Vihademokratia

Demokratia aatteena on toki jo vanha ajatus, mutta tämä länsimainen demokratia jota koko läntinen ja osin itäinenkin mualimanosa potee, on kyllä jotain… muuta. Ensimmäinen varoitusmerkki voisi olla se, että järjestelmästä puhutaan usein demokratiana, vaikka se taitaa lukea joka ikisen maan perustuslaissa tai vastaavassa, että kyse on tasavallasta, ei demokratiasta. Demokraattinen, toki, kun oikein mitataan ja tutkitaan, mutta ei edelleenkään demokratia.

Valistuksen ajan suuret mielet kehittivätkin ajatuksen liberaalista demokratiasta, joka ainakin paperilla kuulostaa hyvältä ajatukselta. Sananvapaus on keskeinen ajatus ja ns, ”ajatusten markkinapaikka” on se yleinen näkemys missä paras idea voittaa julkisessa keskustelussa ja siitä voittajan kannasta tulee uusi sääntö. Vähemmistöillä on kuitenkin oikeus mielipiteisiinsä ja heitä tulee suojella enemmistön diktatuurilta, joka demokratia pohjimmiltaan on. Kansaa kuuluisi suojella vallalta, mielivallalta, että se vapaa sana voisi kukoistaa ja kehittää koko yhteiskuntaa uusille korkeuksille.

Mutta toisin kävi…

Kiitos brittien, mukaan sekoitettiin puolueet. Kyllä, organisaatioilla on enemmän valtaa kuin yksittäisillä ihmisillä, joten omalla tavallaan oli varsin looginen kehitys, että poliitikot alkoivat muodostamaan samanmielisten kanssa liittoutumia, jotka sitten kisaavat vallasta. Mutta sen sijaan että se kilpailu käytäisiin sanan säilällä argumentoimalla, peli muuttui puhtaasti numeroiksi ja ”enemmistö” oli oikeassa täysin riippumatta heidän kantansa vahvuudesta millään muulla mittarilla, kuin että millä puolella oli enemmän väkeä. Enemmistödiktatuuri siis ja kuten historia on opettanut, diktaattorit eivät ole kovinkaan avoimia kritiikille.

Tavan kansaa ei juurikaan se politiikka ole koskaan kiinnostanut, mutta sitä kansaa tarvittiin edelleen yhteen asiaan länsimaisessa demokratiassa: vallan oikeutukseen. Se oikeutus saatiin äänestämällä ja siinä kohden ei enää se ”paras argumentti” olekaan niin kovaa valuuttaa verrattuna hyvään myyntipuheeseen. Poliittinen propaganda muuttuikin varsin nopeasti asioista tunteisiin, koska niitä on paljon helpompaa käyttää kansan agitoinnissa. Vanha sanonta että ”asiat riitelevät, ei ihmiset” on vaan lähinnä vitsi, koska se vaatisi aivan toisenlaisen asenteen niihin asioihin… joita kansalle ei edes yleensä kerrota. Se mitä kansalle kerrotaan, on lähinnä se, mitä mieltä se hänen oma puolueensa on asiasta mieltä ja mitä tunteita sen kuuluu herättää.

Kaikista helpoin agitoitava tunne on viha ja pelko tulee siinä heti perässä. Syyllinen kaikkiin ongelmiin löytyykin lähes poikkeuksetta niistä vastapuolen joukoista. Poliitikot tekevät toki ne päätökset, mutta kukas sen vastapuolen päästikään valtaan pilaamaan kaikki asiat? No ne perhanan väärin äänestäneet muut ihmiset, koska kukaanhan ei itse koskaan äänestä väärin! Se poliitikkojen keskinäinen nokittelu siirtyikin kadulle tavan kansalaisten välille, sen sijaan että ne asiat riitelisivät sielä parlamentissa ja paras argumentti voittaa. Liberaalin demokratian sijaan saimmekin vihan ja pelon voimalla kulkevan enemmistödiktatuurin, jossa paras propagandisti voittaa ja paskapuheella voi myydä minkä tahansa asian kansalle, joka ei tiedä tahi ymmärrä itse poliittisesta pelistä tuon taivaallista - heille riittää, että se oma suosikkiagitaattori kaataa hunajaista myrkkyään heidän korviinsa, loppu hoituu itsestään.

Kun se myrkytetty sanoma on uponnut kansaan, jokaiselle ryhmälle omansa, kansa kääntyykin itse itseään vastaan. Vanhat kaveruudet saattavat päättyä kuin seinään, kun saa tietoonsa sen toisen äänestäneen väärin tai kannattavan vääriä asioita. Koko liberaalin demokratian idea on unohdettu, että jokainen saa ihan vapaasti olla asioista juuri sitä mieltä kuin on ja asiat puhutaan auki kun sille on tarvesta. Vastapuoli on pahoja syntisiä, joidenka kanssa ei voi edes keskustella vaan heidät olisi lynkattava! Jos et ole puolellani, olet minua vastaan, joten neutraali kantakin saattaa aiheuttaa ongelmia. Jokaisella on vahva mielipide asioista, vaikka he eivät niistä tiedä juuri muuta, kuin mitä hänelle on mediassa tai omien ryhmien kautta kerrottu.

Tunteiden ohjaama päätöksenteko on tunnetusti johtanut aina kaikista parhaisiin valintoihin, eikös? Media suoltaa omaa agendaansa 24/7 ja kansa tunnistaa siitä tietovirrasta tiedon oikeellisuuden sen perusteella, mistä on jo valmiiksi samaa tai eri mieltä. Jos on samaa mieltä, se on totta, jos taas eri mieltä, se on propagandaa. Sen oman puolueen tai ryhmän lasit päässä maailma on mustavalkoinen - itse ollaan hyviksiä, kaikki muut pahoja syntisiä. Kaikki nämä puolueet ja ryhmät sitten taistelevat keskenään vallasta ja sen ollessa nollasummapeli, kilpailu on kovaa ja sitä käydään joka kentällä.

Mutta sitten tapahtuukin se kikkakolmonen, josta kansa ei ole vieläkään päässyt kärryille. Kaikki nämä puolueet ja ryhmät, jotka haukkuvat toisiaan ja syyttävät kaikkia muita kaikesta mahdollisesta, ovatkin hyvää pataa kun pitää painaa sitä nappia jaa/ei. Jos kansalaiset painaisivat nappia oman näkemyksensä mukaan, saataisiin asioista demokraattisempi päätös, mutta kun nämä ”edustajat” ovat asialla, löytyykin se konsesus asioista ryhmien kesken jopa täysin päinvastoin kuin vain päivää ennemmin saarnattiin omalle kannattajakunnalleen. Mitenkä siinä niin pääsi käymään? Juuri oltiin saarnattu, kuinka ne muut tekevät väärin ja siksi heidän kanssa ei voi olla edes puheväleissä ja sitten kuitenkin lyödään kättä päälle ja kaikki on hyvin?

No se on se tasavalta, joka tekee mitä sen on suunniteltukin tekevän.

