Vanhoja tekstejä tässä selatessa, esimerkiksi Tavistock-instituutista, se pikkuhiljaa alkaa tulla selväksi, että näistä hulluuksista puhuminen ja kirjoittaminen koettaen vaikuttaa niihin asioihin on hyvin pitkälti turhaa. Niin levikiltään isoja kuin pieniä julkaisuja kuin vaikuttajia on vuosikausia koettanut muuttaa asioita ”parempaan” suuntaan, mutta käytännön vaikutukset ovat olleet hämmästyttävän pieniä. Samalla taas on nähty useita tapauksia, missä isosti suutaan auki saaneet on vedetty koneiston hampaisiin ja taru on päättynyt varsin usein mullan alle - Ilja Janitskin ehkäpä kuuluisin tapaus Suomesta.
Ei, se ei tarkoita että lopettaisin kirjoittamisen, koska tarkoitus on auttaa omaa ajattelua, mutta se kaikki ”oheistoiminta” eli somessa kommentointi ja melko varmasti myös kaikki video/audio-tuotanto jää entistä vähemmälle (toki se podi on ollut hiljaa jo pian puoli vuotta muutenkin). Vaikuttamisesta olen toki jo ennenkin maininnut, että kuinka se ei oikein istu enää omiin arvoihini, joten siitä ainoa loogisesti seuraava ratkaisu on ottaa vielä muutama askel etäämmälle ja keskittyä lähinnä enää omiin juttuihin. Siis semmoisiin, joista en tule missään julkisuudessa mitään puhumaan.
Osa toki edelleen jakaa niitä wanhoja tekstejä, etenkin #Funtsittavaa-tuotantoa, mutta kun katsoo mikä vaikutus niillä on isommassa mittakaavassa ollut niin se on aika tasan tarkkaan nolla. Yksittäisiin ihmisiin niillä on saattanut olla vaikutusta ja ehkäpä jokunen on saattanut jopa alkaa pohtimaan asioita uudelta kantilta, mutta niistä asioista joista on ollut puhe, niihin ei sillä kaikella ole ollut mitään vaikutusta. Siitä seuraakin kysymys: Voitaisiinko sitten niihin isoihin asioihin oikeasti vaikuttaa sillä aktivismilla?
Lyhyesti, ei. Yksittäisiin pienempiin asioihin voitaisiin aktivismilla vaikuttaa toki ja siitä on olemassa useita esimerkkejä (joita en tähän listaa), mutta niihin isojen herrojen isoihin päätöksiin ei sillä aktivismilla niin somessa kuin kadulla voi vaikuttaa. Jos jokin yksittäinen asia ei mene läpi kuin he haluavat, sitä vaan muokataan tilanteeseen sopivaksi ja kokeillaan uudestaan. Koko koneisto pyörii kuitenkin miljardien ja joskus jopa triljoonien taalojen varassa, joten sen massan kaatamiseen ei miljoonienkaan ihmisten joukkovoima riitä. Kun on päätetty että jokin asia ajetaan läpi, se ajetaan läpi - jos ei ensimmäisellä yrityksellä vastustuksen vuoksi, sitten uusiksi hieman eri tavalla. Kun jengi ei halunnut vaihtaa vapaaehtoisesti digitaaliseen rahaan, esiteltiin BitCoin ja vastaavat joilla annettiin illuusio kansan hallussa olevasta digivaluutasta ja nyt se on normaali tapa keinotella ja huijata ihmisten säästöt arvottomiin ykkösiin ja nolliin jonkin koneen ruudulla.
Lasketaanko moinen siten luovuttamiseksi vai realiteettien tunnustamiseksi? Kukin tavallaan, tietenkin, mutta samalla siinä tulee se passiivinen vastarinta koko hulluudesta peliin. Jo vuosisatoja on tiedetty millä ne tyrannit kaadetaan - tottelemattomuudella. Ei aktivismilla, ei öyhöttämisellä, ei äänestämällä tahi vallanpitäjiin vetoamisella vaan tekemättömyydellä. Leikitään mukana vain sen verran kun on pakko, mutta muuten annetaan hulluuden puksuttaa omia kiskojaan myöten kohden omaa tuhoaan. Joka ikinen tyrannia on kaatunut syystä tai toisesta omaan mahdottomuuteensa ja se yksittäisen ihmisen tekeminen on ollut varsin merkityksetön siinä kuvassa. Kyllä, joskus on saattanut joku osua juuri oikeaan aikaan juuri oikeaan paikkaan laukaisten sen jännitteen, mutta sitä ei voida ennalta aavistaa… paitsi niiden toimesta, joilla on riittävästi pelimerkkejä käytössä.
Isolla rahalla nimittäin sen maailman saisi muuttumaan ja osa ajatteleekin, että nytkin siellä taustalla tapahtuu suuria asioita joilla sitten koko sirkus kaadetaan ja koko maailma pelastetaan. Toki näinkin voi olla, mutta todennäköisempää on että on vaan havaittu jokin yksittäinen peluri valtataistelussa ja oletetaan sen olevan ne ”hyvikset”. Nämä suuret pelurit osaavat kyllä käyttää omaksi edukseen kaiken mahdollisen liikehdinnän, kuten esimerkiksi se QAnon-liike, joka on odotellut messiastaan Trumppia ja hänen valkohattuarmeijaansa jo vuosikausia. Hieno homma jos näin on, mutta en pidättelisi hengitystäni sen puolesta, aivan samoin kuin että Putin kavereineen pelastaisi päivän.
Varsin masentavaa tekstiä voisi tästä todeta? Ehkä, jos ajattelee voivansa vaikuttaa isosti asioihin. Organisoitumalla ja taktisesti resursseja käyttäen voitaisiin yksittäisiin asioihin vaikuttaa ja pakottaa esimerkiksi hallintoa reagoimaan asioihin. Surkuhupaisaa asiasta vaan tekee se, että sama porukka joka nyt vastustaa hallintoa vastustaa suurelta osin myös AY-liikkeiden toimintaa pakottaa hallintoa tekemään muutoksia. Jos niillä lihaksilla, mitä liitoilla on, ei ole mitään vaikutusta, kuinka paljon kuvitellaan sitten jollain pienemmällä panoksella asiaan vaikutettavan?
Tiedon jakaminen on yksi harvoista toimivista aseista tässä taistelussa tyranniaa vastaan. Ketään vaan ei voi pakottaa sitä tietoa edes vastaanottamaan, saatikka ymmärtämään asiaa ja vielä vähemmän soveltamaan sitä ymmärrystä käytännössä. Mitään varmuutta että edes hieman tähän suuntaan oleva porukka olisi edes etäisesti oikeassa ei liioin ole, joten ehkäpä kaikki se vastustus vain pahentaa asiaa? Se on toki varsin selvää, että se mitä meille nyt myydään yhteisenä hyvänä ja turvallisuutemme vuoksi ei silleensä todellakaan ole, mutta kun katsoo mitä ollaan tarjoamassa tilalle niin eipä se sielläkään taida olla yhteinen etu käytännön tasolla.
Mitä se yhteinen etu sitten edes on? Nykyjärjestelmä on 100%:sti harvojen etu muiden kustannuksella ja valtaosa ehdotetuista tavoista on vaan eri porukan harvojen etu. Poliittisella kentällä tämä näkyy varsin selvästi kun liberaaliksi itseään kutsuvat ja kollektivismia vastustavat meinaavat saada ihmiset kollektiivisesti heitä tukemaan ja antamaan valtansa vaan eri harvojen joukolle. Jos jo tuolla tasolla puheet ja teot eivät täsmää, miten voidaan edes kuvitella että mikään asia korjautuisi heidän toimestaan? Muuttuisi, toki, kun eri tahot saisivat pakottaa muut toimimaan haluamallaan tavalla, mutta että korjautuisi, kun järjestelmä ei edelleenkään ole rikki…
Koko koneiston päätehtävä kun on edelleenkin pitää massat irti vallasta ja näppinsä irti omistavan luokan kurkuilta. Moni ei tunnu käsittävän, että valtion tehtävä, etenkin ”sosialististen”, on pitää ne duunarit kurissa etteivät he mene jakamaan väkisin porvarien omaisuutta itselleen. Toki Afrikassa on kokeiltu jakaa omaisuutta uusiksi ”alemmille” luokille - katastrofisin seurauksin. Miksi se menee sitten pieleen? Organisoinnissa tarvitaan varsin selvät säännöt kaikille ja jos se vanha malli romutetaan ilman varteenotettavaa vaihtoehtoa, mikään ei sen jälkeen toimi. Soteuudistusta voidaan pitää hieman samankaltaisena (tahallisena) kämmäyksenä.
Todelliseen muutokseen tarvittaisiin siis joko alueellinen tai sitten koko ihmiskunnan laajuinen asennemuutos vallasta. Mitä veikkaat moniko todellista valtaa nyt omaava sitä haluaisi? Ja kun he tietävät miten kilpailu toimii, millä estettäisiin heidän puuttuminen peliin? Suuri enemmistö tavan kansasta kun edelleen ajattelee, että kilpailu on reilu tapa ratkaista asiat ja että sillä saavutetaan paras lopputulos. Eli muutos joka todella tarvittaisiin on niin syvällä rakenteissa, että siihen ei voi vaikuttaa… paitsi yksilötasolla. Siksi en lähde enää kisaamaan näistä asioista, mutta tietysti hieno juttu jos jollakulla lamppu syttyy näiden hajatusten ansiosta.
Mitä tästä sitten pitäisi jäädä käteen tekstin lukemisen jälkeen? Jaa-a, ajattelen vaan ääneen ilman mitään sen suurempia tarkoitusperiä. Jos kokee aktivismin olevan se oikea tapa niin siitä sitten toimimaan, kyllä maailmaan mahtuu niin sanoja kuin aktiiveja. Kannattaa vaan muistaa mikä on vastassa ja miten peli toimii. Kilpailemalla muiden säännöillä vaan harvemmin tuppaa voittamaan… Joskus onkin parempi ettei lähde kisaan lainkaan mukaan?
Ja kyllä, olen koettanut ennenkin ottaa enemmän etäisyyttä tähän kaikkeen... josko nyt itsekin uskoisi itseään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti