Ajatus tahallaan työttömänä olemisesta puhuttaa aina välillä mediassa. Viimeksi Yle (ja moni muukin media, mutta linkataan Ylen artikkeli arkistosta) nosti asiaa esiin tapauksessa ”Alma Tuuva”, joka oli esiintynyt idioottilaatikossa jossain deittiohjelmassa ja jakanut näkemyksiään työstä ja työnteosta. Muutaman minuutin vilkaisu itse ohjelmaan oli lähinnä muistutus siitä, miksi en katso televisiota, joten kommentoidaan nyt lähinnä artikkelia sekä itse ilmiötä. Sosiaalinen media ei tällä kertaa pettänyt ja kommentit ainakin omassa fiidissä olivat lähes poikkeuksetta varsin negatiivisia.
Yleinen kanta kommenteissa olikin kuinka kauhiaa tämmöinen työttömäksi jääminen tahallaan ja tukien varassa eläminen oikein onkaan. Moiset vassarit tulisi lähestulkoon pakottaa töihin, tai ainakin tuet olisi leikattava näiltä lorvijoilta kokonaan pois, koska jokaisen hyvän kansalaisen on tehtävä töitä ja ennen kaikkea maksettava veronsa valtiolle. Huvittavaa tässä onkin se, kuinka sama porukka joka tästä valittaa, on aikaisemmin valittanut kuinka vassarit haluavat kieltää kaikki asiat joista eivät pidä, mutta se tietysti on #eriasia kun kielletään niitä vääriä asioita? Aina se vastapuoli haluaa kieltää niitä vääriä asioita, siinä kun oman kannan kollektivistinen näkemys on oikein ja maailma olisi parempi paikka kun ne vastapuolen pahat asiat kiellettäisiin. Kollektivistit ovat siis hyvin samankaltaista sakkia keskenään vaikka joidenkin asioiden suhteen näkemykset ovatkin päinvastaisia. Jos kaikki olisivat äänestäneet oikein, tämäkin ongelma olisi jo ratkennut!
Alman tapauksessa on kuitenkin virheellistä puhua suoranaisesta ideologisesta työttömyydestä, kuten artikkeli loppua kohden paljastaa. Mutta… Kuka sitä nyt koko artikkelia jaksaisi kuitenkaan lukea, joten kommentointi tehdään otsikon ja ingressin pohjalta. Someaktiivi ja taiteilija, jonka tekemistä yhteiskunta ei vaan arvosta niin, että siitä maksettaisiin - ei siis varsinaisesti työtön. Artikkeli yrittää nostaa myös tätä puolta asiasta esiin, mutta aivan liian myöhään että se tulisi edes huomioiduksi somessa.
Yhteiskuntakritiikki jääkin varsin laimeaksi, mikä on sinänsä ymmärrettävää koska tämän ongelman osoittaminen, saatikka sen juurisyiden analysointi on melkoinen kipukohta tässä kilpailuyhteiskunnassa ja asiasta olisi valtion suunnalta katsottuna oltava hyssykkää ettei se nostaisi ikäviä asioita kansan tietoisuuteen. Nimittäin sen, kuinka pahasti kieroutunut on nykypäivän arvostus eri työn muodoille. Investointipankkiiri vetää tunnissa enemmän palkkaa kuin tukien varassa roikkuva saa koko vuotena. Oikeasti yhteiskuntaa pystyssä pitäviä duunareita ei arvosteta ja heitä pidetään tyhminä, verrattuna julkkiksiin joiden tehtävä on tuoda sirkushuveja pitämään kansa viihdytettynä. Vallanpitäjien suunnasta katsottuna tämä on tietysti täysin loogista, mutta alhaalta ylös katsottaessa nykyinen arvojärjestys on vähintäänkin pahasti vinksallaan. Jutussa haastateltu professorikin vetää kovaa liksaa laukoessaan valtion hyväksymiä totuuksia asioista, siinä kun sen virallisen tarinan vastaiset äänet halutaan jopa kieltää - kuka siis päättää kenen mielipide on rahanarvoinen?
Ongelmaa voitaisiin korjata perustulon kaltaisilla keinoilla, mutta ajatus siitä että leipä tulisi pöytään tekemättä mitään kauhistuttaa monia. Mukaan lukien niitä vallanpitäjiä, koska se jättäisi ihmisille huomattavasti enemmän aikaa toteuttaa itseään ja ennen kaikkea ajatella asioita. Yksikään vallanpitäjä ei halua itsenäisesti ajattelevaa kansaa, koska se saattaisi tulla jopa siihen lopputulokseen ettemme tarvitsisi koko hallitsevaa luokkaa yhtään mihinkään. Suuri osa ihmisistä kun sen lorvailun sijaan alkaisi jossain vaiheessa etsimään asioita, jotka kiinnostavat heitä itseään ja kehityksen kannalta katsottuna tämä mahdollistaisi valtavan joukon ihmisiä luomaan uusia innovaatioita, jotka saattaisi hyödyttää ihan kaikkia, sen sijaan että keskityttäisiin vain siihen mikä tuottaisi omaan taskuun eniten hilloa. Kapitalistinen järjestelmä kun tuppaa keskittämään sen kehityksen uusiin tapoihin kilpailla keskenään ja siihen, miten niiltä muilta saisi eniten irti omaksi edukseen.
