Kun kaikki ajattelevat samoin, kukaan ei ajattele. Näin totesi Walter Lippmann, tai Patton, tai Kennedy. Ihminen, joka on kopioinut joka ikisen ajatuksensa jostain tietystä lähteestä ei varsinaisesti ole itse ajatellut missään kohden. Ja näitähän nykypäivänä piisaa, koska meille tuodaan mediassa kaikki valmiiksi pureskeltuna. Ei tarvitse kuin laittaa töllö auki niin johan saa helpon latauksen turvallisia ajatuksia muille toistettavaksi.
Vanha tuttumme Rysky oli taas avannut sanaisen arkkunsa ja kommenttikenttä oli taas puhdasta komediaa. Tämä aloitus oli joka tapauksessa niin mehevä aiheeltaan, että otan sen alustukseksi tälle pohdinnolle: ”Ääriajattelulle on tyypillistä kehystää vihapuhe ja henkinen väkivalta sananvapauskysymyksiksi. Tämä on käynyt ilmi viimeksi Elokapina-tuomiosta käydyn keskustelun yhteydessä. Kehystys on sama, kuin että pitäisi nopeusrajoituksia liikkumisen vapauden rajoituksina.”
Tässä kiteytyy varsin monen näkemys ”sananvapaudesta”. Siis semmoisten, jotka eivät ole eläessään olleet kertaakaan eri mieltä virallisen tarinan kanssa eivätkä kykene käsittämään miksi joku voisi vetää herneen nekkuun jos poliisi on ovella ja banaanisaari kutsui jonkun nettikommentin vuoksi. Aloitetaan rautalangan vääntö tuosta nopeusrajoituksesta, johon vertaaminen osoittaa hyvin sen ymmärtämättömyyden. Nopeus on objektiivisesti mitattavissa, mielipide ei.
Ihmiset eivät vastusta yleensä itse sääntöä, eli miten laki sananvapauden säännöt määrittää. He ovat kyrpiintyneitä niiden sääntöjen mielivaltaiseen tulkintaan ja yksipuoliseen toimeenpanoon. Jos siis käytetään tätä nopeusrajoitusta metaforana, nykyinen sääntö olisi vaikkapa: rajoitus 80km/t, paitsi jos ajat tiistaina bemarilla pohjoisesta etelään - silloin rajoitus on poliisin kengännumero*1D4. Loppuosaa ei kerrota, mutta se useamman tuomion jälkeen alkaa selvenemään kansalle mikä sääntö on sillä hetkellä. Huomenna se voi toki olla joku aivan muu ja saattaa koskea myös vuosia sitten ajettua ylinopeutta. Riippuu siis kuka rikkoo sääntöä sekä kuinka tarkasti sääntöä milloinkin tulkitaan sen hetkisen tulkitsijan mukaan.
Mutta se ääriajattelu, sepä vasta hauska termi on. Se on vähän sama kuin vihapuhe, joka on siis puhetta jota vallanpitäjät vihaavat. Henkinen väkivalta on myös täysin subjektiivinen asia, koska yksi saattaa loukkaantua verisesti jos joku sanoo ”kakka”, siinä kun toiselle saa manata kuin turkin lappalainen ja sille nauretaan. Toki oikeusjärjestelmän mielivaltaisuus kukkii fyysisessä väkivallassakin, laskien törkeäksi pahoinpitelyksi tönäisyn ja lieväksi rikkeeksi puskaraiskauksen, kun se ei kestänyt kuin 8 minuuttia per osallistuja. Paljousalennuksista puhumattakaan, ennen kun rikoksen toistaminen oli rangaistusta koventava tekijä ja nykyään se alentaa sitä.
Ääriajattelu on siis ajattelua, joka poikkeaa siitä omasta ainoasta oikeasta ajattelusta niin paljon, että tulee äitiä ikävä ja poliisin tulisi se väkivaltaisesti lopettaa. Termiä yleisesti käytetään leimakirveenä kun omat argumentit loppuvat ja kognitiivinen dissonanssi lyö päin pläsiä. Mitään perusteluja tai argumentointia ei tarvita sille, miksi joku ajattelu on ”ääriajattelua”, riittää että jonkin mielipiteen leimaa äärimmäiseksi pahaksi synniksi, jolloin se on automaattisesti väärin kaikilla mittareilla. Ja vähemmän yllättävästi ne ääriajattelusta syytetyt usein pitävät sitä vastapuolen ajattelua myös äärimmäisen harhaisena.
Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin vain suuresti poikkeavasta ajattelusta siihen omaan ajatteluun nähden. Jos kuvittelee oman kantansa olevan se ainoa oikea, universaali totuus, on helppoa julistaa se poikkeava näkemys harhaoppisuudeksi. Ennen kyseessä olisi ollut synti tai kerettiläisyys, nyt vain laimea ”ääri”sitäjatätä. Aina kun jokin asia poikkeaa silleen pahalla tavalla ”normaalista”, se on äärijotain, siinä kun jos se poikkeama on yhtä suuri mutta itse diggaa siitä, niin se on ainutlaatuista ja innovoivaa, persoonallinen näkemys. Sokeus omille kaksoisstandardeille taas loistaa.
Moni varmasti leimaisi yhden jos toisenkin tekstin tästäkin blogista ”ääriajatteluksi”, koska se poikkeaa varsin merkittävästi monessa kohtaa valtavirtaisista näkemyksistä. Enemmistön kanta on kuitenkin vain se - enemmistön kanta, ei millään tavalla todiste totuudesta tai asian ”oikeellisuudesta”. Se ”syö paskaa, miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä” on edelleenkin varsin älyllisesti laiska argumentti. Aivan kuten ”mutta se on laitonta”, orjuuden olleen laillista ei niin kovin kauan sitten. Muutama vuosikymmen aikaisemmin nykypäivän ”ääriajattelu” oli se valtaväestön yleinen näkemys monessa kohtaa. Ja kun mennään vuosikymmen eteenpäin, se yleinen mielipide on taas muuttunut.
On myös hyvä kyetä erottamaan mitä eroa on yleisellä mielipiteellä ja median kertomalla yleisellä mielipiteellä. Jos vaikkapa 80% kansasta on jostain asiasta samaa mieltä, se olisi aika yleinen mielipide. Jos kaikki mediat kertovat kansan olevan jotain mieltä, mutta et tunne ketään joka niin ajattelee, on kyseessä mitä todennäköisimmin haluttu yleinen mielipide, ei aito. Tosin riittävällä toistolla mikä tahansa kanta saadaan taottua sen 80%+ kansasta kaaliin. Ja loput ovatkin sitten ääriajattelijoita!
Tahi sitten vaan ajattelijoita… tai vaan kopioineet ajatuksensa toisaalta. Nimittäin eri mieltä enemmistön kanssa oleminen ei ole todiste ajattelusta, ainoastaan todiste poikkeavasta kannasta. Keskustelemalla on joskus mahdollista selvittää ovatko ne toisen ajatukset ”omia” vaiko vaan toistoa toisista lähteistä. Ai kuinka sen voi selvittää? Kysymällä toista selittämään asia. Kopioidut ajatukset kun tuppaavat jäämään sen iskulauseen tasolle ilman ymmärrystä itse asiasta.
Ääriajattelun ja vihapuheen viljely keskustelussa on kuitenkin lähinnä aikuisten versio tyhmästä kakkapyllystä, jonka viisivuotias laukoo argumenttinaan. Shokkiuutinen taitaakin monelle olla se, että kaikki ihmiset ajattelevat eri lailla. Osa enemmän, osa vähemmän eroavasti. Itse nautin kuulla poikkeavia näkemyksiä nykyisistä omistani, kunhan ne ovat aitoja näkemyksiä, ei sen saman toistoa kuin kaikkialla mediassa. Jos haluan kuulla ”tolkun ihmisen” kannan jostain asiasta, luen sen Yleltä. Asiasta ei yleensä kannata liioin väitellä tolkun ihmisen kanssa, koska oman kannan sijasta väittelet usein papukaijan kanssa, joka osaa toistaa vain ne samat lauseet.
NLP:tä lainatakseni, kartta ei ole maasto. Jokainen elää ja toimii sen oman karttansa mukaisesti ja ajattelee sillä henkilökohtaisella tavallaan. Maasto taas on se objektiivinen todellisuus, jota sitten karttaamme räpellämme. Kaikki sisään otettu tieto kun käy läpi kolme suodatinta: yleistys, poisto ja vääristys - harhoista suurin onkin uskoa oman maailmankuvansa olevan 100% objektiivinen. Nykypäivänä on lähes supervoimaan verrattava harvinaisuus kyetä hyväksymään poikkeavia näkemyksiä. Katsos kun sinun ei tarvitse olla samaa mieltä sen toisen kanssa eikä liioin omaksua niitä kantoja. Voin olla kanssasi jostain asiasta täysin eri mieltä, mutta puolustan siltikin oikeuttasi sanoa sen ääneen. Jokaisella on oltava oikeus sanoa oma kantansa julki - ja todistaa koko maailmalle millainen pököpää oikeasti on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti