Ylehtelyn perusteet

Yleensä lähinnä totalitaarisiin valtoihin yhdistetty valtiollinen propaganda on koko länsimaisen demokratian kulmakivi. Sen sijaan, että kansa päättää miten valtiota johdetaan, valtio kertoo kansalle miten sen tulee ajatella. Koska termi ”propaganda” omaa niin vahvan tunnelatauksen, sen käyttö aiheuttaa monissa lähinnä negatiivisia mielleyhtymiä, jotka vievät huomion pois itse manipulatiivisesta viestinnästä, joka ei kuulu demokratiaan millään tavalla. Siksi termi ”ylehtely” sopii oikein hyvin Suomen tapaukseen, Ylen ollessa se valtiollisen propagandan ykköstykki.

Propagandassa ei usein ole kyse suoranaisesta valehtelusta, koska valehtelusta kiinni jäädessään median on hankalampaa koettaa selittää asia parhain päin. Siksi manipulointiin käytetään enemmän ”muunneltua totuutta”, joka on myös politiikassa ainoa käytetty kieli. Käydään siis läpi joitain ylehtehtelyn keinoja, joiden tunnistaminen auttaa havaitsemaan vilunkipelin. Ikävä kyllä vanha ajatus siitä, kuinka totuus löytyy sieltä puolesta välistä ei pidä paikkaansa suurimmassa osassa tapauksista, koska totuus asioista vain on, eikä se ole mikään keskiarvo kerrotuista tarinoista. Katsomalla siis eri ”puolten” näkemyksiä ei välttämättä auta pääsemään yhtään lähemmäksi totuutta, koska joka ikinen osapuoli lähes jokaisessa asiassa kertoo sen tarinan oman etunsa kannalta ja täten kumpainen saattaa jättää ne ikävät faktat, eli malinformaation kertomatta.


Pavlovin kello

Tuttu tunnusrimpsu, kanavan/ohjelman logo ja päälle ruutuun pompsahtaa tuttu ja turvallinen juontaja tai uutistenlukija jo vuosien ajalta. Kansa tietää, että nyt meille kerrotaan totuus maailman tapahtumista, tai sitten tarjolla on juuri tietynlaista viihdettä tai mitälieneekään. Kansa on viritetty oikeaan tunnelmaan jo ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on sanottu tai kuvaa lyöty propagoitavasta asiasta ruutuun. Vanhemmat opettavat lapsilleen, kuinka juuri tämä ohjelma on ”luotettavaa mediaa” ja sukupolvien yli kantanut kertomus maailman luotettavimmasta mediasta on iskostunut kansaan. Ja miksi sitä epäillä, koska meille kerrotaan sen olevan niin, muutkin ovat asiasta samaa mieltä ja kellon soitua kuola alkoi jo valumaan. Ylehtely siis alkakoon!

Mitä kerrotaan ja ennen kaikkea mitä jätetään kertomatta

Kaikista yksinkertaisin ylehtelyn keino on yksinkertaisesti jättää kertomatta asioita, joita kansan ei haluta tietävän. Ennen sosiaalista mediaa, idioottilaatikko oli lähes ainoa kanava jota valtaväestö seurasi, joten altistuminen väärille asioille vaati aktiivista toimintaa yksilön kannalta. Ja kenellä sitä nyt on aikaa oma-aloitteisesti tutkia asioita tehtyään koko päivän valtiolle verotuloja, kun kellon soinnista tiesi, että nyt kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi kaikki tarvittava huomiseen kahvipöytäkeskusteluun?

Ja kaikki mitä sinne uutisiin ja vastaaviin päätyy, täytyy olla tärkeää! Kaikenmaailman kissanristiäiset kerrotaan hiljaisena uutispäivänä, mutta muutoin kansa pidetään lähinnä jatkuvasti varpaillaan. Jotain pahaa on tapahtunut jossain, katastrofeja ja maailmanloppua pukkaa, sinun tulee pelätä tiettyjä asioita, mutta ennen kaikkea vihata haluttuja asioita. Närkästyksen hallinta on nykypäivän ylehtelyssä yksi tärkeimmistä asioista, koska muutoin kansa saattaisi keskittyä johonkin yksittäiseen asiaan ja mahdollisesti alkaa vaatimaan siihen muutosta. Jos jokin tarina toistuu mediassa kerta toisensa jälkeen jopa päivittäin, kyse on jostain todella merkittävästä asiasta… vallanpitäjille. Kansalaisia koskettavia ja heille oikeasti tärkeitä asioita ei kannata mainita kuin sivuhuomautuksena, mutta ainakin nyt sen yhden kerran ettei kukaan pääse sanomaan etteikö asiasta oltaisi kerrottu. Jos jokin asia päätyy sinne pääuutisiin saakka, se on sielä tarkoituksella. Mikä se tarkoitus on, se onkin sitten toinen asia… Ei siis ole ihme, että usein puhutaan agendamediasta