Peli toimii siis näin: kansalle annetaan aiheita riidellä keskenään, ettei se yhdistyisi herrojaan vastaan. Sitten neljän vuoden välein mitataan kuka on onnistunut suututtamaan omilla paskapuheillaan parhaiten kansan ja kansa kirmaa vaaliuurnille päättämään, kenen valehteluun he uskovat eniten. Voittajat pääsevät sitten kansan mandaatilla päättämään niistä asioista… sen mukaan, kuinka heidän omat herransa haluavat. Kansa antaa vallan poliitikoille, poliitikot käyttävät sitä kuinka heitä käsketään ylhäältä. Se on tasavallan perusidea - kansa antaa vallan harvoille, oikeat vallanpitäjät sitten ohjaavat niitä harvoja ja kansan valitsemia tahoja. Yksinkertaista, eikö? Siksi meillä voisi aivan yhtä hyvin olla vain yksi puolue, koska valtaan päästyään (lähes) kaikki alkavat toistamaan niitä samoja mantroja. Ano Turtiainen oli niitä harvoja poliitikkoja, jotka eivät kumartaneet järjestelmää tällä tavalla…

Jossain kohtaa pitäisikin niiden lamppujen syttyä, kun kansa joutuu jopa lobbaamaan eduskuntaa omasta taskustaan, että saisivat mieleisiä päätöksiä… vaikka se päätöksiin vaikuttaminen piti tapahtua sillä äänestämisellä lobbaamisen sijaan. On kaiken maailman veronmaksajien liittoja ja muita, jotka kaatavat rahaa poliitikkojen taskuun että he tekisivät mitä lupasivat vaalipuheissaan?! Mutta ei, syyllinen löytyy sieltä naapurista, joka äänestää väärällä tavalla… Onko siis itse asiassa hyvä asia, että kansalla ei oikeasti ole pätkääkään valtaa jos näinkin yksinkertainen asia ei mene jakeluun?

…

Liberaalin demokratian idea on siis ihan passeli, mutta niitä aatteita ei olla koskaan laitettu käytäntöön. Raha puhuu ja pelon sekö vihan hurmoksessa kulkeva kansa viettää aikansa ja tuhlaa energiansa muiden yhtä paljon valtaa omaavien kanssa riitelyyn. Väärää mieltä ei saa olla mistään asiasta, tai on oikeutettua sulkea ulos koko yhteiskunnasta. Koko sirkus pyörii propagandalla, valtamedian pillin mukaan. Ja sinulle kerrotaan, että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Cool story, brah?

”Sinun omaisuutesi ei ole omaa ansiotasi”

Tämä Ylen julkaisema Raisa Omaheimon kolumni (linkki arkistosta) on saanut taas jengin takajaloilleen ja huutamaan sosialismia tai kommunismia. Itselle ensimmäinen ajatus oli, että tämä on kuin suoraan Michael Sandelin (Harwardin proffa) puheista viimeisiltä vuosilta ja miten ihmiset ovat omaksuneet meritokraattisen ajattelumallin. Olet siis ansainnut kaiken mitä itse teet…

Veikkaisin olevani Raisan kanssa monesta asiasta varsin eri mieltä, mutta tämä kolumni osuu varsin hyvin kohdalleen vaikka jättääkin tarkemmat selitykset varsin vähäiseksi. Toki on ymmärrettävää, ettei Yle halua julkaista kovin pitkää kolumnia aiheesta, joka samalla osoittaisi useammankin ongelman heidän omissa toimissaan. Siksi pintapuolinen raapaisu saakin jengin lähinnä huutamaan sitä sosialismia, kun asiaa ei vaivaudu yhtään tarkemmin ajattelemaan.

Aloitetaan siitä sosialismista tai kommunismista, joka monen mukaan tarkoittaa rahan jakamista kaikkien kesken sen sijaan että jokainen saa pitää omansa. Pohjimmiltaan nämä aatteet tarkoittavat kuitenkin yhteistä omistusta, nimenomaan tuotantovälineistä. Sen sijaan että yksi omistaa tehtaan ja muut ovat hänelle töissä, koko työväki omistaisi sen tehtaan. Tätä Raisa ei kuitenkaan ole ehdottamassa, vaan hän haluaisi jakaa sen potin uusiksi niin, että ne joilla on eniten, maksaisivat omasta osuudestaan suuremman lohkon ja tämä potti sitten jaettaisiin uusiksi kaikkien kesken. Puhutaan siis verotuksesta, progressiivisesta semmoisesta vielä tarkemmin. Jos pitää progressiivista verotusta sosialismina, asian voi toki niin yksinkertaistaa ja sen seurauksena kyllä, nyt puolustetaan sosialismia.

Kapitalistisessa järjestelmässä tämä on todettu tehokkaaksi tavaksi varmistaa, ettei työväki lähde kapinoimaan omistavaa luokkaa vastaan koska he saavat murusia omistavan luokan varallisuudesta itselleen. Yksinkertaistettuna siis tämä ”sosialismi” on se syy, miksi tavan kansa ei ole lähtenyt vetämään omistavaa luokkaa narun jatkoksi ja ottamaan väkisellä oman osansa. Toki meritokraattisessa ajattelussa se johtaja on oikeutettu monisatakertaiseen palkkaan työstään tavan duunariin nähden jonka lisäksi se omistajakin saa vielä oikeutetusti oman osansa tuloista tekemättä yhtään mitään. Jos tätä jakoa pitää hyvänä asiana, ei kannata sitten valittaa sen seurauksena tulevia vaikutuksia, josta lisää hieman myöhempänä.

Raisan väite ”Sinun omaisuutesi ei ole omaa ansiotasi” on kuitenkin paikkansa pitävä, vaikka se noin alkuun saattaa kovin oudolta kuulostaakin. Kultalusikka suussa syntyneet eivät tule koskaan asiaa käsittämään, joten ohitetaan se koko omistava luokka tässä kohden. Mutta se tavan tallaaja, joka on omalla työllään omaisuutensa kerännyt, hänelle se saattaa kuulostaa kateellisten panettelulta kun hänen tulisi Raisan mukaan lohkaista suurempi osa palkastaan köyhien ja laiskojen elättämiseksi. Omalla työllä varakkaaksi tai edes keskiluokkaiseksi päässyt ei ihan helpolla niele ajatusta, että hän olisi enemmän velkaa yhteiskunnalle kuin ne toiset, jotka eivät ole tikkuakaan ristiin laittaneet. Puretaan tämä ajatus siis osiin.

Minkä verran sillä ”omalla työllä” on oikeasti sitten vaikutusta? Otetaan esimerkiksi Suomen (entinen) tilanne, missä voitiin vielä puhua hyvinvointivaltiosta ns. pohjoismaisen mallin muodossa. Ilmaisen terveydenhuollon avustamana vaavi nostettiin äidin syliin ja yhteiskunta antoi heti alusta lähtien sievoisen siivun tukea aina aikuisuuteen saakka. Käytiin kodin ulkopuolella päiväkodissa tai hoidossa, josta siirryttiin (esi)kouluun ja siitä opiskeltiin vaikka maisteriksi saakka lähes täysin ilmaiseksi. Joka portaalla sai tukea ja apua yhteiskunnalta, oli se sitten ilmaisen terveydenhuollon kautta tai niissä lukemattomissa kirjastoissa, joissa tietoa oli ilmaiseksi jaossa. Tämä kaikki on muuten myös sitä samaa ”pahaa sosialismia”, joka nyt nähdään ongelmana. Infrastruktuuri on myös pystyssä verovaroin, tai no, oli, joten kaikki on valmiina sen yhteiskuntarakenteen ansiosta, joka on siis sitä sosialismia, että kuka tahansa voi varsin vapaasti lähteä toteuttamaan itseään.

Lähtöasetelmat yhteiskunnan suunnalta olivat siis kohtuullisen hyvässä kunnossa, mutta yksilötasolla tilanne onkin sitten aivan toinen. Shokkipaljastus joillekin saattaa nimittäin olla se, että ihmiset ovat erilaisia. Vaikka yhteiskunta antaakin kaikille suunnilleen samat mahdollisuudet, läheskään jokainen ei pysty eikä kykene nousemaan pinnalle edes avustettuna. Yksi on viksumpi kuin toinen, joku taasen voimakkaampi tai nopeampi. Joku saattaa jo syntymässä saada ”lahjaksi” sairauden, jonka ansiosta hän ei koskaan kykene läheskään samaan kuin edes keskiverto tallaaja. Kun päälle vielä ynnätään se kultalusikka suuhun, ihmisten eriarvoisuus millä tahansa hetkellä on melkoinen. Mutta mutta mutta… se on luonnollista. Ja vielä yksi mutta, eli pitääkö siihen sitten mennä puuttumaan ulkoa?

Jos kysyy asiaa ”oikeistolaiselta”, niin ei tarvitse sekaantua. Paska tsäkä jos sait alkuun huonot kortit tai et osannut peliä heti alusta lähtien. On oma valintasi oikeuttaa muiden hyväksikäyttö, valtion ei kuulu siihen sekaantua ja koettaa tasoittaa eroja! Olet oikeutettu kaikkeen omaisuuteesi, koska olet nyt vaan niin paljon parempi kuin ne toiset. Itsekkääksi vielä kehtaavat haukkua kun haluan pitää oman osuuteni, jonka ihan täysin omista ansioistani olen saanut!

Eipä siinä, että ”vasemmiston” ajatus olisi välttämättä sen enemmän ”oikein”. Kaikkeen pitää sekaantua, kunhan se tehdään oikein. Niin todelliset kuin kuvitteelliset eriarvoisuudet olisi tasattava jokaisessa kohtaa, mikä usein johtaakin lopputuloksen tasavertaistumiseen, joka ei olekaan paras eikä edes keskinkertainen, vaan lähempänä sitä heikointa tulosta kun heikointa hieman tuetaan ja vahvimmat rampautetaan samalle tasolle. Tämä idealogian ansiosta usein kerrotaankin niitä tarinoita, että kaikki oppilaat saivatkin hylätyn kun kaikille kuuluu sama tulos. Karu totuus on se, että ihmisiä ei voida saada kaikilla mittareilla tasa-arvoiseksi vaikka kuinka yrittäisi. Mitä useammin tapahtuukin on se, että joillain mittareilla se saattaa hieman tasaantua, mutta toisilla mittareilla asia vain pahenee. Suo siellä, vetelä täällä, meni sitten kummalla tahansa ideologialla.

Ainoa yhdenvertaisuus, joka voitaisiin edes teoriassa saavuttaa, on yhdenvertaisuus lain edessä. Käytännössä sekään ei ole mahdollista, koska ne eroavaisuudet ihmisten tilanteiden kesken ovat niin suuria. Rikas saa apua lakituvassa aivan eri tavalla kuin hieman hitaammalla käyvä köyhä. Joten, miksi edes yrittää tasata tilannetta, annetaan kilpailun hoitaa kaikki asiat?

Pohjoismainen malli perustuukin ideaan, että sillä verotuksella koetetaan tasata tilannetta ja kaikille annetaan se jokin minimi taso jolla pitäisi jokaisen tulla toimeen. Tietyillä vaikeuksilla matkassa olevia saatetaan sitten tukea hieman enemmän, mutta lähtökohtana on että jokaiselle jää ainakin se tietty taso elämiseen ja jos tienaa enemmän, siitä progressiivisesti sitten verotetaan enemmän. Onko se reilu systeemi? On ja ei, koska moni kokee että häneltä viedään liian suuri osa siitä omasta työstä. Nyt kun sitä kansalta varastettua rahaa jaetaan ympäri maailmaa, on varsin hankala väittää järjestelmän olevan reilu kenellekään suomalaiselle - ne verot kun oli tarkoitettu omalle kansalle, ei herrojen metkuihin ja sotiin ulkomailla.

Omaa ansiota se oma omaisuus on siis osittain, mutta mitä enemmän sitä omaisuutta on, sitä enemmän siinä on toisilta otettua. Omistava luokka harvemmin tekee itse sitä työtä, joten on vaikea koettaa oikeuttaa miljoonatuloja ”kovalla työllä” verrattuna vaikka siihen hoitajaan, joka tekee kolmatta vuoroa putkeen kun ”säästettiin” sijaisten kanssa. Se on sitten sitä pahaa sosialismia, kun vaaditaan paljosta vähän enemmän, mutta mitään tunnontuskia ei näytä päättäjillä olevan, kun vähästä viedään loputkin.


Ylen ei parane lähteä keulimaan…

Jos ajatellaankin tätä meritokraattista mallia, sen mukaan Bill Gates ja George Soros nyt vaan ovat miljoona kertaa parempia kuin lähes kaikki muut. He ovat oikeutettuja omaisuuteensa ja sen ansiosta he ovat myös oikeutettuja käyttämään omaisuuttaan kasvattamaan sitä entisestään. He siis saavat käyttää kaikkia propagandan keinoja omaksi edukseen, vain koska ovat nyt vaan sen verran parempia kuin muut.

Idea ”rikkaiden” verottamisesta onkin sinänsä hauska, että moni ajattelee rikkaalla tyyppiä, joka ajaa uudella bemarilla. Ei, rikas on se joka ostaa taskurahoillaan uuden bemarin, ettei tarvitse kävellä kaupan ovelta Bentleynsä viereen että voi ajella yksityiskoneelleen jolla lentää toiselle puolelle maailmaa syömään aamupalaa. Heitä ei kukaan halua kuitenkaan verottaa, vaikka voisivatkin lopettaa koko maailman nälänhädän kertaheitolla. Miksi?

Koska he omistavat niin median kuin koko poliittisen järjestelmän, joka kertoo että sinä, tavan duunari, kulutat ihan liikaa ja siitä sinun marginaalisesta tulostasi on verotettava enemmän että maa voisi hyvin. Heitä ei voida koskaan äänestää pois asemastaan eikä heidän omaisuuteensa juurikaan kajota, koska he omistavat koko järjestelmän. Samalla kerrotaan, että on hullua salaliittoteoriaa, että se omistava luokka muka jollain tavalla ohjailisi maailmaa, koska hehän ovat filantrooppeja, jotka sijoittavat miljardinsa vaikkapa rokotteisiin, joilla saavat sijoituksensa monisatakertaisesti takaisin. Ai niin, hehän olivat vaan niin paljon parempia kuin muut?

Jos siis vastustaa sitä harvojen valtaa, mutta samalla vaatii että jokaiselle kuuluu kuitenkin se oman työn tulos, eikö siinä ole melkoinen ristiriita? Vai missä se raja menee että kuinka paljon kuuluu mistäkin työstä itselle? Kun lainaa muille tyhjästä luotua rahaa ja vaatii siitä korkoa, kuinka paljon työtä ne pankkiirit siinä oikein tekevät?

…

Mikä sitten olisi ”reilu” systeemi? Vaikea sanoa, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Joidenkin mielestä tämä nykyinen malli on oikeen passeli, siinä kun osa haluaisi verottaa kaikkea vielä paljon enemmän. Yhtä ainoaa oikeaa vastausta ei taidakaan olla olemassa, vaan jokainen puntaroi niitä asioita pääosin omista lähtökohdistaan. Empatia toki saattaisi auttaa, että ajatella myös niitä muita pelkästään itsensä sijaan, mutta kilpailussa ei siihen ole varaa. Ja kilpailu on se, mikä maailmassa on valtaosan mielestä parasta, siitäkin huolimatta ettei itse siinä kilpailussa ole edes kunnolla mukana. Neoliberaali ajattelu, eli kilpailulla kaikki paranee on ajanut maailman tähän tilaan ja sitä sitten nyt ollaan korjaamassa nykyisen wokevasemmiston toimesta ojasta allikkoon.

Mutta milläs saat ihmiset lopettamaan kilpailun tai sen, että kuvittelevat olevansa oikeutettuja valtaan muiden yli syystä tai toisesta?

Kaksoisvaltio häiritsee toimittelijoita

Haapalaa vaivasi Sannan hallinnon tekemät poliittiset virkanimitykset (linkki arkistosta) ja nyt Liskiä harmittaa persujen puuttuminen virkamiesten asioihin (linkki arkistosta). Ettekö te poijjaat tiedä, että tämä on juuri sitä länsimaisen demokratian harjoittamaa kaksoisvaltion poliittista ohjaamista, joka kuuluu olennaisesti tähän meidän järjestelmäämme?

Kaksoisvaltio tai toiselta nimeltään dualistinen valtio on koko länsimaisen demokratian kulmakivi. Poliitikot muodostavat eduskunnan ja hallituksen, mutta se virkamiesarmeija joka sitten muuntaa ne käskyt seuraavien portaiden käskyksi on se toinen osa valtiota. Jos poliitikot päättävät että tehdään asia X, mutta virkamiehet eivät sitä halua, virkamiehet voivat tulkita ne käskyt juuri haluamallaan tavalla ja saada aikaiseksi varsin toisenlaisen asian kuin poliitikot halusivat. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että virkamiesjohto on hyvin samanmielinen poliitikkojen kanssa.

Juuri tästä samasta syystä se ”äänestämällä vaikuttaminen” on yksi iso vitsi, koska jos ei sitä virkamieskuntaa vaihdeta samalla kertaa, kaikki ne eri toimijat valtion sisällä voivat heittää rajattomasti kapuloita rattaisiin. Toki se toimii myös toisinpäin, eli se kaksoisvaltio voi avustaa hallintoa kiertämään ne ikävät pykälät ja kikkailla haluamansa asiat lävitse. Mutta tämä on juuri sitä ylistettyä länsimaista demokratiaa parhaimmillaan.

Tietysti on hyvä, kun toimittelijat nostavat näitä esille, mutta mitään muutosta ei asiaan ole tulossa koska sille ei ole pienintäkään poliittista tahtoa. Jaa miksi ei ole? Koska kaikki puolueet pyrkivät sijoittamaan ne ”omat miehet” korkeisiin asemiin, että he voivat sitten käyttää heitä hyväkseen tarvittaessa. Nämä vallan verkostot ovatkin juurtuneet sinne koneistoon sinne syvälle, ettei niitä voida kitkeä sieltä pois oikeastaan millään tavalla. Tai no, jos tekoäly korvaisi 90% virkamiehistä, silloin jokainen uusi hallitus voisi aina vaihtaa ne virkamiehet mieleisekseen kun oppositio vaihtaa jälleen kerran paikkaa. Suomen yksipuoluejärjestelmä kun toimii niin, että ”oikeisto” ja ”vasemmisto” käyvät vuoroin hallitusvastuussa ja toinen puoli sitten huutelee oppositiosta että ”ei noin”, vain tehdäkseen täsmälleen samoin kun ovat taas itse vallassa.

Kansaa ei tämä tietenkään häiritse, koska media kertoo sen olevan ongelma vain silloin, kun heidän mielestään se ”väärä” porukka rukkaa kaksoisvaltiota mieleisekseen. Monikos näistä kaikista poliittisista virkanimityksistä onkaan purettu vuosien saatossa? Ei yhtäkään? En tiedä, enkä jaksa lähteä edes etsimään koska kyllähän media olisi kertonut jos tämä olisi oikea ongelma ja siihen oltaisiin puututtu!

Vai olisiko se syy median hiljaisuuteen siinä, että jokainen valtamedia on mukana menossa? Jokainen päätoimittaja on palkattu virkaansa, ei äänestetty, ja jokaisen töihin otetun toimittelijan täytyy läpäistä ne vaaditut kriteerit, joita ei liioin ole kansa päättänyt. Yksityisellä puolella nämä ovat omistajien päätöksiä, mutta valtion mediassa ne ovatkin, yllätyspyllätys, poliittisia päätöksiä. Ja näin Ylenanto saa joka kerta juuri halutunkaltaisen päätoimittajan ja töihin palkataan vain tietyllä tavalla maailman näkeviä ihmisiä. Kaksoisvaltio siis rokkaa sielläkin.

Jos leikittäisiin demokratiaa, jokainen virkamies olisi siellä kansan asialla, eikä omaisi mitään kytköksiä puolueisiin tai muihinkaan liivijengeihin. Tällöin se kaksoisvaltio tekisi mitä se Fraenkelin mukaan kuuluukin tehdä - suojelee kansaa huonoilta poliitikoilta. Nyt se koko koneisto vain ja ainoastaan suojelee valtaa kansalta, pitäen huolta ettei yksikään virkamies vahingossakaan paljasta koneiston suhmurointia esimerkiksi perustuslakia rikottaessa. Suomessahan ei ole lainkaan korruptiota, vaan ainoastaan maan tapa.

Vapaa markkinatalous ja demokratia

Valtaosa ihmisistä kuvittelee, että kapitalismi tai vapaa markkinatalous ovat ”pelastaneet” maailman ja luoneet valtavan määrän hyvinvointia lähes kaikille. Aivan samoin kuin valtaosa ihmisistä kuvittelee, että elämme demokratiassa tai ainakin demokraattisessa järjestelmässä. Ja mitä tapahtuu kun nämä kaksi yhdistetään saman katon alle? Puljut, kuten GDI.

GDI, eli Global Disinformation Index, on malliesimerkki tästä näiden kahden asian naimakaupasta ja kuinka se kapitalistinen sananvapaus ylläpitää koko sirkusta. Suosittelenkin alkuun tsiikaamaan tämän videon tästä porukasta, joka on tietenkin disinformaatiota koska niin Soroksen kuin EU:n rahoilla pyörivä järjestö sen määrittelee. Mikä on sitten heidän mukaansa disinformaatiota? ”Väärät mielipiteet” esim seuraavista asioista: ”…immigrants, to protected classes like women, persecuted minorities, people of colour, the LGBTQ+ community, children etc. “Institutions” goes beyond institutions themselves to also include the current scientific or medical consensus on topics such as climate change or vaccines, as well as democratic processes like voting laws or the judicial system.”, eli maahanmuuttajista, naisista, vainotuista vähemmistöistä, ei-valkoisista, LGBTQ+ aatteesta ja lapsista. Samoin kuin väärät aatteet ”tieteen konsensuksesta” kuten ilmastonmuutos ja rokotteet, sekä tietenkin länsimaisesta demokratiasta.

Tämän liivijengin tavoite on pitää huolta siitä, että yhtä ainoaa pennin jeniä ei päädy yhdenkään väärää mieltä olevan käsiin yhdenkään mainostajan tai vastaavan toimesta. Vapaa markkinatalous siis, eli iso raha lobbaa lait, jotka auttavat suojelemaan ison rahan intressejä ja estämään sananvapaus ettei kenellekään tule vääriä ajatuksia mm. yllä mainituista asioista jos siis haluaa käyttää demokratian perusideaa, eli ajatusten markkinapaikkaa missä paras idea voittaa.

En tiedä oliko GDI mukana esimerkiksi tässä Ben Swannin mustamaalauskampanjassa (linkki arkistosta), mutta siinä nähdään hienosti miten millään tavalla virallisesta tarinasta poikkeavia käsitellään. Tapaus sinällään onkin hauska, koska se osoittaa samalla sen syyn miksi alunperin koko Smith Mundt Act oli jenkeissä käytössä - omaan maahan propagointi oli kiellettyä. Swannin tapauksessa siis venäläinen toimija oli maksanut hänelle siitä, että hän tuottaa sotapropagandaa jaettavaksi BRICS-maihin. Aivan tavallinen tapa joka ikisessä konfliktissa, että ”ystävällismielisille” ja neutraaleille maille tuotetaan suoraan propagandaa, koska heille tarina täytyy kehystää eri tavalla kuin omille tahi ”vastustajalle”. Koska globaalissa maailmassa mikä tahansa vapaa materiaali kuitenkin leviää yli rajojen, se sanoma päätyy myös ”väärille markkinoille”. Ja juuri tätä strategiaa jenkit itse ”joutuivat” käyttämään vuosikausia pestessään tietoa, koska Smith Mundt Act kielsi heitä levittämästä sitä omaa propagandaansa suoraan kotimaahan.

Nyt siis myös EU on mukana vahvasti näissä projekteissa, missä halutaan sulkea rahahanat kaikilta niiltä, jotka kyseenalaistavat heidän oikeutustaan estää heidän kritisointinsa. Kuulostaa varsin demokraattiselta kuristaa oppositiopuolueiden rahoitus? Ai niin, se on vapaata markkinataloutta lobata päättäjät tekemään päätöksiä, joilla varmistetaan että oma sanoma tulee julki ja muiden suut tukitaan. Ja voihan sitä tehdä kuka tahansa, eikös? Kyllä, kunhan vaan maksaa enemmän kuin se puoli, joka on tällä hetkellä vallassa ja estää sen vapaan kilpailun ajatuksista. Suurin osa ihmisistä kun ei tunnu ymmärtävän mihin tämä kapitalismin ihanne oikein johtaa - vallan ja varallisuuden pakkautumiseen.

Autopilotilla toimivat ja kapitalismin ihanuutta julistavat ovatkin tässä kohden jo huutamassa ”vi#un sosialisti! (tai kommunisti)”, mutta siihen heillä on tietysti täysi oikeus. Kun ei ymmärrä lainkaan sitä omaa ideologiaansa ja papukaijana toistaa oman puolen sloganeita ”pahoista syntisistä”, on nykypäivänä hyvä ihminen jolla on koko koneiston tuki takanaan… paitsi jos omaa yhdenkin väärän ajatuksen mistään woke-asiasta, maahanmuuttajista tai ”sorretuista vähemmistöistä”. Saat siis vapaasti rahoittaa toimillasi sitä, että omat valtavirrasta poikkeavat näkemykset tukahdutetaan valtion rahoituksella! Näin vapaa se markkinatalous on ja juuri näin demokraattinen tämä länsimainen demokratiamme on.

Tämä kaikki on tietenkin disinformaatiota, vaikka he ihan itse kertovatkin näin tekevänsä. Kun saa kerran päättäjät ja virkamiehet puolelleen, heidän kankeaminen ulos niistä asemista on lähestulkoon mahdotonta. Kun päälle vielä koko läntinen koulujärjestelmä on indoktrinoitu kannattamaan näitä GDI:n ajamia arvoja, ne tulevatkin sukupolvet saadaan aivospestyksi uskomaan heidän ”tieteen konensukseen” ja reiluun kilpailuun, missä väärät mielipiteet estävät lähes täydellisesti kaikki mahdollisuudet edetä siinä kilpailussa. Mutta hei, vapaata markkinataloutta ja demokratiaa, eiks jeh? Tervetuloa kapitalistiseen sananvapauteen, jonka kritisointi on kiellettyä. Siksi mediassa sallitaan mukakriittiset ”liberaalit” toimijat, koska he kannattavat itse järjestelmää vaikka puhuvatkin joistain tietystä kiistanalaisista asioista kriittiseen sävyyn luoden tarkoituksella turhanpäiväistä vastakkainasettelua.

Muistakaa siis äänestää oikein, koska Soros ja EU huolehtivat reilusta kilpailusta ja että demokratia toteutuu!

Case: Covidpass

Yksi viimeaikojen merkittävimmistä oikeustaisteluista on juuri nyt meneillään Suomessa, mutta valtamedia on siitä varmasti ihan sattumalta kovin hyssykkää. Viime vuosien terveystyranniaa puntaroidaan oikeudessa Mika Vauhkalan toimesta: https://casecovidpass.com

Tätä tarinaa seurataankin nyt ympäri maailmaa ja sen saaminen ison yleisön tietoisuuteen olisikin melkoinen voitto lääkeyhtiöiden ja valtioiden aiheuttaman terveyskatastrofin paljastamiseksi. Tuleeko niin käymään jää tosin nähtäväksi, koska varmaankin jälleen ihan sattumalta isot alustat estävät tarinan leviämistä laajasti. Miten asiaa sitten voitaisiin nostaa esiin? Ratsastamalla niillä algoritmeilla ja luomalla mediaviruksia asiasta yhteneväisellä häsärillä, kuten esimerkiksi kanto.media on koettanut asiaa mainostaa: #CaseCovidPass

En nyt kuitenkaan ota sen tarkemmin kantaa itse oikeusjuttuun, enkä liioin ole rummuttamassa suurta liikekannallepanoa aiheen suhteen, mutta näin pienenä vinkkinä antaisin kaksi vinkkiä näkyvyyteen: käyttäkää vain muutamaa häsäriä per postaus (ja aina siis samoja) ja postailkaa aaltoina, ei jatkuvaa valumaa. Jokainen tykkäys, jako ja kommentti niissä aloituksissa nostaa näkyvyyttä ja jo muutaman sadan tyypin aktivismilla juttu saataisiin trendaamaan ja täten puskettua tavan tallaajan naamalle… *hint hint, wink wink*

Ajattelin kuitenkin ottaa hieman kantaa kolmeen keskusteluaiheeseen, joista on ollut puhetta tämän keissin yhteydessä.


Oikeusvaltioko?