Artikkelissa haastateltu professori, Jaana Hallamaa, on toki oikeassa siinä, että elämä ei noin keskimäärin ole hirveän mukavaa ja osumaa tulee joka suunnasta. Reilua yhteiskuntaa on mahdotonta saavuttaa, kun ihmiset yhteistyön sijaan kilpailevat keskenään. Se ei tietenkään ole reilua, että osa elää muiden kustannuksella, mutta sen sijaan että katsotaan mihin se raha oikeasti kulkeutuu, keskitytään jälleen kerran syyllistämään niitä yksilöitä, jotka omasta tahdostaan halua raskasta työtä tehden lihottaa valtion valitsemia syöttöporsaita. Onkin varmasti puhdas sattuma, että syyttävä sormi osoittaa kohti työtä tekemättömiä ja verovaroin asustelevia suomalaisia kohtaan, sen sijaan katsottaisiin mitkä muut kansanryhmät asustelevat maassamme tukien varassa tuomatta pennin jeniä valtion kassaan. Ai niin, se olisi rasismia, my bad.
Jaana kuitenkin huomauttaa, että tämä valtion kassan lihottamatta jättäminen on sääntöjen vastaista. Jaa niin minkä sääntöjen? Kun köyhä pelaa sääntöjen mukaan peliä ja käyttää sinne sääntöihin jätettyjä porsaanreikiä omaksi edukseen, se on huono juttu, mutta kun rikkaat esimerkiksi verosuunnittelulla vetävät moninkertaisia summia välistä, se on ihan jees. Kun päästää psykopaatit tekemään sääntöjä, siinä on varsin suuri riski etteivät ne säännöt ole järin reiluja ja niissä saatetaan suosia harvoja kaikkien sijaan. Pitkään maassamme ollut ajattelu ”Pohjoismaisesta mallista” on luonut kuitenkin järjestelmän, jonka tarkoituksena on taata kaikille edes jonkinmoinen turvaverkko kun paska osuu tuulettimeen. Ideana ei tietenkään ollut luoda sääntöjä, jotka mahdollistavat sen itsensä toteuttamisen, vaan pitää yksilö niin kauan pystyssä että kykenee seisomaan jälleen omilla tolpillaan. Oikeiston näkökulmasta katsottuna tämä on tietysti väärin, koska ihmisten pitääkin kilpailla keskenään kaikesta ja häviäjät joutavatkin kuihtua pois.
Vanhan kaartin vasemmisto pyrkikin aikoinaan luomaan järjestelmän, joka piti huolta niistä heikommistaan ja ammattiyhdistykset taistelivat työntekijöiden oikeuksien puolesta. Näillä aatteilla luotiin tämä sosiaalidemokraattinen järjestelmä, joka piti huolta oman maan kansalaisista, myös niistä jotka eivät pärjänneet kilpailussa yhtä hyvin kuin jotkut toiset. Ihmiset kun eivät ole millään mittarilla tasavertaisia, jolloin ne heikommat jäisivät välittömästi vahvempiensa jalkoihin. Tämä toimikin vuosikausia, koska niin tarkoitus ja käytäntö olivat samansuuntaisia - omasta kansasta pidettiin huolta (ja samalla estettiin kansannousu vallanpitäjiä vastaan). Aniharva suomalainen tahallaan jättäytyi työttömäksi elämään tukien varassa, vaan taustalla oli jotain henkilökohtaista ongelmaa, joka esti tavalla tai toisella toimimisen työelämässä. Apua harvemmin oli saatavilla näihin ongelmiin, mutta ainakin se leipä pöytään ja katto pään päälle taattiin. Mutta sitten mukaan tuli ajatus koko maailman pelastamisesta ja suomalaisista tuli alimman luokan kansalaisia omassa maassaan. Ai niin, se oli taas sitä rasismia, eli hei, katso mikä tuolla on!
Ja siksi meille tuodaan ideologisesti työttömiä vihattavaksi mediassa. On sääntöjen vastaista olla rahoittamatta herrojen sotia, teknologiajättien teknofasismia ja lääkeyhtiöiden loputonta rahanhimoa. Sinä olet paha ihminen jos et elätä lukemattomia muita omalla raskaalla työlläsi, siitäkin huolimatta että itse saa apua tai tukea kun sitä tarvitset. Kilpailu on ainoa oikea tapa ratkaista kuka saa ja kenelle annetaan! Yhteisöllisyys on syntiä, vääränlainen yhteiskuntakritiikki pahan vastapuolen disinformaatiota ja kaikki väärinajattelu on kiellettävä!
Itse nostan hattua Alman kaltaisille ihmisille, jotka tekevät sitä mikä tuntuu itselle oikealta sen sijaan että mitä yhteiskunta sanelee. Propagandalla ihmiset saadaan uskomaan lähes mihin tahansa ja kaikki siitä poikkeava nähdään uhkana, vaikka samalla kerrotaan olevan niin helvetin suvaitsevaisia. Ja hei, tämäkin teksti on tuotettu suurelta osin verovaroin, tosin sille halutaan loppu sosiaalisen pisteytyksen keinoin - yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi! Jostain syystä neoliberaaliin järjestelmään ei kuulu sen itsensä kritisointi ja ongelmien osoittaminen. Kuka olisikaan arvannut? Päivän termi tämän kaltaisille näkemyksille taisi olla kommari… tai natsi. Voi pojat mitä noiden sanojen taakse onkaan piilotettu, mutta älä vaan mene sitä verhoa raottamaan!
Ajattelin seuraavaksi ryhtyä filantroopiksi, eli jokaista lahjoittamaani euroa kohden johonkin asiaan saan vähintään kymmenen euroa (tai kuten Billy, 1000€ jokaista lahjoitettua vastaan) takaisin kansalta varastettuna! Siksi sinunkin tulee vihata työttömiä, koska muutoin ei varallisuutta saataisi pakattua harvojen taskuun näin tehokkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti