramkanal som sprider rysk propaganda” (linkki arkistoon). Edellisessä Ylen jutussa Mikko Kemppe sai tuta otsikolla ”Rysk propaganda frodas på Telegram” (linkki arkistosta) josta onkin ollut puhetta useammassakin keskustelussa ja podissa ympäri mediaa. Autoritäärisissä valtioissa tämä väärinajattelijoiden leimaaminen ja jahtaaminen on toki normaalia, mutta kun leikitään liberaalia demokratiaa niin tämä käytös hieman ihmetyttää.

Toki jo vuosikausia jatkunut ”denialistiksi” nimittely osoitti, kuinka avoimen keskustelun sijasta valtamediamme julistaa ainoastaan yhtä totuutta ja kutsuu kaikkea siitä poikkeavaa disinformaatioksi, kuitenkin itse unohtaen sen pikkuseikan, että ovat itsekin muuttaneet tarinaa useampaan otteeseen ja joskus jopa päinvastaiseksi. Se on varmaan se kuuluisa #eriasia, kun virallinen taho muuttaa kantaansa myöntämättä aikaisempaa omaa disinformaatiotaan? Tavan kansan muisti on heille onneksi kuitenkin varsin lyhyt, joten tämä kaasuvalotus ei aiheuta toimenpiteitä.

Jos tavan tallaaja osoittaa jonkun viranomaisen tai toimittelijan puhuneen palturia, se on laitonta maalittamista, mutta kun viralliset tahot koettavat saada koko kansan kääntymään jotain yksittäistä ihmistä vastaan hänen mielipiteidensä vuoksi, se on journalismista vapautta ja liberaalia demokratiaa. Kun tavan kansalainen kertoo virallisesta tarinasta poikkeavaa tarinaa, hän suoltaa propagandaa Venäjän tai jonkun muun toimesta, mutta kun valtamediamme kopioi 1:1 jenkkien valtion ilosanomaa, se ei ole lainkaan vieraan vallan vaikuttamista. Etenkin sodan aikana tiedetään kuinka totuus on aina se ensimmäinen uhri, mutta tällä kertaa ainoastaan se vastakkainen sanoma on propagandaa. Mitä nää oikeen vetää?

Jos jollain on mennyt ohi, niin sotapropagandassa kaikki osapuolet kertovat asiat omaksi edukseen.

Edelleenkin jos kuitenkin leikittäisiin sitä liberaalia demokratiaa ja kunnioitettaisiin edes auttavasti ihmisoikeuksia, jokaisella olisi oikeus omaan mielipiteeseensä ja oikeus tuoda se julki ilman pelkoa tulla siitä lynkatuksi. Ja kun katsoo miten media toimii, näin ei todellakaan ole. Suurinta osaa tavan kansasta asia ei kuitenkaan koske, koska suurin osa ihmisistä ei omaa oikeastaan ainuttakaan omaa mielipidettä, vaan he toistavat papukaijana mitä heille on asiasta kerrottu. On täysin ennenkuulumaton tilanne, että joku voisi nähdä asian toisin, kun meille on kerran kerrottu viralliselta taholta miten asia oikeasti on. Samaan hengenvetoon osataan kuitenkin kertoa, kuinka silloin joskus ennen pahoissa diktatuureissa (NL ja Saksa) valtio propagoi jatkuvasti ja valehteli kansalleen mutta miten ne kansalaiset muka eivät sitä silloin huomanneet?!

Useampikin toimija on vuosien saatossa havainnut tämän saman ongelman ja heitä ollaankin sitten koetettu vaientaa pois ihmisten ilmoilta. Sosiaalisen median alustat ovat tässä informaatiotaistelussa se ensimmäinen tanner, jossa kiivaimmat väännöt käydään. Sitä ei kuitenkaan nähdä ongelmana, kun yksityiset toimijat valtion ohjeistuksella sensuroivat laittomasti mielipiteitä pois kansan nähtäviltä. Kun valtio kertoo itse käyttävänsä sosiologiaa ja käyttäytymistiedettä paimentaakseen kansaa oikeamieliseksi, sekään ei ole ongelma vaikka se on täsmälleen samaa mitä ne pahat diktaattorit tekivät.

Tähän päivään mennessä ei vielä kertaakaan ne ”hyvät tyypit” ole olleet sensuroimassa vääriä mielipiteitä ja polttamassa kirjoja joista eivät pidä, mutta nyt meidän pitäisi uskoa että nämä nykyiset noitavainot ovat hyvä asia, sinun turvallisuutesi vuoksi. Totuus ei edelleenkään tarvitse puolustajaa, ainoastaan valhe. Ja kun valtamedia käy täysin voimin taistoon heidän kertomustaan vastaan puhuvia, se on kuulemma sitä liberaalia demokratiaa ja sananvapautta. Olet vapaa sanomaan sen mitä sallitaan ja ajattelemaan oikein, muutoin olet paha syntinen jolta olisi takavarikoitava omaisuus ja estettävä kaikki mahdolliset tavat omaan elinkeinoonsa.

Asiaa ei tietenkään voi ymmärtää muiden puolesta ja tahojen, joidenka elinkeino riippuu ymmärtämättömyydestä, on mahdotonta saada näkemään asiaa toisin. Siksi tämä totalitarismin kannatuksen kasvu jatkuu ja vaikka ne vallanpitäjät ihan itse kertovat ajavansa tyranniaa, sen osoittaminen ei vaikuta indoktrinoidun kansan näkemykseen. Ehkäpä muutaman sadan vuoden kuluttua ihmiset sitten kauhistelevat kuinka ihmeessä tämä saattoi mennä läpi, koska eihän se propaganda heihin voi tehota koska ovat niin valistuneita. Voittajat tulevat tosin kirjoittamaan ne historiankirjat, kuten aina ennenkin, joten on hyvin mahdollista että tämäkin tarina tullaan kertomaan lännen pyhimysten oikeamielisenä taisteluna pahaa syntistä väärinajattelijoiden joukkoa vastaan.

Muistaakos muuten joku millä tavalla Stasi aikoinaan jahtasi ja soluttautui kansan keskuuteen paljastaen ne säröäänten kertojat ja miten heidän kanssa sitten toimittiin? Lukemani perusteella en kyllä parhaalla tahdollakaan löydä suurta eroa Stasin menoon niin Ylen kuin poliisin toiminnassa nykypäivänä. Ennen vedettiin jengi narun jatkoksi tai putkaan vääristä ajatuksista, nyt lynkataan mediassa ja viedään elinkeino - olemmepas niin paljon sivistyneempiä nykyään, koska elämme demokraattisessa järjestelmässä joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, eiks jeh? Sanoisin että hävetkää, mutta ettehän te sitä osaa kun kuvittelette olevanne hyvän puolella ja oikealla asialla. Kun leikkaat toiselta kielen irti, et todista häntä valehtelijaksi vaan ainoastaan kerrot maailmalle, että pelkäät mitä hän saattaa sanoa. Pelottaako noin kovasti, Yle?

Miksi poliitikot eivät pidä liitoista?

Yksinkertaistettuna: vallan vuoksi. Nykyisessä järjestelmässämme tämä koko sirkus on yksi nollasummapeli, jossa yhden voitto on aina muilta pois, joten on varsin ymmärrettävää miksi poliitikot eivät lainkaan pidä vallan jakamisesta. Asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi eikä voida sanoa että kaikki poliitikot eivät pidä (ammatti)liitoista. ”Oikeistoa” tukevista poliitikoista valtaosa on napit vastakkain liittojen kanssa, näkyvästi, siinä kun ”vasemmisto” on enemmänkin puolella kuin vastaan. Kuitenkin lähes kaikki ihmisten muodostamat yhteisöt nähdään poliittisella kentällä joko kilpailijana tai vihollisena - paitsi jos ollaan itse niitä ohjaamassa ja tukemassa. (Kuten Lenin opetti…)

Ensiksi on toki syytä huomioida se, että todellisuudessa maamme poliittisilla toimijoilla on isommissa asioissa hyvin vähän tai ei lainkaan valtaa. Käskyt tulevat ulkoa, pääosin joko EU:n tai jenkkien suunnalta ja nämä seteliselkärankaisemme pokkaavat joka ikinen kerta ”kyllä herra, kyllä herra” kun käsky käy. Salassa tehdyt sopimukset ja kansainväliset kumppanuudet ”pakottavat” päättäjämme näin toimimaan ja koska hekin vain ajavat omaa etuaan, ei yhdelläkään poliitikolla ole pienintäkään mielenkiintoa lähteä vastarannankiiskiksi näitä oikeasti vallassa olevia vastaan. Muutama taho vuosien varrella on lähtenyt haastamaan todellista valtaa ja jokainen heistä on törmännyt joko uran lopettavaan skandaaliin tahi sitten vaihtoehtoisesti nopeutettu muutto mullan alle. Vallanpitäjät eivät ole kovin innokkaita jakamaan valtaansa millään tasolla.

Vaikka eduskunnalla ja hallituksella on kaikki keinot käytössään säätää lait omaksi edukseen, he tietävät niiden muiden pelureiden potentiaalisen vallan ja pyrkivät yleensä jättämään tietyt asiat silleen. Heidän kanssaan samalla kentällä kun liikkuu useita toimijoita, joilla sitä potentiaalista valtaa on huomattavasti enemmän kuin yhdelläkään puolueella. Suurin toimija tällä kentällä on valtamedia, jota vastaan yhdelläkään puolueella ei ole mitään jakoa. Media päättää miten puhutaan ja mistä puhutaan, joten joka ikinen päätös on oltava myös median omistajien siunaama. Heitä taas ohjaa niin omistajat kuin ajetut ideologiat, mutta ei niistä enempää tällä kertaa.

Lobbarit ja konsultit taas kykenevät ohjailemaan niin puolueiden kuin yksittäisten poliitikkojen ja päättäjien toimia, mutta heillä harvemmin on paukkuja lähteä nokkapokkasille puolueiden tai muiden isojen toimijoiden kanssa, joten he vain siirtyvät lahj… lobbaamaan toista porukkaa joka on heille suotuisampi. Resurssit pelaavat suurta osaa valtapelissä ja niiden turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, joten lobbarit kykenevät ohjailemaan valtiollisia ja kunnallisia toimijoita varsin helposti. Tukemalla oikeaa porukkaa saa varsin mieluisia päätöksiä länsimaisessa demokratiassa.

Eri liitot, niin työntekijöiden kuin työnantajien suunnalla ovat kuitenkin toista maata. Työnantajien lobbaus on toki kovalla tasolla ja tietyt puolueet saavat sievoisia summia toimintaansa että päätökset menevät heidän edukseen, mutta heillä on myös isommat tykit tarvittaessa käytössä. Jos jokin asia ei mene heidän tahtonsa mukaan, isot toimijat pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttavat johonkin toiseen maahan mikä näyttää helvetin huonolle kun työpaikkoja katoaa ja verotulot vähenevät. Eipä nämä isot firmat toki veroja juurikaan Suomeen maksele, mutta ainakin duunareiden selkänahasta saadaan verotulot valtion kassaan. Kun poliitikot ovat puolella, näemme investointeja ja kun meno ei kelpaa, halpatuotantomaat kutsuvat.

Työntekijöiden liitoilla on kuitenkin, ainakin vielä, vielä isommat tykit käytössään jotka aiheuttavat vielä suurempaa mainehaittaa poliitikoille: poliittiset lakot. Ammattiliitot ovat olleet vastuussa useista muutoksista duunareiden elämää parantamaan vuosien saatossa, mutta niitä asioita pidetään nykyään itsestäänselvyytenä joten kun nyt liitot ärähtävät, kansa ei tunnu tajuavan mistä on oikein kysymys. Ammattiliitot kun ovat edelleen ainoa peluri kentällä, jolla on potentiaalista valtaa laittaa mikä tahansa hallitus polvilleen ja juuri tätä nyt pelätään. Persut koettavat nyt kaikin keinoin uskotella olevansa duunareiden puolue ja puolesta, samalla kun ovat vetämässä mattoa kansan jalkojen alta - onneksi keskiverto äänestäjä on riittävän tietämätön ja ymmärtämätön asioista, joten heidän sadut ainakin toistaiseksi vielä tuntuvat uppoavan.

Ammattiliittojen vahvat yhteydet etenkin SDP:n suuntaan on kuitenkin suuri ongelma, monella tavalla. Kun SDP on hallituksessa, liitot ovat kavereita ja kun oppositiossa, lakon uhka nousee merkittävästi. Koneisto, joka voi laittaa koko maan tuotannon ja logistiikan polvilleen yhden puolueen takana voitaisiin nähdä melkoisena uhkana, mutta toisaalta, elämmehän kerran demokraattisessa maassa jolloin on ihan loogista että liitoilla on oma puolueensa… tai päinvastoin puolueella liitto. Mene ja tiedä kumpi on ohjaksissa vaiko vaan jokin toimija molempien takana piilossa?

Niin tai näin, kaikki kansalaisten yhteiset liittoumat ovat uhka poliittiselle järjestelmälle, paitsi puolueet itse. Siksi meille kerrotaan harva se päivä kuinka vaan äänestämällä voi vaikuttaa ja ainoa oikea tapa muuttaa asioita on politiikan kautta. Todelliset muutokset tapahtuvat kuitenkin kulttuurin kautta, eli medialla tai pakottamalla poliitikot toimimaan tietyllä tavalla. Kapitalistisessa järjestelmässä lahj… siis lobbaus on ”hyvää vaikuttamista”, siinä kun lakot ja mielenilmaukset pahaa vaikuttamista. Persaukisen kansan pitäisi siis pystyä lahjomaan poliitikkoja samalla tavalla kuin nyt iso raha tekee niin kaikki olisi hyvin?

Aikaisemmin oli vallalla ajatus siitä, kuinka mielenilmaisuilla voitaisiin muuttaa päättäjien näkemyksiä, mutta miksi ihmeessä he muuttaisivat mieltään? Yksikään kansan ajama asia ei ole mennyt läpi pyytämällä, vaan sille vaatimukselle on aina oltava riittävän suuri seuraus jos se jätetään tekemättä. ”Seisomme eduskuntatalon edessä huutamassa” on toki ärsyttävä asia, mutta verrattuna ”laitamme koko maan säppiin”, mitä yleislakko tekee, on hieman eri kaliiberin tykki. Moni on vaatinut muutosta maan menoon vuosikausia ja nyt kun joku on muutosta tekemässä, se on väärin tehty?

Kyse on vallasta, kuten Machiavelli opetti. Poliitikot eivät siedä sitä, että joku voisi pakottaa heidät muuttamaan kantaansa, etenkin jos se nykyinen meno on sattumalta lihottanut omaa kassaa toisesta suunnasta. Ihan sillä tavan kansallakin olisi melkoinen määrä potentiaalista valtaa, mutta sitä ei osata käyttää eikä usein edes kyetä käyttämään. Liitoilla on vähemmän valtaa kuin koko kansalla, mutta he osaavat ja kykenevät sitä käyttämään, minkä vuoksi niin poliitikot kuin oikeat vallanpitäjät ovat into pinkeänä kieltämässä poliittisia lakkoja. Valta kenenkään käsissä kenenkään toisen yli on aina ongelmallista, mutta elämme maailmassa jossa kilpailulla ratkaistaan se kuka on oikeassa. Ja se kenellä on eniten resursseja on yleensä oikeimmassa, mihin kansa sitten uskoo koska niin on opetettu.

Asialle ei toki juurikaan mitään voi, joten katsotaan taas kaukaa kuinka sirkus pyörii median pillin ohjaamana. Mutta heitetään taas pieni kapula koneiston rattaisiin jos se kone alkaisi hieman yskimään. Ai niin, ei saisi kritisoida jos ei ole antaa parempaa tilalle… mutta katsos kun se riippuu mitä halutaan ja vaatisi muutaman kirjallisen lisää tekstiä että sen voisi selittää. Yksi tärkeä asia vielä: kaikki mitä meille näytetään ja kerrotaan on kuitenkin vain teatteria, taustalla vaikuttaa niin monta eri asiaa ja toimijaa, että emme voi millään tietää mitä paskaa on taas kerran meneillään...

Aitoa länsimaista demokratiaa

Jännä juttu kuinka AY-liikkeiden lakoista puhutaan niiden olevan epädemokraattista vaikuttamista, mutta esimerkiksi justiinsa Ylen MOT:n julkaisema artikkeli ”Nyt puhuvat entiset konsultit: Hoitajat ja lääkärit piti ”säröttää” uudistusta varten, jotta heidät saataisiin luhistumaan” (linkki arkistosta) ei kuitenkaan aiheuta suurempia pöyristymisiä. Kuuluu siis vain köyhien kitinää, lempimusiikkiani?

Suosittelen lukaisemaan tuon MOT:n jutun, jos haluaa päästä jyvälle miten oikeasti päätöksiä tehdään ja niihin vaikutetaan. Lyhyesti, rahalla. Sen sijaan että asia olisi millään mittarilla kansan haluamaa, päätöksiin vaikutetaan eri lobbareiden ja konsulttien toimesta ja tämä kaikki on nimenomaan sitä länsimaista demokratiaa, missä ne joilla on raha päättävät asioista muiden puolesta. Ja silti suuri osa uskoo edelleen voivansa vaikuttaa näihin asioihin äänestämällä.

Lännessä on kuitenkin ollut vallassa pitkään se harhaluulo, että päättäjät tekisivät päätöksensä perustuen joko kansan tahtoon tai kansan parhaaksi. Todisteita tälle on kuitenkin varsin niukasti ja jos lähtee tutkimaan lähes mitä tahansa muutosta viime vuosikymmeniltä, päätöksissä paistaa läpi varsin selvästi harvojen etu muiden kustannuksella. Mutta se mahtaa olla sitä kuuluisaa sattumaa, että muutama on hyötynyt sen jälkeen kun ovat sijoittaneet merkittäviä määriä rahaa vaikuttaakseen päätökseen heille suotuisaksi?

Yksittäisiin pienempiin asioihin lobbaaminen on se tehokkain keino vaikuttaa, mutta isompiin asioihin jotka vaikuttavat useampaankin toimijaan samalla kertaa on lobbauksen lisäksi käytettävä yleensä propagandaa median kautta. On nimittäin huomattavasti helpompaa saada läpi kansalle huono päätös kun kansan yleinen mielipide ensin muutetaan asiasta, tai ainakin heille kerrotaan että yleinen mielipide asiasta on muuttunut. Kansalla kun ei ole mitään mahdollisuutta tarkistaa kuinka laajalle jokin näkemys on levinnyt, vaan he joutuvat uskomaan sitä kilttiä ja luotettavaa uutistenlukijaa asiasta.

Jos nimittäin kansaa koskevista asioista käytäisiin oikeasti keskusteluja, eikä näitä nykypäivän ”asiantuntijoiden” konsensusta toimittelijoiden hehkuttamana, voitaisiin edes auttavasti puhua demokraattisesta yhteiskunnasta. Nyt meille saarnataan virallinen totuus asiasta ja kaikki siitä poikkeava on pahaa syntistä denialismia tai jotain vastaavaa, jolloin jokainen kunnon kansalainen osaa automaattisesti olla sillä ”oikealla puolella”, ettei tule leimatuksi ja mahdollisesti suljetuksi pois yhteisöstään. Konformismi ja kollektivismi tarkkaan ylhäältä ohjattuna on se länsimaisen demokratian ydin ja se saavutetaan puhtaasti propagandalla. Asiasta kuitenkin on kirjoitettu satoja teoksia, mutta tavan kansa on autuaan tietämätön miten koko peli toimii.

Harmittavasti suuri osa ”oppositiostamme” on myöskin ostanut uskomusjärjestelmäänsä tämän ajatuksen ”oikeasta vaikuttamisesta”, eli lakot paha ja äänestäminen hyvä. Samaan aikaan näitä MOT:n jutun kaltaisia artikkeleita löytyy sieltä täältä ja useampikin taho on puhunut näistä ”luentopalkkioista” joilla esimerkiksi lääkärikuntaamme todellisuudessa hallitaan. Jenkkien ajama punaisen pelko ja rahan vallan ihannointi on ikävä kyllä se normi ja jos mainitsee sanan kapitalismi millään tavalla negatiivisessa valossa, leimataan välittömästi sosialistiksi tai kommunistiksi. Noh, nauttikaamme siis kapitalismin ihanteista, eli länsimaisesta demokratiasta ja kapitalistisesta sananvapaudesta jossa se kenellä on eniten rahaa on oikeimmassa.