Näkökulmattomuudesta

Hiljattain X:n puolella pidetystä huoneesta ja sen pohjatutkimuksesta ajattelin jatkaa eri näkökulmista ja ennen kaikkea nykyajan näkökulmattomuudesta, joka vaivaa etenkin sosiaalisessa mediassa. Hyvänä esimerkkinä tulikin heti ensimmäisten postausten joukossa tänä aamuna vastaan erään nimeltämainitsemattoman toimittelijan seinällä käyty ”keskustelu”. Nimeltä mainitsemattoman siksi, että tuon keskustelun olisi voinut kuka tahansa toimittelija käydä, joten sormella osoittaminen ei palvele millään tavalla tarkoitusta.

Keskustelu meni tähän tapaan:
Toimittelija someavauksessaan: ”Tällä kertaa hieman rankempaa asiaa: miten Venäjä kohdentaa informaatiovaikuttamisen ja kognitiivisen sodankäynnin?”(avauksen perässä linkki tekstiin)
Useampikin kommentoija: Lapsellista väittää että vain Venäjä näin tekee
T: Et lukenut tekstiä, kommentoin myös muitakin suurvaltoja!
Muut: Otsikossa mainitsit vain Venäjän, se on yksipuolista propagandaa!
T: Sori, olen käsitellyt muitakin, sä vaan yrität mustamaalata mua, informaatiovaikutat joten blokkaan teidät kaikki Venäjän trollit!

JOS olisi ollut tarkoitus tuottaa muutakin kuin propagandaa, otsikko olisi ollut helppoa vaihtaa esimerkiksi muotoon ”miten suurvallat kohdentavat” tai ”miten mm. Venäjä kohdentaa”, mutta ei, vaan suoraan taas Venäjää kohden ja sitten loukkaannutaan ja uhriudutaan. Näin ei tehdä journalismia vaan propagandaa, sori siitä.

Miksi nämä somekeskustelut sitten päättyvät ja usein myös alkavat varsin usein samalla tavalla?

Aloituksen on oltava naseva ja algoritmien hyväksymä, eli mahdollisimman paljon huomiota ja ristiriitaa herättävä. Jos alkuun ei anneta jotain absoluuttista kantaa jonkin asian puolesta tai vastaan, postaus siirtyy heti sinne jonon hännille. Näkyvyyteen tarvitaan siis kiltisti virallisen tarinan Overtonin ikkunan sisällä oleva näkökulma, tai juuri siinä karmin rajalla oleva ennenkuulumaton näkemys, koska muutoin se ei saa ”keskustelua” aikaiseksi, mikä on sosiaalisessa mediassa ainoa merkittävä asia algoritmeille.

Tämä absoluuttinen kanta vaan antaa välittömästi kuvan siitä, että sen tekijällä on mustavalkoinen maailmankatsomus - hyvä tai paha, mitään sen välillä ei ole. Asiaa ei voi enää selittää aloituksen jälkeen, koska valtaosa todellakin vain lukee sen aloituksen tahi otsikon uutisesta. Voit kuvitella olevasi vaikka ja kuinka syväluotaava ja filosofinen kannassasi, mutta aloitus on se minkä ihmiset näkevät ja muodostavat oman näkökulmansa niin itse aiheesta, kuin sen aloituksen tekijästä. Totuudella ei ole mitään merkitystä, ainoastaan sillä on väliä miltä asiat näyttävät.

Ja kun aloitus on mustavalkoinen, vastaukset ovat yleensä sen mukaisia. Tosin nykypäivänä keskiverto somekeskustelija toimii lähinnä papukaijana omalle aatesuunnaalleen, eli nähdessään mitä tahansa triggeröivää, he postaavat siihen soveltuvan leimakirveen iskun ja onnittelevat sitten itseään nasevasta kommentistaan. En nyt kuitenkaan puhu näistä botin kaltaisista yhden bitin prosessointikyvyn omaavista papukaijoista, vaan ihmisistä, jotka halutessaan kykenevät oikeasti älylliseen keskusteluun.

Aniharvoin nimittäin kukaan vaivautuu kysymään mitään tarkentavaa kysymystä aloituksesta. Tarkoitus onkin enemmän lyödä vastapalloon kuin koettaa ymmärtää sitä toista. Lähtöolettama taitaakin usein olla, että ”minä olen oikeassa, siitä poikkeavat väärässä” - mitään muita ”oikeita” näkökulmia sen hetkiseen aiheeseen kun ei voi olla olemassa.

Alun verisen vastapalloon vetämisen jälkeen keskustelu yleensä jatkuu verbaalisena laukaustenvaihtona kunnes toinen osapuoli luovuttaa. Kukaan ei siinä kuitenkaan vaihtanut kantaansa eikä tullut hullua hurskaammaksi, koska molemmilla osapuolilla oli tarkoituksena saada vain se toinen vastapuoli toistamaan se ”oikea mielipide” takaisin. Ei siis keskustelua, ei uusia näkökulmia asiaan vaan toistamaan se oma ”totuus”.

