Eliitin ylituotanto

Schopenhaueria lainatakseni - jos haluat saavuttaa suuren yleisön, vetoa idiootteihin. Siksi ”demokratia” toimii niin loistavasti ja enemmistön tahdolla voidaan oikeuttaa mitä tahansa. Homma pelaakin melkoisen sujuvasti, mutta vallan nollasummapelissä on eräs ongelma, jota ”eliitti” ei ole kyennyt ratkaisemaan yrityksistä huolimatta. Riittävän korkealla vallan hierarkiassa ongelma ei tosin ole kovin suuri noin omalle kohdalle, koska järjestelmän kaaduttua raunioista noustaan taas uudelleen takaisin sinne huipulle kuin heittämällä. Kansa on kusessa, samoin kuin ne väliportaan itseään suurempana pitävä luokka (byrokraatit ja meritokratian nostamat tyypit) ja heidän tulisikin kiinnittää huomiota tähän 10-20 vuoden sisään saapuvaan vallan nollaukseen ja uudelleenjakoon. Miksi ennustan 10-20 vuoden sisällä? Turchinin matemaattinen malli näin kertoo…

Peter Turchin julkaisi 2013 teoriansa eliitin ylituotannosta (engl. Elite overproduction) ja esitteli matemaattisen mallin, joka pohjautui ihmiskunnan historiaan ja lähes joka ikisen sivilisaation ”loppuun”. Kun valtapelissä eliitin määrä kasvaa liian suureksi, se aiheuttaa epävakautta joka johtaa lähes poikkeuksetta suuriin mullistuksiin. Koska tarkalleen ja kuinka se tapahtuu, sitä malli ei osaa tietenkään ennustaa, mutta esimerkiksi Prof. Jiang on vissiinkin käyttänyt sitä mallia pohjana omille ennustuksilleen jotka ovat osuneet kohtuullisen hyvin kohdilleen ja sen seurauksena hän on varsin iso stara nykyään. Ennustaminen on toki hankalaa, etenkin tulevaisuuden, minkä vuoksi onkin mielenkiintoista pohtia asiaa hieman samaan tapaan kuin Azimov konsanaan Säätiö-sarjassaan.

Ongelma tunnistettiin jo vuosituhansia sitten, minkä vuoksi patriarkaalisissa järjestelmissä oli varsin yleistä antaa peritty valta vanhimmalle pojalle, sen sijaan että sitä lähdettiin jakamaan. Kun ”eliitin” määrä pidetään rajallisena, se ei lähde kisaamaan keskenään ”omia” vastaan. Toisia sukuja vastaan, toki, mutta ei suvun sisällä - vallan jakaminen on hölmöläisten hommaa ja ennalta määritelty vallan periminen pyrkii varmistamaan jatkuvuuden. Siksi yksiavioiset järjestelmät ovat lähtökohdiltaan vakaampia, kun jälkikasvun määrä on rajallinen ja järjestys itsestäänselvä.

Valtapelissä on hyvä muistaa, että rahaa on rajattomasti, mutta valtaa rajallinen määrä ja täten kyseessä on aina nollasummapeli - yhden kasvaminen on aina joltain muulta pois. Kun tämän ymmärtää, voi kaikessa rauhassa kuitenkin kasvattaa omaa varallisuuttaan ja sillä ostaa itsensä vapaaksi säännöistä. Kun et sekaannu valtapeliin, saat vapaasti tehdä mitä hyvin pitkälti mitä lystäät.

Monarkiat olivat tästä syystä varsin vakaita järjestelmiä, jos nyt ei lasketa keskinäisiä sotia ja suhmurointia eri kuninkaiden kesken. Yksi suku hallitsi tiettyä aluetta ja sen sisällä kansa sai kukoistaa, kunhan ei sekaantunut valtaan. Tapahtuiko sitä kukoistusta on taas toinen juttu, mutta rajattu eliitin määrä vakautti järjestelmän. Tämä kuitenkin muuttui radikaalisti tasavaltojen noustua suureen suosioon. Nyt kuka tahansa pystyi osallistumaan valtapeliin, eikä pelkästään ne tietyt suvut. Kyllä, varakkailla suvuilla oli etulyöntiasema kilpailussa, mutta periaatteessa kuka tahansa saattoi nousta kukoksi tunkiolle ja aloittaa oman sukunsa tai aateuuntansa vallan kasvattamisen.

Määritellään vielä pikaisesti mitä se ”eliitti” tässä asiayhteydessä merkitsee. Ennen se oli aateliset, virkamiehet, papisto ja kaikenmaailman kiltojen ja muiden johtajat, akatemiaa unohtamatta. Nykypäivänä eliitillä tarkoitetaan kaikkia valta-asemia poliitikoista byrokraatteihin, papeista AY-johtajiin ja median sekä koulujärjestelmän alimmasta ylimpään asemaan. Hyvin pitkälti siis kaikki meritokraattisen järjestelmämme tahot, joilla on valtaa muiden ylitse.

Muutama vuosisata eteenpäin ja saavutaan nykypäivään, missä byroslaviat ovat se normi. Eliitin määrä kasvaa jatkuvasti ja jokainen ryhmittymä pyrkii kasvattamaan omaa valtaansa kaikin mahdollisin keinoin. Mitä enemmän saa niitä ”omia kavereita” kaksoisvaltion asemiin, sitä enemmän valtaa on käytettävissä. Se eduskunta kun on rajattu määrältään, mutta eri hallintohimmeleihin voidaan laittaa kaikki kalakaveritkin duuniin. Oli se sitten suoraan liitoksissa hallintojen toimintaan tai jotain marttakerhoja joille kaadetaan resursseja tarpeen mukaan, tämä alati kasvava eliitti tulee jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa törmäämään siihen samaan kiviseinään, mihin ne kaikki edelliset dynastiatkin ovat kaatuneet - liikaa pelureita nollasummapelissä.

