Aivovuodosta

Aivovuodosta, eli korkeasti koulutetut muuttavat muualle, on puhuttu vuosikausia ja se vaikuttaisi olemaan kasvamaan päin Suomessa. Korkeasti koulutetut muuttavat toisaalle ja maa täytetään halpatyövoimalla - tämä kuulemma pelastaa maan, koska eihän sitä muutoin tehtäisi? Ilmiö on todellinen ja sen haittavaikutuksia pelätään ja sen positiivisia vaikutuksia tupataan liioittelemaan - koska kourallinen ihmisiä toi jotain positiivista, koko ilmiö täytyy olla hyvä juttu.

Verkostoituneet ja maailmalla kokemuksen saaneet osaavat tekijät siis palaavat Suomeen elämänsä vireessä ja luovat uuden Nokian. Vaiko osaajat katoavat, koulutukseen sijoitettu raha katoaa kuin tuhka tuuleen, innovaatiot vähenevät ja osaajien mukana palvelutkin katoavat? Ei kumpikaan… se aivovuoto tapahtui jo paljon aikaisemmin, ennen kuin tuohon asti edes päästiin. Ja sillä vuodolla ei ole mitään positiivista vaikutusta.

Se todellinen aivovuoto nimittäin alkaa siitä, kun lapsia tungetaan kouluun ja heidän täytyy läpäistä kaikki samat kokeet sillä täsmälleen ainoalla ja oikealla tavalla. Kaikille lapsille opetetaan, että vain niillä hyvillä arvosanoilla ja korkealla koulutustasolla sinä olet arvokas hyvä ihminen. Kaikki tungetaan samaan perusmuotin läpi ja osa jätetään rannalle, koska ne lapsen yksilölliset voimat olivat jossain ihan muualla kuin turhassa knoppitiedossa, kastijaossa, välinpitämättömyydessä, riippuvuudessa muiden mielipiteisiin, älyllisessä riippuvuudessa, ehdollisessa itsetunnossa ja valvottuna olemisessa. Nämä olivat siis koulun oppiaineet kaikkialla lännessä John Gattonin (Dumbing us down) mukaan.

Kun haitallinen koulutus yhdistetään vielä meritokraattiseen ajatteluun, on katastrofi valmis. Eli Gattonin kantaan lisätään Michael Sandel ja Thomas Piketty, argumentit nykyisen järjestelmän puolesta käyvät jo varsin vähiin. Laitetaan väliin hieman Alfie Kohnin kilpailua ja sitten se kakku lopuksi koristellaan Peter Turchinin eliitin ylituotannolla, voidaan jo pohtia onko kyse enemmänkin tahallisuudesta kuin tietämättömyydestä tai ymmärryksen puutteesta.

Jos em. herrojen aatteet eivät ole tuttuja, avataan asiaa näin esimerkin voimin. Pikku-Pekka on syntynyt alemman keskiluokan perheeseen. Hän on perusterve, keskipituinen ja normaalipainoinen. Kaikilla mittareilla lähes keskiarvoa. Kouluun mennessään hän on jo oppinut, ettei raha kasva puussa ja kovalla työllä kuka tahansa voi menestyä. Ja tietysti kuinka istutaan hiljaa ja tehdään mitä auktoriteetti käskee.

Ensimmäisen yhdeksän vuoden ajan hän oppii perustiedot aiheista, joita hän mitä todennäköisimmin ei tule koskaan tarvitsemaan mihinkään. Ja koska asiayhteyksiä ei opeteta, hän on unohtanut valtaosan 2min kokeiden jälkeen joka tapauksessa. Pekka kuitenkin on sen verran kunnianhimoinen, että hän haluaa isona menestyä, joten hän suuntaa lukioon ja sieltä sitten johonkin korkeaan tutkintoon, vaikkakin häntä kiinnostaisi käsillä tekeminen paljon enemmän ja oli lapsena melkoisen näppärä käsistään.

