Tarinaa ja peliteoriaa

Ihmiset ovat kertoneet tarinoita iät ja ajat keskenään. Christopher Bookerin näkemyksen mukaan tarinat seuraavat samoja kaavoja ja ne voidaan jaotella seitsemään eri perusjuoneen. Tarinat ovat loistava tapa opettaa erilaisia asioita ihmisille ja ne jäävät huomattavasti paremmin mieleen kuin vain yksittäiset asiat. Osaa tarinoista kerrotaan jopa vuosituhansia samalla tavalla, riippumatta siitä onko se kirjoitettu ylös vai ei. Mikä tekee sitten tarinasta niin merkittävän, että se jatkaa elämistään vuosia, vuosisatoja tai tuhansia varsin samassa muodossa?

Prof. Jiangin mukaan ne kaikista merkityksellisimmät tarinat vastaavat kolmeen kysymykseen joihin ihmiset haluavat vastauksen: mistä me tulemme, miksi me olemme täällä ja mihin olemme matkalla? Proffan mukaan, jos kerromme kaikki ihmisten koskaan kertomat tarinat kaikille ihmisille ja kysymme vuosikymmenen kuluttua uudelleen mitkä tarinat he muistavat, kolme tarinaa nousee ylitse muiden: Platon luolavertaus, Jeesuksen ristiinnaulitseminen/ylösnousemus ja Jeesuksen toinen tuleminen.

Noista tarinoista kaksi ensimmäistä ovat periaatteessa kaksi samaa tarinaa eri paketissa. Joku hahmo poikkeaa massasta, lähtee etsimään totuutta ja sen löydettyään kokee velvollisuudekseen palata takaisin ja kertoa siitä kaikille. Paluu ei mene ihan nappiin koska poikkeavaa pidetään hulluna ja massat lynkkaavat viestintuojan. Mistä siis tulemme, miksi olemme ja mihin olemme matkalla. Totuuden puhujat vedetään kiikkuun, mutta velvollisuudentunto ajaa heidät kuitenkin niin tekemään. Kun päälle vielä luvataan pelastus joskus hamassa tulevaisuudessa, meillä on täydellinen tarina ajamaan ihmisiä eteenpäin.

Ja sitten hieman peliteoriaa valtapelistä…

Jälleen viitaten Prof. Jiangin näkemyksiin peliteoriasta, valtapelin yhtälö on hyvin yksinkertainen: massa * energia * koordinaatio. Noista kolmesta osasta muodostuu minkä tahansa ryhmän valta ja voima. Toisin kuin yleisesti halutaan kertoa, massan vaikutuksen määrä on kuitenkin se kaikista pienin, energian ollessa kaksi kertaa merkityksellisempi ja koordinaation kolminkertainen massaan nähden. Eli olisiko se sitten yksinkertaisessa muodossaan ”valta = M*2E*3K” tai jotain?

Avataan näitä käsitteitä hieman enemmän. Massa on yksinkertaistettuna ihmisten massa, määrä kuinka iso sakki saadaan jonkin asian puolesta toimimaan. Pelkät suuret määrät ihmisiä ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan ryhmän koheesio on avainasemassa. Pieni joukko oikeasti samaan suuntaan köydestä vetäviä voittaa helposti paljon suuremman porukan jotka vetävät mihin suuntaan sattuu.

Energialla taas tarkoitetaan henkistä energiaa, ei niinkään fyysistä niska limassa tekemistä. Motivaatio, mielen lujuus ja itsensä kehittäminen ovat avainasemassa. Tämän kaavan mukaan tyyppi, joka käy vaikka kymmenen vuotta miekkareissa päivästä toiseen ja käyttää kaiken energiansa sen aatteen puolesta sotimiseen fyysisesti omaa vähemmän tarvittavaa energiaa kuin joku, joka käyttää sen saman ajan itsensä kehittämiseen kaikessa hiljaisuudessa. Näkyvä rehkiminen toki näyttää siltä, että ”tekee jotain” verrattuna siihen toiseen, mutta valtapelissä se tuuleen huutaminen ei juurikaan nosta kokonaistulosta.

Koordinaatio taas voi olla joko tietoista tai tiedostamatonta. Tietoinen koordinaatio tarkoittaa hierarkiaa, missä yksi käskee ja muut tekevät, eli se perinteinen tapa pitää pakka kasassa. Ongelmana tietoisessa koordinaatiossa on vaan se, että kaikki haluavat kalifiksi kalifin paikalle ja se oma napa tulee ennen ryhmää. Vielä kun siihen päälle alkaa juonittelemalla pönkittämään omaa asemaansa, se aiheuttaa muiden tekevän samaa ja luo haitallista kitkaa koko ryhmän välillä. Siksi tiedostamaton tai alitajuinen koordinaatio olisi suotavaa - kaikki tietävät mihin suuntaan mennään ja kukin tekee osansa ilman käskemistä. Mutta kuinka saadaan kaikki puhaltamaan yhteen hiileen ilman päällepäsmäreitä?

Tarinalla.

Käsikirjoitus ja toimintamalli yhdessä paketissa, ilman hierarkiaa ohjaamassa yksilön toimintaa - jokainen tarinaan uskova on itseohjautuva osa suurta massaa. Tarina kertoo mistä lähtökohdista aloitettiin, miksi niin tehdään ja mihin ollaan matkalla - jokaisen on löydettävä se oma oikea polku mutta lopulta ollaan kaikki samassa paikassa. Se kertoo miten ”hyvän ihmisen” tulee toimia ja käyttäytyä.

Jos ajattelee mitä tahansa isompaa aatetta nykypäivänä, ne kaikki seuraavat juuri tätä samaa kaavaa. Niillä kaikilla on oma tarinansa johon uskotaan ja sen antamaa ”hyvän ihmisen” kuvaa pyritään noudattamaan mahdollisimman tarkasti. Vaikka monessa ryhmässä on yksi tai useampikin näkyvä johtaja, valtaosa seuraajista tekee ihan oma-alotteisesti suuren osan toimistaan. Tarinan hienosäätö ja yksityiskohtien jatkuva viilaaminen saattaa olla tarpeen, mutta itse pidän sitä jatkuvaa säädön tarvetta merkkinä epäonnistuneelle aatteelle ja sen tarinalle. Kristityt uskovat edelleen varsin samalla tavalla asiaansa, siinä kun wokeilu vaatii viikottaista säätöä ketä pitää pelätä ja vihata.

Mitä heikompi tarina, sitä useammin se pitää toistaa. Siksi valtamedian on päivästä toiseen jankutettava samoja asioita kansalle, että he muistavat kuinkas se nyt tässä kohden pitikään tehdä. Sillä suurella massalla on kyllä voimaa, mutta tarina jota seurataan ei ole kansan omissa käsissä vaan se tulee ulkoa. Enemmistöllä kansasta ei ole liioin pienintäkään aikomusta kehittää itseään, jolloin sen energian määrä on häviävän pieni. Ja kun koordinaatio on pääosin tietoista herran pelkoa ja auktoriteettiuskoa, siis niiden ulkoa ohjattujen tarinoiden siivittämänä, voidaan sanoa että kansalla ei ole valtapelissä juurikaan pelimerkkejä käytettävissä.

Mikään määrä ”oikeaa tietoa” tai ”totuutta” ei saa kansaa ”heräämään”. Yksilöitä, toki, mutta että sillä olisi mitään merkitystä, heilläkin täytyisi olla yhteinen tarina joka vastaa elämän suuriin kysymyksiin yhdessä paketissa. Tälleen siis lyhyesti kertoen miksi ”en tee itse”, kuten edellisessä tekstissä lupasin selittää. Valtapeliin osallistuminen ei vaan kertakaikkiaan nappaa, tosin jos useampikin tarttuu siihen tarinaan että peli lakkaa kun kukaan ei osallistu/tottele, kappas vain, siitä pienestä siemenestä kasvaa puu ja juuret jotka murtavat isoimmankin vallin.