Kun tämä kerran tiedetään, eikö se ole sulaa hulluutta nopeuttaa epävakauden huipputasoa? Esimerkiksi EU on tehnyt kaikkensa saavuttaakseen sen epävakauden huipun lisäämällä eliitin määrää ja romuttalla kansojen koheesiota. Euroopan maat olivat vielä vuosikymmeniä sitten vakaita ja hyvinvoivia, mikä olikin tuolta rapakon takaa katsottuna suuri uhka. Jenkit olivat opetelleet jo heti syntymästä lähtien miten epävakaudella kerätään itselle enemmän valtaa muiden kustannuksella, joten on täysin loogista, että heidän täytyi eliminoida potentiaaliset vastustajat hyvissä ajoin. Ratkaisu? ”Yhdistetään” Eurooppa yhden lipun taakse ja annetaan sen romahtaa oman painonsa alle. Suurin osa lännen ”eliitistä” ei tätä ymmärrä ja ne jotka ymmärtävät, pyrkivät varmistamaan omat asemansa tulevissa katastrofeissa liittoutumalla jenkkien kanssa. Kansa ja pikkubyrokraatit ovat kusessa, mutta niistä ole ennenkään välitetty.

Mitään uutta tai ihmeellistä ei siis ole tapahtumassa, vaan ihmiskunta toistaa samaa vanhaa kaavaa joka johtaa tuhoon ja kärsimykseen. Raunioista nousee uusi uljas maailma ja sama kiertokulku lähtee uudelle kierrokselle. Kysymys kuuluukin, oletko sinä valmis tulevaan?

Turchinin malli kuitenkin myös osoittaa sen, että se tuleva romahdus on mahdollista välttää. Jos eliitin määrä saadaan painettua kipurajan alapuolelle ja kansa puhaltamaan yhteen hiileen, ei peli ole lainkaan menetetty. Tarvittava yhtenäisyys ei kuitenkaan ole saavutettavissa pakottamalla ja manipuloimalla, mitä nyt yritetään epätoivoisesti tehdä koko EU:n alueella, vaan se on luotava yhteenkuuluvuudella - yhteisellä tarinalla. Kyllä, se tarkoittaa jonkin asteista ”etnistä puhdistusta”, missä valtaväestöstä poikkeavien määrä tippuu riittävän pieneksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita välttämättä suoraan ihonväriin tai syntyperään perustuvaa jakoa, vaan riittää että se aatemaailma on yhdenmukainen. On siis oltava jokin valtakulttuuri, jota sitten johdetaan pienellä joukolla määrätietoisesti tiettyyn suuntaan. Mitä enemmän pelureita ja ryhmittymiä, sitä epätodennäköistä on yhtenäisyys.

Suomalaisten on siis tehtävä päätös - kaatuuko yhteiskuntamme EU:n mukana vai löytyykö jostain se pieni ryhmä, joka kykenee luotsaamaan maan takaisin kukoistukseen? Jatkoaikaa voidaan aina tosin ostaa luomalla jokin riittävän suuri katastrofi, eli siksi näimme tämän koronasirkuksen tässä hiljattain. Kansa yhdistyi ja puhalsi herrojensa käskystä samaan nuotioon… tai no, vain osittain, koska riittävä osa havaitsi kuinka nuotioon oltiin kustu oikeen kunnolla. Siksi tarvittiin isompi eksistentiaalinen kriisi ja kappas vaan, semmoinen sattuikin löytymään kuin ihmeen kaupalla (ja likemmäksi 10 vuoden valmistelulla) - Ukrainan osittainen pommittaminen kivikaudelle. Saatiin hieno ulkoinen vihollinen jota voidaan syyttää kaikesta, kun ilmastonmuutos ei nyt oikeen onnistunutkaan ja kansalta voidaan viedä tuhkatkin pesästä ennen kuin koko sirkus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Idiootit saatiin jälleen valjastettua sankoin joukoin matkaan ja omaan polveen ampuminen julistettiin hyveelliseksi ja oikeamieliseksi teoksi. Jenkeille ja sille eräälle valitulle kansalle sopii varsin hyvin, että Venäjä ja EU polttavat kaikki pelimerkkinsä, koska moni kuvittelee jenkkien kykenevän varastamaan enemmistön pelimerkeistä ennen kuin Kiina ehtii apajille. En löisi kuitenkaan vetoa sen puolesta, koska Kiinan vakaus on omassa luokassaan ainakin vielä tällä hetkellä. Idän suunnassa kun on uskottavampi tarina kuin jenkeillä ja sen tarinan uskomiseen ei tarvitse olla nukkumassa kuten amerikkalaisessa unelmassa.

Toki tämä kaikki on puhdasta spekulaatiota ja matemaattisia malleja, jotka eivät voi ottaa huomioon villejä kortteja. Vetääkö joku siis ässän hihasta ja jotain ihmeellistä sittenkin tapahtuu - mene ja tiedä. Moni uskoo että Jeesus tulee ihan just ja korjaa kaiken, mutta toisaalta, moni niin uskovista on nähnyt ne samat merkit jo ties kuinka monta kertaa ennenkin vuosisatojen kuluessa. Mutta kyllä se tällä kertaa, eiks jeh? Ja kuten kaikki valtioon uskovat tietävät, kaikki korjaantuu kunhan vaan äänestää oikein!