Tämä oikeusjuttu nimittäin koettelee oikeusjärjestelmäämme varsin merkittävällä tavalla. Voivatko poliitikot siis täysin mielivaltaisesti keksiä ja soveltaa lakeja, joille ei ole kunnon perusteluita ja miten järjestelmä reagoi niihin, jotka kehtaavat sitä koneistoa vastustaa. Aki Nummelin on ainakin saamassa jo kärryllisen paskaa niskaansa asian johdosta, mutta sekin tarina kehittyy jatkuvasti joten en siihen liioin ota kantaa. Ihmisoikeuksia rajoitettiin koronan aikana melkoisesti ja kun pikkuhiljaa alkaa virallisia tutkimuksia ja julkistuksia asian tienoilta tulevan ilmi, niissä näkyy varsin selvästi kuinka niin yksilönvapauksia ja etenkin sananvapautta rajoitettiin väärin perustein. Salaliittoteoriaksi leimatut asiat paljastuivatkin monessa kohden todeksi, eikä medialla ole pienintäkään aikomusta korjata omia virheitään, mikä osoittaa koko sirkuksen olleen täysin poliittisessa ohjauksessa lääkefirmojen eduksi. Toki vieläkin sitkeimmät sissit pyrkivät selittelemään asiaa parhain päin vaikka faktat eivät koskaan olleetkaan heidän puolellaan, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan…


Koronasirkus on mennen talven lumia

Kyllä, akuutti tilanne on jo hyvän aikaa sitten mennyt ohitse koronan suhteen, mutta WHO:n pandemiasopimus on jo nurkan takana, mikä on siis sama häslinki steroideilla kuin mitä koronasirkus oli. Suurin osa ihmisistä haluaakin jo unohtaa ne ajat, kun he tietoisesti syrjivät muita vain siksi, että niin käskettiin mediassa tekemään. Aniharva haluaa ottaa mitään vastuuta tekosistaan ja sanomisistaan, mikä on tosin ymmärrettävää koska ihmiset eivät yleensä halua myöntää olleensa väärässä saatikka tulleensa kusetetuksi. Kaikista kovimmat propagandistit toki edelleen koettavat uskotella sopulilaumoilleen, että he olivat oikeassa ja oikeutettuja syrjimään muita koska se sen hetkinen tieto antoi siihen luvan ja vaikka nyt uuden tiedon valossa he olivatkin väärässä, he olivat siltikin oikeassa.

Kaikki ne rokotevammat ja syrjimistapaukset halutaankin nyt vaan painaa villaisella, ettei vaan siinä seuraavassa sirkuksessa kansa ottaisi jo ennalta asennetta ”ja taas mennään”, eli vastustaisivat asiaa jo periaatteesta. Luottamus auktoriteetteihin on siis uhattuna, eikä heitä saisi kyseenalaistaa edes silloin, kun he ihan todistettavasti olivat väärässä. Tämä länsimaisen demokratian valuvika nostanee siis päätään vielä moneen otteeseen ennen kuin kansa havahtuu asiaan, jos silloinkaan.

Aihe on kuitenkin jo päässyt unohtumaan kansalta, heidän kultakalanomaisen poliittisen muistin ansiosta, joten aiheen esiin nostaminen ärsyttänee monia. Korona päättyikin kuin seinään Ukrainan tilanneen pamahdettua idioottilaatikon ruutuun ja ne variantitkin loppuivat ihan yllättäen kun ne rokotteet eivät niihinkään tainneet purra. Tyypillistä (sota)propagandaa jolla ihmisiä ohjataan pelosta toiseen, eipä juuri muuta.


Rohkea rokan syö

Ja sitten päästäänkin viimeiseen kohtaan tässä hajatuskuplassa - rohkeudesta puhua näistä asioista omalla nimellä ja naamalla. Oikeuteen mennään aina omalla nimellä ja naamalla, joten asianomaiset eivät tietenkään voi olla mitään Ano-nyymejä jollain sattumanvaraisella profiilikuvallaan. Vaatii siis melkoisesti rohkeutta lähteä koneistoa vastaan taistelemaan oikeusteitse, kun tiedetään miten ”oikeusvaltio” monessa kohden on kohdellut ”väärinajattelijoita”. Vai onko se enemmänkin tyhmänrohkeutta lähteä haastamaan pennosillaan miljarditason budjetilla pyörivää koneistoa vastaan? Jos valtio ja Fazer häviävät tämän jutun, siitä tulee maailmanluokan ensiuutinen kuinka tavan tallaaja voitti tyrannian. Ei siis ihme, jos tämä taisto tulee jatkumaan vielä mahdollisesti vuosikausia että saadaan ”oikea” tulos vallanpitäjille aikaiseksi.

Mutta entäs ne kaikki muut, joille ei ole pakko osallistua keskusteluun tästäkään asiasta omalla nimellä ja naamallaan, silti puhuen koneistoa vastaan? Itse en nyt varsinaisesti mainosta omaa identiteettiäni liioin, mutta se noin kolme sekuntia mikä aika menee löytää se nimi ja striimeistä naama ei liioin anonyymistä mene. Mitään pakkoahan ei minullakaan olisi näistä asioista ”puhua” ääneen, eikä siitä juurikaan itselle ole suoranaista hyötyä - päinvastoin. Miksi edes vaivautua?

Tyranniat kaatuvat vain sillä yhdellä tavalla: tottelemattomuudella. Jos kukaan ei tiedä, että joku muukin sitä tyranniaa vastustaa, vain aniharva uskaltaa laittaa itsensä likoon koneistoa vastaan sen toiminnan tunnettujen riskien vuoksi. Yksi ei liioin mitään saa aikaiseksi, mutta joukossa on voimaa. Mitä useampi laittaa itsensä alttiiksi koneiston vainolle, sitä vahvemmin koneisto joutuu siihen reagoimaan ja paljastamaan ne kyntensä myös tavan tallaajalle. Historia on opettanut, että ne kaikista näkyvimmät hahmot tyranneja vastaan päätyvät varsin usein narun jatkoksi, mutta se vain lisää usein sitä kapinahenkeä. Jos kriittinen massa ylittyy, se on tyrannian menoa.

Kriittinen massa vaan vaatii yleensä runsaasti piilossa tehtävää toimintaa ja yksi nykyajan piilotoiminnasta onkin netissä anonyymisti ”huutelu”. Uskottavuus on toki likelle nollaa, jos ei ole oma nimi ja naama näkyvissä, mutta kun katsoo informaatiosodassa käytettäviä sukkanukkearmeijoita, kuvitteleeko joku nyt ihan aikuisten oikeasti että he ovat oikeita ihmisiä omalla nimellä ja naamallaan? Päivänselvä alias onkin tavallaan uskottavampi kuin ”Pentti Moilanen, Turku, 32V ja insinööri” ja muutama geneerinen kuva osoittamassa ”aitoutta”, samalla kun kaikki puheet ovat copy-pastea suoraan valtamedian sen hetkisestä puheenaiheesta. Näitä sukkanukkeja mukamas ”aitoine” profiileineen ilmaantuunkin aina jonkin ison tapahtuman yhteydessä joka foorumeille ja he julistavat niitä haluttuja pointteja juuri samalla tavalla. Nyt vallanpitäjät pelkäävätkin tekoälyn luomia botteja, koska ne kykenevät samaan kuin heidän omat sukkanukkearmeijansa mutta vain murto-osalla siitä kustannuksesta. Astroturffaus onkin merkittävä osa sosiaalisen median aikakaudella vaikuttamisesta ja siihen kykenee kuka tahansa. Organisoituna se voi jopa kääntää koko yleisen mielipiteen suunnan…

Joka ikinen ”infosoturi” on siis tärkeä, oli se sitten omalla nimellä & naamalla tahi vaan jokin tekaistu tili. Jatkuva riitely siitä, kuinka vain ”oikein tekevät” auttavat asiaa tulisikin lopettaa, mutta minkäs teet koska väärin vastustaminen on suurin synti? Monella on kuitenkin se oma perhe ja perse suojeltavanaan, joten on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää suojella omaa identiteettiään niin koneistolta itseltään kuin koneiston orjien vihalta. Onko se nyyminä huutelu sitten yhtä tehokasta kuin omalla pärställään? No ei, mutta se on silti paljon enemmän kuin olla hiljaa. Monella julkisesti koneistoa vastustavalla tilanne onkin se, että koneisto on työntänyt tyypin jo sen pisteen yli, ettei mitään hävittävää enää ole ja tällöin on kyse oikeasta uhasta koneistolle. Kuinka vakavasta uhasta, se tietysti vaihtelee, mutta jos ei mitään lain mahdollistamaa keinoa ole enää hiljentää jotain rääväsuuta, joudutaan ne kynnet taas tuoda esiin jos ongelma on ”pakko” korjata. Toki silloin todistetaan kaikille, että elämme tyranniassa. Edelleenkin se kielen irti leikkaaminen ei todista sen toisen olevan väärässä, vaan ainoastaan kertoo että pelkäät mitä hän saattaa sanoa.

Tyranniassa mielenosoittaminen on laitonta

Useammassakin maassa on viimeaikoina annettu poliisille lisää oikeuksia rajoittaa ihmisten vapauksia ja oikeuksia kasvavien mielenosoitusten vuoksi (eräs artikkelinpoikanen arkiston kautta). Näin ovat eri tyranniat aina toimineet, eli ihmisiltä on laitettu turvat tukkoon vaikka väkisin.

Kun keltaliivit miekkaroivat Ranskassa ja poliisi antoi heille pamppua, valtamedia hurrasi poliisille. Kun koronasirkuksessa ihmiset osoittivat mieltään ja poliisi paransi lentsua hakkaamalla, valtamedia hurrasi viranomaistoiminnalle. Kun maanviljelijät protestoivat elinkeinonsa tuhoamista ja poliisi pyrki sen estämään, valtamedia hurrasi virkavallalle. Kun rekkakuskit muodostivat kulkueita ja hallinto poliisin avulla jakoi sanktioita, valtamedia hurrasi herroilleen. Mutta kun hellanlettas ilmastoaktivistit saivat vielä huomattavasti haitallisemmista toimistaan sakkoa, nyt ollaan niin kauhian pöyristyneitä valtamediaa myöten kuinka pahat poliisit noudattavat vaihteeksi lakeja.

Kun hallitus halusi rajoittaa lakko-oikeutta, joka on hyvin pitkälti sama asia kuin mielenosoitus sen ollessa poliittinen lakko, jälleen oli se tavan tallaaja väärässä ja virkavalta oikeassa. Kaikki rajoitukset ja kiellot ovat siis ihan jees, kunhan ne koskevat vain niitä, joidenka kanssa on eri mieltä?

Voisi ainakin kuvitella, että ne hälytyskellot alkaisivat soimaan jo ensimmäisestä tapauksesta, kun valtio pyrkii kieltämään tietyt muutoin lailliset mielipiteet vaikka voimakeinoin? Mutta ei, ainoastaan niissä pahoissa kaukaisissa diktatuureissa on läntinen valtamedia sen kansan puolella, siis silloin kun jenkit sen sallivat. Näin vapauden kannalta ajateltuna mikä tahansa mielenilmaus kun olisi sallittua, mutta vasta sitten kun siitä on haittaa kansan lisäksi myös vallanpitäjille, se nähdään ongelmana.

Sille tavan kansalaiselle kun on hyvin pitkälti se ja sama onko se työmatkaa haittaava mielenilmaus sitten ilmastoaktivistien tai oikeasti tyranniaa vastustavien tekemä. Ongelmaksi miekkari tuleekin vasta silloin, kun se saa näkyvyyttä ja se on vallanpitäjien mielestä väärän asian puolesta. Ilmastoaktivistien tempauksia onkin siedetty varsin pitkään ja he ovat saaneet jopa poliisin suojelua sen sijaan, että maan lakeja oltaisiin noudatettu mielenosoituksen keinojen ja paikan suhteen. Nyt kun se ilmastoliikehdintä kasvaa, se alkaa pikkuhiljaa haittaamaan myös teollisuuden toimintaa ja kas kummaa, nyt siihen halutaankin puuttua.

Ymmärrän hyvin miksi laki ei salli teiden ja siltojen katkaisua vain siksi, että jollakulla on paha mieli jostain asiasta. Toisaalta taas ainoa tapa saada huomiota tai pakottaa vallanpitäjät tekemään jotain, on aiheuttaa joko heille tai noin yleisesti merkittävää taloudellista tai sosiaalista haittaa. Erona moneen muuhun miekkariin näissä ilmastoaktivismeissa on toki se, että siinä vaaditaan hallintoa puuttumaan asiaan, johon he eivät voi millään vaikuttaa, mutta mitäs pienistä. Uutisoinnit siitä, kuinka kauhiaa miekkareiden kieltämistä tapahtuu ei vaan ilmaantunut siinä vaiheessa, kun hallinto rikkoi perustuslakia ja keksi päättömiä sääntöjä esim. koronan aikana, vaan ainoastaan kun jokin ilmastoaktivisti sai sakkoa. Toki tämä osoittaa yhden asian varsin selvästi: journalismi on kuollut, ainoastaan aktivisteja päästetään valtamediassa ääneen.

Tyranniat edelleenkin kaatuvat vain yhdellä tavalla: kansa lakkaa tottelemasta. Siihen saakka ne lait vaan kiristyvät ja muuttuvat hullummaksi, mutta siihen yleensä herätään vasta silloin, kun sitä jotain itselle tärkeää asiaa ollaan kieltämässä. Siinä vaiheessa se vaan tuppaa ollut jo edennyt niin pitkälle, että se vaatii vielä moninkerroin enemmän tottelemattomuutta kuin jos asiaan oltaisiin jo ensimmäisellä kerralla puututtu. Mutta kyllä se tällä kertaa, kunhan vaan kaikki äänestää oikein! Saadaan bensan hintakin laskemaan, kunhan vaan vaalisloganeita esittävät eivät äänestäisi omaa esitystään vastaan… taas.

Takaiskuvaikutus

Moni jaksaa vieläkin vääntää poliittisista asioista sosiaalisessa mediassa siinä uskossa, että kykenisi vaikuttamaan muiden mielipiteeseen asiasta, mutta jos on uskominen tutkittuun… ei ehkä kannattaisi vaivautua. “When Corrections Fail: The Persistence of Political Misperceptions” - Brendan Nyhan & Jason Reifler, osoitetaan, että vasta-argumentointi saattaa itse asiassa vain vahvistaa vastapuolen näkemystään omasta kannastaan, sen sijaan että oikeastaan minkä tahansa ”todisteen” avulla voisi sen toisen saada vaihtamaan mieltään.

”Backfire effect”, joka voitaisiin kääntää takaiskuvaikutukseksi ja josta Reifler ja Nyhan puhuvat tutkimuksessaan, kuvaa juuri tuota tilannetta, missä vasta-argumentit saattavat joissain tapauksessa ampua vain omaan nilkkaan. Jos toinen on omaan ideologiaansa perustuen päättänyt jonkin asian olevan jollain tavalla, todisteet sitä vastaan saattavatkin vain vahvistaa sen toisen omia uskomuksia. Suo siellä, vetelä täällä, eli vahvistusvinouma (confirmation bias) aiheuttaa tavallaan myös hyvin samankaltaisen vaikutuksen, jolloin omaan aatteeseen sopivat todisteet kelpaavat vähän turhankin hyvin.

