Propagandalla propagandaa vastaan

Kaikki media on propagandaa.

Mutta pitäisikö valtavirran tarinaa vastaan ”taistella” samoin keinoin?

Jos asiaa katsoo puhtaasti tehokkuuden ja vaikuttavuuden kantilta niin ehdottomasti kyllä, ne virallisesta tarinasta poikkeavat viestit olisi kerrottava samalla tavalla kuin valtamedia Ylehtelyssään tekee. Kun kansa on jo valmiiksi peloteltu ja saatu vihaamaan haluttuja asioita, riittää sen negatiivisen tunteen uudelleenohjaus muuttamaan ihmisten kantaa varsin helposti. Nopeita leikkauksia, dramaattista musiikkia ja uskottavalta kuulostava sekä näyttävä persoona ruudussa on juuri se mitä kansa osaa odottaa ja kykenee varsin helposti omaksumaan sen sanoman. Omaksumaan, mutta ei välttämättä hyväksymään tahi uskomaan mitä kerrotaan, koska meille jatkuvasti opetetaan kuinka vain ”luotettavaan mediaan” on luottaminen.

Kaikki ne propagandan keinot joita jo nyt käytetään (kirja asiasta ilmaiseksi) olisi varsin pienellä vaivalla mahdollista valjastaa myös ”hyvään”, jonka jälkeen ei todelliseksi ongelmaksi jää kuin levikin saaminen. Varsin pienellä sijoituksella ja joukkovoimaa hyväksi käyttäen olisi mahdollista levittää sitä ”oikeaa tietoa” kansalaisille ja sitä kautta vaikuttaa kulttuuriin, joka sitten vaikuttaisi yleiseen mielipiteeseen viiveellä. Onhan näitä eri medioita toki jo nytkin olemassa, kuten Kanto.media, Publication-x, PosiTV ja Naapuriseuran sanomat (laittakaahan kommentteihin lisää vastaavia), mutta niiden levikki on vielä varsin pieni verrattuna pienimpiinkin ”valtamedioihin”. Moisten medioiden masinoitu levittäminen olisi se helpoin tapa lisätä niiden näkyvyyttä jos sitä haluttaisiin, mutta mitä ne muutkin ajattelevat jos jakaa vaikka MV-lehden juttuja koska Putinismi?!

Edellä mainitut ja jokunen muukin ”vaihtoehtomedia” mukaan lukien ovatkin omaksuneet varsin hyvin valtamediasta opitun tavan levittää uutisia ja vastaavia asioita omilla alustoillaan, eikä niitä monasti juurikaan erota perinteisistä medioista muulla kuin miltä kantilta ne asioista kertovat. Valtaväestölle tämä tyyli, vaikka kuinka tuttu onkin, törmää vain siihen vahvistusharhaan jonka se virallinen tarina kertoo - jos 95% sanoo yhtä, se 5% joka poikkeaa täytyy olla väärässä. Kun vaihtoehtoisista lähteistä saa vielä toisistaan hieman poikkeavaa tietoa, on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, sanoa mikä on se ”totuus” sitten jostain asiasta.

Lukemalla niitä kaikkia medioita moni ajatteleekin löytävän sen ”totuuden” etsimällä sen puolivälin kaikesta kerrotusta, mutta sitä totuutta ei edelleenkään voi johtaa usean puolitotuuden puolivälistä. Tämä on kuitenkin taas eri aihe, joten ei siitä sen enempää.

Perinteisen median tyylistä, eli jäljitellen sanomalehtiä ”etusivun uutisineen” ja ”suosituin juttu”, esittää ne ”tärkeät asiat” on kuitenkin lähdetty poikkeamaan jo hyvän aikaa. Siis pääosin niiden piirissä, jotka seuraavat virallisesta tarinasta eroavaa tietoa. Erilaiset podcastit ja keskustelustriimit haukkaavat melkoisen osan katsojista ja kuulijoista, joihin sitten viitataan ”kaikkien pitää kuunnella tämä kolmen tunnin haastattelu”. Toki useita eri propagandan keinoja niissäkin käytetään, mutta pääpaino on enemmän asiasta juttelussa, ei niinkään pelkkien faktojen kertomisessa. Joe Rogan ja Russell Brand ovat ehkä tutuimpia monelle ja heidän ohjelmansa ovat saavuttaneet varsin suuren suosion myös ”tavisten” keskuudessa. Mutta… kuka jaksaa kuunnella pitkiä lässytyksiä kun itse asia voitaisiin tiivistää pariin minuuttiin?

