Kun ”maailman rikkain ihminen” todistaa sosialismin toimivan, syntyy täysi hiljaisuus. Elon Musk pamautti SpaceX:n osakkeen myyntiarvon ainakin hetkellisesti tähtitieteellisiin lukemiin ja siinä sivussa tuli paperilla triljardööriksi. Samassa rysäyksessä syntyi 4000+ uutta miljonääriä paikassa, mikä ”oikeistolaisessa” ajatusmaailmassa on sula mahdottomuus - työntekijöiden keskuudessa. SpaceX ei ole likikään ainoa tapaus, missä työntekijät ovat osakkaina yrityksessä, mutta vissiinkin ainoa firma, jonka arvo pomppasi kunnolla tehden hitsarista miljonäärin yhdessä yössä ilman lottovoittoa.
Yleinen tyyli palkita johtajia on antaa heille osakkuuksia yrityksestä, jossa he ovat korkeassa asemassa. Tämä antaa vahvan kannusteen saada firma rullaamaan entistä paremmin sen ainoassa tehtävässään - tuottamassa voittoa omistajalleen. Harvinaisempaa, tosin ei harvinaista, on antaa tai myydä sisäisesti niitä osakkuuksia myös alemmille toimihenkilöille. Hitsari tai siivooja harvemmin omistavat osuuksia yrityksessä, jossa ovat ”vain töissä”, mutta SpaceX:n tapauksessa juuri näin tapahtui ja kun se alkuun vessapaperin arvoinen osakekirja ampui arvoltaan taivaisiin, se lähes kännissä ja läpällä saatu tai hankittu mikroskooppisen pieni osuus firmasta olikin kultaakin arvokkaampi.
Ja ihan sieltä sanakirjasta voi mennä tarkistamaan sosialismin määrityksen: työväki omistaa tuotannon välineet. Eli sen tehtaan, maatilan, luonnonvarat ja niin edelleen - siinä paikassa työskentelevän oma selviytyminen on suoraan riippuvainen yhteisön menestyksestä. Yleisempi tulkinta, joka samalla myös tuhoaa koko idean ytimen, on että valtio omistaa tuotannon välineet. Ei ne jotka tekevät työn, vaan kasvottomat byrokraatit päättävät siitä, miten muiden tulee hoitaa hommansa yleensä ymmärtämättä tuon taivaallista miten se koko pulju toimii. Silloin kuitenkin tulisi puhua keskusjohtoisuudesta, ei sosialismista, mutta kun miestä voi kutsua naiseksi niin se annettakoon anteeksi että asioita kutsutaan täysin mielivaltaisilla nimillä. Koska ethän sinäkään vastustaisi sanojen mielivaltaisuutta ja tekisi itse kuitenkin juuri samoin kunhan vaan se aihe on omalle aatteelle sopiva, ethän?
Sinänsä pikanttina yksityiskohtana voidaan pitää myös sitä, että ”vasemmisto” oli myös hiljaa kuin kusi sukassa Muskin tempun seurauksena. Siinä oli todiste aatteen toimivuudesta, mutta koska Orange Man bad ja Musk on mukana, ei käy ei käy. Ai niin, se ongelma olikin vissiin siinä, että se ei hyödyttänyt heitä itseään millään tavalla rahallisesti siinä kun jos se olisi ollut valtion omistuksessa, olisi saanut taas sitä rahaa jakaa omille eturyhmilleen. Keskusjohtoisuuden toimivuuden todisteet taas puhuvat vahvasti puolestaan ja ainoa toimiva malli löytyy Pohjois-Koreasta, missä kaikki osaavat äänestää oikein! Hyvänä kakkosena tosin tulee länsimaista demokratiaa ihaileva koko länsi yksipuoluejärjestelmineen ja EUrostoliittoineen.
Keskusjohtoinen ja kollektivistinen malli on yleensä se, mitä sosialismiksi nykyään kuitenkin kutsutaan. Näin siis kertoo jengi, jonka oma aatesuunta juontuu fabianismista (joka on sosialistinen aate alkujaan) ja ongelma on ainoastaan siinä, kun ”väärä” porukka on johdossa. Kun oikeisto on vallassa, kaikki paha on sosialismia ja vasemmiston ollessa puikoissa, hallinto on fasistinen tai vaan natseja. Se pikkuvika vaan on se, että yksikään puolue tai ryhmä ei aja sosialismia vaan noudattaa täysin neoliberaalia talouspolitiikkaa, fabianistien taktiikalla.
Aiheeseen palatakseni, katsotaan nyt niitä sosialismin tuottamia ongelmallisia asioita. Yhteisön omistaminen on siis se ”ongelma”, eli kaikki kirjastoista lähtien tulisi poistaa, jos ollaan johdonmukaisia. Ei siis enää julkista koulua, joka kansakoulun aikoihin oli vielä muukin kuin valtion luoma aivomankeli. Julkinen terveydenhuoltokin piti siirtää pois yhteisöiltä, keskusjohdon alle ja kas kummaa kun mentiin taas päin prinkkalaa. Yksi toisensa jälkeen yhteisöjen hoitamista palveluista on siirretty kaikessa hiljaisuudessa keskusjohdon alle ja tulokset ovat olleet huonosta katastrofaaliseen. Miksi? Koska se sama kenkä ei edelleenkään sovi kaikille.