Tästä voidaankin tulla siihen päätelmään, että todisteiden ja argumenttien esittäminen oman kannan puolella aiheuttaakin lähinnä vain yhden asian: kahtiajakautumisen etäisyyden kasvamisen. Molemmat osapuolet ottavat omat todisteensa satavarmoina itselleen ja vastapuolen todisteet vain omia näkemyksiä pönkittävänä asiana. Ei ihme, että hajota ja hallitse toimii niin hyvin?

Mikä useammassakin tutkimuksessa on tullut ilmi on se, että niitä harvoja toimivia tapoja saada ihminen muuttamaan näkemystään jo ennalta päättämäänsä asiaan, on saada ”faktatietoa” näkemältään korkealta ja uskottavalta auktoriteetilta. Siksi onkin varsin tärkeää poliittisen pelin kannalta, että jokaisella puolueella on uskottavat johtajat, jotka osaavat saarnata juuri sille omalle seurakunnalleen tarinan halutulla tavalla. Poliittisissa asioissa kun ne faktat voidaan esittää monella tavalla ja kääntää jopa päälaelleen merkitykseltään. Päälle vielä tunteisiin vetoava viestintä, jolloin faktoilla ei ole mitään merkitystä niin johan on vaalikarja helposti ohjailtavissa.

Vaikuttamisen kannalta tilanne on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Kyllä, täysin vastakkaista osapuolta et saa suostuteltua sitten millään ja hän saattaa hyvinkin vain vahvistaa omaa kantaansa (kaivautua syvemmälle omaan poteroonsa), mutta ne kaikki muut sivusta katsojat jotka eivät ole vielä hakanneet omaa kantaansa kiveen saattavat kallistua suuntaan tai toiseen. Siksi tietyistä asioista ääneen puhuminen on äärimmäisen vaarallista demokratiallemme. Kaikki kun eivät ole vielä betonoineet kantaansa tai edes kuulleet niistä ”poikkeavista asioista” joista valtamedia on hiljaa, he saattavat tutkia molempien puolien todisteet ja ajatella itse, tai ainakin kuvitella ajattelevansa itse. Edelleenkin se suurin todisteen paino kun on sillä auktoriteetilla, joten sitten verrataan onko toisen tutkijatohtori uskottavampi kuin professori ja erikoisasiantuntija.

Vallanpitäjiä sinällään ei kiinnosta viittä vesilusikkaa se, pönkittävätkö ne valtamedian jatkuvat valheet väärinajattelijoiden näkemyksiä vai eivät, koska heillä on edelleen lähes täysi monopoliasema ensitiedon suhteen asiassa kuin asiassa. Ihmiset tuppaavat uskomaan sitä ensiksi kuulemaansa eniten, joten niin kauan kuin valtamedia ehtii ensiksi paikalle, virallinen tarina on se johon enemmistö ihmisistä perustaa näkemyksensä. Mutta mikä heitä oikeasti huolestuttaa, on se poikkeavan tiedon näkyvyys ja mahdolliset vaikutukset siihen ”neutraaliin” kansanosaan. Tosiuskoville se vastapuolen sanoma kun vain vahvistaa omaa uskomustaan, joka on siis se takaiskuvaikutus, mutta niille, jotka eivät ole ihan täysin myytyjä viralliseen tarinaan, altistus ”väärälle” tiedolle tai mielipiteille on äärimmäisen vaarallista vallanpitäjille.

Ymmärtämättään miten sosiaalinen media oikeasti toimii, nämä silakoiden ja NAFO-trollien kaltaisten ryhmien toiminta itse asiassa vain pahentaa tilannetta vallanpitäjille. Kyllä, nämä trollit kykenevät häiritsemään ja uhkailemaan ihmisiä hiljaiseksi, mutta samalla he nostavat algoritmien silmissä myös sitä vastapuolen kantaa tavan tallaajien silmien eteen. Malliesimerkki hyödyllisistä idiooteista, sanoisin.

Vai… ovatko nämä tämän esimerkin kaltaiset tutkimukset vain sitä vahvistusvinoumaa kaltaisilleni, jotka ovat tutkineet mediaa ja psykologiaa siltä suunnalta, että meitä kusetetaan jatkuvasti?

Jos ajatellaan takaiskuvaikutusta ja vaikuttamista yleensä, se osoittaisi että kyllä niitä kapuloita voidaan heittää rattaisiin ja niillä on vaikutusta, mutta samalla että järjestelmään uskovia ei voida koskaan eikä millään tavalla saada hylkäämään näkemyksiään. Kaikki tutkimukset puhuvat sen puolesta, että massoihin voidaan vaikuttaa tietyillä keinoilla ja niitä keinoja ei voi käyttää ilman koneiston resursseja. Kuitenkaan niillä eri keinoilla ei voida koskaan vaikuttaa koneiston hyljänneisiin, mikä aiheuttaa sen äärimmäisen uhan demokratiallemme. Demokratia kun voisi toimia vain silloin, kun kaikilla on yhtenevät faktat maailmasta.

Ja kuten tiedämme, ne hallinnon viralliset auktoriteetit eivät tuota faktoja, vaan hallinnolle sopivia löydöksiä joilla voidaan oikeuttaa lähes mitä tahansa. Media sitten toistaa niitä osatotuuksia juuri sopivasti kieputettuna ja näin kansaa voidaan viedä kuin pässiä narusta mihin tahansa haluttuun suuntaan. Näihin vahvasti koneistoon uskoviin ei liioin voi vaikuttaa, koska he ottavat kaikki poikkeavat todisteet takaiskuvaikutuksella todisteeksi omalle kannalleen. Joten… miksi vaivautua?

Todisteiden sijaan täytyisikin esittää kysymyksiä, jolloin ihmiset saattaisivat pysähtyä ja alkaa miettimään. Toki kenelläkään ei ole pienintäkään pakkoa vastata yhteenkään esitettyyn kysymykseen ja suurin osa koneistoon uskovista ei edes pyri omilla kysymyksillään tekemään juuri muuta, kuin tuhlaamaan muiden aikaa ja pönkittämään omia uskomuksiaan. Itse en enää juurikaan vaivaudu vastailemaan utelijoiden kysymyksiin, koska minulle on ihan se ja sama mihin ihmiset uskovat tai eivät usko. En liioin jaksa alkaa kyselemäänkään, siitä ihan samasta syystä… mutta tutkimusten valossa se kyseleminen olisi lähestulkoon ainoa tapa vaikuttaa, jos niin haluaisi tehdä. Väärinajattelijoilta kysely vaan saattaa johtaa päinvastaisiin tuloksiin kuin mitä jotkut ajattelevat, tai no, kuvittelevat ajattelevansa. Jos he oikeasti ajattelisivat, he kiertäisivät kaukaa ne ”väärät mielipiteet”, koska se saattaisi muuttaa heidän ajatteluansa? Paitsi että, jos ihmiset ajattelisivat, he haastaisivat myös niitä omia ajatelmiaan ja huomaisivat, etteivät oikeasti tiedä oikeastaan mistään juuri mitään. Sokrates oli viksu tyyppi.