Etatismi

Etatismi, ranskan sanasta ”état” - valtio, sekä statismi, lontoon ”state” - valtio, tarkoittavat samaa asiaa jota suomeksi voidaan kutsua valtiojohtoisuudeksi.

Ensiksi se suurin väärinymmärrys näistä järjestelmistä, eli rautalangasta vääntäen: sosialismi ja kommunismi ovat valtiojohtoisia ideologioita niiden yleisesti (ja samalla väärin) ymmärretyssä muodossa, mutta kaikki valtiojohtoiset järjestelmät eivät ole sosialismia tai kommunismia.

Vaikka ero voikin käytännön tasolla olla varsin pieni, itse ideologiassa on merkittävä ero. Sosialistit ja kommunistit haluavat luoda tietynlaisen maailman ja siihen keinona usein ”joudutaan” käyttämään valtiota työkaluna. Yksikään maa ei tähän mennessä ole pyrkinyt näiden ”sosialististen” aatteiden ehkäpä utopistiseen maailmaan, mutta useita eri valtioita on ajettu etatismin aatteella. Syy miksi tähän on päädytty on se, että totalitarismi, valtiojohtoisen järjestelmän tiukimman muodon nimi, kuulostaa pahalta ja sen oikeutusta vallankäyttöön on karvan verran hankala perustella tavan tallaajalle.

Perustelu kun on riisuttuna alastomaksi yksinkertaisestettuna: koska minä (valtio) sanon niin. Pehmentääkseen iskua moista mielivaltaisuutta voidaan leikkisästi kutsua demokratiaksi ja kertoa kaiken olevan ”kansan tahto” ja varmistaakseen sen ettei kansa mene sekaantumaan, saimme tasavallan. Kansa valitsee ihmiset valtaan ylitseen ja valitut tekevät just mitä lystäävät. Länsimaisen demokratian ydinaate, etatismi/statismi/valtiojohtoisuus.

Edes karvan verran järkeä omaava kykenee päättelemään täysin mielivaltaisten sääntöjen mielivaltaisuuden, mutta kun valtio sanoo taikasanan, kuuluu korvien välistä PIM ja kuin ihmeen kaupalla mielivaltaisuus katoaa. Taikasana on: laki. Ai niin kun se on laillista tai laitonta niin tietysti se on just niin! Orjuus oli laillista, lapsen kanssa naimisiin meno on laillista, vaimonhakkaus on laillista - kunhan se tehdään oikein, eli lain mukaan!

Etatismin suosio perustuu poliitikkojen keskuudessa siitä, että se on rajaton. Valtio voi määrätä mitä ja miten tahansa, täysin omien halujensa mukaan. Ainoa haaste on se, että miten asia saadaan myytyä kansalle niin ettei giljotiineja aleta kantamaan torille. Nykypäivän propagandalla se myyntityö kansalle ei ole oikeastaan edes hidaste, ainoastaan markkinoinnin normipäivä. Etatismi kuuluu vahvana osana myös fabianismiin, joka taas oli jokaisen poliitikon pelikirja viimeisen sadan vuoden ajalta.

Oli se puolueen oma aatesuunta ihan mikä tahansa, ne kaikki ajavat omia lakeja ja sääntöjä kansalle täysin riippumatta kansan tahdosta. Veteen piirtyy niin autoritäärisen ja totalitaarisen rajaviivat, eli koska mentiin ”liian pitkälle” tai ”aivan liian pitkälle”. Oma näkemykseni on se, että Suomi seilaa noiden kahden välillä, EU koittaa löytää vielä pykälää totalitaarisesta eteenpäin, mikä se sitten onkaan.

Kun valtio siis määrää kaikesta - taloudesta, omistuksesta, ruuasta, nikotiinipussin mausta ja paidassa olevasta logosta - emme ole luomassa mitään utopistista työväen paratiisia (kommunismia tai sosialismia) vaan valtiojohtoista sillisalaattia, missä poliitikkojen päähänpistot muuttuvat lakikirjan ”oikeiksi säännöiksi”. Seuraamalla rahaa voi helposti päätellä tämän asian ja löytää niitä tahoja, jotka näitä meidän marionetteja ohjaavat.