Vasemmistoälyköt

Suomen Uutiset, eli persujen äänenkannattaja, julkaisi hiljattain kolumnin otsikolla ”Miksi älyköillä on taipumus viehättyä sosialismista, vaikka se ei toimi?”, jossa nähtiin jälleen kerran kuinka meritokratian ja neoliberalismin ihannointi aiheuttaa vaikeuksia ymmärtää ”vasemmistoa”. Alkuun täytyy sanoa, että persut ovat melkoisen jännä puolue - sen kannatus perustuu vahvasti populistiseen retoriikkaan maahanmuutosta, siinä kun sen politiikka ampuu omaa kannattajakuntaa polveen sen kompatessa kokoomusta joka asiassa, eli suuren rahan puolella, persvakoäijiä vastaan. Kun puolueen kannatus lepää yhteisessä inhossa niin ”matuihin” kuin ”vassareihin”, kolumnin johtopäätökset eivät päässeet yllättämään.

Koko juttu perustuu hyvin pitkälti Joseph Schumpeterin (1883-1950) teokseen ”Capitalism, Socialism and Democracy”, jossa ennakoidaan ”vasemmistoälykköjen” nousua ja sen vaikutusta länsimaiseen rakenteeseen, joka jo kirjan julkaisuaikana, 1942, oli jo vahvasti ”Amerikkalaisen unelman” idolisointia. Pahat kommarit tulevat siis kusemaan koko homman! Päätelmät eivät menneet kuitenkaan ihan päin prinkkalaa ja kun se yhdistetään Turchinin eliitin ylituotantoon, saadaan aika hyvin kuusaa miksi ajamme täysillä kohti kuilua. Toki se kuilu ei ole kapitalisteille mikään ongelma, koska ”sopeudu tai kuole”on pelin henki.

Kyllä, pitää paikkansa että niin media kuin humanistiset tieteet ovat vahvasti ”vasemmiston” hallussa. Asiasta on turhaa sinällään valittaa, koska itsepähän ne ”oikeistolaiset” ovat menneet aloille, joissa se ”raha” tehdään. Jos rahan pyörittäminen tai ”kova duuni” ei nappaa, yhteiskunnassa suuntaudutaan sitten enemmän sinne sosiologian suuntaan tai sitten jäädään kokonaan kelkasta, mutta hei, sehän on täysin omaa syytä osaa meritokraatti kertoa. Sinällään tämä ei olisi mikään ongelma, että ihmiset suuntautuvat opiskelussaan ja ammatinvalinnassaan sille itselle sopivalle alalle, vaan ongelma tulee vastaan kun se ala joka nappaa ei elätäkkään muutoin kuin toisten rahoilla hommaa pyörittäen.

Kapitalistinen järjestelmä arvostaa tiettyjä ”kovia” aloja huomattavasti enemmän kuin ns. humanistisia suuntauksia. Tekniikka ja kovat tieteet ovat huudossa, koska niiden tuotanto on helpompaa muuttaa rahaksi. Sen hilavitkuttimen voi helposti tuottaa ja myydä keksimisen jälkeen, siinä kun paraskin idea toimivasta ihmisten kanssakäyntiin vaikuttavasta kommunikointitavasta myy lähinnä jokusen aiheesta kirjoitetun kirjan tai itsehoito-seminaarin. Ratkaisuksi tähän epäkohtaan ollaankin päädytty siihen, että hilavitkuttimien myyntiä verotetaan ja osa siitä rahasta kierrätetään humanistisille aloille. Tämä nähdäänkin suurena vääryytenä ja sitä kutsutaan samalla ”sosialismiksi”, mitä se nyt ei kyllä ole. Miksi ihmeessä näin sitten tehdään?

Kapitalistit haluavat hallita maailmaa, mutta eivät itse halua tehdä sitä mikromanagerointia jota niiden alhaisten työläisten hallintaan tarvitaan. Joten he tarvitsevat byrokraatteja, ihmisiä jotka eivät itse tuota mitään vaan käskystä käskyttävät muita. Mitä suurempaa sakkia pitää paimentaa, sitä suurempi titteli täytyy siihen keksiä. Annetaan niiden alamaisten valita itse omat johtajansa valmiiksi annetuista ”oikeista” vaihtoehdoista niin he kuvittelevat olevansa itsensä herroja. Ja kappas, saadaan tasavalta jota kutsutaan sitten demokratiaksi! Enää ei tarvitse kuin hoitaa muutamalle kymmenelle tai sadalle hilloa taskuun niin hommaa toimii juuri halutulla tavalla miljoonien suunnalta! He kyllä hoitavat lisää byrokraatteja tarvittaessa koneistoon.

Mutta niitä byrokraatteja kun tuottaa liikaa, osa joutuu keksimään itselleen ja kavereilleenkin jotain tekemistä. Tästä Schumpeterkin puhui, eli ne ”turhat” korkeasti koulutetut pitää jollain elättää, koska he eivät koskaan tule menemään ”oikeisiin töihin”, joten maksatetaan niiden eläminen työväeltä osan varastamalla! Kaikkialla lännessä koulutetaan valtava määrä korkeasti koulutettua sakkia, jolle ei näin tylysti sanoen ole sitten niin minkäänlaista tarvetta. Parhaat pääsevät töihin, loput sysätään koneistoon takaisin etsimään omaa juttuaan - meritokratiaa parhaimmillaan. Mutta kun niitä byrokraatteja tuotetaan liukuhihnalta, he varsin pian keksivät tuottaa lisää työpaikkoja toisille byrokraateille. Tervetuloa byroslaviaan!

