Juttusarja väärinajattelijoiden leimaamisesta ja maalittamisesta senkus jatkuu Svenska Ylellä, otsikolla ”Svenska Yle spårar finländsk försvarsaktivist bakom Telegramkanal som sprider rysk propaganda” (linkki arkistoon). Edellisessä Ylen jutussa Mikko Kemppe sai tuta otsikolla ”Rysk propaganda frodas på Telegram” (linkki arkistosta) josta onkin ollut puhetta useammassakin keskustelussa ja podissa ympäri mediaa. Autoritäärisissä valtioissa tämä väärinajattelijoiden leimaaminen ja jahtaaminen on toki normaalia, mutta kun leikitään liberaalia demokratiaa niin tämä käytös hieman ihmetyttää.
Toki jo vuosikausia jatkunut ”denialistiksi” nimittely osoitti, kuinka avoimen keskustelun sijasta valtamediamme julistaa ainoastaan yhtä totuutta ja kutsuu kaikkea siitä poikkeavaa disinformaatioksi, kuitenkin itse unohtaen sen pikkuseikan, että ovat itsekin muuttaneet tarinaa useampaan otteeseen ja joskus jopa päinvastaiseksi. Se on varmaan se kuuluisa #eriasia, kun virallinen taho muuttaa kantaansa myöntämättä aikaisempaa omaa disinformaatiotaan? Tavan kansan muisti on heille onneksi kuitenkin varsin lyhyt, joten tämä kaasuvalotus ei aiheuta toimenpiteitä.
Jos tavan tallaaja osoittaa jonkun viranomaisen tai toimittelijan puhuneen palturia, se on laitonta maalittamista, mutta kun viralliset tahot koettavat saada koko kansan kääntymään jotain yksittäistä ihmistä vastaan hänen mielipiteidensä vuoksi, se on journalismista vapautta ja liberaalia demokratiaa. Kun tavan kansalainen kertoo virallisesta tarinasta poikkeavaa tarinaa, hän suoltaa propagandaa Venäjän tai jonkun muun toimesta, mutta kun valtamediamme kopioi 1:1 jenkkien valtion ilosanomaa, se ei ole lainkaan vieraan vallan vaikuttamista. Etenkin sodan aikana tiedetään kuinka totuus on aina se ensimmäinen uhri, mutta tällä kertaa ainoastaan se vastakkainen sanoma on propagandaa. Mitä nää oikeen vetää?
Jos jollain on mennyt ohi, niin sotapropagandassa kaikki osapuolet kertovat asiat omaksi edukseen.
Edelleenkin jos kuitenkin leikittäisiin sitä liberaalia demokratiaa ja kunnioitettaisiin edes auttavasti ihmisoikeuksia, jokaisella olisi oikeus omaan mielipiteeseensä ja oikeus tuoda se julki ilman pelkoa tulla siitä lynkatuksi. Ja kun katsoo miten media toimii, näin ei todellakaan ole. Suurinta osaa tavan kansasta asia ei kuitenkaan koske, koska suurin osa ihmisistä ei omaa oikeastaan ainuttakaan omaa mielipidettä, vaan he toistavat papukaijana mitä heille on asiasta kerrottu. On täysin ennenkuulumaton tilanne, että joku voisi nähdä asian toisin, kun meille on kerran kerrottu viralliselta taholta miten asia oikeasti on. Samaan hengenvetoon osataan kuitenkin kertoa, kuinka silloin joskus ennen pahoissa diktatuureissa (NL ja Saksa) valtio propagoi jatkuvasti ja valehteli kansalleen mutta miten ne kansalaiset muka eivät sitä silloin huomanneet?!
Useampikin toimija on vuosien saatossa havainnut tämän saman ongelman ja heitä ollaankin sitten koetettu vaientaa pois ihmisten ilmoilta. Sosiaalisen median alustat ovat tässä informaatiotaistelussa se ensimmäinen tanner, jossa kiivaimmat väännöt käydään. Sitä ei kuitenkaan nähdä ongelmana, kun yksityiset toimijat valtion ohjeistuksella sensuroivat laittomasti mielipiteitä pois kansan nähtäviltä. Kun valtio kertoo itse käyttävänsä sosiologiaa ja käyttäytymistiedettä paimentaakseen kansaa oikeamieliseksi, sekään ei ole ongelma vaikka se on täsmälleen samaa mitä ne pahat diktaattorit tekivät.
Tähän päivään mennessä ei vielä kertaakaan ne ”hyvät tyypit” ole olleet sensuroimassa vääriä mielipiteitä ja polttamassa kirjoja joista eivät pidä, mutta nyt meidän pitäisi uskoa että nämä nykyiset noitavainot ovat hyvä asia, sinun turvallisuutesi vuoksi. Totuus ei edelleenkään tarvitse puolustajaa, ainoastaan valhe. Ja kun valtamedia käy täysin voimin taistoon heidän kertomustaan vastaan puhuvia, se on kuulemma sitä liberaalia demokratiaa ja sananvapautta. Olet vapaa sanomaan sen mitä sallitaan ja ajattelemaan oikein, muutoin olet paha syntinen jolta olisi takavarikoitava omaisuus ja estettävä kaikki mahdolliset tavat omaan elinkeinoonsa.
Asiaa ei tietenkään voi ymmärtää muiden puolesta ja tahojen, joidenka elinkeino riippuu ymmärtämättömyydestä, on mahdotonta saada näkemään asiaa toisin. Siksi tämä totalitarismin kannatuksen kasvu jatkuu ja vaikka ne vallanpitäjät ihan itse kertovat ajavansa tyranniaa, sen osoittaminen ei vaikuta indoktrinoidun kansan näkemykseen. Ehkäpä muutaman sadan vuoden kuluttua ihmiset sitten kauhistelevat kuinka ihmeessä tämä saattoi mennä läpi, koska eihän se propaganda heihin voi tehota koska ovat niin valistuneita. Voittajat tulevat tosin kirjoittamaan ne historiankirjat, kuten aina ennenkin, joten on hyvin mahdollista että tämäkin tarina tullaan kertomaan lännen pyhimysten oikeamielisenä taisteluna pahaa syntistä väärinajattelijoiden joukkoa vastaan.
Muistaakos muuten joku millä tavalla Stasi aikoinaan jahtasi ja soluttautui kansan keskuuteen paljastaen ne säröäänten kertojat ja miten heidän kanssa sitten toimittiin? Lukemani perusteella en kyllä parhaalla tahdollakaan löydä suurta eroa Stasin menoon niin Ylen kuin poliisin toiminnassa nykypäivänä. Ennen vedettiin jengi narun jatkoksi tai putkaan vääristä ajatuksista, nyt lynkataan mediassa ja viedään elinkeino - olemmepas niin paljon sivistyneempiä nykyään, koska elämme demokraattisessa järjestelmässä joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, eiks jeh? Sanoisin että hävetkää, mutta ettehän te sitä osaa kun kuvittelette olevanne hyvän puolella ja oikealla asialla. Kun leikkaat toiselta kielen irti, et todista häntä valehtelijaksi vaan ainoastaan kerrot maailmalle, että pelkäät mitä hän saattaa sanoa. Pelottaako noin kovasti, Yle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti