Ideologiaa myymässä

Jos ideologia ei käy kaupaksi, korjaa ideaa tai hommaa paremmat argumentit. Päivä markkinointiseminaarissa istuttuani korjaan vanhaa näkemystäni: Jos ei kelpaa, väärä yleisö ja/tai väärä myyntipuhe. Ammattilaiset myyvät vaikka lunta eskimoille ja tekoälyn avustamana tehokkuus on… pelottava. Periaatteet ovat kuitenkin samat oli se skaala mikä tahansa ja tämän koko tekstin luettuasi tiedät mitä tarvitaan onnistuneeseen ideologian kauppaamiseen massoille.

Aloitetaan kuitenkin lainauksella, joka määrittää aika pitkälle onko se kauppatavara mihin tarkoitukseen: Thomas Sowell - "When you want to help people, you tell them the truth. When you want to help yourself, you tell them what they want to hear." Vapaasti savonnettuna ”Kun haluat auttaa ihmisiä, kerro heille totuus. Kun haluat auttaa itseäsi, kerro heille mitä he haluavat kuulla.”

Ihmiset tekevät ostopäätöksensä tunteella ja oikeuttavan sen jälkeenpäin logiikalla. Tarinankerronta on taas meidän tapamme välittää ne aatteet eteenpäin ja kaikki ne suuret tarinat jotka ovat jääneet elämään vastaavat kolmeen perustavanlaatuiseen kysymykseen: mistä me tulemme, miksi me olemme täällä ja mihin olemme matkalla? Miksi sitten juuri näihin kysymyksiin? Koska niihin vastataan tunnepohjaisesti ja mitä vahvempi tunne mihin tahansa asiaan liittyy, sen paremmin se painuu muistiin. Kuinka se tarina muodostetaan riippuu taas vahvasti ajettavasta aatteesta, kuin myös se onko kyseessä niin maatamullistava aate että se edes tarvitsee vastata niihin vai riittääkö pelkkä tunnelataus.

Yleisö on yleensä se suurin haaste asiassa. Kuka tahansa voi keksiä maailman parhaan uuden ideologian tai kikkakolmosen myytäväksi, mutta sen myyntiin suurelle väestölle on useampi mutka matkassa. Ensiksi on huomioitava, että noin 3/4 väestöstä uskoo ja tulee myös tulevaisuudessa uskomaan sen mitä auktoriteetti heille on kertonut asiasta. Se kuka auktoriteetti on ja mitä on kerrottu voi aina vaihtua, mutta itse vaatimus sille auktoriteetille yleensä ei. Yksilökeskeisille voidaan siis aate myydä vähemmillä natsoilla, mutta silloin sen on täytettävä yksilön henkilökohtaiset kriteerit jotka voivat olla jopa vielä tiukemmat ja pienikin aatteen puhtaudesta poikkeaminen voi karkottaa yksilön.

Kun kohdeyleisö on selvillä, heihin pitää saada jollain yhteys. Jalka olisi saatava ovenväliin tavalla tai toisella. Nykypäivänä eri sosiaalisen median alustat tarjoavat suoran yhteyden potentiaalisiin tahoihin, mutta alustojen myötämielisyys riippuu sekä budjetista kuin ennen kaikkea aatteen valtavirtaisuudesta. Jos haluat kaataa systeemin tai haastaa oikeaa valtaa, tarjolla on lähinnä hyvin rajattuja kuplia joissa viesti voi kyllä levitä… turvallisesti hyvin kaukana massojen silmiltä. Suorat ihmiskontaktit massojen keskuudessa toimivat yleensä varsin huonosti, ellei sinulla ole sopivaa koukkua ja jotain syytä luottaa sanomaasi.

Somessa kuka tahansa voi hurahtaa johonkin asiaan ja lähteä laajentamaan omaa tietouttaan asiasta oma-aloitteisesti. Naamatusten siihen vaaditaan yleensä jokin painavampi syy, kuten aikaisempi tuttavuus. Molemmissa tapauksissa toimiva strategia on kuitenkin ongelmanratkaisu, eli juuri sinulla on tarjota ratkaisu siihen ongelmaan, jonka se aatteesi ratkaisee. Ratkaisemalla sen ongelman saman tien, kasvatat runsaasti luottamusta. Ratkaisemalla sen viikossa, parissa, ehkäpä kuukaudessa, olet jo menettänyt osan yleisöstä mutta edelleen, jos ratkaisusi toimii, he ovat mukana. Lupaamalla ”sitten joskus, kunhan enemmistö on kanssamme samaa mieltä”, puhutaan muutamasta sattumanvaraisesta osumasta.

Oletetaan että sait kuitenkin alustavan yhteyden toimimaan ja siitä lähdetään syventämään suhdetta. Tarjoamalla porras kerrallaan ”tietoa”, voidaan rakentaa riittävä pohja sille luottamukselle, joka tarvitaan että ihminen hyväksyy tämän uuden ison jutun omakseen. Tarkoitus on rakentaa luottamus ja uskomus sille tasolle, että se tulee osaksi ihmisen identiteettiä. Mistä sen tietää että se on osa identiteettiä? Älä huoli, ihmiset yleensä kertovat sen heti ensimmäisten asioiden joukossa esittäytyessään.

Vaikka sitä ei aina tarvita, on yksi helpoimmista tavoista saada ihmiset ajattelemaan aatetta pelastajana kun se suojelee siltä isolta pahalta möröltä. Se mörkö voi olla yksilö, aate, organisaatio tai mikä tahansa näkyvä tai näkymätön asia. Ongelma jota ratkaistaan on kuitenkin sen mörön syytä ja juuri sinun ratkaisusi joko pitää mörön kurissa tai jopa kukistaa sen. Ryhmä on paljon helpommin ohjattavissa pelkäämään tai vihaamaan jotain, kuin kannattamaan jotain asiaa.

Loppuviimein ollaan nimittäin rakentamassa ryhmää, jonka liimana se aate toimii. Se vaan että vain noin 3/4 ihmisistä ylipäänsä tarttuu siihen liimaan kiinni kunnolla. Ja ne ihmiset ovat yleensä jo kiinni jossain muissakin ryhmissä, joten kilpailu aatteiden välillä kiristyy. Yksilön voi saada ryhmään kiinni usein vain niin pitkään, kun siitä on hänelle henkilökohtaista hyötyä ja paremman tarjouksen tullessa se takki vaihtuu varsin nopsaan.


———

Kuinka nämä eri esteet ohitetaan, kierretään tai ylitetään, siihen löytyy kyllä runsaasti lääkkeitä. Olisi kuitenkin varsin vastuutonta jakaa niitä kaikenmaailman hullujen aatteiden kauppaajille, eikö totta?

Propagandaa äänestämättömyydestä

”Äänestämättömyys pelaa globalistien piikkiin, siksi he pyrkivät passivoimaan kansanosaa joka vastustaa globalismia on varsin yleinen argumentti ”vaihtoehtojen” äänestämisen puolesta. Okei, asiahan on helppo todistaa, kun kerran propaganda on niin päivänselvä todiste, eikös?

Todisteita pitkällisten hakujen jälkeen löytyykin tasan tarkkaan 0 kpl. Puhutaan kyllä siitä, kuinka ”koneistoon kyllästyneet” passivoituvat, kuinka äänestämättömillä kuolleisuusriski kasvaa (masennuksen vuoksi) ja kuinka hyvin menestyvät äänestävät, mutta yhtä ainoaa kehotusta olla äänestämättä etenkään niitä isoilta medioilta ei ole. Jokunen artikkeli löytyy, jossa puhutaan kuinka järjestelmä tarvitsee korkeampaa äänestysprosenttia sen legitimiteetin säilytykseen, mutta puhtaasti propagandaa seuraamalla todisteet eivät ole kovin vahvat.

Aikaisemmin passivoinnista syytettiin ulkomaista vaikuttamista, eli Putin käskee länttä olemaan äänestämättä, mutta sille todisteita sille on yhtä runsaasti. Oli se kuinka autoritaarinen järjestelmä tahansa, sille täytyy aina löytyä oikeutus ja sen äänestyslipun pudottaminen on kaikista selvin todiste että kyseessä on aina kansan tahto. Pohjois-Koreassa kaikki osaavat äänestää oikein, eli demokratia tapahtuu!

Blogeja ja mielipidekirjoituksia löytyy toki jonkin verran ja niitä yhdistää ylipäänsä epäily koko järjestelmää kohtaan, ei suinkaan aikomus antaa valtaa enemmän globaalien tahojen haltuun.

Yhtenäistä propagandassa on kuitenkin se, että jokainen ryhmittymä joka haluaa sinne eduskuntaan tai johonkin valtuustoon kertoo äänestämisen olevan tärkeää - etenkin heidän äänestäminen. Jos juuri se heidän ryhmänsä ei pääse valtaan, tapahtuu suuri katastrofi. Riippumatta siitä kumpi puoli, vasemmisto vai oikeisto, on sillä hetkellä vallassa, sanoma on aina joko ”ette kai halua lisää tätä paskaa?!” tai ”me tarvitsemme vielä ainaski yhden kauden lisää että saamme asiamme vietyä läpi!!”. Vaihtoehtoiset puolueet taas varoittelevat yleensä molemmista isoista osapuolista ja kertovat kuinka he osaisivat korjata asiat.

Yhdenkään valtaan pyrkivän tai siellä olevan etu kun ei ole korkea äänestämättömyys. Juu, vasemmisto juhlii kun oikeisto ei äänestä ja toisinpäin, mutta kauttarantaen i ole yhdenkään pelaajan etu saada kansa passiiviseksi - ei kenenkään johtajaa ei kumarreta.

Pienpuolueiden strategia onkin ollut usein se, että ne järjestelmään kyllästyneet houkutellaan taas kerran mukaan sirkukseen. VKK (Valta Kuuluu Kansalle) onnistuikin tässä kertaalleen aluevaaleissa ja sai useammankin edustajan lävitse hyvinvointialueiden päätöksentekoon. Tilannetta auttoi hieman tavallista pienempi äänestysprosentti joka vähensi kaikkien puolueiden absoluuttista kannatusta, suhteiden ollessa aika vakio sen hetken ilmapiiriin nähden. Äänestämättömiä saatiin siis aktivoitua varsin tehokkaasti, mutta tulos oli, vaikkakin uudelle ryhmälle loistava, päätöksenteon kannalta merkityksetön.

Noh, VKK:lle kävi kuin kävi ja vallanhimo silmissä siitä lohkesi uusi ryhmittymä, VL (Vapauden Liitto), jolle povattiin tietyissä piireissä suurta menestystä. Toisin kuitenkin kävi, mikä tuntui yllättävän varsin monen. Yllätys ei pitäisi olla kuitenkaan suuri, koska Hopiumin voimalla kun mennään, on saatava tuloksia, ei uusia lupauksia. Tulos? Uusi romahdus ja VKK:n jämätkin kuihtuivat pois, tosin siitä voidaan kiittää myös Turtiaista eikä vain sitä irtautunutta siivua.

Propagandassa piilee kuitenkin se syy miksi VL tai vastaavat eivät menesty. Valtapuolueet hallitsevat 90%:ia mediakentästä, joten sinne valtamedian suuntaan on tässä kohden turha kurkottaa. Se 10%:ia on taas sekalaista seurakuntaa pienien medioiden ja vaikuttajien kesken. Osumia kyllä tulee jo nykyään ihan kohtuullinen määrä, mutta ne eivät käänny kannatukseksi. Miksei? Yhtenäinen sanoma puuttuu. Trump näytti miten homma hoidetaan median suhteen, mutta sitä ei voida suoraan mallintaa Suomeen mediakentän poikkeavuuden vuoksi. Siitä toki voitaisiin ottaa osia, jos olisi tahtoa ja osaamista. Tahdon puute tosin johtunee osin pelisilmästä - ei kannata liittoutua ja lokeroitua pienen marginaaliryhmän kanssa jos aikoo kasvaa joskus tulevaisuudessa varteenotettavaksi peluriksi.

Ison pahan mörön käyttö pelottelemaan ihmiset äänestämään on huono ajatus, jos sille luvatulle pelastajalle ei ole katetta. Vielä typerämpi idea on koettaa saada ihmiset heille vittuilemalla kannattamaan asiaa. Ilman yhtenäistä viestintää ei mitään sanomaa saada leviämään ja se vaatii vahvan kollektivistisen aatemaailman. Jos jengi on kyllästynyt menoon ja heidän edellinen suuri lupaus, persut, eivät tuoneetkaan pelastusta pahalta, on hopiumilla pelaaminen lähinnä tapa saada entistä vähemmän kannatusta. Noh, se tulkkaantuu sitten sitä seuraaviin vaaleihin, toki tuloksen mukaan - jos VL onnistuu kasvattamaan kannatustaan, saamme Soinin persut mk2, eli kovaa puhetta kunnes joskus päästään isoihin pöytiin, joissa on pakko tehdä kompromisseja. Soini kertoi jo aikoinaan miten populistinen puolue toimii ja mihin se kaatuu, jättäen kuitenkin sanomatta kuinka niiden ainoa tehtävä on olla lähinnä vain järjestelmän varoventtiili.

Ainoa tapa päästä vaikuttamaan parlamentaarisesti kun on saada enemmistö kasaan ja siihen ei yhdenkään puolueen aate kykene. Kenenkään tarina ei tällä hetkellä mene läpi kuin korkeintaan neljännekselle, mikä ei tasavaltaisessa mallissa riitä muuhun kuin kahden tai useamman aatesuunnan sillisalaattiin, josta kukaan ei tykkää. Eli äänestäkää oikein ja kovemmin tai olkaa äänestämättä, päätös on jokaisen tehtävä itse.

Jalka oven väliin

Oli se sitten aate, fyysinen tai immateriaalinen tuote jota olet kauppaamassa, hankalin vaihe myyntityössä on yleensä saada se jalka oven väliin riittävän pitkäksi aikaa, että saat kerrottua edes paria minuuttia kestävän alustavan myyntipuheesi. Kukaan ei osta yhtään mitään taholta, johon ei luota pätkääkään ja luottamuksen saamiseksi pitää asia kyetä todistamaan. Markkinoinnin salaisuuksia kaupataan isolla rahalla halukkaille vaikka ne eivät mitään salaisuuksia oikeastaan edes ole.

Jos reaktiosi on EVVK niin hyvää päivänjatkoa, älä käytä aikaasi yhtään pitempään tätä eteenpäin lukemalla.

Muussa tapauksessa… ”Kerro lisää...”

Monella saattaa olla aivan loistava tuote tai idea joka vähintäänkin parantaa päivää tai sitten muuttaisi vaikka koko maailman. Kuitenkin harvalta löytyy taskunpohjalta kymmeniä tai satoja tuhansia taaloja heitettäväksi markkinointiin, mikä nykypäivänä vaadittaisiin sen jutun kauppaamiseen massoille. Mikä se tuote sitten onkaan, sen ”parantamiseen” en rupea neuvoja jakelemaan ja se on jokaisen omalla vastuulla, mutta se markkinoinnin lähes nollabudjetin ongelmaan minulla on tarjota ”lääke”.

Yksinkertaisin tapa saada ihminen luottamaan sinuun on antaa jotain edes auttavasti arvokasta toiselle. Mitä kukin arvostaa, se vaihtelee suuresti, mutta jossain sielä kahvista eteenpäin saat yleensä huomion ainakin hetkeksi itsellesi. Mitä luulit miksi ne puolueet aina vaalien alla ovat kahvittelemassa ja tarjoamassa makkaraa ohikulkijoille? Se miten asia siitä etenee on tietysti taas toinen juttu, mutta sillä ”lahjalla” saat jalan oven väliin. Makkaralla vaan ei sitä ihmisen ääntä taida saada ostettua, eikä kahvin kanssa kovinkaan moni taida sitä tuotettasi liioin ostaa?

Siksi arvokkaan antaminen pitää ajatella uusiksi. Idea edelleen toimii että ihmisillä tulee hieman velvollisuudentuntoa että vastavuoroisesti pitää tehdä jotain takaisin, mutta jos he kokevat saavansa sen mitä tarvitsevat, he saattavat sijoittaa tuotteisiisi enemmänkin kun olet onnistunut muodostamaan luottamuksen sen toisen kanssa. Ja kuinka se tehdään? Ratkaisemalla sen toisen jokin ongelma joko ilmaiseksi tai ”todella hyvään hintaan”

Sinun tulee siis oikeasti ratkaista se ongelma, ei vain esittää miten se ratkaistaan sitten 20 vuoden päästä kunhan olet saanut miljoonalle kaupattua oman tuotteesi. Tässä on samalla se syy miksi ”pienpuolueet” eivät saa mitään kaupaksi isosti. Kyllä, osalle saattaa kelvata se lupaus paremmasta tulevasta, mutta kun siitä paremmasta ei ole mitään takeita, tyhjiä lupauksia mahtuu kolmetoista tusinaan - kukaan ei niitä muista enää huomenna. Fyysisten esineiden kanssa asia vaatii tarkempaa suunnittelua sille jatkolle, mutta seuraava esimerkki osoittaa kuinka malli toimii.

Ajatellaan, että haluat myydä omaa osaamistasi netin kautta. Ensiksi tarvitaan se kenkä oven väliin ja löytää ne ovet joihin kannattaa mennä edes koputtamaan. Osaamisesi ratkaisee jonkin laajemman ongelman ja se maksaa enemmän kuin täysin tuntematon siihen sokkona uskaltaa sijoittaa, joten sinun on saavutettava luottamus ennen kuin kauppaat ”isoa juttuasi”. Tehtäväsi on siis ratkaista ensin pieni osa tai siihen liittyvä asia ja tarjota se joko ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Aiheesta ja laajuudesta riippuen ihmiset ovat valmiita maksamaan ratkaisusta omaan ongelmaan korkeintaan joitakin kymppejä. Voit siis alkuun luoda vaikkapa minikurssin ja tarjota sitä esimerkiksi 19.95€ hintaan jollain alustalla, joka tarjoaa muita samankaltaisia kursseja. Rikastumaan ei sillä vielä pääse, vaan kurssin idea on olla se sisäänheittäjä siihen omaan juttuusi. Ilmaiseksi tarjoamalla saat enemmän yleisöä, mutta et välttämättä juurikaan enempää ihmisiä, jotka oikeasti ovat etsimässä ratkaisua ongelmaan, johon juuri sinä tiedät ratkaisun.

Sisäänheitto onnistui, mutta välttämättä et vielä ole saanut luottamusta sille tasolle, että se toinen olisi valmis lohkaisemaan tuhatlappusia suuntaasi, joten sinun täytyy rakentaa se luottamus ja samalla maine ”asiantuntijuudestasi”. Miten se tapahtuu? Tekemällä lisää samaa, mutta astetta laajemmin tai syvällisemmin, nyt vain 99.95€! Niin hullulta kuin se kuulostaakin, asiantuntijuuden todiste on monelle se, että sinulla on useita tuotteita aihealueelta myynnissä - toinen toistaan laajemmin ja tietysti kalliimpaan hintaan. Kun rakennat aiheesi ympärille useita portaita, opit siinä itse samalla enemmän ja enemmän - yksi parhaista keinoista oppia jokin asia kunnolla, on opettaa se muille.

Kun olet saanut riittävästi portaita valmiiksi, voit alkaa myydä sitä isoa omaa juttuasi kunnon hintaan. Maailmalla 10.000€ kurssi joka kestää puolesta vuodesta vuoteen on ihan normaali, mutta veikkaisin että Suomen mittakaavassa tuhansien eurojen kurssi pitää olla hieman varovaisemmin hinnoiteltu ainakin alkuun. Kun maineesi sitten laajenee ja alkaa herättää myös valtavirran huomiota mediassa saakka, voit tehdä Sarasvuot ja myydä puutaheinää 1000€/tunti. Tai no, ei puutaheinää, vaan samaa mitä netistä löytyy sillä 9.95€ hintaan pieniltä tekijöiltä, jotka eivät koskaan tehneet portaita ylöspäin huipulle saakka.

Nykypäivän tekoälymallit osaavat tehdä kaikki portaat valmiiksi, joten varsin pienellä vaivalla voi nykyään luoda kursseja ja muuntautua asiantuntijaksi isolle yleisölle. Suotavaa toki olisi, että itsekin siitä aiheesta nyt edes auttavasti tietäisi, mutta edellä mainitulla taktiikalla pystyy nykypäivänä luomaan varsin pienellä vaivalla passiivisen elinkeinon itselleen, jos niin haluaa tehdä.


Mediavirus

Tuotteiden sijaan aatteiden kauppaaminen vaatii jonkin keinon millä se ongelmanratkaisu saadaan potentiaalisten ”asiakkaiden” naamalle. Itse en ole myymässä mitään ideologiaa, mutta ratkaisu tuohon kauppaamiseen minulta löytyy. Taktiikka on testattu jokunen vuosi sitten ja eri somealustojen algoritmit toimivat edelleen riittävän samalla tavalla, että muutoksia siihen ei tarvita. Ideologinen pohja löytyy Douglas Rushkoffin ”Media Virus” kirjasta, jos aiheeseen haluaa perehtyä kunnolla. Vaatimuksena on Suomen kokoisella kentällä 30-50+ tyyppiä ja jokaisella oma tili valittuun somealustaan - semmoinen tili, joka ei ole shadowbannissa jo valmiiksi.

Suunnittelu vaatii jonkin toisen kuin valitun alustan kautta kommunikoinnin, koska viestin on vaikutettava alustalle orgaaniselta leviämiseltä. Pohjaksi on hyvä olla kuva tai video, jonka pystyy kuka tahansa lataamaan valitulle alustalle natiivissa muodossa. Ulkopuolisen linkin jakaminen vähentää pahimmillaan näkyvyyden lähes nolliin, joten se alku on oltava alustan tukemassa muodossa. Viestin lukemiseen/katsomiseen ei saa mennä yli 20sek, mieluiten alle 10 sekuntia, koska ADHD-sukupolven keskittymiskyky ei sen enempään kykene. Eli kuva/video + iskulause ja jokin yhteinen tunniste #Häsärikuntoon. Huomaa, että alustat ”rankaisevat” useampien häsärien käytöstä ja häsärin kaappausta pidetään halveksuttavana tekona, tosin sekin toimii tietyissä tilanteissa jopa paremmin kuin uuden keksiminen.