Ne ”vasemmistoälyköt” jotka persuja ärsyttävät ovat siis koneiston sivutuote ja he kritisoivat koneistoa jäädessään ilman sitä suurta palkkashekkiä, jonka meritokraattinen järjestelmä heille lupasi. Opiskele paljon niin johan ura urkenee ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Neoliberaalismi, eli kapitalismi ylikierroksilla, ei vaan arvosta järjestelmää kritisoivia tahoja ja halua muuttaa sitä järjestelmää ei ole, koska kaikki on ajettu saman aivomankelin läpi. Laitetaan otsaan ”sosialisti”-leima niin yksikään ”oikeistolainen” ei ota puheita vakavasti, siinä kun nuoriso, joka samaistuu siihen yhteiskuntakritiikkiin, identifioi itsensä myös sosialistiksi.

Tämä uusi sosialismi onkin lähinnä maailman parantamista muiden rahoilla eikä sillä ole enää juurikaan mitään mitään tekemistä sanan aikaisempien merkitysten kanssa. Sitä, ja keskusjohtoisuutta. Jostain syystä se ”oikeisto” kritisoi keskusjohtoisuutta vain silloin, kun se ei ole itse päättämässä, joten siksi persuja ei se johtorakenne tällä hetkellä häiritse pätkääkään. Niin ”oikeisto” kuin ”vasemmisto” molemmat vaativat keskusjohtoisuutta ja ainoa ero näiden välillä onkin se, keneltä otetaan ja kenelle annetaan. Oikeisto antaisi isolle rahalle joka heitä rahoittaa, vasemmisto taas pelastaisi koko muun maailman, tosin lopulta kierrättäen sen rahan huipulle eri reittiä - kaikki rahoitetaan edelleenkin kansalta varastamalla.

Kun koko yhteiskunta puristetaan yhden muotin läpi, saavutetaan varmasti toimimaton järjestelmä. Nykyinen muotti on meritokratia + neoliberalismi, joka karsii varsin suuren osan ihmisistä ”voittajista” kategoriasta. Älyköt näkevät kyllä ongelmat ja niistä puhuvat, mutta muotti on edelleenkin karsinut pois ne, jotka eivät siihen sovi. Vähemmän yllättävästi suurin osa etenkin median esiin nostamista ”vasemmistoälyköistä” ovat itse koneistolle täysin turvallisia tahoja, jotka kritisoivat sitä toista puolta, mutta ei itse järjestelmää. Osa ”vasemmistoälyköistä” taas on jäänyt koulujärjestelmään kiinni, tuottaen mielestään tärkeää tiedettä kuten ”Timbuktun trans-kääpiöiden tupakanpolton vaikutukset feministisestä musiikkiteoriasta katsottuna”. Byrokraattien ylituotanto ajan hengen mukaisesti. Toki muutama aito kriitikko on vielä jäljellä, mutta heitä ei kannata valtamediasta etsiä.

Kolumni itsessään jäi kuitenkin vain kritiikin tasolle, mitä tämäkin teksti tähän saakka on ollut. Joten vaihdetaan vaihdetta, tosin tapani mukaan hyvin kaukana niistä perinteisistä raiteista. Järjestelmän sisältä ei sitä järjestelmää itseään juurikaan kritisoida, koska jokaisen pelurin oma elinkeino edelleen riippuu siitä järjestelmästä itsestään, eli heidän joukosta ratkaisun löytäminen on tyhjänpäiväistä. Vastapuolen haukkuminen toki kerää helppoja pisteitä omalta heimolta.


Parempaa maailmaa isolla pensselillä?

Ihmiset ovat erilaisia eikä millään mittarilla yhdenvertaisia. Kaikki yritykset tasata pelikenttää ovat tuhoon tuomittuja yrityksiä. Samalla kilpailu ja meritokraattinen ajatusmaailma myrkyttää yhteiskunnan juuriaan myöden tuhoten sen aidon ihmiskunnan voimavaran: yhteistyön. Joku on hyvä yhdessä, toinen toisessa asiassa. Jos kaikki tekevät mitä rakastavat ja kaikkien työpanos lyödään yhteen, lopputulos voi hyvin olla enemmän kuin osiensa summa. Yhteen hiileen puhaltaminen toimii paremmin, mitä pienempi ryhmä on kyseessä koska yhteinen etu on kaikkien etu, siinä kun suurissa massoissa se yhteinen etu ei välttämättä olekaan ihan jokaiselle hyödyksi. Sopivan kokoiset yhteisöt voisivat kuitenkin varsin autonomisesti toimia aina se oma etu ensisijaisena, samalla kuitenkin ne yhteisöt yhdistämällä tietyiltä osin voitaisiin suuria massoja, vaikkapa kokonainen maa, saada toimimaan yhteisen edun nimissä. Utopiaa? Toki, koska keskusjohto puuttuu mikä ei käy lainkaan päinsä nykypäivänä.

Mutta mihin ihmiskunta pystyisikään jos yksilöiden vahvuudet oikeasti valjastettaisiin yhteiseen hyvään? Sanoisin, että korjausliike lähtisi kuitenkin arvostuksesta kaikkeen tekemiseen, myös siihen tyhjänpäiväiseen yhteiskuntakritiikkiin, sekä tietysti lopettaa se rahan luominen tyhjästä.