Tavan tallaaja osaa nimetä keskimäärin kaksi eri poliittista näkemystä: vasemmisto ja oikeisto. Kun halutaan esittää sivistynyttä, poliittisesti valveutunutta, nimet korvataan tyyliin ”kapitalismi” ja ”sosialismi” termeillä. Mustavalkoisessa maailmankuvassa se oma puoli on ”hyviksiä” ja muut ”pahoja syntisiä”. Osa näkee mustavalkoisuuden sijaan eri harmaan sävyjä, mutta niiden nimeäminen keskustelun mahdollistamiseksi on lähestulkoon mahdotonta.
Ongelman ytimessä on asioiden yksinkertaistaminen ja niputtaminen yhdeksi helposti ymmärrettäväksi sanaksi, jota jokainen sitten käyttää täysin eri tavalla kuin muut ja tehden keskustelusta suoraan sanottuna täysin mahdotonta. Orwell puhui uuskielestä, jossa eri asioille ei ollut enää omia nimiä vaan kieli oltiin köyhdytetty huono++ tasolle, jolloin myös ajattelu oli sillä tasolla. Vallanpitäjille tämä kansan tyhmistäminen on tietysti hyvä++ asia, koska esimerkiksi viestinnästä vastaamaan riittää aatteeseen uskova koulutettu apina yleisön ollessa samalla tasolla. Ja ei, en halua loukata apinoita niiden ollessa huomattavasti vähemmän haitallinen laji poliitikkoihin nähden.
Politiikan heiluri on heilahdellut puolelta toiselle varmaankin yhtä pitkään, kuin on ollut olemassa enemmän kuin yksi mahdollinen tapa hoitaa yhteisiä asioita. Jokin aate kasvaa, vahvistuu ja saavutettuaan huipun, sille muodostuu vastavoima johonkin toiseen suuntaan joka lopulta päätyy täsmälleen samaan pisteeseen ennen omaa romahdustaan. Kierto voi kestää muutamasta vuodesta vuosikymmeniin, mutta lopulta se aate vaihtuu toiseen eroten siitä vanhasta vaihtelevin määrin. Tällä hetkellä tämä länsimainen demokratiamme on aloittanut lopun alkunsa ja epätoivoiset yritykset pitää pakka kasassa vain kasvattavat vastarintaa. Vastavoiman suunta on tosin vielä epäselvä, koska ainoa varteenotettava vaihtoehto on täsmälleen samaa mutta eri tyypit johdossa.
Tämä länsimainen demokratia perustuu vahvasti kansalle myytyyn ideaan poliittisista puolueista, jotka keskinäisellä kilpailullaan edustavat jollain ihmeen kaupalla ”kansan tahtoa”. Puolueet taas kaupataan kansalle mielikuvina todellisuuden sijasta, koska heidän päätösten vertailu puheisiin rikkoisi illuusion ”äänestäjän tahdosta” välittömästi. Puolueiden sisällä taas sallitaan pientä ideologista vaihtelua, että saavutetaan ”jokaiselle jotakin” listaksi vaaleihin. Toki on sanomattakin selvää, että ”puhdasta aatetta” tai sen toimeenpanoa ei voida koskaan saavuttaa koska ihmiset nyt ovat edelleenkin ihmisiä, mutta edes jonkin asteista aatteen puhtautta luulisi puolueidenkin noudattavan, eikös?
Eli vasemmisto noudattaisi sen suunnan aatteita ja oikeisto omiaan, eikös se tarina niin mene? Miten ihmeessä oikeistokonservatiivi voi siis rummuttaa pridekulkueessa tai sosiaalidemokraatti yksityistää valtion omaisuuden ulkomaille? Itse asiassa, varsin helposti. Nämä pintapuoliset erot puolueiden välillä, eli puolueen nimi, logo ja värisävyt, ovat ne ainoat oikeat erot keskenään. Yksipuoluejärjestelmästä voidaan siis puhua kaikessa rauhassa ja sillä ei ole pienintäkään merkitystä isossa kuvassa onko Suomen suurin puolue Kok, PS, SDP tai mikä tahansa muu nykyisistä pelureista. Toki niitä pieniä päätöksiä johdetaan puoluevetoisesti, koska niillä ratkaistaan kenen kaverit käärivät isoimmat hillot kun kansalta varastettua rahaa jaetaan holtittomasti.
Mikä kumma se yhteinen aate tällä yksipuoluejärjestelmällä sitten on? Jos X:ää seuraa, syyllinen on lähes poikkeuksetta ”sosialismi”. Ihanko että työntekijöiden tuotannon välineiden yhteisomistus on se kantava aate? Yrittäisitte edes… Siihen nähden BlueSkyn huutelijoiden natsifasisti-jankkaus on pykälää lähempänä, eli yksi valta jossa yksityinen ja valtio ovat naimisissa keskenään. Mutta ei sekään, yllättävästi. Pohjoismainen malli menee kuitenkin varsin lähelle, sen tarkoittaessa sosiaalidemokratiaa joka sen tuhannennen kerran on edelleenkin kapitalistinen malli.
Ennen kuin lähdetään arpomaan nimeä tälle mallille, mitä ovat ne yhteiset aatteet kaikilla puolueilla?
- Yhteiskuntaa muutetaan asteittain aina haluttuun suuntaan, keinoja kaihtamatta, mutta yleensä suuria ”vallankumouksellisia” keinoja välttäen.
- ”Demokratian pyhä lehmä”, vain äänestämällä voi vaikuttaa ja lainmukaisen hierarkian mukaan kansa tekee tai itkee ja tekee mitä käsketään.
- Vapaat markkinat jotka kilpailulla ratkaisevat voittajat, tosin ne vanhat voittajat saavat sanella säännöt ja estää uusien kilpailijoiden mahdollisuudet käyttäen valtion sääntöpohjaista järjestelmää oikeutuksena vääristelylle.
- ”Hyvinvointivaltio”, eli keskiluokalta varastetulla rahalla pidetään köyhät ruodussa ilmaisilla palveluilla, joista rikkaat keräävät voitot.
- Usko tieteeseen, eli päätöksentekoon tarvitaan aina tarkkaan valikoitujen tahojen ”tutkimukset” todistamaan että teemme oikein.
- Yhdenvertaisuus, jota jokainen ryhmä ajaa juuri ”oikealla” tavalla, muiden tehdessä väärin!
- Valtio on aina oikeassa. Myös silloin kun se on väärässä todistettavasti, se on oikeassa koska demokratia.
Että moinen ideologia kykenisi tartuttamaan kaikki puolueet, sen täytyisi olla melkoinen kameleontti, kuin… susi lampaiden vaatteissa? Ja olisihan se sula mahdottomuus, että moisen aatteen jäseniä löytyisi varsin monen maan johdossa ja paalupaikoilla… vaikkapa presidenttinä? Hyväksi todettua ei kannata korjata, joten sama ydinaate löytyy lähestulkoon kaikkialla länsimaisella poliittisella kentällä.
Vaikka tämä aate syntyikin n. 140 vuotta sitten, sen kyky muotoutua aina tarvittavaan mielikuvaan on mahdollistanut menestyksen aina heilurin heilahtaessa heidän suuntaansa. Alunperin sosialistinen näkemys on omaksunut täysin rinnoin neoliberaalin talouspolitiikan, mikä kuvaa hyvin sen kykyä sopeutua tilanteisiin. En tiedä moniko tätä aatetta hyväkseen käyttävä oikeasti edes tietää mihin suuntaan on kumartamassa koska sen hienous on juuri siinä toimivuudessa yksittäisistä maailmankuvallisista eroista riippumatta. Voit siis olla niin edistyksellinen tai äärikonservatiivi kuin haluat, sama aate ”oikeasta” tavasta hoitaa asiat löytyvät esimerkiksi sieltä tämän aatesuunnan koulusta, jonka ihan sattumalta myös meidän ikioma Cai-Göran on aikoinaan käynyt - LSE.
Fabianismi perinteisesti majoittuu palttiarallaa sosiaalidemokratian ja demokraattisen sosialismin välimaastoon sen suhteen, kuinka paljon valtion kuuluu sekaantua talousasioihin. Se ei yleensä ole yhtä vallanhimoinen kuin EU:n Marxis-Leninistinen näkemys, mikä tosin saattaa johtua Suomessa vasallivaltion asemasta. Ytimenä on kuitenkin usko ja oikeutus valtaan demokratian keinoin, eli vain äänestämällä voit vaikuttaa! Ja kun sen oikeutuksen saa vaaleissa, voikin tehdä ihan mitä lystää - siksi tasavalta on juuri oikea järjestelmä.
Jos maamme järjestelmä vaikuttaa yhden puolueen mallilta, se johtunee siitä että se sitä onkin. Fabianistien alajaostot pukevat eriväriset kuteet niskaansa houkutellessaan vaalikarjaa kahvittelemaan teltoille. Onhan näillä jaostoilla toki suuriakin erimielisyyksiä ”suurissa” asioissa, kuten että montako sukupuolta on olemassa, mille järjestölle kuuluu antaa eniten ja missä menee ”hyvän maahanmuuttajan” raja. Tiedäthän, suurissa asioissa! Pelastusta pienpuolueista etsiville huomautuksena vielä se, että hyvin pitkälle se sama aate loistaa sielläkin lävitse, vaikka mainostatte itseänne ”vaihtoehtona” vanhoihin puolueisiin. Erona on se keneltä otetaan, kenelle annetaan ja kuinka paljon. Kalifiksi kalifin paikalle on aina vino pino pyrkyreitä, oli se aatemaailma mikä tahansa takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti