Älä VaLita vaan äänestä oikein?

Vain äänestämällä voit vaikuttaa ja jos äänestämisellä olisi mitään merkitystä, se oltaisiin jo kielletty. Jos et äänestä, et voi valittaa ja antamalla äänesi, annat samalla valtasi muille. Äänestämättömyys on välinpitämättömyyttä tai sitten vastarintaa kun kieltäytyy valitsemassa vähiten huonoa vaihtoehtoa.

Aina vaalien lähestyessä kansasta kuoriutuu politiikan rautaisia kokemusasiantuntijoita, jotka tietävät sen oman kantansa olevan ainoa oikea totuus ja muiden näkemysten olevan pahaa syntistä kerettiläisyyttä, joka tulisi kieltää ja väärinajattelijoita rangaista heidän ollessa se syy kaikkiin ongelmiin. Asia on kuitenkin lukemattomia kertoja monimutkaisempi ja monitahoisempi, jolloin koko ideologian typistäminen yhteen iskulauseeseen on melkein mahdotonta. Ei kuitenkaan täysin mahdotonta, eli jos joku näkee ongelmia missään kohden järjestelmää, voi aina kysyä: ”Miksi et äänestänyt oikein?”

Se perususkomuksen tasolla valtaosalle oleva iskulause on joka tapauksessa ”äänestämällä voit vaikuttaa”. Yksinkertainen fakta, eikös? Ei voi väittää vastaan, todisteet puhuvat puolestaan koska sejase siellätäällä, tai päinvastoin puhdasta sontaa koska todisteet tämäjatuo. Molemmat ovat oikeassa ja samaan aikaan molemmat ovat väärässä, eli melkoinen paradoksi. Voiko vai ei kysymykseen oleva todenperäinen vastaus kun on: se riippuu.

Se nimittäin riippuu siitä, mitä noilla sanoilla tarkkaan ottaen tarkoittaa. Jokainen kyllä tunnistaa ne sanat ja kykenee antamaan niille jonkinlaisen määrityksen, mutta niitä määrityksiä on aikasta runsaasti ja kaikki valikoivat ne omalla tavallaan. Ensinnä, mitä äänestetään? Idols, eduskunta, kunta, EU vai mitä syödään kun porukalla päätetään. Mitä pienempi porukka ja likempänä itseä, sitä suurempi merkitys sillä omalla kannanotolla on. Jos oletetaan, että kaikki menee juuri kuten pitääkin, kuinka paljon merkitystä on sillä yhdellä miljoonasosalla? Sitten se voi voi ja lämmin leipä, koskeeko se asiaa yleensä vai pelkästään sitä yksilöä, vai onko se että vain saattaa vaikuttaa? Ja lopuksi, mitä sillä vaikuttamisella haetaan - maailma muuttuu juuri haluamaksesi, vai joku tyyppi saa karvan verran paremmat saumat päästä johonkin asemaan, jossa saattaa voida vaikuttaa johonkin, ehkä?

Mitä isommissa piireissä vallan nollasummapeliä pelataan, sitä merkityksettömämpi se äänestäminen siihen vaikuttavissa vaaleissa on. Miksi? Koska se mistä ollaan äänestämässä, ei ole todellisuudessa taho jolla on valtaa siinä pelissä. Kuntatasolla ollaan siinä hilkulla tilanteessa, missä yksittäinen edustaja voisi saada jonkin aloitteen läpi omin rahkein, mutta siitä ylöspäin äänestettävä taho on se joka painaa nappia käskystä ja puhuu kauniita että häntä tuettaisiin, ei enempää ei vähempää. Yksipuoluejärjestelmämme pitää huolen siitä, että yksikään vanhojen puolueiden ehdokas ei kauaa laula vääriä lauluja jos leipä maistuu. Kun yhtälöön lisätään vielä EU, kaksoisvaltio, lobbaus ja paikalliset rahoittajat, se miljoonasosa sanomisesta on hyvin kaukana totuutta. Jos siihen otetaan mukaan vielä oikeasti isot ylikansalliset toimijat, vaikka koko kansa ”äänestäisi oikein”, sen vaikutus olisi parhaimmillaankin varsin pieni jos näiden toimijoiden valtaan ei ensin puututa.

Syy miksi se äänestäminen kuitenkin on niin tärkeää ei ole se kuka voittaa, vaan se kuinka moni luovuttaa vapaaehtoisesti valtansa itsensä yli jollekin toiselle. Vaikka Suomessa laki ei määrittele millään tavalla minimiä sille, koska vaalien tulos on laillinen, kun kansan enemmistö jättää aikuisten joulupukille kirjoittamisen väliin, on medialla mahdoton tehtävä kieputtaa tuloksen olevan ”kansan tahto”. Tuohon alle 50%:n tulokseen on vaan hyvin hankala päästä, koska, kuten osa ihan oikein meinaakin, tiettyjen puolueiden kannattajat tulevat marssimaan sinne äänestyskoppiin joka tapauksessa. Vastavoimaksi siis muidenkin tulee äänestää ja palaamme takaisin alkuasetelmaan missä mikään ei muutu. Olisitte äänestäneet oikein niin tätäkään ongelmaa ei olisi!

Vaalien alla etenkin somessa nousee kuitenkin suurimmaksi mekkalan pitäjäksi pienpuolueiden omat rumpuryhmät. Intoa ja vakaumusta 100, pelisilmää ja ymmärrystä pelisäännöistä 0, noin pikkaisen yleistäen. Peliteoriasta voisi lähteä hakemaan vastauksia mitä ja miten asioita tulisi hoitaa jos haluttaisiin oikeasti lähteä kisaamaan vallasta - järjenkäyttö on kuitenkin vain sallittua, ei pakollista. Suurinta älämölöä somessa pitää tällä hetkellä Vapauden Liitto, jonka mahdollisuudet tulevissa vaaleissa ovat samaa luokkaa kuin pierulla Saharassa. Potentiaalia kuitenkin olisi ”vaihtoehdoksi vanhoille puolueille”, joka on yleiseurooppalainen trendi tällä hetkellä, mutta siihen vaadittaisiin joko innovaatiota tai toimivan mallintamista, joista kummastakaan ei ole ainakaan tällä hetkellä pienintäkään merkkiä ilmassa. Pelkän konseptin tasolla, eli individualistien puolue, on nimittäin semmoinen pikkiriikkinen ongelma. Nimittäin siinä ollaan…


Kissoja paimentamassa

Nimittäin puolue on kollektivistinen rakennelma puolueohjelmineen ja omine sääntöineen. Individualistinen ajattelu ei sovi kollektiivin pohjaksi millään tavalla. Siihen omaan ajatteluun voidaan kannustaa annettujen rajojen sisällä, toki, mutta yhteisenä tekijänä Suomen vaalijärjestelmässä ajatus on yksinkertaisesti absurdi. Jos nimittäin kuvitellaan tilanne, että VaLi saisi kuin ihmeen kaupalla yhdestä vaalipiiristä yhden ehdokkaan läpi, tämän ehdokkaan olisi oltava listalla yksistään. Miksi? Koska äänestäjät perustavat valintansa ehdokkaaseen ja jos jokainen ehdokas eroaa toisistaan, heillä ei ole mitään muita takeita kuin se yhden lista että he saisivat haluamaansa asiaa eteenpäin. Yhden hengen lista taas on d'Hondtin menetelmässä yhtä tyhjän kanssa, ellei se ainoa ehdokas ole joku megajulkkis.

Individualistisen ajattelun ongelma tulee myös siinä, että jos se ehdokas ei olekaan ihan 100% samaa mieltä kaikesta, lähdetään etsimään sitä toista ”täydellistä” tai ainakin ”parempaa” ehdokasta. Vaalikone auttaa ja sieltä tuhansien listasta löytyy varmasti joku, joka on sen 0,5% paremmin yhteensopiva omien ajatusten kanssa. Kun katsoo tässä männävuosia kuinka porukka on käyttäytynyt ja toiminut jonkun ollessa hitusen eri mieltä itselle tärkeässä asiassa, sillat on yleensä poltettu ensimmäisestä rikkomuksesta. Mutta kyllä se varmasti tällä kertaa toimii, kun ei se tähänkänkään asti ole toiminut, kunhan kaikki vaan äänestävät oikein!

Sitten se pelisilmä viestinnässä, joka saattaa olla se suurin kompastuskivi. VaLin äänestäjäkunta on noin pääpiirteittäin porukkaa, joka on kyllästynyt nykyiseen menoon. Heistä osa äänesti aikaisemmin persuja, kuvitellen heidän olevan vaihtoehto, mutta suuri osa kuuluu siihen aikaisemmin äänestämättömien joukkoon kun kerran nyt on aito vaihtoehto, eikös? Hopiumi pelaa varmasti osalle, mutta silloin sitä pitäisi kunnolla tarjota. Tarjoamisen sijasta taktiikka on kuitenkin toinen - vittuilu ja syyllistäminen. Sinun syysi, typerä äänestämätön, kun et pelasta maata äänestämällä juuri meitä, joilla on pian jo melkein prosentin kannatus! Tämä viestintästrategia saattaisi toimia kollektiivisen häpeäntunteen kautta, mutta edelleenkin, ollaan kohdistamassa individualisteihin joilla ei ole kollektiivisia paineita ja vittuilulla kannatuksen kasvattaminen toimii lähinnä silloin, kun vittuillaan ”vihollisille”, ei potentiaalisille ”omille”. Toinen viestintätapa tuntuu olevaan mahdollisimman raflaavat ja päräyttävät iskulauseet ja kuvasto. Mallia ollaan otettu enemmänkin maailmansotien propagandajulisteista kuin modernista markkinoinnista, joka toki sopii ajatusmaailmaan missä Eurostoliitto on suurimpia vihollisia. Toimiva, en tiedä, mutta iskevä tiettyyn joukkoon - tosin ei massoihin. Tyyli on tietenkin vapaa ja ehkäpä nämä taktiikat pelaavat, mene ja tiedä.

………

Jokainen tekee kuitenkin omat päätöksensä itse, ryhmäpainetta tai ei. En ole neuvomassa ketään äänestämään tai olemaan äänestämättä, vaan kehottaisin pohtimaan miten sen ”vaikuttamisen” ymmärtää ja kuinka sitä voi tehdä. Mielipidevaikuttaminen on perinteisesti ollut median tehtävä ja sitä se on edelleenkin. Muutos on tapahtunut siinä, että nykyään kuka tahansa voi olla ”media” ja se huolestuttaa suuresti valtaapitäviä tahoja. Mikä valtaapitäviä ei huolestuta ovat heitä vastustavat tahot, jotka toimivat varoventtiilinä… kunnes se varoventtiili kasvaa riittävän suureksi, jolloin asiaan reagoidaan tarvittavalla voimalla - Saksan AfD on tästä malliesimerkki. AfD on tässä myös esimerkki kuinka paljon he voivat vaikuttaa ennen kuin ovat kasvaneet merkittäväksi enemmistöksi: ei paljoa paskaakaan.