Tärkeän tiedon saaminen onkin haastavampaa kuin koskaan ennen, koska informaatiotulvasta niiden helmien löytäminen vie valtavasti aikaa eikä siitä asian todenperäisyydestä ole mitään varmuutta tuli se tieto mistä tahansa. Yhtä lailla niihin auktoriteetteihin tupataan vetoamaan myös virallisesta tarinasta poikkeavassa viestinnässä ja kun mukaan sijoittaa sen ”lääkäri” tai vastaavan tittelin niin se jutustelu täytyy olla täyttä rautaa. Valtamedia valikoi tarkasti ne ”asiantuntijat” omalle alustalleen, siinä kun virallisesta poikkeavat asiantuntijat vaiennetaan. Ja sitten ne vaiennetut äänet löytävät tiensä vaihtoehtoisiin lähteisiin ja esiintyvät sielä asiantuntijoina. Eroaako tämä sitten juurikaan valtamedian propagandasta? Ei, minkä vuoksi se tarina tehoaakin omaan kuulijakuntaansa.

No ketä sitten pitäisi kuunnella jos ei niitä asiantuntijoita? Ei kukaan halua lentokoneeseen lentäjäksi ihan ketä tahansa eikä se autokorjaajakaan ole mistään kotoisin jos ei tiedä mitä tekee. Meritokraattinen ajattelu (parhain saa paikan) onkin ihan ymmärrettävää, koska eihän ketä tahansa tunaria voi puikkoihin päästää vaan aina olisi haettava se ”paras” mahdollinen siihen tilanteeseen. Sama pätee myös sitten medioihin ja asiantuntijoihin, eli ainoastaan parhaita juurnalisteja ja asiantuntijoita kuunnellaan, vaikka he saattavat olla ihan yhtä väärässä kuin se tavan tallaajakin. Suosiokilpailu onkin varsin huono tapa päättää kuka on oikeassa, aivan samalla tavalla kuin asioiden oikeellisuuden määrittäminen sen mukaan, kuka on siihen eniten kaatanut taaloja pöytään.

Mutta nyt eksyttiin hieman etäälle siitä alkuperäisestä aiheesta, eli propagandalla propagandaa vastaan taistelusta. Käytännön syistä kyllä, se olisi ainoa keino taistella vastaan, mutta onko se sitten yhtään enemmän ”oikein”, vaikka tekeekin sitä oikeista syistä? Aivan samalla tavallahan se meille selitetään jo nyt, eli nykyinen järjestelmä on yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Todellisuus toki on se, että virallinen tarina on harvojen hyväksi ja sinusta viis veisaten, mutta sama idea sielä pohjalla kuitenkin piilee että on oikeutettua manipuloida muita. Toisaalta, voiko muihin edes vaikuttaa ilman sitä edes hienovaraista manipulointia?

Jos ihmiset eivät olisi niin hiton konformisteja ja kollektivisteja niin juu, ehkä, asioista voitaisiin keskustella avoimesti ja jokainen voisi edes yrittää muodostaa omat mielipiteensä asioista. Tällöin ei sitä yleistä mielipidettä muodostuisi juuri mistään asiasta ja kaikki päätöksenteko yhteisistä asioista tulisi lähes mahdottomaksi. Jokainen sillä omalla tavallaan ei toimi kuin hyvin pienessä mittakaavassa, joten koko yhteiskunnan olisi ensin muututtava ennen kuin voitaisiin edes yrittää luoda mallia, missä ihmiset voisivat oikeasti olla vapaita ja päättää omista asioistaan haluamallaan tavalla. Siihen saakka olemme kuitenkin jumissa tässä järjestelmässä, jossa valtaosa kulkee päivästä toiseen vain autopilotti päällä ja media kertoo miten ajatella.

Valtamedia ei tietenkään pidä siitä, että heidän käyttämiään keinoja käytetään ihmisiin vaikuttamiseen, koska vallanpitäjät eivät noin ylipäänsäkkään pidä kilpailusta. Ihmisiä on rajallinen määrä joten siinä valtapelissä on jälleen kyse nollasummapelistä. Mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan kaikin keinoin ja taitavimmat propagandistit onnistuvat samaan eniten yleisöä puolelleen. Rahalla saa toki melkoisen kilpailuedun, mutta joukkovoimalla sitä rahan valtaa voitaisiin ainakin vielä kunnolla haastaa. Onko siis ihme, että ”vihapuhetta” koetetaan kaikkialla kitkeä, eli puhetta jota vallanpitäjät vihaavat?

Eli propagandalla propagandaa vastaan, paitsi jos ei näe sitä manipulointia oikeutettuna. Jos ei näe oikeutettuna, voi koettaa etsiä muita keinoja saada äänensä kuuluviin ja toivoa parasta että saa kuulijoita. Tai jos ei siitäkään välitä, voi purkaa ajatuksia ”paperille” ja antaa hulluuden jatkua, sivusta seuraten. Aikamme hulluin salaliittoteoria on edelleenkin se, että tavan kansalla olisi mitään valtaa päättää yhteisistä asioista ja että meille kerrottaisiin totuus asioista mediassa. Mihin meillä kuitenkin on valta, on päättää omista asioista ja miten suhtautua siihen, miten se kaikki muu meihin vaikuttaa. Emme toki läheskään aina saa tahtoamme lävitse, mutta se onkin sitten eri asia.