Vapaa ja riippumaton media

Monasti puhutaan vapaasta ja riippumattomasta mediasta ”lääkkeenä” valtamediaa vastaan. Vapauden voi ymmärtää monella tavalla, eli sen määritelmän joutuu jokainen päättelemään ihan itse ja ellei riippumatto itse omista mediaa, ei mikään media semmoinenkaan voi oikeen olla.

Tässä männäpäivänä Samuel Gryning oli naputellut naamakirjaan avauksen (https://www.facebook.com/share/v/18rCzGjkbd/), jonka suosittelen lukaisemaan näin alkuun. Samaan konkurssiin voi myös lukaista kaksi edellistä pohdintoani aiheesta: Propagandalla propagandaa vastaan ja Vaihtoehtomedioista. Samuel itse raapustaa Posi TV:n sivuille materiaalia, eli kanta ei ole riippumaton, mutta asiaahan hän siinä puhuu vaikka oma lehmä olisikin ojassa. Ettei jää kenellekään epäselväksi omat lehmät asiassa niin en ole missään kytköksissä enkä tekemisissä niin Posin kuin minkään muunkaan median kanssa, enkä saa pennin jeniä mistään suunnasta näistä jutuista - kai se on sitä vapaata ja riippumatonta, tai jotain. En liioin tilaa enkä tule tilaamaan Posia kahdesta syystä: 1) en seuraa mitään mediaa kuin hyvin harvoin satunnaisten linkkien kautta mitä vastaan tulee tai joku semmoisen privana lähettää ja 2) (nykyinen) Päätoimittaja blokkasi minut kaikissa someissa jo vuosia sitten, joten pitäköön tunkkinsa.

Sitten itse asiaan, eli vapaiden medioiden tärkeyteen ja riippuvuussuhteisiin. Ensiksi pitää muistaa, että ”objektiivinen media” on sula mahdottomuus niin kauan kuin ihmiset ovat mukana toiminnassa. Tekoälyjen ollessa myös ihmisten kouluttamia (fine tuning/reinforcement learning), ei se objektiivisuus ole silläkään saavutettavissa. Vaikka uutinen olisi 100% faktatietoa ilman pienintäkään ihmisen lisäämää osaa, esim: ”Henkilöauto törmäsi puuhun Perähipiäntiellä kello 4:20.”, joku kuitenkin päätti että asia tulisi nostaa esiin. Voidaan toki väittää, että jotkut uutiset koskettavat kaikkia, jolloin niistä täytyy uutisoida, mutta käytännössä suurin osa niistä isoista asioista ovat sille yksilölle aivan yksi paskan hailee. Elämä jatkuu täsmälleen samalla tavalla ja vaikka asian seuraamukset saattavatkin näkyä arjessa, se syy miksi se asia arjessa muuttuu on lähes poikkeuksetta merkityksetön ja ennen kaikkea sellainen, että sille ei voi tehdä yhtään mitään.

Moni kuitenkin pitää tärkeänä, että on kuullut kaikista tärkeistä asioista jostain jotakin, että osaa sitten kertoa siitä oman mielipiteensä. Valtamedia kertoo virallisen version tarinasta, vapaat mediat yleensä omansa jotka saattavat poiketa varsin merkittävästi tulkinnoissaan. Kumpaa ”leiriä” sitten uskoo, se vaihtelee, mutta sitten tulee se vaikea kysymys: mitä sitten? Nyt tiedät että tapahtui X, koska Y tai Z, mutta edelleenkin, mitä sitten? Et ollut osallinen, et vaikuttanut asiaan, se ei vaikuttanut suoraan sinuun tai kehenkään tuntemaasi ihmiseen ja elämä jatkuu täysin samalla tavalla tiesit siitä tai et. Tapahtuma voi toki vaikuttaa jos on vaikkapa sijoituksia siinä suunnassa, mutta 99.9%:iin ihmisistä se tieto mitä ja miksi tapahtui ei vaikuta pätkääkään. Päälle vielä se, että mitäpä lottoat paljonko sillä on merkitystä, mitä mieltä SINÄ olet asiasta? Jostain syystä ihmiset tuntuvat pitävän maailman tärkeimpänä asiana sitä, mitä mieltä se joku toinen on asiasta X, eli ”kumpaan leiriin kuuluu”. Juu, sehän määrittää ihmisestä kaiken jos hän puutteellisin tiedoin on ymmärtänyt jonkin asian jollain tavalla ja muodostanut siitä jonkun tietyn kannan. Kyllähän siitä kannattaa vetää aamupuurot väärään kurkkuun, eiks jeh?

Sotamiehen ei kannata kenraalin murheita kantaa, eli valtaosa ihmisistä pärjäisi uutisilla, jotka kertovat että koska heiltä huollon vuoksi katkeaa vesi tai sähköt, mitä tapahtumia on lähialueella ja saako lähikaupasta kahvia alennuksella tänään vai huomenna. Eli kuinka ”tärkeää” se nyt sitten aikuisten oikeasti on tietää maailman tapahtumista minkä tahansa osapuolen propagandamaalilla väritettynä? Itse väittäisin että ei juurikaan, mutta kukin tavallaan.