Kun viesti on valmiina, sen eri versioita jaetaan ”iskuryhmän” kesken valmiiksi jaettavaksi. Algoritmit nappaavat nopeasti identtisiin viesteihin kiinni, eli luovuutta peliin! Sitten valittuna ajankohtana, joka kannattaa ajoittaa niin, ettei jokin #Euroviisut tai #MMpotkupallo trendaa juuri sillä hetkellä, kaikki jäsenet aloittavat postaamaan sanomaa samaan aikaan. Oman aloituksen lisäksi ”tykätään” kaikista vastaan tulevista, kommentoideen kaikkien ketjuihin ja ”jaetaan” osa muiden postauksissa omalle seinälle. Vähintään tunnin ajan valittua tunnistetta viljellään sitten kaikkialle yhtään asiaan liittyville paikoille, eli ryhmiin ja viestiketjuihin, etenkin julkisuudessa isosti näkyvien (eli ”moninkertaistajien”) läheisyyteen. Ei siksi, että he siihen liittyisivät, vaan että heidän yleisönsä näkee viestin.

Isosti julkisuutta? Juu, mutta siihen pätee sama kuin koko jutun pointti on: jos et ole ratkaisemassa ongelmaa, kukaan ei edelleenkään luota sanomaasi. Ja jos ei ole luottamusta, asia ei etene mihinkään julkisuudesta huolimatta. Mutta se ei ole minun ongelmani.

Jos koet saaneesi tästä edes sen verran hyötyä, että lukuaika ei mennyt hukkaan, pyytäisin vastineeksi pienen palveluksen: jaa sanoma eteenpäin muutamalle tietämällesi tyypille, joiden veikkaisit myös hyötyvän siitä. Saa tätä toki muutenkin jakaa, mutta ehkäpä joku saattaa tästä saada inspiraation ja parantaa omaa elämäänsä…


……

Vai ajattelitko, että nykypäivänä asiantuntijat tietävät mistä puhuvat tai että trendit ovat orgaanisia?

Älä VaLita vaan äänestä oikein?

Vain äänestämällä voit vaikuttaa ja jos äänestämisellä olisi mitään merkitystä, se oltaisiin jo kielletty. Jos et äänestä, et voi valittaa ja antamalla äänesi, annat samalla valtasi muille. Äänestämättömyys on välinpitämättömyyttä tai sitten vastarintaa kun kieltäytyy valitsemassa vähiten huonoa vaihtoehtoa.

Aina vaalien lähestyessä kansasta kuoriutuu politiikan rautaisia kokemusasiantuntijoita, jotka tietävät sen oman kantansa olevan ainoa oikea totuus ja muiden näkemysten olevan pahaa syntistä kerettiläisyyttä, joka tulisi kieltää ja väärinajattelijoita rangaista heidän ollessa se syy kaikkiin ongelmiin. Asia on kuitenkin lukemattomia kertoja monimutkaisempi ja monitahoisempi, jolloin koko ideologian typistäminen yhteen iskulauseeseen on melkein mahdotonta. Ei kuitenkaan täysin mahdotonta, eli jos joku näkee ongelmia missään kohden järjestelmää, voi aina kysyä: ”Miksi et äänestänyt oikein?”

Se perususkomuksen tasolla valtaosalle oleva iskulause on joka tapauksessa ”äänestämällä voit vaikuttaa”. Yksinkertainen fakta, eikös? Ei voi väittää vastaan, todisteet puhuvat puolestaan koska sejase siellätäällä, tai päinvastoin puhdasta sontaa koska todisteet tämäjatuo. Molemmat ovat oikeassa ja samaan aikaan molemmat ovat väärässä, eli melkoinen paradoksi. Voiko vai ei kysymykseen oleva todenperäinen vastaus kun on: se riippuu.

Se nimittäin riippuu siitä, mitä noilla sanoilla tarkkaan ottaen tarkoittaa. Jokainen kyllä tunnistaa ne sanat ja kykenee antamaan niille jonkinlaisen määrityksen, mutta niitä määrityksiä on aikasta runsaasti ja kaikki valikoivat ne omalla tavallaan. Ensinnä, mitä äänestetään? Idols, eduskunta, kunta, EU vai mitä syödään kun porukalla päätetään. Mitä pienempi porukka ja likempänä itseä, sitä suurempi merkitys sillä omalla kannanotolla on. Jos oletetaan, että kaikki menee juuri kuten pitääkin, kuinka paljon merkitystä on sillä yhdellä miljoonasosalla? Sitten se voi voi ja lämmin leipä, koskeeko se asiaa yleensä vai pelkästään sitä yksilöä, vai onko se että vain saattaa vaikuttaa? Ja lopuksi, mitä sillä vaikuttamisella haetaan - maailma muuttuu juuri haluamaksesi, vai joku tyyppi saa karvan verran paremmat saumat päästä johonkin asemaan, jossa saattaa voida vaikuttaa johonkin, ehkä?

Mitä isommissa piireissä vallan nollasummapeliä pelataan, sitä merkityksettömämpi se äänestäminen siihen vaikuttavissa vaaleissa on. Miksi? Koska se mistä ollaan äänestämässä, ei ole todellisuudessa taho jolla on valtaa siinä pelissä. Kuntatasolla ollaan siinä hilkulla tilanteessa, missä yksittäinen edustaja voisi saada jonkin aloitteen läpi omin rahkein, mutta siitä ylöspäin äänestettävä taho on se joka painaa nappia käskystä ja puhuu kauniita että häntä tuettaisiin, ei enempää ei vähempää. Yksipuoluejärjestelmämme pitää huolen siitä, että yksikään vanhojen puolueiden ehdokas ei kauaa laula vääriä lauluja jos leipä maistuu. Kun yhtälöön lisätään vielä EU, kaksoisvaltio, lobbaus ja paikalliset rahoittajat, se miljoonasosa sanomisesta on hyvin kaukana totuutta. Jos siihen otetaan mukaan vielä oikeasti isot ylikansalliset toimijat, vaikka koko kansa ”äänestäisi oikein”, sen vaikutus olisi parhaimmillaankin varsin pieni jos näiden toimijoiden valtaan ei ensin puututa.

Syy miksi se äänestäminen kuitenkin on niin tärkeää ei ole se kuka voittaa, vaan se kuinka moni luovuttaa vapaaehtoisesti valtansa itsensä yli jollekin toiselle. Vaikka Suomessa laki ei määrittele millään tavalla minimiä sille, koska vaalien tulos on laillinen, kun kansan enemmistö jättää aikuisten joulupukille kirjoittamisen väliin, on medialla mahdoton tehtävä kieputtaa tuloksen olevan ”kansan tahto”. Tuohon alle 50%:n tulokseen on vaan hyvin hankala päästä, koska, kuten osa ihan oikein meinaakin, tiettyjen puolueiden kannattajat tulevat marssimaan sinne äänestyskoppiin joka tapauksessa. Vastavoimaksi siis muidenkin tulee äänestää ja palaamme takaisin alkuasetelmaan missä mikään ei muutu. Olisitte äänestäneet oikein niin tätäkään ongelmaa ei olisi!

Vaalien alla etenkin somessa nousee kuitenkin suurimmaksi mekkalan pitäjäksi pienpuolueiden omat rumpuryhmät. Intoa ja vakaumusta 100, pelisilmää ja ymmärrystä pelisäännöistä 0, noin pikkaisen yleistäen. Peliteoriasta voisi lähteä hakemaan vastauksia mitä ja miten asioita tulisi hoitaa jos haluttaisiin oikeasti lähteä kisaamaan vallasta - järjenkäyttö on kuitenkin vain sallittua, ei pakollista. Suurinta älämölöä somessa pitää tällä hetkellä Vapauden Liitto, jonka mahdollisuudet tulevissa vaaleissa ovat samaa luokkaa kuin pierulla Saharassa. Potentiaalia kuitenkin olisi ”vaihtoehdoksi vanhoille puolueille”, joka on yleiseurooppalainen trendi tällä hetkellä, mutta siihen vaadittaisiin joko innovaatiota tai toimivan mallintamista, joista kummastakaan ei ole ainakaan tällä hetkellä pienintäkään merkkiä ilmassa. Pelkän konseptin tasolla, eli individualistien puolue, on nimittäin semmoinen pikkiriikkinen ongelma. Nimittäin siinä ollaan…


Kissoja paimentamassa

Nimittäin puolue on kollektivistinen rakennelma puolueohjelmineen ja omine sääntöineen. Individualistinen ajattelu ei sovi kollektiivin pohjaksi millään tavalla. Siihen omaan ajatteluun voidaan kannustaa annettujen rajojen sisällä, toki, mutta yhteisenä tekijänä Suomen vaalijärjestelmässä ajatus on yksinkertaisesti absurdi. Jos nimittäin kuvitellaan tilanne, että VaLi saisi kuin ihmeen kaupalla yhdestä vaalipiiristä yhden ehdokkaan läpi, tämän ehdokkaan olisi oltava listalla yksistään. Miksi? Koska äänestäjät perustavat valintansa ehdokkaaseen ja jos jokainen ehdokas eroaa toisistaan, heillä ei ole mitään muita takeita kuin se yhden lista että he saisivat haluamaansa asiaa eteenpäin. Yhden hengen lista taas on d'Hondtin menetelmässä yhtä tyhjän kanssa, ellei se ainoa ehdokas ole joku megajulkkis.

Individualistisen ajattelun ongelma tulee myös siinä, että jos se ehdokas ei olekaan ihan 100% samaa mieltä kaikesta, lähdetään etsimään sitä toista ”täydellistä” tai ainakin ”parempaa” ehdokasta. Vaalikone auttaa ja sieltä tuhansien listasta löytyy varmasti joku, joka on sen 0,5% paremmin yhteensopiva omien ajatusten kanssa. Kun katsoo tässä männävuosia kuinka porukka on käyttäytynyt ja toiminut jonkun ollessa hitusen eri mieltä itselle tärkeässä asiassa, sillat on yleensä poltettu ensimmäisestä rikkomuksesta. Mutta kyllä se varmasti tällä kertaa toimii, kun ei se tähänkänkään asti ole toiminut, kunhan kaikki vaan äänestävät oikein!

Sitten se pelisilmä viestinnässä, joka saattaa olla se suurin kompastuskivi. VaLin äänestäjäkunta on noin pääpiirteittäin porukkaa, joka on kyllästynyt nykyiseen menoon. Heistä osa äänesti aikaisemmin persuja, kuvitellen heidän olevan vaihtoehto, mutta suuri osa kuuluu siihen aikaisemmin äänestämättömien joukkoon kun kerran nyt on aito vaihtoehto, eikös? Hopiumi pelaa varmasti osalle, mutta silloin sitä pitäisi kunnolla tarjota. Tarjoamisen sijasta taktiikka on kuitenkin toinen - vittuilu ja syyllistäminen. Sinun syysi, typerä äänestämätön, kun et pelasta maata äänestämällä juuri meitä, joilla on pian jo melkein prosentin kannatus! Tämä viestintästrategia saattaisi toimia kollektiivisen häpeäntunteen kautta, mutta edelleenkin, ollaan kohdistamassa individualisteihin joilla ei ole kollektiivisia paineita ja vittuilulla kannatuksen kasvattaminen toimii lähinnä silloin, kun vittuillaan ”vihollisille”, ei potentiaalisille ”omille”. Toinen viestintätapa tuntuu olevaan mahdollisimman raflaavat ja päräyttävät iskulauseet ja kuvasto. Mallia ollaan otettu enemmänkin maailmansotien propagandajulisteista kuin modernista markkinoinnista, joka toki sopii ajatusmaailmaan missä Eurostoliitto on suurimpia vihollisia. Toimiva, en tiedä, mutta iskevä tiettyyn joukkoon - tosin ei massoihin. Tyyli on tietenkin vapaa ja ehkäpä nämä taktiikat pelaavat, mene ja tiedä.

………

Jokainen tekee kuitenkin omat päätöksensä itse, ryhmäpainetta tai ei. En ole neuvomassa ketään äänestämään tai olemaan äänestämättä, vaan kehottaisin pohtimaan miten sen ”vaikuttamisen” ymmärtää ja kuinka sitä voi tehdä. Mielipidevaikuttaminen on perinteisesti ollut median tehtävä ja sitä se on edelleenkin. Muutos on tapahtunut siinä, että nykyään kuka tahansa voi olla ”media” ja se huolestuttaa suuresti valtaapitäviä tahoja. Mikä valtaapitäviä ei huolestuta ovat heitä vastustavat tahot, jotka toimivat varoventtiilinä… kunnes se varoventtiili kasvaa riittävän suureksi, jolloin asiaan reagoidaan tarvittavalla voimalla - Saksan AfD on tästä malliesimerkki. AfD on tässä myös esimerkki kuinka paljon he voivat vaikuttaa ennen kuin ovat kasvaneet merkittäväksi enemmistöksi: ei paljoa paskaakaan.

Democracy Shield

Kun Chat Control meni ei ihan kuin Strömsössä, unionin toinen vastaava mekanismi aktivoitui taas kunnolla. Eurooppalainen demokratiakilpi pisti ison vaihteen päälle ja suuret alustat, jotka noudattavat kuuliaisesti käskyjä, tekivät työtä käskettyä. Yksi jos toinenkin podcast ja video jäivät jyrän alle ja ne joko poistettiin tahi kiellettiin EU:n alueelta. Käyttäjiä ei välttämättä rangaistu, mutta kanavat jotka elävät näytöistä ja yleisö on Euroopassa saivat kohtuullisen osuman - ainoastaan EU:n ulkopuolella video näkyi normaalisti, esimerkiksi VPN:n avulla. Jopa ihan valtavirtaisiakin lähetyksiä sensuroitiin, jos niissä aihetta käsiteltiin kriittisesti. Se on sitä aitoa demokratiaa!

Tämä ”European Democracy Shield” on siis suojaamassa unionin valtioita ja unionia itseään vihamielisiltä toimijoilta, ainakin paperilla. Nomen est omen, eli nimi kuitenkin paljastaa mielestäni varsin huvittavalla tavalla mistä on kyse. Kilpi, suoja, eristys tai vastaava on usein mukana eri asioiden nimissä ja se kertoo mistä on kysymys. On tuulisuojaa, lämpökilpeä, vesieristystä, luotipanssaria ja niin edelleen ja mitä ne nimet kertovat? Miltä suojaudutaan. Demokratiakilpi on siis täydellisen osuva nimi, eli suojellaan kansanvallalta! Valta suojelee itseään kansalta, vaikka liberaalin demokratian aate on suojella kansaa vallalta. Huppistakeikkaa, vaiko täysin tietoinen valinta?

Kilven tehtävä on siis suojella valtaa, eikun siis suojata kansaa vääriltä näkemyksiltä ja estää vaaleihin vaikuttaminen väärällä tavalla. Informaatiovaikuttaminen, median suojelu ja kansan sitoutuminen demokraattiseen päätöksentekoon ovat kupletin juoni. Eli kansalle valikoidaan tarkasti mitä näytetään, kuka saa näyttää ja tietenkin ”vain äänestämällä voi vaikuttaa”. Kun tämä kaikki tehdään tiukan valvonnan alaisena, kansa osaa toimia oikein! Siis miten heidän halutaan toimivan - kansan yleinen mielipide on edelleenkin tärkeää, kunhan se vaan on oikea mielipide. Demokratiaa, tiedäthän?

Jos olen oikein ymmärtänyt miten tuo sirkus pelaa on se, että vaaleilla valitsemattomat tahot ehdottavat lakeja ja kansan valitsemat edustajat äänestävät sitten juu/ei. Ehdotuksen jäädessä komission mielestä väärään tulokseen, sitä muokataan ja kokeillaan uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan, kunnes se menee läpi. Sinänsä tämä malli on vallan kolmijako-opin mukaan ”oikein” ja kun sitä verrataan miten asia Suomessa menee, on tämä EU:n versio demokraattisempi. Suomessahan tämä menee niin, että hallitus ehdottaa ja eduskunta äänestää, mutta kun hallitus on enemmistö eduskunnasta, äänestys on lähinnä testi jaksavatko edustajat tulla painamaan oikeaa nappia vai eivät. Useampikin ehdotus olisi kaatunut eduskunnan äänestykseen kun hallituspuolueiden jäsenet eivät ole vaivautuneet paikalle, mutta ihan sattumalta aina noissa tapauksissa myös opposition jäsenet ovat päättäneet lomailla varmistaen joka ikisen äänestyksen läpimenon. Kun vielä oikeuslaitos ja poliisi ovat hallituksen ohjailtavissa, meillä ei ole vallanjakoa lainkaan, siinä kun EU:n lait ovat maiden vastuulla valvonnassa, eli ”kuten pitääkin”.

Kuitenkin se on vain EU joka saa usein kritiikkiä demokratian puutteesta Suomessa. Moni ei vaivaudu äänestämään edustajasta isolle kirkolle, mutta samalla itkee kuinka eduskuntavaaleissa äänestämättömyys ”pelaa vastapuolen pussiin”. Koittakaa nyt päättää onko sillä äänestyksellä väliä vai ei! Juu, se kourallinen Suomen edustajia sielä parlamentissa omaavat kärpäsenpaskan verran valtaa, mutta miten se eroaa siitä omasta äänestäsi eduskunnassa? Jos ehdokkaasi menee läpi, sillä on 1/200 valtaa, puolueella sitten 5-30% verran yhteensä ja kun enemmistö tarvitaan, yksikään puolue ei saa tahtoaan lävitse kuten se haluaisi, saatikka sitten ehdokas kantaansa läpi. Onneksi meillä on oikeasti yksipuoluejärjestelmä niin kaikkeen saadaan aina laaja tuki ja konsensus?

Arvioiden mukaan n. 80% maamme lainsäädännöstä juontaa itsensä suoraan EU:n määräyksistä ja jos se EU ei kerran ole demokraattinen, miten se Suomen järjestelmä sitä olisi kun valtaosa säännöistä on ennalta määritelty? Sillä ei ole mitään väliä minkä värinen takki sillä ehdokkaalla eduskunnassa on, kun kaikki tietävät että se ylhäältä saneltu laki on mentävä läpi, tai se tuleva palkkiovirka jää saamatta. Ja juuri tämän varmistamiseen sitä demokratiakilpeä tarvitaan - kaikki tekevät juuri mitä käsketään, niin edustajat kuin kansa. Järjestelmää saa kritisoida sallituissa rajoissa, koska se lisää edustajan uskottavuutta, mutta kun tulee aika painaa nappia, sitä oikeaa nappia painetaan tai itketään ja painetaan.

Noh, vaalit ovat meilläkin pian tuloillaan ja sensuuri, eikun siis demokratian suojelu lähtee taas täydelle laukalle. Kaikki jotka kannustavat äänestämään saavat olla rauhassa, koska varoventtiilien kannatus kuuluu oleellisesti järjestelmään. Asiasta on kuitenkaan turha paasata, koska politiikka on niin tärkeää ja vain äänestämällä voi vaikuttaa. Kyllä muutenkin saa toki pitää ääntä, kunhan se kaikki palvelee isompaa kuvaa eli vallan suojelua kansalta. Mutta kyllä se tällä kertaa, pitää vaan äänestää kovempaa!

EU ajattelee, että kansalaiset ovat vauvoja, joita pitää suojella kaikelta ulkoiselta pahalta. Nurkkiin on laitettava pehmusteet, ovet on pidettävä lukossa tai portti edessä ettei pikkupiltti pääse edes kahvaan saakka ja kaikki mitä suuhun laitetaan on ensin tarkistettava. Tarttisko kasvaa aikuiseksi, vai ovatko EU:n byrokraatit oikeassa ja käyttäydyt kuin vauva hiekkalaatikolla ilman mitään vastuuta?

Chat Control - Moderni Panoptikon

Vähemmän yllättävästi EU sai runnottua läpi surullisenkuuluisan Chat Control asetuksensa tässä männäpäivänä. Poliitikot hurraavat, yksityisyydestä huolissaan olevat ovat kauhuissaan ja valtaväestöä ei voisi vähempää kiinnostaa. Eli tyypillinen EU:n ”uudistus”.

Yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi! Jos et tee mitään laitonta, ei sinulla ole mitään pelättävää! Vain pedofiilit vastustavat uutta asetusta! No mitä sitten jos EU lukee kaikki viestisi ja sähköpostisi sekö skannaa kuvasi, kun kerran suojelemme lapsia - eihän sinulla ole mitään salattavaa?! Muutetaan vielä perustuslaki että joukkovalvonta olisi laillista niin kaikkihan on hyvin, koska laki sanoo niin, eikös? Ai ei vai, oletko joku rikollinen?

Mikä tekee tämmöisistä asetuksista ihan oman luokkansa hulluutta on se, että poliisilla on kaikki tarvittavat työkalut jo olemassa. Saa valvoa, kytätä, napata kiinni ja pistää lukkojen taakse kun tuomio on tullut. Mutta siihen vaaditaan ensin epäilys, oikeuden päätös, tutkinta ja lopulta oikeuden tuomio. Tuomiolla ei ihmistä saa korjattua, mutta sillä saadaan uhka pois kansan keskuudesta. Sama kuulemma toimisi väkivaltarikoksissakin, jota ehkä kannattaisi myös kokeilla? Massavalvonnalla ei rikollisia löydä, koska rikolliset osaavat kaikki temput jolla se valvonta vältetään. Ja niin tyhmät rikolliset jotka eivät osaa, jäisivät kiinni muutenkin.

Tässä vaiheessa on tietenkin jo myöhäistä pyllistää, koska paska on jo housuissa. Toisaalta, vuosia kestänyt vääntö asetusta vastaan päättyi täysin ennalta-arvattavalla tavalla, eli äänestetään niin monta kertaa että se menee läpi. Nyt moni vaatii stoppia tälle pelleilylle ja mahdollisesti koko EU:lle, mutta kansan enemmistö on edelleenkin aivan liian hyvässä asemassa että ne massat lähtisivät tekemään asialle mitään. Ellen ihan väärin muista, hallituksemme onnistui juuri sopivasti nikkaroimaan lain joka kriminalisoi kaikki väärät mielipiteet kun ne ovat ”vihamielisen valtion” kantoja ja kaikkihan sen tietää, että vain Putinistit vastustavat EU:ta, eli gulagilla tavataan!

Itse näen tässä useampiakin huolestuttavia tai huvittavia, näkökulmasta riippuen, seikkoja joista ei juurikaan ole pidetty ääntä.