Asiantuntijoiden suulla valehtelu

”Tutkimus osoittaa…”, ”Asiantuntija kertoo…”, ”Ylipäällepäsmäri apinoiden kuningas ja ylioppilas nönnönnöö sanoo, että…” ja vastaavat aloitukset ovat ylehtelyssä arkipäivää. Mediaa itseään ei voida syyttää väärästä tai virheellisestä tiedosta, koska se oli se joku tyyppi sanoi niin, emme me! Auktoriteettiusko on vahvassa ja asiantuntijan suusta lausuttuna täysin järjenvastaiset asiat uppoavat valtaväestöön kuin kuuma veitsi voihin. Tarkasti valikoidut ja juuri oikeita näkemyksiä omaavat henkilöt ovat kerta toisensa jälkeen isolla ruudulla saarnaamassa kansalle yhtä ainoaa totuutta. Kyllä, on haastavaa löytää asiantuntijoita, jotka osaavat esittää asiat kansan ymmärtämässä muodossa ja päälle vielä halutusta suunnasta esitettynä. Siksi näemme samoja naamoja ja nimiä kerta toisensa jälkeen mediassa, täysin riippumatta siitä kuinka tarkasti heidän lausunnot ja ennustukset ovat osuneet kohdilleen. Valikoitu tarinankerronta on ylehtelyssä tärkeää, joten ei sinne voida ihan ketä tahansa päästää ääneen ja sitten kun kansa antaa asiasta palautetta, voidaan itkeä maalittamista ja demokratian vaarantamista.

Ylehtelyn seitsemän perusvälinettä

- Nimittely, eli denialistit, äärioikeisto, Putinisti jne…
- Ylevät sanat, eli demokraattinen, tutkittu ja turvallinen, tieteellinen jne…
- Siirräntä, eli asiantuntija, lääkäri, tutkijatohtori jne…
- Todistus, eli tuo asiantuntijoiden suulla valehtelu
- ”Tavallinen kansa”, eli gallupit osoittavat, enemmistö suomalaisista uskoo jne…
- Oikeat kortit, eli rusinoiden noukkiminen pullasta samalla kun ikävät faktat ohitetaan
- Ryhmään liittyminen ja voittajan vankkurit, eli galluppien jälkeen äänestetään voittajaa


Propagandan loputon suo

Propagandaa on tutkittu jo reilu vuosisata tieteellisesti ja käytetty kansan manipulointiin vuosituhansia. Syy miksi ylehtely on alkanut herättämään huomiota on se, että meillä on lukemattomia uusia lähteitä tiedolle ja mielipiteille, joidenka ansiosta kansa altistuu myös valtavirrasta poikkeaville asioille. Ylehtely tunnistetaan yleensä vasta silloin, kun kerrotusta asiasta on eri mieltä, koska muutoinhan sen asian täytyy olla totta kun itse näkee asian samalla tavalla, eikös? Jos meillä olisi oikeasti demokraattinen järjestelmä, kaikista asioista voitaisiin keskustella julkisesta ja idea kansan yhteisistä varoista kustannettavalla medialla on ihan järkeenkäypä - yksityisellä rahalla kun propagoidaan vain rahoittajansa agendaa, yhteisillä varoilla voitaisiin käydä avointa ja julkista keskustelua.

Valtaosa kansasta kuitenkin uskoo Yleen yhtä vahvasti kuin jotkut uskovat Raamattuun, täysin riippumatta siitä kuinka monta kertaa ja kuinka vahvoilla todisteilla heille osoitetaan lähteiden ongelmat. Ylehtely on se syy miksi kansa oli ennen niin yhtenäinen - heillä ei ollut muuta tietolähdettä.

Ja kyllä, ylehtely on myös propagandaa, kun siis luodaan mielleyhtymä valehtelun kanssa naitettuna Ylen nimeen. Mitä tälle ongelmalle tulee tehdä, sitä pohditaan taas seuraavassa WEF:n Davos-kokouksessa, koska propagandan paljastaminen ja siitä puhuminen on malinformaatiota ja äärimmäisen vaarallista demokratiallemme! Kun kansaa manipuloidaan oikein ja hyvän asian puolesta, se on oikeutettua?

Jos haluat oppia lisää lisää propagandasta, etsi käsiisi kirja "Propagandan lyhyt oppimäärä", saatavilla hyvin varustelluista kirjakaupoista tai ilmaiseksi tästä linkistä.