Lukiossa opitaan lisää mitä ei tarvita ja unohdetaan ne välittömästi, mutta onneksi sentään todistuksen mukaan hän kykenee säilyttämään osan tiedosta kokeeseen saakka, mikä riittää pääsykokeisiin joihin pitää opiskella kaikki uusiksi. Nyt hän on kuitenkin jo itsevarmasti vakuuttunut hierarkiasta, jonka ne arvosanat määrittävät. Joten suuntana ammattikorkeakoulu, jokin mediaseksikäs ala jolle on kuulemma kysyntää vaikka työpaikkoja ei olekaan, ainakaan Suomessa. Hän valmistuukin luokkansa keskiarvon mukaan ja ne paperit takaavat hänelle valoisan tulevaisuuden! Tai sitten ei…

Kotimaassa ei siis alalla ole juurikaan kysyntää, koska alan teollisuus on ajettu aikoja sitten halvempiin maihin. Keskivertopapereilla ilman valmiita verkostoja ja yhteyksiä töiden hakeminen ulkomailta jääkin haaveeksi ja kortistosta ei löydy kuin eioota ja nollatuntisopparilla puhelinmyyjän töitä. Koska missään kohden ei koulussa eikä sääntö-Suomen byroslaviassa kannustettu itsenäiseen ajatteluun tahi toimintaan, korkeasti koulutettua keskivertojätkää ei kukaan halua tai tarvitse - hän ei ole riittävän hyvä isoihin piireihin ja pienissä piireissä se tutkinto saattaa olla jopa haitaksi. Mitä vikaa tyypissä täytyykään olla jos ei saa koulutusta vastaavaa duunia?

Missä mentiin siis pieleen?

Yksilölliset vahvuudet hylättiin heti alkuun. Voittajat ansaitsevat kaiken, häviäjien tappio on oma vika. Kovalla työllä ja hyvillä papereilla on voittaja, mutta keskiverto tyyppi ei pysty ihmesuorituksiin. Luvattiin menestystä - kaikki omalla vastuulla. Kilpailu niistä hyvistä pelipaikoista on raakaa ja ilman niitä valmiita verkostoja sekä yhteyksiä ei pelissä edetä. Päälle vielä samanlaisia ihmisiä tuotetaan liukuhihnalta lisää ja asemia on hyvin rajallisesti, mahdollisuudet menestyä on varattu hyvin pienelle joukolle. Alusta asti opittu muiden mielipiteiden huomioon ottaminen takaakin sitten lopputuloksen. Ja ne jotka pärjäsivät esittelevät mediassa ylimielisenä saavutuksiaan ja kannustavat muita kisaan - vain että voivat itse paremmin.

Mutta… Entä jos Pekka ja hänen vanhempansa ymmärtävät pelin?

Pekkaa tuettaisiin tekemään mitä hän rakastaa. Hänen vanhempansa opettaisivat, että hän on riittävästi semmoisena kuin hän on. Raha ei kasva puussa, mutta se ei liioin tee onnelliseksi - rahalla voidaan helpottaa elämää ja vähentää ikäviä asioita, mutta onnelliseksi se ei tee… se on tultava sisältä, vaikkapa tekemällä mitä rakastaa. Kilpailu ei hyödytä kuin voittajia ja yhteistyöllä pääsee pitkälle elämässä. Ympäröimällä itsensä ihmisillä, jotka tukevat ja auttavat toisiaan on huomattavasti paremmat saumat päästä pitkälle elämässä, koska sen päivän tullessa kun huomaa ettei rahaa voi syödä, se oma heimo luo sen turvan. Korkea titteli, auktoriteetin antamat paperit ja todistukset eivät takaa yhtään mitään, siinä kun oikeasti asiansa osaava ja siihen intohimolla suhtautuva kyllä huomataan. Aitoja ihmisiä ei ehkäpä yhteiskunnan tasolla nosteta korokkeelle, niinkuin ”eliitille” nykyään tehdään, mutta ihmisen arvoa ei sillä oikeasti määritellä eikä sillä mitä joku sattumanvarainen sinua tuntematon tyyppi sinusta ajattelee ole mitään merkitystä.

Mitä tästä kaikesta voisi oppia? Tee mitä rakastat. Mutta miten löytää? Se on se mitä teet kavereille ilmaiseksi, mitä he kysyvät sinua tekemään täysin riippumatta mitä joku todistus tai ammattinimike kertoo. Ja lopuksi, keksi miten saat siitä elinkeinosi.

Ja miten peli muuttuisi? Kun Pekat eivät enää pelaa muiden peliä ja tekevät mitä rakastavat… ja korjaavat pankkijärjestelmän, joka luo rahan tyhjästä. Eli ei ihan huomisen juttu vielä.