Koska vaalit ovat ihan näillä näppäimillä taas tulollaan ja ne ovat, kuten aina, universumin tärkeimmät vaalit, poliitikkojen ulostulot ovat varsin kärkkäitä. Ollaan joko puolesta tai vastaan, ei kuitenkaan puolueittain vaan yksilötasolla. Miksi näin? Eikö puolueiden pitäisi antaa selvä sanoma kansalle ja ennen kaikkea toimia sen pohjalta? Ei tietenkään, koska kaikille pitää tarjota jotain juuri omaa egoa hivelevää sanomaa. Nyt on oiva tilaisuus houkutella äänestäjiä ”fiksuilla puheilla” kannattamaan sitä juuri oikeaa ehdokasta! Ollaan somessa niin miestä kun olla ja voi, mutta sitten nappia painetaan juuri kuten käsketään, eli niillä puheilla ei ole kuin hetkellistä viihdearvoa, ei mitään todellista vaikutusta. Se laiva jo ehti seilata missä teoilla oltaisiin voitu vaikuttaa säädökseen ja EU:sta eroa nyt ei kukaan uskalla ajaa koska Putin.

Toisekseen, paniikki ja pelko ovat varsin epäterveellisiä tunnetiloja jos ne jatkuvat pitkään, kuten tässä tapauksessa jo vuodesta 2022 saakka. Kyllä, massavalvonta on hanurista ja suoraan Orwellilta lainattua, mutta sen kiertämiseen löytyy kyllä keinoja. Aivan kuten tähänkin saakka, kaikki estot ja valvonnat ovat ohitettavissa jos asiaa pitää riittävän tärkeänä. Tämä ikävä pikkuseikka on myös tietenkin unohtunut näiltä totalitarismin kannattajilta, mutta eipä se todellinen syy ole koskaan ollutkaan ”lasten suojelu” vaan massojen hallinta. Mitä aikaisemmin kansan riveissä kasvava ärtymys kyetään havaitsemaan, sitä tehokkaammin se kyetään aseistamaan kansaa itseään vastaan. Pelko estää järjenjuoksun aivan yhtä tehokkaasti kuin viha, joten on vallanpitäjille erittäin positiivista, että pelihousuja revitään taas oikein urakalla tämän asetuksen ansiosta.

Ja kolmanneksi, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin, ei tällä vielä saada ihmisiä barrikaadeille vaatimaan EU:sta eroa, ei likimainkaan. Varoventtiilit ovat valmiina ja kansa saa äänestää oikein jälleen kerran, koska vain äänestämällä voi vaikuttaa. Jos vanhoista puolueista ei löydy sopivaa ehdokasta tai silmät ovat jo sen verran auki että näkee niiden paskapuheiden lävitse, ainahan voi äänestää jotain pienpuoluetta, joka lupaa kuun taivaalta ja pelastuksen nykyiseen hulluuteen. Enemmistö lompsii sinne uurnille, antaa valtansa muille ja odottaa muiden korjaavan asiat. Jos ei natsaa taaskaan, sitten sopeudutaan uuteen normaaliin ja elämä jatkuu. Sammakko osaisi loikata kattilasta heti kun lämpö ylittää tietyn rajan, mutta ihminen sopeutuu ja hyväksyy aina siihen saakka, kunnes se palovamma osuu omalle kohdalle kunnolla. Ensilääkkeeksi riittävät ne varoventtiilit ja kun sekin on kokeiltu, seuraa luovutus, hiljainen hyväksyntä ja omien tapojen muutos tai uuden etsintä.

Luovutus on se yleisin suojakeino, väittäisin. Pitäkää tunkkinne. Yleisyytensä vuoksi kaikki äänestämättömät lasketaan usein tähän ryhmään ja heitä syyllistämällä kuvitellaan kannatuksen kasvavan. Hopiumia kansalle tarjoilevat pienpuolueet ovatkin siksi järjestelmälle ensiarvoisen tärkeitä, siinä kun niiden oikeat mahdollisuudet vaikuttaa yhtään mihinkään ovat hyvin lähelle nollaa. Tyhjillä lupauksilla voi saada luovuttaneen kokeilemaan vielä kerran, pari, mutta mobilisointiin tarvittaisiin huomattavasti enemmän strategista pelisilmää kuin mitä siinä suunnassa on tarjolla - sori siitä.

Hiljaisen hyväksynnän ja omien tapojen säätäminen onkin mielestäni huomattavasti terveellisempi vaihtoehto. Vielä parempi olisi kuitenkin passiivinen vastarinta yhdistettynä tapojen muutokseen, mutta näiden kahden eroa on hankala ymmärtää. Erona luovuttamiseen on siinä, muuttaako sitä omaa käyttäytymistään tietoisesti vai ei, mutta hyväksynnän ja vastarinnan ero näkyy asenteessa. Tai no, sisäänpäin näkyy, ulospäin ei juurikaan. ”En hyväksy, en kannata, en luovuta valtaani kenellekään enkö suostu pelaamaan samoilla pelisäännöillä” vs. ”Näin se nyt vaan on, joten mukaudun tulevaan.” Miksi sitten passiivinen vastarinta olisi ”parempi” vaihtoehto? Mielestäni siksi, että taistelutahto on vielä matkassa, valmiina taisteluun jonka voi voittaa - tämä peli on jo hävitty joka tapauksessa.

Osa taas on luomassa uutta, vaikkakin hyvin hyvin pienessä mittakaavassa. On uusia malleja demokratiasta, on toiveita monarkiasta tai vastaavasta sekä sitten näkemykset kokonaan uusista hallintomalleista, myös kokonaan ilman hallitsijoita. Mielenkiintoisia ajatusharjoituksia, ehdottomasti, mutta niiden myyminen massoille on vielä hankalampaa kuin saada pienpuolue äänestämällä valtaan. Ei siis todennäköisyytenään nolla, mutta hyvin lähelle sitä.

Nähdäkseni ainoa tapa ”kaataa” tämä Chat Control ja vastaavat hulluudet ei ole vallankumous, ei porukalla juoniminen eikä mikään massoihin vaikuttaminen, vaan henkilökohtainen vapaus ja sen tuominen ilman itsesensuuria julki. Ajattelee ennen kuin sanoo ja sitten sanoo just kuten ajattelee. Sensuurilla voidaan estää aatteiden leviäminen hetkellisesti, mutta aatetta ei voida koskaan ”tappaa”. Eri aatteiden ”isät” ovat usein saaneet päänsä pölkylle, mutta ne jäävät aina kummittelemaan ja joku kaunis päivä ne löytävät uuden reitin ja uudet kuteet. Itse luotan ihmisyyteen, myötätuntoon ja järjen voittamiseen. Että se tapahtuisi elinaikanani? Ei toudellakaan. Ihmiskunta ei ole vielä likikään valmis suuriin muutoksiin - kunhan nyt ensin edes useampi kasvaisi aikuiseksi ja osaisi keskustella sen mukaisesti niin siitä se lähtisi.