Missä se ongelma kuitenkin oikeasti paistaa läpi on kunnioituksen katoaminen yhteiseen. Kun ihminen maksaa veroja, kasvoton verottaja kerää ne ja jakaa poliitikoille, jotka ovat irtautuneet todellisuudesta, siitä ihmisten arjesta. Uudistukset ajetaan läpi täysin riippumatta siitä, haluaako se yksilö ottaa siihen osaa tai ei. Kun tämä oma lehmä ojassa katoaa, siitä välittäminen on varsin heikkoa. Kuten siihen sosialismin ideaan kuuluisi, ne tuotannon välineet ovat niiden hallussa, jotka niitä käyttävät, ei kollektiivisesti kaikkien käytössä kuten se keskusjohtoisesti menee. Olemme siis menettäneet ne yhteisöt, jotka pitävät sen oman ryhmänsä puolta ja vaihtaneet sen kollektiiviin, jossa kaikkien pitäisi välittää kaikista. Ihminen ei vaan pelaa sillä tavalla, vaan se puolustaa omaa ryhmäänsä johon kuuluu kokevansa. ”Kansalainen” olisi se ryhmä johon pitäisi sitten tuntea kuuluvuutta, mutta kun näkee miten itseä ja muita kohdellaan, se kuuluvuuden tunne on kadonnut jo vuosia sitten.
Jos laajennetaan se ”yhteinen” merkitsemään sitten valtion tasoa, edelleenkin halutaan syyttää sitä ei-yksityistä omistajuutta, vaikka päivittäin nauttiikin sen tuomista eduista. Kyllä, ne kaikki voitaisiin myös tuottaa yksityisesti, jolloin käytöstä pitäisi maksaa joka taholle erikseen. Tässä se kunnioitus oman panoksen katoamisen vuoksi ajaakin asiat mönkään - miksi minun rahoillani rakennetaan jonkun toisen kunnan puolelle tie, jota minä en tule koskaan ajamaan? Alkujaan tarinassa oli mukana ”yhteiskuntasopimus”, jonka mukaan kaikki osallistuvat ja kaikki hyötyvät, vaikkakaan joka penni ei mene juuri kuten meinaisikin. Mutta kun sen valtavan koneiston pyörittämiseen (kuulemma) pakosti tarvitaan pieni armeijallinen byrokraatteja, sen yhteisen sijaan saadaan luotua byroslavia, jonka ensimmäinen tehtävä on suojella itseään kansalta.
Siksi usein kuullaankin se ”sosialismi toimisi, mutta sitä ei olla koskaan vaan tehty oikein”. Vaikka sillä onkin tarkoitus pilkata aatetta, se pitää varsin hyvin paikkansa - sitä ei kuitenkaan haluta myöntää. Kyllä, yhteisestä muuttuu varsin nopeasti se harvojen kerho josta pieni osa hyötyy kaikkien sijasta. Väitän kuitenkin, että se ongelma ei ole yhteisessä vaan ihmisten kilpailussa yhteistyön sijasta. Yhteisöjen ja yhteisomistuksen toimivia esimerkkejä on pilvin pimein, mutta ne jäävät varjoon kaikkien niiden ei niin hyvin menneiden kollektiivien kanssa. Neuvostoliitto on tästä ehkä räikein esimerkki ja EU pyrkii tekemään samaa, odottaen sen tällä kertaa toimivan.
Tätä vyyhtiä on kuitenkin lähestulkoon mahdotonta lähteä purkamaan. Kaikki ihmiset ajattelevat sen oman maailmankuvansa olevan se ainoa oikea. Kilpailu vallasta saa ihmiset hylkäämään koko ajatuksen ”yhteisestä hyvästä”. Suurin osa ihmisistä voidaan myös laskea olevan kollektiivisia, eli kaikkien pitäisi ajatella ja toimia samoin. Kun nämä yhdistetään ja annetaan valta muiden asioista pienelle joukolle, mikä voisikaan mennä pieleen? Lähestulkoon kaikki. Korjaukseksi tarjotaan neoliberalismin kaiken korjaavaa ideaa: annetaan kilpailun ratkaista asia. Ja sitten ollaan suuresti yllättyneitä, kun vaikkapa ase-, lääke- ja ruokateollisuus kusevat kansan muroihin. Lääke ei ole juurikaan parempi kuin tauti jota sillä yritetään korjata.
Aiheesta keskustelu on myös mahdotonta, kun asiat on niputettu niin vahvasti yhteen eikä niitä osata pilkkoa ongelman aiheuttaviin osiin. Yhteisöt ja yhteinen omistus on hyvä juttu, mutta niiden hallinta aiheuttaa ongelmat. Yksityinen omistus ei liioin ratkaise asiaa ja yleensä se omistus on siinäkin monen tahon hallussa, esimerkiksi osakeyhtiöissä. Ja ongelmana sama hallinta harvojen toimesta omaa etua ajatellen. Kilpailussa voi aina vain harva voittaa, muut jäävät maksajan paikalle. Ennen kuin lähes koko ihmiskunta kehittyy tasolle, missä se huomaa mitä tuhoa keskinäinen kilpailu aiheuttaa, ei tähän ole tulossa muutosta. Siihen saakka syytämme sosialismia tai kapitalismia valtion aiheuttamista ongelmista, ymmärtämättä mikä osa niissä toimii ja mikä ei. Matkalla toimivaan järjestelmään on myös vielä se tyhjästä luodun rahan vitsaus, eli aikasta kaukana ollaan.
Kaikesta huolimatta yksilö voi kuitenkin navigoida tässä pellemaailmassa suhteellisen helposti. Voi kerätä jengiä yhteisöön, tehdä yhteistyötä, antaa paskasirkuksen rullata vapaasti radallaan ja elää omien arvojensa mukaista elämää. Riittävällä joukkovoimalla koko roska voitaisiin muuttaa, mutta joukkoon liittyy se sama ongelma joka nykyisenkin sotkee: joku haluaa aina valtaan muiden yli. Mikään kun ei takaa, että uusi pomo olisi loppuviimein eri kuin vanha.
Mutta jos kukaan ei olisi vallassa muiden yli…