Ja kun, ei jos, kumpikaan ei vaihtanut kantaansa tai luovuttanut, keskustelu usein jatkuu sillä perinteisellä ”minä laitan sinut estoon, sinä paha syntinen!” Oliko kummallakaan siis pienintäkään aikomusta koettaa ymmärtää sen toisen näkökulmaa tai edes kuulla sen toisen argumenttia loppuun (ei siis 180 merkin versiota)? Tuskin…

Toisaalta, tarvitseeko sitä toisen kantaa sitten kuunnella saatikka kunnioittaa? Ei mikään pakko, se on valinta joka tehdään tapauskohtaisesti. Itse näen asian niin, että jos käyttäydyt kuin botti, sinua kohdellaan kuin bottia - ohitetaan kommentit ja jos ne ne jatkuvat, estoon. Elämä on valintoja ja ajan tuhlaaminen bottien kanssa vääntöön ei nähdäkseni oli kannattava valinta. Pyrin osoittamaan samaa kunnioitusta muita kohtaan kuin he osoittavat minulle, tosin osaan kyllä halutessani olla just niin vittumainen jätkä kuin olla ja voi. Ehkäpä kuitenkin vuosien varrella karttunut viisaus (tai laiskuus) on muuttanut käytöstä merkittävästi?


Näkökulmaharjoitus

NLP:ssä ja varmasti myös monissa muissakin vastaavissa systeemeissä on kuitenkin keinoja, millä niitä muiden näkökulmia voi valjastaa omaksi eduksi - ilman sitä vastapuolta. Tämä seuraava harjoitus on yksinkertainen malli, miten se männäpäivän kaivelemaan jäänyt keskustelu voi avata uusia näkökulmia maailmaasi.

Valmisteluksi tarvitaan se keskustelu valmiiksi muistista kaivettuna ja kolme (tai neljä) sijaintia, missä voit istua (tai seisoa tahi maata) kenenkään sekaantumatta. Aloitetaan siirtymällä paikkaan yksi ja käymällä se keskustelu kohta kohdalta läpi omalta kannalta. Voit tehdä sen joko assosioituneena tai sitten dissosioituneena, eli kuten olisit siinä itse tai katsoisit sen näytelmänä ulkoa - suosittelisin assosioitumista, kukin toki tavallaan. Tarkkaile sanoja, tunteita ja mielikuviasi. Samalla huomaa myös mitä ennakkoasenteita sinulla oli keskusteluun osallistuessasi.

Tämän jälkeen siirry sijaintiin kaksi, mieluiten fyysisesti, mutta voit myös siirtyä paikkojen välillä vain mielessäsi - kehon mukaan ottaminen yleensä vahvistaa harjoitusta. Käy sitten sama keskustelu lävitse sen toisen näkökulmasta. Et tietenkään voi varmasti tietää mitä kaikkea hän ajatteli, mutta voit eläytyä ja arvioida toisen tilannetta.

Ja lopuksi sijainti kolme, joka on se ”kärpänen katossa” joka kuuli ja näki kaiken, mutta ei osallistunut keskusteluun. Neljäntenä, jos haluat, voit ottaa vielä neljännen sijainnin jossa tarkkailet sitä kärpästä ja sen reaktioita. Miltä se keskustelu näytti ja kuulosti täysin ulkopuoliselle? Mitä tunteita se herättää ja mitä tunteita ne keskustelijat ulkoa katsoen kävivät lävitse?

Kun keskustelu on käyty kolmasti (tai neljästi) lävitse, mitä siitä voidaan oppia? Jäikö jotain silloin keskustelun aikana huomioimatta? Tarkoitus ei missään tapauksessa ole syyllistää ketään tai mitään, ainoastaan huomioida asiat ja ottaa niistä oppia seuraavia keskusteluna varten. Jos jokin osa jää pahasti vaivaamaan, voit ehkäpä ottaa yhteyttä siihen toiseen tai sitten keskustella itsesi kanssa asia uudelleen… tai sitten editoida se negatiivinen mielikuva vähemmän merkittäväksi, mikä on eräs toinen NLP-tekniikka mitä en nyt tässä lähde tarkemmin aukomaan.

Tämä malli sopii varsin hyvin esimerkiksi työpaikoille ja vastaaviin tilanteisiin, missä tiedät tämän tyylisen keskustelun toistuvan. Sitä voi toki käyttää mihin keskusteluun tahansa ja kuten aina, jättää käyttämättä jos asiaa ei pidä merkityksellisenä. Mutta niihin keskusteluihin, jotka jäivät kaivelemaan… suosittelen ainakin kokeilemaan. Ehkäpä niistä oppii jotain?

———

Ehkäpä se ei ole mikään uusi ilmiö, nykypäivän ongelma, että ihmiset eivät oikeasti enää halua tai kykene keskustelemaan asiallisesti muiden kanssa. Some on pahentanut asiaa merkittävästi ja naamatusten käytyjen keskustelujen vivahteet äänessä ja pärstässä jäävät somessa kokonaan pois, eli 90% kommunikaatiosta jää välille. Kaikilla on kiirus ja aihmiset haluavat kuulla lähinnä vain asioita, joista ovat samaa mieltä jo valmiiksi. Itse annan tästä kehityksestä suurimman ”kiitoksen” medialle, joka lokeroi ihmiset hyviin ja pahoihin, samalla kertoen ettei pahoja ihmisiä tarvitse huomioida tahi kuunnella - he ovat hädintuskin edes ihmisiä! Siksi kun näitä tilanteita näkee toimittelijoiden taholta, ei tarvitse ihmetellä miksi asiat ovat niin viturallaan - he näyttävät monille sen ”hyvän ihmisen” mallin ja esimerkit kuinka toimia.