Pahoinvointilääkettä

HS valisti meitä kuolevaisia esseellä: ”Oksetus ja väistely eivät pysäytä laitamedian nousua — Perinteistä mediaa haastavista audiovaikuttajista voi kehittyä vaihtoehtoisen julkisen keskustelun areena.” Koska juttu on vain tilaajille, sen linkittäminen on turhaa. Progressiivinen laita innostui ja vaatimuksia näiden ”pahojen” vaikuttajien hiljentämiseksi lenteli pitkin somea - uhka demokratialle ja silleen. Konservatiivisena itseään esittävä laita otti hieman varovaisemmin vastapalloon lyönnin, koska artikkelissa mainittiin taikasanat ”antisemitismi” ja ”juutalaisvastaisuus”. ”Laitamedian” kuluttajat taas antoivat palaa ja ryöpytys oli … tavanomaista nykykeskustelulle.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori oli siis kysellyt kavereiltaan mitä mieltä he ovat näistä konservatiivisia näkemyksiä omaavista podcasteista. Ne harvat, jotka olivat kyenneet niitä kuuntelemaan, kertoivat eri oireista joita he olivat saaneet - pahoinvointia ja ärsytystä. Artikkelin maalituksen aiheuttama Streisand-efekti tosin aiheuttanee halutusta päinvastaisen reaktion, eli ”älkää vaan kuunnelko” muuttuu ”hei katsokaa näitä jos et ole kanssani samaa mieltä”. Ne edistyksellisten ”omat” eivät ”vihakuuntelun” lisäksi ole aiheista kiinnostuneita, mutta vastapuolella saattoi olla vielä jokunen jotka eivät mainituista podeista tienneet - nyt tietävät, hienosti hoidettu!

Itse tulkitsen ”laitamedian” tarkoittavan Overtonin ikkunan laitojen aiheuttamien rajojen lähestymistä median tuotannossa. Kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että oli se ”normi” mikä tahansa, aina löytyy niitä jotka ajattelevat toisin. Kuinka kaukana ajattelu on normista, se määrittää kuinka laidalla se ajattelu on. Se miten siellä keskellä olevat haluavat hoitaa asian, kertoo paljon yhteiskunnan vapaudesta. Jos ”väärät” mielipiteet tulisi kieltää, rajoittaa tai niitä pitää halveksua, olemme autoritaarisessa yhteiskunnassa. Leimaamalla kaikki poikkeavat näkemykset ”demokratian vastaiseksi”, tulee itse todistettua olevansa liberaalin demokratian vastainen. Siinä kun ajatusten markkinapaikka, sananvapaus, ovat aatteen ytimessä ja suostuttelevin tarina on loppuviimein kansan yleinen näkemys eli tahto.

Oikeastaan nämä ”laitamediat”, joista monet podcastit ovat yksi muoto, johtuvat syistä, joita laitamedialta ollaan vaatimassa ja jotka ovat ”valtamedialta” päässeet unohtumaan. Itketään siis ”journalismin ohjeiden” mukaista mediaa jokaiselta joka omistaa tietokoneen ja mikrofonin, siinä kun valtamedialle hurrataan sen tehdessä 100%:sti yksipuolista tuotantoa. Laitamedioita syntyy kun maassa ei ole vapaata lehdistöä vaan eri ryhmittymien äänitorvia. Mediakenttä kyllä täyttyy sen näkymättömän käden toimesta varsin hyvin, tosin sama taikavoima lupailee ihmeitä vahvoille laita-aatteille sen koskaan toteutumatta. Paras argumentti voittakoon sanoo liberaali demokratia, kovimpaa huutava voittakoon kertoo edistyksellinen näkemys. Autoritaari taas vaan kertoo itse olevansa oikeassa ja muut väärässä, piste.

Tämä ”pahoinvointi” ja aiheiden tietoinen välttely on kyllä paljonkin tutkittu juttu, mutta artikkeli ei jostain ihmeen syystä nosta sitä esiin. Ilmiö on nimeltään ”kognitiivinen dissonanssi”, joka on ihmisen luonnollinen reaktio omasta maailmankuvasta poikkeavaan tietoon. Muitakin vastaavia ilmiöitä on tutkittu ja olemassa, se on selvää, mutta pidän itse tätä suurimmassa osassa. Artikkeli ehdottaa näiden reaktioiden liittyvän johonkin luontaiseen kykyyn tunnistaa propaganda ”oikeasta tiedosta”, mikä on mielenkiintoinen näkemys ”tutkijatohtorilta” joka asiaa on tutkinut. Ihminen ei kykene millään aistilla, ei millään määrällä koulutusta tai kokemusta tunnistamaan faktaa ja fiktiota toisistaan, kun se tieto on irrallaan kaikesta muusta. Ei siis ole olemassa mitään ”totuustutkaa”, joka aistii propagandan. Minkä ihminen taas pystyy välittömästi ja usein kehon reagoinnin saattelemana tunnistamaan ne asiat, jotka ovat omaa maailmankuvaa vastaan tai poikkeavat siitä riittävästi. Asiat ovat ihmiselle totta kun niistä on samaa mieltä ja propagandaa kun eri mieltä. Tämä tutka on lähes 100% tarkka, tosin haastavammissa tilanteissa kognitiivinen dissonanssi lyö kapuloita rattaisiin. Esimerkiksi jos kaksi uhriksi laskettavaa eri ryhmää tai ihmistä ottavat keskenään yhteen, kumman puolelle tulee lyöttäytyä menettämättä omaa asemaansa siinä universumin ainoassa oikeamielisessä heimossa johon kuuluu. Objektiivisesta todellisuudesta irtautuminen lisää moninkertaisesti pahoinvointia kun se poikkeava näkemys tulee vastaan.

Syö paskaa, miljardi kärpästä ei voi olla väärässä on huono perustelu jonkin asian totuudenperäisyydelle. Vaikka joka ikinen valtamedia kertoo jonkin asian olevan X ja yksi laitamedia sanoo että Y, X ei ole automaattisesti totta ja Y ei ole automaattisesti propagandaa. Todennäköisyyslaskennalaan ei voida yksittäisen aiheen totuutta päätellä, eli vaikka laitamedia olisi ollut pielessä 90%:sti, se ei ole AINA väärässä, uskoi siihen sitten tai ei.

Ihmisen kyky erotella ja valtamedian kertoa seuraavat asiat toisistaan ovat yleensä eeppisen surkealla tasolla: faktatieto, uskomus, ajatus, käsitys, oletus, huhu ja mielipide. Kun tämä kyky yhdistetään ihmisen yksilöllisellä tavalla tulkita kaikki vastaanotettu informaatio, saadaan lopputulokseksi usein irrationaalinen ja samalla kuitenkin varsin hyvin ennustettava reaktio. Kaikki tieto kun käy läpi ihmisen omat suodattimet: vääristys, poisto ja yleistys. Näitä suodattimia voidaan ”ohjelmoida” eri tekniikoilla, jotka siellä valtamediassa tiedetään varsin hyvin. Laitamediatkin ovat alkaneet pikkuhiljaa ottaa opikseen miten ihmisiin vaikutetaan ja jostain kumman syystä se aiheuttaa suurta närästystä eri valtakeskittymissä.

Ei siinä, nämä em. kaltaisten artikkelien aiheuttamat myrskyt vesilasissa ovat varsin huvittavaa seurattavaa. Heimot ovat napit vastakkain ja kaikki tietävät olevansa ”oikeassa”. Pahoinvointiääkkeeksi suosittelenkin etäisyyden ottamista ja avoimemman maailmankuvan sisäistämistä. En tiedä miten asiat oikeasti ovat, ne saattavat olla niin tai näin. Jokaisella on kuitenkin oikeus omaan mielipiteeseensä ja sananvapauden tehtävä olisi mahdollistaa niiden näkemysten julkituominen - oli se näkemys kuinka ”hullu” tahansa. Auktoriteettiin vetoaminen, eli ”koska tutkijatohtori niin sanoi se on totta”, on varsin yleinen argumentointivirhe. Toisaalta, ehkäpä osalla meni ohitse seikka, että hesarin essee on mielipidekirjoitus pohjautuen tohtorin omaan maailmankuvaan, ei siis faktatietoa. Aivan kuten tämä teksti on oma käsitykseni asioista. Mielipide on kuin persereikä - jokaisella on yksi. Osan ripulit vaan päätyvät aina hesarin etusivulle asti?