Yksinkertaistettuna: vallan vuoksi. Nykyisessä järjestelmässämme tämä koko sirkus on yksi nollasummapeli, jossa yhden voitto on aina muilta pois, joten on varsin ymmärrettävää miksi poliitikot eivät lainkaan pidä vallan jakamisesta. Asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi eikä voida sanoa että kaikki poliitikot eivät pidä (ammatti)liitoista. ”Oikeistoa” tukevista poliitikoista valtaosa on napit vastakkain liittojen kanssa, näkyvästi, siinä kun ”vasemmisto” on enemmänkin puolella kuin vastaan. Kuitenkin lähes kaikki ihmisten muodostamat yhteisöt nähdään poliittisella kentällä joko kilpailijana tai vihollisena - paitsi jos ollaan itse niitä ohjaamassa ja tukemassa. (Kuten Lenin opetti…)
Ensiksi on toki syytä huomioida se, että todellisuudessa maamme poliittisilla toimijoilla on isommissa asioissa hyvin vähän tai ei lainkaan valtaa. Käskyt tulevat ulkoa, pääosin joko EU:n tai jenkkien suunnalta ja nämä seteliselkärankaisemme pokkaavat joka ikinen kerta ”kyllä herra, kyllä herra” kun käsky käy. Salassa tehdyt sopimukset ja kansainväliset kumppanuudet ”pakottavat” päättäjämme näin toimimaan ja koska hekin vain ajavat omaa etuaan, ei yhdelläkään poliitikolla ole pienintäkään mielenkiintoa lähteä vastarannankiiskiksi näitä oikeasti vallassa olevia vastaan. Muutama taho vuosien varrella on lähtenyt haastamaan todellista valtaa ja jokainen heistä on törmännyt joko uran lopettavaan skandaaliin tahi sitten vaihtoehtoisesti nopeutettu muutto mullan alle. Vallanpitäjät eivät ole kovin innokkaita jakamaan valtaansa millään tasolla.
Vaikka eduskunnalla ja hallituksella on kaikki keinot käytössään säätää lait omaksi edukseen, he tietävät niiden muiden pelureiden potentiaalisen vallan ja pyrkivät yleensä jättämään tietyt asiat silleen. Heidän kanssaan samalla kentällä kun liikkuu useita toimijoita, joilla sitä potentiaalista valtaa on huomattavasti enemmän kuin yhdelläkään puolueella. Suurin toimija tällä kentällä on valtamedia, jota vastaan yhdelläkään puolueella ei ole mitään jakoa. Media päättää miten puhutaan ja mistä puhutaan, joten joka ikinen päätös on oltava myös median omistajien siunaama. Heitä taas ohjaa niin omistajat kuin ajetut ideologiat, mutta ei niistä enempää tällä kertaa.
Lobbarit ja konsultit taas kykenevät ohjailemaan niin puolueiden kuin yksittäisten poliitikkojen ja päättäjien toimia, mutta heillä harvemmin on paukkuja lähteä nokkapokkasille puolueiden tai muiden isojen toimijoiden kanssa, joten he vain siirtyvät lahj… lobbaamaan toista porukkaa joka on heille suotuisampi. Resurssit pelaavat suurta osaa valtapelissä ja niiden turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää, joten lobbarit kykenevät ohjailemaan valtiollisia ja kunnallisia toimijoita varsin helposti. Tukemalla oikeaa porukkaa saa varsin mieluisia päätöksiä länsimaisessa demokratiassa.
Eri liitot, niin työntekijöiden kuin työnantajien suunnalla ovat kuitenkin toista maata. Työnantajien lobbaus on toki kovalla tasolla ja tietyt puolueet saavat sievoisia summia toimintaansa että päätökset menevät heidän edukseen, mutta heillä on myös isommat tykit tarvittaessa käytössä. Jos jokin asia ei mene heidän tahtonsa mukaan, isot toimijat pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttavat johonkin toiseen maahan mikä näyttää helvetin huonolle kun työpaikkoja katoaa ja verotulot vähenevät. Eipä nämä isot firmat toki veroja juurikaan Suomeen maksele, mutta ainakin duunareiden selkänahasta saadaan verotulot valtion kassaan. Kun poliitikot ovat puolella, näemme investointeja ja kun meno ei kelpaa, halpatuotantomaat kutsuvat.
