Heilureista

Vaalit ovat ohitse ja heiluri on jälleen heilahtanut oikealta vasemmalle. Yllättyneitä ei tarvitse juurikaan etsiä, järkyttyneitä toki jonnin verran. Kun jenkeissä leikataan, se tarkoittaa valtion korruptiossa ja menoissa, kun taas Suomessa leikataan aina vähäosaisilta. Lopputulos on toki valtion kannalta sama - raha säästyy - mutta kansalle vaikutus on hieman erilainen. Kun kansalta leikataan, se alkaa kääntymään vasemmalle ja kun kansalle menee hyvin, se kääntyy enemmän oikealle. Kansa on aina ollut ailahteleva, aaltoileva, minkä vuoksi usein puhutaankin heiluriliikkeestä usein juuri vasemmiston ja oikeiston välillä.

Sama heilahtelu pätee moneen muuhunkin asiaan, yleensä niihin missä on ne vastakkaiset näkemykset. Konsensusta ei pyritä edes etsimään, vaan asiaa lobataan suuntaan ja toiseen ja annetaan kansan yleisen mielipiteen määrittää se ”oikea” kohta. Yleistä mielipidettä on kuitenkin varsin helppo manipuloida ja koska ihmisiä kiinnostaa lähinnä miltä asiat näyttävät ja vaikuttavat, sen sijaan mitä ne oikeasti ovat, (valta)media on avainasemassa heilureiden liikkeen nopeudessa ja suunnassa.

Heilurit, siis ”oikean elämän” ei hypnoterapeutin, kuitenkin harvoin pysyvät paikallaan siinä ripustuspisteessään. Sen sijaan että liike olisi siis kiinteä ”vasemmalta oikealle”, se kiinnityspiste liikkuu jatkuvasti johonkin suuntaan. Mukaan siis kerätään uusia asioita ja joskus se alkuperäinen liike on jäänyt kauaksi historiaan ja uudet tuulet puhaltavat liikettä heiluriin. Ainoa vakio on siis vain se heilahtava liike kahden välillä. Politiikassa tämä on hyvin havaittava ilmiö, koska alkuperäisten vasemmiston ja oikeiston kannat ovat etääntyneet aivan toisaalle - ainoastaan nimet ovat säilyneet, merkitykset ovat muuttuneet.

Kansa siis edelleenkin uskoo politiikan olevan vasemmiston ja oikeiston (tai jenkeissä konservatiivien ja liberaalien) välillä ja he äänestävät sen mukaan miten itse identifioituvat sillä akselilla. Molemmat kannat tekevät kaikkensa vetääkseen kansan yleistä mielipidettä puolelleen ja aina kun julkisuudessa jompi kumpi puoli kämmää pahemman kerran, vaihdos sinne toiseen suuntaan voi tapahtua yhdessä yössä, kuten nyt vaikkapa persuilla kävi.

Nykyinen länsimainen poliittinen heiluri onkin lähinnä woken ja konservatismin välillä, siinä kun talousasioissa kaikki valtapuolueet seuraavat samaa neoliberaalia talouspolitiikkaa. Kansa saa valita kuka saa ja keneltä otetaan, unohtaen aina ne kaikki muut jotka ovat osana samaa järjestelmää ja näin tehdessään kasvattavat sitä tulevaa vastareaktiota. Hullun hommaa, sanoisin, ja järkevämpää olisi hoitaa asioita kaikkien etu huomioiden eikä niin, että vaan voittaja kerää potin. Tähän ei kuitenkaan ole muutosta tulossa koska ”vain äänestämällä voit vaikuttaa” ja enemmistö, tosin varsin niukka enemmistö, edelleenkin kannattaa tätä vakaata purkupalloa joka jättää aina jälkeensä tuhoa sen seuraavan porukan korjattavaksi ja näin talous pyörii!

Tämä ongelma, jos sitä sellaisena pitää, olisi kuitenkin korjattavissa. Sen sijaan että ihmiset vetävät tai työntävät sitä heiluria johonkin suuntaan, se pyrittäisiin vakauttamaan ja tasoittumaan maltilliselle tasolle, ollen täten muutakin kuin muutaman tahon hetkellisenä etuna. Jos siis halutaan jostain kumman syystä säilyttää nämä heilurit kansan huvina.

Suurten massojen kanssa näiden heilureiden hidastaminen tai jopa poistaminen on kuitenkin lähes mahdotonta. Miksi? Koska ne keräävät niin runsaasti energiaa itseensä, niiden suunnan muuttaminen vaatii yleensä niin paljon vastakkaiseen suuntaan energiaa, että korjausliike menee reilusti yli. Kansakunnan tasolla tulemme siis mitä todennäköisimmin näkemään samaa vaihtelua hamaan tulevaisuuteen saakka. Yksilötasolla tilanne on kuitenkin toinen…

On nimittäin jokaisen täysin itse päätettävissä lähteekö siihen leikkiin mukaan ja liittyykö sen joukkomielen yhteiseen puurtamiseen. Jokainen äänestämätön sanoo ”ei kukaan noista ehdokkaista, ei enää samaa vanhaa heiluria” ja kun se irtisanoutuneiden määrä ylittää reilusti sen vanhalle järjestelmälle energiaa syöttävien määrän, se liike hidastuu ja saattaa jopa lakata. Vallanpitäjät ovat tämän toki tienneet iät ja ajat, joten sitten vaan keksitään jokin uusi heiluri kansalle keinutettavaksi ja sirkus jatkuu. Mutta yksilötasolla kyse on valinnasta.

Puhutaan sitten politiikasta tai jostain muusta asiasta joka jakaa ryhmää, heilureihin osallistuminen ja niille energian antaminen riippuu aina siihen osallistuvista yksilöistä. Jos asioiden annettaisiin tasaantua ja niistä keskusteltaisiin asiallisesti, väittäisin että minkä tahansa asian suhteen olisi mahdollista löytää ratkaisuja, jotka sopisivat lähes kaikille. Meille kuitenkin opetetaan ja pienestä pitäen kilpailun ihanuus ja se, kuinka voittajat ovat oikeutettuja haukkaamaan kakusta leijonanosan. Jos et pärjää kilpailussa, se on aina omaa syytäsi - näin meille kerrotaan. Ja kuka tästä hyötyy? Ne, jotka osaavat pelin säännöt ja ovat valmiita pelaamaan voittaakseen.

Suuri enemmistö kansasta ei kuitenkaan halua tahi kykene kisaamaan kaikkia muita vastaan vaan he olisivat varsin tyytyväisiä pelkästä hetken rauhasta ja turvallisuudentunteesta. Mutta kerroppa kansalle, että jos ette nyt juuri tee kuten sanomme, tulee iso paha susi ja vie kaiken niin johan taas kansa lentää paniikissa äänestyskoppeihin turvaamaan omaa selkänahkaansa! Einstein taisi määritellä hulluuden niin, että toistamalla samaa odottaa eri tulosta. No mutta katso nyt jenkeissä, itäeuroopassa ja vaikka Lahdessa Pro Lahti, äänestämällähän vaikutettiin! Juu, annettiin taas heilurille uutta vauhtia ja hieman eri suunta.

Miten on, kun näet jonkin heilurin aiheessa kuin aiheessa, hyppäätkö mukaan antamaan sille vauhtia haluamaasi suuntaan vai annatko niiden heilua rauhassa ihan keskenään? Suuret heilurit vievät jopa kansakuntia mukanaan ja sitten vuosia myöhemmin päivitellään niitä tuhoja joita saatiin aikaiseksi. Historiasta voitaisiin aina joskus ottaa oppia, eikö totta? Mutta kyllä se sitten seuraavalla kerralla, kunhan vaan kaikki äänestää oikein!