Entäs ne riippumatot, onko sillä väliä? Yksinkertainen nyrkkisääntö on tässä ”kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”. Kaupalliset mediat toimivat omistajiensa säännöillä, valtiolliset mediat taas sen hetkisen hallinnon pillin mukaan. Yksikään kaupallinen media ei tule koskaan puremaan omistajiensa intressejä käteen, aivan samoin kuin yksikään valtakunnallinen media ei tule koskaan arvostelemaan hallitsevia tahoja. ”No mutta Ylehän just haukkui hallitusta! Tuo ei pidä paikkaansa!”, mikä on varsin sööttiä - kuvitteletko, että Suomen hallitus on muka se joka oikeasti määrää maamme asioista? Nokkimisjärjestys on varsin selvä ja minkä tahansa vallan alla media toimiikaan, se kumartaa aina omia herrojaan tai itkee ja kumartaa. Eli se ”rippumaton media” pelastaa! Eikös?

Pintapuolisesti katsottuna juu, nämä ”vapaat ja riippumattomat mediat” ovat ”ratkaisu” kaupallisiin ja valtiollisiin medioihin. Ei herroja tai narreja kumarrettavaksi, lukijat maksavat viulut ja toimitus tekee parhaansa ilman yhtäkään ulkopuolista narua vetelemässä suuntaan tai toiseen. Valtamedia usein väittääkin, että nämä em. kaltaiset mediat ovat ”vieraan vallan” tai jonkin muun pahan syntisen tahon ohjailussa, vaikka joka ikinen kerta ne rahajäljet ovat johtaneet ei sitten mihinkään. Jokunen on lahjoittanut, muutama maksaa kuukausimaksuja, uutiset kertovat kuinka ”pahamielinen” se väärä media on kun se ei kumarra heidän oikeaa herraansa.

Se oikea median ongelma kun on jossain paljon paljon lähempänä, ihan siinä peilin edessä eli se ”tyyppi näppiksen ja tuolin välissä”. Jokainen, niin lukija kuin median tuottaja, kun on yksilöitä ihan omassa maailmassaan. Kaikki vastaan tuleva tieto suodatetaan poistamalla, vääristämällä ja yleistämällä, minkä ansiosta jokainen tulkitsee ihan kaiken juuri sillä omalla tavallaan. Ja auta armias jos se mediaan sisältöä tuottanut on tulkinnut sen tietyn asian eri tavalla kuin sen kuluttaja! Valtamediaan uskova saattaa tuhahtaa nähdessään omasta oikeasta mediastaan väärää tietoa, mutta kun siihen valtamediaan uskonsa menettänyt näkee ”vapaasta mediasta” omaa uskomusjärjestelmää haastavaa tietoa niin helvetti repeää. Ikuna en enää koskaan tuota mediaa kuuntele tai lue, koska se siinä yhdessä asiassa oli kanssani eri mieltä! Median tulee palvella juuri minua että voisin koskaan sitä tukea!

Tuossahan se tulikin se syy miksi yksikään vapaa ja riippumaton media ei tule koskaan menestymään. Median tulisi tuottaa täydellistä sisältöä että sitä voisi tukea. Kaupalliset mediat tuottavat omien herrojensa sanomaa täysin riippumatta siitä, mitä mieltä juuri sinä olet sen tuotannosta. Aivan samoin toimii valtiolliset mediat, heitä ei pätkääkään kiinnosta mitä sinä haluat. Vapaat mediat voivat tuottaa riittävän hyvää materiaalia muutamalle, mutta ei koskaan kaikille ja niiden toiminta riippuu siitä, kuinka suureen osaan yleisöstä he kykenevät syöttämään omaa totuuttaan. Suomen kokoisessa maassa ”yleisö maksaa”-malli on siis tuhoon tuomittu - et voi millään tehdä riittävän laajasti vetoavaa materiaalia jos poikkeama virallisesta tarinasta on liian suuri. Jos se on riittävän pieni, olet samaa kuin ne kaikki muutkin valtamediat.

Jos maailman asioista haluaa tasapuolisen kuvan, ne vapaat mediat ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeitä, aivan kuten Samuel tekstissään kertoo. Niitä vapaita medioita tukemalla, oli sitten aina samaa mieltä tai ei, voidaan taata niiden säröääntenkin kuuluvuus - se on ainoa tapa säilyttää moniäänisyys mediakentällä. Kuinka tärkeää sitten on se, että tietää ylipäänsä maailman menosta saatikka että saa siitä moniäänisen kuvan, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Kukaan ei tule tätä median ongelmaa korjaamaan ylhäältä, vaan se korjaus on lähdettävä yksilöistä. Se ”ylhäältä” tässä kohden tarkoittaa niin suuria kuin pieniä medioita. Yksilön on otettava vastuu mitä ja miten seuraa sekä mitä tukee. Yksilöitä ovat myös kaikki ne medioiden toimijat, heillä on vastuu tukemisen lisäksi omista tuotoksistaan. Johtuvatko ne median toimijoiden ajatelmat leivän maksajasta vaiko korvien välissä olevan rasvamöhkäleen johdotuksesta, se taas vaihtelee suuresti.

Kaikki ovat vain ihmisiä, se tuppaa unohtumaan varsin usein.