Työntekijöiden liitoilla on kuitenkin, ainakin vielä, vielä isommat tykit käytössään jotka aiheuttavat vielä suurempaa mainehaittaa poliitikoille: poliittiset lakot. Ammattiliitot ovat olleet vastuussa useista muutoksista duunareiden elämää parantamaan vuosien saatossa, mutta niitä asioita pidetään nykyään itsestäänselvyytenä joten kun nyt liitot ärähtävät, kansa ei tunnu tajuavan mistä on oikein kysymys. Ammattiliitot kun ovat edelleen ainoa peluri kentällä, jolla on potentiaalista valtaa laittaa mikä tahansa hallitus polvilleen ja juuri tätä nyt pelätään. Persut koettavat nyt kaikin keinoin uskotella olevansa duunareiden puolue ja puolesta, samalla kun ovat vetämässä mattoa kansan jalkojen alta - onneksi keskiverto äänestäjä on riittävän tietämätön ja ymmärtämätön asioista, joten heidän sadut ainakin toistaiseksi vielä tuntuvat uppoavan.
Ammattiliittojen vahvat yhteydet etenkin SDP:n suuntaan on kuitenkin suuri ongelma, monella tavalla. Kun SDP on hallituksessa, liitot ovat kavereita ja kun oppositiossa, lakon uhka nousee merkittävästi. Koneisto, joka voi laittaa koko maan tuotannon ja logistiikan polvilleen yhden puolueen takana voitaisiin nähdä melkoisena uhkana, mutta toisaalta, elämmehän kerran demokraattisessa maassa jolloin on ihan loogista että liitoilla on oma puolueensa… tai päinvastoin puolueella liitto. Mene ja tiedä kumpi on ohjaksissa vaiko vaan jokin toimija molempien takana piilossa?
Niin tai näin, kaikki kansalaisten yhteiset liittoumat ovat uhka poliittiselle järjestelmälle, paitsi puolueet itse. Siksi meille kerrotaan harva se päivä kuinka vaan äänestämällä voi vaikuttaa ja ainoa oikea tapa muuttaa asioita on politiikan kautta. Todelliset muutokset tapahtuvat kuitenkin kulttuurin kautta, eli medialla tai pakottamalla poliitikot toimimaan tietyllä tavalla. Kapitalistisessa järjestelmässä lahj… siis lobbaus on ”hyvää vaikuttamista”, siinä kun lakot ja mielenilmaukset pahaa vaikuttamista. Persaukisen kansan pitäisi siis pystyä lahjomaan poliitikkoja samalla tavalla kuin nyt iso raha tekee niin kaikki olisi hyvin?
Aikaisemmin oli vallalla ajatus siitä, kuinka mielenilmaisuilla voitaisiin muuttaa päättäjien näkemyksiä, mutta miksi ihmeessä he muuttaisivat mieltään? Yksikään kansan ajama asia ei ole mennyt läpi pyytämällä, vaan sille vaatimukselle on aina oltava riittävän suuri seuraus jos se jätetään tekemättä. ”Seisomme eduskuntatalon edessä huutamassa” on toki ärsyttävä asia, mutta verrattuna ”laitamme koko maan säppiin”, mitä yleislakko tekee, on hieman eri kaliiberin tykki. Moni on vaatinut muutosta maan menoon vuosikausia ja nyt kun joku on muutosta tekemässä, se on väärin tehty?
Kyse on vallasta, kuten Machiavelli opetti. Poliitikot eivät siedä sitä, että joku voisi pakottaa heidät muuttamaan kantaansa, etenkin jos se nykyinen meno on sattumalta lihottanut omaa kassaa toisesta suunnasta. Ihan sillä tavan kansallakin olisi melkoinen määrä potentiaalista valtaa, mutta sitä ei osata käyttää eikä usein edes kyetä käyttämään. Liitoilla on vähemmän valtaa kuin koko kansalla, mutta he osaavat ja kykenevät sitä käyttämään, minkä vuoksi niin poliitikot kuin oikeat vallanpitäjät ovat into pinkeänä kieltämässä poliittisia lakkoja. Valta kenenkään käsissä kenenkään toisen yli on aina ongelmallista, mutta elämme maailmassa jossa kilpailulla ratkaistaan se kuka on oikeassa. Ja se kenellä on eniten resursseja on yleensä oikeimmassa, mihin kansa sitten uskoo koska niin on opetettu.
Asialle ei toki juurikaan mitään voi, joten katsotaan taas kaukaa kuinka sirkus pyörii median pillin ohjaamana. Mutta heitetään taas pieni kapula koneiston rattaisiin jos se kone alkaisi hieman yskimään. Ai niin, ei saisi kritisoida jos ei ole antaa parempaa tilalle… mutta katsos kun se riippuu mitä halutaan ja vaatisi muutaman kirjallisen lisää tekstiä että sen voisi selittää. Yksi tärkeä asia vielä: kaikki mitä meille näytetään ja kerrotaan on kuitenkin vain teatteria, taustalla vaikuttaa niin monta eri asiaa ja toimijaa, että emme voi millään tietää mitä paskaa on taas kerran meneillään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti