Agitointi on helppoa

Propagandasta puhuttaessa agitointi, eli kansankiihotus, on varsin helppoa. Taitava agitaattori saa yleisönsä varsin helposti kiihtyneeseen tilaan ja jos kyse on jostain päivänpolttavasta aiheesta joka koskettaa yleisöä riittävän syvälle, sillä on mahdollista saada jopa kansannousu aikaiseksi. Siksi valtamedia, joka varsin ysein agitoi ihmisiä, käyttää suuren osan ajastaan integroivan propagandan parissa. Mutta missä integroivaa, eli yhtenäistävää, propagandaa käytetään vielä enemmän, on koulutus. Hieno esimerkki tästä löytyy valtion sponsoroimana osoitteesta https://educritical.fi/

Nuoriso ei enää jostain syystä ole vallanpitäjien mukaan medialukutaitoinen, joten siihen on jälleen kerran syytä panostaa. Medialukutaitohan tarkoittaa sitä, että osaa seurata valtamediaa ja hyväksyttyjä auktoriteetteja sekä samalla vältellä ”vääriä” mielipiteitä, kuten esimerkiksi seurata blogia joka osoittaa manipuloinnin virallisessa tarinassa. Soo soo, ei kuunnella mitä mielipiteitä ihmisillä on jos ne poikkeavat sallituista mielipiteistä!

Idea yhtenäistävästä propagandasta onkin varsin looginen, kun halutaan kansa jolla on varsin yhtenevät mielipiteet asiasta kuin asiasta. Suomi olikin pitkään varsin harmoninen maa jossa riitasointuja ei juurikaan kuulunut. Tästä suuri kiitos kuuluikin koulujärjestelmän ja median saumattomasta yhteistyöstä tuottaa ”kunnon kansalaisia” maksamaan veroja herrojen tuhlattavaksi. Toki jokainen yhteiskuntaluokka omasi ne omat piirteensä ja heidän välinen kilpailu aiheutti erimielisyyksiä, ei siinä, mutta pääosin kansa oli varsin yhtenäinen. Miksi? Koska kaikki mielipiteet perustuivat hyvin pitkälti samaan tietoon.

Kaikki propaganda tarvitsee nimittäin pohjatietoa että sillä voi ylipäänsä vaikuttaa mielipiteisiin. Kukaan ei voi nimittäin muodostaa mielipidettä asiasta, josta ei ole lainkaan tietoinen. Siksi niin media kuin koulu kertovat useista asioista sen minimimäärän ja siihen päälle ”oikean mielipiteen” asiasta. Kun kaikille kerrotaan samat asiat ja sama näkemys, siitä muodostuu yleinen mielipide josta aniharva haluaa tahi uskaltaa poiketa, koska samalla opetetaan niiden poikkeavien mielipiteiden esittäjien olevan pahoja syntisiä.

Vuosien saatossa ollaankin nähty useita lukemattomia eri asioita joista ihmiset ovat pöyristyneet kuultuaan niistä. Suurimmalle osalle ei kuitenkaan ole koskaan tehty mitään, koska seuraavana päivänä on tullut vastaan se seuraava asia josta voi saada slaagin. Integroiva propaganda kuitenkin tähän ongelmaan auttaa, koska meille kerrotaan että kyllä valtio hoitaa, etenkin jos muistat äänestää oikein!

Etenkin vaihtoehtoisessa mediassa (ja kyllä, itsekin syyllistyn samaan harva se kerta) kaivetaan uutta tietoa jostain asiasta ja esitetään se varsin agitoivassa muodossa - tämäkin asia on keturallaan ja sille tarttis tehdä jotain. Tehdäänkö? No ei, koska keinoja tekemiseen on varsin rajallisesti ja usein jonkin asian muuttamiseksi tarvittaisiin laajaa ja pitkäkestoista yhteistyötä. Seuraavana päivänä tulee lähes varmasti myös uusi asia, jolle myös pitäisi jotain tehdä joten se sama kyllä joku muu hoitaa tämän pysäyttää sen alkuinnostuksen varsin vauhdikkaasti.

Mutta se itse agitointi on helppoa - ei tarvita kuin jokin negatiivisena nähty asia sekä riittävän yksinkertainen syyllinen siihen. Asian ei tarvitse olla edes millään tavalla merkittävä isommassa kuvassa, mutta sen ollessa riittävä sille agitaattorille itselleen, siitä voidaan nostaa pienimuotoinen mekkala. Etenkin jos esitetty vihollinen on jokin tuttu ja turvallinen, sillä voidaan lisätä jälleen yksi sulka hattuun sille ”kaiken pahan aiheuttajalle”. Kyllä, yksi syyllisistä voi olla juuri se mihin suuntaan se sormi osoittaa, mutta reaalimaailmassa asiat ovat usein monta kertaa monimutkaisempia ja sen yhden pahan toimijan poistaminen ei välttämättä vaikuta asiaan tuon taivaallista. Eli vaikka se Kill Bill Gates katoaisikin, ei hänen verkostonsa ja aatetoverinsa siitä mihinkään häviäisi, ikävä kyllä.

Kaiken sen agitoinnin sijaan voisikin olla paljon hyödyllisempää keskittyä yhdistäviin asioihin. Toki se yhteinen vihollinen on helppo yhdistymisen aihe, mutta sen sijaan että ollaan jotain asiaa vastaan, olisi paljon parempi olla jonkun asian puolesta. Ongelma tässä vaan on se, että positiivisten asioiden ja ylipäänsäkkään jonkin asian puolelle agitoiminen on hyvin pitkälti mahdotonta. Miksi? Koska agitointi vetoaa aina johonkin negatiiviseen tunteeseen, esimerkiksi pelko tai viha.

Ongelmien esiin nostaminen on tärkeää ja niistä ongelmista tulisikin keskustella julkisuudessa avoimesti. Tämä onnistuu pienessä mittakaavassa, toki, mutta se tavan kansa edelleenkin saa kaiken tietonsa valtamediasta ja samaan syssyyn siinä mukana tulee myös se haluttu mielipide asian suhteen. Kun kerran on muodostanut näkemyksensä asiasta kuin asiasta, sen muuttaminen on varsin haastavaa ja se on aina tultava ihmisen sisältä itsestään, ei ulkoa. Ensireaktio on kuitenkin yleensä muodostettavissa ulkoa ja se tapahtuu tiedon välityksellä. Ja siksi lapsille pitää opettaa oikeaa medialukutaitoa, että he osaavat pysyä loitolla väärästä tiedosta ja niiden mukana tulevista mahdollisista tunnelatauksista.

Asioiden syvällisempi tutkiminen lukemalla niistä lisää auttaisi siihen ongelmien suhteuttamiseen ja olisi ensiaskel asioiden korjaamiseen. Onneksi asioita ei tarvitse tutkia itse, vaan jokin asiantuntija osaa kertoa mistä on oikeasti kysymys, eikös? Tämä on yksi yleisimmistä keinoista estää närkästyksen leviäminen ja vaikka agitaattorit kuinka rummuttaisivat asiasta, valtamedia vaan kiikuttaa lisää auktoriteetteja kertomaan että kaikki on hyvin niin kansa yleensä rauhoittuu. Aina tämä ei tietenkään onnistu, kuten nyt on lakkojen ja maanviljelijöiden marssien kanssa nähty, mutta hallinto ottaa usein niissä sen kannan ettei tuumaakaan anneta periksi koska jos yhdessä asiassa annettaisiin periksi, se seuraava ryhmä olisi jo odottamassa vuoroaan muuttamaan asioita haluamakseen.

…

Syy tälle pohdinnalle on kuitenkin se, että huomaan itsekin usein agitoituvani syystä tai toisesta ja sen seurauksena saatan pamauttaa näkemyksen esille vaikka olen täysin tietoinen siitä, että sillä ei ole mitään merkitystä oikeastaan millään mittakaavalla. Itseä vaan vituttaa ja tietenkin siinä saa sen asian pois pöydältä kun siihen ottaa kantaa, mutta se ei taida juurikaan ketään hyödyttää, vähiten itseäni. Reaktiivinen toiminta ylipäänsä on se huonoin mahdollinen tapa toimia, koska asiaan ei pysty enää siinä vaiheessa vaikuttamaan kun se on jo valtamediassa tahi siellä koulussa asti kerrottu tietyllä tapaa. Miten niihin asioihin voisi sitten vaikuttaa? Integroivalla propagandalla… Isosti vaikuttamiseksi se vaan pitäisi saada suuren yleisön eteen ja siihen vallanpitäjät eivät suostu.